Part 4

Tulin petkutetuksi talonkaupassa ja menetin kaikki!

KARMALA

Omiaan olikin sinulle!

SALAMETSÄSTÄJÄ

Sitten hakkasin petkuttajan puolikuoliaaksi ja pakenin tänne. Sen jälkeen olen elänyt metsästyksellä.

KARMALA (karkeasti)

Sitten kai ymmärrät, hylkiö, miltä tuntuu lähteä isiensä turpeelta!

SALAMETSÄSTÄJÄ

Minä vain tiedän, että he ovat aivan jäljissäni! Yllättivät minut hirvenajossa! Jos nyt joudun kiinni, niin olen hukassa!

KARMALA

No ei olisi liiaksi!

SALAMETSÄSTÄJÄ (toivottomasti),

Niin, minä tiedän, että vihaat minua!... Nyt voit helposti kostaa.

KARMALA (synkästi)

Ei, niin kehnoon kostoon ei taivu mies! Minä en tarvitse siihen muiden kättä. Mutta jos nyt seisoisimme kahden korvessa, Jumalan vapaan taivaan alla, niin taitaisitpa olla kuumilla, mies!

SALAMETSÄSTÄJÄ

No anna minun sitten mennä.

KARMALA

Poliisien käsiinkö?...

(Nostaa syrjään kirstun ja avaa lattia!nukun)

Ryömi tuonne! Sen parempaa paikkaa ei täällä ole.

SALAMETSÄSTÄJÄ

Kiitos!... Sinä olet sentään kunnon mies!

KARMALA (karkeasti)

Älä lörpöttele vaan painu sinne!

(Salametsästäjä menee luukusta, jonka Karmala huolellisesti sulkee ja menee toiselle puolen huonetta.)

5:des kohtaus.

Karmala, Kaksi poliisia.

POLIISI (tulee toverinsa kanssa sisään)

Tänne tuli eräs salametsästäjä!

KARMALA

En ole huomannut ketään.

POLIISI

Se on mahdotonta! Hänen täytyy olla täällä!

KARMALA

Mikä pakko siihen on? Onhan sitä miehen tila muuallakin.

POLIISI

Te valehtelette. Olette piilottanut hänet johonkin!

KARMALA

Hakekaa...!

POLIISI

Sen teemmekin. Mene sinä ja tarkasta tuo toinen huone.

(Toinen poliisi menee vasemmalle.)

KARMALA

Kyllä hän on jo luistanut, jos hän on oikea metsästäjä.

POLIISI

Hänen oli mahdoton mihinkään luistaa!

(Tarkastelee ympäri huonetta. Vappu tulee puita sylissään.)

6:des kohtaus.

Edelliset, Vappu.

VAPPU (laskien puut lattialle)

No, mikä nyt taas on hukassa?

POLIISI

Etsimme erästä salametsästäjää.

VAPPU

Ja häntä te haette kuin nuppineulaa! Ettette vähän häpeä, aika mies! Kas kun ette kouri taskujakin, yksin tein!... (Menee toiseen huoneeseen.) Ja täällä toinen karilas! Jo minun täytyy sanoa!...

(Toinen poliisi, tulee.)

POLIISI

Ei löytynyt?

TOINEN POLIISI

Ei.

POLIISI

Sehän on kummallista! Ja minä olisin voinut vaikka vannoa, että hän tuli tänne.

KARMALA (ivallisesti)

Niin minäkin olisin voinut.

POLIISI

Parasta, että jatkamme matkaamme!

(Poistuvat. Vappu tulee.)

KARMALA

Laske hänet ulos sieltä, kun tulee sopiva aika!

(Osoittaa lattian alle. Tuntematon tulee.)

7:mäs kohtaus.

Tuntematon, Karmala, Vappu.

TUNTEMATON

Mitä nuo poliisit asioivat täällä?

VAPPU

Erästä metsästäjää hakivat, mutta eivätpä löytäneet, hurtat.

TUNTEMATON

Siellä on siis kumminkin joku?

KARMALA

Onhan siellä eräs lurjus.

TUNTEMATON (jäykästi)

No niin, te nyt kerran olette, sotajalalla yhteiskuntajärjestyksen kanssa!... Mutta minä en pidä tuosta tavasta.

KARMALA (terävästi)

Mutta te pidätte kumminkin suojasta oman päänne päällä!

