Part 5

Sanoja: _vierahaja_, vierahajen, _kintahaja_ j.n.e. Rovaniemessä aina _otet[hin]_ [käsikirjassa reikä], Kemissä samoin, Kemijärvessä, Sallassa ja Sodankylässä -- -- [käsikirjassa reikä]. Mikä kumma se siinä on, kun lapset talossa rupeevat äitinsä kieltä haastamaan, vaikka koko talon peret haastoa toista [lause on tällaisenaan käsikirjoituksessa], sanoi muuan Jyväskylän mies, jonka vaimo oli kotoisin Korpilahdelta. -- Korja kertoi lappalaisesta Udjuksesta, että tämä metsässä oli nähnyt unta; ei kotona ole hyvä -- lähti liikkeelle -- järvi eteen -- ei venettä -- kulki kuivin jaloin järven yli ja käski toverinsa seurata -- siinä upposi polviin asti -- kaksi tytärtä kuollut ja haudattu -- vaimo itkemässä -- laitatti tulen -- asettui hajareisin sen yli ja rupesi laulamaan -- tulee toinen tyttäristä, joka oli herännyt haudassa, ryömien ja hapuillen oven takana -- koirako lienee? Vaimo päästää sisälle, näkee oman tyttären. Kohta sen jälkeen toinen tytär, mutta myyrät (hiiret) olivat kalunneet toista poskea. Tämä tytär kuoli paria päivää myöhemmin, mutta toinen eli ja joutui naimisiin. -- Nousu 2 1/2, Kuorska 2, Saukoski 3, Värjön jokea Saukoskelle +. Tavallisesti 3 koiraa, mustaa, yhdellä tilalla. Pirtit suureksi osaksi uloslämpiäviä. _Rova_ = vanha palanut metsä, jossa jo uutta jäkälääki kasvaa. [Lause on tällaisenaan käsikirjoituksessa.] _Murharova_, kaksi peninkulmaa Martista (3 vanhaa peninkulmaa ylempänä Saukoskea) Kemijokea ylöspäin. -- Sota -- Venäläisiä -- Kaikki tapettu -- Kaksi miestä oppaiksi -- Vartija nukahtaa -- Nuo kaksi kokoavat kaikki nuolet -- Nyt sota -- Vihollinen tappanut kaikki -- He sivakoillaan ampuvat. [Lause on tällaisenaan käsikirjoituksessa.] Johtajaan ei voida ampua -- Kädellä vastaanotti kaikki -- Koetettiin [ampua] hopealla j.n.e. -- Kuikan nokka nuolennenään [lause on tällaisenaan käsikirjoituksessa.] -- Läpi käestä otsaan [lause on tällaisenaan käsikirjoituksessa.] -- j.n.e.

Rupesi _ostastumaan_ sitä pyssyä -- met, tet, het -- itteä -- het tultiin -- Sodank[ylässä:?] -- _Ei tulete_ pro tule' -- Hän _tihistyi_ sitä kaietta: piti liian tiheänä -- _tyyiistyi_ hevoista -- hän _tuletee_ -- _eiäh_ = ei: _oneh_ = on. [Kappale on tällaisenaan käsikirjoituksessa.]

32.

[Päiväkirjasta.]

Korvanen, 17 p:nä joulukuuta [1841].

[Alku näyttäisi olevan kirjeen luonnosta, joka syystä tai toisesta on jäänyt kesken.]

Rakas Veli!

