Part 3

Taannoin kirjoitin Sinulle Petroskoista pyytäen 200 ruplaa Arkangeliin. Luullakseni et vielä ole kerinnyt niitä lähettämään ja riennän sen vuoksi peruuttamaan koko tilaukseni. Merkilliset passi-hankaluudet saivat aikaan, että en saanut lupaa jatkaa matkaani. Passillani on oma historiansa, jonka nyt tahdon lyhyesti kertoa. [Kertomus on usein kohdin sanamuodoltaankiu sama kuin ylempänä päiviikirjan otteissa.] -- -- -- -- --

Saavuin sitten Veskelykseen. Sikäläinen tulli-inspehtori oli oppinut puolalainen, joka puhui kotitarpeiksi sekä saksaa että latinaa, sanoipa ennen puhuneensa frankogallienkin kieltä, jota hän ei kuitenkaan enää liene osannut paljoa paremmin kuin allekirjoittanutkaan. Hän kutsui minut sekä päivällisille että kahville, joita en pyytänyt, mutta ei sanonut voivansa merkitä tarkastetuksi Suomessa annettua passia, jota ei ensin ollut Pietarin Suomalaisessa Passivirastossa näytetty tai ainakin merkitty Rajajoella tarkastetuksi. Kun sanoin Petroskoin kuvernöörin nimenomaisen tahdon olevan että hän todistaisi kirjoituksellaan passin rajalla näytetyksi, niin hän nauroi ja sanoi, että juuri sama kuvernööri oli sanonut, että hänellä ei ole oikeutta kirjoittaa muihin suomalaisiin passeihin kuin äsken mainittuihin. Minun olisi siis ollut lähdettävä joko Rajajoelle tai Pietariin, mutta päätin mieluummin tällä kerralla jättää koko samojeedi- ja Lapin-retken kuin kuluttaa aikaani kiertelemällä rajapaikasta toiseen. Näin ollen saavun täältä vähitellen, ainakin toukokuussa, Helsinkiin. Sitä ennen aion käydä katsomassa maata ja kuulemassa kieltä Käkisalmen seuduilla ja Viipurin ympäristöllä, joissa paikoin en ennen ole ollut. Aunuksen murretta olen nyt jonkun verran tutkinut, mutta ainakin kuukausi olisi minun vielä pitänyt oleskella täällä; tuon onnettomuutta tuottavan passini vuoksi en kuitenkaan tahtonut pidentää siellä oloani. Sitäpaitsi on riennettävä Sortavalaan lähettämään kieltoja sekä Sinulle että muille, joita olen pyytänyt kirjoittamaan minulle Arkangeliin.

[Jatko 15:ntenä.]

13.

[Päiväkirjasta.]

Syskyjärvi, 1 p:nä huhtikuuta 1841.

Hyrsylässä tapasin matkustaessani Petroskoihin väkeä, joka riiteli tai melkein tappelikin pihalla. Pahasti juopunut konovola [kuohari] loikoi penkillä pirtissä. Siitä hän putosi vähitellen permannolle: ensin retkahti vasen jalka, sitten pää ja yläruumis, viimein koko mies, heräämättä. -- Palatessani näin taaskin pihalla tappelun prikashtshikan ja smotrjakan [= pehtoorin ja voudin] välillä. Jälkimäinen tuli viimein pirttiin kasvot verissä. Pyysi sitten emännältä viinaa, mutta kun hän näytti saaneen tarpeeksi ennestään, emäntä ei antanut. Oltuaan muutaman hetken poissa hän palasi, mukanansa puoli tuoppia rommia, jota hän kerskaten näytti emännälle ja sanoen: olenko minä sitten halpa mies, eikö minulla ole valkoista porsliini-teekannua ja kahvipannua? Teekannun hän heti pani käytäntöön ja tarjosi sitten minullekin useita kupillisia. Sitten hän terjosi minulle kaksi kuppia totia. Tällävälin olivat muuan puuseppä (plotniekka) ja seppä tulleet seuraamme lisäksi. Kumpikin heistä oli jo ennestään päissään, ja he juopuivat vielä enemmän smotrjakan rommiputelista. Plotniekka tahtoi väkisin ottaa minulta piipun polttaakseen sillä. Hän oli, kuten he kaikki muutkin, venäjän-uskoa eikä luultavasti ollut koskaan ennen polttanut. Kun hän lakkaamatta kiusasi minua pyynnöllänsä, annoin viimein, otettuani sitä ennen pois imukkeen. Lopuksi hänen päänsä meni vallan sekaisin, niin ettei hänestä ollut kenellekään vaivaa. Seppäkin oli sikahumalassa ja meni tiehensä vihaisena, kuten tuntui, siitä, että minä osasin loitsurunoja yhtä hyvin, ehkäpä paremminkin kuin hän itse, vaikka hän kovin ylvästeiikin tiedoillaan.

