Part 2

Mistä hyvästä? Ei mitään kiittämistä. Ruuasta minä otan maksun.

SANNA

Ja minä olen elävänleski ja minua voitte sanoa Sannaksi. Jos haluatte virkistystä, niin kyllä minulta heltii, jos olette luotettava ja kunniallinen mies.

TUNTEMATON

Niinpä ainakin luulisin.

KARMALA

Mikäs se on vieraan nimi?

TUNTEMATON

Sen olen unohtanut.

KARMALA

Hm!... Ajattelin vain, että on täällä muitakin, joilla eivät ole paperit niin aivan selvillä... niin ettei täällä tarvitse ujostella.

TUNTEMATON

Minulla on siihen omat syyni.

KARMALA

No, sehän on kunkin oma asia... Mistä olette ja mihin aijotte?

TUNTEMATON

Kysykää sitä erämaan tuulelta.

KARMALA

No, eihän siihen ole kaikistellen niinkään helppoa vastata. Tulin vain ajatelleeksi, että aijotteko tätä kautta Ruotsin puolelle.

TUNTEMATON

Eipä ole matkan määrästä tietoa.

KALLE

Mikähän tuokin mies on oikein ollakseen?

NÄRVÄNEN

Näyttää olevan sellainen puoli villanen.

RAHKONEN

Kuka tietää, vaikka olisi joku tilivapautta etsimään lähtenyt rahastonhoitaja.

NÄRVÄNEN

Olisi viisainta kääntää herran turkit nurin!

KALLE

Minä menen ja tunnustelen vähän sen valtimoa. (Menee kädet housun taskussa tuntemattoman luo ja lyö häntä röyhkeästi olkapäälle.) Hei mies, saisikohan syrjäinen tietää, mistä noin korea mies on pois?

TUNTEMATON (jäykästi)

Ei... Se riittää kyllä, että minä sen tiedän.

KALLE

Ooho mies! Täällä, ei ole hyvä nostaa nenäänsä lakeista ylemmäksi. Siihen pian näpähytetään.

TUNTEMATON

En ole tullut tänne pelkäämään.

KALLE

Pidähän hiukan soukempaa suuta. Täällä on kyllä paljon miehiä, joille kotiseutu on käynyt kuumaksi, mutta täällä ei ole tapana unohtaa kotipaikkaansa.

TUNTEMATON

Se on yksin minun asiani.

KALLE

Vai niin, mutta jos minä niistän nokkasi, sinä maankiertäjä, mitä sanot siitä? Häh? Onko sekin sinun asiasi, mitä?

TUNTEMATON (uhkaavasti)

Ei, silloin se on meidän molempain asia! Ja syyttäkää itseänne, jos se käy teille epämiellyttäväksi.

NÄRVÄNEN

Hei Kalle, älä lörpöttele! Panepas toimeksi, että päästään peliä jatkamaan!

KALLE

Koetan minä, vaikka terveys menisi.

(Aikoo iskeä tuntematonta, mutta tämä tarttuu hänen käteensä ja vastustamattomalla voimailla painaa polvilleen lattialle.)

RAHKONEN

Katos pirua, kun teki Kallesta nelijalkaisen!

NÄRVÄNEN

Niin teki, mutta on täällä muitakin! (Sieppaa pullon ja hyökkää muiden mukana Kallea auttamaan.) Hei tuleen pojat! Antakaa paukkua!

(Syntyy hurja mellakka, miehet sieppaavat aseita; Vappu kekäleen ja Sanna puntarin.)

TUNTEMATON (nojaten selkäänsä uuniin ja heiluttaen uhkaavasti jykevää jakkaraa ilmassa)

Tulkaa ketä haluttaa! Minä en ole ainakaan arkalasta kotoisin!

(Miehet epäröivät.)

KALLE (kiljaisten)

Mitä te nahjastelette! Tomuttakaa perhanaa!

KARMALA (jyrisevällä äänellä)

Seis miehet!

NÄRVÄNEN

Mitä? Pitääkö meidän joutua yhden miehen pilkaksi?

KAIKKI

Ei! Ei! Selkään vaan! Selkään!

KARMALA

Kehtaatteko käydä joukolla yhden miehen kimppuun?

NÄRVÄNEN

Me emme kärsi röyhkeilijöitä! Johan meille nauraisivat ämmätkin!

