Part 6

Mutta olen unhottanut kertoa, että heti uuden vuoden ensi päivinä läksimme täältä 16 peninkulman päässä olevaan Karasjokeen, joka on luoteessa päin täältä Norjan-Lapissa. Siellä oleskeli Stockfleth rouvansa kanssa tarjoamassa seudulle papinhoitoa ja opettamassa rahvasta lukemaan tähän asti ilmestyneitä lappalaisia kirjojaan. Nämä ovat: koko Uusi testamentti {painettu 1840. 1152 sivua}; Mooseksen kirjat (otteittain) {1840, 360 s.}; rukouskirja {1840, 209 s.}; aapinen: lyhykäinen käsikirja ja Lutherin vähä katkismus. [Lisäykset L:n kirjeestä Rabbelle (5.II.42).] Vaikka hän oli käyttänyt latinaista kirjaimistoa ja muodostanut kokonaista kymmenen uutta lapissa tarvittavaa kirjainmerkkiä, lappalaiset kuitenkin sangen helposti oppivat sisäluvun, muutamat yhdessä ainoassa päivässä. Opettamisessa hänellä oli apunaan kaksi lappalaista katekeettaa, ja itse hän oli tässä työssään uskomattoman innokas ja uuttera. Jumala armahtakoon sitä, joka ei velvollisuuttaan täytä, kuulin hänen usein kehotuksissaan sanovan lappalaisille, kun hän muutamain kanssa puhui norjaa, ja tämän sanantavan hän näyttää itse ennen muita muistavan. [Rabben saamasta kirjeestä, ks. seur.] Karasjoelta hän aikoi helmikuun 9:ntena p:nä pariksi kuukaudeksi matkustaa Kautokeinoon, ja näin jatkaen samaa tointansa kahden vuoden ajan matkustella läpi koko Norjan-Lapin. Teimme sen sopimuksen, että sitten meidän kummankin sanakirjatöiden vuoksi jonakin kesänä yhtyisimme Kajaanissa. Viimein Stockfleth aikoo väsyneenä matkoistaan asettua Kristianiaan, jonka yliopistoon hän jäänee lapin ja suomen kielten professoriksi. -- On merkillistä, miten suomalaiset vuosittain lisääntyvät Norjassa. Nykyään heitä siellä on 4 tuhatta henkeä, mutta kuka tietää, kuinka lyhyessä ajassa tämä luku saattaa lisääntyä kaksinkertaiseksi. S:n luona viivyimme pari viikkoa, palasimme sitten tänne ja täältä matkustamme Venäjän-Lappiin ja sitten huhtikuussa Kuolaan. -- Kaksi viikkoa olemme nyt erään utsjokelaisen katekeetan avulla lukeneet lapin kieltä. Tässä kielessä on kolme päämurretta; ensimäistä puhuvat Norjan lappalaiset ja Utsjoen seurakunnan lappalaiset Suomessa, toista puhutaan Ruotsin-Lapissa sekä kolmatta Venäjän-Lapissa ja Inarin seurakunnassa Suomessa. Norjalaiset ja ruotsalaiset murteet ovat jotenkin tutkittuja ja vielä enemmän on niitä viljelemällä kehitetty, mutta Venäjän lappalaisten murretta sangen vähä. En tiedä, että tällä murteella olisi muuta kirjoitettu kuin "Isä meidän", joka on luettavana Sjögrenin muistiinpanoissa Kemin-Lapista. Sen tähden Rask sanoo kootuissa tutkimuksissaan (2:nen osa, Kööpenhamina 1836, sivu 340): "Det är i alt Fald höjligen att beklage, att Russerne have gjort saa litet för Sprogets (Venäjän lapin) Bearbejdelse". [= On joka suhteessa suuresti valitettavaa, että venäläiset ovat tehneet niin vähän kielen (Venäjän lapin) kehittämiseksi.] Milloinka päästänee niin pitkälle, että on kielioppeja, sanakirjoja ja lukukirjoja ainakin kaikista niistä kielistä, joita puhutaan Venäjän valtakunnan alueilla? Se olisi kuitenkin kaikelle muinaishistorialle ja vertaavalle kielitutkimukselle perin tärkeätä. -- Utsjoen murre on melkein aivan samaa kuin se, jota Stockfleth on käyttänyt, mutta Inarin murre eroaa siitä niin paljon, ettei rahvas täällä edes hyvin ymmärrä, mitä sille luetaan, vaikka se paitsi omaa kieltään kuitenkin on oppinut puhelemaan Utsjoen lappalaisten kanssa, niin että jokapäiväisessä puheessa toisiaan ymmärtävät. Huomenna (6 p:nä) olen aikonut muutamaksi viikoksi lähteä jonkun Inarin lappalaisen luo, paremmin kuin täällä pappilassa oppiakseni kieltä. Castrén matkusti toispäivänä tunturikylään 4-5 peninkulman päähän täältä, ja häntä odotetaan tänään tai huomenna palaavaksi.

