Part 7

Kiitos tervetulleesta kirjeestäsi, jonka Kuolaan saavuttuani sain, ja joka on ainoa, minkä Suomesta olen saanut aina sen jälkeen kuin sieltä viime syksynä läksin, jos jätän lukuunottamatta muutamat t:ri Ehrströmiltä ja varatuomari Cajanukselta Inariin tulleet terveiset. Kirjeesi oli päivätty 26 p:nä tammikuuta, ja aina siitä perin en ole mitään saanut tietää Helsingistä tai Kajaanista, Luultavasti olisimme Kuolaan saaneet tietoja, mutta kun eräs Sjögrenin kirje neuvoi meitä lähtemään arkimandritta Venjaminin luo Oniegaan samojeedin-opintojamme varten, tulimme ennen aikojamme lähteneiksi Kuolasta -- kirjeiden puolesta ennen, ei suinkaan muun. -- Lähtiessämme annoimme Kuolan postinhoitajalle toimeksi lähettää kaikki meille saapuvat kirjeet Oniegaan. mutta kelirikon ja muun vuoksi emme itse ole tulleet kauemmaksi kuin Kemiin. Mielikarvaudella olemme täällä katselleet kutakin tämän kautta matkustavaa postia, jossa hyvin on voinut olla meille kirjeitä, mutta josta emme kuitenkaan niitä ole saaneet, emme edes vilahdukselta nähneet. Sitäpaitsi olemme täällä kuulleet, että arkimandritta Venjamin nykyään oleskelee Arkangelissa, jonne siis muutaman päivän kuluttua täältä meritse lähdemme. Emmekä siis edes Oniegasta voi saada kirjeitämme postista, ellemme saa niitä Arkangeliin. Arkangelissa tulemme viipymään niin kauan, että sinne voimme saada kirjeen Helsingistä vastaukseksi tänä päivänä kirjoittamaamme kirjeeseen. Pyydän siis että muistaisit minua muutamilla riveillä ja sitäpaitsi kirjeeseen sulkisit 2-3 sataa ruplaa pankkiseteleitä, jotka matkan jatkamista varten lienevät tarpeen. Jos Suomen lehdissä on joitakin mieltäkiinnittäviä, Suomea, sanomalehtikiistoja y.m. koskevia kirjoituksia, niin voisit sulkea kirjekuoreen sellaisia numeroita, jos niitä erityisesti on saatavissa; niiden painosta lisääntyneet postikulut eivät kuitenkaan merkitse mitään verrattuina meidän ikäväämme saada kaikenlaisia tietoja kotimaasta. Liitän tähän "Suomi"-kirjaa varten kirjoituksen _Bidrag till Finsha Språkets Grammatik_ [Lisiä suomen kielioppiin]; toisesta pitkähköstä kirjoituksesta: Resan ifrän Kola tili Kom [Matka Kuolasta Kemiin (= n:o 45 tässä osassa)] voit itse valita, mitä katsot mainittuun aikakauskirjaan sopivan. Ellei siitä sovi ottaa mitään, niin kaiketi Arkangelista lähetän jotakin muuta, ja mainitun matkakertomuksen voit siinä tapauksessa pitää omana varanasi. -- Castrén on jotakin samantapaista kirjoitellessaan tullut kipeäksi. Ainakin hänellä on peräpukamia, ehkäpä sitäpaitsi hieman keripukin tapaistakin, sillä hän ei viiteen vuorokauteen ole syönyt juuri mitään; on kuitenkin välistä jalkeilla ja näyttää haluavan happamia ruokia. Minulla on kuitenkin hyvä syy toivoa, että tämä pahoinvointi pian on menevä ohi. Oma terveyteni on, Jumalan kiitos, ollut sangen hyvä koko ajan. Ilmoita minulle niinikään Arkangeliin, kuinka pitkälle Venäjän Historian painatus on edistynyt; olenhan velkapää toimittamaan sen Mehiläisen tilaajille. Tiedät, missä sisareni siellä Helsingissä elää; anna hänelle siis jotakin kannatusta minun laskuuni, hän lienee kyllä sen tarpeessa, kunnes lapset tulevat hieman vanhemmiksi. Postitunti kieltää minua jatkamasta tätä kirjettä muulla kuin pyytämällä sanomaan paljon terveisiä asianomaisille.

Tuus Elias Lönnrot.