KARMALA

No mene sitten ja löylytä häntä. Mutta joukolla ei sitä tehdä, siitä vastaan minä.

KALLE

Sinä pidät hänen puoltaan!

KARMALA (lujasti)

Niin. Ja jos te kehtaatte käydä joukolla yhden kimppuun niin minä asetun hänen puolelleni! (Uhkaavasti.) Ja te muistatte vanhastaan, kuka silloin viimeksi tupaan jää!

(Iskee hurjalla voimalla kirveensä pölkkyyn.)

KALLE

Antakaa olla, pojat! Olkoon kuka tahansa, mutta koko piru hän on mieheksi! Kun väänsi käteni melkein sijoiltaan!

KARMALA

Jos hän tahtoo pitää nimensä omana tietonaan, on se hänen asiansa. Hän näyttää olevan mies ja se riittää meille.

TUNTEMATON (ojentaen Karmalalle kätensä)

Hyvin puhuttu ja vielä paremmin toimittu! Kiitos!

KARMALA (jurosti)

Ooh, eikö mitä.

TUNTEMATON

Olisinhan minä yksinkin heistä suoriutunut, mutta parempi näin.

KARMALA (katsellen häntä terävästi silmiin)

Näytte luottavan itseenne, vieras?!

TUNTEMATON

No mihinkä sitten?

KARMALA

Se on totta!... Sitä täällä juuri tarvitaankin.

RAHKONEN

Hän on sakkiin otettava mies!... Tule pelaamaan!

TUNTEMATON

No, olkoon menneeksi. Mutta sen minä sanon heti, että velaksi en pelaa!

(Menee muiden joukkoon.)

SANNA

Voi sun syötävä, kun oli luja mies!

VAPPU

Niin seisoi järkkymättä kuin korven silko petäjä! Pitäneekö tässä vanhoilla päivillään ihan rakastua?!

SANNA

Ne marjat riippuvat liian korkealla.

VAPPU

No, sinäkös sitten, ylimmäinen juomanlaskija! Eihän täällä korvessa ole varaa valita.

SANNA

Minnekäs sinä Iisakkisi heittäisit?

VAPPU

Se rontti hyväilköön vain eväskonttiaan. Sehän sille on rakkaampi.

TUNTEMATON (osoittaen puukkoa)

Mikä tunnusmerkki tämä on?

KALLE

Se on sakin tunnusmerkki ja merkitsee sitä, ettei pelissä saa kenkkuilla.

TUNTEMATON (heittäen veitsen pois)

Minun rehellisyyttäni ei valvota teurastajan työkaluilla.

NÄRVÄNEN (kiukkuisesti)

Viskele miestä, mutta älä miehen puukkoa!

TUNTEMATON

Kyllä, niin pitkälle kuin seinät myöntävät!

(Kääntyy uhkaavana häneen, mutta Närvänen epäröi.)

RAHKONEN

Sinähän haastat riitaa, toveri.

TUNTEMATON

En suinkaan, mutta rosvojen rehellisyyttä tuollaisilla keinoilla ylläpidetään eikä vapaitten miesten.

KARMALA

Kas, siinä oli sana paikalleen sanottu!

IISAKKI

Niin sopi kuin pieksu rapakkoon!

RAHKONEN

No olkoon sitten vaikka niinkin, ettei riitaa tule. Mutta aletaan jo!...

(Hirvikangas ja Härmä tulevat sisään.)

11:des kohtaus.

Edelliset; Hirvikangas, Härmä.

HIRVIKANGAS

No, täällähän on peli käynnissä ja pullot pöydässä! Kylläpä löytyi viinat!

KALLE

Mikäs oli omasta pussista löytyissä. Haluaako vallesmannikin? Kyllähän tätä on pikkutarpeeseen.

HIRVIKANGAS

Haluan vain nähdä papereitanne. Löytyvätköhän nekin yhtä helposti?

KARMALA

Pitääkö niitä aina näyttää? Tiedä missä ovatkaan.

(Miehet näyttävät passejaan huomattavan vastenmielisesti.)

IISAKKI

Tässä on minun. Kyllä minä johonkin määrin kunniallinen mies olen, vaikka siellä onkin yksi niksi...

VIKKI-KALLE

Istunut vain kerran salaviinanpoltosta linnassa ihan suotta aikojaan!

HIRVIKANGAS

Rasvannut te ainakin olette tämän.

