Part 26

Jo Uhtuesta kirjoitin kuluneen joulukuun alussa Sinulle, mutta kirje jäi, en enää muista minkä sattuman johdosta, lähettämättä. Nyt saan siis toistaa sen sisällyksen ja ensiksi toivottaa Sinulle hyvää uuden vuoden jatkoa, vuoden joka arvatenkin on viimeinen, minkä vietät naimattomana miehenä! Matkastani tahdon nyt ainoastaan lyhykäisesti kertoa, että ensin muutaman viikon ylioppilas Cajanin kanssa vaelsin muutamissa tutuissa venäläisissä kylissä ja että sen jälkeen asetuin Uhtueen, missä asuin lähes kuukauden ajan, koko ajan pannen kirjaan runoja, arvoituksia, sananlaskuja, satuja y.m., mitä kylässä kuulin. Siellä asuin hyvinkin muhkeasti erityisessä kamarissa, mutta sitten oli asunnon laita taas huonompi, ennenkuin tulin tänne Kuusamoon. Pahinta, mihin yksikään kristitty sielu voi joutua, on se, jos on pakko talvisaamuina oleskella noissa kirotuissa venäläisissä pirteissä. Ensinnäkin ne ovat pienet, noin 1/4 meidän talonpoikaispirteistä, ja sitten on, paitsi kattoaukkoa, ovi selkoselällään koko pitkän aamun kello 2:sta kello 6:en, jonka ajan kuluessa leivotaan, keitetään, tehdään haudetta lehmille y.m. sellaista, niin että pirtissä sillä aikaa on kylmempi kuin pihalla. Usein ovat hampaat kovasti kalisseet suussani, mutta toivon kuitenkin, että taas kerran tulee kesä. Eräässä Tuoppajärven tienoilla olevassa nunnaluostarissa olin kolme viikkoa takaperin ja siellä minun täytyi sekä laulaa että soittaa huilua nunnille. Lisäksi minua pyydettiin jäämään yöksi, jota pyyntöä en kuitenkaan voinut noudattaa, kun näet, jos olisin antanut kyytimieheni lähteä pois, en koko seudulla olisi voinut saada hevosta. Luostari on ainoastaan noin 15 peninkulman päässä Kuusamon kirkolta, niin että kuka tahansa teistä ensi kesänä voisi käväistä siellä. Kahdeksan virstaa samasta nunnaluostarista on munkkiluostari eräässä Tuoppajärven saaressa; siinä olin myös yhden yön. --

Mitä muuta voisin kertoa matkasta, ei erityisesti ansaitse mainitsemista. Välistä minulla on ollut hauska, toiste taas, jopa useamminkin, hyvin ikävä; milloin olen nähnyt nälkää, milloin taas syönyt itseni kahta kylläisemmäksi, osan matkasta ajanut, toisen osan astunut ja välillä taas hiihtänyt, kerranki kolme peninkulmaa yhtä päätä ilman minkäänlaista vanhaa latua. Tosin minulla silloin oli opas mukanani, mutta kun illan suussa tuli "takkalakeli", olimme molemmat vähällä väsyä. Voi nyt hyvin ja sano terveisiä Adolphille ja äidillesi, joille molemmille täten myös saan toivottaa onnellista uutta vuotta, vaikka toivotukseni kylläki myöhään ehtinee perille.

Veljesi Elias Lönnrot.

21.

Vanhemmille.

(Konsepti; suomeksi.)

Törmäsestä, 12 Tammik. 1837.

Tähän asti olen ollut terve ja toivon että te kanssa oletta terveenä eläneet. Mitään ei minulla nyt ole'kan erittäin kirjottamista, koska olen jo ennen kirjottanut. Jos karjanruoka ei näytä piisaavan, niin toimittakaa jo aikanansa ostetuksi, sillä keväällä on se aina tyyreempi. Parempi se myös olisi markkinan aikana rukutakin ostaa, mitä näkee tulevaan syksyyn asti tarvitsevan. Voudilta kyllä rahaa saatta niihin ja muihin tarpeisiin. Perunan siemeniä tarvitsisi taas samalla tavalla kun mennä vuonnaki idättää 4 taikka 5 viikkoa ennen kun istutetaan. Taidan minä Kesäkuun alussa kotiaki tulla viikoksi taikka kahdeksi.