Arkangelista aikoinani ilmoitan Sinulle, minne sieltä käännymme.

45.

Kuolasta Kemiin,

Matkakirje.

["Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning", v. 1854, n:o 2. Käsikirjoituksena Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa.]

Kemi, 4 p:nä toukokuuta 1842.

Oltuamme aamupäivällä viidellä tai kuudella asianmukaisella jäähyväiskäynnillä, sen jälkeen syötyämme päivällistä ispravnikka Ivan Wasiljevitsh Latysheffillä, maksettuamme emännälle ja pantuamme matkalaukkuihin jäljellä olevat tavaramme, olimme noin 6:n aikaan iltapuolella huhtikuun 7:ntenä päivänä valmiit matkalle lähtemään. Useat tuttavistamme olivat luonamme viimeiseen jäähyväishetkeen asti ja muutamat saattoivat meitä vielä päälle päätteeksi pari virstaa Kuolajokea pitkin. Myöhään illalla, kun väki jo oli pannut maata, saavuimme perille ensimäiseen kievaripaikkaan, Kiitsaan (lapin kielellä: Tjetjam), minne Kuolasta lasketaan matkaa 30 virstaa. Mitä ankarimmasta pakkasesta huolimatta oli joukko ihmisiä sijoittaunut mäelle, ja kaikki näyttivät raskaasti nukkuvan, sillä ei yksikään pää liikahtanut meidän saapuessamme. Sisällä tuvassa makasi toisia lattialla ja penkeillä, niin tiheästi yhteensullottuina kuin suinkin. Oli koko työ ponnistellessa perille siihen kohtaan penkkiä, johon isäntä meitä varten raivasi tilaa. Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa ja saavuimme vasta 22 virstaa kuljettuamme Voronjerutshefskaja (lapiksi Angisvaar) nimiseen kievaripaikkaan, ja sitten samoin 22:n virstan pituisen matkan jälkeen Maaselän kylään (lap. Maase siit). Tänne olimme aikoneet jäädä pitemmäksi aikaa lähemmin tutustuaksemme siihen Venäjän lapin murteeseen, jota täkäläinen rahvas puhuu, mutta kaksi seikkaa estikin meitä toteuttamasta aijettamme. Ensiksi kaikki tuvat olivat täpösen täynnä väkeä, joka matkusti merelle, niin että tässä hälinässä oli mahdotonta mitään tehdä, ja toiseksi oli paljoa vaikeampaa täällä tulla puheessa toimeen lappalaisten kanssa kuin olimme aavistaneet. Tämän lisäksi ilma äkkiä muuttui kovasta pakkasesta hyvin suojaksi, niin että päälle päätteeksi aloimme pelätä kelirikkoa, varsinkin kun sitä ennen olimme aikoneet päästä perille Oniegan kaupunkiin, minne meillä vielä oli matkaa noin 700 virstaa. Sen tähden emme Maaselässä viipyneet kauempaa kuin kolme vuorokautta. Ne huomiot, jotka tällä ajalla saatoimme tehdä täkäläisestä lapin murteesta, supistuivat, yhdessä Kildinissä aikaisemmin tekemiemme sekä niiden kanssa, jotka meillä seuraavissa kievaripaikoissa oli tilaisuus tehdä, yksityisiin sanoihin. Erityisten sananmuotojen selvillesaaminen ei ollenkaan ottanut meille onnistuakseen. Kerran tahdoin saada selville, miten verbiä _lokkat_, lukea, heillä taivutetaan, ja pyysin erästä lappalaista aluksi sanomaan, miten lapiksi sanotaan _ja tshitaju, ty tshitaesh, on tshitaet_ (luon, luet, lukee). Tähän hän vastasi: "ty vedj tshitaesh, a ja ne umeju tshitatj". s.o. sinä kyllä luet, mutta minä en osaa lukea. Siihen asia raukesi, kun en saanut häntä ymmärtämään, ettei kysymykseni koskenut itse asiaa, vaan ilmaisutapaa. Jotenkin samoin onnistuivat muut kysymykset, elleivät kohdistuneet yksityisiin sanoihin, sellaisiin kuin esim. yö, _inn_; uni, _najer_; aamu, _idtalis_; keskipäivä, _käskpäiv_; ilta, _etjeldis_; tänään, _tabbi_; huomenna, _jieda_; ylihuomenna, _jieda päiv tuokken_; eilen, _ijahta_; viikko, _nättel_; kuu, _man_: vuosi, _eätjs_; kevät, _gidh_: kesä, _kies_; syksy, _tjehts_; talvi, _talv_; sataa