Part 24

Sen sijaan että minun tunti, jopa kaksikin sitten, olisi pitänyt alkaa tämän kirjeen kirjoittaminen, olen käyttänyt ajan viroon, niin etten toivo saavani monta riviä kokoon ennen postitunnin päättymistä. Kuten huomaat, olen yhä vielä Tartossa. Tohtori Fählmann, Virolaisen Oppineiden Seuran esimies, kehotti minua jäämään seuran kokoukseen, joka oli toissa päivänä, ja johon minutkin kutsuttiin. Sitä kesti kello 7:stä i.p. kello 12:en yöllä. Ensin esimies luki lyhyen esityksen Seuran menestyksestä, toiveista ja muusta seuran tilasta siitäperin kun seuralla viime kesäkuun alussa oli viime istuntonsa. Sen jälkeen merkittiin luetteloihin muutamat lahjoitetut kirjat ja luettiin muutamia kirjeitä mikäli Seuraa koskivat. Vielä luettiin julki pastori Hollman[n]in jättämä tutkimus virolaisista nomineista, ja t:ri Hansen esitti pääkohdat kirjoittamastansa tutkimuksesta, jonka tarkoituksena oli Herodotoon mainitsemien Skyyttain maan paikannimien lähempi määrääminen. Sama Hansen piti pöytäkirjaa, kun sihteeri juuri oli matkalla Inkerissä ja Aunuksen kuvernementissä. Kaiken tämän kestäessä poltettiin sikaria ja juotiin ensin teetä ja sitten viinitotia, mikä näyttää olevan hyvä keino estämään sitä jäykkyyttä, joka muuten tavallisesti pyrkii pujahtamaan sellaisiin seuroihin. Seura ei kokoonnu yliopistoon, vaan aina yksityiseen taloon. Viimeisellä tunnilla syötiin perinpohjainen illallinen, minkä jälkeen jokainen meni kotiansa, paitsi Fählmannia, jonka kai vielä oli käytävä jonkun potilaansa luona; näiden hoidossa yksistään hänellä olisi kylliksi tehtävää, ilman että kiusaisi itseään Oppineiden Seuran esimiehen toimella, opettamalla minua ja viron luennoilla yliopistossa, sillä hän on samalla yliopiston vironkielen lehtori, ja lisäksi hän luennoitsee dietetiikkaa ja farmakologiaa, joiden tieteiden avoimeksi julistettua professorinvirkaa hän hoitaa. Kaiken tämän hän ihmeteltävällä tavalla ehtii toimittaa ja kirjoittelee sitäpaitsi vironkielisiä kirjoituksia "Marahva kalenderiin" ja saksankielisiä Seuran keskustelemuksiin. Parasta, mitä tähän asti on kirjoitettu viron kieliopin alalla, on hän tehnyt, ja se on painettuna mainituissa keskustelemuksissa. Kaikista lääkäreistä hänellä näillä seuduin on lukuisimmat hoidokkaat (60-70 potilasta päivässä, joiden luona hän joka päivä käy kaupungilla, paitsi niitä, jotka käyvät hänen kotonaan ja joiden kanssa hän on kirjevaihdossa). Hän on meidän ikäisemme mies, iloinen, suora, hyväntahtoinen ja avulias kaikessa, minkä vaan voi toimittaa. Seuran kokouksessa minä lupasin seuraavaan "Sitzungiin" [istuntoon] kirjoittaa vertailevan viron ja suomen muoto-opin, jos suinkin ehtisin. Pyysin oikeutta kopioida Seuran sanakirjakeräelmät, mihin kernaasti myönnyttiin, ja johon sittemmin sain toisenkin oikeuden; olen näet tähän asti unhottanut kertoa, että minä olin yksi äsken valittuja uusia jäseniä. Heti palattuani lättiläiseltä rajalta, jonne nyt aion matkustaa, ryhdyn sanakirja-ainesten kopioimistyöhön. Siihen kai menee monta viikkoa, mutta se on välttämätöntä, kun useimmat virolaiset sanat esiintyvät suomessakin, jos eivät kaikissa, niin kuitenkin jossakin murteessa, ja kun näin suurin määrin niitä saa kootuiksi, se tietysti on parempi, kuin niiden noukkiminen yksitellen.

