Part 25

Viron kielen sanavarasto tuntuu antavan melkoisen lisän meidän äidinkielellemme, suomelle, {kuten päinvastoin suomi saattaa korvaukseksi antaa vielä suuremman määrän virolle,} ja viron kielen lähempi tunteminen on sitä paitsi tuiki välttämätön suomen kielen sanakirjan kirjoittamisessa, osittain sanan alkuperäisen merkityksen löytämistä varten, osittain sen vuoksi, että viron kielestä voidaan saada monta alkuperäistä sanaa, joihin suomi voi aikaa myöten vaihtaa joukon pahasti rääkättyjä ruotsinvoittoisen suomen sanoja. Useista asianhaaroista tahtoisin päättää että viro muinaisina aikoina oli kehittyneempi kieli kuin suomi. Mutta sittenkuin saksan kieli [Konseptin mukaan: saksalainen (= "tysken")] oli tullut maahan ja hävittänyt virolaiselta niin yhden kuin toisenkin [kehitysmahdollisuuden], tuskin antaen sijaan muuta kuin vuosisatoja kestäneen orjuuden, kielen omintakeinen kehitys seisattui ja se alkoi mukautua saksan kieleen, niin että muutamia päätteitäkin omistettiin saksasta, nimittäin saksalainen diminutiivi-pääte _-chen_ ja adjektiivi-pääte _-lich_, jotka nyt ovat virossa yleisesti käytettyinä päätteinä _-kene ja -lik_. On tunnettu asia, että kielen sanat ajan varrella yleensä eivät pitene, vaan päinvastoin lyhenevät. Viron kielessä sanat ovat kahdella tavalla lyhenneet siitä muodosta, mikä niillä on suomessa, 1:ksi eräässä sanoissa tapahtuneen sisäheiton kautta: _kandle_ = kantelen, _ikmä_ = itkemään, _keeldmä_ = kieltämään, _masma_ = maksamaan, _kauplema_ = kauppelemaan, 2:ksi päätteiden poisheittymisen kautta: _kirja_ = kirjan, _kirjalt_ = kirjalta, _kirjast_ = kirjasta, _kirja_ -- kirjaan, _kirjaks_ = kirjaksi, _kirjo_ = kirjoja. Sellaisia muuttuneita merkityksiä kuin esim. ruotsin sanoilla _gök, gås, höna, sik, räf, hare_ on, milloin niitä käytetään ihmisistä, virossa paljoa enempi kuin suomessa, olkootpa sitten syntyneet saksan mukaan tai muuta tietä ikäänkuin rangaistukseksi siitä synnistä, että ei sanota suoraan, mitä ajatellaan. Suomessa sellaisia virheellisiä merkityksiä on harvan-puoleisesti, niin että on todellakin ihmeteltävää, kuinka ruotsalainen kieliaisti siinä suhteessa on niin vähän vaikuttanut suomeen. Vielä tänä päivänä suomalainen voi sanoa käki, hanhi, kana, siika, (kettu) repo, jänis, ilman että sitä kuullessaan tulee ajattelemaan typerää hölmöä, kömpelöä tyttöä, liukasta eli kavalata miestä y.m.s. tai ilman että esim. housujen nimityksen sijaan tarvitsee keksiä uutta. Mutta suomi on monessa muussakin suhteessa kehittynyt omintakeisesti, jonka vuoksi sen kielioppi on säännöllisimpiä. Vai minkä muun kielen, muodoista vähemminkin rikkaan kuin suomi on, voimme mainita, jonka teonsanoissa ei ole melkoinen joukko säännöttömiä, epäsäännöllisiä, vaillinaisia, jonka pronominit eivät ole eri vartaloista kokoon-liitetyt ja jonka taivutusopissa ei olisi koko joukko poikkeuksia? Kaiken tämän puolesta suomen kielioppi on laatuaan melkein ainoa, jossa moista lisäkuormaa ei ole. Syynä siihen, että suomi on pysynyt itselleen niin uskollisena, on ensinnäkin ja etupäässä se, että suomen kirjakielen perustajat olivat oman maan synnynnäisiä, ja että senkin jälkeen ne, jotka ovat suomeksi kirjoittaneet, ovat olleet lapsuudestaan asti kieleen perehtyneitä ja että monet lapsina eivät ole osanneetkaan muuta kieltä. Vallan toinen on viron kielen laita ollut. Saksalaiset, jotka nipin napin oppivat sitä puhumaan, ensimäisinä alkoivat käyttää sitä kirjoituksessa, ja sen jälkeenkin aina viime aikoihin asti kukin saksalainen, joka kotitarpeikseen on oppinut viroa, on luullut aiheuttavansa ihmiskunnalle suuren vahingon, ellei kirjoittaisi muutamia kirjasia viroksi. Sellaisista kirjailijoista on ihka uusi keksintö, että vironkielessä on kaksi objektinsijaa, toinen määrättyä, toinen epämääräistä objektia varten, ja monet epäilevät vielä sen todellisuutta, niin että käyttävät sekä puheessa että kirjoituksessa lausetapaa _vôttis naest_ (otti naista) eivätkä: _vôttis naese_ (naisen, vaimon); se on merkitsevinään: meni naimisiin, vaikka ajatus tulee vallan toinen. Virolainen Raamatun käännöskin alkaa sanoilla: "Algmisses loi Jumal taevast ja maad" ("alussa loi Jumala taivasta ja maata"), jonka siis pitäisi merkitä: alussa Jumala loi taivaan ja maan, mutta merkitseekin: alussa Jumala oli taivaan ja maan luonnissa, taivasta ja maata luomassa, jättäen sanomatta, kuinka pitkälle hän työssään tuli. Sitäpaitsi vironkielen perustajat tekivät suuren virheen siinä, että ottivat ilman minkäänlaista tuntuvaa välttämättömyyttä kirjakieleksi kaksi eri murretta, nimittäin Tallinnan murteen ja Tarton murteen, jotka alussa tuskin niin paljoa erosivat toisistaan kuin Hämeen murre Savon murteesta. Kun meillä yhden ainoan kirjakielen omaksumisen kautta eri murteet yhä enemmän ja enemmän ovat sulaneet ja sulavat yhteen, virossa suhde on ollut päinvastainen, kun näet jokainen, joka kirjoittaa toisella murteella, tahtoo sen tehdä niin perinpohjin tarttolaisesti tai tallinnalaisesti, kuin suinkin on mahdollista, peläten, että häntä muuten soimattaisiin siitä, ettei tunne valitsemaansa murretta.