vettä, _aabr_; sataa rakeita, _tjuormast_; sunnuntai, _paspäiv_; maanantai, _vuos-ark_; tiistai, _maijeb-ark_; keskiviikko, _sääred_; torstai, _njieljis päiv_; perjantai, _päätnits_; lauantai, _suoevet_; joulu, _rostopäiv_; valkea, _vielg_; musta, _tjaapped_; punainen, _ruoepsed_; sininen, _sini_; puu, _murr_; leppä, _lääp_; lehti, _lost_; petäjä, _piets_; kuusi, _kuus_; haapa, _suop_; ruoho, _raas_; lintu, _loind_: rauta, _ruuvd_; nauha, _lent_; lihava, _buoeides_; vaatekappale, _parv_; vyö, _av_; lumi, _muot_; joki, _jok_; veri, _var_; osa, _uos_; ilo, _ramuodi_; sisar, _vuorbben_; poika, _alg_: halko, _alg_; olka, _vuelg_; vatsa _tjuovje_; henki, _vuoign_; ääni, _jiena_: sana, _saane_; hius, _vuupt_; peukalo, _pielk_; haka, _kaib_; polvi, _pulv_; häntä, _seib_; sauva, _sab_; härkä, _ijerg_; heinä, _suoin_: paikka, sija, _saje_; käsivarsi, _saaji_; lattia, _laatti_; seinä, _sein_; hiili, _ivl_; ongenkoukku, _vunk_: merenlahti, vuono, _vuon_; mäki (vuori), _tierm_; kivi, _gädjke_; huttu, _hutt_; helppo (lieveä), _vuogas_; jousi, _juks_; sateenkaari, _termas-juks_; minne menet, _koos mennedh_; kotia, _kuodan vaarran_; lähden teidän kanssanne, _mun vuolgam tii guim_; minulla on paljo tekemistä, _muust le jennoi tuojii_; milloinka hän palaa, _kos sun puonjat_: en voi (tiedä) sanoa sitä teille, _jim diedh tiijin tsäälkhid ton tiet_: on kylmä ulkona, _tjuodkis le olgkon_; en sitä usko, _jim mun juord_. -- Aikaisemmin suomi ja Stockflethin teokset olivat olleet meillä apuna lapin-opinnoissamme, mutta täällä Venäjän lappalaisten parissa ei kumpikaan meitä auttanut. Venättä puhuivat sujuvasti sekä miehet että naiset, mutta kun taitomme tavallisessa puhekielessä ei yksinään riittänyt, täytyi meidän tietysti ottaa kirjakieli avuksi. Tätä tarkoitusta varten olin kopioinut Mateuksen 5:nnen, 6:nnen ja 7:nnen luvun venäjänkielisen käännöksen ja luulin erityisettä vaikeudetta saavani ne värsyn värsyltä käännetyiksi Venäjän lapiksi, samoin kuin Inarissa ilman suurta vaikeutta olin saanut samat Raamatun luvut Inarin murteelle käännetyiksi. Mutta joka kerta kuin ryhdyin tähän työhön, tuntui minusta kuin lappalainen ei olisi ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä luin, ja seuraus oli se, ettei ainoakaan värsy tullut käännetyksi. Inarissa tapaa sangen monta henkilöä, jotka osaavat Uuden Testamentin suureksi osaksi ulkoa, nimittäin suomeksi, ja minkä osaavat ja sisällykseltään ymmärtävät, sen saattavat sitten sanoa lapin kielellä, mutta Venäjän lappalaisille näyttää sekä koko Uusi Testamentti, että joka sen yksityinen lause olevan terra incognita [= outoa alaa]. -- Kuitenkaan ei olisi perin vaikeata tutkia Venäjän lapin murteita, mutta se veisi vuosia eikä vaan muutamia viikkoja tai muutamia kuukausia ja vaatisi sitä paitsi Norjan lapin ja Inarin murteen täydellistä tuntemista. Jos äidinkielenään osaisi jommankumman näistä murteista, en epäile, että vähässä ajassa voisi oppia ymmärtämään Venäjän lappalaisia, jopa heidän äidinkielelläänkin heidän kanssaan puhelemaan. Taitomme mainituissa murteissa ei ollut varsin suuri, käsitti sitä paitsi enemmän kieliopillisia muotoja kuin sanavarastoa, ja kuitenkin monesta seikasta suoriuduimme lapin kieltä käyttämällä, minkä vuoksi kyytimiehet, saavuttuamme johonkin uuteen paikkaan, tavallisesti riensivät kertomaan väelle, että me puhuimme lappia. Professori Raskin kootuissa tutkimuksissa (Samlede Afhandlinger, julaistut tekijän kuoltua), 2 osassa, siv. 336, esiintyy