Part 26

Kiitos kirjeestäsi ja rahoista, jotka saapuivat kreivin aikaan, sittenkuin viime viikon ajan on vain pari ruplaa ollut taskuni pohjalla. Silti en olisi sentään tullut pulaan, vaikka lähetyksesi olisikin viivähtänyt muutamaa viikkoa kauemmin, koska Fähhnann jo kesällä -- huomauttamattani -- sanoi minulle, että piti vain hänelle ilmoittaa, jos joskus sattuisin rahan tarpeeseen. Tätä hänen avuliasta hyvyyttään minun ei kuitenkaan ole tarvinnut käyttää hyödykseni eikä kait tarvitsekkaan, kun Sinä nyt olet lähettänyt vallan 100 hopearupl., siten osottaen tuntevasi tarpeeni paremmin kuin minä itse. Sillä ellen olisi saanut enempää kuin palkkani neljänneksestä oli jäljellä, olisin sillä ehkä suoriutunut täältä Tartosta, mutta Tallinnassa olisi ollut pakko lainata ja päälle päätteeksi olisin ehkä saanut kulkea sinne jalkaisin, jota minun nyt ei tarvitse tehdä, ellen muuten niin tahdo. Kuun lopulla saanen työnikin päättymään, nim. sikäli kuin se tällä kerralla on mahdollista, sillä kaikesta päättäen minun on parin vuoden kuluttua tultava taas muutamaksi kuukaudeksi täydentämään mitä nyt olen tehnyt. Sillä täällä ei ole ainoastaan Seuralla sanakirjatyön aineksia, vaan papeilla maaseuduilla vielä enempi, ja ne minun täytyy saada toisella kerralla, kun aika nyt ei sitä myönnä.

Äsken kävin kirjakaupassa, maksoin sanskritan kieliopin, josta meni 13 rupl. 87 1/2 kop. hopeata, sekä ostin muutamia saksalaisia kansankalentereita ja erään "Neues Devisenbuch oder 1300 Devisen auf Liebe, Freundschaft, Erinnerung j.n.e." [Uusi mietelmäkirja eli 1,300 mielilausetta rakkaudesta, ystävyydestä, muistoista y.m.] nimisen kirjan, jota olen aikonut Kalliolinnan suomalaisen mietelauselma-tehtaan vastaiseen kirjastoon. Oletko muuten saanut jo jotakin luoduksi, vai onko monipuuhainen elämä kesällä estänyt sitä enempää ajattelemasta?

Viikko takaperin sain Tallinnasta kirjeen pastori Aejmelaeukselta, joka arveli voivani päästä vielä joulukuussa suoraan meren poikki. Sen vuoksi matkustan täältä Tallinnaan, mutta surkeasti siellä petyn, jos minun sieltä täytyy kääntyä Pietariin menevälle tielle, sillä Tallinnasta luetaan kolme peninkulmaa enempi Pietariin kuin täältä, jota paitsi luultavasti en voi päästä ylimääräisen postin mukana, vaan saan erittäin vuokrata hevoset, ja se tulee kahta vertaa kalliimmaksi. Kävipä kuinka kävi, niin jotka nyt sain, luulen tulevani toimeen, kun minulla ei täällä ole aikaa tuhlata paljoa niistä. Tehtäväni olen nyt jakanut joka päivä ennätettäviin määriin, ja saan usein aamuin klo 5:stä ruveten istua myöhäiseen iltaan keritäkseni määräni päähän, ja jos pistäydyn Ehrenstolpella, Fählmannilla tai jonkun muun luona, tahtoo aina jäädä tähdettä seuraavaksi päiväksi. Samoin käy myöskin, jos kirjoitan pitkähkön kirjeen, jonka vuoksi olen ollut vierailemisessa ja kirjeenvaihdossa hyvin säästeliäs.