39.

Tohtori Rabbelle.

Inari, 5 p:nä helmikuuta 1842.

Rakas veli!

-- -- -- -- -- [Jouluaatosta, tulosta Inariin, käynnistä Karasjoella y.m. kerrottu monin paikoin samoilla lauseillakin, vaan yleensä lyhyemmin kuin edellisessä.]

Tämän kuun loppupuolella matkustamme Venäjän lappalaisten luo ja tulemme huhtikuun loppupuolella Kuolaan, missä odotan kirjettä Sinulta. Miten sananlaskujen painattaminen edistyy? "Suomi"-aikakauskirjaa varten en nyt lähetä mitään, mutta kylläkin Kuolasta, missä toivon saavani paremmin aikaa. Sitäpaitsi olen kirjoittanut tutkimuksen lapin verbeistä, niiden alkuperästä, murteis-erilaisuuksista ja vertaamisesta suomeen; tämän tutkimuksen olen aikonut antaa Tiedeseuralle ja olen Kuolasta lähettävä senkin, jos sellainen tutkimus sille voi kelvata, mistä tilaisuuden tarjoutuessa voisit kysyä Schultenin mielipidettä. -- Ole hyvä ja anna myötäseuraava kirje Grotille. Voit lukea sen hänen luonaan, jos siinä muutamista seikoista olisin kirjoittanut hieman laveammin kuin näissä Sinulle lähettämissäni riveissä. Sano paljo terveisiä omaisillesi ja vie myöskin kunnioittava tervehdykseni kenraalitirehtörille. Fahlanderillekin Sinun tulee sanoa oikein paljo terveisiä. Miten hän nyt voi mielettömine elintapoineen?

40.

[Päiväkirjasta.]

Kuola, 28 p:nä [1842].