Kun sekä Fählmann että Hansen ovat lahjoittaneet minulle muutamia virolaisia kirjoja, joita en kirjakaupasta ole saanut, ja ovat luvanneet hankkia minulle useampia, ja kun minäkin tahtoisin heille antaa jotakin, pyydän Sinua, että jätät alla olevan luettelon Thunbergille ja kehotat häntä lähettämään ne, mikäli ovat saatavissa, konsuli Böninghille Tallinnaan pyytäen häntä sieltä postissa lähettämään ne minulle tänne Tarttoon. Muutamia minulle tulevia Sinulla niistä lienee kotonasi; sen tähden en lähetä tilausta suoraan Thunbergille, vaan pyydän Sinua katsomaan, mitkä Sinulla on hallussasi; pyyhi ne pois luettelosta ja anna sitten sekä kirjat että luettelo Thunbergille.

[Mainittu tilausluettelo:]

Hyödyllinen Huvitus luomisen töistä; 2 kappal. Ajanviete Lapsille. Kultala; 2 kpl. Haaksirikko. Hyödyllisiä kertomuksia yhteiselle kansalle: 2 kpl. Luvun lasku oppi Boreniukselta. Tomas Kempin 4 kirjaa Kristuksen jälkeen seuraamisesta. Biblian Historia. Vanhan ajan Historia Ahlholmilta. Ilolaulu Jesuksesta. Suomenkielinen Wirsikirja. Suomalaisia Sanalaskuja. Suomalaisia Arvoituksia. Kalevala. Kanteletar. Mehiläinen 1836, 37, 39, 40, Suomen historia ja Venäjän historia, jolleivät seuraa Mehiläisen mukana. Kotilääkäriä 2 kpl. Suomi, kaikki vuosikerrat. Renvallin kielioppi, Vikströmin kielioppi. Vhaelin kielioppi. Hippingin kirja Saksanmaasta. Gottlundin: Taciti Omdömen öfver Finnarne. -- Jos tämän lisäksi voisit lähettää Saima-lehden, Maamiehen ystävän ja Helsingfors Tidningar, vaikkapa muutamia muitakin sanomalehtiä kesäkuun keskivaiheilta, niin sitoudun jättämään ne vahingoittumattomina takaisin Helsingissä, niin pian kuin olen palannut. Ne tulevat kaikki kait helposti Tallinnaan ja sieltä raskaamman postin mukana tänne, kun vaan pyydetään Böninghiä suorittamaan ennakolta postikulut, jotka sitten Tallinnassa itse tahdon maksaa hänelle takaisin. Joskus odotan saavani Sinulta kirjeen sekä tietoja siitä, mitä vieraita Sinulla nyt on Kalliolinnassa, sekä muita tilapäisiä uutisia. Terveisiä asianomaisille!

Uskollinen veljesi Elias Lönnrot.

4.

Lehtori Ståhlbergille.

(Konsepti?)

[Aaltosulkujen { } välissä olevaa vastaa "Saiman" 44:nnessä n:rossa 1844 ruotsiksi julkaistu "Ote t:ri Lönnrotin kirjeestä, joka on päivätty Tartossa elok. 27:ntenä 1844", joka kuitenkaan ei ole sanasta sanaan yhtäpitävä tämän kanssa.]

Tartto, 24 p:nä elokuuta 1844.

Rakas Veli!