TUNTEMATON (karskisti)

Kyllä, ukko Karmala! Mutta olenko silti ryöminyt teidän lattioittenne alle?

KARMALA

Sitä ei kukaan ole sanonutkaan.

TUNTEMATON

Tuolla tavoin voi saada suojaa yhtähyvin roisto kuin kunnon mieskin!

KARMALA (katkerasti)

Se raja ei ole täällä erämaassa aina niin selvä! Muuten minulla oli tällä kertaa siihen omat syyni.

TUNTEMATON

Mitä sillä tarkoitatte?

KARMALA

Hän oli pahin vihamieheni.

TUNTEMATON (hämmästyen)

Niinkö,... Ja te ette luovuttanut häntä poliiseille sentähden!

KARMALA

Kehnoahan se olisi ollut miehen kostoksi!

TUNTEMATON (ihmetellen)

Minä ihmettelen teitä -- Mitä hän on tehnyt teille?

KARMALA

Hääti minut torpastani ja saattoi kulkurina tänne erämaahan hautautumaan.

TUNTEMATON

Se asiako teidät saattoi tänne?

KARMALA

Niin... Kiskoivat pois ovet ja akkunat ja särkivät uunit. En jaksanut sitä kestää, vaan annoin ruununmiehille selkään... Ja silloin sitä sai katsoa eteensä.

TUNTEMATON

Se oli siis pakosta?

KARMALA

Niin oli... Ja kuinkahan moni tänne ihan syyttä lähtee.

TUNTEMATON

Ja siitä asti olette ollut täällä?

KARMALA

Onhan tuota tullut oltua jo kymmenisen vuotta.

TUNTEMATON

Kuinka te sentään niin hurjistuitte?

KARMALA

Eihän se tainnut minultakaan niin oikein olla. Mutta eihän sitä silloin joudu katsomaan, kun luonto nousee ... Ja eihän se ollut niin helppoa minullekaan.

TUNTEMATON

Ei; ei tietystikään. Minä ymmärrän sen niin hyvin... Oletteko koskaan ajatellut palata täältä pois?

KARMALA (jyrkästi)

En... Olen parhaimmat vuoteni täällä korvessa kuluttanut ja tänne hongan juurelle saan kylmetäkin... Nehän ovat niin tahtoneet!

TUNTEMATON

Huomaan, että olette oppinut liiaksi vihaamaan ihmisiä!

KARMALA

Rakastaako heitä pitäisi?... Täällä erämaassa ei jaksa muu elää kuin viha. Se on ainoa, joka antaa elintarmoa ja lievittää yksinäisyyttä! Se ruokkii hengen niinkuin työ ruumiin!

TUNTEMATON

Se johtuu liiaksi sisäänpäin keskittyneestä sielunelämästä.

KARMALA

Se johtuu ankaroista elinehdoista. Tämä erämaa ei lellittele ketään. Täällä oppii vastaamaan iskua iskuilla.

TUNTEMATON

Eikö teillä ole omaisia?

KARMALA

Pari vuotta sitten hautasin äitini... toiset ovat kai Amerikassa.

TUNTEMATON

Olette siis yksin maailmassa, kuten minäkin.

KARMALA

Olihan minulla morsionkin -- tulkoon sekin sanotuksi yksin tein -- vaan sinne se jäi. Enhän voinut ottaa häntä selkääni... kun ei ollut kattoa omankaan pääni päällä.

TUNTEMATON

Teillä on siis vain synkkiä kokemuksia. Mutta minä uskon kuitenkin, että täällä voivat elää jalommatkin vaikuttimet.

KARMALA (katkerasti naurahtaen).

Uskokaa vaan, ette siinä paljoakaan väsy! Mutta sen minä sanon teille, voimakkain vaikutin täällä on viha. Kunhan täällä olette, niin opitte sen tuntemaan.

TUNTEMATON

Minusta te itse olette juuri paras todistus sitä vastaan!

KARMALA

Älkää luottako siihen liiaksi!

(Menee kiihtyneenä ulos.)

TUNTEMATON

Kelvottomat... ovat turmelleet kunnon miehen elämän!

VAPPU

Sanokaas muuta!... Ja nyt hän lähettelee rahoja entiselle morsiamelleen, joka sattui saamaan kaikenlaisen miehen. Ei sitäkään vaan kaikki tekisi!