Kalenteri-toimikunnan kokoukseen on Fählmann kutsunut minut kahdesti, jolloin on päätetty, mitkä kirjoitukset otettaisiin virolaiseen kansankalenteriin seuraavaksi vuodeksi. Toimikunta on nähdäkseni ollut kirjoitusten valinnassa hyvin tunnollinen, mikä onkin hyvä kalenterin onnistumisen ja sitä julkaisevan Seuran arvon vuoksi. Fählmann on itse ankara virolainen, koska viro on ollut ainoa kieli, mitä hän kymmenenteen ikävuoteensa asti on osannut puhua. Mutta ei ainoastaan kieli tule seulonnan alaiseksi, vaan myös kirjoitusten sisällys, varsinkin, ettei niistä tulisi pietistisiä eikä epä-pietistisiä. Viime kerralla, jolloin oltiin koossa pastori Geheven luona, ratkaistiin koko tulevanvuotisen kalenterin asia, ja siihen otettaviksi hyväksyttiin

1:ksi kirjoitus talonpojan ajanjaosta, nimittäin mitä töitä hänen milläkin viikolla vuoden kuluessa on otettava huomioon taloudessaan;

2:ksi Europan maidon yleiskuvaus, jonka on kirjoittanut Võrun tohtori Kreutzwald, (Edellisen kirjoittaja oli, jos oikein muistan, pastori Knüpffer);

3:ksi pari hengellistä runoa ja muuan siveyttä opettava, eri henkilöiden sepittämiä.

4:ksi leikillinen kertomus "Kribus krabus", joka on Fählmannin omaa tekoa. Siinä kerrotaan talonpojasta, joka toi lautakuorman kaupunkiin ja möi sen puuseppä Toll'ille. Mutta kun puusepällä ei ollut aikaa saattaa häntä kotiinsa, niin hän kuvasi hänelle talonsa ulkomuodon ja selitti, mitä katuja ja poikkikatuja hänen oli sinne tullakseen kulkeminen. Talonpoika lähti, mutta poikkesi matkalla rihkamakauppaan ostamaan jotakin. Siellä häneltä unohtui sekä nikkarin nimi että hänen taloonsa vievä tie. Kun hän kadulla parhaillaan kynsii korvallistaan auttaakseen muistoaan, tulee pari koulupoikaa koulusta. Mies kysyy toiselta, eikö hän tietäisi sanoa sen herran nimeä, joka oli ostanut hänen lautansa, ja missä hän asui. Kuinka minä sen tietäisin? poika vastasi. Mutta toinen oli hiukan sukkelampi ja puuttui puheeseen: En minäkään tiedä, mutta tuossa talossa asuu muuan herra, jolla on iso kirja, nimeltä _Kribus krabus_; jos hän siitä avaa lehden, jonka nimi on _lirum larum lomps_, niin siinä on sanottuna, missä mikin asuu koko maailmassa. Näin selittäen hän neuvoi miehen opettajansa kotiin. Mies meni sinne ja kysyi, eikö hän tahtoisi olla hyvä ja ottaa esille kirjaa _Kribus krabus_. Ja kun opettaja tuokion katseli häntä silmät selällään, hän uudisti pyyntönsä ja teki kait sen vielä kerran, kunnes opettaja sanoi jollekulle sisällä olevalle: der Kerl ist toll [mies on hullu]. Kuultuaan sanan _toll_ mies ei enempää tarvinnut muistaaksensa puusepän nimen, vaan pyysi häntä vielä katsomaan, missä haettavansa asui. Sen hän, kun asiansa perille nyt päästiin, saikin tietää ja läksi matkaan lautakuormineen suuresti vain kummastellen merkillistä kirjaa, jossa kaikki inhimillinen tieto, kuten hän luuli, oli koossa. Fählmann sanoo tosiaan näin tapahtuneen täällä Tartossa, mutta muut väittävät Fählmannin itse sepittäneen jutun, samoin kuin Nervander meillä välisti sepittelee moisia hullunkurisia kertomuksia.

Terveisiä Rouvallesi ja omaisillesi!

Tuus E. Lönnrot.

Koko Rosenplänteriliä-käynti ja Pernon-matka on nyt täytynyt heittää mielestäni, kun työni on täällä kestänyt näin kauan.

10.

Rehtori Snellmanille.

(Konsepti.)

Tartto, 29 p:nä marraskuuta 1844.

Rakas Veli!

