Part 1

ERÄMAAN RITARIT

5-näytöksinen näytelmä Peräpohjolan tukkityömailta

Kirj.

ARVI A. SEPPÄLÄ

Jyväskylässä, K. J. Gummerus Oy, 1917.

HENKILÖT:

ERNST ELIS LÖVENBORG, kruununmetsien ylihoitaja. ELVIRA, hänen vaimonsa. HELLA, heidän tyttärensä. AARNE HIRVIKANGAS, nimismies. HILDA, hänen vaimonsa, EEVA, heidän tyttärensä. YRJÖ TYNJÄLÄ, metsäherra. HÄRMÄ, lauttausyhtiön päällikkö. KUNNAS, maanmittari-insinööri. KARMALA, | NÄRVÄNEN, | RAHKONEN, | tukkilaisia. KAUHAVAN KALLE, | TUNTEMATON. | VIKKI-KALLE, hirvenmetsästäjä. SOTKAMON IISAKKI, salaviinankauppias. SANNA, viinankauppias. VAPPU, emännöitsijä. SALAMETSÄSTÄJÄ. POLIISEJA.

Tapahtuu Peräpohjolassa. Toinen näytös Lövenborgin asunnossa, muut tukkisavotalla erämaassa.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

(Tukkiyhtiön pirtti erämaassa, suuri, karkeatekoinen, hongista rakennettu huone. Perällä avara ovi, vasemmalla toinen ovi sivuhuoneeseen ja oikealla akkuna. Vasemmassa ovinurkassa suuri kivistä ja tiilistä rakennettu uuni helloineen. Uunissa on kaksi pesää, joista toinen suuren kiinteäksi muuratun padan alla, suu lattialle päin ja toinen ovenpuoleisessa sivussa hellan alla. Ulko-oven pielessä uunin puolella on suuri karkeatekoinen arkku ja sen ja uunin välissä vesisaavi. Vasemman oven ja uunin välillä on toinen arkku ja pienoinen tynnyri. Oikeassa peränurkassa on suuri jykevätekoinen honkapöytä ja vasemmalla etualalla toinen pienempi pöytä. Ympäri pitkin seiniä on leveät honkaiset penkit. Penkeillä olevista vaatteista ja hirventaljoista näkyy, että näitä penkkejä käytetään makaamiseen. Sitäpaitsi ympäri pöytiä on mittavat lavitsat. Penkeillä ja niiden alla on pusseja ja kontteja sekä seinillä ja nurkissa sahoja y.m. työkaluja.)

I:nen kohtaus.

Vappu, Sanna, Iisakki.

SANNA (35-vuotias, hoikka ja ovelannäköinen nainen, tulee hengästyneenä vankka kantamus selässään.)

Pilvi nousee!

VAPPU (noin 40-vuotias, lihava ja komeannäköinen nainen, käytökseltään tarmokas ja häikäilemätön, suora puheissaan, puuhailee uunin luona, riuskaa kiukkuisesti.)

No, mikä nyt taas on hätänä?

SANNA

Vallesmanni tulee tännepäin... Tulin oikoteitä, että kerkisin ajoissa.

VAPPU

Kato nyt raatoa! Mikä sitä taas tänne lennättää!

SANNA (päästellen kantamustaan selästään pois)

On kai tullut metsäherran mukana... Hän on tullut mittauksille ja siellä se näkyy nokastelevan päällikkökin... Siellä on frouvia ja mapsellia, että oikein hirvittää. Huh, kun riensin, että henki oli mennä ja tuo kantamuskin painoi kuin synti hartioitani! Onko sinulla kahvia?

VAPPU

Aina tulimmaisia tässä! (Menee herättämään Iisakkia.) Iskä, nouse ylös! Kuulitko, sinä senkin nahjus!

IISAKKI (unisesti)

No, no, pidähän vähempää ääntä ämmä!

VAPPU

Pääsetkö siitä tolpillesi iankaikkinen haaska! Vai pitääkö sinut kiskoa korvista ylös!.. Vallesmanni on tuossa paikassa täällä ja sinä vain makaat, että kyljet homeessa!

IISAKKI (murahtaen, ylös kömpiessään)

No kun tuli niin tuli! Mitä tuossa meluat!

VAPPU

Siinä on mies! Makaa kuin lieko suossa, eikä välitä vaikka vallesmanni veisi mällin poskesta!