Täällä olemme nyt vetelehtineet viime sunnuntaista, pääsemättä suojalta ja pyryltä paikasta pois. Olemme saaneet asunnoksemme matalan kamarin, joka suuresti muistuttaa Kajaanin vankilan makuuhuoneita; tämä on kuitenkin paljoa matalampi, ja siinä on sitäpaitsi kosolta kaikenlaisia omia laitoksia. Ikkuna mitättömän pieni. -- Päivän valo vielä niukempi kello yhdestätoista yhteen tai puoli-yhteen. -- Kaikeksi onneksi meillä vielä on kynttilöitä sekä vähä teetä ja kahvia; -- ruokavaroja runsaammalta; homehtunut liha-reisi, taalepiimää, 2 vadillista keitettyä poronlihaa, haarikka piimää, kahdeksan [? kaksi] äsken ostettua poronjuustoa (24 killinkiä kappale), pytty voita, oma voirasia, kalaa, perunoita -- --. Tämän ruuanpaljouden saannista ei meillä itsellä ole mitään ansiota, sillä väki tuo aina uusia ruokavaroja ja koreja, harvoin vieden entisiä pois. -- Aamuisin on ensimäisenä tehtävänä kiivetä katolle peltiä avaamaan. Peltinä on puukansi, joka on pantu reikä-pohjaisen savutorven yläpäähän asetetun padan suulle. Toinen tehtävä on kahvin keittäminen, nim. niin kauan kuin kahvivarastoa riittää.

33.

[Päiväkirjasta.]

Korvanen, 23 p:nä joulukuuta [1841].

Jo olemme viipyneet täällä kymmenettä vuorokautta; jouluun ei ole muuta kuin kaksi päivää, ja silloin meidän pitäisi olla Inarissa. Ilma on kuitenkin jo asettunut, ja eilen sukset luistivat jotenkin hyvin. Eilen saapui Inarista muutamia miehiä, jotka olivat viipyneet kokonaista 13 vuorokautta matkalla, mikä hyvällä kelillä voidaan tehdä yhdessä ainoassa; tavallisesti siihen sentään lasketaan menevän pari kolme päivää. Niin pitkäksi hekin olivat laskeneet matka-aikansa ja sen mukaan varustaneet evästä -- varomattomuus, joka vähällä oli maksaa heille hengen. Nälistyneinä olivat tulleet Mutenian kylään, johon täältä on noin pari peninkulmaa sivullepäin.

Kun kaksi akkaa riitaantuu, he riitelevät siksi kunnes jompikumpi saa viimeisen sanan. Toverini ja minun välillä on syntynyt päinvastainen suhde, jota jo on jatkunut parin päivän aika, nimittäin koe, ken voi olla vaiti kauemmin. Syy tähän vaiteliaisuuteen on seuraava: Viime sunnuntaina olin ruumiinliikettä saadakseni hiihtämässä ja ennenkuin palasin kotia, hänkin oli lähtenyt ulos ajelemaan porolla sekä oli paiskannut jälkeensä oven lukkoon, jota ulkoa ei voi avata, vaikka avain on suulla. Nyt ei ollut muuta neuvoa kuin kuumalla vedellä sulattaa jää ikkunasta ja ottaa irti tämä, jotta olisi päässyt sisälle, -- toimenpide, jota vielä kesti, kun toveri palasi kotia. Silloin huomautin, ettei hän ollut oikein menetellyt siinä, että oli paiskannut oven lukkoon, kun lukemattomista koko viikon ajalla toistuneista tapauksista tiedettiin, ettei sitä ulkoa voinut avata, kun vaan avain oli jäänyt reikäänsä. Tästä huomautuksesta hän suvaitsi suuttua, miksi, sitä en saata käsittää. Pari kertaa aikaisemmin hän on samanlaisista huomautuksista ottanut suuttuakseen. Tervolassa hän nimittäin pudotti kelloni pöydältä lattiaan, jolloin sanoin, että hän olisi voinut olla varovaisempi -- ja täällä hän teki saman tempun juomalasilleni, jolloin tulin tehneeksi jotenkin samanlaisen huomautuksen; kummallakin kertaa hän nämä huomautukseni pani kovasti pahakseen. -- Jos ei totuta itseään sietämään niin vähäisiä muistutuksia, ei siitä ikinä koidu ajan pitkään hyvää.

34.

[Päiväkirjasta.]