Seuraavana päivänä talon isäntä läksi kolmella hevosella Sortavalaan. Sovin hänen kanssaan kyydistä sinne: 6 ruplaa 12:lta peninkulmalta. Pian seuraamme liittyi neljäs Sortavalaan matkustava henkilö. Yömajassa Käsnäsessä tuli vielä lisää kaksi hevosta, niin että koko seurueeseen nyt kaikkiaan kuuluu kuusi hevosta. Muuan tyttö ja vielä kasvava poika tapasivat meidät yömajassa ja pyysivät päästä meidän seurassa Sortavalaan. He kulkivat näet jalkaisin. Heidän vanhempansa olivat Rantasalmelta noin kuusitoista vuotta sitten lähteneet Aunuksen seuduille. Tyttö oli silloin viety mukaan kapaloissa; poika taas, joka oli syntynyt Venäjällä, ei koskaan ollut nähnyt Suomea. Vanhempiensa tahdosta he nyt olivat matkalla Rantasalmelle; kuten näytti, he sen tekivät varsin vastenmielisesti. Kieleltään, puvultaan ja koko ulkonaiselta käytöstavaltaan he olivat aunukselaisia. Vanhemmat olivat jääneet heidän jälkeensä Aunukseen. Isä, joka oli elättänyt itseään räätälinammatilla, oli viime talvena tullut sokeaksi.

Ravintolassa: Muuan herrasmies: "Kuuleppa, ihminen!" -- Ei mitään vastausta. -- "Kuuletko, ihminen, mitä sanon!" Ravintolanneiti: "Ketä herra tarkoittaa ihmisellä?" -- "Juuri sinua, kirottu ihminen". -- "Sanon herralle, etten minä ole mikään ihminen." -- Siis paitsi Diogeneen kukkoa yksi kaksijalkainen, höyhenetön olento lisää, joka ei ole ihminen, minä ajattelin.

14.

[Päiväkirjasta].

Sortavala, 3 p:nä huhtikuuta 1841.

Impilahdelta minua kyyditsi muuan mies, joka oli kotoisin kymmenen virstan päässä Suistamon kirkolta olevasta Kokonvaaran kylästä. Hän puhui suuresta taitavuudestaan kanteleen soitossa. Nyt juuri hän oli opettamassa Impilahdella asuvaa sisarensa poikaa soittamaan, minkä vuoksi sanoi pääsiäiseen asti viipyvänsä sisarensa, kestikievarin emännän, talossa.

Gromoffin Jänisjärvellä kulkevat tukkilautat sisältävät jokainen kymmenen tuhatta tukkia; näiden ei edes ole asetettu päitä toistensa ylitse, vaan joka tukki on itsekseen ja niitä ympäröi kolminkertainen tarha, tehty tukeista, jotka vitsoilla ovat toisiinsa kiinnitetyt. Koko lautta täyttää melkoisen suuren, pyöreän alan järvellä. Edellä soudetaan lujatekoista, pienempää lauttaa, jolta lasketaan sitten ankkuri pohjaan pitämään lauttaa paikallaan. Köydellä ja vipukelalla hinataan sitten isompi lautta pienemmän luo ja sitten samoin eteenpäin. Köyden sanottiin olevan puolta virstaa pitemmän. Vipukela sanottiin _vorotaksi_. Viime kesänä uitettiin noin seitsemänkymmentä tuhatta tukkia jaettuina seitsemään lauttaan. Lautalla liikkumiseen kuuluu tarvittavan suurta tottumusta ja notkeutta.

