Part 2

Joka tapauksessa on parasta, että ennen painatuksen alkamista hankitaan painatuslupa, mitä varten jo painetut arkit sekä vielä painamatta oleva osa lienee tarkastettavaksi jätettävä, jotta koko teokselle saataisiin painatuslupa yhdeltä ainoalta painoasiamieheltä. Tässä seuraa mukana eri lehdelle kirjoitettu esipuheentapainen ynnä sisällysluettelo. Toivomukseni oli ollut saada tämän sisällysluettelon sijaan teoksen alkuun sellainen lyhyt sisällyksen supistus kuin Suomen Historiassa (Cajanin tekemä) on. En ole rohjennut vaivata häntä ehdottamalla, että hän sen tekisi, hän kun paraikaa taitaa suoritella tutkinnoitaan; mutta jos hänellä tai jollakulla toisella olisi aikaa ja halua sellaisen kirjoittamiseen, olisi se sangen hyvä asia. Oma aikani kuluu niin kokonaan suomen, venäjän ja lapin kielioppiin, etten ehdi toimia mitään muuta. Kun kysymyksessä olevan historian painatusta ei siis sic stantibus rebus [asioiden niin ollen] niinkään pian voida panna edes alkuun, ja kun sanomalehti- ja muita tilaajoita niin usein on petetty lupauksilla heidän maksamiensa rahojen korvauksesta, ei saattane olla haitaksi ilmoittaa jossakin helsinkiläisessä lehdessä heikkouskoisten vahvistukseksi, että luvatun korvauksen saannista on hyviä toiveita.

Siitä hyvästä tarjoumuksestasi, että raha-asioissa voin turvautua Sinuun, olen Sinulle suuresti kiitollinen. Matkaani varten olen tosin varannut itselleni jonkun verran rahoja, mutta en vielä voi tietää, onko niitä riittämään asti. Mutta niistä 150 pankko-ruplasta, jotka lupasin Vesilahden kappalaiselle Kustaa Ticklénille siitä vaivasta, mikä hänellä on ollut Mehiläistä varten kirjoittamastaan Venäjän Historiasta, en vielä ole maksanut enempää kuin puolet, joten 75 ruplaa vielä on maksamatta. Pyydän Sinua lähettämään ne hänelle minun puolestani, kun hän nyt on tehtävänsä loppuun suorittanut.