Erään kauppiaan luo, joka hiljan on ottanut itselleen vaimon Kieretistä, ja jonka nuorikko heti saavuttuaan uuteen kotiin oli saanut tuiman nivelkolotuksen, minua pyydettiin tautia parantamaan. Kävin siellä viikon päivät, useimpina päivinä kaksi kertaa, kun näet aina oltiin niin kohteliaita, että pyydettiin minut "tsajulle" tai kahville. Mutta kun tämä kuitenkin vei minulta liian paljon aikaa, ja he sitä paitsi olivat käyttäneet toistakin lääkäriä, nimittäin neitsyt Mariaa, jonka papit juhlakulkueessa olivat saapuville kantaneet, niin lakkasin käymästä niin usein. Eräänä päivänä en ollenkaan käynyt, ja muina päivinä kerran. Tuumittiin, että luultavasti olin suuttunut heihin -- ja sen tähden minun taas täytyi ruveta käymään useammin. -- Neitsyt Mariaa pidettiin talossa 4-5 päivää, ja alituisesti hänen edessään paloi kynttilä. Eilen 27 p:nä hänet saatettiin takaisin kirkkoon, ja hänelle oli, kuten oletan, annettu useita lahjoja. Mutta kun neitsyt Maria ei tehnyt hänelle mitään lääkkeitä, pidettiin tärkeänä että minä sen ohella kävin siellä koko ajan. Toiseen taloon, viskaalille, minua pyydettiin tulemaan hänen tytärtään katsomaan. Kieltäydyin menemästä, minkä vuoksi pian keksittiin se temppu, että minut eräänä iltana pyydettiin teelle taloon. Sitten kävin siellä jonkun kerran, mutta lakkasin, kun käyntini olivat tehottomat; tämä selitettiin siten, että olin suuttunut jostakin. Edellä mainitun vaimon (kierettiläisen) tauti tahdottiin kaikin mokomin johtaa noitumisesta, kun hänellä Kieretisaä oli ollut monta kosijaa, mutta oli mennyt vaimoksi Kuolan miehelle; ainoastaan yksi -- kaznatshein [= "räntmästarin", rahastonhoitajan] rouva -- oli samaa mieltä kuin minä, että tauti johtui kovasta vilustumisesta. Mutta olihan minulla niin lämmin koko matkalla tänne, sanoi nuori vaimo, mitenkä siis saatoin vilustua?

Asuinolot ikävät: kaksi huonetta, joissa lapset alituisesti juoksentelevat; sitä paitsi koko talon väki siellä juo teetänsä kaksi kertaa päivässä. Kello 9 tai 10 saa ensi kerran teetä, kello 1-3 päivällistä, kello 6-8 toisen kerran teetä, 8-10 illallista; -- kahvia varojen ja tilaisuuden mukaan. -- Meidän ensimäistä varastoamme emäntä nautitsi ja tarjoili, kunnes se loppui, eikä täältä tätä nykyä saa kahvia. Kuten muissakin pikkukaupungeissa ihmiset täälläkin elävät epäsovussa: gorodnitshij, munkki, vanhempi sosjedateli ja postinhoitaja muodostavat yhden seurapiirin; ispravnikka, tamozhnik, utshiteli, sudja [= maalais-poliisipäällikkö, tullinhoitaja, opettaja, tuomari] j.n.e. toisen. -- Paras mies tuntuu ispravnikka olevan. Tohtori ylpeä? Gorodnitshij kopea. -- Muuan sudjan sihteeri joutui arestiin ja alennettiin pisateliksi [kirjuriksi].

41.

[Päiväkirjasta.]

Kildin, 2 p:nä huhtikuuta [1842]. [Kuola, huhtikuussa 1842].