Kun nyt taas epäilemättä olet Viipurissa, lähetän sinne tämän tervehdyskirjeeni. Viime kuukausien kuluessa aioinkin Sinulle kirjoittaa, mutta lykkäsin sen aina toistaiseksi, kun en varmaan tietänyt, missä silloin oleskelit, Nurmeksessa, Kajaanissa vai Viipurissa. Varmaankin muilta olet jo kuullut, että olen matkustanut tänne Viroon. Täällä Tartossa olen jo puolentoista kuukautta tutkinut viroa ja etenkin viron kielioppia, joka nyt vihdoinkin on alkanut selvitä minulle. Etenkin sen tähden on minun näissä opinnoissa oltava tarkka, että vastedes, jos joskus siihen saan aikaa, voisin tällä taholla olla valmistautunut työhön, jota usein olen ajatellut, nimittäin vertailevan suomen, viron, vepsän ja lapin kieliopin kirjoittamiseen. Sen verran saksaa näyttää täkäläinen saksalainen ympäristö minuun mättävän, että voin kirjoittaa sellaisen teoksen saksaksi, jollei sen julkaiseminen ruotsiksi kannattaisi.

{Täkäläiset virolaisuuden ystävät ovat eri mieltä viron sukulaisuudesta suomen kanssa, toiset kun pitävät sitä suomen tyttärenä, toiset sen sisarena. Minä puolestani olen taipuvampi jälkimäiseen mielipiteeseen, kun näet kahdesta pahasta, pilatusta sisaresta ja lapsesta, kernaammin valitsee edellisen. Jopa on pälkähtänyt muutamien päähän pitää muuatta hyvin turmeltunutta viron murretta, nimittäin liivin kieltä, jota jokunen sata Salis-joen suulla ja Angernin rannikolla asuvaa henkeä puhuu, kaikkien suomalaisten kielien tai suomalaisheimojen kielien kantaäitinä. -- Kuitenkin on harrastus viime aikoina enemmän kääntynyt kielen filologiseen muovailemiseen. Viime vuosina on ilmestynyt kaksittainkin viron kielen muoto-oppeja, toinen erään pastori Ahrensin, toinen Fählmannin julkaisema. Viimemainittu asuu täällä Tartossa; hän on usein käynyt luonani ja opettanut minulle viroa. Uutta virolaista sanakirjaa varten on täkäläisellä Oppineiden Seuralla suuria keräelmiä, jotka minä olen päättänyt kopioida, ja olen jo siihen pyytänyt ja saanut luvan. --

Missä suhteessa viro pääasiallisesti eroaa suomesta? a) Vokaalisointu puuttuu kokonaan, minkä vuoksi sanan jälkitavuissa on yksinomaan kovia vokaaleja, b) Pronominaali-suffikseja ei ole, paitsi muutamissa harvoissa sanoissa, missä kolmannen persoonan suffiksi esiintyy, mutta nämä sanat ovat poikkeuksetta muuttuneet adverbeiksi, c) Nominatiivi päättyy useimmissa sanoissa konsonanttiin silloin kuin se suomessa päättyy vokaaliin; ainoastaan milloin kaksitavuisissa sanoissa korollinen vokaali on lyhyt, päätteenä on vokaali, ja sama on laita adessiivin, ablatiivin, inessiivin ja elatiivin, ja erityisissä tapauksissa myös infinitiivinkin. d) Komitatiivia, instruktiivia, prolatiivia ja essiiviä ei ole, mutta niiden sijaan on muuan terminatiivi-sija, esim. _rinnani_, rintaan asti, _polveni_, polveen asti, sekä -ga-päätteinen sija, joka lähinnä vastaa suomen komitatiivia, esim. _käega_, kädellä, _Jumalaga_, Jumalan kanssa, e) Monikolla on, lukuunottamatta nominatiivia, tavallisesti kaksinkertaiset sijat, joista toisella sarjalla on erityinen kollektiivinen merkitys, f) Verbeillä ei ole konjunktiivin preesensiä, optatiivia eikä refleksiivistä taivutusta, ja ne ovat muutenkin suomen verbejä köyhemmät (infinitiivin sijojen, johdannaisten puolesta), g) Sanoissa tapahtuu usein sisäheitto, esim. _nuhtlen_, nuhtelen, _viimne_, viimeinen; tütred, [tyttäret], _kambrid_, [kamarit]; tämäkin riippuu korosta ja heittyneen vokaalin viereisistä konsonanteista, h) Viron täytyy useimmiten turvautua partikkeliin, milloin suomi voi käyttää gerundioita ja partisipeja. i) Adjektiivi jää muutamissa tapauksissa taipumatta, ja passiivin partisipin preteeriti on aina taipumaton j.n.e. Ainoastaan lyhemmyys on virolla etuna suomen rinnalla. Kun virossa on monta yksitavuista sanaa, jotka suomessa ovat kaksitavuiset, viro sopii paljoa paremmin uudenaikaiseen runouteen} ja konsonanttiset päätteet yksitavuisiin loppusointuihin. Viro on trokeista kieltä, minkä vuoksi sijapääte usein jätetään pois ja pitkä vokaali lyhennetään, milloin sana sijapäätteen liityttyä muuttuisi daktyyliseksi tai pitkän vokaalin kautta spondeiseksi. Sama on lapin laita. -- {Virolainen kirjallisuus on samoin kuin suomalainen -- köyhä. Kuitenkin on olemassa useita hyvänpuoleisia kansankirjoja, joita palattuani olen aikonut ruveta suomeksi muokkailemaan.