TUNTEMATON

Niinkö?... Mutta sehän on suurenmoista!

VAPPU

En tiedä, mitä se on, mutta niin on asia!

(Poistuu vasemmalle.)

TUNTEMATON (oltuaan hetken ajatuksissaan)

Hm!...

(Laulaa:)

Kulkijan elämä on tuulta ja tyyntä, myötä- ja vastamaata. Odotella tuulella tyyventä ei kulkijapoika saata.

Kulkijapoika se huikeissansa näki aukeevan ruusunkukan. Rakastaa, vaan ei omistaa on kulkijapojallakin lupa.

Kukapa sen kulkijan korjaisi, jos se vaipuisi maantien ojaan? Ruusut ei kuki eikä immyt itke haudalla kulkijapojan.

8:sas kohtaus.

Tuntematon, Hella. Eeva.

EEVA

Tässä me nyt taas olemme!

TUNTEMATON (tervehtien)

Erittäin rakastettavasti teiltä! Tervetuloa vain!

HELLA

Tulimme katsomaan, oletteko nyt kiltimpi kuin viimein!

TUNTEMATON

Tuskin!... Virheistään ei voi ihminen niin helposti päästä! -- Muuten minä kiitän viimeisistä!

HELLA

Oliko se joku piikkaus?

TUNTEMATON

Kuinka niin?

HELLA

Te tiedätte hyvin, että minä käyttäydyin hyvin epäkohteliaasti silloin.

TUNTEMATON

No, eikö se sitten kuulunut ohjelmaan?

HELLA

Minä en todellakaan tiedä, mitä teille vastaisin!

EEVA

Kas niin, nyt te alatte taas kiistellä! Parasta, että menen toiseen huoneeseen, niin, saatte rauhassa riidellä!

(Menee vasemmalle.)

9:säs kohtaus.

Tuntematon, Hella.

HELLA (mennen akkunaan)

Te lähditte kovin äkkiä silloin!

TUNTEMATON (istuen pöydän luo.)

Minun oli lähdettävä takaisin seuraavana aamuna.

HELLA

Se ei ollut oikein kauniisti teiltä... En saanut teitä enää tavata.

TUNTEMATON

No, oliko se sitten tarkoitus? Suokaa anteeksi, en ymmärtänyt teidän jäähyväisiänne siltä kannalta.

HELLA (kääntyen)

Mitenkä te ne käsititte?

TUNTEMATON

Että olin tarpeeksi vieraillut sivistyneessä perheessä ja sain luvan mennä.

HELLA

Ooh, kylläpä te osaatte olla ilkeä!...

(Lähestyen häntä)

... Myönnän, että vika oli minun. Mutta en luullut teidän ottavan sitä niin vakavalta kannalta!

TUNTEMATON

Minä otan aina ihmiset vakavalta kannalta!

HELLA

Olisin tahtonut valmistaa teille jotain hauskaa. Mutta se kävi, ikävä kyllä, toisin.

TUNTEMATON

Minulla oli kyllä tarpeeksi hauskaa.

HELLA

Sitä en usko! Te sanotte vain.

TUNTEMATON

Minä ajattelen aina niinkuin sanon. Sitäpaitsi minulla ei ole siinä suhteessa mitään vaatimuksia. Kaikkein vähimmin vieraana ollessani.

HELLA (mennen hermostuneena yli lattian)

Me emme sovi yhteen!

TUNTEMATON

Kyllä neiti... kuin kaksi raakaa timanttia, joita hiotaan vastakkain. Ne kuluttavat toisiaan.

HELLA (jäykästi)

Te olette ylpeä luonne!

TUNTEMATON (mennen toiselle puolen)

Te ette siis pidä siitä ominaisuudesta muissa kyin itsessänne?

HELLA (kuohahtaen)

Te-te olette... itserakas!

TUNTEMATON

Aivan niin, se on toinen laji itseluottamusta ja siemen suuriin ajatuksiin, suuriin tekoihin!

HELLA

Täällä erämaassa on kai paljon tilaisuutta sellaisiin?

TUNTEMATON

Kaikkialla, neiti! Täälläkin voi ihminen olla persoonallisuus.

HELLA

Onko se niin välttämätöntä tukkilaiselle?

TUNTEMATON

On, sieluni! Jotenkin yhtä paljon kuin "Lapin prinsessalle!"