IISAKKI

Että kestää, kun vallesmannikin niin usein tahtoo sitä nähdäkseen.

HIRVIKANGAS

Kauniita poikia! (Tuntemattomalle): Kukas te olette?

TUNTEMATON

Kulkija, niinkuin näette.

HIRVIKANGAS

Seis herraseni, se ei ole mikään nimi!

TUNTEMATON

Muuta en voi sanoa teille.

HIRVIKANGAS

Sepä nähdään. Näyttäkää paperinne.

TUNTEMATON

Niitä minulla ei ole.

HIRVIKANGAS

Siinä tapauksessa saatte kantaa itse huolimattomuutenne seuraukset. Minä pidätän teidät.

TUNTEMATON

Onko täällä tapana vangita rehellisiä ihmisiä?!

HIRVIKANGAS

Ei, mutta kirjattomia kylläkin.

TUNTEMATON

Ja te uskotte kirjoitettua paperia enemmän kuin miehen sanaa. Jos minulla olisi passi, niin kuka takaisi, että se olisi minun omani?... Mutta sitä te ette voi ainakaan epäillä, että minä en olisi minä. --

HIRVIKANGAS

Viisasteluja! Minä täytän velvollisuuteni.

TUNTEMATON

On rikoksia, joita ei koskaan merkitä papereihin. On myöskin kunnollisuutta, joka voi saattaa vankilaan.

HÄRMÄ (Ilkeästi)

On parasta pidättää tämä herra Tuntematon. Hänellä lienee syytä salata nimensä.

TUNTEMATON (painavasti)

Mutta minkälaiset syyt?...

HIRVIKANGAS

Olen pakoitettu toimittamaan teidät kuvernööriin. Ehkä siellä selvenee.

VIKKI-KALLE

Nyt jouduit kaveri körökärryille!

KALLE (matalasti)

Mikset hitossa hankkinut jonkun passia? Kuinka monella täällä on omat paperit?!

TUNTEMATON

Olette oikeassa: Eihän täällä olekaan kysymys miehestä, vaan passista...

(Eeva, Lövenborg ja Tynjälä tulevat hyvin lumisina.)

12:des kohtaus.

Edelliset, Lövenborg, Eeva, Tynjälä.

LÖVENBORG

Huhhuh, sitä ilmaa! Oli vähällä, ettemme jääneet tielle.

TYNJÄLÄ

Nyt se hautaa kaikki tukit!

EEVA

Mutta missä Hella on?

HIRVIKANGAS

Eikö hän sitten ollutkaan teidän luonanne?

LÖVENBORG

Kyllä, mutta hän lähti jo ajat sitten hiihtämään tänne päin.

HÄRMÄ

Ei häntä ainakaan täällä ole näkynyt.

EEVA

Hyvä Jumala, jos hän olisi sittenkin lähtenyt Ilvesvaaralle mäkeä laskemaan! Hän tahtoi välttämättömästi laskea tuon tunturin alas.

TYNJÄLÄ

Sepä oli ikävä juttu! Sitten hän on eksynyt erämaahan.

LÖVENBORG (kovasti säikähtäen)

Herran nimessä, mitä sanottekaan! Silloin hän on hukassa!

(Vaipuu istumaan.)

VIKKI-KALLE

Ei siellä nyt pitkälle potki vaimoihminen tällä ilmalla!

LÖVENBORG

Lapsi raukkani yksin erämaassa tällaisena yönä! Sehän on hirmuista ajatella!

TYNJÄLÄ

Oli varomatonta laskea häntä. Nämä maat eivät ole tottumattomien kuljettavia.

EEVA

Voi, Yrjö, eikö kukaan voi lähteä häntä etsimään?

TYNJÄLÄ

Hei, miehet! Eikö teistä kenelläkään ole rohkeutta lähteä etsimään?

LÖVENBORG

Sitä ei tarvitse kenenkään ilmaiseksi tehdä!

(Kiusallinen äänettömyys. Myrsky ulvoo ja myllertää yhä rajummin)

KARMALA

Rohkeutta ehkä kyllä olisi, mutta mitä se auttaa. Tällä ilmalla ei näe eikä kuule mitään ja jäljet peittyvät silmänräpäyksessä. Minä tunnen nämä myrskyt.