seuraava lausunto Norjan ja Ruotsin lappalaisista murteista: "Alussa, jopa Kalmarin liiton raukeamiseen asti, oli Lapin kansa ja kieli yhtenä, lukuunottamatta sitä erilaisuutta, joka on välttämätön seuraus eri elintavoista ja toisistaan etäällä olevien seutujen murteista. Mutta sittenkuin kansa ja maa jaettiin, otettiin toisistaan etäisimmät murteet kirjakieleksi, nimittäin pohjoisin Norjan ja eteläisin Ruotsin murteista, ja kumpaakin merkittiin mitä erilaisimmalla oikeinkirjoituksella. Tämän lisäksi sekaantui näihin erilaisia lisäaineksia toisella puolen norjasta ja tanskasta, toisella puolen ruotsista; tämän ohella on myöskin mahdollista, että suomalaiset, jotka asuvat Norrlanniu maakunnassa Ruotsissa, niihin aikoihin jolloin näille seuduille tuli norjalaista ja ruotsalaista väestöä, saattoivat jossakin määrin yhtyä ja sulautua eteläisimpiin lappalaisiin ja vaikuttaa siten näiden kieleen. Kaikki tämä on siihen määrään erottanut toisistaan Norjan ja Ruotsin lapin, että ne nyt näyttävät kokonaan eri kieliltä, niin että saattaa tulla iloiseksi, kun keksii jonkun sanan, joka vielä kummassakin on vallan samanlainen." Tämä on Raskin lausunto, mutta sellainen ei kuitenkaan ole oikea asian laita. Huolimatta kaikesta naapurikielten, kirjoitustavan y.m. erilaisesta vaikutuksesta ei kuitenkaan edes hirjahieli Norjan ja Ruotsin lappalaisilla ole niin erilaista, ettei suurin osa sanoja olisi yhteisiä, minkä vuoksi se, joka osaa toista, muutaman päivän harjoituksen avulla voi tutustua toiseenkin. Katsokaa lintuja ilmassa j.n.e. Mat. VI: 26 kuuluu Ruotsin lappalaisessa Uuden Testamentin käännöksessä: _Kätjet almen låddit, äh sije saje, ähken pajas tjuoppa, ähken tjågge laloi sis; dauk tijen almen Aitje piäbma sijeh. Epet kus tije le väkk puorebeh sijest_ (sanasta sanaan uotsiksi: ser himlens foglar, icke de så, icke -- de -- heller upp skära, icke -- de -- heller samla ladornas till -- inre: dock eder himlens Fader föder dem; icke i månne ären mycket bättre framför dem). [Katsokaa taivaan (oik. taivaalla) lintuja, eivät he kylvä, eivätkä ylös-leikkaa eivätkä kokoa latoihin; ja kuitenkin taivaallinen (oik. taivaassa-) isänne ruokkii heidät. Ettekös te ole paljoa (oik. väki-) paremmat heitä?] Jos pysyttää Ruotsin lapin oikeinkirjoituksen, niin tämä paikka kuuluu Stockflethin käännöksessä: _Kättjat alme låddit, kilvijägjek sü äi läk, äige lagjijägjek, äige aitidi tjäkkijägjek, ja almalalasj attjadek siin piebma: äppetgo tii sagga ämbo läk ko tak_; sanasta sanaan; katsokaa taivaan lintuja, kylväjiä ne eivät ole, eivätkä niittäjiä, eivätkä aittoihin-kokoojia, ja taivaallinen isänne niitä ruokkii; etteköhän te paljoa enempi ole kuin nämä. Jos tahtoisi lähentää näitä käännöksiä toisiinsa, niin voisi Ruotsin lapin käännöksessä sanat; äh sije saje, ähken pajas tjuoppa, ähken tjågge ladoi sis j.n.e. varsin hyvin vaihtaa sanoihin: sajejeh sije äh le, ähken pajas tjuoppejeh, ähken aititi tjäggejeh, ja almelats attjete sijeb piäbma; epetkus tije sagga äneb le ko tah: tai voisi Norjan lapin kohta kuulua myöskin näin: kättjat..., äi sii kilve, äige pajas tjuoppa, äige tjoakke aitidi j.n.e. Jotta selvemmin pistäisi silmään, kuinka paljo eroavaisuutta vielä jäisi mainituiden murteiden välille esimerkkikohtamme käännökseen, tahdomme asettaa esimerkeiksi otetut kohdat sanan sanalta toistensa alle ja tähän liittää saman Raamatun-lauseen käännettynä kolmannelle lapin päämurteelle, nimittäin sille, jota Inarin lappalaiset puhuvat:

Norjan lapiksi: Kätjat alme låddit, äi sii kilve, Ruotsin lapiksi: Kätjet almen låddit, äh sije saje, Inarin lapiksi: Käättjedh aalme ludtiit, eä siiji kaalve N. äige pajas tjuoppa, äige tjoakke aitidi, ja R. ähken pajas tjuoppa, ähken tjågge aititi, ja I. eäge niitä, eäge nu'roh viist'an, ja N. almalasj attjadek siin piebma; äppetgo tii sagga R. almelats attjete sijeb piäbma;, epetkus tije sagga I. aalmaladsj eättjet sii piäbma; äppeduv tiiji tjuovtii N. ämbo läk, ko sii. R. äneb le, ko sije. I. äänab lääh, kuo siiji.

En epäile, ettei ainakin tämän kohdan käännöstä saataisi yhdeksi ainoaksi, jota kaikki näitä murteita puhuvat ymmärtäisivät. Kirjassaan "Beskrifning af de tili Sveriges krona lydande Lappmarker" [Kuvaus Ruotsin kruunun alle kuuluvista Lapin alueista] Högström mainitsee lapin murteista (siv. 66) seuraavaa: "Ei juuri voi kieltää, -- näin hän kirjoittaa, -- että tekee senkin kokemuksen, että eri murteissa on eri nimet samalla käsitteellä, ja joskus eri käsite samalla nimellä; mutta olenpa myöskin pannut merkille, että niitä sanoja, joiden sekä tulkit että kieleen perehtyneet pappismiehet ovat vakuuttaneet sen tai sen Lapin maakunnan murteesta puuttuvan, itse sittemmin olen saanut kuulla lappalaisen omasta suusta, vaikka hän tosin sitä ennen kysyessäni on sanonut, ettei sitä ymmärrä. Että ennen muinoin tässä suhteessa usein on petytty, saatan huomata Schefferuksesta, hän kun kertoo, että sanoja _varra, jocki, seipig, nisu_ y.m. jotka esiintyvät Piitimen-Lapissa, Tornion-Lapissa vastaavat sanat _tådar, virte, oure, kab_ j.n.e., vaikka sekä nämä että muut sanat kaikkialla tunnetaan ja ilmaisevat samoja seikkoja, joskin on vähän eroa. Sillä _tuoddar_ merkitsee tunturia, mutta _ware_ vuorta, _orre_ oravaa, mutta _seipig_ pitkähäntäistä eläintä (caudatus), _kab, kawa eli acka_ aviovaimoa, mutta _nisu_ naista j.n.e." Sivulla 69: "Muuten olen puolestani huomannut, että, vaikka Lapissa on eri murteita, ero ei kuitenkaan ole yhtä suuri kuin ruotsissa." Sivulla 70 hän lausuu samasta aineesta: "kuta enemmän olen perehtynyt kieleen, sitä vähemmäksi olen huomannut murteiden erotuksen, samoin ettei kukaan äänekkäämmin ja enempää ole valittanut niiden erilaisuutta ja niiden yhdistämistä estäviä vaikeuksia kuin ne, jotka kieleen ovat olleet vähimmin perehtyneitä." -- "Ja kun muuten kaikissa niissä erimurteisissa lappalaisissa kirjoissa, jotka oikeinkirjoituksen puolesta kaikkein enimmin ovat eronneet toisistaan, en ole tavannut niin suurta erilaisuutta kuin muutamissa ruotsalaisissa kirjoissa, joita aika ajoin on julkaistu Ruotsin eri maakuntain murteilla, niin en epäile, että jotakin erityisesti omaksuttua murretta (pitäisi kai oikeastaan olla: entyisesti omaksuttua kirjakieltä) aikaa myöten kaikissa Lapin maakunnissa voitaisiin yhtä varmasti käyttää ja ymmärtää, kuin Pipliaa koko Ruotsissa, huolimatta siitä mitä muutamilla joko tietämättömyyden tai ajattelemattomuuden vuoksi lienee ollutkin tai ehkä on tätä vastaan muistuttamista. Ja vaikka myöntäisinkin, että rahvas jossakin Lapin maakunnassa niin hyvin saattaisi ymmärtää vierasta kieltä kuin omaa äidinkieltään, mitä en kuitenkaan kernaasti saata uskoa, niin tahdon kuitenkin puolustaa sitä kantaa, että heitä kuitenkin on enemmän totutettava lapin kieleen kristinopin oppimisessa ja kirjallisissa harjoituksissaan".