Kildin kahden peninkulman päässä Kuolasta. -- Sama kieli kuin Maaselässä, Lävoserossa, Semiostrovissa. Notoserossa, Synjelissä [toisinaan: Syngel. Genetz'illä: Songel (lapiksi: Sunjel)], Muotkassa, Petsingassa, Paatsjoella on eri murre. -- Sijaitsee ylänteiden välillä. Noin 10, 12, 15 perhekuntaa, joista viisi asuu puutuvissa; näissä on kussakin erityinen koppi oli karsina kattiloita sekä juomavettä varten. [Tästä eteenpäin nähtävästi Kuolassa kirjoitettu, ehkä eri kerroilla.] Tämän erottaa hirsi lattiasta, jona on hirsipalkkeja, mutta karsinassa ei ole lattiaa, 2, 3, 4 ikkunaa, matalat penkit, niin että selkä kärsii pahanpäiväisesti, kun niillä istuu. -- Yöllä tuli sana, että kuvernööri aikoi tulla Kuolaan, minkä vuoksi Kildinin porot oli lähetettävä vastaan Kiitsaan. Toisilla vietiin kuolalaisten väkeä ja kalanpyydyksiä merelle, kun Kuolanlahti, mikä harvoin tapahtuu, maaliskuun keskivaiheilla sai päähänsä jäätyä. -- Ainoastaan lapsia jätettiin kotia, minkä vuoksi palasimme. Parista kolmesta kalasta meiltä vaadittiin maksua rupla, ja kuitenkin meidän leivästä jäi heille vähän tähteitä. Ensin meidän oli vaikea saada yömajaa, mikä osaksi johtui siitä, että paljo kuolalaisia kalastajia oli majoittaunut mökkeihin. -- Matka Kuolasta tapahtui siten, että joki jäi vasemmalle. -- Oli silloin jo pimeä tuntureilla, kun poroni, joka kulki takimaisena, läksi toiseen suuntaan kulkemaan. Vasta hyvän ajan päästä huomasin sen. Suurta hätää minulla ei ollut, sillä yö ei ollut kylmä, ja joka tapauksessa minun olisi pitänyt osata joelle. Kuitenkin huusin, ja toiset, jotka olivat kuulleet huutoni, olivat pysähtyneet. He sanoivat vastanneensakkin, mutta vastatuulelta en ollut kuullut mitään, vaan luulin olevani yksikseni hylättynä, ehkäpä koko yöksi, sillä vaikka he olisivatkin alkaneet minua etsiä, ei jälkiä olisi näkynyt tuntureilla, missä mättäät ja muut paikat olivat paljaat ja missä muissa paikoin oli kova hanki. Päälle päätteeksi satoi lunta. -- Jos tämä olisi sattunut esim. Synjelin ja Kuolan välillä, niin hätäni kenties olisi ollut suurempi, mutta nyt nousin ylös pulkasta, käänsin poron ja koetin, pitäen sen turpaa maata vasten, johtaa sitä takaisin siihen paikkaan, mistä se oli poikennut pois -- niin hyvin kuin tämä pimeässä ja kovalla tunturilla saattoi tapahtua. Viimein se onnistuikin, ja saatuani poron oikealle tielle, pääsin helposti toisten luo. Nämä olivat odottaneet ja huudoilla ilmaisseet, missä olivat, vaikka siitä en mitään tietänyt, kun en ollut kuullut huutoa.

Kaikki kildinalaiset, paitsi lapset, puhuvat venättäkin ja kuolalaisten vakuutuksien mukaan muutamat niin hyvin, ettei heitä voi erottaa synnynnäisistä venäläisistä, -- mikä ei ole kummallista, kun näitä pitkin talvea melkein joka päivä tapaa Kuolassa. -- Muuan henkilö, joka oli oleskellut syrjäänien parissa, sanoi näiden ulkoapäin olevan suuresti lappalaisten näköisiä, mutta että samojeedit ulkomuodoltaan muistuttavat inkeriläisiä talonpoikia, -- muita suomalaisia hän ei ollut nähnyt. -- Inarin murre tuntuu kaikista muista olevan omintakeisinta, kun näet ne Venäjän lappalaismurteet, joita tähän asti olemme kuulleet, lähentelevät norjalaista murretta ja Utsjoen lappia. -- Sen verta on varmaa, että jos olisi -- -- -- [Jäänyt kesken.]

Tinaamattomat kupari- jopa rautakattilatkin.

Lakkiaan lappalainen usein pitää riippumassa niskassa, pakkasellakin.

Syngelistä oli muuan vaimokin liittynyt matkaseurueeseen vieden lasta Kuolaan ristittäväksi. Ilman mitään "pidätysporoa" hän lapsi sylissä ajoi jyrkimmistäkin mäistä sangen hyvin alas.