Koska sanakirja-työ -- nimittäin kopioiminen -- vie ainakin puolentoista kuukautta, ja kun sitäpaitsi pariksi viikoksi olen aikonut matkustaa lättiläiselle rajalle, voidakseni siellä paremmin tarkastaa viron Tarton-puolista murretta, niin tulen näillä seuduilla vielä viipymään pari kuukautta} ja toivon siis mitä pikimmin postissa saavani Sinulta moniaita rivejä. Jos olet käynyt Kajaanissa, niin ilahuta minua sikäläisilläkin uutisilla. En ole 4-5 kuukauteen kuullut mitään sieltä, enkä tähän saakka ole Virossa-oloni aikana saanut riviäkään Suomesta, kun olen laiminlyönyt ilmoittaa olopaikkaani ystävilleni. {Koska paluuni kotimaahan kaikesta päättäen ei voi tapahtua ennen loka- tai marraskuuta, on hyvin mahdollista, että minun on palaaminen Pietarin tai Viipurin kautta. Kotia palattuani aion asettua yhteen paikkaan kahdeksi vuodeksi ja} ["Saimassa" jatkuu: "koettaa, kuinka pitkälle suomen sanakirjan työssä siten kerkiän. Sitten kait minun taas on tehtävä muutamia kuukausia kestävä virkistysmatka Lappiin tai vepsäläisten luo, niin että jaksan istua jäljellä olevat kaksi vuotta."] tehdä sanakirjaa, mutta en vielä tiedä, olenko tekevä sen Kajaanissa vai olenko koko virkalomani ajaksi muuttava Kuopioon, missä kuitenkin joskus paremmin voisi virkistyä toverien parissa. Mikä Sinun mielestäsi olisi parempi? -- Cedervaller pyysi minulta lupaa lainata joitakuita kohtia Mehiläisestä painatettaviksensa. Tässä se nyt seuraa:

[Mainittu luvanantokirjoitus].

Painotarkastus-virastoon jätetään kaikki kirjoitukset leimaamattomalle paperille laadittuina, joten tämä siis kelvannee. -- Kuitenkin hänen tulee antaa minulle muutamia kappaleita ilmaiseksi; sen voit hänelle mainita.

Tervehdi rouvaasi, Ahrenbergia rouvineen, Ignatiusta, Judenia ja muita tuttavia.

Ystäväsi ja veljesi Elias Lönnrot.

5.

Tohtori Rabbelle.