SANNA

Joko omat viinat ovat loppuneet?

IISAKKI

Lieneekö sillä hurtalla haisseet hirvenlihat nenässä, kun Vikki-Kalle kertoi päässeensä hirven jäljille.

VAPPU (pontevasti)

Otakin sukset koipiisi ja luista kiireimmän kautta Kallea varottamaan!

IISAKKI

No, hyvinkös Sannaa luonnisti?

SANNA

Miksei luonnistanut. Täytyy vain saada piiloon, etteivät joudu herrain kynsiin!

IISAKKI (viekkaasti silmää iskien)

No, saisikohan tota niinkuin tulijaistäräyksen?

SANNA

Juo vettä ja syö lunta, niin ei henkesikään haise! Ne juomat; ovat parempia varten.

VAPPU

Työnnä ryyppy sen irviin! Näethän ettei siihen raatoon ilman eloa tule.

SANNA (ottaen pullon ja kaataen)

Tuossa on ja ala laputtaa, senkin kilpikonna!

IISAKKI (ryypäten)

Aah! Hyvää Ruottin konjakkia! Lieneekö toi jäänyt vahingossa tullaamatta?

VAPPU

Joko pääset matkaan... vai...

IISAKKI

No, no, pääsenhän minä, kun asiat toimitetaan oikeassa järjestyksessä.

(Menee ulos.)

2:nen kohtaus.

Sanna, Vappu.

SANNA

Tulehan nostamaan tätä kistua, että saamme luukun auki. Me emme saa hukata aikaa.

VAPPU (nostaen arkkua)

Saas nähdä, saammeko sen nyt auki.

SANNA

Sanos muuta... Se on tiukka!

VAPPU (koettaen avata luukkua)

Ei pentele, ei se hievahdakaan!

SANNA

Ja senkin ainoan miehisen ihmisen lähetimme pois!

VAPPU

Niinhän se on: lainaa aseensa kylälle ja sohii itse sormin.

SANNA (ottaen kirveen)

Annahan kun väännän tällä... se antaa perää... (Luukku aukenee) Mutta lujassa oli!

VAPPU

Sitähän ei ole sitten avattu, kun viime talvena.

(Vikki-Kalle ja Iisakki tulevat kantaen kumpikin raskasta säkkiä selässään.)

3:mas kohtaus.

Vappu, Sanna, Iisakki, Vikki-Kalle.

SANNA

Kas, siinähän nuo jo ovat!

VIKKI-KALLE

Niin ja paistia on vaikka ruhtinaille!

VAPPU

No, millä välillä sen taas sieppasit?

VIKKI-KALLE

Aivan ruununmiesten nenän edessä kellistin! Ja pulska oli otus, kymmenhaaraiset sarvet! Toisen puolen lihoista hautasin korpeen lumikinoksiin ja osa niistä on tässä.

VAPPU

Sinä olet kultanen mies Kalle! Oikein tekisi mieleni hiukan likistää sinua.

VIKKI-KALLE

Noo, likistä vain? En minä käsiin hajoo!

VAPPU

No, en minäkään! (Syleilee hurjasti Kallea).

VIKKI-KALLE (henkäisten)

Sinä olet hiton kovakourainen henttu. Vappu! Taisitpa rutistaa kyljistäni muutamia seiväsparia poikki.

SANNA

Joutuun nyt tavarat piiloon! Tässä ei ole aikaa likistellä.

VIKKI-KALLE

Heti lemmessä? (Hyppää luukusta alas.) No antakaahan nyt tulla tänne!

IISAKKI (nostellen lihoja alas)

Vahinko, ettei näitä saa syödä heti yhdeltä kuumalta.

SANNA

Niin kyllä, se onkin ainoa, johon sinä kelpaat!

VAPPU

Nostakaa tuo minun purakkonikin!

VIKKI-KALLE

Älkää nyt vain unohtako mitään "kuumia" tavaroita ylös, etteivät pääse tutkintoa pitämään.

SANNA

Selvä on! Tule ylös nyt jo, että saamme luukun kiinni...

(Kalle nousee ylös, sulkevat luukun ja nostavat kistun päälle.)

IISAKKI

Kas niin, nyt saavat herrat tulla!

VAPPU

Mutta sinun pyssysi jäi. Kalle.

