Part 36

Samana päivänä taas pappilaan, ja seuraavana Alanteelle. Tytär, noin 20-vuotias älykäs ja jumalaapelkääväinen tyttö, souti minua yksin siitä Vuokinjokea ylös 3/4 penink. Neljää viikkoa aikaisemmin sama henkilö kyyditsi minua Kerälään 7/4 penink. Kun joskus aloin puhua hieman leikillisemmin, hän ei vastannut mitään, mutta kun puhuin vakavammista asioista, hänellä oli sangen järkevät vastaukset. Hiljainen, tyyni jumalanpelko tuottaa ihmiselle arvonsa. -- Niipaskoski 2/4 peninkulman päässä Alanteelta, ainoa koski Vuokinjoessa. -- Vuokinniemen talo. Venäläiset olivat keväällä pahoin pidelleet emäntää, lyöneet häntä päähän, niin että oli maannut monta päivää sairaana; kaikki vaan sen tähden, ettei hän ollut voinut antaa heille ruokaa. Köyhyys tuo mukanansa muita kärsimyksiä. Muutamien venäläisten menettelytapa täällä. Useat miehet tulevat keihäineen sisään, meluavat, vaativat ruokaa itselleen ja heiniä hevosilleen, tosin maksusta, mutta komentavasti, pistelevät keihäillään seiniä, pöytiä ja lattiata y.m. Maksavat joskus väärillä seteleillä, jotka on ensin heille petkutettu heidän vaelluksillaan ja joista eivät vielä muualla ole päässeet eroon. Niinpä mainittu emäntä oli saanut väärän 3 ruplasen, josta oli antanut oikean 3 ruplasen takaisin, siis tämän rahasumman, ruuan, heinät y.m. ilmaiseksi.

Alajärven mies edellisenä kesänä. Oli ollut muutaman varakkaanpuoleisen talonpojan palkkaamana laukunkantajana, myynyt tavarat, tuhlannut rahat, ei sitten ollut näyttäytynyt, oli viimein palannut kotia, ja kun ei hänellä ollut mitään ruoka- eikä kyytirahoja, oli keksinyt sen keinon, että sanoi olevansa keisarin lähettämä tutkimaan maan tilaa, kruununpalvelijoita ja etenkin veronkantajien menettelyä. -- Talojen asiakirjat, veronmaksukuitit, kaikki oli käskenyt tuoda eteensä. Oli sanonut: "Tuossa hän (vouti) taas on kiskonut liikaa." Oli uhannut pian panna viralta, jopa hirtättää jokikisen. Keisari muka oli asettava uudet virkamiehet ja vähentävä verot ja oli jo lähettänyt viljaa Hyrynsalmen kirkolle, mistä kaikki takauksetta saisivat sitä niin paljon kuin halusivat. Suuri osa Vuokin ja toisten seutujen talonpoikia oli todella lähtenyt matkaan, mutta olivat kääntyneet takaisin Alanteelta, kun siellä ei asiasta mitään tiedetty. Häntä palveltiin, viinaa tuotiin kylästä, olkialustat laitettiin veneeseen. Risaisten vaatteidensa vuoksi hän tosin joskus oli ollut häpeissään, mutta oli sanonut, ettei ollut voinut ottaa parempia vaatteitaan näille erämaanmatkoille, ne kyllä olivat laukussa. Hänen hopeahelainen piippunsa oli etupäässä pettänyt talonpoikia, sillä Venäjän-Karjalan asukkaat eivät polta tupakkaa. Pussilan miehet pitivät häntä laukkuvenäläisenä, mutta tultuaan sieltä 3/4 Murtovaaraan, hän taas alkoi näytellä vanhaa osaansa, kunnes isäntä, joka oli palannut kotia, oli tuntenut hänet, ja mies läksi tiehensä sellaista kyytiä, että piippukin jäi jälkeen. Hukkui sitten veteen syksyllä.

