Part 4

veljesi Elias Lönnrot.

J.K. Venäjän Historiaa en vielä ole saanut valmiiksi lähetettäväksi.

22.

Tohtori Rabbelle.

[Laukko.] 19 p:nä elokuuta 1841.

Saatuani viime kirjeesi kautta tiedon, ettei kadonnutta käsikirjoitusta ole löytynyt, olen kiireisesti koettanut toistamiseen kirjoittaa sen, mikä puuttuu, ja lähetän sen tässä samalla. Kun minulla täällä ei ole Gananderin arvoituksia, en ole voinut kirjoitukseeni panna niiden lukumäärää, enkä myöskään niiden painoaikaa, minkä Sinä arvattavasti voit tehdä, ja ellet voi, niin jääkööt ilman. Koko kirjoitukseni Sinun pitäisi läpikäydä ja korjata, sillä olen siinä viheliäisesti hutiloinut. Muutamat arvoituksista lienevät niin typerät, ettei niitä tarvitse painattaa; ne voit pyyhkiä pois, sillä juuri sen varalle käänsin niitä 10 yli 200:n.

Lisiä suomenkielen kielioppiin minulla olisi hieman valmiina jatkoa varten, mutta lähetän ne vasta sitten kun niitä karttuu vähän runsaammalta. Törnegren kiirehtii lähtöänsä, sen vuoksi kirjoitan tällaisia harakanvarpaita tähän kirjeeseen. Pari tai kolme viikkoa viivyn vielä täällä. -- Terveisiä vaimollesi ja muille omaisillesi.

Tuus Elias Lönnrot.

23.

Rabbelle.

[Laukko,] 31 elokuuta 1841.

Rakas Veli!

Vielä olen täällä Laukossa ja viivyn täällä vielä niin kauan, että jos Sinulla on jotakin tärkeää kirjoittamista, kirje vielä saattaa tavata minut täällä.

Venäjän Historian, Sananlaskut ja "Suomeen" tulevat lappalaislauseet lähetän, jos en aikaisemmin, niin ainakin ylioppilas Törngrenin muassa. Viime viikolla kävin Kyröskoskella soutaen ja jalan. Laukosta sinne ei ole matkaa enempää kuin viisi peninkulmaa, ja jos tahtoo kulkea jalan, ei ole edes niinkään pitkältä. Terveisiä vaimollesi ja omaisillesi.

Tuus Elias Lönnrot.

Lisensiaatti Törnegrenin muassa lähetin pari viikkoa sitten korvausta hukkuneen käsikirjoituksen sijaan. Luultavasti hän sen jo on perille jättänyt.

24.

Kyrön-matka.

[Ei oikeastaan ollut keräys- eikä tutkimusretkiä, vaan pieni virkistysmatka kesken kirjallisia töitä tutkimusmatkain välillä. Siihen nähden kuvaus siitä voitaneen ottaa mukaan, täydentämään aukkoa, joka muuten syntyisi Aunuksen ja seuraavan matkan välille.]