VIKKI-KALLE

Niin oli tarkoituskin... Täytyyhän sitä miehellä olla jotain kättä pitempää.

IISAKKI

Minä puolestani turvaudun mieluimmin siveellisiin keinoihin.

SANNA

Kuulkaahan tuota vanhaa syntisäkkiä!

VIKKI-KALLE (katsellen ympärilleen)

Oletteko nyt vannoja, ettei näissä nurkissa ole mitään tuulettamista? Kuinka on sinun laitasi naapuri?

IISAKKI

Minun kohdaltani on asia selvä.

VIKKI-KALLE (istuutuen arkulle, pyssy polvillaan ja pyyhkien hikeä otsaltaan)

Se piti hyvin läheltä! Ripeämmin en ole koskaan elämässäni toiminut!

(Hirvikangas, Eeva, Hella ja poliisi tulevat).

4:jäs kohtaus.

Hirvikangas. Hella. Eeva. Vappu, Sanna, Iisakki, Vikki-Kalle. Poliisi.

HIRVIKANGAS (keski-ikäinen, hyvinvoipa ja pikemmin hyväntahtoinen kuin ankara mies, käytös enemmän leikillinen kuin virallinen, vaikkei hänen toiminnastaan suinkaan puutu tarpeellista vakavuutta.)

Hyvää päivää!

VIKKI-KALLE

Jumala antakoon!

HIRVIKANGAS

Jaaha!... Vanhoja tuttuja!... Tulin katsomaan kuinka viinakaupat vetelevät täällä nykyään.

IISAKKI

No, mikäpäs niiden... Onhan sillä vielä vanha hyvä makunsa.

SANNA

Siunatkoon tuon rontin puheita! Mistä otti viinat täällä erämaassa?

HIRVIKANGAS (ivallisesti)

Niinpä näytte olevan viattomia kuin pulmuset!... Mutta hirvenlihasta ei kai ole ollut puutetta täällä erämaassa? Vai mitä sanot sinä vanha hirvenkellistäjä?

VIKKI-KALLE

No, enpä osaa sanoa. Hirvistä ei ole ollut hajuakaan tänä talvena. Herrat kai ne syyskuussa niin lopen hävittivät. Vallesmannikin kuuluu kaataneen useita.

HIRVIKANGAS

Äähs, sinä veijari!... Koristuksenako sinä tuota kannat?

VIKKI-KALLE

Onpahan vain turvana.

HIRVIKANGAS

Saanko minäkin katsoa sitä?

VIKKI-KALLE

Kyllä katsoa saa, mutta ei kajota... Se voisi laueta ja kuka sen sitten vastaa?

HIRVIKANGAS

Älähän huoli rohkeilla! Minullakin on mukanani jotain, joka saattaisi laueta.

VIKKI-KALLE

No, katsellaan sitten kumpikin vain omiamme. Omillaan on niin hyvä elää, sanoi entinen kerjäläinen!

HIRVIKANGAS

Sanoppas kuka kaatoi hirven tuolla korvessa tänään?

VIKKI-KALLE

Kai se oli semmoinen mies, joka pystyi siihen.

HIRVIKANGAS

Se olit sinä? Jäljet osoittavat tänne päin.

VIKKI-KALLE

Jäljissä ei ole puumerkkiä.

HIRVIKANGAS

Mitataanpa herran pieksut, niin saadaan nähdä eikö jäljissä ole puumerkkiä.

VIKKI-KALLE

Aikooko vallesmanni lahjoittaa minulle parin pieksuja, kun mittaa ottaa.

HIRVIKANGAS

Kyllä, ja vieläpä oikoraitaisen puvunkin.

VlKKI-KALLE

Siitä ei tule mitään, minä seison itse päällä.

HIRVIKANGAS

Saamme nähdä! Käykää toimeen!

EEVA (21-vuotias, vaalea ja solakka tyttö, naisellinen ja puoleensavetävä, mutta hieman arka.)

Ei, ei, anna olla, isä! Minua niin pelottaa!

HELLA (20-vuotias, tumma, komearakenteinen ja kaunis, romanttinen, haaveileva luonne, käytös rohkea, melkein poikamainen.)

Älä ole lapsellinen, Eeva! Tämä on hyvin mieltäkiinnittävää!

HIRVIKANGAS

Miksi lähditkään tänne, kun olet noin arka?