HELLA (tulisesti)

Mitä te sanoitte?

TUNTEMATON

Sanoin, että se, mikä teissä itsessänne on ansio, on teidän mielestänne tukkilaisessa virhe. Mutta kummaltakohan elämä vaatii enemmän luonnetta?

HELLA

Luonnollisesti teiltä! Kuinkas muuten.

TUNTEMATON

Niin ehkä!... On ihmisiä, joita maailma hioo, mutta sellaiset ihmiset eivät koskaan hio maailmaa. Sillä he eivät ole persoonallisuuksia!

HELLA (ivallisesti)

Haluaisinpa nähdä, mitenkä te hiotte maailmaa!

TUNTEMATON

Olen sen joskus tehnyt.

(Hiljaa).

Ja siksipä juuri olenkin nyt täällä...

(Matalasti)

Huomaan ettette pidä minusta, neiti!

HELLA (tukahtuneesti, mennen pöydän luokse)

Minä vihaan teitä!

TUNTEMATON (rauhallisesti)

Jumalan kiitos! Pelkäsin jo asian olevan päinvastoin!... Te vihaatte minua siksi, että olen suora teitä kohtaan enkä jumaloi teidän vikojanne!

HELLA

Te loukkaatte minua!

(Vaipuu pöydän nojalle ja puhkee hermostuneeseen itkuun.)

TUNTEMATON. (lähestyen; tavattoman pehmeästi)

Neiti, valitan syvästi, jos tulin tahtomattani loukanneeksi teitä... Kas niin, älkäähän itkekö, neiti! En voi kestää sitä. Ylpeyttä vastaan olen karaistuneempi kuin kyyneleitä. Ehkä juuri siksi, että niin paljon... paljon enemmän olen saanut osakseni edellisiä kuin jälkimäisiä... Jos ette voi kärsiä minua, niin onhan maailma laaja. Eihän teidän tarvitse tavata minua, eikä edes ajatellakaan, minua!

HELLA

Ei, ei, en niinä sitä tarkoittanut!

TUNTEMATON

Mitä te sitten tarkoititte?

HELLA

Miksi te kohtelette minua kuin lasta?

TUNTEMATON

Siksi kai, että olen niin paljon vanhempi teitä, joskaan en vuosiltani, niin kokemuksiltani. Katsokaas, minut on elämä muodostanut sellaiseksi kuin olen! Ja uskokaa minua, se koulu ei ole ollut helppoa! Te sitävastoin olette kasvanut onnen ja päivänpaisteen ympäröimänä...

HELLA

Luuletteko, että minä sen vuoksi olen onnellinen?

TUNTEMATON

En... Oikein käsittääkseen onnea, täytyy joskus olla onnettomuuttakin. Voidakseen nauttia rauhasta täytyy ensin taistella.

HELLA (matalasti)

Se on totta... täytyy taistella.

TUNTEMATON

Ja juuri siksi on teidän vaikea käsittää sitä terästä, joka minun päätäni kohottaa.

HELLA (kääntyen)

Miksi te ette luota minuun? Se on juuri se, joka loukkaa minua.

TUNTEMATON

Luotan teihin rajattomasti, neiti. Jos olisi kysymyksessä henkeni... vieläpä kunnianikin, niin uskoisin ne empimättä teidän käsiinne.

HELLA

Mutta ette kuitenkaan nimeänne.

TUNTEMATON (istuen hänen viereensä)

Uskokaa minua, neiti, se ei ole mikään oikku. Minulla on vakavat syyt olla sitä tekemättä. Se ei ole itse tähteni, vaan juuri teidän ja muidenkin. Minulla ei ole oikeutta sotkea toisia ihmisiä kohtalooni, jonka päätöksestä en itsekään tiedä, ja sen tekisin ilmaistessani teille, mitä nyt pyydätte. Ehkä kerran tulee aika, jolloin voin sen tehdä, mutta se aika ei ole nyt....

(Tarttuu hänen käteensä.)

Ettekö voi luottaa minuun ilman?

HELLA.

Voin!... Luotan teihin... Teidän täytyy olla kunniallinen mies.

TUNTEMATON (lämpimästi)

Kas niin, nyt olette oikein hyvä. En maailman hinnasta tahtoisi tuottaa teille mielipahaa.

HELLA

Olen kai mielestänne hyvin lapsellinen?

