Part 37

15 virstaa Kontokkiin, jonne johti hyvä polku, kuljin yksin. Poikkesin Sallisen luo, jolla oli yksi veljistään Suomessa Tornion seuduilla. Itsekkin hän jonkun aikaa oli ollut luteerilainen. Nyt oli taas siirtynyt kreikanuskoon. Oli karannut sotapalveluksesta Persian rajalta. Kaksi miestä ollut. Oli ajettu takaa, mutta muuan akka ratsain tullut vastaan ja antanut hevosensa. Toisen kerran olivat poikenneet taloon, missä aiottiin murhata. Kangasta kutova tytär oli merkeillä ilmaissut sen. Heidän mentyään pois iltapimeässä isäntä oli palkatun murhaajan seurassa tullut pihalla vastaan ja oli sitten kauan päresoihtu kädessä etsinyt nurkissa. -- Kauhea tapaus kerrottiin eräästä, joka murhasi oman poikansa Äänisjärven tai Laatokan tienoilla. Poika yhdeksän vuotta poissa oltuaan lomalle. Tapaa sisarensa naituna muutamaan taloon, josta oli kymmenen virstaa vanhempien luo. Ei ilmoita itseään heti vanhemmilleen, ja murhataan yöllä. Sisar tulee kahta päivää myöhemmin ja kysyy, missä Okahvana on. Vanhemmat eivät ole tietävinään j.n.e. -- Pojat olivat tehneet pesänjaon, asuivat kahdessa uudessa pirtissä. Kontokissa kuusi taloa. -- Siellä yötä. Viisitoista virstaa Luvajärveen. Matkan päässä lauttapaikka. Lautta kaikeksi onneksi minun puolellani. Homa Sirkeisen luo. Sirkeisiä 3 veljestä. Äsken pesänjaon tehneet nuorimman veljen tautta [poismuuton vuoksi?] Vanhin heistä, Iivana, oli jo yli kuudenkymmenen ja harmaapää. Talo näihin asti kiinnittämätön [?]. [Ruotsiksi merkitty: "H:net hittils oikt."] Veljekset olivat luulleet yhteisen kassan nousevan 5-6 tuhanteen ruplaan, mutta jakoa toimeenpantaessa huomattiin, että olikin vaan kolme tuhatta. Vaikea oli heidän eronsa. Vanhempi Homa polvillaan nuoremman veljensä edessä: "Ota minä kasakaksesi, naiseni piiaksesi." [Lause on tällaisenaan suomeksi muistiinpanoissa.] -- Tämä kysyy kamarissa nuorelta vaimoltaan, Törhösen tyttäreltä, neuvoa. Tämä: "Ennen kivi haletkoon, kun enää yhessä elämmä." [Lause on tällaisenaan suomeksi muistiinpanoissa.] -- Tsaajua. Rästien tutkimus. Kymmenen vuoden kuitit. "Kylän vanhin" ympäri. Kutsutti kaikki miehet kokoon paraana heinäaikana. Jokainen saattoi minua 20 virstaa Miinoaan. Osan matkaa ratsastin, osan kävelin. -- Tuohilakki. "Ei tule tuohesta lakkia, vanhasta pappia." Miinoassa yötä. "Tuossa se aitain kohentaja on." Sama aitain kohentaja tuli useiden muiden miesten kanssa meidän seurassamme Repolaan. Roukkulaan 50 virstaa, 12 virstan päässä kylästä tie kääntyy Viiksimön sillalle, joka on Suomen puolella. Suuri mänty, jonka kaarnaan on leikattu nimismies Cajanin nimi. Viiksimön asukkaat kaatavat kaskea Venäjänkin puolella. Pelättiin, ettei Lylypäässä tavattaisi venettä. Olipa niitä kaksikin. Huudettiin tuomaan ne meille. Iivana Sirkeinen teki selkoa staarosta-ajastaan. Rehellinen mies. Istoisen luo Roukkulaan. Istoisen akka läksi seuraamme Miinoasta. Hänen nuorin poikansa oli ryöstänyt erään starovieroi-munkin Tuoppasaarelta. Veli oli pakottanut hänet lähettämään rahat takaisin. Istoisesta 30 virstaa järvimatkaa Repolaan; 20 virstaa Omeliaan, mihin yövyimme. Siellä keitettiin tsaajua jollekulle seurueestamme, ei kuitenkaan kaikille. Eipä minullekaan tarjottu. Sen sijaan annettiin ruokaa, jonka kuitenkin maksoin. Sunnuntaina Repolaan. "Kostitsjat" [tuomiset] tyttäreltä Törhöselle. Kahvia, voita ja maitoa papin luona. Rästientutkija-herra. Äsken saanut tupakkaa Pielisestä, mutta ei rommia. Törhösen viekkaus. Viljan jakaminen. Oltiin vähällä muuttaa pappi täältä pois, kun ei ollut saanut starovieroja liittymään yleiseen kirkkoon. Oli tullut käsky, että hänen piti jäädä paikoilleen. Kivijärveen 30 virstaa, sieltä Koroppiin 15 virstaa, Lusmajärveen 10 virstaa vesimatkaa. Kuljettiin veneessä. Kova tuuli. Perillä ensi kertaa taas voita ja maitoa, kuitenkin jo papinkin luona.