Vaikka muutamia [viikkoja] sitten kirjoitin sinulle, on minun se taas tehtävä sen ilon johdosta, joka minulla äsken oli, kun täällä Tartossa vallan odottamatta tapasin meille kaikille varsin tutun maalaisemme, konsuli von Böninghin Tallinnasta. Hän tuli tänne pari päivää sitten ja matkusti hetki sitten edelleen Liivinmaan sisäosiin, mistä toista tietä palaa Tallinnaan. Tämä kuitenkin on vähemmän tärkeätä kertoa kuin että hän jätti minulle sinulle osotetun tukun, jossa on monenlaisia virolaisia kansankirjasia, jotka on aiottu annettaviksi Kuopion lukion kirjastolle. Samanlaisen tukun hän antoi minulle Porvoon lukion kirjastolle jätettäväksi. Joulu- ja tammikuussa ne kait minun mukanani tulevat perille. Hän lupasi Tallinnaan palattuansa postissa lähettää Kuopion lukiolle hieman toista sataa rahaa sisältävän rahakokoelman, jota varmaankin tervetullutta lahjaa siis siellä voitte odottaa. Olet kaiketi sanomista lukenut hänen edellisistä lahjoituksistaan lukioiden ja muihin kokoelmiin, mutta pitäisipä sinun saada tavata häntä itseänsä ja kuulla, kuinka suuresti hän harrastaa kaikkea isänmaan vastaista vaurastumista. Ehkäpä onkin välttämätöntä, että jonkun aikaa on ollut poissa isänmaasta, jotta oikein voisi panna siihen arvoa ja ottaa osaa sen menestykseen. Vanha sananlasku "Oma maa mansikka, muu maa mustikka", sekin edellyttää, että tulee saada kokea, millaista muualla on. Jos taas ei ole kiintynyt isänmaahan, vaan jättää sen ynnä koko maailman tuuliajolle tai kuten kernaammin sanotaan: "Jumalan haltuun", mikä jälkimäinen saattaa olla kylläkin hyvää, vaikka Jumalaa mielestäni pitäisi vaivata ainoastaan sillä, mihin itse emme kykene, -- niin ei kysytä sitä eikä sen tulevaisuutta eikä mitään muuta, mikä ulottuu ihmisen oman maallisen onnen ulko- ja yläpuolelle, jos kohta niin monet kirkonkellon soitot joka päivä muistuttavat, että kaikki tämä on pelkkää tomua. Suo anteeksi, että minä, joka olen neljä kertaa ylioppilasaikanani saarnannut, näin pian taas olen kokonaan eksynyt saarnaamaan. Pikemmin minun pitäisi toivottaa, että kansalaisille tekemääsi kehotusta, antamaan apua Kuopion lukion stipendirahastoa varten, niin paljo kuin suinkin noudatettaisiin. Kun se äsken mainituista lahjoista päättäen näkyy vaikuttaneen maan ulkopuolellekin, en epäile, että se kotimaassakin tulee tai on tullut kuulluksi. Vanha suomalainen sananlasku sanoo: "joka köyhiä holhoo, se on Jumalan apumies", ja tätä voi varsin hyvin sanoa niistäkin, jotka edistävät köyhempien oppilaiden menestymistä oppilaitoksessa, niin että silläkin taholla tie on kaikille avoinna tulla Jumalan avustajaksi eli apurimieheksi.

Böninghin tänne tultua minulla oli ilo taas tavata oman maan mies ja nainen, nimittäin valtioneuvos Wulffert ja hänen rouvansa, jotka kumpikin viime kesänä ovat käyneet Saksassa ja tätä tietä palaavat kotimaahan, Luultavasti hänen matkastansa tulee olemaan seurauksena hyödyllisiä muutoksia rakkaan isänmaamme postilaitoksessa. Sitäpaitsi täällä asuu muuan maalaisemme, översti Ehrenstolpe, jonka luona säännöllisesti joka sunnuntai ja joskus viikollakin olen käynyt. Hän on samannimisen Oulun entisen maaherran poika, ja hänen talonsa on, paitsi vieraanvaraista kohtelua, senkin vuoksi ollut minulle rakas, että siellä puhutaan ruotsiakin. Nyt on juuri sunnuntai-ilta, ja minua on erityisesti pyydetty sinne tulemaan, mutta kun olen kuullut, että sinne tänä iltana tulee koolle suurehko seura aiottuihin tanssijaisiin, ja kun ainoa takkini, ollen jo "emeritus" [= täysinpalvellut] paraiten sopii kotiseinien sisälle (tai joskus pieneen seuraan), olen minäkin päättänyt tehdä samoin ja kirjoittaa sinulle, sen kun voin tehdä paitahihasillani. En enää viivy täällä pitkään, olen näet viikon lopulla aikonut lähteä liikkeelle suoraan Pietarin kautta palatakseni Suomeen. Vielä en tiedä, jalanko kuljen vai ajaen, ja tämä saa riippua kukkaroni varoista, jotka ovat selviävät, kun olen ehtinyt suorittaa kaikki maksuni ja lisäksi ostaa muutamia kirjoja, jotka täytyy ennemmin ostamieni kanssa joka tapauksessa kuljettaa hevosella.