TUNTEMATON (intohimoisesti)

Te olette rohkea ja reipas! Teissä on Pohjolan erämaiden jylhää romantiikkaa! Teidän silmissänne on näiden pitkien talviöiden kaihomielistä revontulihehkua! Pidän teistä sanomattomasti juuri sellaisena kuin olette!

HELLA

Te olette kummallinen mies. Te vedätte puoleenne kuin magneetti ja torjutte luotanne samalla.

TUNTEMATON

Jos voisin sanoa teille kaiken, mitä tunnen ja ilmaista teille sen, mitä tiedän, niin laulaisin teille laulun niin suuren ja kauniin kuin itse vapaus...

HELLA (tulisesti)

Oi laulakaa se... laulakaa kaikissa tapauksissa!

TUNTEMATON

Ne laulut eivät soi tässä maassa vielä. Mutta ne soivat kerran!...

(Tarttuen Hellan käsiin, intohimon voimalla.)

Tahtoisin niin sydämestäni uskoa teille itseni! Tahtoisin ainaiseksi kiinnittää teidät myrskyiseen seikkailijaelämääni...

EEVA (tulee sisään)

Ooh, anteeksi, että häiritsen.

TUNTEMATON (hätäisesti)

Ette ensinkään, neiti. Tulitte oikeaan aikaan. Olkaa niin hyvä vain.

(Hiljaa; mennen toiselle puolelle huonetta.)

Jumalan kiitos, kauemmin en olisi ollut varma itsestäni.

EEVA

Sieltä tulevat jo miehet työstä.

HELLA

Ja me olemme vain kiistelleet koko ajan!...

(Menee kiihtymystään salaten akkunaan ja katselee ulos.)

TUNTEMATON

Sehän on myöskin yksi tapa kuluttaa aikaa, eikä suinkaan huonoimpia.

(Vappu tulee sisälle ja alkaa puuhailla uunin luona.)

10:nes kohtaus.

Lövenborg, Tynjälä, Karmala, Närvänen, Rahkonen, Vikki-Kalle, Iisakki y.m., Tukkilaisia.

LÖVENBORG (reippaasti)

Kas niin, täällä on ainakin nuoruutta ja lämmintä! Siellä olikin vähällä tulla kylmä.

TYNJÄLÄ

Nyt ei tosiaan kahvi tekisi pahaa.

LÖVENBORG

Aivan niin. Nyt iso pannu tulelle, emäntä! Ja kuka teistä on soittaja, niin antakoon soida. Täällä täytyy järjestää olonsa niin mukavaksi kuin mahdollista.

VAPPU

Pianhan se kahvi joutuu, tervaksilla keittäen.

(Asettaa pannun tulelle.)

NÄRVÄNEN

Vedä viulusi esille, Niku, ja anna tulla! Nyt pistetään tanssiksi!

(Eräs tukkilaisista ottaa esille viulunsa ja alkaa näppäillä sitä.)

LÖVENBORG

No, kuinkas sinä olet kuluttanut aikaasi, Hella?

EEVA

Kiistellen, kuten tavallista.

LÖVENBORG

Siihen hän kyllä kykenee. Et kai halua tällä kertaa lähteä hiihtämään... Mitä?

HELLA

En, kiitos. Nyt minä haluan vain tanssia!

(Aletaan soittaa valssia. Tuntematon tanssii Hellan kanssa ja Tynjälä Eevan.)

11:des kohtaus.

Edelliset, Hirvikangas, Härmä, Poliisi.

HÄRMÄ (pirullisesti)

Kas, täällähän iloitaan. No, sittenpä tulee sitä karvaampaa jälessä.

LÖVENBORG

Mitä nyt? Mistä on sitten kysymys?

HÄRMÄ

Pian se nähdään. -- Tehkää tehtävänne, nimismies.

HIRVIKANGAS (tuntemattomalle)

Olen saanut määräyksen vangita teidät.

TUNTEMATON (hämmästyen)

Ja niistä syystä?

HÄRMÄ

Varkaudesta.

HELLA

Ooh!

(Vaipuu jakkaralle istumaan.)

LÖVENBORG

Mutta sehän on mahdotonta!

ÄÄNIÄ

Se ei ole totta! -- Se on erehdys! -- Tämä on hävytöntä mielivaltaa!

(Melua.)

HÄRMÄ

Hiljaa! Täällä puhuu vain yksi kerrallaan!

