Part 14

Sinulla voisi olla syytä odottaa jonkinlaista kuvausta Arkangelin kaupungista, mutta edellä saamastasi Kemin kuvauksen kokeesta helposti huomaat, että olen hyvin huono kuvaaja ja ettei minun siis ollenkaan pitäisi ryhtyä siihen aineeseen. Tahdon siis ainoastaan ohimennen mainita, että Arkangelin sanotaan olevan 7 virstaa pitkä, mutta että minä pidän kaupunkia kyllin suurena, ilman että sen pituudessa välttämättömästi tarvitsee olla tuo pyhä seitsenluku. Sitäpaitsi tämä pituus ei ole suorana viivana, vaan seuraa Vienajoen kaareilevaa rantaa, joka eteläpuolella muodostaa puoliympyrän kaupungin ympärille. Leveys on kaikkialla niin mitätön, että sitä tuskin ansaitsee mainita. Yleensä sitä ei ole enempää kuin puoli virstaa, tokko edes niinkään paljoa. Pohjoispuolella kaupunkia on pelkkiä soita, ja niitä on itse kaupungissakin useiden suurten korttelien laajuudelta. Kivitaloja on useita, sekä julkisia että yksityisiä, ja kokonaista 13 kirkkoa; näissä en ole käynyt, paitsi saksalaisessa. Kaupungin edustalla, länteen tai luoteeseen päin, on pieni, asuttu saari, joka muodostaa oman pienen kaupunkinsa nimeltä Sollombol. Nykyään se on lähes puolen-virstan pituisella, soimille rakennetulla sillalla yhdistetty kaupunkiin, mutta täällä-olomme alussa sinne soudettiin veneellä. Siellä ovat kruunun ja muut suuret laivat suureksi osaksi vallan lähellä rantaa; pienemmillä laivoilla lasketaan aina kaupungin satamaan asti. Lähempänä kuin Sollombol on pieni, sievä, metsää kasvava saari, jolla on ollut etu saada jonakin muistona Pietari Suuresta säilyttää koskemattomana luonnon antama, vihreä kaunistuksensa. Pietarin päivänä, joka pian lähestyy, kuulutaan saman hallitsijan muistoa siellä joka vuosi vietettävän. Vienan linnoituksen luona, 15 virstan päässä täältä Jäämerelle päin, sanotaan erään Pietarin omin käsin istuttaman koivun kukoistavana viheriöivän. Aina siihen asti kun se täytti sadannen vuotensa sen luona oli pidetty kunniavahtia, mutta sitten oli arveltu sen seisovan kyllin varmasti jaloillaan ja vahti oli poistettu. Luultavasti tämän ylhäisen esimerkin rohkaisemina useat Arkangelin asukkaat ovat istuttaneet samaa puulajia pihoihinsa, mutta kunnollisia puutarhoja ei tapaa missään eikä edes mitään lehtokujaa, joka kuitenkin erittäin hyvin koristaisi ainakin pitkää rantakatua. Asukkaiden luku mainitaan 1841:n vuoden kalenterissa 10,544:ksi, ja talojen luku toisessa paikassa l,385:ksi, toisessa l,398:ksi, joka erotus kuitenkin on mitätön verrattuna useihin muihin samassa kalenterissa esiintyviin. Niinpä esim. Vilnan talojen luku eräässä paikassa mainitaan l,122:ksi, toisessa l,955:ksi, ja kuitenkin molemmat tiedonannot perustuvat samaan lähteeseen: _Statistitsheskija tablitsy Ministerstva Vnytrennyh del_ 1840! [Sisäasiain ministeriön tilastotaulut.] Asukkaiden joukossa on. täällä joukko saksalaisia ja englantilaisia, joilla on omat kirkkonsa. Kauppa näyttää olevan vilkasta, ja sitä harjoitetaan kursailematta sunnuntai-aamupäivinäkin. Joka päivä istuu torilla aamusta iltaan ainakin satakunta akkaa, koreissa, kirstuissa ja niinimatoilla olevat romu-kauppatavaransa levitettyinä yli koko torin. Muiden mieltäkiinnittävien tavarain joukossa siellä tapaa suuria myttyjä suomalaisia hameita, nimittäin talonpoikaishameita, joita myydään 2-5 ruplasta. Ne ovat Vuokkiniemen laukkukauppiaiden tänne tuomia; nämä näet Suomessa ovat vaihettaneet ne itselleen huiveihinsa ja muuhun joutavaan rihkamaan. Kun eräälle vuokkiniemeläiselle ihmettelin näiden hameiden paljoutta ja mainitsin pelkääväni, että he pian panevat meidän talonpoikaistytöt putipuhtaaksi kaikesta hameen-nimellisestä, hän sanoi, ettei niiden paljoutta tänä vuonna ollenkaan tarvinnut ihmetellä, sillä muina vuosina, niinpä viimekin vuonna, se oli ollut ainakin kahta vertaa suurempi. Paitsi näitä jokapäiväisiä markkinoita, pidetään suuremmat markkinat joka tiistai, jolloin monessa paikoin todella täytyy turvautua kyynäspäihinsä päästäkseen kansanjoukon läpi. Kahden virstan levyisellä Vienajoellakin on hyvin vilkas liike. Näitä pyöreitä, muodottomia soimia, jotka ovat yhtenä ainoana suurena lastiruumana, on viime aikoihin asti suuri määrä saapunut Vologdan ja Perman kuvernementeistä. Niiden kansi on tavallisen, ei varsin kaltevan talonkaton näköinen, jonka harja kulkee pitkittäin. Vaikka tämä kansi siis on kalteva, ei sivuilla ole mitään rintanojaa, joka estäisi veteen putoamasta. Niitä soudetaan kymmenellä tai useammalla parilla suunnattoman suuria airoja, ja myötätuulella olen nähnyt 7-8 pientä venettä täysine purjeineen kiinnitettävän niiden eteen. Nämä purret tietysti on pantu riviin toinen toisensa jälkeen ja ne vetävät soima-möhkälettä jäljessään. Nämä soimat eivät palaa lastin purkamisen jälkeen, vaan ne myydään täällä noin 400 pankkoruplasta kappale; lähtöseudulla niistä kuuluu maksettavan kaksi tuhatta. Täällä tapaa vielä toisenlaisiakin aluksia, niin sanottuja "kajukkeja" [L. kirjoittaa: "kajugor"], joissa niinikään on kupera, rintanojaton kansi. Niiden rakenne on paljoa taitavampi kuin soimain, jos kohta ne silti ovat yhtä oudot ainakin tottumattoman silmille. Nekin ovat kotoisin maan sisäosista, minne taas palaavat.