Stockflethista erosin Ilomantsissa. Sieltä matkustin Tohmajärven, Pälkjärven, Kuskealau, Impilahden, Salmin, Tulomajärven. Veskelyksen, Säämäjärven ja Viidanan seurakuntien kautta tänne. Täällä nyt olen ollut 5-6 vuorokautta ja aion parin vuorokauden kuluttua taas lähteä liikkeelle vähitellen matkustellakseni kokoilemassa, mitä filologisessa suhteessa voi olla saatavissa. Näin tulen Vienanmeren rannalla sijaitsevaan Kemiin, mistä ensi avovedellä lähden Arkangeliin. Siellä en viivy pitkään, vaan lähden matkaamaan Kuolaa kohti Venäjän-Lapin kautta, missä aion viettää koko kesän. Kuolaan luulen saapuvani vasta myöhään syksyllä, ja sieltä lähden meren rannikkoa pitkin Vesisaareen ja Alattioon; jommassakummassa näistä paikoista tulen tapaamaan Stockflethin. Alattiosta sitten palaan suoraa tietä Tornion ja Oulun kautta Kajaaniin. Jotenkin tällainen on matkasuunnitelmani. Tosin se tuntuu vievän paljon aikaa, mutta olen tottunut työskentelemään matkoilla, joten ajanhukka ei tulle aivan suuri. Lapin kielen tunteminen on minulle oleva hyvin tärkeä sanakirjayrityksessäni, jos siitä aiotaan enempää kuin pelkkää tunnettujen sanojen ja niiden käännösten luettelemista. Jopa toivoisin ainakin sen verran perehtyväni samojeedienkin kielen perusteihin, että tietäisin, olisiko siitä suurta voittoa saavutettavissa suomenkielelle. Mutta siihen ei vielä riittäne aikaa, kun sellainen tutkimus, jos siitä toivoisi joitakin määrättyjä tuloksia, yksinään veisi aikaa ainakin puolen vuotta. Täytyisi näet opiskella kieltä, josta ei edes vielä tietääkseni ole kirjoitettu yhtään kielioppia. -- Koska yliopiston sanakirjalliset käsikirjoituskokoelmat tähän asti ovat olleet Renvallilla ja hän nyt on Herrassa nukkunut, niin ne olisivat ajoissa takaisin vaadittavat. Mitä fraseologiseen puoleen tulee, niissä kaiketi on paljo sellaista, mitä Renvall ei ole käyttänyt. -- Siitä etumaksusta, jonka suoritat G. Ticklénille, saat tähän liitetyn kirjeen mukaisesti Wichmannilta noin 300 ruplaa. Lähetä varmuuden vuoksi niistä 200 ruplaa minulle Arkangeliin, niin että siellä toukokuun keskivaiheilla voin ne saada. Vasenius lupasi minulle Suomenmaan kartan siitä korjausluvusta, jonka sitä toimitettaessa suoritin. Jos se nyt on saatavissa (värillisenä), niin anna kirjansitojan sovittaa se matkalle sopivaan muotoon ja tehdä siihen kotelo, ja lähetä sitten sekin Arkangeliin, sillä minulla ei ole Lapinmaasta muuta kuin huono, käsin piirretty kartta; Vaseniuksen kartassa näet ovat Lapinkin seudut kuvattuina. Kemistä olen lähettävä annokseni Suomeen. Se on vain puhtaaksikirjoitusta vailla. Terveisiä.

Veljesi Elias Lönnrot,

6.

Akademikko Sjögrenille.

Petroskoi, 21 p:nä maaliskuuta 1841.

Korkeasti kunnioitettu ja laajamaineinen Herra Kolleegineuvos!

