Part 25

Eilen hiihin Vaarakylästä esinnä 12 v. Skiittaan, siitä 8 v. Pyhään saareen(!). Edellinen taival metsänen, soinen, 4 lampia tahi järviä taipaleella: Vaarajärvi, Haapajärvi, Neitijärvi ja Pamojärvi. Skiitta on kun muinenki Hämeen kylä, ei juuri nurkka nurkassa, ei paljo väliä, huonukset tahi talot ilman järjestyksettä, lahta pitkin Tuoppajärven rannalla. Jumalan palveloa pietään joka päivä kylässä olevassa kirikössä. Vaan ei miehiltä, yksin naisväeltä, jotapa vaan Skiitassa asukseleeki, vähin miehiä. Mitä näillä naisilla lie muutai työtä, kun kirikössä käyä, en ni voi sanoa; taitaa hoti olla ommelluksia ja muita senlaisia. On myös kylistä ympärillä tuotu tänne tyttölapsia opastettaa kirjalukuun, lauluun ja kirjotukseen. Nuoremmat naisista asuvat lukon varassa, eivätkä laske heti luoksensa tuntematonta, niin erähät vanhemmatki. Matka Skiitasta Saareen on järveä ja tullah muutaman pienemmän saarenki poikki kulkemaan, ennen isoon saareen tultua. Tämä iso saari kuuluu olevan noin 10 virstaa pitkä, usiammalta pienemmältä piiritetty. En tieä mikä minussa mieli, niin muinen Valamon monasterissa käyessäni, niin nykyäni tässäki. Tuskin olin tullut huomisten ta kirikön näkyville, ni jo taasen teki mieleni kääntyä jälelle. En ni kuitenkan kääntynyt, vaan menin kylään. Pimiä oli minun jo jäällä hiihtäissäni yllättänyt, jonka tähen kyllä katselinki, mihin tässä kylässä mennä. Eräältä mieheltä kysäsin, kussa bolsij Starets (Polsakka Startsa) asui ja häneltä juohatettima päällysmiehen luoksi. Tämä ei kovin vanha, yksisilmä ukko asu kahessa pienessä huoneessa, kumpasetki noin 4 tahi 4 l/2 kyynär. suuruiset ja eipä vielä niitänä yksin viljellen, vaan toisen toveritsan kera, joka pöyän äärellä istu sisämmäisessä ja näytti kirjaa lukevan. Sisään tulleelta tuli Pols. St. kysymään minulta, mitä lie kysynyt Ven. kielellä. Kun sitä en malttanutkan niin vastasin: Ja nie govoriu po ruski a po niemetski, svetski, latinski, korelski. [= En puhu venättä, vaan saksaa, ruotsia, latinaa, karjalata.] Sai hän siitä sitte erään talonpojan tulkiksi, jonka kautta selvitti minulle, että hänen piti mennä kirikköön, vaan miehen käski hän juohattaa minua matkamiesten majaan, jossa yön lepäsin, häntä enää näkemättä, vaikka kiriköstä --

14.

Yliopp. Cajanille.

(Alk. suomeksi.)

Kuusamosta, 1 Tammikuuta 1837.

Rakas Veljeni!