Sieltä Ruunamäkeen 10 v., sieltä Pankakoskelle ja Lieksaan. Kirkonpolttaja. Matka Juukaan. Sikäläinen kappalaisen vaali. Puvut: ämmät ilman röijyä, paidan yläosa pussimaisena. Paluumatka. Kalakemut saaressa. Vuonislahti. Nuhaa. Enontaipaleella ajoin maanmittari von Fieandtin kanssa. Joensuussa t:ri Roos. Edeltäjä Modin. Viikon [viivyin] paikalla. Huviretki Utran sahalle; kalakemut (lohta). Roosin seurassa Liperiin. Vaellus Tutjunniemelle. Kuohari Niiranen, joka kysyi passia. Tuli maalarinkisälli. "Kun minä sanon, niin ette taia kumpainenkaan oikioita miehiä olla." [Lause on suomeksi muistiinpantu.] Kotiaresti seuraukseksi. "Miksikä sitä teiän naistanne kutsutaan?" [Lause on suomeksi muistiinpantu.] "Miksipä muuksi, jos ei armoksi." [Lause on suomeksi muistiinpantu.] Sieltä Rääkkylän kirkolle. Se oli edellisenä sunnuntaina palanut poroksi tapulineen päivineen. "Mistäpä sen maion olisi saanut?" [Lause on suomeksi muistiinpantu.] Nuhdesaarna. Yleisenä luulona, että se oli palanut kansan syntien tähden.

Kuljin Onkamoon. Varoitettiin Salmin suhteen, missä muutamia henkilöitä oli ryöstetty. Sama varoitus Riikolan suhteen. Ukko Immosen luo, joka ei laulanut. Herrastuomari Simonen. Simosen talon isäntä ja emäntä olivat äsken palanneet Taipaleesta, joka on Kaavin pitäjän rajalla. Siellä asuu laajalti kuuluisa noita Räsänen, jonka luona olivat käyneet emännän reväisimelle (cardialgie) parannusta hakemassa. Emäntä ei luullut tästä matkasta saaneensa mitään apua, ja isäntä oli sen kuluessa saanut itsepäisen vatsataudin, joka jo kolme päivää oli häntä vaivannut ja jota vastaan hänelle annoin neuvoja. Useita potilaita oli ollut Räsäsellä, muiden muassa pari kaatuvatautista tyttöä, joiden hän oli selittänyt olevan paholaisen riivaamia. "Paha pieksää." Immosta minua kehotettiin varomaan, hänellä kun sanottiin olevan veneerinen tauti. Vähässä ajassa tämä tauti oli levinnyt pitkin Tohmajärven pitäjätä.