Vuokinniemestä Jumaliseen 3/4; ennen rikas talo; nyt syötiin pettua, vieraille kuitenkin annettiin sekoittamatonta leipää. Pojan naiminen pitkistynyt, kun ei ollut varoja häitä pitää. Jumalisesta Mäkelään 1/2, sieltä Materoon 1/2; tämä oli kurjimpia pesiä, mitä pitkiin aikoihin olin nähnyt. Talo se on olevinaan, köyhä, likainen, rappiolla; ainoa hevonen kuollut, itsekuolleen lehmän raato mäellä, pellot nurmena. Miehet palasivat Oulusta tuoden viljaa, joka 3:sta tynnyristä oli matkalla kutistunut 1 1/2:ksi tynnyriksi. -- Ei kummallakaan tahtonut olla jäljellä voimia soutaa minua 1/4 penink. matka järven yli -- --. Sieltä l/4 Vuokin Isoonkylään, missä söin Härkölässä, ja läksin edelleen Kikkoon, Rämeeseen, Vängänvaaraan. Kuljin lopulla eksyksissä 1/2 peninkulmaa aina rantaan asti. -- Vängästä Salmijärveen sieltä Pussilaan 1/2. Lukkari, lastenopettaja, Mikkonen. Saappaani pohjattiin. Köyhyys. Lautamiehen vaimo otti kalaretkellekin pieniä arkkivirsiä mukaansa. Täältä Hyryyn 4/4, Viiankiin 4 virstaa, Kivijärvelle 6 virstaa. Viimeisellä taipaleella taas eksyin ja tulin lammelta toiselle. Lampia paljo. --

Profeetta M--n Vuokissa. Jo alussa vuotta M--n oli lähtenyt tähän Kiannan seurakuntaan kuuluvaan laajaan kylään kääntääkseen ihmisiä uuteen oppiinsa. Jonkinlaista puoltoa saadaksensa hän oli, viisaasti kyllä, ensin mennyt kappalaisen Saxan luo ja sanonut aikovansa lähteä joksikuksi ajaksi Vuokkiin opettamaan pikku lapsille sisälukua ja, jos tarvetta oli, myöskin vanhemmille ihmisille kristillisyyttä. Saxalla ei ollut ollut mitään sitä vastaan; kuitenkin hän ensinnä halusi kuulustella hänen oman kristillisyytensä perusteita. Kuulustelussa hän oli vastaillut kristinuskon totuuksien ja asian mukaisesti kaikkiin kysymyksiin. Sitten hän läksi opettajatoimeensa, jonka alotti luulottelemalla kansalle Saxan lähettäneen hänet tähän kaukaiseen kulmakuntaan, kertoen sen ohessa Jumalan useasti puhuneen hänen kanssaan (unessa) ja pyytäneen häntä kansaa kääntämään, jota varten Jumala oli varustanut hänet omilla lahjoillaan. Kerran Jumala oli hänelle näyttänyt tämän maailman päämiehen, joka oli heittänyt ulos suuren verkon, mikä täyttyi kaloilla. Hän kysynyt, mitä kaloja ne olivat, ja saanut vastaukseksi, että ne olivat ihmisiä. Jumala sitten antanut hänelle oman verkkonsa ja pyytänyt häntä sillä pyydystämään takaisin ne, jotka olivat suureen verkkoon takertuneet. Siten saatua verkkoaan hän toisinaan kuuluu nimittävän leiviskäkseenkin, sillä se painanee leiviskän. "Jos kaivaisin tämän leiviskäni maahan, tekisin mitä suurimman synnin." Siksi hän sitä ei kätkekkään maahan, vaan käyttää sitä, yöt päivät saarnaten oppiansa ihmisille. Näiden saarnain tekstinä on Siionin virsiä ynnä muita hengellisiä kirjoja, pääasiallisesti kuitenkin Siionin virsiä. Lauletaan ensin muutamia värsyjä tai koko virsi. Sitten M--n alkaa selittää näitä saarnassaan, ahkerasti lyöden käsiään pöytään innoissaan ja ottaen kauhistuttavan asennon ("kauhtuen"). Saarnat kuuluvat olevan enimmäkseen samoja sanoja ja lauseparsia, joista seuraavaa kuuluu useimmin käyttävän: "Jumala antakoon Pyhän Hengen rautavasarallaan lyödä teidän syntiset sydämenne ja kaksiteräisellä miekalla läpitse pistää ne pohjasta saati." Hänen kauhistuttavat kuvauksensa paholaisen mellastuksista ihmisen kanssa kuuluvat tavallisesti saavan jonkun mielen sellaisissa kokouksissa liikutetuksi pois suunniltaan, niin että hän lankeaa jonkinlaisessa tyrmistystilassa maahan, eli hänen sanoillaan: "tulee lyödyksi", arvattavasti jo mainitulla Pyhän Hengen rautavasaralla. Joskus kuuluu (yhdellä haavaa) saman saarnan aikana 6-7:nkin henkeä siten lankeavan. Mutta jos hänen kauan saarnattuaan, pöytään lyötyään ja kaikin tavoin säikytettyään kuulijoitaan, kuitenkaan ei ketään lankea maahan, kuuluu saarna tavallisesti loppuvan sanoihin: "Niinkö nyt on perkele vallan saanut, ettei yhtään sielua päässyt tällä kerralla hänen verkostansa."