Tuskin uskotkaan, kuinka Uhtuvasta lähettyäni maailma minusta näytti kamalalta. Sitä ikävätäni en voi "sanoilla sanoa, enkä virsissä veteä". Olen usein ennenki Venäjän puolella ollut, vaan niin apialla mielellä en konsa vielä. Usein tulivat vielä toisella ja kolmannellaki päivällä veet silmihini. Voi kuinka mielelläni olisin jälkeesi kotiin kääntynyt, jos olisin kehannut ja jos toisella puolella ei himoni olisi vetänyt minua ulommaksi tievustelemaan, mitä voisi löytyä. Ainaki pitää niillä seuvuin kerta käyä, saa min saapi, ajattelin ma, ja ehkä toisten en enää pääsisikän. -- Niin läksin ja olen sitte Sinusta erottuani osittain jalan, osittain hiihtämällä, osittain hevosella matkannut päälle 300 virstan, Tuoppajärven kylissä enimmiten, jotka kuitenki olivat hyvin köyhiä, niin ruualta, kuin runoilta. Muutamassa Makari nimellisessä kylässä ostin kaksi hyvää asetta, suuren Venäjän puukon ja sukset. Vaan kumpastaan ei ole minulla enää koska Pyhässä Saaressa vaihon puukkoni vielä suurempaan ja mielestäni parempaan, sukset taasen unohtuvat jälkeeni. Sitä ennen niillä kuitenki hiihin ylehensä 60 virstaa, jotta jousivatpa unohtuaki. Katoslammin kylästä Suureen järveen hiihtäessäni oli 30 virstaa aivan umpea ja vähällä olin sillä taipaleella uupua. Ilman oppaatta en kyllä lähtenytkän, vaan hänki, eräs karkulainen, täällä piilossa elävä mies, ei ollut suuresti itseäni parempi. Illaksi toki pääsimä kylään ja majautuma Tuhkaispapin Homan taloon. Jos muistat Jaakkosen Jyvälahessa, niin jopa kyllä helposti arvaat, mimmoinen mies tämä Homa oli. Esiksi ni hän ei suannut minua itsensä ja muien kera kylyyn, vaikka oppaani, pahapäivänen karkuri kyllä pääsi, sitte kumartaa ilvehteli hän puolen iltaa ja viimmeksi väitti vanhat homeiset, savustuneet Slavonskankieliset kirjansa olevan Gretjseskan kieltä. Skiitassa tapasin äskenmainitun Jaakkosenki veljentyttäret, jotka vaativat minun sekä Venäjän kirjoja lukemaan, että laulamaan Karjalan lauluja ja valminna soittamaan. Heiän opettajansa eli hoitajansa oli aivan ummikko Venäläisakka riepu, jos lieneeki alkuansa jotai herrasrotua ollut. Koko nais pyhitys Skiitta näköänsä ei ole parempi, kun muinenkan Venäjänpuolinen kylä, jotta pettymään kyllä tulinki, kun luulin siinä tavallisen naisten monasterin löytäväni. Pyhä saari, jossa miehet Jumalaa palvelevat, taikka ovat palvelevanansa, on Skiitasta 8 virstaa pohjaseen päin. Ei äyriä parempi kun Skiitta ollut se minusta. Kirkossa kyllä kävin jo kaksiki kertaa ja kyllä näin, että siellä oli muutamia tomuttuneita kuvia, vaan en ni, mitä niien olisi pitänyt kuvailla. Päällysmiehen, jonka nimi oli Ilja, sanottiin koko maailman kielet osaavan, vaan nähtävästi Karjala, Ruotsi, Saksa ja Latina näihin koko maailman kieliin ei kuulunut, sillä niitä myöten en saanut sanaakan häneltä. Yhen yön ainoasti viivyin tässä, enemmin rosvopesältä, kun monasterilta näyttävässä rakennuksessa. Siitä tulin taas Skiittaan ja vielä samana päivänä Vaarakylään, vaikka kyllä vaaittiin minua Skiittaan yöksi jäämään. Kuinka sieltä olen tänne Kuusamoon joutunut, sillä nyt en ni kirjotustani pitkittele. Täällä olen Arvuutukset selväksi kirjottanut ja uuen laukun kaheksalla erisialla teettänyt. Nyt lähen Pääjärven kylihin ja Vienasta, jos sinne minulle kirjan laitat Helsingistä, taasen Toukokuun lopulla kirjotan enemmin. Unohtu minulta Vaseniukselle viimmen kirjottaa käännöstyöstä. Tässä nyt on kirja hänelle siitä asiasta, jos luulet tarvitsevasi, niin vie käteen. Leikkaa myös erille seuraava tietoanto Mehiläisestä ja pyyä Kamreeri Rabben toimittamaan se Suomen Yht. aviisiin, taikka paneta itse, muistamalla minun puolestani, jälkimmäisessä tapauksessa, panna pränttäyskuluki. Niitä tietoja myöten, joita täältä ja matkaltani tätä ennen olen saanut, Suomen tahi Karjalan kieli loppuu heti Pääjärven pohjaspuolella ta lappi alkaa. Niin ollen kyllä tuleeki minulle tuumaamista joko Suomen tahi Venäjän puolitse ylös Kuolaan mennä. Taitaapa pitää Suomen puolelle tulla, sillä Lappalaisten kanssa minun ei ni ole mitänä tekemistä ja toimittamista. Sano terveisiä muillenki ja Keckmannille, jolle minulla ei nyt ole mitän erittäin kirjottamista, ennen kun Kuolasta tahi Kemistä, jos sieltä kirja kulkisi.