22.

Postinhoitaja Gosmanille.

(Konsepti.)

Törmänen, 12 p:nä tammikuuta 1837.

Onnellista uutta vuotta! Vaellusten y.m. jälkeen olen tullut tänne, osaksi j.n.e. ja hankkiakseni itselleni uuden laukun, sillä entinen laukkuni, jonka nyt muutamine tarpeettomine kirjoineen ja papereineen lähetän kotia, oli jo kelpaamaton. Nyt on minulla uusi, joka tosin maksoi 12 ruplaa, mutta jossa sitten onkin 8 eri osastoa kaikkia kamssujani varten. Erityistä ikävää en vielä ole tuntenut, tai ainakin hyvin harvoin, vaikka kyllä kernaasti antaisin 15-20 ruplaa, jos edes päivänkin saisin olla siellä kotona. Tähän asti olen tullut toimeen ilman turkkeja tai kauhtanaa, ja luultavasti tulen niin toimeen koko talven, ellei se tule kovin kylmä. Mutta uusi pitkä lievetakki kaiketi minun pian on tilattava, kun näet nykyinen, johon puettuna minulla on kunnia kirjoittaa näitä rivejä, jo alkaa käydä liian kuluneeksi. Saappaita minulla jo on kolmas pari jalassani siitä kun sieltä kotoa läksin. Täältä lähden nyt Pääjärven ja Koutajärven tienoille, sieltä rajaa pitkin luultavasti Utsjoelle saakka, sieltä Kuolaan ja sitten taas alas Kemiin ja Arkangeliin. Ehkäpä kesän alusta viikoksi tai niille paikkein tulen kotia. Pyysin vanhempiani alussa ostamaan rehua, jos sitä alkaa puuttua, sekä ruista -- -- muistutappa sinäkin, että sen tekevät.

23.

Kruununvouti Wichmannille.

(Konsepti.)

Tihkuinen, 12 p:nä tammikuuta 1837.

Hyvää uuden vuoden jatkoa. Tänne Kuusamoon tulin jo ennen markkinoita ja lähden nyt taas matkaan. Maaherran sekä asessori Bergbomin tapasin täällä ennen joulua ja Maaherra pyysi, että kulkutaudin sattuessa tulisin kotia sillä ehdolla että saisin vastaavan virkalomani pidennyksen. Sen lupasin tehdä ja sanoin, että Sinä kyllä tietäisit kirjeessä kutsua minua tulemaan. Mutta ilman kulkutautiakin ja kirjallista kutsua taidan ensi kesän alussa, kun tulen kulkemaan Kuhmon rajoilla, pikimmiltään poiketa tieltä tervehtääkseni Teitä siellä. Nyt lähden j.n.e. Hieman ikävältä tahtoo tuntua nyt taas erota tästä seudusta, missä muutaman viikon olen hyvin viihtynyt ja missä minun olisi vielä hauskempi, ellei minulla olisi ollut niin hemmetin kiire kirjoituksineni, minkä vuoksi en ole rohjennut majoittua mihinkään pitäjän herrastaloon, vaan olen asunut talonpoikaistalossa ja sieltä joskus käynyt herroja tervehtimässä. Tervehdi kirkkoherraa ja sano -- -- --

24.

Tohtori Höglundille.

(Konsepti.)

Törmänen, 14 p:nä tammikuuta 1837.