VIKKI-KALLE

No, tuossa on käpälä, koska teitä lapsettaa. Mutta onhan niitä paljon samanlaisia pieksuja.

HIRVIKANGAS

Tuo heittiö on oikeassa!... Tarkastakaa tuo toinen huone! (Poliisi menee.) Te olette kaikki samanlaisia!

IISAKKI

Kaikkihan me olemme puuttuvaisia, syntisiä, syntisiä ihmisiä

HIRVIKANGAS

Siinä toinen maailman pylväs! Missä ovat viinat?

IISAKKI

No, eihän se niin paljon olisi, vaikka vallesmannille olisikin vähän suunavausta.

HIRVIKANGAS

En ole tullut sitä varten, vaan tutkimaan hiukan teidän elämäänne. (Poliisi tulee takaisin.) No, näkyikö siellä mitään?

POLIISI

Ei mitään.

HIRVIKANGAS

Ehkä pistäydytte nyt hetkeksi raittiiseen ilmaan, että saamme hiukan tuulettaa tätä ja tarkastaa täällä.

VIKKI-KALLE

Kyllähän tämän palatsin nähtävyyksiä katsella saa...

IISAKKI

Niin, ei silmä osaa vie!

(Poistuu myöskin.)

HIRVIKANGAS

Ei ole sanottu, mitä se vielä vie! (Poliisille.) Nuo heittiöt ovat liian varmoja. Kaikesta huomaa, että niitä on ennakolta varoitettu. Te tytöt jäätte hetkeksi tänne, minä menen silmäilemään vähän ulkoa. Ja te, muistakaa tarkastaa oikein kunnollisesti!

(Menee ulos.)

5:des kohtaus.

Hella, Eeva, Poliisi.

EEVA

Huh, kun minua peloittaa!

HELLA

Pikku raukka!... Mitä sinä pelkäät?

EEVA

Täällä on niin kolkkoa ja yksinäistä! Ja herra tiesi, mitä ovat nämä ihmisetkään.

HELLA

Isä sanoo, että nämä ihmiset ovat pohjaltaan parempia kuin heidän maineensa.

EEVA

Mutta ajatteles... täällä kymmenien peninkulmien päässä asutusta maailmasta. Ympärillä ääretön ja synkkä erämaa. Ush!

HELLA

Minä pidän tästä! Jylhiä, salaperäisiä metsiä, korkeita tuntureita ja ääretön yksinäisyys! Se on jotain suurta ja voimakasta! Ajatteles, kun myrsky lennättää lunta ja ryskyy korven puissa... tai pakkanen paukkuu metsässä ja revontulet loimuavat taivaalla! Se on suurenmoista!

EEVA

Ihailetko näitä ihmisiäkin? Näitä yhteiskunnasta sysättyjä kulkureita.

HELLA

Miksen ihailisi? He ovat kyllä karkeita ja häikäilemättömiä. Mutta he ovat lujia ja rohkeita sekä luottavat omiin voimiinsa. He eivät ole mitään hemmoteltuja raukkoja, sillä erämaa ei lellittele ketään!

EEVA

Kylläpä sinä osaat olla suurenmoinen!

HELLA

Minua on aina tämä korpien yksinäisyys miellyttänyt. Siinä on jotain salaperäistä ja viettelevää, jotain pelottavaa ja hurmaavaa samalla. Oo, kun saa suksilla viiletellä loppumattomia lumihankia, sinisen taivaan kaartuessa ylhäällä ja ikivanhojen honkien kohotessa korkeuteen kuin satumaiset pylväskäytävät! Silloin voi ihminen oikein hengittää ja olla vapaa. Ja sitten vaara, ajatteles... vaara hautautua jäljettömiin noihin kinoksiin, kimaltelevien tähtien koristamien lumipuhtaiden kääriliinojen alle, niin ettei yksikään elävä sielu saa konsanaan tietää...

EEVA (kauhistuen)

Huh, kuinka kauheita sinä kuvittelet! Sinä saat minut aivan pelkäämään, Hella!

HELLA

Eikö se ole suurenmoista, Eeva?

EEVA

Ennen kaikkea se on mieletöntä!

HELLA (nauraen)

Sinä kai pidät enemmän höyhenpatjoista ja matoilla liitetyistä lattioista!

EEVA

Niin pidänkin. Minulla ei ole sinun hurjaa mielikuvituksesi lentoa. -- Mitä te etsitte?