[Akujärvi?], 26 p:nä joulukuuta 1841.

_Morn_ [hapera, löyhä], kun lumi upottaa. _Louet, -teen_ suoja [tuulta vastaan]. _Siiponut_ oli mäessä = oli auttanut käsin. _Kiiraan, kiirata_ kiirehtiä, ajaa. _Mukka_ = mutka.

Jouluaatto Suomun kodassa; Suomujoki juoksee Kuolaan. -- Teetä j.n.e. -- Huono keli. -- Ennemmin nuotion ääressä -- parin sylen pituisia tukkoja, lumi luodaan pois molemmilta puolin -- taivaan laki kattona -- kuusen havuja alla -- keitetään, ei koskaan [lähdetä taipaleelle] ilman pataa -- loudet -- lumivaippa -- lihaa, velliä, poronjuustoa -- pari ryyppyä. -- Toisia oli tullut myöhemmin ja asettunut nuotion ääreen -- vaatteet läpimärät, vaikeata niitä kuivata -- katosta vuoti. -- Korvanen kehui härkäänsä, jonka vertaista ei muka maailmassa, -- itse hän oli heikkonäköinen, minkä vuoksi, kuten itsekkin joskus myönsi, härkä oli matkalla viekkaampi. -- Ystävällisiä tervehdyksiä Korvasen kamarin kattohirteen liidulla kirjoitettuna 1835 helmikuussa, Suomun kodassa lakilautoihin hiilellä vuodelta 1839. -- Lumi suli katolta ja alkoi vuotaa sisälle. -- Pari lappalaista, Martti ja Matti, puhui hyvää suomea; keskenään puhuivat lappia. Markkinaväki vei voita Inariin. -- Vene tehty Suomussa ja sillä kuljettu Kuolaan. -- Voi päivilöisiäni! [Nämä sanat suomeksi käsikirj:ssa.] Tapanin päivänä oli niin suojaa, että kirjoitin tätä istuen mäellä, sillä aikaa kun velliä keitettiin. -- Satoi vähän vettä. Lunta oli muutamissa paikoin puolen kyynärän verta pulkan laidan yläpuolella. -- _Käsiahkio_. -- Korvasen porot ja ahkiot kerran varastettu Suomussa. Nyt ei enää pelännyt varkautta, minkä vuoksi liika kirves jätettiin petäjän juurelle tien varteen.

35.

[Päiväkirjasta.]

Inari, 31 p:nä Joulukuuta [1841].

Kolmantena joulupäivänä saavuimme tänne. Inarin pappila on kivenheiton päässä Pielpejärvestä; samanlainen järvi on -- -- -- [aukko käsikirj:ssa] päin. Iso Inari on 3 virstan päässä -- päin. [Aukko käsikirj:ssa.] Yltympäri metsiä. Neljättäkymmentä kirkkotupaa. Olemme asuneet pienessä huoneessa pappilassa, -- sivumennen sanoen huono rakennus. Kirkkoherralle oli rakennettu vasemmalle puolelle suuri sali ja kaksi kamaria. Vastapäätä oli oikealla tarpeelliset ulkorakennukset sekä navetta uloimpana. Ei pappia eikä nimismiestä kotona.

36.

[Päiväkirjasta.]

[Karasjoki, 13 p:nä tammikuuta 1842.]

4 p:nä lähdimme Inarista Stockflethin luo Karasjoelle. [Matkaa on] 16 peninkulmaa -- ensimäinen taival Tervatievaan 2 peninkulmaa -- Tenonpäähän (?) 6 peninkulmaa, Jorgastakin kesäleiriin 3. -- Jorgastakissa kamala yö savun ja vilun hikiä -- postilappalainen ja kaksi lastansa -- viinaa. -- 6 peninkulmaa Karasjoelle -- suunnattomia alamäkiä neljännestä ennen Karasjokea -- kasvot, käsivarret ja jalat vaarassa. -- 8 ja 9 p;nä tammikuuta satoi vettä Karasjoella. -- Loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina kuuntelin lappalaista saarnaa. Karasjoella kolme kauppiasta, jotka myivät enimmäkseen viinaa, neuloja, helmiä, jauhoja, suolaa, huiveja, veitsiä, höyliä, sokeria. -- Pappilassa kaksi huonetta rautakakluunineen, joiden pellit alati ovat auki. Näistä se etu, että huone pian lämpiää, mutta sitten lämpö myös pian loppuu, niin että saa takkaan lisätä puita melkein koko päivän, kun on kylmä.