Laulun aikana kuuluu hänellä olevan kaulassaan riippumassa usein puoli tusinaa naisia, jotka siten liikkuvat hänen kanssaan, minne hän liikahtaa. Jotenkin selvään, vaikkakin kuvilla, hänen kerrotaan antavan tietää, että hän esittää Kristusta, esim. usein sanovan jumalanpalveluksensa alussa: "Nyt taasen on Kristus teidän sekahanne astunut." Sen vuoksi hän ottaa kuulijoiltaan vastaan jumalalle tulevaa palvelua ja kunnioitusta, niin että hän kertomuksen mukaan antaa halata itseään polvista, langeta eteensä polvilleen j.n.e. Tavallisesta virsikirjastamme hän kuuluu kieltelevän laulamasta, koska sen kautta kukaan ei tule herätykseen, ja sama varmaan koskisi Raamattuakin, sillä sekään ei voi saada ketään herätetyksi, niin kuin hän tahtoo. Mutta en ole kuullut hänen selvään kieltäneen ketään Raamattua lukemasta; hän jättänee asian silleen, että ei suosita sitä, kuten Siionin virsiä, Huutavan ääntä, Arndtin Totista kristillisyyttä y.m. Monin paikoin tämä Mikkonen kuuluu oleskelevan useita viikkoja jopa kuukausia. Silloin hänen syödä tuodaan parasta; mitä saadaan, eikä yleinen hätä saa tulla kuuluviin. Hyvin vähän tämä M. kuuluu nukkuvan; kuuluu sanovan, että öinen aika vaikuttaa paremmin herätystä -- ja silloin useampia kuuluukin tulevan lyödyiksi ja vaipuvan maahan. Pappeja kohtaan hän toisinaan kuuluu olevan säälimättömämpi kuin oikealta kristityltä odottaisi.

51.

Matkakertomusta.

Kivijärvi. Yötä Vaskan luona; varakas talo. Kolme tytärtä; nuorempi päivää ennen kihlattu, mutta kihlakalut vietiin takaisin samana yönä, jona minä siellä olin. Tyttöä pidettiin liian nuorena, ja muuan hänen tätinsä pani parastaan, saadakseen kaupan purkaumaan. Muistinpäivä, troitsavieritsä.