Päätöksemme tehdä Laukosta toivioretki Kyröskoskelle saatoimme viimeinkin panna täytäntöön. Kello 10 aamupäivällä elokuun 24;ntenä läksimme liikkeelle Jaakkaanlahdesta pienellä veneellä, joka vähää ennen matkaamme oli sinne tuotu puutarhan rannasta. Laukossa on oikeastaan kolme maallenousupaikkaa: puutarhan ranta, Kallioranta ja Jaakkaa. Ensinmainittua, joka on kaakkoon pihasta parin sadan askeleen päässä, käyttävät Vesilahdesta tulevat veneet, ja siinä pidetään, paitsi useita pieniä veneitä, suurta seitsensoutuista kirkkovenettä, joka vallan vastoin lakia ja yleistä tapaa lepää arkipäivinä ja tekee työtä lepopäivinä. Mutta kun tämä sapatinrikkominen tapahtuu pyhää tarkoitusta varten, niin olisi ohimennen sanoen väärin siitä tuomita venettä; sitä pikemmin voi verrata mieheen, joka itse ei voinut uskoa, mutta joka hartioillaan kantoi uskovaisia kahlauspaikan yli siten ansaitaksensa autuuden. Tehköön se yhä edelleen työtänsä sunnuntaisin, ja havaittakoon ne, joita se kantaa, kerran yhtä vanhurskaiksi ja yhtä viattomiksi kuin se! -- Kaksi viimemainittua maallenousupaikkaa on niiden käytettävinä, jotka Tampereelta, Pirkkalasta ja muutamista Vesilahden kylistä vesitse kulkevat Laukkoon. Kallioranta on lännen ja länsipohjan välillä 3-4 sadan jalan päässä pihasta [Toiseen paperiin, johon L. on nähtävästi alkanut kirjoittaa tätä matkamuistelmaa uudelleen lopulliseen muotoonsa, hän on lisännyt tähän kohtaan: "Tältä Kallioltahan tai, kuten jotkut kertojat ovat tietävinään, hiukan tuonnempaa, Laukon muinainen isäntä, Klaus Kurki, kun oli perättömästä epäluulosta polttanut rouvansa, nuoren Eliinan, ja Vapahtaja itse persoonallisesti oli ilmoittanut hänelle tämän viattomuuden, oli ajaa karauttanut järveen ja sinne hukuttaunut."] ja Jaakkaa kahta vertaa etempänä niityn takana pohjoisessa. Nämä molemmat paikat erottaa toisistaan näpeän virstan pituinen, tiheämetsäinen Päidenniemi, mutta puutarhan rannasta ne molemmat erottaa se kannas, jolle Laukon kartano on rakennettu ja joka laajenee runsaasti puolen peninkulman pituiseksi niemimaaksi itään Laukosta. Mitä nyt kaikella tällä on tekemistä Kyrön-matkan kanssa, kysynee lukija hieman tyytymättömänä. Mutta kärsivällisyyttä! Eihän mitään taloa rakenneta ilman tarpeellista perustusta, ja matkakertomuksessa täytyy olla mainittuna matkan lähtökohta. Kolmen miehen -- ylioppilaat Adolf Törngren, -- Frans von Becker ja allekirjoittanut -- lykkäsimme veneen vesille Jaakkaasta, ja kun oli myötätuuli, käytettiin veneen etukeulaan kiinnitettyä koivunlimoa purjeena. Hyvää vauhtia kiidimme ulos lahdesta, jätimme pian vasemmalle puolelle metsäisen Päidenniemen ja korkean, muinoin vaaramista rikkaan Summassaaren oikealle. Soudimme sitten Palhon saarten ohi oikealta puolelta, Anian niemen taas jääden [soutajan] vasemmalle kädelle, ja saavuimme päivällisaikaan Kaivantaan, kaitaan virtaiseen salmeen, joka on toinen reitti, mitä myöten Vesilahden järvet ja niistä viimeksi Sorvanselkä laskevat vetensä Pirkkalan järveen. Toinen, Vuolteen l. Sotkansalmi on runsaan virstan päässä Kaivannasta, niin että Luoto niminen saari on kummankin vesistöjen yhtymiskohdan välillä. Päivä oli mitä lämpimin, minkä vuoksi päätimme uida. Luodon rantaan saavuttuamme tämän päätöksen heti panimmekin täytäntöön. Olimme nyt kulkeneet peninkulman matkan Laukosta, ja jäljellä oli 3/4 peninkulmaa Sankilan rustholliin, jonka omistaja on rovastinrouva Bohm ja jossa hän sekä tuomarinrouva von Knorring ynnä heidän omaisensa asuvat. Koko Sankilan väki oli edellisellä viikolla käynyt Laukossa onnittelemassa sen isäntää hänen nimi- ja syntymäpäivänään, jolloin hän täytti 69:nnen ikävuotensa. Silloin meitä oli pyydetty tulemaan katsojiksi näytäntöön, jonka Pirkkalan vallassäätyläiset 24 päivänä aikoivat toimeenpanna. Toverini nousivat sen tähden maihin Sankilassa, sieltä Sankilan herrasväen kanssa mennäkseen Raholaan, jossa tilaisuutta varten sovitettu teatterihuone oli. Minä allekirjoittanut, arvellen nähneeni kylliksi kaikenlaisia näytelmiä maailmassa, päätin sen sijaan viettää iltapäivän ja yön kauniilla Nokian rälssitilalla, jolla tätä