[Tartto, 2? p:nä elokuuta 1844.]

[Merkitty saapuneeksi perille 4 p:nä syysk. 1844.]

Rakas veli!

Viime lauantaina sain kirjeesi ynnä useita muita kirjeitä Suomesta, niiden joukosta kajaanilaisiakin. Rahoista saan erityisesti kiittää; nykyhetkeksi jopa kahdeksi kuukaudeksi edelleen olen niiden kautta runsaasti varattu, ja olisin luultavasti koko matkaakin varten, ellei minun pitäisi ostaa useita kirjoja, joista Bopp'in "Grammatik über die Sanscritsprache", jonka eilen tilasin, yksin maksaa 15 hopearuplaa. Virolaisia kirjoja minulla jo on ainakin 70 erinimellistä, ja useista kaksoiskappale, toinen näet Porvoon lukiota varten, lehtori Öhmanin toivon mukaisesti. -- Valtioneuvos Krusen luona näin äsken ihka uuden mustalaiskielen kieliopin ja lukukirjan, joiden olemassaolon johdosta hän kiroili ja pauhasi, kun tekijä, muuan berliiniläinen, sitä varten oli käyttänyt hänenkin kokoelmiansa vähintäkään häneltä lupaa kysymättä. Valtioneuvos oli näet lähettänyt mustalaiskeräelmänsä sinne tarkastettaviksi ja sitten saadaksensa ne takaisin, mikä nyt olikin tapahtunut, vaikka vallan odottamatta painetussa muodossa. Sama Kruse on historioitsija, arkeologi, vähän filologi, kirjailija, sanalla sanoen monipuolinen mies. Hänen poikansa, joka on ylioppilas, oli loma-ajalla käynyt Helsingissä, Hämeenlinnassa, Tampereella y.m. ja palasi joku viikko sitten ilman että oli voinut toimittaa isänsä antamaa päätehtävää, nimittäin että olisi piirustuttanut Lapista löydetyn vaa'an (tai vaakakupin), punnuksineen, väreineen, ruostepilkkuineen j.n.e., mistä vaa'asta professori Hällström-vainaja Tiedeseuran keskustelemuksissa antaa kuvauksen. Hän näytti minulle useita erilaisia vaakakuppeja, jotka oli kerännyt Virosta, Liivinmaalta ja kaikkialta; niistä, joita ei ollut voinut saada, hän oli hankkinut itselleen piirustukset; ainoastaan lappalainen vaaka puuttui hänen suureksi huolekseen. Nyt hän pyysi minua tekemään Helsinkiin palattuani kaiken, minkä voin, hankkiakseni hänelle siitä uskollisen piirustuksen. Jos mahdollisesti tietäisit, missä tätä vaakaa säilytetään, niin teetä minun kustannuksellani siitä piirustus ja lähetä se tänne, jotta Kruse saisi yölepoa. Senkin vuoksi haluaisin jo täällä ollessani saada hankituksi tuon piirustuksen Kruselle, kun sitä helpommin saisin tilaisuuden kopioida hänen kokoelmansa virolaisia sanoja, jotka hänellä on välilehtisessä Hupelin sanakirjassa. En epäile, ettei hän ilman sitäkin anna minulle lupaa siihen, mutta luulen hänen tekevän sen kahta kernaammin, jos hankin hänelle tuon kallisarvoisen vaakakuvan.

_Suomea_ varten voisin kyllä kirjoittaa jonkun kirjoituksen, esim. vertauksen viron ja suomen välillä, mutta ilmestyykö Suomi siis todella? -- Kun Castrénin syrjäänin kielioppi on painosta ilmestynyt, niin lähetä minulle sitä pari kappaletta tänne. Nehän voisi lähettää Kirjallisuuden Seuran vapaakirjeoikeudella, varsinkin kun tarkoitukseni on antaa toinen kappale täkäläiselle Oppineiden Seuralle.