Sen matkan Venäjän-Lappiin, josta minulla oli kunnia viime kesänä mainita Teille, olen nyt ottanut jo tehdäkseni. Mutta vaikka jo enemmän kuin kaksi kuukautta sitten läksin Kajaanista, en vielä ole ehtinyt etemmäksi kuin tänne Petroskoihin. Olin aikonut jo viime syksynä lähteä tälle matkalle, mutta minua tuli odottamattani Kajaaniin tervehtimään pastori Stockfleth, joka siellä viiden viikon ajan opiskeli suomea ja sieltä seurasi minua Ilomantsiin, mistä hän, minun saatuani kahdeksan viikkoa olla hänen seurassaan, palasi Kajaanin, Oulun ja Tornion kautta Lappiin. Minä taas läksin Aunuksen suomalaisten luo Salmiin, Tulomajärveen, Veskelykseen ja Säämäjärveen, joilla seuduin jonkun aikaa olen tutkinut heidän murrettaan ja monasti ollut harmissani sen venäjän-sekaisuudesta. Jos kohta suomenkieli onkin kovin rumentunutta Turun seuduilla, se on kuitenkin verrattomasti puhtaampaa kuin tämä Aunuksen kieli. Säämäjärven papilta sain v. 1804 slavonilaisilla kirjakkeilla painetun aunuksenkielisen katkismuksen. Sen kieli on seuraavanlaista; Ensimäine kysyndu. Midämyö sinä sanottos ristikansu? -- Sanon: Sidämyö, mi minä uskon jumalah meiän spaasale syndyle, i pien hänen pyhitetyn sakonan. -- Toinen kysyndu. Mih opastav ristitysen viero? -- Sanon: Opastov joga toves, i joga hyvän laaindah i mill väljättu sanottu kniigois pagisioin i apostoloin; a lyhembi raadi minun mustondah kai se kirjutottu lujas vieros meiän ristikansoin, kudam luja mieles pien, i konsu pidän se sill manerille lugen: uskon yhteh jumalah isäh, i muidu. -- -- Näin jotenkin kuului tämä eriskummainen teksti papin tulkitsemana. Elatiivi-sijan pääte -ta näyttää kokonaan menneen hukkaan, ja kun inessiivin päätteessä oleva a niinikään on jäänyt pois, ovat molemmat sijat nyt samanlaiset ja päättyvät s:ään. Konsonantti-yhtymät mb, nd, ht (hd) y.m. pysyvät enimmäkseen muuttumattomina silloinkin kun tavu tulee suljetuksi. Minun ei vielä ole onnistunut tässä murteessa huomata jälkiäkään personaali-suffikseista. Mutta useiden alkuperäisten omituisuuksien olemassaolon olen aika-ajoin pannut merkille. Niinpä esim. karjalaista monikonpäätettä -loita käytetään yksitavuisissakin sanoissa: suoloita, työläitä (= soita, töitä), sitäpaitsi tapaa sellaisia diminutiiveja kuin kivilöinen, mäkilöinen, jokiloinen y.m., jotka luultavasti itse ovat johtuneet kielessä ennestään olevista diminutiiveistä kiviö, mäkilö, jokilo. Useampitavuisistakin a-päätteisistä adjektiiveista komparatiivi usein muodostuu e:llä: _pohatembat, matalembat_ pro _pohatammat, matalammat_. Pois sanaa vastaa kaikkialla _ääreh_, josta virolainen sana _ärra_ luultavasti on johtunut; sanotaan myös _järelle, järille_ eikä jälelle, jälille, kuten virossa _järrele_. Rahvas sanoo kieltänsä erotukseksi suomen kielestä lyvvin kieleksi. Tämän sanan nominatiivi on luultavasti lyyti -- ainakin olen joskus kuullut tätä kansaa sanottavan lyytiköiksi, lyytikköläisiksi. -- Lyyti sana taas johtunee venäläisestä ljudi sanasta.

Parin päivän kuluttua lähden täältä taas maalle ja luulen toukokuun alussa olevani Kemissä, sieltä ensi avovedellä matkustaakseni Arkangeliin. Koko kesän aion viettää Venäjän-Lapissa ja sitä seuraavan talven Norjan-Lapissa. Jos olisi olemassa kieliopillisia tai muita apuneuvoja samojeedein kielen opiskelemiseen, olisin halukas ensin muutamaksi kuukaudeksi lähtemään lähimpien samojeedein luo, mutta niin neuvottomana kuin nykyä sinne tulisin, en saattaisi paljoa oppia heidän kielestään siinä lyhyessä ajassa, jonka siellä voisin viipyä. Mutta jos olisi olemassa jonkunlainen samojeedin kielioppi tai joku muu kirja tällä kielellä, ja jos ne olisivat saatavissa kirjakaupasta, pyydän Teitä hyväntahtoisesti lähettämään sen minulle Arkangeliin, missä vielä toukokuun keskivaiheilla tulen oleskelemaan. Tässä tapauksessa pyydän Teitä siitä vastaiseksi suorittamaan maksun. Lappalaisia kirjoja on minulla varattuna joltisestikkin, ja olen saanut pastori Stockflethilta lupauksen, että hän lähettää minulle toisia Arkangeliin.

Pyydän sanomaan terveisiä Kolleegineuvoksettavelle ja olen edelleen

kunnioittaen nöyrin palvelijanne Elias Lönnrot.

J.K. Rahvaassa tavallinen Venäjän kirkon ristimänimien lyhentäminen näyttää tukevan sitä ajatusta, että kreikanusko ennen on ollut Suomessa sangen laajalti levinneenä. Paikannimet, sellaiset kuin Sakkola, Ahtola, Mikitta, Kostala, Harola, Hurola, Vakkala, Kuismavaara, Larila, Larinsaari, Kesterinsaari, Toppana, Nastola, Jormas, Jormaa y.m. tuntuvat johtuvan venäläisistä ristimänimistä; Sakko (Zacharias), Ahto (Autonomus), Mikittä (Nicetas), Kosta (Constantinus), Haro (Chariton), Huro (Gurij), Vakka (Vakaa), Kuisma (Kosmus), Lari (Hilarion), Nesteri (Nestor), Toppana (Stephanus), Nasto (Anastasius), Jorma ja Jormu (Hermolaus).