nykyä on sama omistaja kuin Laukolla. Talo on eteläpuolella Nokian virtaa, muutaman kivenheiton päässä samannimisen kosken yläpuolella. Viheriöivän lehtimetsän ylitse näkee matkan päästä virran toiselta puolelta yläosan Pirkkalan pitäjän uutta kivikirkkoa, ja lähempänä kuin tämä, on eräällä niemellä Viikin herraskartano, korkeintain puolen virstan päässä Nokiasta. Jos jättää Viikin kartanon vasemmalle ja luo katseensa suoraan alempana olevan niemen poikki, avautuu itäänpäin mitä kaunein näköala Pirkkalan järvelle, jossa on siroitettuina useita lehtimetsää kasvavia saaria. Ensin näkee Nokian virran yläosan, jossa keskellä virtaa on pieni saari, sitten Viikin alapuolella olevan niemen ja sitten peninkulman pituisen järven saarineen; sen toisessa päässä on vapaakaupunki Tampere, jota ei kuitenkaan näe täältä. Pian kuitenkin olen nyt kyllikseni katsellut tätä näköalaa, kun jo pari tuntia olen odottanut matkakumppaneitani kotia näytäntöhuveista ja sen tähden joka rivin kirjoitettuani olen luonut silmäni samalle järvelle. Tuottaakseni silmilleni lepoa tästä alituisesta katselemisesta, läksin kävelemään avaraan, runsasvaraiseen puutarhaan. Kulkiessani erästä käytävää pitkin, kuulin jonkun huutavan nimeäni. Katsahdin taakseni, ottaakseni selville, mistä ääni tuli, mutta en voinut huomata muita eläviä olentoja kuin muutamia vasikoita, ja minun täytyi siis uskoa, että ne olivat minut tunteneet, kuu sitävastoin vähää ennen olin luullut, että näytännössä olijat olivat palanneet minun sitä aikaisemmin huomaamatta. Edellinen yöni oli ollut niin uneton, etten moneen aikaan sellaista ollut viettänyt. Eipä paljoa puuttunut, etten nähnyt kummituksia, ainakin luulin monta kertaa kuulevani niitä. -- Teatterissa käyneet palasivat noin 3:n aikaan iltapäivällä, seurassaan ylioppilas Reinholm, joka hänkin aikoi käydä Kyrössä. Becker oli vallan surkean näköinen, nenä punaisena ja silmät vettä vuotavina, -- seurauksia nuhasta ja yönvalvonnasta, vaikka me selittelimme niitä muiden seikkojen seurauksiksi. Sinä päivänä ei hänen ollut ajattelemistakaan matkan jatkamista, minkä vuoksi päätimme odottaa seuraavaan. Beckerin silmät olivat seuraavana päivänä samanlaiset tai huonommat kuin edellisenä, jonka vuoksi hänen täytyi jäädä meistä jäljelle. Me muut ajoimme ensin Haapaniemeen peninkulmaa mukiinmenevää ratastietä. Metsää, vainioita, kyliä -- Haaviston kylä virran toisella puolella -- ja paljo veräjiä. -- Haapaniemestä 1 1/2 virstaa Kuloveden poikki Siuron sahalle ja myllylle. Sieltä jalan Miharin lahtea kiertäen peninkulman matkan päässä olevaan Mahnalaan. Ensin on neljännespeninkulman päässä Siurosta oikealla kädellä Hasa. Vesitie olisi ollut paria virstaa lyhyempi. Polut olivat mukiinmeneviä ja niiden varsilla oli torppia ja taloja. Lopuksi 1 1/2 virstaa maantietä. -- Miharin oja ja silta. -- Mahnalassa joimme kahvia. -- Kyrön kirkolle peninkulma maantietä -- mäkistä. -- Kyrön vesijakso -- ensin Alhoselkä, sitten Laitilan ja Kyrön joet -- on vasemmalla puolella tietä, joskus metsikön peittämänä. Kirkolta 4 virstaa koskelle, puoleksi maantietä, puoleksi huonoa myllytietä. Pappilansilta joen poikki virstan matkan päässä kirkolta. Koski kiertelee idästä länteen tai oikeammin koillisesta lounaaseen. Ensimäinen kolmasosa koskea syöksyy 45 asteen kulmana ja näytti ensin, matkan päästä nähdessämme sen, lämpiämässä olevalta saunalta, joka on savun peitossa. Sen molemmin puolin on korkeita kallioita ja hiekkamäkiä, joiden harjoilla kasvan metsää. Toiset kaksi kolmannesta koskea ovat, lukuunottamatta vähäistä jyrkempää askelmaa, loivemmat putoukseltaan. Jyrkempi putous kulkee oikeastaan kahta uraa, joista pohjois- tai luodepuolella oleva leveämpi nyt oli vaan parin sylen levyinen, mutta on kevättulvien aikana enempää kuin kahta vertaa leveämpi. Toinen ura kulki vuoren yli ja siinä vaahdoten hyppeli juuri niin paljo vettä, että kolme myllyä siitä sai riittämään asti. Molempien koskenhaarojen välillä korkea kalliosaari. Pohjoispuolella kaikkiaan 6 myllyä, 4 jyrkimmän putouksen partaalla ja vastaisella rannalla 3. -- Mylly- eli mylläritorppia useita.