{Siitä, mitä minun on ollut kunnia kertoa Arkangelista huomannet, ettei se mitenkään kestä vertailua Helsingin kanssa. Niin -- luulenpa että Viipurikin vaihdosta häviäisi, ainakin mitä tulee kieliin, sillä täällä puhutaan ainoastaan venättä, saksaa ja englannin kieltä, mutta Viipurilla on sitäpaitsi suomi ja ruotsi, jos kohta tätä viimemainittua viipurilaisten kielistä joku aika sitten ei voinut varsin suurenarvoiseksi arvostella. Ainoa etu, mikä suomalaisilla kaupungeilla luullakseni olisi odotettavissa vaihtokaupasta Arkangelin kanssa, olisi vapaus saada edesvastauksetta ryypiskellä, ja tämäkin etu olisi vaan niin sanottua huonompaa väkeä varten. Sillä mitä parempaan väkeen tulee sekä meillä että muualla, niin sen vapautta tässä kohden ensinnäkään ei ole niin rajoitettu, ja toiseksi olisi hyvin väärää ja valheellista väittää tai salaviittauksin huomauttaa, että parempi väki Arkangelissa ja muissa venäläisissä kaupungeissa, joissa olen käynyt, millään tavalla kunnostaisi itseään liiallisella väkevien nauttimisella -- pikemmin on asianlaita päinvastainen. Mutta sen sijaan huonompi väki osaa kahta enemmän käyttää hyväkseen oikeuttaan, eikä ole mitään tavatonta, että illoin kadulla näkee ihmisiä, jotka eivät tiedä, minne päin heidän on kääntyminen, tai jos sen tietävät, eivät saa jalkoja tottelemaan päätä. Jopa vaimojen ja tyttöjenkin olen nähnyt rannalla Vienajoelle uhraavan nauttimiensa ylenpalttisuutta. Mutta enpä koskaan ole nähnyt poliisin tai poliisin-apurien sekaantuvan asiaan.}

Castrénin äskettäin jättämä samojeedi oli luonani ja käänsi olutpullollisesta ja muutamasta kolikosta "Isä meidän" rukouksen samojeediksi. Jos joskus vaihteen vuoksi tahtoisit rukoilla samojeedin kielellä, niin se voi käydä päinsä seuraavasti:

Manje Nisjevoo, hujngi tanjä numganah. Puirji nim jan- Meidän Isä, joka olet taivaissa. Sinun nimi ol- lomda'a. Puirji vaaruvoodar tuta'a. Puirji jir eän- koon pyhitetty. Sinun valtakunta lähestyköön. Sinun tahto ta- gu'u husjer numgana tarem jaana. Manje njeanju pahtukoon kuten taivaassa niin myös maan päällä. Meidän leipä tuirvaj tah njena tjukujääle. Manje ateuna'a haa- jokapäiväinen anna meille tänäpäivänä. Meidän velat anna an- jengo husjer manji haajenguva manje ateunjasa. Njin teeksi kuten me anteeksi annamme meidän velallisille. Älä sjidrna vaankan ghauro. Sjidrna vaadrla vaajukujjintkata. meitä kiusaukseen johda. Meidät päästä pahasta. Aviända puirji vaaruvoodar tadha nuihar tadha savoo jilept- Sillä sinun valtakunta ja voima ja kunnin ijan- siaamban. Amin. kaikkisesti. Amen.

Joksikin ohjeeksi samojeedilaisten sanojen ääntämiseen saan lisätä, ettei p, b ja v äänteiden monessa tapauksessa samojeedissa vielä ole onnistunut erota erityisiksi konsonantti-äänteiksi, minkä vuoksi välistä kuulin _puirji_ välistä _buirji_ tai _vuirji_, tai myös ainoastaan _puirj, buirj, vuirj_. Toinen samanlainen epäselvä konsonantti-äänne oli se, jonka olen merkinnyt dr:llä, ja joka oli yhtä paljon d kuin r, mutta ei kumpaakaan puhtaasti, joten kuulin milloin _vaarla_ milloin _vaadla_. Sillä äänteellä, joka on merkitty gh:lla, on täysi vastineensa venäläisessä h:ssä, joka on meidän g:n ja h:n välinen äänne. Vokaaleista mainitakseni oli usein vaikeata erottaa a:ta ja o:ta, mikä niinikään venäjässä usein sattuu. Niinpä samojeedi minusta tuutui sanovan milloin manje, milloin monje eli månje; o:lla näet olen merkinnyt ruotsalaista å äännettä. Ui diftongia olen käyttänyt merkitsemään u:n, ui:n ja i:n välillä häälyvää vokaaliäännettä, kuten esim. sanassa _tuirvaj_, joka kuului milloin turvaj, milloin tuirvaj tai tirvaj, jopa kerran turuvaj. Tämän vokaaliäänteen merkitsemiseen venäjän y olisi hyvin soveltunut; myös venäjän 'ja' sopisi osottamaan toista, a:n ja ä:n välistä vokaaliäännettä; esim. _njeänju_ sanan voisi kirjoittaa njanju. -- {En tiedä, voitko edes näiden oikeinääntämisohjeiden nojalla muodostaa itsellesi yllämainitusta kelvollisen "Isä meidän" samojeedin kielellä; sen vaan tiedän, että tuo pätkä on maksanut minulle pullon olutta, ja tämän saat tavatessamme Helsingissä maksaa takaisin "in natura" [= "luonnossa"] tai myöskin kahdella kupilla kahvia.} -- Sittenkuin samojeedi oli lopettanut "Isä meidän" rukouksen, annoin hänen taivutella verbejä samojeediksi, ja kaiken, minkä siten sain, saat nyt kaupan päällisiksi. _Oornam_ oli: syön, _oornan_ syöt, _oorna_ syö, _oorngaua_ syömme, _oorngaudhe_ syötte, _oornaa_ syövät; _oorngamtsj_ söin, _oornganesj_ söit, _oorngasj_ söi, _oorngauetsj_ söimme, _oorngaudhetsj_ söitte, _oorngaitse_ söivät; _oortam_ olen syövä, _oortan_ olet syövä, _oorta_ on syövä, _oortaua_ olemme syövät, _oortaudhe_ olette syövät, _oortaa_ ovat syövät; _oor_ syö, _oorngaudhe_ syökää. Kielteinen muoto kuului: _njim oor_ en syö, _njin oor, nji oor, mon. njive oor, njidhe oor, nji oor: njimtse oor_ en syönyt, _njinese oor, njise oor, mon. njivetse oor, njidhetse oor, njitse oor; njim orta_ en ole syövä, _njin oria, nji oria, mon. njive orta, njidhe orta, njii orta_ tai myös _orta, ort_ joka personassa. Personat kuuluvat: _monj_ minä, _puirj_ sinä, _puthong_ hän, _monje_ me, puirji te, _puthonga_, he, joista kuitenkin monj ja monji sanassa useimmin äännetään a kuin o. Samojeodiiaisilla verbeillä on dualikin, kuten on lapinkin laita; tämän dualin kuitenkin tässä kernaasti jätän mainitsematta. itse _oorda eli oorta_ syödä, on luultavasti sama kuin lappalainen _borrat_ ja suomalainen _purra_, vaikka aika ne on yhdestä alkuperäisestä sanasta täten erottanut. Itse konjugatsionin muodot tarjoisivat hauskoja vertauskohtia lapin ja suomen kanssa, mutta toivoon, että muut vastedes tekevät sen täydellisemmin kuin minulla siihen nyt olisi tilaisuutta, jätän kaikki sellaiset kernaasti sikseen, sillä en edes tunne kaikkien samojeedin aikamuotojen ja modien lukua. Jos oikein muistan, Venjamin sanoi samojeedissa olevan kokonaista kolme preteritiä; ehkä hän kuitenkin oli saanut niitä niin monta jonkinlaiseksi korvaukseksi sijoista, joita hän, kuten tuntui, oli laskenut liian niukalta, hän kun luki prepositsioneiksi useat sijapäätteet.