Lauluja Väinämämöisestä kuuluu vielä olevan Suistamon tienoilla, ei kuitenkaan varsin paljoa. Mitä mainittu kyytimies niistä tiesi, oli seuraava:

Ele ammu Väinämöistä; Jospas ammut Väinämöisen Ilo ilmalta katovi, Laulu maalta laukiavi; Ilo ilmassa parempi, Laulu maalla laatusampi.

15.

Tohtori Rabbelle.

(Jatkoa 12:nteen.)

Sortavala, 3 p:nä huhtikuuta 1841.

Edellisen osan tätä kirjettä kirjoitin eräässä Veskelyksen lähikylässä, neljä vuorokautta takaperin. Nyt olen saapunut Sortavalaan ja lähden taas huomenna täältä. Passirettelöt johtuvat luultavasti siitä, että sanat _Gränsetull eller hevakning_ (rajatulli tai vartio) on käännetty venäjäksi sanoilla _tamozhnja ili zastova_. jotka sanat kyllä lukumääränsä puolesta vastaavat ruotsin sanoja, vaan eivät merkitykseltään, kun näet sekä tamoznja että zastova merkitsevät tullitoimistoja; rajanvartiopaikka taas ei ole mikään tullipaikka. Huvittaisi kuulla asianomaisten selitystä, mutta varmaa vaan on, että uuden säännöksen tultua kaikkien muiden passeista on rettelöity samoin kuin minunkin. En koetellut, mitä apua lahjoista olisi ollut vaaditun tarkastustodistuksen puutteessa, vaan melkein jo kadun, etten sitä tehnyt. Mutta kun minua jyrkästi käskettiin joko Rajajoen tai Suomalaisen Passitoimiston kautta matkustamaan Kajaanista Arkangeliin, ei tullut mieleeni koetella kolmannen, suoremman tien mahdollisuutta. -- Ole hyvä ja sano terveisiä Ståhlbergille ja pyydä häntä terveisten ohessa antamaan Cajanille tieto, että pian saavun Helsinkiin. Muutoin jompikumpi tai ehkä kumpikin voisi tulla kirjoittaneeksi minulle osotteena Arkangeli. -- Mitä Venäjän Historiaan tulee, jonka johdosta Sinulle Petroskoista annoin toimia, niin olisipa oivallista, jos olisit saanut jonkun ryhtymään työhön; ellet ole, lienee minun tehtävä se itse tultuani sinne, vaikka en hyvin joutuisi. -- Terveisiä tutuille!

Harras ystäväsi Elias Lönnrot.

16.

[Päiväkirjasta.]

Karmala, 4 ja 5 p:nä huhtikuuta 1841.

Aunuksen kieltä.

[Neljättä sataa sanaa sisältävä sanaluettelo.]

17.

Kirje tohtori Lönnrotilta.

["Borgå Tidning" v. 1841. 31 n:o.]

Sortavala, 8 p:nä huhtikuuta 1841.