Viimein, joku päivä sitten, kirjoitin Sinulle muutaman rivin ja tahdon nyt viime hetkessä jatkaa. Lähden näet nyt täältä liikkeelle kulkeakseni taas Venäjän puolelle. Ensin suuntaan kulkuni Pääjärven pohjoispäähän, missä jo lapin kielen sanotaan vallitsevan. Aikomukseni on sieltä pitäin kiertää tuon 9 tai 10 peninkulman pituisen ja melkein yhtä leveän järven ympäri käydäkseni kaikissa sen rannoilla olevissa kylissä. Näin saavun viimein taas pohjoispäähän ja tulen luultavasti 4 tai 5 viikon päästä Kuolajärven alueelle Kemijärven pitäjään; sieltä sitten aion rajaa pitkin kulkea pohjoiseen vaikkapa Utsjoelle saakka, jos vaan on mahdollista. Venäjän puolella samaa rajaa pitkin pohjoiseen kuuluu asuvan pelkkiä lappalaisia, joiden kanssa minulla ei enää ole mitään tekemistä.

Tässä lähetän Sinulle mytyn joutavia kirjoja ja papereita, joita pyydän Sinua Gosmanin kirjeen kanssa, vaikkapa ei aikaisemmin, niin ainakin Kajaanin markkinoiden aikana, lähettämään Kajaaniin. Samalla pyydän Sinua olemaan niin hyvä, että toimitat tähän liitetyn kirjeen ylioppilas Cajanille Helsinkiin. Postikulut kaiketi sitten muistan, mutta nyt olen vallan vailla pikkuseteleitä, lukuunottamatta hopeaa.

25.

[Hajanaisia muistiinpanoja, y.m.; alk. suomeksi.]

Kaikki ristit: _selkä koilliseen, rinta keväpäivänlaskuun, kokka toinen suveen, toinen pohjoiseen_.

_Sepään -- sevätä_ = halata. "Montako Jumalata?" -- "Ken heille luvun anto; kun kerranki oli 7 kuormaa Moskovasta Piiterih tuotu."

"A mitä räähkää sii Ivana uot laatinut?" -- "A kävin mie hepoon." Pappi siitä itkemään. "Kovinpa sivulla, henkiisä kormelitsa se hepo sääliksi kävi" [Ehkä luettava: K. siulla, henki-isä, k., s. h. s. k.] (sääli siitä hevosta tuli). (_hepo_ = tamma; _-ponen_, comm. generis ---).

Heikkilässä.

Kolmatta polvea mie hänestä olen. Hän esiisäni oli Sotkamosta ja ensimmäisiä, ku tänne talon rakenti. Kotalappi sillon vielä ympärillä eleli. -- Hyö ei suvattu lantalaisia [= suomalaisia]. Taioillaan vastusta tehtiin. Koskentalossa (paikalla) sillon eli lappalaisia. Kerranki isoisäni oli kaskea leikannut. Oli hänellä kasakka, joka näki, mitä muut ei nähneet. Niin jäätä myöten näki paljo väkeä koskelta tulemaan. Hän siitä outti, kunne'ka olivat rannalta maalle nosta, siitä vastustamaan. Niin karkotti kaikki paniainsa päälle. Siitä koko lappalaispere kuoli -- Isäntä itse heti jälkeen matkalla.

Sinkka -- Kävelys -- Kinttaset --- Tjsesterka -- Ristinen -- Paikkaset -- Koroli -- Käsivetelys -- Naittajaiset. [= Kisain nimiä.]

-- Mieronpirtti -- Sjotjska (Staarosta) -- Tuli mies, kannettiin poroja syöneen, kaksi miestä ampuneen. Siitä hänellä rangastukseksi jalkohin kumarrella.