Kamala kortteeri Kuolassa. Meillä on kaksi kamaria, joista toista lämmitetään. Kaksi poikanulikkaa juoksentelee alinomaa sisällä hypistellen kaikkea, mitä käsiinsä saavat; heidän äitinsä puhuu ja huutaa niin, että korvia todella pakottaa. Viidestä naulasta kahvia lienemme juoneet viisitoista kertaa, eikä toista ole Kuolassa ostettavissa, niin että nyt olemme vallan ilman. -- Talonväen tavaroita on sangen paljo meidän huoneessa, jota sen tähden alati käytetään varastohuoneena. -- Joka päivä täytyy heidän kanssaan riidellä pellin sulkemisesta, ja kuitenkin he sen sulkevat niin että saa häkää. Kylminä aikoina saa aamuisin kauan aikaa kärsiä vilua, sillä joskus ei tehdä valkeata ennen kello 10:tä tai 11:ta. Samoin harvoin saa teetä kello 8, vaan se välistä lykkäytyy kello 11:en.

Kuola on pieni kaupunki vähän ylempänä Kuolan- ja Tuulomajokien yhtymäpaikkaa. Europan-Venäjän pohjoisin kaupunki? Nauriita kasvaa suuria, ja perunoita on muutamilla kananmunaa suurempia (ispravnikalla) -- muuta vihantaa ei ole, heiniä vaan joen rannoilla. Lehmiä, lampaita, koiria, joilla kuljetetaan vettä ja halkoja -- usein suuret kuormat, mutta mies auttaa mäissä. -- Ylt'ympäri vuoria, korkeita. -- Vallassäädyn seurapiiri: tohtori, gorodnitshij, sudja, ispravnikka, sosjedateli (2), utshiteli, podporytshik [aliluutnantti], tamozhnik, strjäptshij [viskaali], ljesnik [metsäherra], kaznatshej, postinjohtaja. -- Ensin, ankara tarkastus, mutta ei ollut muuta vaarallista tavaraa kuin aljettu sikarilaatikko. Sen vähäisen määrän väkevää, joka meillä vielä oli jäljellä viimeisellä kyytivalillä, annoimme nim. lappalaisten juoda -- tai oikeammin, he piilottivat sen lumeen, sillä näyttivät pelänneen, että oli kielletty vatsassaankin viemästä viinaa Kuolaan. -- Joka päivä kekkerit, aina seuraavana aamuna päänsärkyä. -- Pelataan. -- Päivälliset kello 3. Kalapiiraita 3-4 eri lajia. Lihaa, liemiruokia. Leivoksia. Pari tuntia pöydän ääressä. -- Sitten sauna 3;sta kopeekasta. -- Kahvia. Teetä. Liköörejä ja nalifkoja sekä viinaa ynnä lihaa tai kalapiirakkaa pöydällä illaksi. -- Pelinimitykset helpot oppia. Kuitenkin välistä erehdyin pahasti, kuten esim. kerran saneessani, että minulla oli ruutupeli, vaikka olikin patapeli, minulla kun näet oli vaan 7 pataa ja yksi huono ruutu pakassa. Vaikka erehdys oli niin ilmeinen, ei minun sallittu sitä korjata, vaan täytyi antaa kolmet sakot, jotka sitten kuitenkin supistettiin yhteen ainoaan. Tämän johdosta strjäptshij luuli, etten enää ollut lääkärikäynneillä hänen tyttärensä luona, kun muka olin siitä suuttunut. -- Totia ei tarjottu useimmissa paikoin, luultavasti rommin puutteen vuoksi. Tupakankin puute on ilmeinen. -- Tohtori osasi latinaa ja vähän saksaakin, gorodnitshij saksaa, utshitel hyvin vähän kumpaakin; sitäpaitsi muuan merikapteeni puhui norjaa ja lisäksi Ilja Romanovitsh. -- Minkä vuoksi olemme täällä. -- Monet ovat vaivanneet minua parannuskäynneillä. Toisten luona olen käynyt, toisten luona en.

Lotinapellossa, Vytegrassa, ja Bjelozersk'issa, 3-4 sataa henkeä kussakin puhuu tshuudin l. vepsänkieltä.