Sen matkan suhteen, jonka aioin tehdä lappalaisten ja samojedien pariin, on toteutunut suomalainen sananparsi: _kauas käetään, porstuasta palataan_. Tultuani Petroskoihin ja jätettyäni passini poliisikamariin, minut kutsuttiin sinne muutaman päivän kuluttua ja minulle selitettiin, että minut oli lähetettävä takaisin Suomeen. Kysyttyäni: miksi? poliisimestari (gorodnitshii) näytti minulle määräyksen, joka on painettu uusien passien toiselle sivulle ja on näin kuuluva: "Saavuttaessa venäläiseen kuvernementtiin on tämä passi näytettävä lähimmässä rajatullikamarissa tai vartiopaikassa, jotta se asianomaisesti tarkastetuksi merkittäisiin, ja tulee se, jonka passin huomataan olevan sellaista kirjoitusta vailla, omalla kustannuksellaan takaisin lähetettäväksi." Määräys oli jotenkin selvä ja minun passini oli todellakin niitä kovaosaisia, joissa tuota kirjoitusta ei ollut. Olin kyllä Salmin ja Tulomajärven pitäjien välillä poikennut Kollatselän kylässä olevaan rajavartioon, mutta en ollut saanut mitään tarkastustodistusta passiini. Rajavartion päällikkö oli edellisenä yönä palannut matkalta Aunuksesta ja oli vielä makuulla, kun päivällisaikaan saavuin passineni ja tahdoin sitä hänelle näyttää. "Nje nada" [ei ole tarpeellista] hän vastasi minulle vuoteestaan, ja tämän kuultuani poistuin hänen luotansa. Kun tieni seurasi rajaa, oli minulla 55:n virstan pituisen matkan perästä Veskelyksen pogostassa toinen rajavartio edessäni. Sikäläinen tullivirkamies oli vähää ennen lähtenyt Petroskoihin viemään jotain takavarikkoon otettua kahvia. Hänen kasakkansa kyllä kysyivät laukkuani, mutta eivät ollenkaan passiani, joka siis täälläkin jäi tarkastamatta. Näin ollen saavuin sitten Petroskoihin, missä sitten gorodnitshii julisti äsken mainitun tuomionsa. Vedin tosin esiin puolustuksekseni minkä voin ja toivoin, ollen viaton siihen, että passi oli vailla tarkastuskirjoitusta, saavani jonkunlaista lievennystä, mutta hän sanoi, ettei voinut päätöstänsä muuttaa. Sieltä läksin kuvernöörin luo ja kerroin taas siellä, miten en rajalla ollut voinut saada passiani tarkastetuksi. Mutta hänkin oli samaa mieltä kuin gorodnitshii. Muutamien mutkien perästä saavutettiin sentään se myönnytys, että pääsin matkustamaan ilman asianmukaista kruununkyytiä, ja vielä lisäksi, että saavuttuani rajalle saatoin siellä tarkastuttaa passini ja sitten palata. Mutta pyyntööni, että matkustajien tai postin välityksellä olisin saanut tämän asian toimittaa, hän ei suostunut, vaan sanoi välttämättömäksi, että omassa persoonassani saavuin asianomaiseen paikkaan. Taisipa hän vähän alussa epäilläkkin, olinko se, joksi passi osotti. Sillä hetken valmistelun jälkeen, jolloin hän oli poissa huoneesta, hän kutsui minut sisälle rouvansa luo tutkittavaksi lääkintätieteessä. Rouva näet oli olevinaan sairas ja tahtoi muka sairautensa johdosta kysyä minulta neuvoa, vaikka kaupungissa on kolme omaa lääkäriä. Tästä kokeesta suoriuduin siten, että kirjoitin hänelle reseptin, joka sitten luultavasti jätettiin kaupungin lääkärikolleegin tarkastettavaksi. -- Viivyttyäni kaikkiaan yhdeksän vuorokautta tässä kaupungissa tein säädetyn matkan 9:n peninkulman päässä Petroskoista olevaan Veskelyksen rajavartiopaikkaan saadakseni passini asianmukaisesti tarkastetuksi. Mutta tultuani sinne, huomasin, että minua oli peijattu, sillä rajanvartija ei sanonut voivansa kirjoittaa tarkastustodistustaan muihin passeihin kuin niihin, jotka oli tarkastettu Pietarin Suomalaisessa Passivirastossa: sen puoleen hän neuvoi minua kääntymään tai ainakin matkustamaan Rajajoelle. missä hänen