Heikkilässä. Niin J[umal]a laati, jotta minä kuitenki isäin maalle pääsin. Olin tässä jo kasakkana Törmäisellä, vaimoni entisellä miehellä. Siitä hän kuoli, niin 4 vuotta vielä olin sitte, hän minua rupesi tahtomaan. Niin tulin. Kolme kertaa hengenvaarassa. Kerran patvesta (puusta) maahan, lehmiä kävin etsimässä. Pää eellä miun. Kiviä toinen puoli, portahani toisella puolella jo ajattelin mennessäni: hyvä tulisi, kun tästä putoaisi. Siinä minkä lien maannut, jo havasin. Näin päivän nousemillansa. Mieli täyellään, vaan en voinut jäsentä liikuttaa. Koettelin enkö voisi varvastahan liikuttaa; jo vähän liikku. Siitä vasemessa jalassa, jo vasenta kättäi edl., viimmen vedimme karjatielle mahallani. Siitä pääsin kotiin. Oli pyörtyä vaimoni kun näki minun niin hankaloitsevan. Toisen kerran savea kävin tytärteni kera veneellä. Savikorvolla istuin, he ni soutivat, Ankara tuuli. Ajattelin eikö hoti kerran pohjaaki tule. Tuli viimmen. -- Kolmannen kerran metsässä venelaitoja veistämässä, kirveellä jalkaani löin. Vetäysin palveelle. Siinä yön. Aamulla tultiin hakemaan.

Venäjän Karjalassa. Starovertsat itsensä ventsäävät. Ei siinä tarvitse Tuhkais-pappiakan, eikä multaankan pannessa, jonka myös itse toimittavat. Ristimässä vaan pappi pitää olla.

Heikkilässä. Kivekkäät kun kävivät, niin kerranki olivat miehen itsiänsä soutamaan tai toiseen kylään opastamaan pakottaneet. Itse soutivat toisia veneitä. Mies opas, souti eellä, kunne'ka tulivat suuren saaren rannalle. Lähti siitä heitä eellään soutamaan ta souti saaren ympäri. Tuli iltapimiä niin kysyivät: kunne nyt meitä juohatat, jo luulis kylänki tulevan. Hään ei sanonut. Noustiin maalle. Siinä uinottiin. Hän uinuessa kaikki venehet työnti rannasta, itse jälkimmäiseen. A Laurukainen kulta, tuo vene. -- Kun toisit, suolesi honkaan ripustettaisi. -- Itsen ripustettiin. -- Uitiin jälkeen -- airoilla sormiin.

Lappalaiset vähenivät, kuolivat yleisesti kuin kulkutautiin, kun suomalaiset tulivat [Tämä lause käsikirj:ssa ruotsiksi]. --

-- Poronlihoja myötiin 1.80 k[op], à Puuta. Lintuja, metsikana 10-20-25 kope[e]kkaa, siika 3, 4 RubL Puuta. -- Tuohenterva, kannu. 80 kop. -- tali -- voi 20 kp. lb. -- Pian kylmin päivä talvessa Pääjärveä matkatessani. Hyö ollah antikristus (keisari, herrat ta papit). Vielä pahempia hyö meistä ovat kun työ Ruotsalaiset. Näet sä, teillä tuolla näpillä vannotaan, kun myö molimma, vaan hyö tuolla. Prorokoista kirjutettu, jotta tusats sesstsott semdesät [= v. 1670] Antikristus nousoo. Kai sentäh hyö sitä [sotaa] ei lopeteta, jotta varatah maailman loppu tulevan. Ennen kun staroveroi oli maassa, ka silloh sotia ei käyty, oli rauha maassa. Kolme kertaa sai Ruotsi ampuu, sitte vasta kerta vastaan ammuttiin. Nyt kun Antikristos, itsestään toisten päällä mennään.

-- _Allas, altaan_, jonkun esineen alla pidettävä laatikko.

-- Virkamiehet ovat: --

Rahvas on kauniimpaa kuin Suomen puolella Savossa ja Karjalassa. -- Naisten hiustenpito -- pääkoristus -- silmän väri -- vaatteet -- hiusten pituus -- miesten vaatteet -- parta -- tukka -- ikä -- lapsivuodevaimot --- vaikeita synnytyksiä. [Tämä ja kaksi seur. kappaletta ruotsiksi käsikirj:ssa.]