Näihin aikoihin olen yhä vaan etymologiselta kannalta vertaillut viroa suomeen. Samoin kuin lapin kielessä on korolla virossa tärkeä osa, ja trokee on sanojen soinnullisuuden perusmittana, minkä tähden pääte usein niellään, ja pitkä vokaali lyhennetään, niin pian kuin sana sen kautta muuttuisi daktyyliseksi tai spondeiseksi.

Kun paperia näyttää riittävän, ja kokonainen tunti on jäljellä postiajan päättymiseen, niin tahdon tässä mainita muutamia pääasiallisia omituisuuksia, joiden puolesta viro eroaa suomesta. [Jotenkin samoin kuin 4:nnessä.] -- -- -- -- --

Huomenna, wenn es nicht regnet [= ellei sada vettä], matkustan etelämpään, palaan kahden viikon päästä ja ryhdyn sanakirja-ainesten kopioimistyöhön. Palatessani minua kait odottaa postissa muutama rivi, ehkäpä sanomiakin.

Valtioneuvos [v. Haartman, lääkintöhallituksen ylitirehtööri] kirjoitti minulle pyytäen minua mittaamaan hänen tarpeeseensa muutamia virolaisia kalloja, minkä tähän liitetyssä kirjeessä lupaan tehdä.

Keitä nyt on luonasi Kalliolinnassa? Tervehdi rouvaasi ja sukulaisiasi -- Castrénia ja kaikkia muita tuttavia. Grotille olen ostanut ne kaksi kirjaa, jotka hän pyysi minun ostamaan, mutta kolmatta puolalaista kirjaa en ole saanut

Veljesi ja ystäväsi Elias Lönnrot.

6.

Tohtori Rabbelle.

[Puolisulkujen { } väliset kohdat konseptista.]

Tartto, 14 p:nä lokakuuta 1844.

[Merkitty saapuneeksi perille lokakuun 26:ntena s.v.]

Rakas Veli!

Vaellukseni Tarton-virolaisten parissa maaseudulla kesti lähes seitsemän viikkoa niiden kahden asemesta, joilla lähteissäni olin luullut tulevani toimeen. Toissa iltana vihdoinkin palasin, luin ensin tervetulleen kirjeesi, senjälkeen useita muita, joista osa oli Kajaanistakin. Eilen lueskelin sanomia koko päivän ja kait minun vielä on hukattava päivä niiden takia. Sinun ja Thunbergin lähettämät kirjat olen saanut ja kiitän Sinua niiden vuoksi näkemästäsi vaivasta. Muutamat niistä olen jo antanut Fählmannille ja ylihuomenna, kun Seuralla on kokouksensa, annan loput Seuralle.

(18 p:nä lokakuuta.)