_Muistinpäivä_. [Tämä kappale tämmöisenään muistiinpanoissa.] Niitä 4 vuodessa, Vieritsäpäivänä, Troitsasuovattana, Lihanlaskun eellä [s.o. loppiaisena (oik. vieristä), helluntailauantaina, viimeisenä talvisen paastonajan edellissunnuntaina], syksyllä. Laatanat [pyhää savua] laitetaan ja putroa keitetään. Sitte lähtee väki kustaki talosta kuolleita omasiansa, heimolaisiansa muistelemaan kalmalla. Ottivat mennessään koivun varpoja ja kuusen oksia. Edellisillä pyyhkivät grobnitsat (hautain päälle tehyt huonukaiset) ja jälkisiä panivat grobnitsain katteelle. Toisten tätä toimittaissa kävi muutamat laatanalla savuttamassa (kaattimassa) grobnitsoita. Tähän tarpeeseen oli ulkokylään naitu tytär muutamasta talosta työntänyt laatanaa ta[a]ttovainajansa grobnitsan kaattimiseksi ja käskenyt loput laatanoista grobnitsan syämeen luoa, joka myös niin tapahtu. Myös oli sama tytär työntänyt palasen palttinata sidottavaksi toatonsa ristiin, joka myös niin tapahtu. Nämät tehtyä pantiin putrostaltsat grobnitsoille ja alettiin syödä, kukin noin 2, 3 eli usiampaa lusikkaa. Minua varten oli myös lusikka tuotu ja käskettiin minuaki syömään. Putro oli otrasista suurimoista keitetty ja voilla sulattu. Miespuoli (lapsia) kaiken ajan seiso lakitta, niin minäi.

Lähdin sieltä luulossa ettei häistä tulisi mitään, vaikka jotkut vakuuttivat, että tytär siitä huolimatta otettaisiin. Hääväkeä tulikin Vuokkiniemestä vastaani. Häätapoja: kihlaajaislahjat. Häissä antilaalta kysytään lupaa päästä sisään. Sulhanen lahjoittaa sukulaisille peilejä, kampoja j.n.e. Antilas (morsian) kumartaa kolmasti sulhaselle, tämä -- [Muistiinpano jäänyt kesken, vaan seuraavassa, myöhemmässä, asia kerrotaan tarkemmin.]

52.

Matkakertomusta.

Sulhanen istuu koko hääajan korkea samettilakki päässä arvonsa merkkinä. Morsian itkee kullekin sukulaiselleen ja tuttavalleen, jotka antavat hänelle muutamia lahjoja, enimmäkseen 4-8 griunaa hopeaa, mutta myöskin kolikoita. Tätä itkua kestää koko päivän, muuttaen hääilon eronhetken suruksi. Kun nuori pari illalla panee maata, morsian vetää saappaat sulhasen jalasta ja saa ne rahat, jotka sulhanen niihin sitä ennen on pannut; morsian riisuu häneltä muitakin vaatteita. _Pridanie_ [myötäjäiset] määrätään, ellei tätä jo aikaisemmin ole tapahtunut. Lähdetään morsiamen kodista (antiaisista), ja lauletaan eri tilaisuuksissa tavallisia lauluja. Patvaskan tehtävä on pitää huolta siitä, ettei mitään rikkeitä. Heidät vastaanotetaan sulhasen kodissa häälauluilla, ja niin kauan täytyy morsiamen pitää peite kasvoillaan (pään yli heitetty huivi). Täten verhottuna hän lakkaamatta kumartelee päätään syvälle. Kun laulu on lopetettu, hän ottaa peitteen kasvoiltaan, ja sulhanen vie hänet appivanhempien luo, joiden edessä hän kumartaa alas jalkoihin (ensimäinen tervehdys); sulhanenkin kumartaa. Syödään. Sulhanen ja morsian syövät muiden jälkeen erityisessä huoneessa. Morsiansarkka juodaan kahdesta pikarista, rahoja lahjoitetaan 20, 40-80 kopeekkaa. Koko ensimäisen viikon aika ja kauemmankin tulee morsiamen kumartaa syvään jokaiselle, jonka kohtaa, jopa lisäksi aina moneen kertaan hänen joka ilta tulee langeta appivanhempiensa jalkojen juureen ja pyytää heitä herättämään hänet ja hänen miehensä, jotta eivät nuku liian kauan, ja pukeuduttuaan hänen tulee tästä palveluksesta taas kumartua alas heitä kiittämään.