Täkäläiset lappalaiset lukevat hyvin uutta Stockflethin toimittamaa tekstiä, -- muutamat ovat yhdessä päivässä oppineet sen. Eilen täällä oli pieni 7--8-vuotias tai tuskin niinkään vanha tyttö, joka luki sangen sujuvasti sekä Uutta Testamenttia että mitä muuta tekstiä tahansa. Kuitenkin tuo uusi teksti täällä oli kohdannut hieman vastustusta, kun oltiin saatu se väärä luulo, että vallan uusi oppi oli siihen yhdistyneenä. Tahdottiin mieluummin saada norjalaisia kirjoja, joita ei ymmärretty. -- Jos Suomessa tahdottaisiin antaa lappalaisten lukea omaa äidinkieltään, niin se nyi kävisi hyvin helposti päinsä kun Inarin lappalaiset kaikki(?) ymmärtävät Orjas-lappia ja Utsjoen-Lapin murre on samaa. Mutta pieni Suomenmaa tahtoo kaiketi menettelyllään muutamien lappalaistensa suhteen näyttää, mitä tekisi, jos sillä olisi valta käsissä; että riistäisi valtansa alaisilta kansoilta heidän äidinkielensä. Sen sijaan, että pappi tai pari velvotettaisiin oppimaan lapin kieltä, pakotetaan koko seurakuntia osaamaan suomea, jotta voisivat vastaanottaa opetusta. -- Kuinka mukavasti lappalaiset kirjat saataisiin vaihetetuiksi suomalaisiin, joita Norjan 4-5 tuhatta suomalaista tarvitsisivat. Miksi suomalainen asutus Norjan-Lapissa niin suuresti lisääntyy? Sen tähden, ettei Suomen lappalaisilla ole yhteyttä meren kanssa, sillä meri on kuitenkin aina meri, jossa uiskentelee Sammon pirstaleita.

Eilen 12 p:nä olimme aikoneet lähteä lappalaiseen tunturikylään ja olimme jo tilanneet kyydin sekä panettaneet heiniä kallokkaisiin j.n.e., kun vieraita tuli pihaan, Hansen, Durchman ja Tvede. Matka jätettiin sikseen. He olivat tuntureilla olleet vähällä menehtyä tavattomaan myrskyyn; lisäksi oli satanut vettä, joka oli kastellut heidät läpimäriksi. Yhteen kotvaan oli pyryttänyt niin että oli täytynyt seisoa pulkassa, sillä lumi lenteli vaan maata pitkin. Lopulta he olivat eksyneet toisistaan, niin että osa heistä jäi ilman opasta, niin ettei ollut muuta neuvona kun asettaa suunta tuulen ja pohjantähden mukaan, joka joskus pilkotti esiin. -- Syy revontuliin: hohtavat aamullakin. -- Ukkosta oli kuultu ja salamaa nähty 10 p:nä joulukuuta Utsjoen ja Inarin välillä.

Talo ja tuli. [Tämä kappale suomeksi käsikirj:ssa. Tästä loppuun toisellaisella musteella, on mahdollisesti siis jonakin toisena päivänä kirjoitettu kuin edellinen.] Eivät tulleet kotaan yöksi, vaan tekivät tuonne talon vähän matkan päähän.