Näin pitkälle ehdin neljä päivää sitten, ja syynä, minkä tähden en kerinnyt pitemmälle, oli postitunnin loppuminen sillä välin kun jotakin muuta oli sattunut minua viivyttämään. [Konseptissa: "-- -- syynä -- -- oli se, että tahdoin kirjoittaa puhtaaksi muutamia arkkeja tarttolais-murretta koskevia kieliseikkoja, voidakseni antaa ne täkäläiselle Seuralle, kuten toissapäivänä teinkin."] Toissapäivänä Oppineella Seuralla oli taas kuukausikokouksensa. Se pidettiin yksityishuoneistossa kuten ennenkin ja kesti klo 7:stä tai 1/2 8:sta klo 12:en. Istunnossa luki 1:ksi esimies Fählmann kirjoituksen vironkielen pehmeistä (muljeeratuista, dileeraavista) konsonanteista, jommoisia suomessa ei ollenkaan ole -- sekä muutamia kirjeitä. 2:ksi pastori Körber muutamista kiinni-muuratuista ihmisistä [Konseptissa: "-- -- muutamain kiinni-muurattujen ihmisten luurangoista."], joita oli löydetty Riiassa ja muualla. 3:ksi tohtori Hansen teki selkoa erään vanhan historiallisen käsikirjoitus-kokoelman sisällyksestä. Sitäpaitsi neuvoteltiin tulevan-vuotisesta "Marahva Kalender'ista". Seura on nim. jo perustamisestaan asti pitänyt huolta erään "Marahwa Kalender" nimisen kansankirjan toimittamisesta ja julkaisemisesta. Siinä on tavallisesti 5-6 arkkia, alussa almanakka ja sitten muutamia opettavaisia {vironkielisiä} kirjoituksia rahvaalle {mikäli mahdollista, sivellettyinä uskonnollisella pohjavärillä.} Neuvottelu koski etenkin siihen otettavien kirjoitusten sisällystä. Kun siitä ei voitu mitään lähempää päätöstä tehdä, niin valittiin kalenteritoimikunta, joihin tulivat kuulumaan Fählmann, pastori Geheve ja Christiani. Sittenkuin kaikki tämä turhantarkoitta muodollisuuksitta oli päätetty, teetä ja viinitotia nauttien ja sikareja poltellen, syötiin perinpohjainen illallinen, minkä jälkeen kukin erosi lähtien kotiinsa. {Eiköhän meidänkin Seura näin vapaassa muodossa tulisi vilkkaammaksi?}

Sellaisen kalenterinhan kuin yllämainittu meidänkin Seura voisi julkaista vuosittain? Sen ohessa ei taitaisi haitata Seuraamme, jos se jonkun verran omistaisi tarttolaisen ulkonaista muotoa.

Sanakirja-keräelmät sain eilen, ja ne ovat suuremmat kuin olin odottanutkaan. Niiden kopioimiseen kuluu kait puolitoista kuukautta, vaikkapa hyvinkin ahkerana olisin. Tämä on hyvin ikävää, kun minulle jo alkaa tulla halu palata kotiin päin. "Aber tshto delatj?" [= mutta mitä tehdä?] Puolitekoisin töin tällä alalla en kuitenkaan tahtoisi palata; sen vuoksi minun täytynee päättää jäädä tänne, vaikkapa päätökseni tähden olisikin pakko puoleksi repaleisena palata Pietarin kautta. {Ole hyvä ja lähetä minulle taas rahoja, niin paljo kuin Sinulla on palkkaani neljänneksestä jäljellä, sillä kyllä kaikki tarvittaneen.}

Tarton murteen deklinatsioni- ja konjugatsioni-muodot ovat melkoisesti yhtäpitävämmät suomen kanssa kuin Tallinnan murteen muodot, mikä on hyvinkin merkillistä, kun päinvastainen asianlaita olisi luonnollisempi.

{Suomea: Tarton viroa: Tallinnan viroa

silmä silm silm silmän silmä silma silmää silmä silma silmälle silmäle silmale silmällä silmäl silmal silmältä silmält silmalt silmähän silmä silma silmässä silmän silmas silmästä silmäst silmast silmäksi silmäs silmaks silmänä silmän silmana silmätä silmätä silmata.}

Itse maakin on Tarton eteläpuolella enemmän Suomen luonnon kaltainen kuin on laita Tallinnan ja Tarton välisien järvettömien ja vuorettomien seutujen, joiden kautta kuljin.