Kivijärvestä lähtien kauniita lehtimetsiä ynnä monta lampea; 4:n virstan päässä Pahkomivaara, 3 taloa; siitä 15 virstan päässä Aionlahden ja Karkujärven talot, jonka viimemainitun isäntä oli kotoisin Muhoksesta, vaikka nyt enää oli vaikeata erottaa häntä todellisesta Venäjän-karjalaisesta muuten kuin puheesta. Siitä Tsenaan 10 virstaa, siitä Akankosken taloon 1 1/2 virstaa vesi- ja maamatkaa, siitä maamatkaa Vuokkiniemeen 4 virstaa. Karkujärvessä viivyin sateen takia yötä, Tsenassa kaksi yötä, sieltä Troitsa-päivänä [helluntai] Vuokkiniemeen; missä tsaajua tarjottiin kolmessa paikassa ja viinaa vielä useammassa.

Leikki paaskoilla. Kukin asetti kiviä riviin, menivät sitten matkan päähän ja heittivät niitä vuoroonsa kivellä. Kukin sai pitää kaikki ne kivet, jotka sai heitollaan nurin, ja jos ensi vuorolta vielä jäi jäljelle, hän sai heittää päinvastaiselta taholta siitä paikasta, mihin kunkin kivi oli jäänyt, ja joka sen tähden aina pantiin merkille. Ei kukaan tietysti voinut hävitä enempää kuin panoksensa. -- Natalia, vanha huora, jolla on kaksi poikaa, on kaikkien vihaama, ei kenenkään rakastama, mutta pelätty ja sen tähden jonkunlaista arvoa nauttiva. Hän on viinan kaupustelija, parantelee veneerisiä tauteja sinnoberi-savustuksella ja valmistaa tällaisille potilaille juomaa salpietarista, ruudista, salmiakista ja vaskenruosteesta; paljon veneerisiä potilaita tässä kylässä, niin että pelko heräsi kauempaa siellä oleskella; lääkäriä harvoin hankittaneen. Silmätaudit hyvin yleisiä ja enemmäkseen veneeristä laatua. -- "Ennen käytiin kun muinenki kummaa toisiin kylihinki katsomaan, kun kuultiin jonkun sokian olevan; nyt niitä näkeo joka talossa." [Tämä lause suomeksi muistiinpantu.] "Joka talossa": liioittelua. Viivyin Vuokkiniemessä neljä vuorokautta; sain runoja useilta. Minua varoitettiin Natalian suhteen, ettei hän juottaisi minulle jotakin taikajuomaa, sillä niin hän oli, väitettiin, toisille tehnyt. -- Pappi oli poissa, rouva nuorimman tyttären (10-vuotiaan) kanssa kotona. Olivat noin kolme vuotta sitten tulleet tänne, eivätkä vielä osanneet suomea, lukuunottamatta mainittua nuorinta lasta. Viimeiset tulevat ensimäisiksi. Suuresti pelättiin, että kaupankäynti Suomessa kiellettäisiin. "Silloin tämä maa joutuu perikatoon."

Kylän asema kaunis kesällä, sijaiten Kuitti- ja Lammasjärven välillä, jotka yhtyvät ja muodostavat niemen. Jotenkin korkea särkkä erottaa kylän kahteen osaan, niin että toista niistä ei toiselta paikalta näe. Livojoki kylän itäpuolella muodostaa niemen, jolla on vaan yksi talo. Tämän Livojoen takana useiden talojen laitumet. Sinne soudetaan joka ilta kiulut mukana, lypsetään, viritetään savu, jäädään paikalle seuraavaan aamuun asti, lypsetään uudestaan, päästetään lehmät laitumelle ja soudetaan kotia päiväksi.