Oupphörligt ses du ila: o när får du engång hvila! Andras fart tar engång slut, du blott hvilar aldrig ut.

[Suomeksi melkein kuin:

Taukoomatta rientävän näyt; milloin vihdoin lepohon käyt! Toisten kerran raukee riento, sulla ain' on sama into.]

Koko kosken sanottiin olevan 15 sylen mittaisen, mutta näytti minusta olevan ainakin sata askelta, joka siis olisi kahta vertaa enempi. Metsää joka puolella. -- Sieltä pimeässä Kyrön pappilaan, nimittäin pojan kutsumusta, hän kun -- --. Illallinen. -- Kirkkoherra 6 vuorokautta sitten muuttanut manalle halvauskohtauksen seurauksista. -- Kello 10 illalla Mahnalaan. Sieltä taas samaa tietä takaisin. -- Pirkkalan, Karkun ja Kyrön rajoilla olevasta Penttilästä virstan matka Siuronjokea pitkin Hasalle. Rahvas kaikkialla syysaskareissaan: puitiin, pellavia liotettiin, hernettä korjattiin, humaloita poimittiin. Siuron mies, joka ei ollut tahtonut työtä tekemällä opettaa isännällensä pahoja tapoja ja sen vuoksi oli ryypännyt itsensä humalaan. -- Ei ollut venettä. Tulimme Knuutilaan: ei sielläkään. Ippilään: ei sielläkään. Viimein meidät huomattiin vastaiselta rannalta ja tultiin veneellä noutamaan. Kova tuuli. Veneet täällä huonot verrattuina Kajaanin läänin veneisiin. Tavallisesti täällä saa huonon veneen, missä ei ole viskainta. Niissä istuu epävarmana. -- Haapaniemessä söimme ja joimme kahvia. T. oli koko edellisen päivän ollut syömättä palaakaan, hän ei edes ollut maistanut illallista ja kun hän ei tänäänkään näyttänyt mitään nälän merkkiä, pelkäsin todella, että hän voisi saada tuon pahan tavan aina olla syömättä. Sen tähden suuresti iloitsimme, kun hän nyt söi päivällistä hyvällä ruokahalulla.