Liperin kreikanuskoiset. He siirtyisivät kaikki, väitetään, luteerilaiseen kirkkoon, jos asetukset sen sallisivat. Kreikanuskoinen pappi: "Hän tulee kun hukka minun lampaisiin." [Tämä ja muut lainausmerkkien väliset lauseet tämän kappaleen loppuun asti tällaisinaan muistiinpanoissa.] -- "A minä en tule sinun lampahiin, vaan lampahat kun hyö ei tunne oman paimenensa ääntä; tulevat vieraan luoksi." Nykyään ei Taipaleen pappi kuulu ymmärtävän sanaakaan suomea, vielä vähemmän osaavan sitä puhua. Kuitenkin hänellä Synoodissa kuuluu olleen suomalaiselta opettajalta todistus että hän osasi. Vähä seurakunnalla siis on hänestä hyötyä, vaikkapa olisi raitiskin, mikä ei kuulu olevan laita. Kreikanuskoon kääntyneistä on ainoana esimerkkinä muuan tyttö. Hänen sisarensa oli naimisissa erään kreikanuskoisen kanssa, ja hän itse joutui toisen veljen kanssa kihloihin. Mutta kreikkalaisen kirkon sääntöjen mukaan häntä ei voitu vihkiä. Sitä ei sallittu, koska pappi oli ajoissa saanut ilmoituksen luteerilaiselta papilta. Majuri Nilsson houkutteli hänet kääntymään kreikanuskoon, jonka hän tekikin toivossa, että pappi asianlaitaa tuntematta heidät vihkisi. Mutta kreikanuskoisen papin, joka sai tiedon heimolaisuudesta, oli nyt varsin mahdoton sitä tehdä. Nyt tyttö kuuluu kauheasti katuvan tekoaan. -- Monet kreikanuskoiset kuuluvat tahtovan viekkaudellakin kastattaa lapsensa luteerilaiseen oppiin, niin että pappein on tarkoin oltava varuillaan. Olisipa, jos asiata raha-asiana katselisi, joku, vaikkapa vähäpätöinen voittokin päästää nämä kreikanuskoiset siirtymään luteerilaiseen taikka vapaasti valitsemaan kreikkalainen tai luteerilainen tunnustus. Moniaasta kreikanuskoisesta talonpojasta oli tullut "herännyt". Papille valitettiin hänen valattaneen pyhimystenkuvansa ("jumalaisensa") lehmänkelloksi. Pappi tulee hänen huoneeseensa, menee ristinmerkin teolle ja huomaa kuvan. "Piessat, kun valeheltiin." -- "Kumarrate!" -- "Kyllä kun näytättä Pipliasta sen paikan, missä käsketään." -- "Onko sinulla pipliita?" -- "Saan lainaksi naapurista." Pappi ei laskenut lainaksi ottam[aan]. Lupais toiste koissaan näyttää, vaan ajo pois talonpojan kun mäni kysymään. "Eikö se ole hupelo, joka heittää oman peltose, ja menee vieraalle työhön?" -- "On." -- "Ei, kun oma on laiha eikä kasva mitän edl."

54.

Lehtori Keckmanille.

(Alk. suomeksi.)

Sortavalassa 31 Elokuuta 1837.

Oiva Veljeni!