Tällaiseen lypsäjäseurueeseen liityin lähtiessäni kylästä 10 virstan päässä olevaan Kostamukseen. Lehmien lypsinpaikalle kyllä oli seuraa, mutta sieltä oli kulkeminen vallan yksin yön selkään. Vähää ennen puoliyötä saavuin puolitiehen, missä oli sauna heinäväkeä varten kesällä. Olin väsynyt, mutta lapsellisesti pelkäsin siihen panna maata, kun ajattelin, että joku olisi voinut arvata minun siihen jääneen ja mahdollisesti olisi seurannut minua ja ryöstänyt. Kuljin siis edelleen, poikkesin metsään ja koetin nukkua sammalille. Mahdotonta hyttysten vuoksi. Niitä oli niin kosolta, että kaikki ympärillä oli aivan mustana ja että joka henkäyksellä oli saada niitä suunsa täyteen. Alotin taas vaellukseni ja kuljin noin kymmenen virstaa eteenpäin, jolloin väsyksissä ja unisena koetin taas nukkua. Leikkasin oksia ison kasan, paneuduin pitkäkseni, peitin itseni oksilla mikäli voin, sidoin huivin päähäni ja luulin nyt olevani turvissa hyttysiltä. Kaikki turhaa. Nytkin ne pääsivät kimppuuni, vaikka kuinkakin usein olisin koettanut parannella linnaani. Täällä kaipasin ensi kerran Kajaaniin kesäksi jättämääni tupakkipiippua. Tuli tosin olisi auttanut, mutta en tahtonut sitä virittää, kun siitä minut olisi huomattu. Koko matka kävi enimmästi kaskettujen maiden, lehtimetsien halki, siitä tuo suunnaton hyttysten paljous. Monta vertaa kernaammin olisin ollut mitä kovimmassa talvipakkasessa, sillä näin tukalaa ei ollut koko talvena Lapissa paljaalla lumella maatessani. Aamulla saavuin Kostamukseen, joka on samannimisen järven rannalla. Siinä oli kymmenen taloa, joista monet hyvin rakennettuja ja kaksi varakasta. Toisessa, Jakon talossa, sanottiin toisen miehistä olevan veneerisestä tartunnasta sairaana, minkä vuoksi valitsin toisen, Mikittä nimisen, majapaikakseni. Sieltä minua seuraavana päivänä pyydettiin tulemaan toiseen teelle ja sittemmin useita kertoja. Samovaara. -- Runoja, satuja, sananlaskuja j.n.e. neljänä päivänä. -- Vesireitti sieltä Kuittijärveen, Alajärveen ja Kemiin. -- Mikitän vaara sen johdosta, että oli antanut erään karkurin hakata huonettaan. Tämä oli uudestaan vangiksi jouduttuaan antanut asian ilmi Kemissä. Nimet ikkunanpielissä. Laitettu uudet, vanhat korjattu pois. 500 ruplaa lahjoiksi. Karkuri tuomittu Siperiaan siitä että oli -- [Keskeytynyt.]