POLIISI

Näiden sällien viinoja. Mutta ne ovat kätkeneet ne johonkin muualle.

(Menee ulos.)

HELLA

Näillä ihmisillä on rohkeutta elää omaa elämäänsä.

EEVA

Minua ahdistaa täällä, eikö mennä ulos. Hella?

HELLA

Ei mennä vielä, Eeva! Täällä on niin lämmintä ja mieltäkiinnittävää.

EEVA

Minä ainakin menen vähän kävelemään. (Härmä tulee.) Kas, siinähän te olettekin luutnantti! Pitäkäähän nyt Hellalle seuraa.

(Poistuu ulos.)

6:des kohtaus.

Härmä, Hella.

HÄRMÄ (noin 30-vuotias, ylpeän ja tarmokkaannäköinen mies, tottunut ajamaan tahtonsa läpi hyvällä tai pahalla ja halveksimaan ihmisiä.)

Mielelläni, neiti! -- Olen onnellinen saadessani puhua kanssanne kahdenkesken, neiti Lövenborg.

HELLA

Olkaa niin hyvä.

(Menee akkunaan ja katselee ulos.)

HÄRMÄ

Olen jo kauan ihaillut teitä, neiti, ja olen ikävöinyt tilaisuutta sanoa sen teille.

HELLA

Ja nyt luulette olevan sopivan tilaisuuden?

HÄRMÄ

Oikea rakkaus ei valitse tilaisuuksia.

HELLA

Ooh, vaietkaa! En halua kuulla mitään sellaisesta!

HÄRMÄ

Ettehän aina ole ollut niin haluton siihen... Te olette vain ylpeä ja oikkuileva, kuten kaikki kauniit naiset!

HELLA (kylmästi)

En ymmärrä mitä te tarkoitatte. Jos olen joskus ollut hiukan vallaton, en ole tarkoittanut sillä mitään.

HÄRMÄ

Sitten minä tunnen teidät paremmin, kuin te itse. Teidänlaiset luonteet voitetaan väkirynnäköllä.

HELLA

Älkää olko siitä niin varma!

HÄRMÄ

Kyllä sieluni!... Taikka jos olette leikkinyt minulla... niin... sitä pahempi teille!

HELLA

Te uhkaatte!

HÄRMÄ

En missään nimessä! Tehdään sovinto.

HELLA

Minulla ei ole mitään sovittavaa!

HÄRMÄ

Syyttäkää sitten itseänne! Jos olette leikkinyt minulla, niin minä kostan sen nyt suudelmalla!

HELLA (kiivaasti)

Ei koskaan! Sellaiset eivät ole hienon miehen tapoja.

HÄRMÄ (kiihtyneesti)

Sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot luvallisia!... (Uhkaavasti.) Te ette tunne minua! Minun kanssani eivät saa rankaisematta leikkiä edes kauniit naisetkaan!

(Lähestyy hitaasti Hellaa.)

HELLA (peräytyen)

Pysykää kauempana!

HÄRMÄ

Varokaa ärsyttämästä minua, neiti! Me olemme erämaassa ja minä voisin seurata erämaiden oikeutta!

HELLA

Ja mikä se sitten on?

HÄRMÄ

Väkevämmän oikeus!

(Tarttuu häneen kiinni.)

HELLA (yrittäen vapautua)

Laskekaa minut! Tehän käyttäydytte kuin konna!

HÄRMÄ

Minä kyllä tiedän kuinka teidänlaisianne enkeleitä kesytetään!

HELLA

Väistykää, inhoittava ihminen!

(Lyö häntä kasvoille.)

HÄRMÄ (hellittäen hämmästyneenä)

Ooh, vai niinkö!... Tiedättekö kuinka täällä erämaassa tällaiset loukkaukset kostetaan?

HELLA (kiihtyneenä)

Antakaa minun olla rauhassa!

HÄRMÄ (kuohuissaan)

Miehet maksavat iskun iskulla ja naiset suudelmalla! Ja minä, minä vaadin sen nyt.

HELLA

Jos lähestytte, minä huudan.

HÄRMÄ (intohimoisesti)

Sen saamme nähdä!

(Kiertää kätensä rajusti hänen ympärilleen.)

HELLA

Auttakaa!...

(Tuntematon tulee sisään.)

7:mäs kohtaus.

Hella, Härmä, Tuntematon.