Ystäväsi Elias Lönnrot.

Jos Waseniuksella ei olisi käännettävää antaa, niin käy Frenckellissä eli pyyä Keckmannin puolestasi käymään ja toimittamaan.

15.

[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]

Törmäsessä, 1 Tammikuuta 1837.

Majahuone Saaren pustiinassa (eli monasterissa) ei juuri pieni tupa, vaan läpikäytävä eräältä keittäjältä, joka sisämmäisessä huoneessa usiamman kerran päivässä keitti ruokaa ja siellä yönki makasi. Minulle levitettiin porontalja yöksi alleni lavitsalle, jossa nukuin laukkuni tyynyksi saatua. Muita majamiehiä makasi kolme eli neljä lattialla ja kuuluu pian yhtäläiseen, niin kesällä kun talvella vieraita paikalla kuleskelevan. Muutaman näiten kanssa Kiisjoesta kotosin vaihon puukkoa, kun ei ollu'kan mitänä parempata tehtävätä. Miehet täällä, kun meidänki puolella usiammissa paikoin käyvät semminki matkoilla aina puukko vyöllä. Vaan pitävät sen oikialla puolella, ei, kun meidän miehillä on tapana, vasemella. Puukot heidän ovat suuremmat meidän laatua ja kären puolelta hamaraa vasten väärät. Terä on noin korttelin pituinen, pää neljän tuuman.

Edellä mainittu ukko Koljolasta, tavallisesti Koljasu nimitetty, kuuluu aikoinansa olleen viekkahimpia porovarkaita näillä rajaseuduilla. Enimmästi oli Ruotsin (Kuusamon ja Kiannon) poroja varastanut, josta häntä emme kuitenkan voi erittäin moittia, sillä Venäjän puolella ei ilmankan näillä seuduin ole poroja. Muutamanki kerran puikahti ulos metsästä, leikkasi paimenten havatsematta poron raidosta ja lähti kotiinsa kulettamaan. Vaan penkoen pian poroa kaivattavan ja jälkiä myöten hakemaan tultavan otti kengät omista jaloistaan ja puki peuran takajalat (kengitti), terät taas, kannan puolen eteenpäin sitoen. Poro takajaloillaan astuu juuri etujalan jälkeen, jonka tähen ei jää'kän näkymään kun takasten jalkain jälet, Niin laadittua talutti kauniisti poron kotiinsa sukkajalassa itse edellä astuen, löi lihoiksi ja söi suuhunsa. Poropaimenet kyllä olivat havanneet poron raidosta kaonneen, vaan eivät tienneet minne lähtiä hakemaan, kun jälkiä ei minne näkynyt menevän.

Toisen kerran juuri kotirannalle varastetun poron kera päästyä, näki poromiehiä luoksensa hiihtävän. Kun olisi lähtenyt vielä ylös rannalta poroa taluttamaan, niin toki olisivatki havanneet; sentähden keksi paremman neuon, työnsi aventoon jään alle poronsa ja lähti itse suksilla poromiehiä vastaan, kuni muinenki oikia mies. Poromiehet kysäsivät, jos ei olisi poroja missä nähnyt? -- "Vastikään mentiin tuonne". -- poromiehet sinne, kunne sano menneen, hän aventoon poroansa jälle ylös saamaan ja niin kotiin lihoiksi lyömään.

Kolmannen kerran oli hevosella metsässä käynyt, poron ampunut, rekehensä köntännyt, kotihinsa lähtenyt. Eräälle lammille tultuansa näki suksimiehiä jälestä hiihtävän. "Mikäpä nyt esiksi", arveli, "ainaki nuo minun yllättävät", kun oliki hevosella vaikia kulku, suksimiehillä kevyt. Niin kuitenki pääsi rannalle ennen suksimiehiä. Vähä pois näkyvistä tultua, otti omat suksensa reestä, löi kopsahutti ruoskalla hevosta, itse paikalle jääden. Suksimiestenki heti jälestä tultua alko surkialla äänellä voivotella, "äkisti kohtauksen tulleen (ruton ampuman), hevoselta jääneensä, ei minnekään pääsevänsä". Miesten tuli armo, ensin aikovat selässä häntä kotiin kantaa, vaan vaikiaksi tullen, laittavat hänen suksille makaamaan, niin vetivät. Koljolaan tultua, johon paikalta ei ollutkan kun eräs virsta, poroa ei ni enä ollut näkyvissä, sillä sen jo oliki akka korjannut ynnä hevosen riisunut. Suksimiehet olivat Koljasun luoksi yöksi jääneet, vasta toisella aamulla jällen lähteneet. Sen aikaa oli Koljasuki runtukalla maata jorotellen voivotellut, vaan heti suksimiesten sintsistä ulottua hypännyt lattialle sanoen: "a perkelehet jo kerta mentiin, missä poro, akka?"