Suuresti on viron kielen kehitystä ehkäissyt osaltaan myöskin maaorjuus, joka vasta noin kolme vuosikymmentä sitten loppui. Kaikki vapaampi yhteys kansan kesken sen kautta estyi, minkä vaoksi kieli eri, jopa naapuri-kartanoiden alueilla kehittyi erilaiseksi, näin muodostuneiden eroavaisuuksien koskaan pääsemättä sulautumaan yhteen. Niinpä tapaa usein eräitä muotoja ja päätteitä saman pitäjänkin eri kylissä erilaisina. Nyt kun korkeimmasti autuas keisari Aleksanteri poisti maaorjuuden Viron- ja Liivinmaasta, on syntynyt vapaampi keskusliike virolaisten kesken. Siitä ja varsinkin muutoista toisesta paikasta toiseen saattaa toivoa, että kansanomaiset erikoismuodostukset vastedes yhtäläistyvät. Nuoremmissa virolaisissa oppineissa onkin herännyt uusi halu tutkia ja kehittää kieltä, vaikka ei niin yleisesti, että siitä pian voisi toivoa jotakin tärkeätä. [Konseptissa sivulausetta: "vaikka -- -- -- tärkeätä" ei ole.] {On vaan vahinko, että heiltä yleensä puuttuu aikaa tai etteivät tarpeeksi tunne kieltä voidakseen pian saattaa sen paremmalle kannalle.}