Haapaniemestä tulimme jalan, Nokian virta vasemmalla puolella, runsaasti 3/4 peninkulmaa.

25.

Tohtori Rabbelle.

Oulu, 31 p:nä lokakuuta 1841.

Rakas veli!

Muutaman päivän oleskeltuani täällä Oulussa olen valmis lähtemään suoraa päätä lappalaisten pariin, kun vaan saan sitä ennen Mathiaksen Kemistä mukaani. Venäjän Historian käsikirjoituksen lähetän nyt samalla. Ole hyvä ja jätä se sensuurin tarkastettavaksi (edelliset kuusi arkkia lienevät niiden ohella jätettävät), ja puhu sitten Waseniuksen (tai jonkun toisen) kanssa painatuksesta. Jos painatuspalkka voidaan suorittaa siten, että painattaja koko historiasta tulisi saamaan määrätyn luvun kappaleita (siis myöskin ennemmin painetuista arkeista), tämä olisi parasta; mutta ellei hän näihin ehtoihin suostu, täytynee hänelle maksaa rahassa. Tahtonet kai myöskin pyytää Wulffertia postissa lähettämään tämän loppuosan Venäjän Historiaa "Mehiläisen" 1840 vuoden tilaajille. Postilaitos on saanut puolelta vuodelta maksan Mehiläisen levittämisestä ja sillä on ollut tilaisuus ainoastaan puolen vuoden aika toimittaa Mehiläisen lähettämistä tilaajille, minkä vuoksi ei liene kohtuuton toivomus, että se nyt vaatimatta lisää postimaksuja lähettäisi nämä korvauskappaleet. Esipuheen-tapaisen Sananlaskuihin, jotka Törngreniltä luultavasti olet saanut, lähetän tässä. Olisi hyvin toivottava asia, että v. Becker saataisiin sananlaskujen tarkastajaksi, hän olisi saapa rajattoman valtuutuksen korjata oikeinkirjoitusta, missä se on epätasaista tai muuten kaipaa korjausta. En edes ehtinyt lukea käsikirjoitusta lävitse kirjoitettuani sen puhtaaksi. -- Becker lupasi minulle kerran tarpeen sattuessa sellaisessa suhteessa olevansa palvelukseen altis. -- Ehkäpä Rein puolestaan suostuisi pitämään huolta Venäjän Historian korjausluvusta, joka sekin olisi hyvä asia. -- Malmgrenille Kajaanissa sanoin lähtiessäni, että hän saaduista rahoista tilaisuuden tarjouduttua lähettäisi Sinulle noin 100 riksiä riikinvelkaa, jotka tarpeen esiinnyttyä voisit käyttää. Ehkäpä Wichmankin ensi vuonna voi lähettää Sinulle jonkun neljänneksen; siitä aion hänen kanssaan puhuu. -- En tiedä, onko Öhman Porvoossa saanut Kantelettaren kolmannen osan ja pyytäisin Sinua tilaisuuden tarjoutuessa sitä tiedustelemaan. -- Luulin tässä tilaisuudessa voivani maksaa palovakuutusyhtiön saatavan, mutta sekä kaupungintalon että maatilan ostajat eivät vielä ole suvainneet antaa minulle hinnan suoritukseksi muuta kuin velkakirjoja, minkä vuoksi minun vastaiseksi täytyy luopua niistä tuumista. Luulen kuitenkin ensi syksynä saavani tämän velan puolella lyhennetyksi. Asp, jonka luona asun, lähettää terveisiä. Hän kuten kaikki muutkin voivat hyvin!

Elias Lönnrot.

26.

[Päiväkirjasta.]

Haukipudas, 4 p:nä marraskuuta 1841.