LÖVENBORG

No, selittäkää sitten edes.

HIRVIKANGAS

Minä vangitsen teidät luutnantti Härmän ilmiannon johdosta. Teitä syytetään yhtiölle kuuluvan rahalähetyksen avaamisesta ja 500 markan anastamisesta.

HÄRMÄ

Herra Tynjälä voi todistaa, että niin on tapahtunut.

TYNJÄLÄ (hämillään)

Se on kyllä totta... mutta...

HÄRMÄ

Ei mitään muttaa! Asiahan on selvä. Pistäkää helyt miehen käsiin.

HIRVIKANGAS (viittaa poliisille, joka asettaa käsiraudat tuntemattoman käsiin. Kaikki karkkoutuvat hänen ympäriltään.)

NÄRVÄNEN

No jo meni mies piloille.

KARMALA (päätään pudistaen)

Täällä ymmärretään kyllä kaikenlaisia koiruuksia, muttei varkautta...

EEVA (Tynjälälle)

Voi, Yrjö, onko se mahdollista?

TYNJÄLÄ (pudistaa synkännäköisenä päätään.)

HELLA

Ei, ei, tämä on hirveä erehdys!

TUNTEMATON (kirkkaasti)

Saan kai minäkin puhua?

HIRVIKANGAS

Tietysti.

TUNTEMATON

Ensiksikin kiellän jyrkästi tehneeni mitään sellaista.

HÄRMÄ

Todistakaa se.

TUNTEMATON

Todistamisvelvollisuus on teidän eikä minun.

HIRVIKANGAS

Sitähän ei kukaan kielläkään.

TUNTEMATON

No, todistakaa sitten, että tuo kadonnut summa oli lähetyksessä saadessani sen.

HÄRMÄ (ilkeästi)

Ei niin nopeasti herrani. Mitäs todistavat murretut sinetit?

TUNTEMATON

Tässä tapauksessa sitä, etteivät ne ole ehjiä olleetkaan.

HÄRMÄ

Heittiö! Tahdotteko te uskotella, että kukaan sulkee lähetyksen sinetillä välittämättä kulkeeko se eheänä vai ei.

TUNTEMATON (painavasti)

Niin... jos se oli tarkoitettukaan lähettää eheänä.

HELLA (äkkiä älyten asian)

Minä aavistan jotain. Oo, niin kurjaa!

HIRVIKANGAS

Tämä väittely on turhaa. Tutkintohan sen selvittää.

HELLA (isälleen)

Minä uskon, että hän on syytön. Älä anna heidän vangita häntä.

LÖVENBORG

Käsittämätöntä tämä minustakin on. Noin ei seiso syyllinen.

HELLA

Maksa heille tuo summa ja sano, että he laskevat hänet vapaaksi. Olemmehan hänelle kiitollisuudenvelassa niin paljosta.

LÖVENBORG

Se on totta. -- Kuulkaahan herrat, jos minä maksan hänen puolestaan kaikki, niin voittehan laskea hänet vapaaksi?

HIRVIKANGAS

Kyllä, jos ilmiantaja luopuu kanteestaan.

LÖVENBORG

Tietysti hän luopuu. Mitä sanoo luutnantti?

HÄRMÄ

Olen pahoillani, mutta pelkään, ettei minulla ole siihen oikeutta.

LÖVENBORG

Miksei ole? Suoritanhan minä kaiken.

HÄRMÄ

Ei, minä en voi. Katsokaas, yksi viisisatanen ei paljoakaan merkitse yhtiölle. Mutta asian periaatteellinen puoli, nähkääs.

LÖVENBORG

Hiiteen kaikki periaatteet! Juuri viisisataset muodostavat teidän yhtiön periaatteet. Mitään muita ei sillä ole... Suostutteko vai ette?

HELLA

Suostukaa minun tähteni! Hänhän pelasti henkeni ja tahtoisimme sen jollain tavalla hänelle palkita. Ottakaa korvaus kaikesta ja laskekaa hänet vapauteen.

HÄRMÄ (tekopyhästi)

Teidän jalomielisyytenne on kyllä kaunista, mutta onko se viisasta? Te saatte minut vain tuskalliseen asemaan, neiti... Minä en todellakaan voi.

LÖVENBORG (suuttuneesti)

Tuntuapa siltä kuin olisi teistä hyvin tähdellistä saada tuo mies vankilaan.