7.

[Päiväkirjasta.]

Petroskoi. 22 p:nä maaliskuuta 1841.

Eilen olin kekkereissä erään alilääkärin luona -- ylhäisempien luo en ole rohjennut mennä edes tervehdyksille peläten, että he joko olisivat liian ylhäisiä, tai minä liian alhainen. Aluksi minulle tarjottiin ryyppy viinaa (puhdistettua), sitten kahvia, sitten teetä, sitten jonkunlaista "räämiä" eli kiiseliä, renikoita, pähkinöitä ja erästä toista sisushedelmälajia (orjhi kedrovyje, [setripähkinöitä]). Sen jälkeen pelattiin korttia ja napupeliä. Viinaa tarjottiin silloin tällöin, mutta kun kieltäydyin sitä nauttimasta sanoen sitä liian väkeväksi, laitettiin minulle lasi totia. -- Koko vierailu kesti kello 6:sta 1/2 10:en.

-- Palasin juuri hetki sitten kotia seminaarilaisten kasarmista. Siellä heitä asui noin kolmekymmentä 5-6 kamarissa. He ovat kaikki (luultavasti) lähiseutujen pappien ja diakonien poikia. Useat heistä puhuivat lyvvinkieltä. Seminaaria he käyvät aina kymmeneen vuoteen ja lukevat saksaa ja ranskaakin, paitsi latinaa, kreikkaa ja hepreaa. Opetuksen tulee tapahtua lyvvinkielelläkin, mutta etupäässä venäjäksi. Logiikka ja retoriikka ovat ainakin nimeltään tunnettuja tieteitä, historia ja maatiede hieman tutumpia. Päättäen seminaarikurssinsa päättäneistä diakoneista, joiden kanssa olen puhunut, en puolestani voi antaa mitään hyvänpuoleista arvosanaa tälle oppilaitokselle. Latinan puhumistaitoa pidetään erinomaisen taitavuuden merkkinä. -- Seminaarilainen saattaa jättää pappissäädyn.

Tänään 22:ntena päivänä maaliskuuta toimitin matkalaukkuni katsastuksen ja havaiisin, että sen sisällyksenä olivat seuraavat esineet:

Aliosastossa:

1. Mustejauhoja ja muita musteen aineksia. 2. Kyniä, lyijykyniä, lakkaa. 3. Kummilakkaa ja piipunhelakittiä. 4. Hieman lääkkeitä. 5. Tötterö sisältävä teetä. 6. Samallainen sokeria sisältävä. 7. Muutama kartuusi tupakkaa. 8. Merenvahapiippu varsineen. 9. Irtonainen piipunvarsi. 10. Pari partaveistä. 11. Vähä sinistä verkaa housujen paikkaamista varten. 12. Monenlaisia nappeja. 13. Kompassi. 14. Kaksi mustepullon tulppaa. 15. Kanteleen kieliä. 16. Taulapala. 17. Kiiltonahkaiset saappaat.

Yläosastossa ja viidessä taskussa:

18. Laatikko sisältävä: kynäveitsen + neuloja + teräskyniä + lyijykyniä + lakkaa + sinetin + hammasluita (piipun) + limsiöitä. 19. Puhdasta paperia ja lappalaisia kantasanoja. 20. Saippuaa. 21. Käytännössä oleva partaveitsi. 22. Huilu. 23. Paitoja, kaikkiaan kahdeksan kappaletta. 24. Musta hännystakki. 25. Mustat housut ja mustat siikkiliivit. 26. Neljä paria sukkia. 27. Musta kaulahuivi. 28. Sama vaalea, huilun ympäri käärittynä. 29. Kirjesalkku. 30. Toinen mustepullo (sivutaskussa). 31. Beckerin Suomen kielioppi. 32. Renvallin sama. 33. Renvallin Suomal. Sanakirja. 34. Hupelin Virol. Sanakirja. 35. Rask, Lappsk sproglaere. 36. Stockfleth, sama ynnä kirjainoppi. 37. Stockfleth, Lappalainen aapinen. 38. Stockfleth, edellisen norjankielinen käännös. -- 39. Stockfleth, lappalainen alttarikirja. -- Kirjeitä. -- 40. Stockfleth, Mateus ja Markus lapinkielellä. 41. Kalevala. 42. Kanteletar. 43. Suomalaisia arvoituksia. 44 Suomalaisia sananlaskuja, omia. 45. Sanoja, hovineuvos Aspin kokoamia. 46. Aunukselainen katkismus. 47. Mehiläinen, laulaja. 48. Venäläinen sanakirja, Schmidtin tekemä. 49. Venäjän kielioppi. 50. Geitlinin Ryska öfningar. 51. Virsikantele. 52. Nuotteja. 53. Venäjän kartta. 54. Vanhan-Suomen kartta. 55. Suomen kielioppi (käsi-kirj.) 56. Tohtorin arvokirja. -- Zakrefskin kirjoitus. "Oldskrift"-seuran jäsenen arvokirja.

Paitsi laukkua:

57. Laatikko, sisältävä: tulukset tulitikkuja + muste-pullon + toisen kynäveitsen + kovaisimen neuloja ja lankaa + sakset; kaikki tämä tupakkakukkarossa. 58. Arkipiippu. 59. Hopearahoja sisältävä kukkaro. 60. Sama kuparirahaa sisältävä. 61. Erityinen laatikko joka päivä käytettävinä olevia kirjoja varten. 62. Arkivaatteet.

8.

(Päiväkirjasta.)

Petroskoi, 24 p:nä maaliskuuta 1841.

Eilen annoin diakoni Aleksei Maksimovitsh Kotkozerskille toimeksi lähettää minulle saapuneet kirjeet Kemiin. Sitä varten tarvittiin seuraava kirjoitus:

[Venäjänkielinen valtakirja.]

Kirjeet oli määrä lähettää Arkangeliin. [Nähtävästi myöhemmin lisätty lause, alleviivattu.]

Muuten olin gorodnitshiin luona eilen noutamassa passiani ja lähteäkseni aiotulle matkalle (katso maaliskuun 19:ttä päivää). Passin sain takaisin samankuntoisena kuin olin sen jättänyt, mutta erään kirjoituksen alle minun täytyi panna nimeni. En varmaan tiedä, mitä se sisälsi, mutta luulen että se oli sitoumus, jossa lapasin 'omasta ehdostani, ilman asianmukaisten pakkokeinojen apua' pian matkustaa Veskelykseen tai palata Suomeen.

Kävin sitten puodissa ja ostin itselleni 1 1/2 puutaa kartuusi-tupakkaa, joka oli pantuna kuuteen tukkuun. Se maksoi kaikki ruplan ja viisi kopeekkaa hopeata. 25 ruplasta, jotka annoin kauppamiehelle, pyysin saada pientä hopearahaa takaisin. Hän antoi kolmenruplan rahoja sekä joukon kolikoita, joita yhteensä olisi pitänyt olla 21 rupl. 35 kop. pankki-arvoa; mutta sainkin ainoastaan 17 rupl. 85 kop., s.o. noin hopearuplaa vähemmän. Kun kauan laskettuani niitä ja hänen oltuansa poissa näkemästä, huomautin tätä, hän antoi minulle hopearuplan lisää ollenkaan väittämättä vastaan ja punastumatta.