TUNTEMATON (astuen esiin, varmalla äänellä Lövenborgille)

Kyllä minä lähden.

LÖVENBORG (ylös hypähtäen)

Te uskallatte lähteä, nuori mies?!

TUNTEMATON

Kyllä... jos herra nimismies sallii, kun minulla ei ole passia... Tulin tuon Ilvesvaaran kautta ja luulen tuntevani tienoon.

HIRVIKANGAS (matalasti)

Olette vapaa!.. Menkää, nuori mies!

LÖVENBORG (puristaen liikutettuna hänen kättään)

Te olette rohkea mies! Menkää herran nimessä ja tehkää mitä voitte. En tunne teitä, mutta olen varma, että olette kunnian mies.

EEVA (tarttuen hänen käteensä)

Voi, pelastakaa ystävätär-raukkani!

TUNTEMATON (varmasti)

Ennen en tule, kun olen löytänyt hänet! Koettakaa olla rauhallinen, neiti!

(Menee kiireesti ulos, tuuli paiskaa lujasti oven kiinni.)

HIRVIKANGAS

Hän näytti tarmokkaalta mieheltä!

TYNJÄLÄ

Kuka hän on?

HIRVIKANGAS

Häntä ei kukaan tunne.

TOINEN NÄYTÖS.

(Vierashuone ylimetsäherra Lövenborgilla, hyvin sisustettu ja hauska huone. Perällä ja oikealla ovi, vasemmalla akkuna, jonka edessä on pöytä ja pari tuolia. Vasemmassa peränurkassa on pianino ja oikeassa uuni, jossa on tulta. Oikealla etualalla on sohva pöytineen ja tuoleineen. On ilta.)

1:nen kohtaus.

HÄRMÄ (tullen Kunnaksen kanssa perältä.)

Kas niin, täällä ei ole ketään... Täällä voimme rauhassa puhella.

KUNNAS

No niin, ilman pitkiä puheita: me menimme sinun puolestasi takaukseen, kun sinulla oli tuo vajaus kassassa...

HÄRMÄ (levottomasti)

Niin, niin, minä muistan sen kyllä, mutta...

KUNNAS

Sillä kertaa oli sinun vähällä käydä ohrasesti, mutta onneksi saatiin asia painetuksi sikseen.

HÄRMÄ (käyden rauhattomasi oven luona kuuntelemassa)

Niin, niin, mutta ei puhuta nyt siitä.

KUNNAS

Olkoon minun puolestani! Tahdoin vain hiukan muistuttaa sinulle, että sinulla on jonkinlaisia velvollisuuksia meitä takausmiehiä kohtaan nyt kun meitä aletaan ahdistella.

HÄRMÄ

Mutta enhän ole sitä milloinkaan unohtanutkaan!

KUNNAS

Maksu on liiaksi viivähtänyt.

HÄRMÄ

En ole voinut ennemmin. Menetinhän silloin virkani ja kului aikaa ennenkuin sain uuden toimen. Mutta nyt minulla sitä vastoin on hyviä toiveita.

KUNNAS

Se on kaikissa tapauksissa kunniavelka. Älä unohda sitä.

HÄRMÄ

Ei missään nimessä, kuinka sen unohtaisin!... Muuten minulla on yksi keino.

KUNNAS

Ja mikä se on?

HÄRMÄ (alentaen ääntään)

Tuo "Lapin kuningas" on rikas ja hänellä on vain yksi tytär... Ymmärrätkö?

KUNNAS

Mitä?... Aijotko tavotella "Lapin prinsessaa?"

HÄRMÄ

Varmasti! Ja kun minulla kerran on ukko Lövenborgin kassakaapin avain, niin silloin ei ole heikkoa.

KUNNAS

No, ei, ei, se on selvää!... Mutta minusta tuntuu kuin et olisi vielä kovinkaan pitkällä asiassa.

HÄRMÄ

Eikö mitä! Tyttö on vain hiton oikkuileva. Mutta kyllä minä hänet vielä kesytän, saat nähdä! (Tarmokkaasti.) Hänen täytyy taipua.

KUNNAS

No niin, ehkä! Kovin varma ei tuo keinosi ole. Naisen mieli on vaihteleva kuin huhtikuun ilma.

HÄRMÄ

Odotahan vain rauhassa! Kyllä niinä sen asian hoidan ja muut asiani myöskin.