Böninghin kanssa kävin täällä, joku päivä sitten, erään eläkettä nauttivan pastori Brandin luona ja sen jälkeen olen yksin käynyt häntä tervehtimässä. Hän on monta kertaa käynyt Suomessa ja oli kirjoittanut valmiiksi kertomuksen viime matkastaan; sen hän luki meille ääneen. Tämä matka ei kuitenkaan ollut ulottunut Helsinkiä, Porvoota, Loviisaa, Viipuria, Turkua ja Ahvenanmaata ulommaksi. Matkakuvausta oli kylläkin hauska kuulla. [Keskeytyy tähän.]

11.

Tohtori Rabbelle.

Tartto, 3 p:nä joulukuuta 1844.

Rakas Veli!

Jotta et vallan odottamatta tapaisi minua Helsingissä, saan nyt ilmoittaa, että tänä päivänä olen ostanut itselleni ison tavaralaatikon ja myös alkanut siihen panna tavaroitani, lähettääkseni ne erään ajurin mukana kaikki Pietariin. Itse on kuitenkaan ole voinut siihen paneutua, ja kun kukkaroni ei kernaasti salli minun matkustaa postin mukana, eikä mikään ole sen ikävämpää kuin istuminen vuokra-ajurin rattailla, jotka kahdeksan vuorokautta kulkevat käymäjalkaa tuota vähän yli kolmeenkymmeneen peninkulman nousevaa Tarton ja Pietarin väliä --, niin olen aikonut kulkea jalan, ainakin Pietariin. Tämä sitäpaitsi vapauttaa minut toisestakin kulungista, joka olisi välttämätön, jos ajaisin, nimittäin turkkien ostosta.

Valtioneuvos WuIfFertilta, joka Saksan matkaltansa palaten rouvineen joku päivä sitten saapui tänne, saan sanoa sinulle terveisiä. Luultavasti hän kuitenkin on Helsingissä ennenkuin tämä kirje.

Sanakirjalliset kopioimistyöni olen jo niin pitkälle suorittanut, että nyt enää on jäljellä kaksi pienenlaista vihkoa. Kun lisäksi olen aikonut läpikäydä ne jotenkin kiireisesti, toivon ensi lauantaina voivani sanoa Tartolle hyvästi! Jo edeltäkäsin iloitsen siitä osaksi sen tähden, että jokainen askel sen jälkeen vie minut lähemmäksi Helsinkiä, osaksi sen vuoksi, että 8:n viikon istumatyön jälkeen taas pääsen liikkeelle. Juuri ensi lauantaina loppuu passinikin kestoaika uuden ajanluvun mukaan, mutta kun täällä seurataan vanhaa, saan tietysti käyttää hyväkseni 12 päivää. Toivon, ettei Pietarissa huomata tai huomauteta erotusta.

Konsuli von Böningh kävi täällä äsken ja kehotti erästä tuttavaansa, kauppias Werneriä, kaikessa olemaan minulle avulias lähtöhommissani, mistä olen hänelle suuresti kiitollinen, kun minulta itseltäni, perehtymätön kun olen ajuri- ja muihin oloihin, varmaankin päivä tai pari olisi kulunut, ennenkuin olisin saanut kaikki näin hyvään kuntoon kuin nyt.

Oppineiden Seuran sihteeri, tohtori Sachsendahl on pari viikkoa sitten palannut matkaltansa; hän on nuori, hyvin hauska mies, jonka kanssa usein olen käynyt seuran kirjastoa tarkastamassa. Muutamia kaksoiskappaleita harvinaisen-puoleisia kirjoja olen aikaisemmin sieltä saanut lahjaksi, ja tänään sain vielä kaikki 20 vihkoa Rosenplänterin "Beiträge"-julkaisua, josta ei otettu maksua, vaikka tarjosin. Itse teossa tämä olikin hyvä asia, sillä kukkaroni olisi siitä tullut melkein tyhjäksi; Rosenplänter itse näet myy ne 60 paperiruplasta, ja täälläkään niiden hinta luultavasti ei olisi ollut paljoa pienempi. Alkujaan ne maksoivat kokonaista 100 ruplaa, nimittäin 5 ruplaa joka vihko. --

Pian minut kutsutaan teelle, ja tahdon sitä ennen päättää tämän kirjeen, sillä sen jälkeen minun on vieminen se postiin. Varsin oikein olin arvannut teekutsun suhteen, sillä pantuani pisteen edellisen lauseen loppuun, olen nielaissut kolme lasia teetä, ja kun postiaika pian menee umpeen -- sitä kestää täällä kello 8:an illalla -- lopetan tämän kirjeen, pyytäen sinua tavallisuuden mukulan jakelemaan terveisiä.