Virolaiset sananlaskut, arvoitukset, laulut ja sadut ovat suuresti suomalaisten kaltaiset, muutamat ovat melkein sana sanalta samat. Niitä voisi vielä kerätä melkoisesti, vaan luultavasti ei enää toisen miespolven eläissä, {mutta "Oppineiden Seuralla" ei ole varoja keräilijän kannattamiseen (sen rahasäästö viime vuodelta oli ainoastaan 123 rupl. 83 kop. hop.). Kuitenkin olisi nyt perin tärkeätä koota ne}, koska herrnhutilaiset ovat hyvin vihaisia siitä, että sellaista lorua pitää olla maailmassa ja soisivat niiden kaikki tyyni häviävän hiiteen, jonne ne luultavasti pian joutuvatkin. Vaikka olen jo haaskannut pari tiimaa tähän kirjeeseen, en malta sentään lopettaa esittämättä sinulle erästä virolaista runoa molempien kirjamurteiden mukaan; liitän siihen virolaisen ääntämistavan suomalaisilla kirjaimilla merkittynä. Sulkumerkkien sisällä olevia kirjaimia ei äännetä suorasanaisessa puheessa eikä uudemmassa runokielessä, vaan vanhoissa runoissa ne pitää olla täydennyksenä, koska nämä muuten tulevat runomitan puolesta ala-arvoisiksi, ja koska kansa itse ne lisää laulaessaan. {Ne osottavat, että viron kieli sillä ajalla, jolloin ne syntyivät, oli enemmän suomen kaltaista kuin nykyään:}

Tallinnan viroksi: Tarton viroksi:

Jo todi sõa sõnna(a), Jo todi sõa sõnna(a) vaenokeelt(a) kannetti(i); vainokeelt(a) kanneti(i); kes se toi sõa sõnuume, kes se toi sõa sõnnume, kes se kandis vaenokele? kes se kand(i) vainokele? hunt(i) toi sõa sõnnume, sussi toi sõa sõnnume, 5 karro kandis vaenokele. kahr(u) kand(i) vaenokele. Kes nüüd meist lähhäp sõdda(ie): Kes nüüd meist lähhep sõtta(he) kas lähhäb issa, vai lähhäb emma kas lähhep essä, vai lähhep emmä. vai mo ainus norem vend(a), vai mo ainus noremb vend(a), kõige norem, kõige körgem? kige noremb, kige körgemb? 10 {Kostsivad sõa vannemad, {Kosteva sõa vannoma, vastasivad vaenosaksad:} vastasiva vainoherra:} "Ei so issa, ei so emma, "Ei so essäi; ei so emmä, ei ka sinno norem vend(a); eggä sinno noremb velli; õddede sõdda(ie) minna, sõssarde sõtta(he) minna, 15 vendade koddo(ie) jäda". velle(e) kotto(he) jäiä." "Oi hullud sõa vannemmad, "Oi hullu sõa vannemba targad vaeno tallitajad! targa vaino tallitaja! mis teeb õdde sõas(se), mes teep sõssar sas(sa), värrvoke väe seas(se), värvoke väe seas(sa), 20 lindipea alla lippo? lindipeä alla lippo? kuleb püssi paukuvat(a), kulep püssi paukuvat(a) arvab linna langevat(a); arvap linna langevat(a); näeb mõega läigitavat, näep mõiga läigitävät, arvab pead(a) raiutavat." arvap peäd(ä) raggutavat." 25

{Lopun laulua voit saada, jos tahdot, kun tulen Kuopioon. Tämä alku äännettäisiin suomen oikeinkirjoituksen mukaan kuten alla olevat vasemmanpuolisen palstan sanat osottavat; oikeanpuolisessa on käännös.}

Tarton viro äännetään: Suomenkielinen käännös:

Jo tootii sõa sõnnaa, Jo tuotiin soan sana'a, vainokeeltä kannettii: vainokieltä kannettiin; kes se toi sõa sõnume, ken se toi soan sanaa, kes se kanti vainokeeltä? ken se kantoi vainokieltä? susi toi sõa sõnume susi toi soan sanoman, 5 kahru kanti vainokeele. karhu kantoi vainokielen. Kos nyyt meist lähep sõtahe, Kes nyt meistä lähtee sotaan, kas lähep esä, vai lähep emä, lähteekö isä, vai lähtee emä, vai mu ainus nooremb veli, vai mun ainoa nuorempi veli, kiike nooremb, kiike kõrkerap? kaiken nuorempi, kaikenkorkeempi? 10 {Kosteva sua vanema, {Kostivat soan vanhemmat, vastasiva vainoherra;} vastasivat vainoherrat;} "Ei su esä, ei su emä, "Ei sun isä, ei sun emä, eikä sinu nooremp veli; eikä sinun nuorempi veli; sõsarte sõtahe minna, sisarten sotaan mennä, 15 vellee kotohe jäiä." veljien kotia jäähä." "Oi hullu sõa vanemba. "Oi hullut soan vanhemmat, tarka vaino tallitaja! tarkat vainon valmistjat! mes teep sôsär sôassa, mitä tekee sisar soa&sa. värvoke väe seassa, varpuinen vRen seassa. 20 lintipää alla lipu? lentta-(rihma-)pää alla lipun? kuulep pyssi paukkuvata, kuulee pyssyn paukkuvan. arvap linna lankevata, arvaa linnan lankeevan: näep mõika läikittävät, näkee miekan läikkyvän, arvap päätä rakuttavat." arvaa päätä raivottavan." 25