-- Karja päästetään ulos -- kuljetaan ympäri viikate kädessä, myötä ja vastapäivään, lyödään. Pihlajakeppi lasketaan veräjän eteen. Tuli sytytetään puunlastuihin, jotka on otettu kolmesta kannosta, kolme kustakin, veräjälle ja tulen yli ajetaan naudat. Emäntä lukee: yksi Tuorstikki, toinen Punikki, j.n.e. Ei ni yhtänä. Juoksee sitten vielä kerran viikate kädessä ympäri ja kätkee sitten viikatteen, niin ettei siihen saa kajota. --

Turkin sulttaanin sisar lähettää kolme leiviskää nauriinsiemeniä Venäjän keisarille. Niin paljo väkeä pitää kuolla. Hän on erään linnoituksen komentaja. Kenraali lahjotaan. 3 ankkuria kultaa. Sarkaa pannaan sillaksi joen poikki. 20 miestä tarvittiin tuota naista vangitsemaan. Rinta painoi 3 puutaa. Nosti 7 miestä ja nousi itse pystyyn. Tämä nainen kertoo että 2000 miestä lähetettiin -- -- -- [-- -- Skickades att muuran kera (?) kira]. Keisari päästi hänet vapaaksi, pidettyään häntä kiinni 14 päivää ja annettuaan kaikkien kenraaliensa häntä katsella. Yhden ainoan hän vaan oli antanut maata vieressään. -- Arkangelissa löydettiin yksi heistä ja upotettiin jokeen, jonka jälkeen koko kolera äkkiä lakkasi. Se oli houkutellut pieniä poikia kylvämään myrkkyainetta ja antanut heille 50 ruplaa. Pietarissa näitä löydettiin koko seura. Ilmiantaja meni keisarin luo, lyötiin viidellä rautaisella puolirenkaalla, joista yksi kaulaan j.n.e. seinään kiinni, kunnes tarkastus oli tapahtunut. Tähän valittiin 3 kenraalia, 3 arhhiereita ja 3 kuptsaa. Kenraalit tutkivat, avasivat kassan, siinä oli kultaa, mutta he eivät ilmaisseet, luulivat saavansa sen, vasta kuptsa sen ilmaisi. Kenraalit ja arhhiereit Siperiaan, kuptsa ylennettiin kenraaliksi.

Puhemiehet ilman sulhasetta 2 kertaa käyään. Siitä 3:s kerta sulhasen keralla. Kun mieltyy tytär, kaataa viinaa kahteen stokanaan molemmille kosjojoille. Sulhasen puolesta kosjojat kaasi 2 stokanaan tyttären emälle tai isälle. Siitä tyttären emä sulhaselle kaataa ryypin viinaa ta silkkihuivin antaa. Sulhanen siitä antaa hopiamanietan tyttärelle. Pannaan stola, syötetään. Siitä isetään käsi tyttären isä ta kosjomies, sanotaan: "kuulkaa kaikki ristikansa, nyt on Anna Petrin tytär ta Ivana -- kaupan laatineet, ken tämän kaupan erottanee, sata sakkoa, kuusikymmentä kuuliaista". Kuuliko tämän assan [asian] ken? Vast.: "Kuultih". No kun kuultih, ken tämän assan purkanee, päältäh isäntä ei ole. (Häpään, -vätä). 3 henkeä sulhasen puolesta, 6 henkeä tyttären isän puolesta, lauletah, kahelia stolalla syöäh, juoah, pritonaa luvatah lammas, 2 lehmä, poroja, eloa edl. Morsian itkee vieraille kaulassa. Vuoheelle vieään, kosjojat viikatteella kierretäh 3 kertaa ympäri sängyn, jottei rikottaisi. Sulhanen panee rahoa pahkiloihinsa. Morsiamen sisaret jaksetah jalat, saavat pitää rahan kun lattialle helistetäh. Aamulla kun noustahhe (morsiamen sisaret, naot) vettä ta valkia paikka, joka jääpi sulhaselle olemah. Sulhanen panee rahaa maatessaan morsiamen yskään. Morsian kun aamulla tulee sulh[ase]n jälessä pirttih, ne rahat kynnyksen alla heittää pirttih. Naot tullah, ne siitä kerätäh ta saapka otetah sulhasen päästä ja pannah sihe sulkkuvyö sulhaselle. Sitte saatrokalle ruvetah. Anoppi muori päästyä ruoalta kantaa valk. paikan vihkiparille ja sisaret toisen paikan antavat samalla kerralla. Juohtokansa kun tullaan sulhasen kotia, siellä morsian tsarkkaa juoaan 4 pikaria luvalla, ne morsian Saajannaisen kera vie ympäri ja kumartavat. Ensimmäisestä ei anneta rahaa, toisesta tsarkasta pannaan riuna tahi kaksi tarelkalle, 1:n kostintsaksi lähti.