KUNNAS

Täytynee kai sitten, mutta älä aikaile kauan.

HÄRMÄ

En, sen vuoksi voit olla rauhallinen.

(Kuuluu lähestyviä ääniä.)

Mutta... Hst!... Ei sanaakaan enää!

2:nen kohtaus.

Elvira, Hilda, Lövenborg, Hirvikangas, Hella, Eeva.

HILDA

Sinä voit hiukan soittaa meille, Eeva!

LÖVENBORG

Hyvä! hyvä! Istuhan pianon ääreen, tyttöseni, ja annahan kuulua, kyllä me kuuntelemme!

(Eeva asettuu hiukan ujostellen pianon ääreen ja Härmä menee hänen vierelleen kääntelemään nuottilehtiä, Hilda ja Elvira asettuvat sohvalle sekä Lövenborg nojatuoliin pöydän luo. Hirvikangas ja Kunnas jäävät tupakoimaan ja keskustelemaan uunin luokse, ja Hella menee vasemmalle akkunan viereen istumaan, missä pöytään nojaten katselee ajatuksissaan ulos. Eeva soittaa jotain sävellystä.)

LÖVENBORG (soiton tauottua, taputtaen käsiään)

Hyvä! hyvä! Sinustahan on tullut taiteilija... todellinen taiteilija, lapsi!

EEVA (kääntyen tuolillaan)

Setä imartelee vain!

LÖVENBORG

Ähs, mitä vielä! Minä puhun suoraan ja katson silmiin.

ELVIRA

Eeva on musikaalinen. Meidän Hella sitävastoin on kokonaan toista maata.

LÖVENBORG

Hirvenkaataja hän on! On vain vahingossa syntynyt hameisiin. (Hellalle.) Kunpa sinäkin päästäisit noin hyvin, Hella... Mitä?... (Hella ei vastaa.)

ELVIRA

Hän on taas omissa ajatuksissaan.

LÖVENBORG

Parasta onkin puhua vain itsensä kanssa! Saa ainakin mieleisiään vastauksia.

EEVA

Mitä sinä ajattelet oikein, Hella?

HELLA (koneellisesti)

Odotan.

EEVA

Ja ketä?

HELLA (nousten)

Ooh, ei mitään... Sinä soitat kauniisti. Eeva.

(Poistuu hitaasti oikealle.)

3:mas kohtaus.

Elvira, Hilda, Lövenborg, Hirvikangas, Härmä. Kunnas, Eeva.

ELVIRA

Hella on ollut hiukan kummallinen sen jälkeen, kun hän eksyi erämaahan.

HILDA

Onko se ihme. Niin järkyttävä tapaus!

LÖVENBORG

En ymmärrä mikä tyttöä oikein nivaa. Mutta hän ei ole enää ollut kaltaisensa sen jälkeen.

KUNNAS

Se on vaikuttanut kai hiukan hermostoon.

HIRVIKANGAS

Niin luulen minäkin. Nuo tukkityömaat eivät ole juuri sopivia paikkoja nuorille naisille. Ja minuakin alkaa tämä elämä jo painostaa.

LÖVENBORG

Sinun alallasi ainakin pitäisi olla jännitystä ja vaihtelua. Siitä nuo vekkulit kyllä pitävät huolen.

HIRVIKANGAS

Liiaksikin, hyvä ystävä, liiaksikin!

KUNNAS

Kyllä ne ovat kai sitä viimeisintä joukkoa.

LÖVENBORG

Ja perhanoita!

ELVIRA

No, Elis!

LÖVENBORG

Niin, niin, minä pidän noista jätkistä. Heissä on kumminkin jonkinlaista sydänmaan rehellisyyttä ja kunniantuntoa...

(Hella tulee oikealta.)

4:jäs kohtaus.

Edelliset, Hella.

HELLA

Liisa sanoo, että siellä on eräs mies, joka kysyy luutnanttia.

HÄRMÄ

Varmaankin joku tukkileiriltä... Pyydän anteeksi!

(Kumartaa ja poistuu.)

5:des kohtaus.

Elvira, Hilda, Hella, Eeva, Lövenborg, Hirvikangas, Kunnas.

KUNNAS

Mitäs te, neiti, sanotte noista erämaan pojista?

HELLA

Minä ihailen heidän villiä vapauttaan! Silloin voi ihminen tuntea itsensä joksikin ja tehdä jotain. Minusta ei ole mitään suurta elää kunnollisesti kahleisiin sidottuna.