Tämän Högströmin lausunto tuntuu oikeastaan koskevan Ruotsin lapin murteita, joihin siihen aikaan kuitenkin luettiin Inarinkin ja Utsjoen murteet ja siis myöskin Norjan lappi, sillä Utsjoen kieli ei siitä eroa, ja Ruotsin-Lapin pohjoisosissakin kieli on vielä tänä päivänä sama kuin Norjan lappi ja Utsjoen murre. -- Mutta sen voisi varsin hyvin ulotuttaa kaikkiin Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä esiintyviin lapin murteisiin. Sillä eivätpä edes Venäjän lapin murteet eroa toisista niin suuresti kuin tavallisesti on kuviteltu. Niillä seuduin, missä tähän asti olemme käyneet, on Venäjän lappalaisten kieli ollut sellaista, että olemme sitä ymmärtäneet helpommin kuin Inarin murretta. Turjan lappalaisen kielestä en tietysti kuitenkaan voi mitään varmasti sanoa, kun emme ole voineet käydä heidän luonaan. Nämä lappalaiset asuvat äärimäisinä idässä ja kaakossa sillä suurella niemimaalla, joka sijaiten Vienan- ja Jäämeren välillä on itään ja kaakkoon päin Kannanlahdesta, Imandrajärvestä ja Kuolasta. Heitä lasketaan olevan 5-6 sataa ja he jaetaan kolmeen yhteiskuntaan, jotka ovat: Jokonsk [Genetzillä: Jokonga, Sosnofka] pohjoisimpana Sveätoi Nossin kohdalla ja siitä etelään Lumhofsk ja Sosnofsk. Lännessä Sveätoi Nossista. aina Kuolaan asti asuu eri paikoissa Semiostrofskin lappalaisia, ja nämä jakautuvat niiden tiedonantojen mukaan, jotka Kuolassa olivat saatavissa, Kuroptafskin [Genetzillä: Kuroptjovsk, Voronensk], Kamenskin, varsinaiseen Scmiostrofskin, Lavoserskin [Lienee sama kuin: Lävosersk edellä. Genetzillä on Ljavozersk ja lisäksi toinen kyläkunta: Lovozero], Woroneskin ja Kildinin yhteiskuntiin. Länteenpäin Kuolasta elää lappalaisia Muotkassa, Petsamossa, Paatsjoessa, kuten myös Nuortijäyrin ja Syngelin lappalaiset, ja etelään Maaselän, Jokostrofskin ja Babinskin eli Akkalan lappalaiset. Useimmissa näistä yhteis- eli kyläkunnista on lappalaisia luvultaan satakunta tai toista sataa, mutta pienemmissä ainoastaan 40-50. Venäjän lappalaisten koko lukumäärä nousee noin 1700:an, joista ainoastaan ani harvat, Suomesta ja Norjasta muuttaneet, viettävät paimentolaiselämää. Toiset asuvat talvella noin kymmenen tai useamman perhekunnan suuruisissa kylissä, samassa paikassa, hirsistä rakennetuissa, penkeillä, lattioilla ja useilla pienillä lasi-ikkunoilla varustetuissa taloissa. Maaselässä heillä oli oikeat venäläispirtit kiukaineen ja savutorvineen sekä uunipatsaineen, josta seiniin kulki leveät orret. Sitä paitsi oli muutamia karjalaisia savupirttejäkin. Kildinissä näimme paitsi hirsitupia turpeistakin kyhättyjä; nämä olivat niin sanotun kodan muotoisia, tulisija keskellä ja sen yläpuolella katossa noin kahden kyynärän pituinen ja puolen kyynärän levyinen aukko. Kesäksi lappalaiset hylkäävät talvikylänsä ja muuttavat osa merenrannikolle, osa taas suurten jokien ja järvien rannoille, missä heillä on kesänviettopaikkansa. Useilla on sitä paitsi syyskalastusta varten erityiset paikat, missä viipyvät jouluun asti, jolloin palaavat talvikyliinsä. Muinaisten persialaisten kuninkaiden tavoin siis kalastaja-lappalainen viettää eri vuodenajat eri paikoilla.