TUNTEMATON (noin 25-vuotias, pitkä komeannäköinen mies, rohkea, avonainen katse, käytös osoittaa voimaa, varmuutta ja ylikuohuvaa elintarmoa, tulee reippaasti, tarttuu lujasti Härmän olkapäihin ja pyöräyttää hänet yhdellä nykäyksellä ympäri)

Herra, teidän ihailunne on liian kouraantuntuvaa!

HELLA (hätäytyneenä)

Vapauttakaa minut tuosta kauheasta ihmisestä!

HÄRMÄ

Millä oikeudella te sotkeudutte tähän?

HELLA

Väkevämmän oikeudella! Senhän te sanoitte olevan täällä erämaassa lakina.

TUNTEMATON (katsoen häntä ällistyneenä)

Mitä!... Oletteko tekin täällä...?

HÄRMÄ (ylpeästi)

En halua tuntea teitä. Menkää tiehenne!

TUNTEMATON

Liian suuri kunnia se olisikin teille!

HÄRMÄ

Kurja, te uskallatte!

(Kohottaa vimmoissaan keppiään lyödäkseen häntä.)

TUNTEMATON (sieppaa kepin, taittaa sen kappaleiksi ja heittää palaset nurkkaan)

Hillitkää itsenne! Nyt ollaan Pohjolassa ja täällä tulee kysymykseen vain mies ja mies!

HÄRMÄ (vimmoissaan)

Te astuitte minun tielleni ja saatte sitä vielä katua!

(Menee kiireesti ulos.)

TUNTEMATON (katsoen ajatuksissaan hänen jälkeensä)

Onko hänkin täällä Peräpohjolassa?

HELLÄ

Tulitte hyvään aikaan! Minä kiitän teitä!

(Eeva tulee sisään.)

8:sas kohtaus.

Hella, Eeva, Tuntematon.

TUNTEMATON

Mitä näen! Kasvihuonekukkasia keskellä erämaata.

HELLA

Onko se tukkilaisen kohteliaisuutta?

TUNTEMATON

Ei, vaan erämaiden totuutta!

HELLA

Onko se niin varmaa?

TUNTEMATON

On!... Jalostetut ruusut eivät ole näitä viimoja varten... Tässä maaperässä menestyvät vain sellaiset, joilla on himmeät värit, lakastuneet lehdet ja paljon okaita!

HELLA

Olettepa tekin uskaltanut tänne, vaikka ette liene tämän maaperän kasvattama.

TUNTEMATON

Juuriltaan reväisty puu jää siihen, mihin myrsky sen viskaa.

HELLA (Eevalle)

Kummallinen mies!... Hänessä on jotain omituista!

EEVA

Kysy häneltä, kuka hän on!

HELLA (katsoen tutkivasti häntä)

Puhutte niin oudosti vieras. Kuka te olette?

TUNTEMATON

Kulkija olen arvoltani ja tuntematon on nimeni.

HELLA

Se on kummallinen nimi ja ilmaisee niin vähän.

TUNTEMATON.

Se on parhain nimi. Enemmän antaa kuin lupaa ja ja enemmän sisältää kuin ilmaisee!

HELLA

Olette oikeassa! Se ei todellakaan lupaa liikoja, vaan pikemmin liian vähän.

TUNTEMATON

Miltä kannalta asian ottaa.

HELLA

Mitä sillä tarkoitatte?

TUNTEMATON

Mitä enemmän rakastetaan, enemmän peljätään kuin tuntemattomuutta? Mihin enemmän toiveita kiinnitetään ja pettymyksiä haudataan kuin tuntemattomuuteen?

HELLA (Eevalle)

Käsittämätön mies!

EEVA

Hän on todellakin mieltäkiinnittävä!

HELLA

Te ette ole täällä... Mistä te olette?

TUNTEMATON

Etelästä.

HELLA

Ja mihin aijotte?

TUNTEMATON

Pohjolaan.

HELLA

Mitä te oikeastaan etsitte täältä?

TUNTEMATON

Vapautta.

HELLA

Niinkö? Se on suuri päämäärä!

TUNTEMATON

Ainoa etsimisen arvoinen. Sitä etsivät kaikki, vaikka useat itsetiedottomasti.

HELLA (ajattelevaisesti)

Mahdollista kyllä... Mutta luuletteko löytävänne sen täältä erämaasta?