Anoppi sulhaselle, lähtiessään valk. liinapaian, jota vastaan sulhanen 2 riksiä rahaa hänelle, -- Morsian akalle rätsinän ta sukat, isälle valk. liinapaian, puksut ta kintahat, veljille ruskian huivin ta liinapaian valk., sisarille rusk. huivin ta valk. rätsinän, lapsille kinttahaiset.

Kulki kaksi venäläistä jokia myöten, nukkuvat rekeen kumpanenki. Hevonen viimmen joutu jäätöytäälle, joka irtautu ja virtaa myöten koskessa meni alas. A kuinka nyt velle hepo seiso ta metsä juoksoo.

Metsäpirtissä maattiin pieni venäläispoika suuremman vellensä kera. Ei Petri -- Mi tuli? -- Hammas kirpoi -- Luo(ti) menemään -- Taasen vähä aikaa uinottua: Ei Petri vellen! -- Mi tuli? -- Toinen kirpoi -- Menemään luo -- Vähän ajan päästä taasen: Ei P[etri]. -- No mi siulla? -- Kolmas kirpoi (lohkei) hammas. Hiisikö sillä sialla on maannut, siirrälläte toiselle sialle. Hämeessä ennen tallinsa sentähen muutalti. --

Tiesaarassa istutaan Vieritsänä sekä miehet että naiset ta tieustellaan tulevaisia onnia. Kolme kertaa ennen pitää viikatteen raualla ympäri paikan käyä.

Unen vuoen aikana valetaan (sulatetaan) tinaa ja siitä tieustell[aan].

28.

Matka Majavalahdesta Heinäjärveen.

(Päiväkirjasta.)

Matkan ensimäinen puoli kuljettiin tiheän metsän läpi, niin ettei puoleen aikaan nähnyt muuta kuin puita ympärillään ja lumen taivuttamia haaroja ja oksia päänsä yläpuolella. Aina kun vemmel sattui niihin ja karisti joukoittain lunta kyyditsijänaisen päälle, hän iloitsi siitä, että seuraavana vuotena oli tuleva hyvä vuosi, kun oli niin paljo _huuetta_ metsässä. Vasemmalla näkyi Majavaara, joka kaukaa näytti hyvinkin muhkealta, mutta jota lähemmäksi tultua ei enää voinut nähdä. Niin käy monien suuruuksien, jotka läheltä katsoen menettävät arvoansa. -- Matkan jälkiosalla oli 3 lampea (Ruokojärvi, Hirvasjärvi ja Viksijärvi), ja niiden välillä metsää.

Kalmikkoa pelätään niin Ven[äjän] kun meiänki puolella ja muutamat luulevat kuolleiten jälle käyvän. Kalmikkoin päällä heitetään mettä kasvamaan. [Nämä kaksi lausetta alk. suomeksi.] -- Mutta uskovatko joihinkin haltijoihin, en tiedä. Eikä niitä tarvittanekkaan, kun messinkijumalat tekevät saman palveluksen, ja kun vielä on se etu näistä, että voi sylkeä niitä kasvoihin ja ruoskia niitä, kuten välistä kuuluu tapahtuvan. "Sie pakana vet miulla et ni mitä hyvää laai, mie siua molin."

Riimusauat, Paalakat, useissa paikoin.