Onpa matkatoverini saanut erinomaisen halun, tai mahdollisesti se on hänellä aina ollut, sekä sopivassa että sopimattomassa tilaisuudessa sekaantua puheeseeni. Viimein tulin Stockflethilla maininneeksi, että uskonpuhdistus perustui yksinomaan Raamatun oppiin. Ainakin tunnustuskirjat kokonaan perustuvat kirkkoisien dogmeihin, näin hän oitis oli valmis huomauttamaan. Onneksi olin lukenut Confessio Augustanan ja "Puolustuksen", jotka aina vetoovat Raamatun kohtiin. Hän vaikenikin, kun sanoin varmaan tietäväni, että ne perustuvat Raamattuun -- entä katkismukset? Samoin oli eräänä päivänä kysymys sanasta _nainen_, jonka sanoin merkitsevän vaimoa (naitua). Silloinkin hän Kalevalaan nojaten rupesi väittämään, että se myös merkitsee neitosta! Seuraavana päivänä hän sattui huomaamaan sanat _sata naista miehellistä_ ja huudahti voitonriemuisena: eikö siis tässä paikassa nainen merkitse vaimoakin, vaikka Lönnrot sanoo, ettei se koskaan merkitse muuta kuin tyttöä (naimatonta). Stockfleth purskahti nauruun, samoin minäkin, jolloin hän vasta lienee muistanut edellisenä päivänä juuri väittäneeni, että nainen merkitsi samaa, mitä hän nyt tahtoi todistaa.

37.

[Päiväkirjasta.]

Inari, 28 p:nä tammikuuta 1842.

Perustuksena Venäjällä asuvain suomalaisten kansanheimojen kielten tutkimiselle on suomen ja lapin kieli välttämätön. Suomen kielessä ei ole sibilantteja [suhuäänteitä], jotka lapin kielellä on; lapista taas puuttuu vokaalit y, ö, mutta sillä on lisää suomeen nähden venäjän y (Inarin murteessa) ja sitäpaitsi ä:hän ja o:hon vivahtavia a:n toisintoja: _kalkam_ äännetään melkein kolkam, _rakis_ melkein kuin räkis. Lapissa on myös dualis, sitävastoin vie suomi voiton sijojen runsaudessa. Mutta mitä Suomi on tehnyt tämän kielitutkimuksen hyväksi?

On melkein merkillistä, miten lappalaiset ovat omistaneet norjalaisten, suomalaisten ja venäläisten perusluonteen. -- Venäjän-Karjalan puku. -- Kaikki säilyttäneet vilkkauden, mutta Veuäjän-puoliset enimmin.

38.

Ote T:ri Lönnrotin kirjeestä.

Inari. 3 ja 5 p:nä helmikuuta 1842.

["Helsingfors Morgonblad" v. 1842, n:rot 36, 37.]

I.