TUNTEMATON

Niin luulen. Jylhä ja karu luonto suojelee sitä täällä ihmisten vallanhimoa vastaan. Se voi elää vain täällä, missä rannaton erämaa kaikkialla ympäröi, missä taivas kaartuu kuulakkana pään yli ja ikuiset tunturit nostavat huippujaan.

EEVA

Aivan kuin sinäkin. Hella!... Mutta emmekö mene jo toisten luokse?

HELLA.

Mennään vain... Sinä kai ikävöit nähdä Yrjöäsi... (Tuntemattomalle.)... Te olette... No niin, joka tapauksessa te olette kummallinen mies!

TUNTEMATON

Älkää viipykö kauan täällä erämaassa, neidit. Kotkain pesimäpaikat eivät sovi kanarialinnuille!

HELLA (leikillisesti)

Se ei tee mitään, kun ei pelkää! Jääkää hyvästi, herra kummallinen!... Ja... kiitos!

TUNTEMATON

Näkemiin!

(Hella ja Eeva poistuvat, Hella ja tuntematon katsovat pitkään toisiaan.)

9:säs kohtaus.

Vappu, Sanna, Vikki-Kalle, Iisakki, Tuntematon.

IISAKKI

Huh, kun siellä on ruvennut tuulemaan! Taitaa nousta aika ryöppy yöksi.

SANNA

Pitkän nenän saivat, hurtat!

VIKKI-KALLE

Niin, niin, mutta pilvi ei ole vielä ohitse!

IISAKKI

Ne yöpyvät tänne, parasta on varoa.

VIKKI-KALLE (Heittäen epäluuloisen katseen tuntemattomaan)

Hst!... Suu poikki!

IISAKKI (ottaen esille korttinsa)

Jos yrittäisi syödä hiukan, mitähän olisi.

TUNTEMATON

Sallitteko, että lämmittelen vähän?

VAPPU

Miksei? Yhteistähän se on lämmin.

TUNTEMATON

Mitä tuo luutnantti Härmä täällä toimittaa?

VAPPU

Hän on uusi lauttausyhtiön päällikkö. Tiedä mikä sekin on oikein ollakseen. On niin kopeakin kuin Porin kerjäläinen koko mies.

TUNTEMATON

No, hän ei siis ole juuri suosiossa täällä?

IISAKKI

Kaikkia vielä! Alensi heti miesten palkkoja. Sanoi pääkonttorista saaneensa sellaisen määräyksen. Mene sitten ja ota selvä.

TUNTEMATON

No, ettekö ole valittaneet asiasta?

VIKKI-KALLE

Mitä se hyödyttää? Hyttysen ääni ei kuulu taivaaseen!... Puski vain kunnes hongan juurelle oikenee ja otti vastaan, mitä armosta annettiin... (Alkaa kuulua tukkilaisten laulua.) Sieltähän ne miehetkin jo tulevat...

(Ulkona kuuluu laulu.)

Tukkipoijan vilja se kasvaa, ei sitä hukkaa halla. Kulta on halla kaunoisin, koti korkean hongan alla.

Tukkipoika se laihoansa kesät ja talvet korjaa. Vapaa hän on, oma herransa, ei tunne toisen orjaa.

Hei! Tukkipoikaa ei ole luotu matalan orren alle, ikävä jos on ja iloton, hän kulkee maailmalle.

(Viimeisen värssyn ajalla tulevat tukkilaiset sisälle.)

10:nes kohtaus.

Tuntematon, Vappu, Sanna, Vikki-Kalle, Iisakki, Karmala, Rahkonen, Närvänen, Kalle y.m., Tukkilaisia.

KALLE (lyöden kintaansa pöytään)

Nyt on taas yksi päivä lähempänä naimista!

NÄRVÄNEN

Hei Vappu, lihaa ja perunoita pataan, kyllä minä takaan, että maistuu!

VAPPU

No, älähän nyt suutasi halkase! Niin ovat taas nälkäisiä kuin korven sudet!

(Rupeaa puuhailemaan uunin luona.)

RAHKONEN

No, Sanna, heruikos mitään, vai pitääkö lähettää toinen?

SANNA

Tietysti; mutta pitääkö sitä heti olla nokan edessä?

VAPPU

Pitäkää vain vähempää suuta. Ei siitä ole kauan, kun vallesmanni kävi täällä kuonoilemassa.