Tuus Elias Lönnrot.

12.

Pastori Sirénille Pietariin.

Tartto, 6 p:nä Joulukuuta 1844.

Rakas Veli!

Viisi kuukautta oleskeltuani osaksi Tartossa, osaksi muilla seuduin Viron- ja Liivinmaata, olen vihdoinkin valmis palaamaan Suomeen. Mutta kun Tallinnasta saamistani tiedoista päättäen sieltä ei enää näin myöhäisenä vuodenaikana voi päästä suoraan meren yli Helsinkiin, on minun pakko palata Pietarin kautta, mikä muuten voi olla hyvinkin hyvä, kun täten saan tavata sinut ja muut sikäläiset tuttavat, mihin minulle ei muuten niin helposti olisi tarjoutunut tilaisuutta. Nyt on asianlaita se, että lähetän tavarani edeltäpäin, kolmeen eri tukkuun pantuina, ja olen neuvonut ajuria jättämään ne sinun luoksesi. Sen vuoksi pyydän, ettet ainoastaan vastaanota niitä, vaan että myös maksat kuljetuslipussa mainitun rahdin, jonka määrää en vielä tiedä. Tämä viimemainittu pyyntö on kyllä ikävä, mutta kun minulle on sanottu paremmaksi että kuljetusmaksu maksetaan vasta siellä, minne tavarat jätetään, on minun täytynyt kääntyä puoleesi, pyytäen, ettet sitä pane pahaksi. Pian kait itse tulen jäljessä ja olen silloin maksava takaisin minun tähteni suorittamasi etumaksun. Syynä siihen, etten tule kimsujeni ja kamsujeni keralla, on se, että olen päättänyt kulkea jalan, sillä ajalla vielä oppiakseni lisää viroa. Koko täällä-oloni ajan on toimenani ollut viron kielen opiskelu, ja aineksien kokoaminen aikomaani suomen, viron, vepsän ja lapin vertailevaa kielioppia varten. Viime aikoina olen Tartossa istuskellut kopioimassa sanakokoelmia, jotka täkäläisellä Oppineiden Seuralla on aiottua uutta viron sanakirjaa varten, jota muuten monta monituista vuotta saisi odotella, ennenkuin se keritään tehdä ja painattaa.

Tervehdi rouvaasi, johon minulla oli kunnia tutustua viime kesänä maisterien kemuissa Helsingissä, ja jos tapaat Sjögrenin, niin vie hänellekin terveisiä, kuten myös virkaveljellesi Zaudtille.

Todellisessa ja hartaassa ystävyydessä olen edelleen

nöyrin palvelijasi Elias Lönnrot.

J.K. Olen kirjoittanut Aejmelaeuksolle Tallinnaan ja pyytänyt häntä hankkimaan minulle 1822:n vuoden "Näddalaleht'eä" sekä lähettänyt takaisin hänen saksan kielioppinsa.

Kirjoittanut Tallinnaan konsuli von Böninghille ja lähettänyt takaisin tukun suomalaisia sanomalehtiä.

13.

Pastori Sirénille.

Kattila, 6 [vanh. luk.] p:nä joulukuuta 1844.

Rakas Veli!

Rohkenin lähettää Tartosta tavarani Sinulle Pietariin. Itse olen jalan kulkenut jäljestä, niin että paraikaa olen pastori Grundströmillä Kattilassa, jonne toissapäivänä tulin. Eilen täällä panin kirjaan koko päivän lauluja vatjalais-eukolta, ja tämä on vielä huomispäiväksi luvannut minulle työtä, niin että vasta ylihuomenna voin jatkaa matkaani täältä Pietariin, jonne luultavasti ensi tiistaina saapunen. Tällä seudulla saattaisi muuten olla paljo kerättävää ja hyödyllistä opittavaa, mutta kun minulla ei missään tapauksessa tällä kertaa ole aikaa tehdä sitä edes likimainkaan perinpohjin, olen päättänyt jonakin kesänä muutamaksi kuukaudeksi taas tulla tänne, mitä myös pastori Grundström on kehottanut minua tekemään. Kun niin pian saan sinut tavata ja kanssasi puhua, voin tähän lopettaa nämä rivit. Tervehdi rouvaasi ja muita tuttavia, jotka mahdollisesti tapaat.