Suomen kielessä on vähintäin kolmenlaisia diminutiivejä. _Sulho_ sanasta muodostuu I. kiittävä _sulhonen_, II. halventava _sulholoinen_, III. muuten vähentävä _sulhut, sulhukka_. Samoin: _jokonen, jokiloinen (jout, joukka?)_ sanasta joki; _venonen, venoloinen, venehyt_ sanasta venet; _heponen, hepoloinen, hevukka l. hevuska_ sanasta hepo; _puunen, puuloinen, puuhut_, sanasta puu: _emäntäinen, emäntälöinen, (emännyt)_ sanasta emäntä. -- Halventava diminutiivi on muuten johdettu nykyään harvoin esiintyvästä -lo, -lö -loppuisesta diminutiivista (sulholo, jokilo), mistä Karjalan murre hyvin yleisesti muodostaa perussanan monikkomuodot. Sanat _sulholoinen, jokiloinen_ vastaavat siis jotenkin samoja käsitteitä kuin ne, joita ruotsinkielessä voitaisiin ilmaista sanoilla _brudgumsaktighet_ [sulhomaisuus], _flodaktighet_ [jokimaisuus].

27.

Arkiaterinrouva Törngrenille.

Kemin pappila, 11 p:nä marraskuuta 1841.

Jalosukuinen Professorinrouva!

Monen ikävän hetken jälkeen, joina kaipaus minua vaivasi, varsinkin ensi aikoina Laukosta erottuani, saavuin vihdoin Kajaaniin, ja olen nyt jättänyt senkin tavatakseni täällä Kemin pitäjässä vastaisen matkatoverini, maisteri Castrénin. Huomenna lähdemme täältä ja matkustamme seisahtumatta Venäjän-Lappiin, jonne meillä on Rovaniemen ja Kemijärven pitäjien kautta matkaa alku viidettäkymmentä peninkulmaa. Siellä olemme aikoneet viipyä kevääseen asti, jolloin toukokuussa saavumme Kuolaan, ja matkustamme sieltä ensimäisellä laivalla Mesenin seuduille, jotka ovat Arkangelin itäpuolella Vienanmeren rannalla ja jossa toivomme tapaavamme ensimmäiset samojeedit. Mutta vieläkö sitäkin idemmä suuntaamme retkemme, siitä emme vielä ole mitään päättäneet, vaan olemme sen jättäneet riippumaan asianhaaroista, joita sitä ennen voi sattua. Ennen muita on odotettavissa, että koti-ikävä ajaa meidät sieltä omaan maahan; siinä tapauksessa ei kävisi mahdottomaksi minun olla ensi vuonna elokuun 18:ntena p:nä Laukossa. -- Aina siitä pitkin kun Laukosta lahdin, olen ollut terve ja muuten päässyt tähän asti ilman mitään mainittavaa sattumaa. Tänään on työnäni ollut kirjeiden kirjoittaminen eräille tutuille; m.m. kirjoitin äsken Atelle kehotuksen, että hän ja Frans (von Becker) muistaisivat kirjoittaa minulle jonkun rivin Kuolaan, jossa kirje tapaa minut, vaikkapa vasta loppupuolellakin huhtikuuta lähtee Helsingistä. Mutta kun hän mahdollisesti kertoo minulle vaan Helsingin asioita, niin olen rohjennut tähän liittää itselleni Kuolaan osotetun kirjekortin sen mahdollisuuden varalle, että Te suoraan Laukosta tahtoisitte kunnioittaa minua muutamalla rivillä. -- Toivossa että Jumala varjelee herrasväen terveinä sekä tämän että monta seuraavaa vuotta merkitsen syvällä kunnioituksella olevani

Teidän ja perheenne kiitollinen ja nöyrä palvelija Elias Lönnrot.

28.

Tohtori Rabbelle.

Kemin pappila, 12 p:nä marraskuuta 1841.

Rakas veli!