luulonsa mukaan tämän tarkastustodistuksen mahdollisesti voi saada. Kun näytin hänelle tämän kirjeen alussa mainitun määräyksen venäläistä käännöstä. joka säätää, että passit ovat rajalla näytettävät ja merkittävät, hän sanoi asetuksen määräävän, että passit ovat tarkastutettavat tamozhnja'ssa tai zastovassa, mutta ettei rajavartioasema ole kumpaakaan, vaan että se on yksistään vartiopaikka eikä tullilaitos, mitä mainitut sanat ainakin hänen selityksensä mukaan merkitsevät. Sittemmin kaulin kerrottavan, että kaikki muutkin passit, jotka olivat kirjoitetut uuden mallin mukaan, oli jätetty rajavartiostoissa tarkastuskirjoituksitta. En voi muuta ajatella, kuin että rajatullikamari ja vartiosto todella ovat väärin käännetyt sanoilla tamozhnja ja zastova [edellinen sana on sanakirjassa käännettynä sanalla _tullikamari_, jälkimmäinen sanalla _tullipuomi, tullihuone_. Kirjoittajan huomautus], tai että joku muu väärinkäsitys on syynä tähän rettelöimiseen. Sillä tuskinpa tarkoitus lienee, että esim. sen, joka Kajaanista aikoo matkustaa Kemiin, ensin täytyy lähteä Rajajoelle tai Pietariin. Joku neuvoi minua rajalla, että jättäen passin tarkastuttamatta olisin Veskelyksestä maaseutupitäjien kantta matkustanut Kemiin ja Arkangeliin olettaen, ettei siellä oltaisi niin tarkkoja, mutta kun arvelin saaneeni tarpeeksi tästä karkoitusretkestä, en tahtonut heti joutua toisen samanlaisen alaiseksi, vaan jätin ainakin ensi talveksi sikseen koko Lapin-matkan ja palasin omaan maahan, missä kuitenkin on parasta olla. Näin kuljeskellessani edes takaisin passineni minulla kuitenkin oli hyvä tilaisuus tutkia aunuksen murretta, enkä siinä suhteessa kadu näin keskeytettyä matkaa. Mainittuun murteeseen on sekoittunut ainakin kolmannekseksi venäläisiä sanoja, siinä on muutamia omia taivutusmuotoja ja joukko alkuperäisiä omia sanoja, joita suomen kielessä Suomen rajojen sisällä ei ole, jota vastoin suomen kielen sanoista puolet ovat sille outoja. Venäjän kaikki suhuäänteet ovat jotenkin tavallisia, niin että selvästi kuulee eron z, zh, c. sh äänteiden välillä. Missä suomen kielen k, p, t katoavat tai muuttuvat edellisen konsonantti-äänteen vahvikkeeksi, ne aunuksessa tavallisesti muuttuvat g:ksi. b:ksi, d:ksi, joiksi ne sitäpaitsi monessa muussakin tapauksessa muuttuvat. Sanan alussa ei kaksi tai kolme konsonanttia tuota ääntämiselle mitään vaikeutta. Nominien lopussa olevat lyhyet a ja ä äänteet muuttuvat yleisesti u:ksi ja y:ksi: _kerdu, äijy, pitky, parttu_ j.n.e. = kerta, äijä, pitkä, partta. Sellaiset sanat kuin _lakea, korkea, hopea_ j.n.e. äännetään muutamilla seuduin _lakeda, korkeda, hopeda_, mikä seikka näyttää tukevan aikaisempaa luuloani, että sellaiset sanat oikeastaan ovat johdannaisia kielestä kadonneista sanoista _laki, korki, hopi_ ja näiden infinitiivi-sijasta. Useat sijat ovat aunuksen kielessä lakanneet olemasta erityisinä muotoina; niinpä esim. sekä inessiivi (talossa) että elatiivi (talosta) molemmat kuuluvat _talos_, samoin sekä adessiivi että ablatiivi kuuluvat _talol_, vaikka adessiivin asemessa joka tapauksessa kernaimmiten, käytetään inessiiviä. -- Mutta riittäköön jo tämä, ja jos haluat saada enemmän tietoja aunuksen kielestä, niin voit saada ne, kun toukokuussa tulen Porvooseen, sillä nyt olen päättänyt täältä lähteä Käkisalmen ja Viipurin seuduille, sieltä kesäkelillä jatkaakseni matkaani Helsinkiin, missä sitten aion viipyä lukukauden loppuun. -- Kun olen kuullut, että "Borgå Tidningissä" on ollut julkaistuna tietoja näin kiireisesti päättyneestä matkastani, olen kirjoittanut tämän oikaisuksi.