Hartain veljesi Elias Lönnrot.

14.

Tohtori Rabbelle.

Kattila, 18 p:nä joulukuuta 1844.

Rakas Veli!

Niin pitkälle olen nyt ennättänyt paluumatkallani, että minulla on jäljellä tuskin 10 peninkulmaa Pietariin, jotka milloin tahansa kahdessa päivässä voisin kulkea, hevosella päivässäkin. Mutta täällä olen tavannut vatjalaisia, joiden ohi en mitenkään voi matkustaa, vähän ottamatta selkoa heidän kielestään, ja sen lisäksi olen sattunut poikkeamaan ylen vieraanvaraiseen pappilaan, nimittäin Grundströmin -- professori Reinin langon -- luo, josta olisi varsin vaikea erota yhden päivän vierailun jälkeen. Tosin passini vanhankin ajanluvun mukaan huomenna menettää voimansa, mutta mainittu pastori Grundström on luvannut antaa minulle pastorinviraston nimessä asiapaperin, sekä panna sen alle kirkon sinetin, ja luulee että sillä varustettuna vaaratta voin tulla Pietariin, kuten itsekkin olen taipuvainen luulemaan, kun Venäjällä vielä pidetään kirkkoa suuressa kunniassa.

Eilen kirjoittelin koko päivän muistiin häälauluja vatjalais-eukon sanelun mukaan. Samat laulut lienee kuitenkin jo ennenkin kirjaan pantu, kun professori Reinillä ja sitäpaitsi akademikko Sjögrenillä on ollut juuri sama eukko luonansa; myös Reguly on häntä laulattanut, mutta häneen eukko ei kuitenkaan kuulu olleen aivan tyytyväinen, vaan lienee sanonut häntä vasten silmiä tyhmäksi, kun hänen tietysti oli vaikea ymmärtää eukon kieltä.

Vaikka jo olen kirjoittanut täyteen monta arkkia -- kokonaista 48 palstaa -- eukko on vielä luvannut laulaa minulle päivän lisää. Nämä laulut vivahtavat Venäjän- ja Suomen-Karjalan häälauluihin, mutta parhaasta päästä ne ovat omintakeisia. Mitä kieleen tulee, se tuntuu muodostavan väliasteen Venäjän karjalan ja Tarton viron välillä, mutta siinä on kuitenkin useita omituisuuksia, joita mainituista kielistä ei kummastakaan tapaa.

Matkani Tartosta tänne tapahtui ilman vastuksia, vaikka kuljinkin jalan, paitsi 4 viimeistä peninkulmaa Narvasta tänne, jotka ajoin pastori Heleniuksen hevosella, kun hän, kuten sanoi, ei tahtonut ottaa kantaaksensa sitä häpeätä, että olisi antanut minun jalkaisin mennä luotansa, niin kuin minulle muka olisi erityinen kunnia "että _nuijakyydillä_ kulkea pappilasta pappilaan". [Lainausmerkkein väliset sanat suomeksi käsikirjoituksessa.]

Mainittu pastori Helenius, Pöytyän rovastin poika, on tähän asti ollut pastorina Narvassa, mutta on hiljan saanut 8,000 ruplan pitäjän Virossa, 8 peninkulman päässä Tallinnasta. Asiaa erityisemmin ajattelematta hän oli eräänä sunnuntai-iltapäivänä lähtenyt sinne vaalia saarnaamaan, ja seuraavana sunnuntaina sekä herrat että talonpojat yksimielisesti valitsivat hänet pastorikseen, sivuuttaen kolme synnynnäistä virolaista, jotka kaikki niinikään olivat kunnollisia pappeja ja hyviä saarnamiehiä.