HÄRMÄ

Mutta mitä te ajattelette minusta?

LÖVENBORG

Niin, sitä minä, hitto soikoon, ajattelen enkä voi muuta!

TUNTEMATON (lujasti)

Älkää tuhlatko enemmän sanoja tuolle miehelle! Hän ei ole sen arvoinen.

HELLA

Mutta kuinka käy sitten teidän?

TUNTEMATON

Minä kiitän teitä hyvästä tarkoituksestanne. Mutta tätä miestä vastaan taistellaan toisilla keinoilla.

HÄRMÄ

Kylliksi jo suunsoittoa! Viekää mies säilyyn.

HIRVIKANGAS

Asiasta on ensin laadittava pöytäkirja. Te, konstaapeli, pidätte silmällä vangittua. Ja ehkä me menemme tuonne toiseen huoneeseen.

(Lövenborg. Hella, Eeva ja Härmä, poistuvat vasemmalle.)

12:des kohtaus.

Tuntematon, Tynjälä, Vikki-Kalle y.m.

TUNTEMATON (istuen etualalle)

Vai niin... tuo mies toimii ripeämmin kuin luulinkaan.

TYNJÄLÄ (lähestyen)

Tahtoisin hiukan puhua kanssanne.

TUNTEMATON

Niin minäkin.

TYNJÄLÄ

En tunne teitä, mutta olen pitänyt teitä rehellisenä miehenä.

TUNTEMATON

Siinä ette ole erehtynytkään.

TYNJÄLÄ (katsellen häntä terävästi)

Kumminkin on tapahtunut asioita, jotka todistavat aivan toista.

TUNTEMATON (on kestänyt katseen)

Siltä todellakin näyttää.

TYNJÄLÄ

Mitenkä selitätte tämän?

TUNTEMATON

Minusta tämä tapaus olisi jonkun muun selvitettävä kuin minun. Toin teille lähetyksen sellaisena kuin sain sen, edes tuntematta sen sisällystä!

TYNJÄLÄ

Mitenkä tämä on sitten tapahtunut?

TUNTEMATON

Se on viholliseni työtä.

TYNJÄLÄ

Hyvä Luoja, sehän on kamalaa!

TUNTEMATON

Minut tahdotaan raivata pois tieltä.

TYNJÄLÄ

Minä aavistin sitä!... Mutta kuinka voitte todistaa sen?

TUNTEMATON

Se käy vaikeaksi. Tuo konna on punonut juonensa liiankin hyvin. Ja tämän kaiken sain siitä, etten uskonut ihmistä tarpeeksi huonoksi... Mutta täytynee kai koettaa.

TYNJÄLÄ

Voinko auttaa teitä?

TUNTEMATON

Kyllä. Minun on sidottuna vaikea toimia puolestani... Voitteko antaa minulle valtakirjan, jolla voin teidän nimessänne hankkia eräitä todistuskappaleita?

TYNJÄLÄ

Kyllä, jos se on tarpeellista!

TUNTEMATON

Se on välttämätöntä. -- Haluaisin myöskin puhutella Vikki-Kallea.

TYNJÄLÄ

Minä sanon hänelle...

(Menee pöydän luo kirjoittamaan ja sanoo jotain Vikki-Kallelle. Kalle lähestyy tuntematonta.)

TUNTEMATON

Tahdotteko tehdä matkan kaupunkiin?

VIKKI-KALLE

No, miksei... hienolla maksulla.

TUNTEMATON

Hankitte postikonttorin kirjoista todistetut otteet, joista näkyy viimeisten kolmen kuukauden aikana yhtiölle tänne toimitetut rahalähetykset.

VIKKI-KALLE

Mutta jos ne eivät anna.

TUNTEMATON

Esitätte valtakirjan ja sanotte, että ne tulevat oikeudenkäyntiä varten.

VIKKI-KALLE

No sillä tavalla?

TUNTEMATON

Tuokaa sitten paperit herra Tynjälälle. Ymmärrättekö?

VIKKI-KALLE

Kyllä vaan!

TUNTEMATON

Hyvä on. Lähtekää heti ja tulkaa mahdollisimman pian takaisin!

VIKKI-KALLE

No, en minä kilometrillä paljon vanhene, kun hyvät sukset saan!

(Ottaa lyhyen palttoon päälleen.)