Kirjasi tänne tultuani käsitin. Kiitän Sinua toimistasi niissä asioissa, joilla jälkimmäinen Kajaanista keväillä työtty kirjani tuli Sinua vaivaamaan. Niin kyllä taitaa olla, ettei Mehiläiselle saa kahdeksi vuodeksi välitoimittajata, jonka tähden, jos ei ketä saisi, taidan itse kokea, vaikka tulevatki muut toimeni sen kautta jälkeen jäämään. Vähettyä ottajain lukua en justin pelkää, koska jo heti työhön ryhtyessäni päätin omista varoistani panna noin korkeinta 200 ruplaa pränttikulujen avuksi, jos muuten eivät tulisi täyteen. Ja sillä summalla hoti pääsenki selväksi, jos tulevana vuonna en pränttäytä usiampaa kappaletta, kun mitä suorastaan ottajille menee. -- Ilahuttava asia oli kirjassasi lukea, jo Sophokliai suomeksi käätyn. Kolmesta näytteeksi pannustasi värsystä on kolmas. "Rukoiliain oliivalehviä kantaen" -- minusta somimmin kuuluva, toisissa pidän vikana, että _siitelmä, riennätte_ ovat loppulyhyitä, kun minusta pitäisi olla keskilyhyitä eli alkupitkiä, jotta kuuluisivat esim. näin: "Oi! lapset muinas Kadmon uusi siittämä (siittelö, kantama), mit' ootta istuimille näille rientävät (rientäneet, joutuvat, -neet, kokoutuneet edl.)." Mitat tässä värsylajissa Greekalaisilla, jos oikein muistelen, olivat: x | -- x | -- kolme kertaa perätysten pantuna eli: x | -- x | -- x | -- x | -- x | x johon tahtiin Roomalaiset monellaki tavalla sommittelivat sanojansa ja samate taidettaisi ehkä meidänki kielessä tehdä, jotta kuten kullonki tulisivat juoksemaan. Niin olisi avara tila suomen sanoilla tässä värsylajissa eikä tulisi värsy niinkään poikkeamaan alkuluonnostaan, kun Latinalaisilla Terentiolla, Plautolla, Phaedralla edl. -- Renvallin kirjan sain Prof. Linseeniltä lähetettynä. Jopa näyttää joutaviin ruvenneen, Savolaisten ja Karjalaisten kielitapaa moittimaan, jota ei hyväsesti taida tuntea'kan. Sillä missäpä koko Suomessa sanotaan _mähtä, mätsä_ (s. 7 ja 9), missä: _myö tulloon, olioon_ (s. 9), missä, missä _isähän_, isään pro isänsä (isäsä, isäse') s. 9. -- Siv. 8, r. 1-11 selittää hän peräti omalla tavallaan, minkä tähden Savon ja Karjalan kieli olisi länsisuomea kehnompi, eikä muista että justin Länsisuomi oli Ruotsin, Viron ja Saksanki vaiheilla, joista helposti puuttui vieraita aineita, jota vaston Itäsuomella meidän maan Savossa ja Karjalassa oli toisella puolella Hämeen Suomi ja toisella laajat Venäjän Karjalan, Aunuksen ja Inkerin maat, joissa vieläki puhutaan semmoista kieltä, että erähät pitävät yhtä selvänä ja hyvänä kun Hämeenki kielen. Siv. 9, r. 8 _lanka_ on villoista, _rihma_ pellavista eli hampuista kehrätty; _viitsiä'_ taas on Hämeen sana, joka kyllä yli koko maan ymmärretään ja toisinaan käytetäänki, ehkä usiammasti: _kehata'. Kehata_ merkitsee: _olla hidas työssä eli liikunnassa_ ja _kehno_, hidas, joka sanan alkumieli sitte on kahtia eronnut, jotta Häm. _en kehtaa_ jag täcks icke, _kehno_, blyg; Karj. _en kehtaa_, jag ides ej, _kehno_ dålig; vaan sillä mielellä, kun Hämeessä sanotaan _en kehtaa_ (jäg täcks icke), sanovat Karjalassa: _en julkia'_ (julkea, julkii', julkee'), eikä millonkaan (?) samalla mielellä _en viitsi_ (viiti, viihi), joka aina(?) on = _en kehtaa_. Renvallista näyttää, kun en _viitsi_, karj. merkitsisi; jag täcks icke. -- Siv. 20, r. 6-3 alalta. En tiedä, jos siinä luettava soimuu sopii Grottlundiinkan, joka kuitenki enimmästä on Savon kielestä huolta pideksellyt, mitä eritteessä (noten) vielä samasta asiasta lausuu, koskee kaikitse'ki enimmästi itseen lausujaan, -- S. 21, r. 19. Ensimmäinen selvä ja suora Kielioppi saatiin Suomessa von Bekkeriltä, joka ei seurannut erittäin Hämeen eli Karjalan kieltä, vaan rinnakkaa kumpaaki, vaikka hänki muutamissa kohti on tainnut erehtyä, esimerk. selvityksessään koskevasta Caritavus casus, jossa rupiaa Lapin kielen avulla näyttämään, että sitä tulee kirjottaa yhdellä Teellä t ei kahdella tt -- _luvata_ ei _luvatta_. Minkäpä tähden siis sanotaan _luvattoman, luvattomalla_ edl. kahdella Teellä, jos ei Caritiv. alkusesti olisi ollut luvatta? Nykynen usiammissa paikoissa käyvä _luvata_ näyttää sillä tavoin syntyneen, että alkuperäistä _luvatta_ on ruvettu itsepäällänsä käyttämään (tekliineeraamaan), josta sitte Muutuntasiassa (Lokat. formal.) on saatu _luvataksi, luvatak_ samate kun _edemmäksi, edernmä', taemmaksi, taemma'_ edl. Niin on myös Lausukkain Käskentätavassa (Imperativ) Hämeen tapaan seottanut Käskentä- ja Toivontatavan, vaan niistäpä ei nyt ollutkan virkettava, jonka tähden taas ryhdyn Renvallin kirjottamaan. Siv. 23, r. 1-3 mitä hän tuosta mixtum compositumista Bekkeri miettinee, itse Mehiläisen ja muiden kirjotusteni suhteen kyllä sen voinki kärsiä, koska en aina ole'kan tullut yhdellä tavalla yhtä sanaa eripaikoissa kirjottamaan, vaikka, mitä s. 23, r. 12, 13 R. siitä asiasta lausuu, useinki tulee siitä syystä, että on eri kirjottajilta kirjotettu _tuloo, tulee, vuoen, vuoden_ ja runossa _härän_, muissa _härjän_ edl,, jonka kyllä hänki olis voinut älytä, kun muuten olis tahtonut. -- S. 26, r. 8 edl. alalta lukien. Renvalli ei näytä vähää hyvänä pitävän, kun ei kohta saa kaikkia, ei huoli yhdestä eli kahdesta talosta, kun ei samassa saa koko kylää. Vaan mintäpä pitkitän kirjani näillä lauseilla, koska itse paremmin näät Renvallin uuden kirjan mielen, laadun ja luonnon. Mitä III:ssa jaossa erittäin minua vastaan kirjottaa, niin siitä saan sanoa vanhan sanaparren: adhuc sub judice lis est (ratkaistu ei viel ole riita). Samalla tavalla kun Heksametrosta saapi: "minlai nensuku lehtilö jensepon ihmisi enki" saa hän, jos tahtoo, tavallisista nelimittarunoistaki esimerk. "Suoja | rahti | maata | rähti, kangas | vasta | hanka | lahti" sen laisia katkaistuja sanoja. Niihin sopii myös s. 32, r. 16 tehty kysymyksensä: "Ovatko Suomea?" Mitä s. 32, r. 21-26 inttää, ei taida niin toden tosi olla, kun R. luulee. Jos puhuisi kaikista niistä kielistä, joiden pitkäarvoset tavuet myös ovat korolliset, niin sitte olisi tosi lauseensa, ei kyllä muuten.