Huomisaamuna varhain lähdemme täältä (Kemin pappilasta) Rovaniemen, Kemijärven ja Kuolajärven kautta Venäjän lappalaisiin kyliin, mistä tulevan helmikuun lopulla käväisemme Inarissa siellä mahdollisesti tavataksemme Stockflethin. Inarista palaamme Venäjän-Lappiin ja vielä toukokuun alussa saavumme Kuolaan sieltä vesitse kulkeaksemme ensin Meseniin ja ehkä vielä idempäänkin. Saimme Ehrströmiltä "Suomi"-aikakauskirjan viidennen vihkon, ja Castrén sanoo kirjoittaneensa Willebrandille pyytäen häntä pitämään huolta siitä, että Ehrström Helsingistä saa korvaukseksi toisen kappaleen. Kun kuudes vihko ilmestyy, niin tahtoisitko olla hyvä ja lähettää sen Tornioon Ehrströinille, joka lupasi pitää huolta siitä, että saamme sen Inariin. "Suomi"-kirjan tulevan-vuotinen ensi vihko saattaisi sekin, jos se ilmestyy niin aikaisin, tavata meidät Inarissa, ja sitäpaitsi olisi hyvä saada Lemströmin väitöskirja Suomen kansallisrunoudesta, jos se jo on saatavissa Helsingin kirjakaupoissa. --

Morgonbladista luin, että pian aljetaan painattaa Sananlaskuja. Oulusta lähetin niihin kirjoittamani esipuheen-tapaisen ja lausuin sen toivomuksen, että olisin saanut von Beckerin kielen tarkastajaksi, jotta siten oikeinkirjoituksen epätasaisuudet tulisivat korjatuiksi. -- Nyt ei minulla niiden suhteen ole muuta lisättävää kuin sananen nimestä, joka voisi, ellei keksittäisi muuta sopivampaa, olla näin kuuluva: Suomen kansan Sanalaskuja.

Terveisiä vaimollesi ja sukulaisillesi lähettää

veljesi Elias Lönnrot.

J.K. Eilen satoi sen verran lunta että rekikeli nyt on auttavaa, mutta sitä ennen oli maa aivan paljaana, nim. Oulusta Kuivaniemeen aivan lumetonta; Kuivaniemestä Tornioon oli niin paljo jääkaljaman jätettä maantiellä, että mieluummin ajoi reellä kuin rattailla. Eilen tuli muuan matkustavainen Rovaniemestä Kemiin veneellä, mutta täällä pappilan kohdalla on kuljettu jo toista viikkoa käyden ja vähää ylempänä hevosellakin ajaen joen yli. -- -- Eilen palasin Torniosta, jossa olin puolentoista vuorokautta. Ehrström pyysi lähettämään terveisiä.

Sama.

Kuolasta kait Mathias ja allekirj. lähetämme jotakin "Suomeen". Mitä Laukosta lähetin "Suomea" varten Värnhjelmin mukana, sen olet kait epäilemättä jo aikoja sitten saanut.

Lnr.

29.

[Päiväkirjasta.]

Rovaniemi, 17 p:nä marraskuuta [1841].

Saavuin 6 p:nä Kemiin, kävin sieltä Torniossa ja Haaparannassa. Läksin Kemistä 13 p:nä, lauantaina. Kemijoki oli paikoin jäätynyt, paikoin sulana, ja sulista kohdista nousi vahva sumu, joka vaatteille laskeutuneena muuttui lumeksi tai kuuraksi. Kemin rahvas kauppaa harrastava, Tervolan kappelin asukkaat vähemmin, Rovaniemen taas enemmän. Komeileminen yleistä kaikkialla. Kieli on hieman sukua Venäjän karjalalle, sekä mitä yksityisiin sanoihin että muotoihin tulee, kuten _mie, sie, valvattelet_ (odottelet), _hyvästä_ (Tornio) hyvästi. _Otethan, tullhan, käännythän_ muodot näyttävät olleen alkuperäisiä ja selittävät konsonantin pehmenemiset passiivin preesenissä; _kalhan, tullee_ (ei tulhee). _Pöyälä, pöyälet_ pro pöyällä, pöyälle. _Ottaat_ pro ottaa. _Örsä_, lyhyt, kelpaamaton reki -- _mettäilee_, metsästää -- _tiurtaa_, vajoaa (lumeen, reestä puhuen) -- _rouikoinen_, rosoinen (jäästä, tiestä) -- -- [käsikir:ssa reikä] = örsä -- _säntätä_, vannoa -- _valvottelee_, odottelee -- _tuuttilo, tytön tuuttilo_ tytön letukka -- _tuppelo_ samoin -- _kiipeli_, pula: tuli kiipeli siitä. -- Pirteissä on suuret ikkunat; savupiiput samaa tyyliä kuin Vesilahdessa, muutamia on uudenaikuisia, ja niissä on erityinen liesi (_piisi_ = totto), missä koko illan palaa valkea.