TYNJÄLÄ (tulee paperi kädessään)

Tässä on tuo paperi!

TUNTEMATON

Antakaa se hänelle.

(Tynjälä antaa paperin Kallelle.)

NÄRVÄNEN

Hei, Vikki, mihin sinä lähdet?

VIKKI-KALLE

Asioille vaan!

(Menee ulos.)

TUNTEMATON

Nyt olen paljon levollisempi! Nyt herra luutnantti, voin tehdä vastasiirtoni!

TYNJÄLÄ

Luuletteko sen onnistuvan?

TUNTEMATON

On pienen pieni mahdollisuus! Voin ainakin lyödä korttini,, kun olen varma, että saan ne käsiini. Tuo konna ei ehdi sekottamaan jälkiään.

(Tynjälä menee vasemmalle.)

13:mas kohtaus.

Edelliset; Tuntematon. Hella.

HELLA (tulee hänen luokseen)

Hyvä Jumala, mitä tämä oikein merkitsee?

TUNTEMATON

Että minulla on tunnoton vihollinen.

HELLA (kauhistuen)

Sehän on hirmuista! Miksi ette sano sitten, että hän vainoo teitä?

TUNTEMATON

Sitä en tee!

HELLA

Minkätähden? Eihän teidän tarvitse säästää häntä!

TUNTEMATON

Ei häntä, vaan toista!

HELLÄ

Teidän täytyy sanoa heille totuus!

TUNTEMATON (katsoen häntä pitkään)

Lapsi!... Silloinhan minun täytyisi sanoa myöskin; miksi hän vainoo minua... Ja sitä ette kai tahtone.

HELLÄ

Hyvä Jumala!... Siis minun tähteni!

TUNTEMATON

Tämä maailma tahtoo niin mielellään nähdä pahaa kaikessa. Se vahingoittaisi mainettanne.

HELLA

Ja te kantaisitte ennemmin kahleita kuin antaisitte minua alttiiksi sellaisille. Oi, te olette liian jalomielinen!

TUNTEMATON

Ei puhuta siitä enää.

HELLA

Mutta kuinka... kuinka käy sitten teidän?

TUNTEMATON

Minulla on eräs pieni toive. Ja voin ainakin taistella puolestani!

HELLA (liikutettuna)

Te olette niin hyvä! Ja minä olen ollut teille niin kiittämätön!...

(Härmä ja toiset tulevat sisään.)

14:jäs kohtaus.

Edelliset, Härmä, Hirvikangas, y.m.

HÄRMÄ

No, näyttää siltä kuin pysyisitte kiinni!

TUNTEMATON (kylmästi)

Se vain näyttää siltä.

HIRVIKANGAS

No niin, te seuraatte nyt minua.

TUNTEMATON

Seis! Minä en ole vielä puhunut kaikkea.

HÄRMÄ

Mitä! tahdotte sitten?

TUNTEMATON

Vielä kerran kysyä, että aijotteko edelleenkin pysyä keksityssä syytteessänne?

HÄRMÄ

Te kuulitte sen jo.

TUNTEMATON

No, hyvä! Nyt puhumme sitten eräistä toisista viisisatasista, joita te ette tyhmyydessänne osannut vierittää muiden niskoille.

HÄRMÄ (vimmastuneena)

Mitä sinä uskallat, konna!

TUNTEMATON (hiljaa jäätävän kylmästi)

Puhumme nyt eräistä laskuista. Mutta on ehkä viisainta tehdä se kahdenkesken.

HÄRMÄ (säpsähtäen)

Sitä te ette voi!

TUNTEMATON

Varmasti.

HÄRMÄ (masentuneena)

Saanko pyytää läsnäolevia poistumaan ja jättämään meidät kahdenkesken. Hänellä on jotain puhuttavaa.

(Toiset poistuvat hyvin ällistyneinä.)

15:des kohtaus.

Härmä, Tuntematon.

HÄRMÄ (menee ja tarkastaa onko ovi kiinni)

No, puhukaa, te kiusankappale.

TUNTEMATON

Te iskette nopeasti, herra. Mutta olkoon menneeksi. Olen ryhtynyt vastaiskuun.

HÄRMÄ

Ja luulette keksineenne sellaisen?

TUNTEMATON (painavasti)

Se putoaa nyt.

HÄRMÄ (tulisesti)

Sitä ette uskalla.