Paitsi lappalaisia, jotka asuvat mainitulla suurella niemimaalla Kannanlahden, Vienan- ja Jäämeren välillä, siellä on vielä useita venäläisiäkin kyliä Kannanlahden ja Vienanmeren rannikkoa pitkin. Nämä ovat nimeltään Kannanlahdesta päin alkaen, ensin Porjeguba, sitten Umha, Kuusrjeka, Olenitsa, Salnitsa, Kaskarantsa, Varsuga, Kuusoma, Tjavanga, Tetrina, Tjapoma, Pälitsa ja viimeksi Ponoi. Kannanlahdesta luetaan 90 virstaa Porjegubaan, ja Pälitsan ja Ponoin väliä sanottiin olevan 180 virstaa, mutta muut kylät ovat enimmäkseen 20-30 virstan päässä toisistaan; koko rannikkoväliä Kannanlahdesta Ponoihin on noin 500 virstaa.

Niemimaan pohjoispuoleinen merenrannikko, aina Norjan rajalle saakka, on varsinaiselta nimeltään Murmannin rannikkoa, missä venäläiset, karjalaiset ja lappalaiset läpi kesän, alkaen huhtikuusta aina elokuun loppuun asti, simpukoissaan -- joiksi nimittävät suuria, avoimia kalastajaveneitään -- toistensa kilvassa koettavat tuottaa meren asujamille kuolemaa ja tuhoa. Karjalaiset ja lappalaiset ovat enimmäkseen palkkalaisina venäläisillä, jotka antavat heille alukset, kalanpyydykset ja muonaa. Ainoastaan ani harvat heistä kalastavat itsenäisinä pyydystäjinä. Palkkalaiset laskevat voittonsa sadaksi ruplaksi, jopa enemmäksikin, kesäkaudelta, sittenkun kaikki merelle tuloon ja sieltä paluuseen yhtyneet kulungit on luettu pois. Tätä summaa voisi pitää talonpojalle riittävänä kesän tuloiksi, mutta kun ottaa huomioon, että hänen peltojensa ja niittyjensä hoito sen kautta tulee laiminlyödyksi ja että hänen siis täytyy käyttää suurin osa sadasta ruplastaan ruuan ostamiseen talveksi, niin hänen voittonsa itse teossa muuttuu tappioksi. Mutta sellainenpa on tapa sekä venäläisellä että karjalaisella rahvaalla, ei yksistään Arkangelin, vaan myös suureksi osaksi Aunuksen kuvernementissa, että kaikenlaisten vähäpätöisten raha-ansioiden vuoksi uhrataan pysyvän talonpoikaisvarallisuuden varsinainen lähde -- maanviljelys. Suomessa harjoitetaan maanviljelystä aina 69:nteen asteeseen, Inarin seurakunnassa, mutta itse meren rannikolla (Kannanlahden rannoilla) Arkangelin kuvernementissa maanviljelys ei ulotu 66:tta astetta pohjoisemmaksi; siellä näet, 15 virstaa Kieretistä pohjoiseen, tapaa Nilmijärven pienessä karjalaiskylässä viimeiset pellonviljelyksen merkit. Mutta varsinaisissa venäläisissä kylissä, jotka kaikki ovat meren rannikolla, ei maanviljelys ulotu edes niin pohjoiseen, vaan lakkaa toista astetta etelämpänä, Kemin kaupungin eteläpuolella. Ja kun näillä seuduilla vihdoin tapaa maanviljelystä -- millaista se sitten on?