Joseph Boguslavl. Mesenin kihlakunnassa on syrjäänejä Olemskoin volostissa Vashka-joen varsilla kolmen sadan virstan päässä Mesenistä; Pytshkoin volostissa, 500 v.; Izhma-slobodassa tuhat (tai 900) v. Olemskoissa 150 sielua, Pytshkassa, 200-250, Izhmassa, 1000-2000. Vashka-joki laskee Meseniin. -- Izhma on Tsiljmassa (kylmä). [Tarkoittanee nimen mahdollista johtumista suomalaisesta sanasta kylmä] -- Kaikki lähellä Vologdan rajaa. --

* * * * *

Inarissa muutin pappilasta viikoksi erääseen lappalaismökkiin 3/4. Forster oli mukanani ja viimeisinä päivinä Schröderkin, niin että meillä oli jotenkin ahdasta, varsinkin kun, paitsi meitä ja itse talonväkeä, joita oli kokonaista viisi täysikasvuista henkilöä, lampaitakin siihen oli majoitettu. Talvityö on lappalaisilla sangen helppoa. Miesten työ näyttää pääasiallisesti olevan siinä, että ostavat poroja, keittävät ruokaa ja välistä menevät kappaleen matkaa metsään poroja siirtämään. Naiset kehräävät, kutovat, valmistavat nahkoja, ompelevat ja kuljettavat puita metsästä, sekä menevät poroja siirtämään, milloin miehet eivät sitä viitsi tehdä. -- Pari kertaa syötiin, ensimäinen kerta kello 9 tai 10, toinen kerta illalla; tämä on pääateria. Lihaa ja kalaa sekä lientä, tehtyä ryyneistä, jauhoista tai petäjän sisäkuoresta.

Inarin lapin äänteet ovat vaikeita. Forsterin kieli taipui keskustelussa paremmin kuin minun, esim. lausuessaan sanaa _akshu_, jolloin saksalainen sch-äänne näyttää olevan hänellä apuna, samoin sanassa _kuuhoeil_, laitos, johon kehruukset ripustetaan värttinällä kehrättäessä. Vaikeimpia äänteitä on d, joka kuitenkin Inarissakin tuntuu yksinkertaistuvan t:ksi, esim. infinitiivin lopussa. -- Inarin pappilassa meillä oli katekeetta Utsjoelta, mutta minä en olisi tahtonut olla hänen sijassaan, sillä me ahdistimme häntä kysymyksillämme vuorotellen, että hän välistä luuli tulevansa vallan päästään pyörälle. Ääntämisen oppimista varten luin ensin hänen kanssaan koko Piplian-historian ja aloitin sitten Renv[allin] sanakirjaa, saadakseni siinä oleville suomalaisille sanoille lappalaiset vastineet, mutta en ehtinyt siinä kahta kirjainta kauemmaksi päästä. Mutta Aulivuolen [nimi kirjoitettu kahdella tavalla] äijällä ja muilla sain, paitsi kieliopillisia seikkoja, Mat[euksen] 5, 6 ja 7 luvun Inarin murteelle käännetyiksi, sitäpaitsi joukon suomalaisia sananlaskuja ja muita puhetapoja. Ukko Haulivuoli [nimi kirjoitettu kahdella tavalla] tottui lopulla melkoisesti taivuttamaan lappalaisia verbejä ja nomineja, mutta piti sitä jotenkin rasittavana.

42.

Akademikko Sjögrenille.

Kuola, 23 p:nä maaliskuuta 1842. Kuola, 4 p:nä huhtikuuta 1842.

Arvoisa Herra Kolleegineuvos!