Kertomus uskon muuttamisesta. Keisari Aleksein isä oli nähnyt unta, että usko sinä ja sinä hetkenä oli muutettava. Huomatessaan viimeisen hetkensä lähestyvän, hän kutsui poikansa luokseen ja käski siksi hetkeksi asettamaan kolme vartijaa ja määräämään, etteivät päästäisi ketään sisälle, vaan että pää oli iskettävä poikki siltä, joka yritti sisälle päästä. Vähää ennen tuota hetkeä piru tuli valepukuisena arhhierein Niikkalan luo ja viekoitteli hänet muuttamaan muutamia vanhan uskon sanoja. Muutaman varsin harvan sanan he lisäsivät ja ottivat pois muutamia muita. Useita päiviä ja öitä he työskentelivät yhdessä. Yhdeksi yöksi tuli matkustajia, jotka pyysivät yömajaa, mikä heille myönnettiinkin. Kun luultiin heidän vaipuneen uneen, alettiin työ uudelleen. Mutta entä jos nämä kuuntelevat ja ilmaisevat, sanoi Niikkala, johon piru kuului vastanneen, että oli parasta koettaa, olivatko todella nukkuneet, nimittäin pistämällä heitä neulalla kantapäähän. Nämä rukoilivat Jumalaa, että voisivat koetuksen kestää, ja sen he kestivätkin. Täten kuuntelivat koko yön. Sittenkuin kaikki oli muutettu paholaisen mielen mukaan, kaivettiin kirjat maahan monta syltä syvälle, ja piru kasvatti siihen paikkaan suuria puita, koivuja, kuusia ja mäntyjä. Sitten Niikkala näinä aikoina meni tsaarin luo. Tsaari piti hänestä paljon, ja hän oli silloin oppinein mies koko Venäjällä, Sen tähden ei ensimäinen, eivätkä muut vartijat rohjenneet lyödä hänen päätänsä poikki, kuten oli käsketty. Hän tuli tsaarin luo ja kertoi nähneensä unta, ettei silloin voimassa oleva usko ollut oikea, vaan että se oli väärennetty vanhasta oikeasta uskosta, joka oli eräässä paikassa säilyneenä vanhoissa kirjoissa, joiden yli oli karttunut maata ja kasvanut puita; niin vanhoja ne olivat. Mentiin tutkimaan, oliko uni tosi, ja löydettiin maahan kaivetut kirjat. Tsaari luuli Jumalan näin säätäneen ja vaati, että kaikki omistivat täten muutetun uskon. Näin tapahtui. Mutta kirottu on jokainen, joka ottaa pois tai lisää kirjaimenkin. Monet pysyivät kuitenkin vanhassa uskossa, ja heidän tähtensä Jumala vielä ylläpitää maailmaa, muuten kaikki aikoja sitten olisi ollut mennyttä. -- Tämän kertomuksen kuultuani oli minun puolestani tekeminen selkoa siitä, missä meidän uskomme erosi heidän uskostaan, minkä tein niin hyvin kuin taisin, nimittäin että me Vapahtajan ansion vuoksi turvaudumme Jumalan armoon, mutta että he ansiokkaiden ihmistenkin nojalla Häntä avuksi huutavat, kun me taas emme usko heidän voivan mitään aikaansaada, ei edes itse Bogoroditsan [= Jumalan äidin, Neitsyt Marian.] Mutta usein -- sanoi vastaväittäjäni -- herra tekee sen, mitä hänen lempipalvelijansa pyytää häntä muille tekemään, ja niin Jumalakin tekee. Arvelin, ettei minun ollut sopivaa väitellä tästä hänen kanssaan. Sitten puhuttiin rinnan ristimisestä, paastosta y.m. sellaisesta.

53.

"Matkalta."

Kostamus. Mikitän tytärtä ensin kosi Dmitrein nuorin poika, sitten Vaskon. Haittarikas. Dmitrei: "Meillä et näe muuta romua huoneissa kuin laskutauluja." Minulta kysyttiin, kummalle puolestani annoin etusijan. Annoin välttelevän vastauksen, kiitin kuitenkin Vaskon poikaa, moittimatta Dmitrein poikaa. Mutta hän on niin poikamainen, tekee kaikennäköisiä kepposia matkoillaan, sanoi isäukko. "Poikalapsi pillomusna, raivona ori parempi (tytär tyynenä parempi)." -- Ei tahdottu ottaa maksua ruuasta ja asunnosta. "En tieä pitäisikö siitä mitänä ottaa."