30.

[Päiväkirjasta.]

Kemijärvi, 24 p:nä marraskuuta [1841].

Matka tänne: Kemistä Vanhaan 15 v[irstaa] -- Tervolaan 15 v. -- Lampelaan 18 1/2 -- Takkuseen 15; yhteensä 63 1/2 v. Raappanaan 10 v. -- Rautioon 15 -- Rovaniemeen 15 -- Vitikkaan 5; yhteensä 45. Vikajärveen 22 1/2 -- Pirttijärveen 17 1/2 -- Misijärveen 15; yhteensä 55. -- Ruopsaan 25 -- Lahenperään 10 -- Kemijärvelle 5; yhteensä 40. (Kyytimaksuja) 4 [rupl.] 7 [kop.]

Juomarahaa Kemin pojalle 5 -- sauna Vanhassa 15 -- ruoka y.m. samassa paikassa 65; yhteensä 85 [kop.]. Tervolassa juomarahoja 20 -- lautta 5 -- Raappanassa ravintoon 55 -- Korkalossa samoin 30, [yht.] 1:10. -- Pirttijärvessä 25 -- Misijärvessä 25 -- Ruopsassa 15: [yht.] 65. -- Helmiä, neuloja y.m. Lahenperässä 3 rupl.; ravintoon 50, [yht,] 3:50.

31.

[Päiväkirjasta.]

Nousu, 7 p:nä joulukuuta [1841].

Kemijärvestä Sailaan 8-9 peninkulmaa tietä pitkin, jolla ei ollut jälkeä, poikki soiden ja lampien, jotka upottivat, minkä vuoksi kaikkialla -- ja vielä suuremmalla syyllä, kun meitä oli kaksi kyyditettävää -- meidät pakotettiin ottamaan kaksi hevosta. Alituisesti valitettiin, etteivät kirkonrakentamisrahat olleet tulleet seurakunnan hyväksi, vaikka kirkko aikoja sitten oli valmis. Herroja epäiltiin kuten tavallisesti. Sallan rahvas on muuten laiskaa, epäluuloista, veijarimaista, ryypiskelevää, runsaan maksun nylkijöitä milloin vaan sopii, kykenemätöntä. Marraskuun 28 p:nä saavuimme Sallaan, lähdettyämme 26:ntena Kemijärveltä. -- Aikomuksemme oli lähteä Akkalan-Lappiin, mistä muutaman päivän kuluttua Sallaan tuli 50 poroa ja viisi lappalaista tuoden poronsarvia ja kalloja. Mutta kun useat Sallan miehet sitä ennen olivat saaneet päähänsä, että heillä muka oli toiveita päästä meitä 40:stä ruplasta Akkalaan kyyditsemään, niin he pelottivat lappalaiset meidän suhteemme, niin etteivät nämä huolineet meitä mukaansa, vaikka tarjosimme 15 ruplaa 12;sta peninkulmasta, jonka pituisen tämän välin sanottiin olevan. Lappalaisten lähdettyä päätimme kiusallakin olla hankkimatta sallalaisille kyytiansiota, hylkäsimme kokonaan Akkalan matkan ja läksimme Nousuun, minne on 2 1/2 peninkulmaa, sieltä kääntääksemme kulkumme Hirvaslappalaisten luo (Nuortiin) tai Inariin. Papin tila ja asunto, häät, talontarkastus y.m.