Matkastamme Inariin ja Stockflethin luo Norjaan lienee maist. Castrén kirjoittanut, mitä siitä voisi olla sanottavaa. Inarissa viivyimme vielä pari viikkoa sen jälkeen kun hän kirjoitti kirjeensä Teille, Sieltä matkustimme Paatsjoen ja Sönnikylän (Syngel) kautta Kuolaan, missä nyt muutaman viikon olemme oleskelleet opiskellen venättä, jota taitamatta Venäjän-Lapissa ei ole helppo tulla toimeen. Käväisimme täältä lähimmässä lappalaiskylässä, Kildinissa, mutta emme siellä viipyneet kauan, kun sikäläiset lappalaiset tuntuvat olevan läheisen Kuolan hemmoittelemia, ja sitä paitsi vakuuttivat puhuvansa vallan samaa murretta mitä puhutaan Maaselässä (Imandran pohjoispäässä), minne nyt parin päivän kuluttua olemme aikoneet matkustaa. Syngelin ja Kildinin lappalaisten yhtäpitävien tiedonantojen mukaan Muotkan, Petsamon, Paatsjoen, Näytämön, Syngelin ja Notoseron lappalaiset puhuvat samaa murretta, huomaamatta itse mitään erilaisuutta, mutta toista yhteistä murretta puhuvat Kildinin, Voronesjkin, Lävoserskin, Semiostrofskin ja Maaselän pogostain lappalaiset. Jokostrofskin ja Akkalon eli Babinskin kielestä en tähän asti ole saanut muuta tietoa kuin että se eroaa Maaselän ja Kildinin kielestä; luultavasti se liittyy edelliseen murteeseen. Vielä vähemmän tiedän Turjan lappalaisten kielestä; liekköhän Venäjän lapin kolmas murre vai liittyneekö jompaankumpaan edellisistä. Mitä lapin murteisiin tulee, olon tätä nykyä saanut sen vakaumuksen, etteivät ne eroa toisistaan niin suuresti kuin Rask on kuvitellut. Jos olisi oikein perehtynyt johonkin murteeseen, voisi lyhyessä ajassa oppia toisen murteen omituisuudet ja sangen helposti tulla toimeen. Mitä olimme oppineet Norjan lappia, sillä saatoimme sekä Kildinissa että Syngelissä helpommissa asioissa tulla toimeen, ja meidän olisi ollut kahta helpompi, jos olisimme olleet oikein perehtyneet Norjan lappiin. Tuiki tärkeätä olisi suomalaisen kieliryhmän tutkimiselle se, että saataisiin Venäjän lapin murteet tarkoin tutkituiksi. Mutta siihen vaadittaisiin monivuotista työtä suomalaiseltakin, joka äidinkielensä vuoksi paremmin sopisi sellaisen tutkimuksen suorittamiseen kuin kukaan muu. Inarinkin murre vaatisi sellaista tutkiskelua, jos yleistä lapin kielioppia ja yleistä lapin sanakirjaa vastedes toivotaan aikaansaatavan.

Täältä matkustamme nyt Maaselkään, viivymme siellä jonkun viikon ja samoin Jokostrovissa tai myöskin Babinskassa. Sen jälkeen olemme aikoneet viimeisellä kelillä lähteä Oniegaan tapaamaan arkimandritta Venjaminia ja tutustumaan hänen samojeedilaisiin teoksiinsa.

Jos suinkin käy päinsä, pyydän nöyrimmästi Teitä Oniegaan lähettämään minulle jonkun kunnollisen venäläisen sanakirjan, mieluimmin sellaisen, missä johdannaiset ja yhdyssanat ovat mainittuina perussanojen ohella ja sanojen korko on merkittynä. En sentään haluaisi ranskalaisella, vaan saksalaisella tai latinaisella käännöksellä tai ainoastaan venäläisillä selityksillä varustettua. Sitä paitsi pyytäisin saada hyvän venäjän kieliopin ja jonkun kokoelman venäläisiä kansanlauluja. Pyytäisin vielä lisäksi, että Te suostuisitte vastaiseksi suorittamaan niistä maksun, sillä en edeltä voi tietää hintaa.