{Jos olet malttanut lukea tätä pitkää kirjettä tähän asti, niin suo nyt lopulla anteeksi, että se on niin ikävän pitkä. Huomaat, ettei sitä alussa oltu aiottu niin laveaksi, mutta ikävä yksinäisyys Castrénin lähdettyä on liittänyt lehden toiseen, ilman että enää edes tiedän, mistä olen voinut niin pitkältä kirjoittaa, ja tiedänkin, ettei se juuri ole minkään arvoista.

Kun en tiedä, miten Rafn'ille Kööpenhaminaan lähetettävä kirje on osotettava, pyydän Sinua kuoreen sulkemaan myötäliitetyn kirjeen, joka alkaa S.H.T:llä, ja lähettämään sen joko mainitulle Rafnille tai jollekulle toiselle, joka mahdollisesti voisi täyttää siinä esittämäni pyynnön. Minun olisi pitänyt toimittaa sellainen kirje Kristianiaan, mutta siellä minulla ei ole ketään edes nimeltä tuttua. Vielä kerran lähettää terveiset

ystäväsi EUas Lönnrot.

J.K. Tuskinpa käynee päinsä, että nyt hakisin virkavapautta pariksi vuodeksi lisää; niin ollen täytynee minun siis joksikin aikaa taas itse ryhtyä virkaani toimittamaan.

Lnr.}

58.

Valtioneuvos Rafnille Kööpenhaminaan.

(Konsepti.)

Arkangeli, 1 p:nä heinäkuuta 1842.

S. H. T.

Vaikka olen Teille tuntematon, rohkenen vaivata Teitä, arvoisa herra, seuraavalla nöyrällä pyynnöllä. Verratakseni suomen kieltä lappiin tarvitsisin K. Leemin lappalaista sanakirjaa, jonka saamisesta meidän maassa minulla ei ole mitään toivoa. Mutta koska mainittu kirja mahdollisesti olisi saatavissa joltakin Köpenhaminan antikvariselta kirjakauppiaalta, saan pyytää Teitä, arvoisa herra, kehottamaan jotakuta sellaista kirjakauppiasta, että, jos mahdolliseksi käypi, hankkisi minulle mainitun kirjan ja lähettäisi sen Helsinkiin asessorille, tohtori Rabbelle, jolta kotia palattuani sen saisin. Samalla saan huomauttaa, että mainittu tohtori Rabbe kirjan saatuaan lähettää maksun sekä siitä että lähetyskuluista.

Hartaasti kunnioittaen on minulla kunnia piirtää

Teidän, korkeasti kunnioitettu herra, nöyrin palvelijanne Elias Lönnrot

54.

Pastori Stockflethille.

(Konsepti).

[Arkangeli, 4 p:nä heinäkuuta 1842.]