Eilen kävin sitäpaitsi katsomassa kaupungin merkillisyyksiä. Olin muun muassa "savotassa" [ruukissa], joka on eteläpuolella varsinaista kaupunkia, ja jonka siitä erottaa oja. Mutta siellä en nähnyt muuta merkillistä kuin sulatettua rautaa sekä sen valamista erityisiin upokkaisiin; sitten palasin sieltä. Tämä savotta on kuin toinen kaupunki, yhtä laaja.

Diakonin, isäntäni, perheen ruokajärjestys on seuraava: kello 8 aamulla 2-3 kuppia kahvia tai 4-5 kuppia teetä, tai joskus kumpaakin. Sitten kello 1 leipää, kalalientä ja kalaa -- kiiskiä, joskus madetta ja ahventa. Sitten kello kuusi 5-6 kuppia teetä ja kello 8 tai 9 illallista, joka kauttaaltaan on päivällisen kaltainen. Itse he aamulla nukkuvat kello 8:an, paitsi silloin kun diakonin aikaisemmin täytyy mennä kirkkoon. Mutta näinä päivinä hän on ollut _kirkkosairas_ ja kirjoittanut jonkunlaista saarnaa, joka hänen ensi sunnuntaina on pidettävä kirkossa. Sillä hän on vaivannut minua enemmän kuin millään muulla, sillä melkein joka uuden rivin kirjoitettuaan hän lukee koko saarnan alusta, saadakseen aina lähinnä seuraavan rivin oikeaan yhteyteen kokonaisuuden kanssa. Jos hän siis kirjoittaa 10-12 riviä vuorokaudessa, niin saa kuulla hänen toistelevan saarnaansa yhtä monta kertaa. Kaikeksi onneksi se ei vielä ole pitempi kuin että kaikki on lopussa neljä minuuttia kestäneen lukemisen jälkeen.

9.

[Päiväkirjasta.]

Veskelys, 26 p:nä maaliskuuta 1841.

_Lyvvinkielessä_ en ole kuullut adessiivia käytettävän paikallisessa merkityksessä, vaan ainoastaan possessiivisessa ja mediatiivisessa. Minull on hyvä hebonen, ajoi hebosell; mutta: venet ajelehti _järves_ (ei järvellä). Hiero (= kylä) on järven rannas (ei rannalla). Illatiivi; kyläh, rantah; inessiivi, elatiivi: kyläs, randas (muotoja: kyläst, randast ei kuule); datiivi: kyläl, randal (tuskin koskaan: kylält, randalt); -- _jalgan_ musikka matkaa. Praeterlatiivi: kylätse, randatse. Genitiivi; kylän, randan. -- Andan, andat, andab, infinit. andada, maksada, vetädä, seisoda. -- _Sikä_ -- siellä; _täkä_ = täällä; _kier_, gen. _kieran_ = kerta, kerran; _dielo l. djelo_ = asia (ascha); _saara_ = haara (tiensaara); hiero = kylä; _tjsuura_ = puoli; _parttu, sylty_ = partta, syltä; _kerdu_ = kerta; j.n.e.; oiked, korked, gen. oikedan, korkedan = oikea, korkea; -- lakedat suot. -- Possessiivi-sufTikseista tuskin on jälkiäkään, vaan sanotaan: minun poika, minun poigal [g:n yläpuolelle kirjoitettu j, g:tä pois pyyhkimättä] -- poikani, pojallani; -- _reki, regen; joki, jogen_. -- Yleensä tämä lyvvinkieli on suuressa määrin venäläisillä sanoilla sekoitettua, jos kohta ani harva suomalaisien kylien rahvaasta ymmärtää venättä. Se on väliasteena viron kieleen.

10.

(Päiväkirjaata.)

Veskelys, 27 p:nä maaliskuuta [1841].

Nyt siis olen kulkenut yhdeksän peninkulmaa tänne takaisin. Tamozhnoi ei nytkään ole kotona, vaan minun täytyy odottaa häntä, tiesi kuinka kauan. Talonpoika Gustrief Viitanassa puhui Petroskoin oppilaitoksista. Sekä kimnaasista että seminaarista, hän sanoi, voi päästä Pietarin yliopistoon. Mutta se, mitä viimemainitussa opetetaan on niin ylevää, että monen pää ei sitä kestä. Useimmat tulevat mielenvikaan. Ainoastaan harvoilla on se onni, että tämän välttävät, mutta niitä on ani harvoja.