KALLE

Kävikö vallesmanni täällä?

IISAKKI

Kävipä niinkin... ja oli niin koreita mampsellia mukana, että mahtoivatko noi omalla suullaan syödäkään.

(Naurua.)

VAPPU

Ja sinä nyt mampselleista mitään ymmärrät, karilas!

NÄRVÄNEN

Kuules, Iisakki, jo minä suuttuisin!

KALLE

Olisitte vähän pyörittäneet sitä vallesmannia yksin häpein!

KARMALA

Ei tätä vallesmannia ole niinkään hyvä pyörittää. Eikä hän toisekseen niin hullumpi mies olekaan.

RAHKONEN

Niin, täytyyhän sitä jotain tehdä leivän eteen hänenkin!

NÄRVÄNEN

No niin, mitäs niistä! Tuo Sanna viinasi esille vain! Kun ne ovat miesten käsissä, ei niitä voi vallesmanni enää pois ottaa.

SANNA

No, ottakaa sitten ylös! Siellähän ne ovat entisessä paikassa.

(Miehet avaavat luukun ja ottavat ylös pulloja.)

RAHKONEN (laulaa)

Niin kauan minä tallaan tämän kylän raittia, kun anturan pohjat kestää. Ja minä poika riijaan yhtä ja toista, eikä ämmät voi mua estää.

Liinukka varsa ja raudasta valjaat, ja itse pidän ohjista kiinni. Kun vertaistansa rakastaa ei tarvitse olla fiini.

NÄRVÄNEN (lyöden kortit pöytään)

Hei miehet, pelataan pois vanhat rahat! Kohta saamme uusia!

KALLE (vetäen pitkän puukon tupestaan ja iskien sen vinhasti pöytään)

Ja tällä jaetaan oikeutta, jos kuka pakkaa vilpistelemään.

(Miehet asettuvat pelaamaan.)

RAHKONEN

Hei Iisakki, tule pelaamaan! Älä aina syö!

VIKKI-KALLE

Saat pian rasvasydämen, niinkuin Vapullakin on.

VAPPU

Mitä horiset! Oletko sinä minun sydämessäni käynyt?

IISAKKI

Kun hyvin syö ja lujaa puhuu, ei ole koskaan kipeä... Olinkin tässä ruokaheitolla monta päivää!

VIKKI-KALLE

Ja monta yötä vallan puhumatonna. Lopun merkki!

NÄRVÄNEN

Kuinka monennetta leipää jo pyörittelet?

IISAKKI

He, vastahan tämä on toinen.

NÄRVÄNEN

Ai, ai, se tietää yleistä heikkoutta!

IISAKKI

Ja ovatkos nämä sitten leipiä? Ovat kuin kymmenen pennin lantteja. (Huokaa.) Tämä maailma huononee päivä päivältä... Eiväthän ne ämmät enää osaa leipoa, vain tyhjänpäiväisiä napertelevat!

(On ruvennut vinhasti tuulemaan.)

KARMALA (istuen pölkylle hiomaan kirvestään)

Siitä taitaa tulla myrsky yöksi.

SANNA

Myrskyäpä kai se kaivelee, kun hartioitani niin repii.

VAPPU (tiuskaisten Tuntemattomalle)

Menisi tuosta jo miesten joukkoon, eikä ämmäin liepeissä venyisi! Könöttää uunin edessä kuin rieska!

TUNTEMATON

Pyydän anteeksi.

VAPPU (ihmeissään)

Mi-mitä te sanoitte?... "Anteeksi"... Sellaiset sanantavat te saatte jättää pois! Ei niitä täällä ymmärretä!

(Ärjäsee.) Kirota teidän pitää, jos tahdotte, että teitä pidetään täällä miehenä.

TUNTEMATON

Minä kyllä pidän huolen siitä, että se uskotaan ilmankin.

VAPPU

Tokkohan uskotaan, jollette heitä pois herrastapoja. Ja sen minä sanon teille, että minä en ole mikään heikkohermoinen fröökinä, jota puhutellaan kuin vauvaa vakussa!

TUNTEMATON

Sen minä kyllä uskon!

VAPPU

No niin, mitäs sitten?... Ja jos tahdotte tietää, niin olen kunniallinen amerikanleski ja Vappu on nimeni.

TUNTEMATON

Minä kiitän.

VAPPU