Kuluneen lokakuun viime puoliskolla matkustin Kajaanista Ouluun, missä viivyin vähän yli viikon, tulin sieltä Kemin pappilaan, missä tapasin matkatoverini, Castrénin. Kun silloin ei rattailla eikä reellä päässyt kulkemaan, meidän täytyi viipyä siellä marraskuun 13:nteen päivään. Mainittuna päivänä läksimme sieltä ja olimme saman kuun 28:nteen päivään saakka ponnistelleet eteenpäin 240 virstaa Sallaan eli Kuolajärven-Lappiin, joksi seutua sanotaan, vaikka koko tässä seurakunnassa ei enää ole yhtään lappalaisia. Arkangelin kuvernementissa, Kuolan piirissä olevaan Akkalan kylään lasketaan Sallasta olevan 140 virstaa. Sinne olimme aikoneet matkustaa, mutta kun ainoastaan harvat tämän seudun rahvaasta olivat käyneet Akkalassa, olivat he keskenään päättäneet kiskoa meiltä kokonaista 50 ruplaa pankkiseteleitä. Meidän vielä ollessamme seudulla tapahtui, että useita Akkalan lappalaisia tuli Sallaan myymään poronsarvia, ja kun heidän 40-50 poroansa tuli palaamaan ilman kuormia, aioimme käyttää hyväksemme tilaisuutta ja matkustaa heidän seurassaan. Alussa he sanoivat olevansa hyvin halukkaat ottamaan meidät mukaansa, mutta kun ne sallalaiset, jotka olivat toivoneet saavansa kyyditä meitä, kuulivat tämän, alkoivat he uskotella heitä, että meidät muka oli lähetetty opettamaan heitä lukemaan lappalaisia kirjoja y.m. sellaista. Siitä lappalaiset niin pelästyivät, että palasivat ottamatta meitä mukaansa, ja me valitsimme kiusalla toisen tien tänne Inariin. Sillä olimme kuitenkin joka tapauksessa aikoneet Kuolan-Lapista matkustaa tänne helmikuun keskivaiheilla tapaamaan pastori Stockflethia, jolle Kemistä siitä olin kirjoittanut. -- Sallassa viivyimme monta päivää, olimme siellä olomme aikana eräissä häissäkin, jotka pappi vietti naiden piikansa. Seudun väki on sekä tietämätöntä että tavoiltaan pilautunutta. Se lienee suureksi osaksi lappalaista syntyperää, vaikka nyt on omistanut äidinkielekseen suomen. Tähän asti heillä ei ole ollut kirkkoa eikä pappia lähempänä kuin 80:n virstan päässä, Kemijärvellä, minne he lisäksi vaivaloisen matkan vuoksi ani harvoin saattoivat tulla. Mutta nyt he ovat äsken saaneet sekä oman kirkon että papin; vaikuttakoon tämä vaan parannusta heissä. Rahvaan taikauskoa valaiskoon muun muassa seuraava kertomus lappalaisesta Udjuksesta. Udjus oli elänyt Sallassa 50-60 vuotta sitten, ja hänestä kerrottiin tositapahtumana, jota ei kukaan näyttänyt epäilevän, että hän kerran, ollessaan toisen miehen kanssa kaukana kodistaan, oli yöllä nähnyt unta, että jotain erinomaista oli tapahtunut hänen kotonaan. Heti herättyään hän oli sanonut toverilleen, että hänen kiireimmiten oli lähteminen kotia, ja toveri päätti lähteä mukaan. He alkoivat heti kulkea halki metsän ja tulivat erään järven rannalle, missä ei ollut venettä, jolla olisivat voineet soutaa yli. Mutta tämä ei Udjukselle tehnyt mitään estettä, vaan hän kulki kuivin jaloin järven yli ja pyysi toveriaan tulemaan jäljessä, mutta tämä oli kuitenkin uponnut polviin asti veteen. Tultuaan kotia Udjus tapasi vaimonsa itkemässä; molemmat hänen tyttärensä olivat kuolleet ja haudassa. Silloin hän oli pyytänyt vaimoansa sytyttämään tulta, liekin yli hän itse oli asettunut hajareisin ja oli alkanut laulaa muutamia loitsurunoja; niin oli jatkanut jonkun aikaa, kunnes jonkunlaista ryömimistä ja rapinaa kuului oven takaa. Vaimo oli luullut sitä heidän koirakseen ja oli mennyt sitä sisään päästämään, mutta huomasi suureksi hämmästyksekseen, että se olikin heidän vanhempi tyttärensä, joka joku päivä sitten oli kuollut Kotvan sen jälkeen oli nuorempi tytär samoin tullut, eroa vaan se, että myyrät olivat kalunneet palan pois hänen poskestaan. Tämä tytär oli sitten paria päivää myöhemmin kuollut toisen kerran, mutta vanhempi sisar oli voinut hyvin ylösnousemisensa jälkeen ja päällepäätteeksi joutunut naimisiinkin. -- Tästäkin kertomuksesta saattaa päättää, kuinka pitkälle täkäläinen rahvas on ehtinyt valistuksessa. Tosin sellaisia kertomuksia kuulee toisillakin seuduilla maata, mutta enemmän pilan, kuin uskon esineenä.