E. L.

[Tarkoitettu uutinen oli luettavana saman vuoden 22:nnessä eli maaliskuun 20:nnen päivän numerossa ja kuului näin; "Sortavalasta kirjoitetaan toht. Lönnrotin, joka on saanut vuoden virkalomaa jatkaaksensa vaelluksiaan Pohjois-Venäjän suomalaisten heimojen keskuudessa, tämän kuun 4:ntenä p:nä kulkeneen kaupungin kautta matkalla Petroskoihin. Sieltä hän jatkaa mutkaansa koillista kohti, niin että hän tulee viettämään tulevan kesän samojeedien luona heidän maassaan, josta hän syksyllä siirtyy Lapinmaahan talveksi, ja aikoo sitten keväällä 1842 palata Kajaaniin. Käyköön matkansa onnellisesti, ja uudet tulokset tieteen ja suomalaisen kirjallisuuden hyväksi palkitkoot jalon matkustajan väsymättömän toiminnan!"]

18.

[Päiväkirjasta.]

Karmala (tuomari Grotenfeltin), 9 p:nä huhtikuuta [1841].

_Konnunsuon oikeutta_ kuulutaan istuttavan Savossa (Iisalmella) muutamissa paikoin. Kansa kokoontuu (erityisenä aikana vuodesta?). Kannetaan esille vesisanko ja lapio. Nämä kuuluvat edustavan mustepulloa ja kynää. Yhdestä tehdään tuomari, jostakusta toisesta pöytäkirjuri j.n.e. Nyt aljetaan tutkia kunkin henkilön käytöstä viimeisten Konnunsuon käräjien jälkeen. Kaikki pannaan pöytäkirjaan, jona on maa. Se, jonka silloin huomataan suhteessa tai toisessa viettäneen moitittavaa elämää, saa sen mukaan tuomionsa. Toiset häpeäkseen kielletään ottamasta osaa Konnunsuon oikeuteen, toiset saavat jonkun muun rangaistuksen. Mutkailemisia ei kuulu puuttuvan. -- Luultavasti tämä oikeus on jäännös suomalaisten muinaisesta yhteiskuntaelämästä, vai miten? Mistä tämä nimi? -- Tuota oikeutta kannattaisi panna käytäntöön monessa paikoin! Se vivahtaa hieman Ritvalan Helkaan.

19.

[Päiväkirjasta.]

Karmala, 11 p:nä huhtikuuta 1841.

Sotaväen-otto kuuluu Vanhassa Suomessa alkaneen vasta Paavalin aikana. -- Sitten Aleksanterin aikana muuan maatilan omistaja, nimeltä Kopjeff, nosti kysymyksen siitä että rahvas maaorjien ehdoilla oli saatava maatiloihin kiinnitetyksi. Monet olivat kannattaneet ehdotusta, mutta muuan alempi virkamies, nimeltä Emmin, joka palveli Viipurin kuvernementinhallituksessa, oli muita pontevammin sitä vastustanut. Siunattu olkoon hänen muistonsa! Hänestä oli sittemmin tullut kuvernööri. Maatilain omistajat eivät vielä olleet voineet mielensä mukaan korottaa veroja; heidän alustalaisiaan pidettiin joka suhteessa kruunun talonpoikain veroisina, eroa oli vaan se, että kruunu oli siirtänyt omistusoikeutensa heille. Sittemmin olot valitettavasti ovat muuttuneet.