Monta semmoista tarinaa kuulin Koljasun porovarkaudesta, vaan joilla en tahdo kirjotustani pitkittää, koska jo lieneeki näissä kerraksi.

16.

Yliopp. Cajanille.

(Konsepti; suomeksi.)

Törmänen, 1 Tammikuussa, 1837.

Tuskin uskotkan edl. -- Siitä erottuani matkasin esinnä Ohtaan 48 virstaa -- Pistojärvelle 15 -- Suvannolle 20 -- Makariin 6 -- Tuhkalaan 6 -- Katoslammille 8 -- Akkalaan 8 -- Suureen järveen 30 -- Vaarakylään 10 -- Skiittaan 12 -- Pyhään saareen t. Monasteriin 8, sieltä taasen Skiittaan 8 -- Vaarakylään 12 -- Käpäliin 25 -- Suvannolle 32 -- Närhilään 10 -- Multijärveen 15 -- Kuusamon kirkolle 40. Niin olen päälle 300 virstan (303) sitte erottuamme matkannut, osittain hevosella, osittain jalan, osittain hiihtämällä. Makarista nimittäin ostin kaksi hyvää asetta: sukset ta puukon, vaikkei ni kumpaa enää ole minulla. Sillä puukon vaihon Pyhässä Saaressa parempaan ja sukset unohin erähään taloon rajan poikki Kuusamoon päästyäni. Sitä ennen niillä kuitenki hiihin ylehensä 60 virstaa, jotta joutivatpa unohtuaki. Katoslammilta Suureen järveen hiihtäessäni oli 30 v. aivan umpea ja vähällä olin sillä taipaleella väsyä. Ilman oppaatta en kyllä lähtenytkän, vaan hänki, eräs sotapalvelosta karannut, täällä piilossa elelevä mies, ei ollut suuresti parempi minua. Illaksi pääsimä toki kylään ja yövyimä Tuhkaispapin Homan luoksi. Jos muistat Jaakkosen Jyvälahessa, niin jopa kyllä arvaatki helposti, mimmoinen mies tämä pappi Homa oli. Esiksi ni hän ei laskenut minua kylyyn, ennen muien kylvettyä, vaikka oppaani, pahapäivänen karkuri, kyllä pääsi toisten kera. Sitte kumarteli hän kummikseni puolen iltaa ja viimmeksi sano, että hänen vanhat savustuneet Slavonskan kieliset kirjat olivat Gretjseskan [= kreikan] kieltä. Skiitassa tapasin äskenmainitun Jaakkosenki veljentyttäret, jotka vaativat minua sekä Venäjän kirjoja lukemaan, että Karjalan lauluja laulamaan tai pilliä soittamaan. Heiän opettajansa eli hoitajansa oli aivan ummikko Venäläisakka vai liekö alkuansa ollutki jotai herrasväen laatua. Koko Skiitta näköänsä ei ole parempi kun muukan Venäjän puolinen kylä pitkin erästä Tuoppajärven lahta. Kirkko ei millän merkillinen. Pyhä saari pian samalainen. Päällysmiehen sanottiin kaiken maailman kielet osaavan, Vaan Suomen, Ruotsin, Saksan ja Latinan kieli vet ei taia näihin kaiken maailman kieliin kuulua, sillä ne olivat eli ainaki näkyivät olevan hänelle tuntemattomia. Yhen yön vaan olinki koko Saaressa, joka minusta enemmin oli rosvonpesän, kun monasterin muotonen. Heti tultuani oli miehiä ympärilläni, jotka kysyivät, jos minulla ei olisi viinaa myödä, johon kuuluvat kovin ahnaita olevan. Sitte oli moniaalla, kun kuuli tohtariksi, samaa asiata kanssani toimitettava kuin Vasken kamarissa Paanajärven piissarilla. Hän vei minun kotihinsa, näytteli siellä näytettävänsä ja anto palkaksi kaksi luukkoa (sipulia). Kirkossa kävin kahestiki, vaan siitä ei ni ole mitä erinomaista sanottavaa. Pimiä esti ikoniaki [= pyhäin kuvia] näkemästä, vähä niitä olisi ollutki katseltavaa. Vaarakylässä mennessäni olin kaksi päivää Joukkosen talossa. Talo oli vähä parempi ja eläjämpi muita taloja näillä seuduin, jonka tähden siinä taasen söin tarpeeni. Sekä ukko että akka itset elivät vielä, vaan liiatenki akka usein erikamarissa, jossa taisi aikansa molimalla [= rukouksissa] viettää. Minä koko kornitsassa en ni käyny. Heillä oli neljä poikaa, jokanen naisella ja naiset elossa. Kolme pojista nykyjään olivat laukkukaupalla Ruotsissa, neljäs vanhin kotona. Vasta oli talosta Kieretissä (elonmyönti paikassa Vienameren rannalla) käyty; kai niitä jauhoja, joita sieltä oli tuotu, myötiin yhtäläiseen toisille kylässä 3 ruplaan 6 riunaan puuta. Ukkoa piti minnain [= miniäin] palvella kuni muinenki patriarkhaa, jalat jaksaa [= riisua] iltasilla, aamusilla sukat, kengät ta muut vaatteet hänelle kantaa. Vähä ennen minua lähti hän uuelleen Kierettiin ja oli oikein lysti katsoa minunki, kuinka häntä matkalle varustettiin, rekeen katettiin edl., josta kaikesta minnöillä oli paljonki työtä. Nuorimmalla pojalla oli esinnä ollut Hämeestä tuuma naia, vaan kuinka sitte lie asia kääntynyt, kuitenki kotimaastaan nainut. Kumma asia että tytöt Suomesta lähtisivät tänne ouoille maille, eikö heiän ainaki hoti olisi parempi kotimaalla. _Ei Turkuun mene, joka kotona naiaan_ taikka: _laiska lappihin menevi, veltto vettä soutamahan_.