Savonlinnasta 20 Lokakuussa 1837.

Edelliset kirjotin Sordavalasta, vaikka jäivät lähettämättä. Sitte olen lukenut R:n kirjasta erityisen tutkinnon H:forsin Avisassa, joka kyllä ei suuresti armahda R:ia. Vaan mitäpä niistä. -- Sortavalasta vaelsin esinnä Jaakkiman pitäjään, siitä Kurkijokeen (Kronoborg), Parikkalaan, jossa Majuri Lagervallin luona viivyin kokonaisen viikon ja teetin uudet saappaat. Parikkalasta kuljin Ruokolahteen, Joutsenoon, Lappeesen, Lemiin, Savitaipaleen, Taipalsaareen; jälle Ruokolahteen Säämikään ja vihdoin tänne Savonlinnaan toissa päivänä. Täältä nyt lähden Kerimäen pitäjän halki Heinäveteen, Taipaleen, Juukaan, Nurmekseen ja Kajaniin. Niin olenki jo kauan ylimäärän matkallani viipynyt, etten tohdi'kan Helsinkiin tulla, joka vielä viikomman viivyttäisi kotiinpäästöäni. Ja ompa toinenki syy, joka kieltää tulemasta: kaikki pukimeni ovat jo niin hajanaiset, että tuskin pääsen niillä kotiini. Runokokoukseni on tänä kesänä jotenki kasvanut sekä vanhoilla että nykyisemmillä runoilla. Semmoisia vanhoja lauluja, kun Kantel. 2 osassa olen saanut joksikin runsaasti. Kohta syntyy niistä yksinään kaunis kirja. Sanalaskuja on monta tuhatta ja välilehdet Juteinin Sanalaskukirjassa niin täpi täyteen semmoisilla kirjotetut, että harvassa kohti enää saapi siaa. En ole lukenut montako tuhatta niitä on, vaan arvoituksia on 1,200. Tulee niistä kylläki tulevaksi talveksi työtä, enkä tiedä, kuinka ennätän, jos Mehiläiselle ei saa toista toimittajaa. Kirjotan kyllä nyt Pehr Tickleinin luoksi kysyen, jos tahtois tulevanaki vuonna Historiaosan toimittaa, vaan en tiedä mitä vastannee. Kolmen viikon päästä aion olla kotona Kajanissa ja pyydän Sinua sinne siksi kirjottamaan. Haglundille panen tässä kirjan, vaan kosk' en tiedä'kän, jos hän on Helsingissä asuva, niin pyydän, ettäs lähettäisit sen hänelle, jos olisi muuallaki. Sano terveisiä kaikille tuttaville.

Ystäväsi Elias Lönnrot.

55.

Lehtori Keckmanille.

(Alk. suomeksi.)

Sortavalasta 3 Syyskuvia 1837.

Oiva Weljeni!

Toissa päivänä kirjotin pitkänki kirjan Sinulle, joka ei vielä täysivalmisna on asuntopaikassani 4 virstaa Sortavalasta, Karmalan kylässä. Siinä oli muutamia sanoja Renvallin nykysimmästä kirjotuksesta, jonka Prof. Linseeni lähetti minulle tänne. Ne nyt saavat jäähä. Myös kirjotin Törnuddin käännöksestä. Esimerkiksi pannustasi kolmesta värsystä näyttää hänen siinä paikassa, jossa ovat sanat _siitelmä, riennätte_ loppulyhyitä suanneen. Minusta se ei ole somasti kuuluva, vaan pitäisi sanojen olla, joko alkupitkien eli somimmasti keskilyhyitten, jotta tulisivat kuulumaan esim. näin:

"Oi lapset muinas Kadmon uusi siittelö (siittämys, kantama). Mit' ootta istuimille näille rientäneet (rientävät, lähteneet edl.) Rukoiliain oliivalehviä kantaen."

Veljesi, Piispan, runokäännöksestä en kyllä sovi mitänä lausumaan. Jos runoja kirjotetaan luettavaksi (ei laulettavaksi), niin ovat kyllä sillä tavoin, kun sanoo, käännettävät. Vaan jos kääntäjän mieli on saaha niitä käättynäkin laulettavaksi, niin pitäisi kaikitse'ki laitettaa, että tulisivat käymään neljämittasesti, ei kolmella mitalla.

Jos Mehiläiselle ei saisi toista välitoimittajata, niin pitää itseni kokea toisten tointen ohessa saaha sihenki aikaa. Ottajaluvun vähenemisestä en ni suuresti huoli, koska jo alkaessaniki tiesin työtäni ei monelle mieluiseksi ja sentähen päätinki noin korkeinta 200 ruplaa vuoelta omista varoistani lisätä. Tänä vuonna kyllä menee enemmän, koska präntätään 500 kappaletta, vaan tulevana vuonna enpä anna'kan päälle 200 präntätä. Aunuksen paikkakunta jäi tällä kerralla käymättä ynnä muitaki paikkoja, vaan enkö niihin päässe vasta. Täältä lähen nyt Lappeenrannan seuvuille, Viipurin tienoille, Savon Linnan ympäristölle j.n.e.

En tieä, kuinka tullen kiertelemään, jonka tähen elä huoli'kan, kuhunkaan niistä paikoista kirjottaa, koska ennen kirjasi tuloa jo olisin tainnut käyä.