Tästäkin lyhyestä pätkästä voit huomata, mitenkä paljon virolainen oikeinkirjoitus eroaa suomalaisesta. Kun sen saksalaiset keksijät eivät ole tienneet, että viron kieli kirjaimista voi muodostaa kolme eri sanaa: _tuli, tulli, tuuli_ (jopa neljännenkin: tuulii), mistä saksa ainoastaan kaksi: tuli, tuuli, eivät he ottaneet virossakaan käytäntöön useampaa kuin nuo äsken mainitut kaksi merkitsemistapaa: {_tuli_, meidän _tuuli_, ja _tulli_, meidän _tuli_ ja _tulli_.} Sen tähden ulkomaalainen ei koskaan voi olla varma siitä, että lukee virolaista tekstiä oikein, kun ll, mm, nn, rr, ss ääntyvät milloin kaksin-, milloin yksinkertaisina. Minna äännotään _mina_ ("minä") tai _minna_ ("mennä"), _vallitsen_ äännetään joko _valitsen_ ("valitsen") tai _vallitsen_ ("vallitsen"). Laajemmalta en nyt ehdi tehdä selkoa viron kielen oikeinkirjoituksesta, mainitsenhan vaan, että siinä on vokaali õ, joka on meidän o:n ja ö:n välinen äänne, ja että vokaalin alla oleva piste merkitsee sitä, että souraava konsonantti äännetään pehmeästi, esim. oi äännetään ojl tai olj. ["Saimassa" õ:n asemessa on ö, ääntiönmerkin alisia pisteitä ei ole siinä myöskään otettu huomioon.]

{Miggä le minnusta nähtu kugga kumma katsotuna kuin ei naitu naburihin ottetu ommile maile omman kukkon kuluvile 5 omman pihhan rikkasile omman pellon peentarele omman saunan lämbimiie? Lekö nähtu äiä sövan äia sövan äia jovan 10 vai vikon virruneheui vetiin maile verahile oudo paigoile ottetiin parremb ois ommala mala jua vettä roppehesta 15 kuin on mala verahala jua tohista olluta.}

[Käsikirj:ssa tämä runo on samalla palstalla kokonaan, josta päättäen rinnalle oli muuta ajateltu.]