ELVIRA

No, mutta Hella! Sinähän ihannoit noita kulkureita aivankuin isäsikin.

LÖVENBORG

Ja miksei? He ovat reippaita miehiä, jotka eivät saivartele elämää. Ja sen vuoksi ei pidä myöskään saivarrella heidän tekojaan.

HIRVIKANGAS

Entäs salakapakoitsijat? Ne saavat aikaan riitoja ja tappeluja.

HILDA

Niin, eikö se ole kauheata! Minä aina pelkään, kun hän lähtee noille tukkityömaille.

LÖVENBORG

No, vähän nyrkkioikeutta toisinaan, mutta sellaisille pitää ummistaa hieman vasenta silmäänsä. Antaa koirain nuolla haavansa.

HIRVIKANGAS

Mutta kiusallista se on sille, jonka on vastattava järjestyksestä.

LÖVENBORG

Heistä ei voi vastata taivaan herrakaan! Jos sinä otat sen tehdäksesi, niin silloin saat liian suuren kuorman niskoillesi...

(Härmä tulee perältä.)

6:des kohtaus.

Edelliset. Härmä.

HÄRMÄ

Se on tuo seikkaileva sydänmaan ritari.

HELLÄ (säpsähtäen)

Ah!... (Kääntyy liikutustaan salaten akkunaan.)

LÖVENBORG

Tuo herra tuntematonko?

(Nousee.)

HÄRMÄ

Niin.

LÖVENBORG

Sitten hänet täytyy kutsua tänne.

HÄRMÄ (kuivasti)

Älkää vaivautuko turhaan! Neuvoin jo hänet palvelijain puolelle.

LÖVENBORG

Ei sinne, vaan tänne! Sen arvoinen hän ainakin on. Minä menen hakemaan hänet.

(Poistuu perälle.)

7:mäs kohtaus.

Elvira, Hilda, Hella, Eeva, Härmä, Hirvikangas, Kunnas.

HÄRMÄ

Se nyt on liikaa kohteliaisuutta kulkureille!

HELLA

Mutta hyvä Jumala, tarvitseehan miesparka vähän lämmitystäkin tällaisen matkan jälkeen!

HILDA

Mitä hän oikein on miehiään tuo tuntematon?

HIRVIKANGAS

Täydellinen arvoitus. Kaikesta päättäen nähnyt joskus parempiakin päiviä.

HÄRMÄ

Nähtävästi yksi niitä, joilla on syytä peittää jälkensä. Sellaisia on paljon täällä Peräpohjolassa.

HELLA (terävästi)

Oletteko ihan varma siitä?

HÄRMÄ

Oo, minä unohdin, että te olette hänen puolellaan, neiti.

EEVA

Mutta minusta nähden on hänellä siihen syytäkin.

ELVIRA

Niin, pelastihan tuo tuntematon kaikissa tapauksissa hänen henkensä.

HELLA

Ja minä olen varma, että hän ei ole mikään huono mies.

HÄRMÄ (terävästi)

Mitä te hänestä tiedätte?

HELLA (jäykästi)

Minä tiedän vain, että hän uhrautui vaaraan, johon antautuakseen eräät toiset olivat liian kunnollisia. Ja ne jäljet, jotka hän silloin jätti, eivät ainakaan kaipaa peittämistä.

HÄRMÄ (painavasti)

No, kunhan ei.

HIRVIKANGAS

Kunnon mieheltä hän ainakin minusta näyttää. Ja minulla on myöskin hiukan kokemusta näissä asioissa.

HILDA

Miksi hän sitten salaa nimensä?

EEVA

Ehkä hänellä on siihen omat syynsä.

HÄRMÄ

Aivan niin... muuta en ole väittänytkään.

KUNNAS

Voihan sitä nimensä salata kunniallisistakin syistä.

ELVIRA

Kaikissa tapauksissa olen utelias näkemään tuota merkillistä miestä.

HIRVIKANGAS

Hän kyllä osaa esiintyä edukseen...

(Lövenborg ja tuntematon tulevat sisään.)

8:sas kohtaus.

Elvira, Hilda, Hirvikangas, Lövenborg. Hella, Eeva, Härmä; Kunnas, Tuntematon.