Puolen seitsemättä viikkoa kestäneellä kiertomatkallani tarttolais-murteen alueella kävin aina lättiläisten rajalla aivan lähellä Valk'an kaupunkia ja palasin sieltä Wõrun kaupungin kautta. Kaikkialla minua kohtasi sangen vieraanvarainen kohtelu pappiloissa, ainoissa herraspaikoissa, missä kävin. Sillä vaikka maa onkin täpösten täynnä herraskartanoita, en näissä käynyt, osittain sen tähden että niissä ei ollut mitään minulle välttämättömän tarpeellista, osittain harmissani ollen niiden harjoittamasta talonpoikain sorrosta. -- Papit olivat poikkeuksetta oppinutta väkeä, pitivät saksalaisia teologisia aikakauskirjoja ja seurasivat tarkoin aikaansa. Myöskin näyttivät kaikki olevan hyvissä varoissa. Kuitenkin tahtoisin tuhat ruplaa palkkana kernaammin olla pappina Suomessa kuin täällä kymmentuhannen palkalla, kun varmaankin ehtisin kuolla ennenkuin tottuisin välinpitämättömänä katselemaan moisioiden herrain sortaman rahvaan tilaa. Talonpojiksi heitä tosin sanotaan, mutta he ovat kuitenkin aivan samassa tilassa kuin herraskartanoiden torpparit meillä, vieläpä huonommassakin, sillä meikäläisellä torpparilla saattaa kuitenkin olla jäljellä toivo saada aikaa voittaen omakseen itsenäinen tila, mutta virolaiselle talonpojalle se on mahdotonta. Huonommat heillä on asunnotkin kuin köyhimmällä suomalaisella torpparilla. Eräässä kapakassa tuli muuan puoleksi juopunut talonpoika luokseni krouvi-kamariin ja rupesi puhumaan kaikenlaista. Käskin hänen mennä ulos, lisäten, etten kärsinyt juopunutta miestä luonani. Silloin hän alkoi itkeä ja pyysi, etten panisi sitä niin pahakseni, kun juopotteleminen kuitenkin oli ainoa, millä voivat hankkia itselleen iloa, _sest kui Roots meid enne orjiks teggi_ (siitä perin kuin Ruotsi muinoin meidät orjiksi teki). Luultavasti hän Roots'illa tarkoitti saksalaisia ritareja. -- Lopuksi minun täytyy taas pyytää sinua lähettämään minulle mitä [palkkani] neljänneksestä on jäljellä, sillä luultavasti Asp jo sen on lähettänyt. Tätä nykyä kassani on melkein tyhjänä, ja tarvitsen siis rahoja sekä tänne jäädäkseni että täältä lähteäkseni. Virolaisia kirjoja minulla jo on toista sataa; ne eivät kuitenkaan muodosta varsin suurta kirjastoa, kun useimmat ovat pieniä kirjasia. Tervehdi kaikkia tuttavia ja ennen kaikkea rouvaasi ja sukulaisiasi.

Hartain ystäväsi Elias Lönnrot.

J.K. Jos Castrénin syrjäänin muoto-oppi jo on päässyt painosta, niin lähetä minulle sitä 2-3 kappaletta. Ne voisi postikuluja säästäen lähettää vaikka Oppineiden Seuralle tai myöskin suoraa päätä minulle.

Lnr.

7.

Rehtori Snellmanille.

(Konsepti;)

[Suureksi osaksi julkaistu ruotsiksi "Saiman" 51:nnessa n:rossa 1844. tässä täydennettynä konseptin mukaan.]

[Tartto, loppupuolella lokakuuta 1844.]

{Rakas Veli!

Kun nyt alkaa olla puoli vuotta siitä kun toukokuun 2:sena päivänä Kuopiossa erosimme, niin lienee aika kirjallisesti sinua tervehtiä, ennenkuin voin tehdä sen suullisesti, mihin vielä varmaankin kuluu pari kuukautta, jos kohta hyvin usein muistelen sinua ja muita sikäläisiä äijäksiä toivoen pian saavani teitä tavata. Samoiltuani lähes seitsemän viikkoa Tarton eteläpuolisilla seuduilla, olen nyt taas asettunut tähän Liivinmaan yliopistokaupunkiin, tosin en yliopiston tähden, jonka seinien sisällä vastaiseksi en ole ollut enkä luultavasti tule olemaankaan, vaan kopioidakseni muutamia sanakirjanaines-kokoelmia, jotka ovat täkäläisen "Oppineiden Seuran" hallussa.}