Vaarakylästä otin hevosen Käpäliin, huononen kylä, noin kymmen talonen. Siinä talossa, jota parahimmaksi kehuttiin, en tahtonut saaha ni mitä ruokaa. Kalarokkaa kyllä keitettiin kyytimiehelleni, vaan kun pyysin minäi siitä maksoa vastaan vähä kuppihini saaha, vastasi emäntä: "anna vieras esinnä syö, jos mitä jää". Sitte syötyämme meni kyytimieheni kylään ja akka, joka yksin oli koissa, toimitteli ilta askareitaan. Niin yksin pirtissä oleva pistin tupakkaa piippuun ja aion huvikseni vetää muutamia savuja. Mutta siitäpä olin koko yömajani menettää. Emäntä sisääntultua, vaikka kyllä ennätinki piipun suustani saaha, tunsi savun ja sano: "ettekö ole tupakkaa juoneet? jos vaan tupakkaa juotta, niin kyllä sitte emme kauan sovi yhessä pirtissä olemaan". Olisinki mennyt toiseen taloon, vaan ne eivät olleet sitä paremmat. Muutamassa jo kävinki katsomassa, vaan siinä oli surkia elämä; ei ni mitä syöä paitsi tähkiä ja kalalientä. Akka siitä lupasiki lähtiä Skiittaan sanoen: "eikö hoti saaren vieroon minua otettaisi!" Skiitassa nimittäin saavat naiset Saaresta miilostia (elatusta) 25 ruplaa vuoessa, jota kuitenki moittivat vähäksi, eikä riittäväksi. Oli sinne muuan akka Suomestaki tullut ja Saaren vieroon ruvennut. Hänellä oli poika Saaressa raatajamiehenä. -- Koko Käpälin kylä ilman kuuluu poronvarkaita täynnä olevan. Toinen toisensa porot ovat jo niin tuiki syöneet, ettei kuulu enää ni mitä syötävätä niistä olevan. Ei sanottu päälle kahen talon koko kylässä olevan, joissa matkamieskän saisi omansa liikuttamatta pitää. Ei paljoa paremmaksi sanottu Tuhkalankan kylää, johon sitte tulin. Erähällä talonpojalla, Kuisma nimeltään, oli siinä kasakkapaimen kesän yli ollut. Syksyllä oli tämä kerran vähä sairaaksi tullut. Kuisma rupesi tohtariksi, anto keittää vettä ja valo kiehuvata vettä ratin läpi kurkkuun. Siitä mies paikalla kuoli arvattavasti ja sitäpä Kuisma toivoki, koska sillä tavalla pääsi hänelle kesän palkkaa maksamasta. Saman Kuisman satun minäi näkemään, sulokielinen, liukas mies eli ukko. -- Makarissa eli eräs Kuusamonki mies akkanensa ja kolmine lapsinensa. Hän oli tänne muuttaunut täällä paremmin rauhassa saaha poroja varastella ja syöä. -- Suvannolla on Roton talo rikas leivältä. Kuuluu vanhoja jyviä olevan aitta