Lisä-olettama Sammosta. Eikö Pohjolan väki juuri olisi voinut olla slaaveja, joilla tietysti oli _sam bog_? [luetaan: sam-bog, merkitsee: itse jumala]. _Saariola, Sariola_ (saari, muuan maa) johtuisi sanoista _tsarj, tsarstvo_ [luetaan: tsar; tsarstvo, edell. merkitsee: tsaari, keisari; jälk.: valtakunta]. Sekin sopii hyvin, että suomalaiset siinä tapauksessa olivat Pohjolalle veroa maksavia.

20.

[Päiväkirjasta.]

Jaakkima, 17 p:nä huhtikuuta 1841.

_Mitteleminen, mittaaminen_ on temppu, jonka suomalainen rahvas tekee useissa taudeissa, kohtauksissa ja muissa (tilaisuuksissa), milloin ei tiedetä muita ehdottoman varmoja parannuskeinoja. Peukalon ja etusormen välisellä vaaksan- eli korttelinmitalla mittaillaan järjestänsä potilaan ruumis, vasemman jalan isostavarpaasta oikean käden peukaloon, sekä oikean jalan isostavarpaasta vasemman käden peukaloon, niin että mittaukset käyvät ristiin navan kohdalla; samanlainen mittaus toimitetaan selän puolella alhaalta alottaen. Vielä tehokkaammin vaikuttaa mittaus, kun se toimitetaan leipälapiolla, ja kaikkein tehokkaimmin, kun se tapahtuu ruumiskirstun palasilla (tai kuolleen luilla). Mittaus toimitetaan mieluimmin reppänän alla tuvassa tai paikassa, missä ruumista on pidetty. -- Animaalista magnetismia.

_Hiereleminen, hierominen_ on toinen parannustemppu, joka toimitetaan saunassa siten, että peukalolla ja muilla sormilla nipistellään kaikkia ruumiin kohtia, etenkin sellaisia, missä on jänteitä (viipuloita, vimpeleitä). Hierojattaret näyttävät luulevan, että nämä jänteet ovat joitakin asiaankuulumattomia kovettumia, ja he nypistelevät niitä tarmon takaa. "Kylläpä on teissäki (teiänki ruumiissa) viipuloita". Hierontaa kestää puoli tuntia.

Satu.

(Alkup. suomeksi.)

Repo ja Pakkanen löivät veikan, ettei saisi pakkanen, jos kuinka yrittäisi, revolle mitään. Pakkanen rupesi kovaksi, että jo kaikki varpuset ja harakatki kuoli. Jo viimein repoki tunsi, eikä saattanut juosta jäykistyksestä. Niin viskautu tien viereen pitkäksi ja sano: _huh hellettä_, vaan pakkanen kun kuuli helteestä valittavan, heitti samassa palelemisensa ajatellen, ei mitään revolle voivansa, vaan suotta vaivaavan itsensä.

Poika pakkanen kerskasi itsensäkin voivan miehen tappaa, jota aika pakkanen ei sanonut uskovansa. Niin löivät veikan. Poika pakkanen rupesi palelemaan, ja kun mies siitä ei ollut millänsäkään, niin viimen tunkeusi poveen. Vaan sielläpä kuoli pian itse. Kuka lie veikan maksanut? -- Poika p[akkanen] kerskasi jo tappaneensa miehen. Aika pakkanen kysyi: minlaisen? Kerjäläisukon. -- Sen kyllä taisit tappaa, vaan mene'pä tapa oikea talonpoika nahkaturkissaan. -- Niin meni ja sai jo mainitun lopun.

"Spanska Flugan'issa", sectio antepenultimassa, on muun muassa lausuttuna se arvelu, että rahvaan runoniekat olisivat kykenevät virsien sepittämiseen. Mutta siihen he eivät kelpaa, sillä eivätpä he edes osaa käyttää kieltä, kun ryhtyvät virsiä sepittämään. Tai ainakin on sitten suomalaiseen virsi-metriikkaan vallan toiset lait kuin tähänastiset saatettava voimaan.