Kivekkäät [tämä ja seur. kappale alk. suomeksi] kerta olivat Venäjän puolella Pääjärveä soutaneet. Heiän (soutajansa) oppaansa johdatti heiät Kuntujoen niskalle, joka järven koillispäästä juoksoo Koutajärveen ja mereen. Alemmaksi tultua tulee Kumakoski vastaan, suuri palava, jota ni kons' ei veneillä laseta. Opas heiät sihen vei [:] tästä nyt matka. Itse eelle laski, veneestä tietylle kalliolle hyppäsi, vene meni ja kaikki Kivekkäät supi jälkeen.

Ärmäkkä [tämän rivin ja sanan kohdalle reunaan kirjoitettu päällekkäin sanat: Votnuka ja Palahka] sillä kauhtanasta erotaksen, että kauhtanassa on verkoa (verkaa, hepeiten kertavuus), ärmäkkä on veraton (yhtä suora). (Heinäjärvi.)

Pääjärven tienoilla olevat pirtit tavallisesti 4 kyynärän korkuiset, 7, 8-9 kyynärää pitkät ja leveät. Ovesta tultaissa jommallakummalla puolen oleva uuni 3-4 kyynärää kunnakkin. Sillä puolella, missä ei ole pesää, on 3 kyynärän pituinen, 1 1/2 tai 2 kyynärän korkuinen ja noin 3/4 kyynärän levyinen kaappi, joka on asetettu pitkin kiukaan muuria ja siihen kiinnitetty. Tämä kooltaan astiakaapin suuruinen huonekalu on nimeltään _kolpitsa, kolppi tai runtukka_. Sen toinen kylki on tietysti kiinni seinässä, toinen tupaan päin. Tämän kanssa kiuas, jonka kuve tavallisesti 1/2 on kyynärää pitempi, muodostaa suoran kulman. Samaa kolpitsan viereistä kiukaan kylkeä myöten kohoaa lähes kolmen kyynärän pituinen patsas, jona on 1/2 kyynärän levyinen ja 1/2 korttelin paksuinen lankku. Patsaan yläpäästä lähtee suorakulmaisesti toisiaan vastaan ja yhdensuuntaisesti seinien kanssa kaksi kuuden kyynärän pituista ortta, jotka ovat jotenkin samanlaista, tai hieman kapeampaa, mutta paksumpaa lankkua kuin patsas. Tavallisesti nämä orret ovat niin matalalla, että kohtalaisen pitkän miehen niiden vuoksi täytyy käydä kumarassa. Usein on leveät lauteet kiinnitetty toisesta orresta seinään. Näitä lauteita sanotaan _palatiksi_; siinä lämmitellään päivällä ja maataan yöllä. Samaan tarkoitukseen käytetään runtukan päällystää, jopa itse kiukoatakin; viimemainittuja, kuten myös orsia käytetään useisiin muihinkin tarpeisiin, kuten esim. taikina-altaiden, tavaroiden [?], jauhotuokkosten säilyttämispaikkana, kenkien, saappaiden ja sukkien kuivaamiseen, ja mitä häneen milloinkin satutaan laskemaan. Sukkien kuivaamista varten on kuitenkin kiukaan laidassa runtukan yläpuolella useita erityisiä koloja, joita sanotaan _petslukoiksi_. Tulisijan yläpuolelle on asetettu 1/2 tai 3/4 kyynärän välille toisistaan kaksi yhdensuuntaista puuta, jotka ulottuvat toisesta orresta seinään. Näitä sanotaan _halko-orsiksi_, kun näet halot, jotka illalla kannetaan sisään, yöksi ladotaan niille kuivamaan. Pesänpuolinen osa uunia ei ulotu lattiaan asti, vaan on lieden ja hinkalon (hiilihinkalon) välissä aukko, mihin rikkoja päivällä lakaistaan. Tätä aukkoa sanotaan hinkalon alustaksi. -- Pervähkä [h:n yläpuolelle on tähän sanaan kirjoitettu: 'ja'; h erityisesti alleviivattu.] = päärihma.

Ensikki, Toivikki (Toistikki), Serkko, Niekko, Pääkkö (Päätkö, Päättö), Suopo, Pyhikki, Rostukki, Äiikki, Matrokki (mahon nimellä kasvatettava), Outikki, Iivakki, Joutsikki, Mustikki, Hoikka, Pitkä edl.