Ennenkuin tila käy liian niukaksi, minun on tuotava esiin pääseikka, nimittäin että taas ensi tilassa lähetät minulle 25 hopearuplaa Pietariin. Mutta osota kirje pastori Sirénille, sillä voisi tapahtua ja on luultavaakin, että minun on lähteminen Pietarista, ennenkuin kirjeesi ehtii saapua, minkä vuoksi aion lainata pastori Siréniltä nuo 25 ruplaa hop., jotka hän sitten sinun kirjeestäsi saa takaisin. Vaikka en ottaisikaan lukuun voimansa menettänyttä passia, en kuitenkaan voi kauempaa viipyä Pietarissa, kun siten tänä vuonna kokonaan minulta jäisi joulu viettämättä, mikä olisi perin ikävää. Sillä täällä se on vasta 12 päivää myöhemmin, ja niin pitkään en kuitenkaan voisi odottaa. Sen tähden olen koettava ainakin joulukuun 24:nneksi päiväksi päästä Ståhlbergin luo Viipuriin, vaikka minulla ei olekkaan mitään toivoa saada syödä joulupuuroa sinun luonasi. Tulevaa uutta vuotta kaiketi saan yhdessä sinun kanssasi toivottaa tervetulleeksi. Älä unhota tervehtiä tuttavia, ja ennen kaikkia muita omaisiasi ja sukulaisiasi.

Tuus Elias Lönnrot.

15.

Nimineuvos von der Hagenille.

(Konsepti; alk. saksaksi.)

[Helsinki, lopulla helmikuuta 1845.]

Olisi ollut velvollisuuteni jo aikoja sitten antaa Teille tietoja paluustani Suomeen ja sitä paitsi monin kerroin lausua Teille vilpittömät kiitokseni, mutta sen täyttämisen olen tullut tähän asti laiminlyöneeksi, osittain taas niskoilleni kasautuneiden muiden tehtävien vuoksi, osaksi sen vaikeuden tähden, jonka saksan kieli minulle yhä vielä tuottaa sekä puheessa että kirjoittaessani. Joka kerta milloin olen kirjottanut jotakin suomalaisille ystävilleni ruotsiksi tai suomeksi, olen toivonut voivani tehdä sen Teillekin, jollei puutteellinen kielen taito olisi minua siitä pidättänyt. Joka päivä olen kuitenkin muistellut miellyttävätä oloani ystävällisessä perheessänne, ja voin vielä aivan totuuden mukaan vakuuttaa, että en missään ole tuntenut paremmin viihtyväni ja että en voi toivoa vastedeskään milloinkaan parempaa.

Koko matkani Tartosta Helsinkiin onnistui hyvin. Lähdettyäni luotanne ja Tartosta marraskuun 27:ntenä [päivämäärät vanhaa lukua] saavuin joulukuun 2:sena Narvaan, jossa en viipynyt kauempaa kuin päivän. Narvasta tulin 40 virstaa Inkerissä asuvain vatjalaisten luo, ja oleskelin siellä joulukuun 12:nteen, vaelsin sitten eteenpäin ja saavuin 15:ntenä Pietariin. Siellä olin tammikuun 2:seen; sitten matkustin Viipurin, Haminan, Loviisan ja Porvoon kautta Helsinkiin, jossa nyt olen jo neljättä viikkoa tulostani. Nyt olen kuitenkin päättänyt lähteä kaupungista ylihuomenna tullakseni kerran perille Kajaaniin yksitoistakuukautisen poissaolon jälkeen taas.

Jollen pian unohtaisi saksan kieltä kokonaan, niin kait pian kirjoitan sieltä toistamiseen Teille. Ottakaa kuitenkin vielä kerta vastaan sydämellisin kiitokseni kaikesta minua kohtaan osottamastanne auliista hyvyydestä, ja viekää ne perille, sitä pyydän, myöskin rouvallenne ja perheellenne. Suurimmaksi osaksi olen niistä mieluisista muistoista, mitä minulla nyt ja epäilemättä vielä kauan on Tartosta, kiitollisuuden velassa Teille, rouvallenne ja perheellenne. Jos olisin jäänyt Hornille asumaan, niin kenties nyt aivan toisin muistelisin Tarttoa.

Sydämellisin tervehdykseni rouvallenne ja lapsillenne. Sulkeutuen Teidän ja perheenne suosiolliseen muistoon pidän, jalosukuinen herra, kunnianani saada edelleen olla

nöyrin palvelijanne [Elias Lönnrot].

Tohtori Bergistä olen puhunut lääkintälaitoksen ylitirehtöörin, valtioneuvos v. Haartman'in kanssa, mutta hän ei luule ulkomaalaisen lääkärin voivan tulla Suomessa oikein tunnetuksi ja sanoo siitä itse kirjoittaneensa hänelle.