Jos nyt katsot Vaseniukseu Suomenmaan karttaan, on sinun helppo Sallasta eli Kuolajärveltä, jonka niminen tämä seutu on kartalla, seurata meitä tänne. Matkustimme ensin Kuolajoen ja Teniöjoen poikki ja tulimme Nousuun ja sieltä muutamien talojen kautta Lokkaan ja Korvaan. Tätä matkaa laskettiin olevan 20 peninkulmaa. Mutta on otettava huomioon, että lappalaiset laskevat peninkulmansa vähän lyhyemmiksi kuin mitä muualla maassa tehdään. Useimmat niistä eivät varmaankaan ole 7-8 virstaa pitemmät. He sanovat peninkulmaa _hädnagullam'iksi_ (suom. peni[n]kulma), joka sana ilmoittaa etäisyyttä, jolta (tyyneellä säällä tai myötätuulella) voi kuulla koiran haukunnan. Korvan tilalla olimme puolitoista viikkoa, millä ajalla kelirikon vuoksi emme voineet matkustaa. Saimme siellä käytettäväksemme huoneen-tapaisen, missä muutamaa vuotta aikaisemmin oli elätetty kuutta revonpoikaa, jotka isännän oli onnistunut saada pyydetyiksi. Siinä oli kuitenkin avoin tulisija, missä valkea paloi puolen päivää. Sisässä huoneessa ei ollut mitään peltiä, vaan täytyi joka kerta kiivetä katolle tukkimaan savureikää. Tuskin kahta tuntia saattoi nähdä päivänvalolla -- tämänkin vaan kun oli selkeämpi päivä, muuten ei puoltatoista tuntia kauempaa. Ruokaa oli talossa runsaasti, teetä ja kahvia meillä oli itsellä, niin että yleensä voimme sangen hyvin. Viimein läksimme matkaan 23:ntena p:nä joulukuuta. Kyrön kylään Inarin seurakuntaa lasketaan Korvasta 130 virstaa, eikä tällä taipaleella ole ainoatakaan asuttua paikkaa. Ensi yön nukuimme metsässä kahdesta tukista tehdyn nuotion ääressä. Sellaista nuotiota varten haetaan kuivia petäjiä, jotka pitkin pituuttaan asetetaan päälletysten jättämällä vähän rakoa niiden väliin. Sittenkuin halkaistuilla säleillä on saatu tuli niihin syttymään yhteen kohtaan, se pian leviää pitkin koko pituutta ja palaa näin aamuun asti, levittäen tasaista lämpöä ympärilleen 2-3 kyynärän etäisyyteen. Lumi luodaan sivulle tai poljetaan ennakolta niin hyvin siitä paikasta, missä hirret tulevat olemaan, kuin sivuilta, niin että nukkuvilla on mukava tila. Jos lunta on vahvalta, niin siitä tulee ikäänkuin katoton, lumiseinäinen huone, missä valkea palaa keskellä pitkin huoneen pituutta. Kylmälläkin ilmalla voi sellaisen nuotion ääressä nukkua vilua tuntematta: kahta paremmin se käy suojalla, kuten nyt oli. Tosin satoi vähän lunta, niin että minun pari kolme kertaa täytyi herätä ja ravistaa lumi pois, mutta joka tapauksessa seuraavana aamuna olin yhtä tarpeeksi levännyt kuin tavallisesti.

II.