Voi hyvin rakas Weljeni.

Ystävällisimmästi ja nöyrimmästi Elias Lönnrot.

KAHDEKSAS MATKA v. 1838.

[Vuonna 1838 tehdystä lyhyestä matkasta, jolloin L:lla oli alkupuolella seuralaisena ystävänsä, maist. K.H. Ståhlberg, ei ole paljon tietoja. Matkalle sanoo L. eräässä Rabbelle 24 p. elok. kirjoitetussa kirjeessä kohta lähtevänsä ja syyskuun lopulla hän oli jo taas kotona. Sen lisäksi mitä tähän otetuista kirjeistä selviää, mainittakoon että Lönnrot Koiteren järveltä suuntasi kulkunsa Pielisjärvelle ja sieltä kotiin.]

1.

Maisteri Ståhlbergille.

(Konsepti; alk. suomeksi.)

12 p:nä lokakuuta 1838.

Kiitoksia kirjastasi, jonka viime viikolla käsitin. Sama kiitos lupauksestasi vastaki kirjotella. Sinusta Honkavaarassa [?] erottuani oli kylläki ikävä ensiaikoina. Yötä piin Kihtelysvaaran Kestikivarissa ja siitä toisena päivänä tulin Koveraan. Siinä kirjottelin runoja 3 päiveä, ehken paljon vanhoja. Olisin suonut Sinunki siellä olevan, sillä ensiksi oli siinä enempi kirjottamista kun yhelle kolmessa päivässä ja toiseksi olisit, jota toivoit, kylläki saanut kuulla kanteleen soittajia ja sopeuttajia (stammare). Kanteleita siinä oli joka talossa, jossa tulin käymään. Siitä menin Ilomantsin kirkolle, jossa ja kylissä ympärillä tulin puolentoista viikkoa viipymään. Oli niissäki laulajia, ehken ennättänyt puoliakaan etsiä, joita neuottiin. Oikian laulajan tapasin kuitenki vasta jälkeenpäin Materi Kuivalattaren Koiteren rannalla Ilomantsin kirkolta neljättä penik. pohjaseen päin 3 neljännestä Huhuksen kylältä. Siltä yksinään kirjottelin vanhoja lauluja 2 päivää. Sitte piti kerkeämiseen kotiin rientää, johon pääsin syyskuun loppupäivillä. Täällä kohtasi uusi ikävä Sinun ja Elfvinginki perään, jonka tähden vaan elä unehutakaan tänne tulevana kesänä tulla ja sitä ennen usein kirjoittaa. Sukulaisesi voivat hyvin ja muuttavat tänä päivänä Kajaniin. Muut voivat myös hyvin. Potakoita, nauriita ja muuta riistaa on tullut hyvin ihmisille.

2.

Tohtori Rabbelle.

Kajaani, 12 p:nä lokakuuta 1838.

Rakas Veli!

Hyvin tervetulleen kirjeesi olen vastaanottanut ja saan sydämellisesti kiittää Sinua kaikesta siitä suuresta vaivasta, jonka minun tähteni olet nähnyt ja jota vielä saat nähdä auttaessasi Mehiläistä taas hyvään kuntoon. Ei liene vielä tullut vastausta tai päätöstä Senaatista, mutta ehtineehän myöhemminkin tulla. Ståhlbergiä myöten lähetin Seuralle 20 kappaletta Mehiläistä, muut 80 saapuvat ensi kelillä, jolloin vanha uusmaalainen renkini palaa vaimonsa luo ja ottaa ne mukaansa. Viime matkallani, jonka yhdessä Ståhlbergin kanssa tänä syksynä tein Karjalaan, sain taas sellaisen joukon suomalaisia lyyrillisiä runoja, osaksi uusia, osaksi vanhojen toisintoja, että niiden vertaaminen ja sovittaminen entisten joukkoon luultavasti vaikuttaa sen, että kaikkien sellaisten runojen painoon toimittaminen, joka jo ilman tätä on ylen kauan viipynyt, lykkäytyy kuukautta tuonnemmaksi. -- Saapa nähdä, kenestä nyt tulee Keckmanin jälkeinen, Ståhlbergista vai Gottlundista. Arvelen edellisestä tulevan.