En saata kylliksi kiittää Veljeä ja Vaimoasi meille osottamastanne hyvyydestä, ja koska kokemus on minulle opettanut, etteivät minulta onnistu sellaiset kuin esim. kiitollisuuden osotukset, niin jätän koko jutun sikseen, ja tahdon tässä vaan lyhyesti kertoa Veljelle matkoistamme, jotka olemme tehneet erottuamme Karasjoelta. Durchmanilla viivyimme sen jälkeen muutaman viikon, millä ajalla viikoksi muutin asumaan erään Inarin lappalaisen mökkiin voidakseni paremmin kuin pappilassa oli tilaisuutta, päästä Inarin kielen murreomituisuuksien perille. Tein muutamia kieliopillisia muistiinpanoja ja käänsin sen lisäksi Inarissa ollessani Mateuksen evankeliumin 5, 6 ja 7:nnen luvun sekä useita suomalaisia sananlaskuja ja lausetapoja Beckerin lauseopista. Inarin murre ei niin varsin paljoa eroa Norjan lapista, ettei kumpaakin puhuville yhteinen kirjakieli olisi mahdollinen. Kaikkialla kuunneltiin hartaasti, kun luin ääneen jotakin Veljen kirjoista ja sanottiin, että ymmärrettiin sisällys, jos kohta yksityiset sanat eivät aina olleet tuttuja. Tämä johtuu kuitenkin osaksi siitä, että kaikki Inarin miehet osaavat Norjan lappia. -- Tässä muutamia Inarin murteen omituisuuksia: Deklinatsionit, -- Konjugatsionit. -- Kirjainopin suhteen on mieleeni juolahtanut se ajatus, että missä kk pehmenee g:ksi (jokka, joga), se ei oikeastaan ole kk vaan k (aspireerattu k), minkä vuoksi Inarin murteessa on vaan yksi h (joha), mutta sanoissa _akka_ (aakka), akka j.n.e. Samoin gieta, gieda. -- Mietteeni lapin verbeistä keskeytyivät, ja niin on niiden laita ollut tähän asti, kun minulla viime aikoina on ollut niin paljo työtä venäjästä, etten ole ehtinyt tehdä mitään muuta. Mutta olen uudelleen ryhtyvä niihin, jollen aikaisemmin, niin ainakin K[ajaanissa], ja jos minun onnistuisi saada selville, kuten toivon, lapistakin yksi ainoa alkuperäinen konjugatsioni, ja jos pääsisin sen jäljille, miten molemmat nykyiset konjugatsionin muodot siitä ovat syntyneet, kopioin kernaasti huomioni tulokset ja lähetän Veljelle. -- Inarista matkustimme Kuolaan, sieltä Kannanlahteen ja Kemiin, mistä Vienanmeren yli olemme tulleet tänne Arkangeliin. Niistä Venäjän lapin murteista, joita kuulimme matkallamme, olen hieman kirjoittanut _Suomi_-kirjaan. Ne eivät läheskään eroa Norjan lapista niin paljoa kuin ainakin minä tähän asti olen luullut, ja sen nojalla, mitä nyt itse olen kokenut, tahdon kernaasti yhtyä Veljen lausuntoon, että Norjan lappi on itsenäisin ja paras kaikista lapin murteista. Suokoon vaan Jumala Veljelle terveyttä ja voimia vielä kauan työskennellä sen hyväksi. Piplian-historian luin läpi Utsjoen katekeetan kanssa, ja jos Veljeä huvittaa tietää, mitä huomautuksia hän silloin teki, niin panen ne tähän Veljen nähtäväksi. Ne ovat varmaankin vähäarvoisia.

s. 2. r. 19. mærkak -- mærkkan 4. 17. saddulaggak 63. 8. celki 7. 19. nisson 8. 13. likkatalat 10. 15. gallod 18. 21. du -- dån 19. 9. Moses -- Noa 20. nulid -- såggid 21. arvetet -- arvet 26. 21. gålmas -- gålma 28. 17. nieidaid 44. 11. gadai -- viegai 51. 17. bardnai 53. 1. luoddui 20. bordi 54. 4. sån -- dån 55. 10. vielljai 56. 20. dåbbe 57. 3. kamelin 58. 7. jugastet 62. 14. akkan 62. 19. divvra 64. 10. akkan 70. 7. vielljasad 11. åudal 77. 6. niegadi 78. 16. cæggim 79. 25. savcai 84. 20. lokkamest 87. 20. su -- sunji 97. 13. ja 16. buokai 17. bagjelest 104. 18. buoides 105. 11. noaides 18. lasses 116. 10. ouddi 138. 7. njahnest 140. 5. lækgo -- læk 142. 12. ouddi 162. 3. balvvi 168. 8. rajid