-- Viron- ja Liivinmaan talonpoikien tila on kaikkea muuta kuin kadehdittava. Kun maatilanomistajat tuskin tietävät, miten saavat menemään monen sadan tuhannen ruplan suuruiset vuositulonsa, talonpojat eivät useinkaan tiedä, mitä huomispäivänä saavat syödäksensä. Talonpoikien tila on ja sen täytyy pysyä sellaisena, niin kauan kuin ainoastaan aatelisilla on omistusoikeus maahan, kuten täällä on laita. Talonpojat ovat nyt kokonaan samassa asemassa kuin meidän herrastalojen ja muut torpparit monin paikoin. Jos viljelevät maatansa huolellisemmin tai muuten parantavat oloansa, saavat siitä palkaksensa sen, että ulosteot korotetaan, tai että heidät häädetään, jos eivät suostu niitä maksamaan. Ihmetellään, että he ovat niin velttoja ja välinpitämättömiä, etteivät istuta hedelmäpuutarhoja y.m., mutta ketä varten he niitä istuttaisivat, sillä eivät edes saata toistella lausetta: "Insere, Daphni, pyros, carpent tua poma nepotes" [= Istuta, Daphnis, hedelmäpuita, kyllä poikasi pojat saavat niistä hedelmät.] Lisäksi ihmetellään, että he ovat huolimattomia, juopottelevia ja väitetään, että he nykyisissäkin oloissa aivan hyvin voisivat elää paremmin, asua siistimmin y.m.; sitä varten kyhätään lentokirjasia, joiden muka pitäisi aikaansaada kaikki, mutta jotka itse teossa eivät aikaansaa mitään, sillä niin kauan kuin juuri sairastaa, puu pysyy huonona, vaikka sitä kuinka paljon tahansa laastaroisi. Äsken luin sanomista, että Unkarin säädyt vihdoinkin ovat myöntäneet talonpojille maanomistusoikeuden. Kun Liivinmaan aatelisto tänä vuonna oli kokoontunut maapäiville, nostettiin samanlaisesta kysymys, mutta vastapuolue, joka vaati, että olot jäisivät entiselleen, voitti. Kuitenkin aatelittomat henkilöt, joilla on hovineuvoksen arvo tai ylempikin, saattavat ostaa itselleen maata [käsikirjoituksessa on lause "köpa sig råd", pitänee kai olla "köpa sig jord"], minkä vuoksi hallituksen -- joka ei ajan pitkään kernaasti voi nähdä, että talonpojat jäävät olemaan niin sorretussa tilassa -- ellei se enää voi menetellä kuten Kaarle XI puolitoista vuosisataa sitten -- luultavasti täytyy korottaa jokainen talonpoika hovineuvoksen arvoon. Kaikeksi onneksi on minulla kielentutkimuksissani ollut niin paljo työtä, ettei minulla ole ollut oikein aikaa tarpeeksi suuttua siitä sortotilasta, jossa herrat pitävät talonpoikiaan, sillä muuten olisin kait aikoja sitten pelkästä närkästyksestä tullut kipeäksi, ellen olisi pannut pillejäni pussiin, kuten siinä tapauksessa olisi ollut viisainta, ja heti tänne tultuani palannut Suomeen. Niiden orjuutta kärsivien venäläisten talonpoikien tila, joihin olen tutustunut, on kuitenkin verrattomasti parempi kuin täkäläisten talonpoikien. Kaikkialla heillä tapaa suurempaa varallisuutta, ja heidän asuntonsakkin ovat paremmat kuin näiden, joilla tuvissaan ei edes ole puulattiata, mikä pysyvissä olinpaikoissa asuvilla lappalaisillakin on. Lasi-ikkunoita ei yleensä näe, tai jos ihmeeksi jollakin talonpojalla sellainen on, niin se on mitättömän pikkunen.

8.

Lehtori Zittingille.

(Konsepti; alk. suomeksi.)

[Sulkujen ( ) väliset sanat ovat käsikirj:ssa riville, puolisulkujen { } väliset rivin yläpuolelle kirjoitettuina, riviltä pois pyyhkimättä. Pyyhkimällä tehtyjä sanain y.m. muutoksia ei ole katsottu tarpeelliseksi osottain]

[Tartto, marraskuun alkupäivinä 1844.]

Veljellinen Ystäväni!