Voi hyvin.

Tuus Elias Lönnrot.

YHDEKSÄS MATKA v. 1839.

[Niistä matkoista, joista seuraavilla lehdillä kerrotaan, ensimäinen epäilemättä osaksi oli tavallinen virkamatka, niin ettemme ole sitä varsinaiseksi runonkeruumatkaksi lukeneet. Matkalla Helsinkiin sitä vastoin näkyy L. Suomen-Karjalassa runoja keränneen saadaksensa täydennyksiä silloin paraikaa tekeillä olevaan Kantelettareeseen, sillä Kantelettaren esipuheessa hän sanoo vv. 1838 ja 1839 käyneensä runonkeruumatkalla Karjalassa, "josta myös kummallaki kertaa saimma paljo lisäyksiä ja toisinnoita ennen koottuihin". Valitettavasti ei tältä matkalta ole säilynyt täydellisempää matkakertomusta. Joulukuun alussa L. jo oli Helsingissä.]

1.

Tohtori Rabbelle.

Kajaani. 6 p:nä syyskuuta 1839.

Rakas Veli!

Yhdessä Ståhlbergin kanssa koko päivän kuljettuani ulkona Iisalmen rovastin seurana, joka perheineen on matkustanut tänne tervehtimään sukulaistaan, asessori Wichmannia, ja kun lisäksi postituntia jo kotvan aikaa on kestänyt, en jouda pitää pitkiä puheita. -- Kuvernööriltä kuulun saaneen virkavapautta kuudeksi viikoksi s.o. syyskuun keskivaiheilta lokakuun loppuun, mutta lupa ei vielä ole tänne saapunut. Mutta ennenkuin voin olla matkalle valmis, minun täytyy tarkastuksen vuoksi, jotta se tulisi loppuun suoritetuksi, matkustaa Kiannalle sekä muutamille muille seuduille, joilla tänä kesänä on jäänyt käymättä. Huomenna lähden tälle matkalle Ståhlbergin seurassa, joka on lupautunut kumppanikseni koko tälle matkalle. Sieltä tulen kotia vasta tämän kuun loppupuolella, ja kun sen jälkeen kotona kuluu ainakin joku viikko, ennenkuin pääsen täältä eroon, toivon sitä ennen Sinulta saavani tietoa siitä, voinko varmasti saada pyydetyn koko vuotisen virkavapauden, jotta sen mukaan voisin varustautua koko vuodeksi. Mitä tulee huoneisiin, joita tarjosit minulle, saan ensiksi kiittää Sinua; mutta kun Ståhlberg on pyytänyt minua kanssaan asumaan Jahnssonin talossa oleviin huoneisiinsa, ja kun koko vuoden ajan tulen tutkimaan ja järjestelemään suomenkielisiä aineksia, missä työssä hän usein saattaa minua auttaa, pidän sopivimpana asettua sinne, etenkin kun ennen olen asunut samoissa huoneissa. -- Ståhlbergin terveys on päivä päivältä parantunut, ja luulenpa, että hän kolmekkin viikkoa vaellettuansa tämän läänin erämaissa, on koko Herkules. -- Tahtoisitko, koska asia nyt tuli mieleeni, katsoa tilikirjoista, onko kirjoittamani lasku siellä hyväksytty maksettavaksi ja lähetetty Ouluun. Se koski erästä Kajaanista viiden peninkulman päässä olevaan Vuolijoen kylään tehtyä veneeristen tautien tarkastusmatkaa, jonka tein Kuvernöörin määräyksestä viime tammikuun loppupuolella. Sen jälkeen tavallisuuden mukaan lähetin laskun, joka ei vielä kuulu saapuneen Ouluun, vaikka myöhemmin kirjoitettuja laskuja on saapunut. -- Voi nyt hyvin! Pian kaiketi saan sinut itsesi nähdä. -- Uskollinen ystäväsi

Elias Lönnrot.

2.

Tohtori Rabbelle.