Seuraavaksi yöksi, itse jouluaatoksi, tulimme pohjoispuolella Sompio-tunturia olevaan metsäkotaan, juuri siihen paikkaan, mistä Suomujoki saa alkunsa. Huoneessa oli puolen kyynärän levyinen aukko pitkin kattoa. Joulukynttilöiden asemesta sytytettiin kelpo valkea keskelle huonetta, aukon alle. Sen jälkeen keitettiin lihaa (useissa padoissa) ja syötiin, sitten keitettiin kahvia ja viimeksi teetä, ainakin neljään eri kertaan. Sillä paitsi kyytimiestämme, Korvan isäntää, oli 3-4 muuta miestä seurassamme matkalla; heitä kaikkia täytyi kestitä, eikä teekannumme vetänyt enempää kuin kuusi lasia kerrallaan. Eipä edes kermaa puuttunut, sillä muuan miehistä, Sodankylän kirkkoväärtti, joka myös oli mukana, oli kotona jäähdyttänyt maitoa jääksi, joka nyt sulatettiin ja käytettiin. Vaihteena tämä jouluaatto oli mielestäni sangen hupainen. Vasta myöhään puoliyön jälkeen nukuimme penkeille ja lattialle, jos sitä siksi voi sanoa, kun oli permantona heinätukkojen ja petäjänoksien peittämä paljas maa. Toinen seurue matkatovereitamme, noin 4-5 miestä, oli metsään lähelle kotaa tehnyt tulen, ja vietti sen ääressä yönsä, kota kun oli liian pieni meille kaikille. Sitä seuraavaksi yöksi tulimme Kyrön kylän Akujärven uutistaloon, ja sitä seuraava yö vietettiin lappalaistuvassa, mistä ei ollut enää kuin kaksi lyhyttä peninkulmaa Inarin kirkolle. Perille saavuimme kolmantena joulupäivänä hyvään aikaan. -- Kyrön kylästä Inariin (50 virstaa) oli hyvää porotietä, kun Kyröläiset edellisinä päivinä olivat kulkeneet kirkolle; mutta Korvan tilalta aina Kyröön saakka ei ollut ainoatakaan jälkeä, ja kun jokainen pulkka tässä painoi lunta hieman syvemmälle, niin pulkka lopulta solui 3-4 korttelin syvyisessä ojassa. Sen lisäksi vesi oli noussut jäillä ja soilla. paikoin niin korkealle, että pulkka melkein kellui siinä. Niin pian kuin oltiin tultu kuivemmille paikoille, pulkkaan syntyi jääkuori, joka vaikutti sen. ettei poro oikein jaksanut vetää pulkkaa, minkä vuoksi alituisesti täytyi raapia jäätä pois.

Kun 1837 keväällä kävin Inarissa. oli siellä vaan kirkko ja joukko kurjia lappalaistupia. Nyt paikka on kokonaan muuttunut, sittenkuin se on saanut oman papin. Kirkko on maalattu punaiseksi: papilla on omia tarpeitaan varten viisihuoneinen asunto. Sitäpaitsi on toinen rakennus, missä on sali ja kaksi huonetta: tämä asunto on muistaakseni rakennettu pääasiallisesti kirkkoherraa varten, joka tosin asuu Utsjoella, mutta jonka välistä täytyy käydä tässäkin kappeliseurakunnassa. Ensi kesänä aiotaan rakentaa käräjä- ja tuomarintnpa, jota varten parhaillaan joka päivä hirsiä vedätetään. Älä ihmettele, että olen maininnut ja selittänyt tällaisia seikkoja kuin nämä rakennukset: muilla seuduin niitä ei ansaitsisi mainita, mutta täällä Lapissa! Kun jonkun aikaa on kieriskellyt savun keskellä lappalaiskodassa, niin silloin vasta tuntee, minkä arvoinen kunnollinen talo on, samoin kuin voitetun taudin jälkeen parhaiten nauttii terveydestä tai kuten aurinko, kun 18:ntena p:nä tammikuuta taas ensi kerran sen näimme, meistä tuntui niin ihmeellisen komealta, ettemme pitkään aikaan voineet kääntää silmiämme siitä. Olimme silloin tuntureilla Inarin ja Karasjoen välillä, paluumatkalla jälkimäisestä paikasta.