täynnä liikuttamatta. Vaan niitä ei liikuta'kan, ostaa uutta Kieretistä sekä syöäkseen, että myöäkseen. Alkua näiden rikkauteen en ni ole kuullut, jos li[e]nevät kunniallisesti rikastuneet, vaan usiammista muista kuuluu toisin. Sanotaan siitä ensin elämään päässeen, että ampuvat kaksi karkulaista Venäjän maasta, joilla oli paljo rahaa ollut. Nämät olivat ensin jolle kulle vaaralle kylästä paenneet ja kun luulivatki jo kaukana kylistä itsensä olevan, tulen tehneet, siihen nukkuneet. Niin näkivät Roton 3 veljestä tulen, tulivat edl. Niin sanotaan Larin veljesten sillä tavaransa saaneen että osiksi pettivät Moskovan porvareita, joilta ottivat suuria velkoja ja heittivät maksamatta, osiksi jonkun palon aikana Vienan kaupungissa varastelivat, mitä käsiin sattu. Äsken mainitun Joukkosen myös sanotaan Suomen talonpoikia pettäneen, velkoja maksamatta heittäneen ja sillä rikastuneen. Oli niistä keräjiäki käyty, vaan Venäjän laki ei kuulu ni mitä voivan siinä asiassa. Viimmeinen päätös Vienasta oli tullut semmoinen, että Joukkosen pitäisi maksaa viisi ruplaa vuosittain veloistaan, vaan joka ei tee täyttä kasvuakan; kuinkapa pääsumman ompi? Muien rikkauesta olen myös paljo kuullut, ei hyvää paljon, koska pettäjän tavalla aina ovat alun saaneet ja maakunnan vääryttämällä eli rasittamalla enentäneet. Suvannolta kyyitsi eräs akka minua esinnä Närhiin ja siitä meiän puolelle rajoa Mullijärveen. Akan kanssa tielläni piin paljoki pakinata erinomattain vieroon koskevista, joissa hän oli hyvin typerä. Ei ni tiennyt J[uma]lan 10:stä käskystään mitä. Kun toinen elo kohtasi minua taas rajan poikki päästyäni. Olinpa kun kotona. Täällä olen nyt asunut viisi neljännystä kirkolta eräässä talossa, jonka vanha muori aikonansa on mamsellista talon emännäksi ruvennut. Voi jos niin useinki rupiaisivat! Ainaki olen havannut semmoisten taloin paremmin kun muien voivan. Ja vielä siitä lähtisi talonpoikain hyväksi aina enemmin oppia kun muulla tavalla herrasväeltä ottavat. Tämäki mainittu muori kehu heillä ei ruunulle ei muille velkaa olevan. Tässä olen nyt kolmatta viikkoa selvään kirjotellut arvuutteita ja muita kirjotuksiani. Seuraavassa kirjassa on touustettu [= toteutettu], mitä meillä oli Uhtuossa puheena. Vie se itse Vaseniukselle.