Tänäpäivänä on minulla ollut {vähän} (melkein) liiaksikin ilonainetta. Ensiste luin Tartun (eli Dorpatin) avisissa Saiman yhdistyksestä Wiipurin meren kanssa, sen jo tulleen Keisarilta päätetyksi, ja muutaman tunnin perästä sain syyskuun 12:tena päivänä kirjoitetun kirjasi, joka näihin asti oli {elellyt} (maannut) Tallinnassa (eli Räävelissä) ja kylläpä {elelisi} (makaisi) vieläkin, ellei Pastor Aejmelaeus olisi {tavannut postitalossa ja kovaa kyytiä sille tänne antanut} (sitä postista ottanut ja tänne lähettänyt). Sama Aejmelaeus kirjoittaa minun vielä alulla joulukuuta voivan ehkä suoraan Tallinasta Helsinkiin päästä, joka sanoma on se kolmas mieltä ilahuttava asia ja ynnä niiden toisten kanssa kyllä olisi ansainnut lasin totia suuhunsa, jos olisi ketä toista, jonka seurassa totitseminen luonnistuisi. Mutta toverin puutteessa pitää toisenki totitta jäädä, itsenikin ilman olla. Kuitenkin ko'in palkita tämän vahinkoni sillä tavalla, että kahvimajassa join kaksi kuppoista kahvia tänäpänä puolisen päälle, kuin muut päivät olen yhdellä tyydyttäny. Kuopioon tultuani kyllä palkitsen vielä lopunkin. Päästön kanssa suoraan Tallinnasta meren poikki olkoon kuinka taliansa, niin kuitenkin täytyy vielä monta viikkoa siksi odottaakseni. Ehkä taistellen ajan kanssa k. 5:destä aamulla k. 10:neen illalla -- nyt on jo puolen tuntia ylikin 10:nestä -- en kuitenkaan näe saavan loppua työstäni, ennenkun alulla joulukuuta, koska ovatkin melkoisia ne sanakokoukset, jotka täällä oleva oppinut seura on uloskirjoittaakseni antanu. Provasti Helleriltä seuralle lähetetty kokous yksinänsä tekee lähes 800 puolen paperiarkin sivua. Siitä olen nyt kirjoittanut kolmannen osan, ja ne toiset vielä kirjoittamat[tomat] toki ovat pienempiä. En kuitenkaan {huolisi} (surisi), vaikka niinkauan tulen viipymään täällä, jos silläkin saisin kaikki toimitetuksi, mitä toivoin ja pitäisi. Mutta enpä taida tällä kerralla saada. Ilman muuta olisin pitänyt käydä Pernossa pastori Rosenplänterin luona, joka 40 vuotta vironkieltä tutkittuansa arvattavasti olisi tainnu monessa asiassa minullenkin hyödyksi olla; mutta Pernoa ja Rosenplänteriä näin myöhään en enää tohdi muistellakaan, vaan lohduttelemme sillä, ettei aika vielä tähän vuoteen loppune.

Sanomasi Saiman entisissä voimissaan olemisesta saatti mieleni varsin iloiseksi. Näytti kesällä Helsingissä ollessani siltä, kun ei olisi Saima raukalla ollut pitkää ikää taattavana. Kuin kuulin olivat monet kalahukset huolettomuudesta kotimaan asioissa suututtaneet {ylempiäkin, niin että välissä jo oli puheeksi tullut kieltää Saiman Kuopiota alemmaksi kulkemaan} (semmoisiakin, jotka kerrassaan olisivat tainneet Saimalle veitsen kurkkuun pistää). Kuin nyt kuulen, eivät kuitenkaan suuresta kärsivällisyydestänsä ole sitä tehneet.

Mitä likemmäksi takasinlähtö aikani lähestyy, sitä enemmin rupean myös itsekin pois ikävöitsemään ja työtäni loppuun kiirehtimään. Jos ennen ei, niin kuitenkin nyt, näen että aika ainakin on lyhytläntinnen ja että vuorokaudella pitäisi olla vähimmäksi 30 tiimaa, kaikki kullakin päivällä toimeen saadakseni, mitä aamulla alkain toivon. Kuin moni kuitenkin lienee hyvillään niiden 24:n kanssa, kun sillä on, niin pitäneehän olla samoti minunki.

En muista joko kesällisessä kirjassani olisin onnistunu sinua alettuun naimiselämähäsi. Miltei, niin tahon nyt suullani sydämelläni onnistaa sinua siihen ja toivottaa, että senkautta tulisivat kaikki lapsipäivän riemut ja nuoren ajan ilot palkituksi, jotka ovat menneet, paitsi muistosta, ja sitä toivotan niin itsellesi, kuin frouvallesi!

Olipa hyvä asia ettäs sait Fransi rukan kouluun ja jo kohta kolmanteen luokkaan. Näihin aikoihin pelkään hänen rupeavan alasti käymään, koska jo kyllä kaikki vaaterepaleensa mahtavat hajalla olla. Sentähden kirjoitin menneellä viikolla apotheikari Wennbergille ja pyysin hänen antamaan rahaa siihen tarpeesen, kuin myöskin maksamaan Wichmannin frouvalle, mitä olen velkaa. Jos hänellä olisi kirjain tarvesta, niin ota niitä Karsteinilta eli muualta minun nimelläni, kyllä palatessani sitten maksan.