Ennakkoluuloa ja taikauskoa. Muuan isä oli riihessä kironnut poikaansa "perkeleen vietäväksi". Heti paikalla paholainen oli korjannut pojan huostaansa, niin ettei häntä enää näkynyt. Turhaan etsittyään oli isä puolen vuotta sen jälkeen eräältä tietäjältä saanut sen neuvon, että menisi erääseen paikkaan monen peninkulman päähän siitä ja siinä kutsuisi poikaansa nimeltä. Tuumasta toimeen. Hän saapui paikalle. Koko ajan olivat pahat henget häntä kaikkialla johdattaneet. Jos missä oltiin ruvettu aterialle siunaamatta ruokaa, pahat henget olivat syöneet kaiken ruuan pöydästä ja jättäneet sijaan jonkunlaista pirunpihkaa, jonka rahvas hyvällä maulla oli syönyt luullen sitä todelliseksi ruuaksi. Sic discitur! [Näin opitaan.]

Muuan Kiteen mies oli matkustanut Petroskoihin. Häneltä oli kolme vuotta sitten kotoa varastettu pois hänen kuusivuotias poikansa. Nyt hän oli kuullut tämän poikansa olevan jonakin pikenttinä Petroskoissa ja matkustanut sinne. Mutta tämäkin matka oli turha.

11.

[Päiväkirjasta.]

Veskelys. 30 p:nä maaliskuuta 1841.

Odotettuani täällä lähes viisi vuorokautta tamozhnoi saapui kotia viime yönä. Vastikään tulin passineni hänen luotaan. Ei sanonut voivansa siihen merkitä, että se oli hänelle näytetty. Sanoi puhuneensa kuvernöörin kanssa nimen kirjoittamisesta passeihin, jotka hänelle tuodaan nähtäviksi, mutta kuvernöörinkin olleen sitä mieltä, että ne oli tarkastettava Rajajoella tai Pietarissa eikä täkäläisellä raja-asemalla. Tshto delatj? [= Mitä tehdä?] Täytyy kait matkustaa takaisin Suomeen, sillä muuten saattaa käydä niin, että minut Kemistä, jos minun onnistuisi päästä sinne, ajetaan pois tai lähetetään pakkokyydillä takaisin. Sitäpaitsi mikä nurkkakirjuri tahansa voisi minut petkuttaa, kun passin toisella puolella nimenomaan on sanottuna, että se, jonka passia rajalla ei ole tarkastettu, on omalla kustannuksellaan takaisin lähetettävä.

Aunuksen kieltä: [lyhyt sanaluettelo].

On merkillistä ja on monasti niin ollut, että odottamattomat pikku seikat ovat pakottaneet minut suuresti poikkeamaan määrätyistä suunnitelmista. Kuvernöörin tai tamozhnoin typeryys -- muuksi en sitä voi sanoa -- estää minua nyt lähtemästä Lappiin ja samojeedien luo. Mutta luultavasti on minulle tai myöskin muuten hyödyllistä, etten pääse sinne. Hyvästi siis taaskin joksikin aikaa, Venäjä! Lähden takaisin Suomeen. Sortavalassa päätetään lähemmin, missä kevät on vietettävä.

