Part 10

Äkisti he ääntänsä pidättivät ja lopettivat kipakoimisensa. He kyyristyivät peloissaan alas ja levottomina etsien katselivat pakotietä. Sitten Punasilmä saapui heidän joukkoonsa. He väistyivät hänen tieltänsä. Kaikki olivat peloissansa. Mutta hän ei yrittänytkään heihin koskea. Hän oli heistä yksi. Hänen kintereillään jäntevän koukkuisilla jaloillaan ja rystysillään tukien itseänsä molemmin puolin maasta kulki vanha puukansaan kuuluva nainen hänen viimeisin vaimonsa. Punasilmä istuutui heidän piiriinsä. Saatan nytkin tätä kirjoittaessani nähdä hänen kulmat kurtussa ja silmät tulehtuneina tirkistelevän ympärilleen puukansan piiriä. Ja tirkistellessään hän koukistaa toista suunnatonta jalkaansa ja muhkuraisilla varpaillaan kynsii vatsaansa. Hän on Punasilmä, muinaisperimys.