Oppinutseuran esimiehen, toht[o]r[i] Fählmannin, ja muiden kanssa on minulla aina ollut tyhjää tekemistä ja vastaamista Suomen kielen kirjoituslaadun (orthografian) puolesta. (He) päättävät sen aivan kelpaamattomaksi ja luulevat Viron kirjoituslaadun paljo paremmaksi, Suomellenkin sopivammaksi, sillä toteen saattaen vanhan sanan malasta omassa ja raiskasta toisen silmässä. Tahdotko nähdä kuinka suomi tulisi Viron kirjotuslaadun jälkeen kirjoitettavaksi, niin saat seuraavasta näytteeksi: [Kantelettaresta] II. 108. "Penä heiti minnon emmoni", taikka I. 16.

Olli meidä, kun olligi, Olli ennen aegoinansa, siskoja sinnine silda. veikoja venno pnnnanen. Tulli tuli otti laian, 5 tulli toinen, toisen otti, kolmansi kokkan rebbäsi tulli vimeinen vihhuri, seppä vei koggo vennehen. Jäi veikkod veen varrahan, 10 joudu sormed soudimekst käsivarred vardimeksi peugalo perrämellaksi. Soua sormed toole male, kussa puud punnale paista 15 puud punnale, maad sinnele, kivved kiildäväd vassele hobbiale hongan oksad kullale kukkad kannervan.

Miksi sian saksaksi suomi sillä tavalla kirjoitettuna muuttuisi, kyllä helposti on nähtävä, ja samanlaiseksi on se jo muuttanut Viron kielen. Luulisit olevan helpon tämän kirjoituslaadun kehnouden taitaa Virolaisillenkin näyttää, mutta peräti toisin. Ajatellevatko: parempi oma olkinenki kuin vieraan vehnäinenki, vai kuinka, mutta aina tahtovat mielellään {omaa kirjoituslaatuansa paremmaksi kiittää} (puheeksi ottaa, kuinka suomea sopimattomasti kirjoitetaan), kuin kuitenkin eivät ymmärräkään suomea, paitsi mitä muutama on vähän Strahlmannin grammatika vainajasta kuullut, niin vastaan riitelemisen siasta olen käskenyt heitä ensin Suomeen tulemaan ja kieltämme paremmin oppimaan, sitte kirjoituslaadusta puhumaan. Seuraavilla sanoilla kirjoitti Viron kielen paras oppinut, provasti Masing vainaja Suomen kirjoituslaadusta kirjassansa "Estnische Originalblätter für Deutsche" (pag. VIII).

Melkein yhtä Masingin kanssa ajattelee usiammat Tartussa vieläkin kirjoituslaadustamme, jota kyllä eivät muusta taida tunteakaan, kuin Masingin sanoista. Tallinnan tienoilla alkaa kuitenkin muutamia olla, jotka tahtovat Suomen kirjoituslaatua Virollenkin, niin pastori Ahrens (Viron uuden Grammatikan kirjoittaja) ja eräs toinen pastori on jo pienen kirjan nimellä: "Toomas Vester, Lapo rahva uso ärataja Norra maal" s.o. [-- --, Lapinkansan uskon herättäjä Norjan maalla] Suomen kirjoitustavan jälkeen kirjoittanut ja pränttäyttänyt. -- Olisi aikaa, tahtoisin Tartun oppinut[-] seuralle mielellään ensi kokoukseksi jotain Suomen orthographiasta kirjoittaa, jos muuta hyödytystä siitä ei olisikaan, kuin että kirjallisestikin olisin itseni vapaantanut.

Lopuksi pyydän sinua tervehtämään niin niitä naispuolia herrasväestä, joista kirjoitat että välistä kyselevät minustakin, kuin vielä muitakin. -- Jos unehuttaisitkin tämän terveheys sanomisen, niin älä kuitenkaan unehuta tervehtää kanssaopettajiasi ja uuden puukoulun opettajia. v. Beckeri pian taitaa jättää teidät, koska kerran kuuluu hakeneeksi itsiänsä Pelkijärvelle. Häntä tulette kyllä kaipaamaan; hyvä, jos saisit toisen semmoisen siaan.

9.

Tohtori Rabbelle.

Tartto 12 p:nä marraskuuta 1844

[Merkitty saapuneeksi perille marrask. 22:ntena 1844.]

Rakas Veli!