Täydellä kunnioituksella on minun kunnia edelleen olla

Teidän nöyrin palvelijanne Elias Lönnrot.

Jos Mateuksen evankeliumin syrjääniläinen käännös on saatavissa, pyydän sitäkin lähettämään Oniegaan. Karjalaista käännöstä, josta Gottlund Otavan II:ssa osassa antaa näytteitä, ei enää liene kirjakaupassa saatavissa.

Lnr.

43.

[Päiväkirjasta.]

Kuola, 5 p:nä huhtikuuta [1842].

Tänään tuli tuo karjalainen eukko ja kysyi, emmekö aikoneet ennen lähtöämme pitää Kuolan yleisölle vastakemuja; sanoi kuulleensa Kuolan herrain ihmetelleen, ettemme me olleet heitä koskaan kekkereihin pyytäneet, ja lisäsi, että emäntämme kyllä pitäisi huolta kestityksestä. Selitin ettemme aikoneet sitä tehdä, mutta että Kuolan herrat, jos halusivat, voivat saada vastakestityksensä Suomessa. Muuten luulen että koko kekkeri-tuuma oli enemmän emäntämme omaa keksintöä; toivoi näet siten saavansa tilaisuuden nylkeä meiltä lisämaksua, mihin hän koko täällä-olomme aikana oli osottanut suurta taipumusta. Vaatteidemme pesusta hän meiltä kiskoi yli varsinaisen maksun lähes 2 ruplaa, milloin milläkin nimellä, muka korjauspalkkiona, nappien ja nauhojen ompelemisesta sekä niiden ostamisesta. Kun vaatteet meille pestyinä tuotiin, ei voinut nähdä muuta kuin että neljä huonoa kilpikonnankuori-nappia oli ommeltu niihin, mutta sitä vastoin oli useita nauhoja revitty pois pesossa tai tahallaan jäljestäpäin. -- Asuessani vuonna 1837 Filip Petrovitshin luona, vaihdoin emännän pyynnöstä hänen kanssaan saksia. Ne sakset, jotka häneltä sain, olivat kuitenkin luultavasti paremmat, sillä olen yhä sen jälkeen matkoilla käyttänyt niitä paperi- ja muunlaisina saksina, piipunperkaimena, tulipihteinä ja kynsiatuloina, eivätkä ne vieläkään ole kelvottomiksi käyneet. Sen vuoksi eräänä päivänä, kun sama emäntä oli meillä, näytin hänelle hänen entistä työkapinettaan ja kysyin, tunsiko hän sen. Hän ihmetteli, että minulla vielä oli tallessa samat sakset. Ja kun oletin, että hänen minulta saamansa sakset jo olivat pilalle kuluneet -- sillä olin v. 1836 Kuusamon joulumarkkinoilla ne ostanut, joten ne eivät voineet olla parasta lajia -- lahjoitin hänelle uuden uutukaiset, viime talvena Karasjoella ostamani sakset. Nykyinen emäntämme oli saapuvilla ja hänelle tuli hirveä hätä siitä, etten ollut hänelle tai hänen tyttärelleen mitään lahjoittanut. Selitin, että ensi kerralla, kun tulen Kuolaan, saatoin sen tehdä. -- Eräänä päivänä minulle muuan kauppias lähetti palan kanverttia, jotta siitä olisin tehnyt, kuten tavallisesti pyydettiin, voidetta hänen vaimonsa luuvalon vaivaamalle jalalle. -- Kun emäntämme näki tuon palan, hän pyysi minua antamaan siitä hänelle palasen ja rupesi hyvin itsepäiseksi, kun kieltäydyin. Kun sanoin, että se olisi varkautta ja suuri synti, hän ei ollenkaan tahtonut sitä ymmärtää -- varma selitys siihen, minne meidän kahvimme oli joutunut.

44.

Tohtori Rabbelle.

Kemi, 2/14 toukokuuta, 1842.

Rakas veli!