Täällä Arkangelissa olemme tavanneet samojeedeja, ja meillä oli tilaisuus oppia heidän kieltään, matkustamatta etemmäksi, varsinkin kun muuan venäläinen arkimandritta Venjamin, joka on kääntänyt evankeliumit samojeedin kielelle, kirjoittanut kieliopin ja toimittanut sillä kielellä sanakirjan -- kaikki vielä käsikirjoituksina -- on suostunut meille antamaan opetusta. Mutta koska Pietarin Tiedeakatemia on päättänyt toimeenpanna retkikunnan, jolla on muun ohella tarkoituksena Siperian kielten ja myös samojeedin kielen tutkiminen, ja johon ei ainoastaan Sjögren, vaan myöskin toverini Castrén kokonaiseksi kolmeksi vuodeksi on tuleva osanottajaksi, en puolestani pidä tarpeellisena, että nyt opiskelen sitä kieltä, kun myöhemmin vähemmällä vaivalla voin käyttää muiden töiden tuloksia. Castrén on innokkaasti alottanut mainitun kielen tutkimisen jo täällä -- ja mitäpä minä sitten teen? Totta puhuakseni, en juuri todenteolla ole mitään tehnyt, mutta lähden pian täältä vepsäläisten luo Aunuksen kuvernementtiin sekä Vologdan ja Novgorodin kuvernementtien pohjoisosiin, missä viivyn koko kesän ja palaan loka- tai marraskuussa Kajaaniin. Ole hyvä ja kirjoita minulle joskus Kajaaniin.

55.

Tohtori Rabbelle.

(Konsepti.)

[Arkangeli, 4? 5 p:nä heinäkuuta? 1842.]

Ellen lokakuun alkupäiviksi ehtisi Kajaaniin, tahdon koettaa olla ainakin paljoa myöhemmin sinne tulematta, itse taas ryhtyäkseni virkaani toimittamaan toivoen sen ohella voivani hieman harjoittaa sanakirjatyötäkin. Pidän itseäni vielä enemmän velvoitottuna taas jonkun aikaa itse hoitamaan virkaa, kun muuten voisin unhottaa pois koko lääkintätieteen, ja kun minun sitäpaitsi on tarpeellista taas joku kesä matkustella Virossa, koettaakseni sieltäkin saada jotakin hyötyä suomen kielelle. Mainitset, että loput V[enäjän] H[istoriaa] jo on lähetetty tilaajoille, mistä huolenpidostasi saan Sinua kiittää. Mutta kun saattaisi käydä niin, etteivät tilaajat tiedä, mistä heidän tulee saatavansa periä, niin pitäisi jossakin sanomalehdessä (S.[uomen] V.[irallisessa] L.[ehdessä]) heille antaa siitä ilmoitus, ja ehkäpä Sinä sen jo olet tehnytkin. -- Uusi ohjesääntö kaiketi kyllä aluksi tuottaa muillekin kuin allekirjoittaneelle paljon päänvaivaa, sillä emme kaikki niinkään helposti taida saada selville rinta- ja vatsahermoja y.m., mutta -- -- -- [Keskeytyy tähän.]

56. 2

Tohtori Rabbelle.

[Suurimmaksi osaksi "Helsingfors Morgonbladissa" v. 1842, n:oissa 80, 81.]

Pertominskin luostari, 11 p:nä heinäkuuta 1842.

{Rakas veli!

Nyt saat taas hetkeksi jättää puolitoistasataa hommaasi ja valmistautua lukemaan läpi peninkulman pituisen kirjeen, sillä aion jäädä tänne koko päiväksi, eikä minulla nyt ole mitään muuta tehtävää kuin kirjoittaa kirjeitä, ja kun Arkangelista äskettäin kirjoitin useille muille tuttaville, tahdon nyt kasata kaikki yksistään Sinun päällesi. Kuitenkin voin edeltäkäsin ilmoittaa Sinulle, että jos muut toimet tarkoin ottavat aikasi, vallan hyvin voit jättää tämän, mikä seuraa, lukematta, sillä siten et Sinä menetä mitään, enkä minäkään, sillä se ei tule sisältämään mitään toimitettavia, joiden tähden erityisesti haluaisin, että sen lukisit läpi. Ainoa, mitä sanomalehtien ja muutamien Sinun lähettämiesi rivien kanssa olisi hauska syyskuun keskivaiheilla saada Lotinapeltoon, on Lenströmin Suomen kansallis-runoutta käsittelevä kirja, jos se on Helsingissä saatavissa, sillä Ruotsista ei maksa vaivaa sitä tilata. Muita toimitettavia minulla nyt ei ole.}