LÖVENBORG

Kas niin, astukaa sisään, nuorimies. Ja olkaa kuin kotonanne. Teidänlaisille miehille ovat minun oveni aina avoinna.

TUNTEMATON

Oo, te olette liian ystävällinen, ylimetsäherra. Minä kiitän!

(Kumartaa oikein maailmanmiehen tapaan kaikille läsnäolijoille.)

LÖVENBORG

Kas niin, ei mitään kursailua, nuori herra! Tässä on talon rouva.

ELVIRA (puristaen liikutettuna hänen kättään)

Sallikaa minun kiittää teitä, herra, että säästitte äidiltä katkeran surun.

TUNTEMATON

Te aivan liioittelette, rouva. Sehän oli minulle vain mieluinen velvollisuus.

LÖVENBORG

No niin, ja nyt te saatte luvan viihtyä tässä seurassa! (Menee paikalleen istumaan.) Ajatelkaapa vain, että tämä reima mies on hiihtänyt lähes seitsemänkymmentä kilometriä yhteen menoon. Mitä sanotte siitä?

HILDA

Herra Jumala, sellaisen matkan!

ELVIRA

Sehän on kauheata! Sitten te varmaankin olette kovin väsynyt?

TUNTEMATON

Enpä juuri paljoa, rouva.

LÖVENBORG

Näyttääkö hän sellaiselta, joka vetää jalkoja perässään?

TUNTEMATON

Voisin pienen levähdyksen jälkeen palata takaisin saman tien.

HIRVIKANGAS

Se on uskomatonta.

HÄRMÄ (pilkallisesti)

No, eihän se niin ihmeellistä ole, että mies kunnostautuu omalla alallaan.

KUNNAS

Mitä sillä tarkoitat?

HÄRMÄ

Kukapa sellaiseen paremmin pystyisi kuin kilometritehtailija.

ELVIRA (nuhdellen)

Herra luutnantti!

LÖVENBORG (pahoillaan)

En voi juuri sanoa, että sukkeluutenne oli hyvin valittu!

TUNTEMATON (hymyillen)

Älkää olko pahoillanne, rouva! Antakaamme herra luutnantin myöskin kunnostautua omalla alallaan.

LÖVENBORG

Oikein nuorimies! Hyvin maksettu.

(Nauraa hyväntahtoisesti. Elvira poistuu.)

TUNTEMATON (lähestyen Hellaa, kysyy matalasti)

Onko tunkeilevaa kysyä, kuinka voitte, neiti?

HELLA

Kiitos, minä voin hyvin, erittäin hyvin!

TUNTEMATON

Minua ilahduttaa, ettei teidän terveytenne kärsinyt siitä. Se oli todellakin hiukan kolkko yö.

HELLA

Ooh, te pidätte minua kai arkana lapsena! Minä olen syntynyt ja kasvanut täällä Pohjolassa!...

TUNTEMATON

Niin karaistuneeksi en teitä kuitenkaan uskonut.

HILDA (matalasti)

Hän näyttää olevan sangen merkillinen mies.

HIRVIKANGAS

Hän suoriutuu erinomaisesti kaikkialla!

LÖVENBORG

Kerrassaan suurenmoisesti!

HILDA

Eikö mitenkään voisi saada selville, kuka hän on?

LÖVENBORG

Minä epäilen sitä suuresti... Mutta voinhan koettaa.

HELLA

Mutta teillähän olisi ollut suurempi syy vilustua, kun luovutitte minulle palttoonne.

TUNTEMATON (hymyillen)

Minähän olen syntynyt ja kasvanut Etelässä.

HELLA

Ja mitä se todistaa?

TUNTEMATON

Että me molemmat tuotamme syntymäseudullemme kunniaa.

HELLA

Tosiaankin!... Ja minun täytyy tunnustaa, että te olette voittanut kilpailun.

TUNTEMATON

Minä luovutan voittoni teille, neiti.

HÄRMÄ (matalasti Eevalle)

Tuo maankiertäjä yrittää näytellä sivistynyttä miestä!

EEVA

Mutta mitä teillä oikeastaan on häntä vastaan?

HÄRMÄ

Ei mitään, neiti! Ei kerrassaan mitään! Minä vain en pidä arvoituksellisista ihmisistä.

HELLA

Mutta sanokaa minulle suoraan, mitä syytä teillä on salata nimenne?