17.

Konsuli Vaseniukselle.

(Konsepti)

Törmänen, 1 p:nä tammikuitta 1837.

Ylioppilas J. Fr. Cajan, joka juuri itse tuonee perille tämän kirjeen, pyysi että Herra Konsulille suosittaisin häntä saamaan jonkinlaista muista kielistä suomeen suoritettavaa käännöstyötä. Tämän suosituksen saatan, jos Herra Konsoli muuten suvaitsee ottaa sitä huomioon, mitä suurimmalla mielihyvällä hänelle antaa. Ollen syntynyt suomalaisella seudulla, missä kieltä puhtaasti puhutaan, hän on sitäpaitsi opiskelun kautta saavuttanut perinpohjaisen ja laajemman kielentaidon sekä harjoituksen kautta helppouden käyttää sitä kirjallisesti. Jos siis Herra Konsulin tarvitsisi jotain suomeksi käännättää, niin sellaista vallan varmasti saattaa uskoa mainitulle ylioppilas Cajanille. Niukkojen varojensa vuoksi ja voidakseen oleskella Helsingissä hän sanoo olevan pakon uhrata päivästään muutamia tunteja joko puhtaaksikirjoittamiseen tai j.n.e.

18.

[Päiväkirjasta; suomeksi.]

Törmäsestä, 2 Tammik. 1837.

Pistojärvi itse saapi vetensä Kuusamosta Muojärvestä Pistojokea myöten, jonka rannoilla sekä Multijärvi, että Närhilä ta Suvanto ovat. Pistojärvestä taasen vesi lankiaa Kuittijärveen, esinnä 5 virstaa, niin Lusmakoski, siitä virstanpituinen Lusmajärvi, siitä 3-virstanen Seitsenoikia, koski, siitä v:n Seitsenoikian lampi, siitä kaksi Kotakoskea, siitä 3 virstanen Maejärvi, siitä 1/2 virst. Kurkikoski (tulenpalava), siitä Kananen, Jyrkkä, Leviö, Piiksi koskia ja 3 virstanen Hämejärvi, jonka pohjaspuolella Hämeen kylä, siitä eelle Ruottinen, Jyrkkä, Pitkävirta, Väärä, Harjuskoski, Pällinkorva, Luvanen, 5 virstaa suvantoa, eelle kaksi Imisystä (ensimmäinen tulenpalava), kaksi Lohikoskea, Voivia, Puolivilla, Hirvikoski, 3 v. suvantoa, 5 v. Kortejärvi, siitä Korpikoski, Tappara, Päälä (iso), Sumppulampi, Päälän lampi 1 v., Ristikoski, Toraisjärvi, Aparainen (virta), Alanen järvi 1 v., Pistonkoski, Pistonsuu Kuittajärvessä.

Lonkanjärvestä seuraava veenkulku: Lonkka, Latvajärvi, Pirttijärvi, Mätöjärvi, Kuisma, Niskakoski, Umpikoski, Harmasen suvanto, Pikkuvirta, Suvanto, Jyrkät, Hynkeet, Pajulampi (5 v.), Kaalakoski, Pikkukoski, Kuurnakoski, Tuhkakoski (iso), Jämsä, Majajoki, Hirvikoski, Kalliokoski, Veärä, Sahi, Vuonislahti.

Vuonisesta Hämeenkylään 30 v. (Puoliöiseen), siitä Pistojärveen 20 (al. 30 pohjas.), siitä 15 (18) Suvannolle edl.

Vuonisesta Koljoseen 60 v. (Pluo); Ponkkalahteen 20 v. (Etel.); siitä Venejärveen 10 v., siitä Lapukkaan 25 v. Suvannolta Tukkalaan 12 v. (Itäpohj.).

19.

Luutnantti Örnhjelmille.

(Konsepti.)

Törmänen, 2 p:nä tammik. 1837.

Kuusamon markkinoilla kuulin Dmitrein pojalta, että hän oli tunkenut hamppunsa vai mitä tavaraa lie tunkenutkin sinun aittaasi talvimarkkinoiksi. Hän on mahdollisesti sanonut, että minä olen häntä siihen kehottanut, mutta sitä en ole tehnyt enkä ole voinut tehdä. Tosin hän viime syksynä pyysi minulta huonetta siihen tarpeeseen, ja tähän minä vastasin, että sinä olit vuokrannut kaikki huoneet, ja ettei minulla siis ollut mitään vuokrattavaa. Nyt hän kuitenkin täällä tuli kiittämään minuakin huoneesta, seikka, joka minua oikein harmitti, ikäänkuin minä olisin antanut hänelle siihen lupaa. Ota häneltä maksua tuosta epämukavuudesta sen verta kuin haluat, sillä se velikulta kyllä on varoissa, kun siällä on rahoja yli 100 tuhannen ruplan. -- Y.m.

20.

Tuomari Flanderille.

(Konsepti.)

Kuusamo, 4 p:nä tammikuuta 1837.

Arvoisin Veli!