Jaakkimassa ja Kurkijoella: _talvisäitse, jäitse, alastomaa, mahottomaa. Olenee, tulenee. Siintä, luonta_. Siin' se seisoo j.n.e.

21.

Tohtori Rabbelle.

[Laukko.] 30 p:nä heinäkuuta 1841.

Oli ikävää, että käsikirjoitus joutui hukkaan, minkä sain tietää kirjeestäsi ja "Finlands Allmänna Tidningissä" olevasta kuulutuksesta. Koska jo olin ehtinyt hukata konseptikirjoitukseu enkä tämän lisäksi voinut luulla muuta, kuin että käsikirjoitus oli löydetty ja asianomaiselle toimitettu, kun siitä löytäjille ei ole mitään muuta hyötyä, niin aloin tehdä uutta kirjoitusta, jonka toivoin saavani valmiiksi täksi postipäiväksi; tämä toive ei kuitenkaan ole toteutunut. Mutta ensi postipäivänä voit varmasti sitä odottaa. Tämä tutkimus, joka käsittelee _Suomen kielen kieliopillisia omituisuuksia_, on paisunut niin laajaksi, että yksi vihko siitä yksistään luultavasti täyttyy. Varmuuden vuoksi aion edellistä tutkimusta, sen alku kun on jo painettu, kirjoittaa uudestaan sen verran kuin on tarpeen, jotta se sopivalla tavalla voitaisiin keskeyttää; tämän uusinnoksen niinikään olen lähettävä ensi postissa. Ennenkuin sitten jatkan uudestaan kirjoittamista, tahtoisin saada tiedon siitä, eikö käsikirjoitusta jo ole löydetty. Samalla kertaa kun hyväntahtoisesti annat minulle tuon tiedon, pyydän saada kuulla Sinun ajatuksesi siitä, voinkohan Oulun kuvernöörin antamalla passilla ensitalvena lähteä matkalle Norjan- ja Venäjän-Lappiin ynnä niiden lähikaupunkeihin. Jos luulet tätä epävarmaksi yritykseksi, niin ole hyvä ja hanki minulle passi kenraalikuvernööriltä ja asetuta se kelpaavaksi vaikka lokakuuhun v. 1842, sillä vaikka luultavasti aikaisemmin palaan, ei voi haitata, että passi on otettu pitemmäksi ajaksi. Jos sitä tarvitaan ja voidaan saada niin aikaisin, että se saattaisi olla minulla elokuun loppupuoliskolla täällä, niin varsin tunnetun hyvyytesi nojalla toivon saavani sen tänne tai myöhemmin Kajaaniin.

Palovakuutusyhtiöltä saamani velan korkojen maksua varten kirjoitan Wichmannille, että hän Sinulle lähettää 120 ruplaa. Kun tilani Kajaanissa nyt on myyty, luulen jo tänä vuonna voivani maksaa pois koko velan, mutta kuu se ei kuitenkaan voi tapahtua ennen syyskuuta, olen pitänyt parempana vielä tällä kertaa maksaa ainoastaan korot. -- Viime perjantaina Hvasser rouvansa kanssa matkusti täältä. He olivat täällä ainoastaan neljä vuorokautta. Heidän seurassaan olivat professorinrouva Fattenborg ja hänen vävynsä taiteilija Legler.

Terveisiä vanhuksilta; molemmat voivat hyvin. Agapetuksen päivällä ukko täyttää 69 vuotta, ja sitä päivää hieman vietetään. Etkö silloin voisi käväistä täällä; sen tiedän, että olisit erittäin tervetullut. Mutta jollet tänä vuonna voi sitä tehdä, niin ainakin tulevana vuonna on täällä sinä päivänä toimeenpantava suuri lääkintätieteellinen kokous.

Terveisiä lähettää hyvälle rouvallesi, äidillesi, veljellesi ja tuttaville