Veskelyksen tamozhnoi oli eräältä mieheltä ottanut takavarikkoon 2 puutaa kahvia ja sokeritopan. Lisäksi hän oli pakottanut talonpojan hevosineen rekineen tulemaan Säämäjärvelle ja kulkemaan useiden talojen ja kylien ohi. Sieltä mies oli yöllä karannut ja väittää nyt, ettei hän ole se, joka oli salaisesti tuonut maahan kahvia. Kahdetkymmenet vieraatmiehet kutsuu tamozhnoi saapuville todistamaan, että mies oli rikoksesta kiinni saatu, mutta jokikinen heistä antaa väärän todistuksen, ja mies pääsee vapaaksi. O mores! [= Oi näitä tapoja!]-- Väärää valaa ei pidetä niin suurena syntinä, ettei sitä, hieman vaivaamalla niskalihaksiansa kumartaessaan pyhimyksenkuvan edessä, voitaisi hyvittää. Ja kun väärän valan tekijälle tavallisesti annetaan hyvä maksu, ei ole kummallista, että hän ottaa päällensä tuon pienen vaivan.

Aunuksen rahvas ei nautitse mitään ennen 12:ta päivällä. Toinen ateria syödään illalla, joskus välilläkin. Kalalientä -- kalaa -- muikee rieppo -- keitinrieppo -- lohko -- paistikkaita (batsoita). Kvassiinkin pannaan suolaa ja sitä syödään lusikalla. -- Tavallisesti syödään samana päivänä kypsennettyä leipää, jopa monenlaista. Sitä on kolmea tai neljää eri lajia sunnuntaisin, ja siinä touhussa naiset häärivät varhaisesta aamusta päivällisiin saakka, niin että kylläkin pistää vihaksi etenkin talvisaikaan, kun pellit heidän tähtensä alituisesti ovat auki.

Murteet ovat hieman erilaiset eri pogosteissa. Salmissa, Suojärvellä ja Suistamolla kieli alkaa lähennellä suomea. Impilahdella kieli on vielä puhtaampaa, tai oikeammin sanottuna: tuntuu kuin siellä olisi kaksi kieltä: toinen, jota rahvas, etenkin kreikanuskoinen, keskenään puhuu, ja toinen, jota se puhuu vallasihmisten ja suomalaisten kanssa. Sellaista kaksinaiskieltä saattaa osaksi muuallakin huomata. Näin on esimerkiksi Pohjanmaan pitäjissä ja Taalain maakunnissa ruotsin laita. Sama omituisuus havaitaan virossakin: tämän vuoksi Rosenplänter jossakin paikoin "Beiträge" kirjaansa valittaa, ettei hän monivuotisten tutkimusten jälkeen ymmärtänyt, mitä virolaiset keskenään puhuivat. Kanteleessa olevia suomalaisia lauluja ymmärrettiin vain puolittain Hyrsylään asti, mutta viimemainitussa paikassa niitä kuunneltiin yhtä tarkkaavaisesti kuin Suomessa.

Missä Turun murre jättää pois lyhyen a:n ja ä:n, siinä aunukselainen muuttaa ne u:ksi, y;ksi, esim. muita, äiä, muit, muitu, näit, näity. -- Inessiivi on osaksi niin sulautunut yhteen elatiivin kanssa, että myöskin sanotaan _siit_ pro siellä, toisissa paikoin _sie, sikä; tuos_ pro tuolla, _tää_ pro täällä.

Suomelle outoja konsonantteja: venäjän tjs, tj, zh sekä muut kaksoiskonsonantit hyvin tavalliset sanojen alussakin: _tjsura, briha, spravia, skaatteri_ y.m. Tavattomia sanoja; _mindloinen_ = entinen; _roscha_ = kasvot; _tjirppaa_ = [kärsiä, sietää], _mollotit_ molemmat; _pahmas_ s. o. "viis nellikkö kakraa"; _salkku_ = pussi, väitsi; _hevotso_ = tamma; _toimistoa_ = toimittaa; _nenkoma, nenkoinen_ = semmoinen; _plotniekka_ = nikkari. -- _Niekka_ sana liitetään yleisesti muiden sanojen jälkeen; sanotaanpa esim. pohmelniekaksi pohmelossa olevata. -- _Tsamotsa_ = laukku.

12.

Tohtori Rabbelle.

[Veskelykseu seuduilla, 30? 31 p:nä maaliskuuta 1841.]

Rakas Veli!