Uuninkulman vastassa olevaan pirtin nurkkaan kulkee toisesta pääorresta kaksi yhdensuuntaista puuta (päret orret), joilla pyssyjäkin tavallisesti säilytetään. Ympäri koko pirttiä kulkevat lavitsat, 1/2 kyynärän levyiset ja 4 tuuman paksuiset. -- Paria kyynärää ylempänä lavitsoja ovat seiniä pitkin _laavasnikat_, joille pannaan kaikenlaisia tavaroita, samoin kuin orsillekin, ja näiden kaltaiset ne myös ovat; ovipielessä on lautoja, joilla pidetään vateja y.m. _Laki_ on milloin laudoista, milloin pyöreistä puista ja lepää neljän hirren varassa, jotka ovat nimeltään _maatitsat_; näistä kulkee kaksi oviseinää ja tämän vastaista seinää pitkin, kaksi muuta niiden välillä poikittain tuvan yli. Silta (lätti, lattia, late) on aina tehty höylätyistä laudoista ja sitä voipi pestä. Ikkunoita on 6, 3 päätyseinässä, ja näistä keskimäinen on 1/2 kyynärän korkuinen, toiset pienemmät, 2 toisessa uunista vapaassa seinässä, 1 [kolmannessa seinässä]. -- Tavallisesti niissä on pienet, 4 tai 2 tuuman levyiset ruudut, lasia tai kissankultaa (slotu). Monia niistä saattaa avata. Pöytä on parin kyynärän pituinen, kyynärän levyinen ja on vapaana jalustalla, jossa samalla säilytetään kuppeja, vateja, lusikoita y.m. Se on aina asetettu toinen pää päätyseinän keski-ikkunaa kohti suoraviivaisesti sen ja oven välille. Samalla se on rajamerkkinä miesten ja naisten pirttialueen välillä (urosten puoli, naisten puoli). (Lissavakka). Tuoleja ei tavallisesti ole ollenkaan, vaan sen sijaan 2 l/2 kyynärän pituisia penkkejä (kammit), joilla molemmilla, tai ainakin toisella, on vaan kaksi jalkaa toisessa päässä; toinen pää pannaan lavitsan varaan. -- Päiviksi nämä penkit usein nostetaan orsille, mutta asetetaan yöksi lavitsan viereen vuoteeksi. Patsaan vieressä tai myöskin oven ja kiukaan välisessä nurkassa on joka talossa käsiastia, tavallisesti kuparinen, välistä tuohinenkin. Saman käsiastian alla on toinen suurempi astia, nimeltään _strigona tai jalokas_, mihin vesi käsiä pestäessä saa valua. Pyyhinliinoina käytetään usein verkonpalasia, mutta tavallisesti on parempiakin liinoja. Käsiastian yläpuolella on kaksikitainen pärepihti, ja usein on irtonainenkin pihti -- mutta tällaisista pikkuesineistä ja lisäksi vaarnoista ja seinissä olevista veitsenpitimistä en käy tässä lähemmin selkoa tekemään ja mainitsen ainoastaan mitä muuta näin kuvailluissa pirteissä on. Nuottia, verkkoja, kuosali, 2-3 kirstua, pyttyjä, vesikorvoja, sankoja, taikinatiinu, pärepuita, vaatteita, vöitä, valjaita, lakkeja, reuhkoja, patoja, tinaamattomia kattiloita, kintaita, puntari, kirveitä, pyssyjä, saappaita, sukkia, kenkiä, pluokkana, 2-3 tsotkat, pari jumalankuvaa y.m. sellaista, usein kangaspuutkin. -- (Otjska, silmälasit). -- Huolimatta tästä kaikesta sellaisessa pirtissä usein asuu kolmattakymmentä henkeä yhdessä.

(_Taltta_ -- puras; _puras_, jolla jäätä jyskätään, = tuura. _Sapra_ = suova.)