TUNTEMATON

Jos voisin sanoa syyn, niin voisin sanoa nimenikin...

HELLA

Tämä on käsittämätöntä! Miksi te ette voi sanoa, kuka te olette?

TUNTEMATON

Onko se niin käsittämätöntä tässä maassa?... Muuten, sitä en todellakaan voi sanoa, eikä se ole välttämätöntäkään!

HELLA

Minä ymmärrän! Te tahdotte olla mieltäkiinnittävä ja tekeydytte salaperäiseksi.

TUNTEMATON

Miksei? Se on tarkoitettukin ihmisille, jotka mukavuudenrakkaudessaan tahtovat oppia kaiken tuntemaan vain paketin syrjästä lukemalla.

HELLA

No niin, syyttäkää sitten itseänne, jos teitä kohdellaankin vain kulkijana!

TUNTEMATON

Niinkuin neiti suvaitsee. Minä en syytä ketään.

(Etääntyy hänestä pois.)

LÖVENBORG

Te ette varmaankaan ole kotoisin näillä mailta?

TUNTEMATON

En, ylimetsäherra... Minä olen Etelästä.

LÖVENBORG

Te olette herättänyt täällä naisväen uteliaisuuden.

TUNTEMATON (hymyillen)

Naistenko vain?

LÖVENBORG

Hitto soikoon, meidän miesten myöskin!.. Saanko olla törkeä ja kysyä, miksi olette tullut tänne Peräpohjolaan? Paljas petäjänkuoren kiskominen ei teitä suinkaan tänne houkutellut.

TUNTEMATON

Olen syvästi pahoillani ja pyydän anteeksi, mutta siihen on minun mahdotonta vastata.

LÖVENBORG

Ja minkätähden?

TUNTEMATON

Yhtähyvin voisin selittää olemassaolon tarkoituksen. Ja sitä pitävät filosofit pulmallisimpana kysymyksenä.

LÖVENBORG (menee hänen eteensä ja katselee häntä tutkivasti)

Kuka hitossa te oikein olette?

TUNTEMATON

Kulkija, niinkuin näette.

LÖVENBORG

Sen minä kyllä näen, saakeli soikoon! Mutta on kai teillä joku kotopaikka, suku tai nimi. Miksi salaatte ne muilta?

TUNTEMATON

Että oppisitte kerrankin ennakkoluulottomasti ottamaan ihmisen, sellaisena kuin hän on. Ilman tuota tavanmukaista tavaramerkkiä, jolla leimattuna ihminen saa kehdosta hautaan saakka ajelehtia maailman markkinoilla.

LÖVENBORG

Niinkö!

TUNTEMATON

Minä säilytän teidän mielikuvituksellenne rajattoman vapauden! Te voitte kuvitella mitä tahansa, mutta minua te ette voi ottaa muuna kuin mikä minä olen tai tahdon olla.

LÖVENBORG

Teillä on hieman omituiset periaatteet, nuorimies!

TUNTEMATON

Toverini siellä erämaassa mukautuivat helposti niihin... Maistettuaan kerran nyrkkiäni tulivat he täysin vakuutetuiksi, että olin se, miksi luulottelinkin, nimittäin mies. Mutta ylemmillä asteilla nähtävästi uskotaan enemmän muilta saatuun päällekirjoitukseen kuin omaan turmeltuneeseen makuun.

LÖVENBORG

No, olittepa kuka tahansa! Minä ainakin luotan omaan makuuni! Tuossa on käteni!

TUNTEMATON (puristaen ojennettua kättä)

Kiitos, ylimetsäherra!

LÖVENBORG

Mutta asiasta toiseen... Osaatteko laulaa oikein tukkilaisen tapaan?

TUNTEMATON

No; jonkun verran.

LÖVENBORG

Laulakaa meille joku laulu! Minä pidän noista luonnontuoreista lauluista.

HILDA

Ja sinä Eeva voit säestää. Osaathan sinäkin niitä.

TUNTEMATON

No, olkoon menneeksi! Kulkian laulu.

(Menee pianon luo ja laulaa Eevan säestäissä.)

En rauhaa löydä mä päällä maan, ei kotia missään mulle; mun kohtalo määräsi kulkemaan vain suruksi itselle -- sulle. Ma kuljen ja kuljen yhäti vain ja kannan kaihoa rinnassain -- tie kunne kulkijan päättyy?