Part 24

Turha oli toivoni saada tällä matkalla edes Karjalan rahvaalta suomalaisen runouden tuotteet, sananlaskut, arvoitukset y.m. jotakuinkin täydellisesti kerätyiksi. Ainakin puolet niistä elänee enää vaan kansan muistissa, kunnes ne vastedes ehditään kirjaanpanna tai kunnes ne ainaiseksi häviävät. Ei ole niin suurta vaaraa sananlaskujen, arvoitusten ja satujen kuin vanhojen runojen unhottumisesta; sillä edellisten sijaan muisti ei ulkoapäin saa sellaista korvausta kuin jälkimäisten, joita syrjäyttämistään syrjäyttävät puolivenäläiset, puoliruotsalaiset tai muut uudemmat laulut. Sen tähden olisi suotavaa, että Seura vastedeskin pitäisi huolta niiden keräämisestä, mikä lieneekin helpompaa sittenkuin on ehditty järjestää ja painosta julkaista aikaisemmin muistiin pannut. Muuten se, joka harrastaisi asiaa ja olisi halukas tekemään vaelluksia, saattaisi vähillä kuluilla tehdä sellaisia keräyksiä. Vuonna 1828 vaelsin, matkarahoinani vajaa 100 ruplaa pankkiseteleitä, vapunpäivästä syyskuun keskivaiheille, ja tämän suven vaelluksiin kuuden kuukauden ajalla ei mennyt enempää kuin 200 ruplaa. Näistä rahoista olisivat kyllä puoletkin riittäneet ja matkan tarkoitus olisi saavutettu, jos nyt, kuten silloin, olisin liikkunut talonpoikaisvaatteisiin puettuna. Monessa suhteessa kesänaika on talvea sopivampi sellaisten matkustuksien toimeenpanemiseen.

Elias Lönnrot.

2.

Kamreeri Rabbelle.

Kajaani, 15 p:nä syyskuuta 1836.

Rakas Veli!

Muut tervehtivät sisään astuessaan, mutta minun on ensi sanoikseni sanottava: Jää hyvästi! Hyvästi siis muutamiksi kuukausiksi tai koko vuodeksi tai (theon en gounasi keitai) [= se on jumalten vallassa] ainaiseksi! Huomenna, tai ylihuomenna lähden matkaan ja olisin, jo pari viikkoa sitten lähtenyt liikkeelle, ellei punatautia olisi ilmestynyt muutamiin paikkoihin, ja ellen minä olisi pitänyt syntinä noin heti jättää kajaanilaisia tuon häijyn vihollisen käsiin, edes urkkimatta sen voimaa ja hyökkäystapaa, jotta sen jälkeen ennen lähtöäni olisin voinut järjestää puolustuksen. Minkä nyt maaherran tahdosta olen tullut hukanneeksi virkavapaus-ajastani, sen aion ensi syksynä korkoineen ottaa takaisin. Onpa tämä viipymiseni muuten ollut sangen tarpeellinenkin, kun Mehiläinen surinallaan on tuottanut minulle yllin kyllin työtä, niin ettei minun sitten matkalla tarvitse pitää huolta siitä. Mehiläisen, meidän linnun, laita on nyt niin, kuin huomaat myötäliitetystä ilmoituksesta, jota pyydän sinun toimittamaan julkaistavaksi "Finlands Allmänna Tidningissä", mahdollisesti myös Morgonbladissa ja H[elsing]fors Tidningen'issä. Pyydä myös puolestani postitoimen johtokunnalta -- jos pyyntö joka vuosi välttämättä on uudistettava -- että se alaisilleen postinhoitajille antaa määräyksen tilauksien vastaanottamisesta. Tilausmaksut voivat postilaitoksen johtokunnasta lähettää tavallista tietä Mehiläisen toimitukselle Ouluun, s.o. Barokille, jonka olen valtuuttanut niitä siellä vastaanottamaan ja käyttämään. Sen tekevät postilaitoksen johtokunnassa itsestäänkin, joten siitä ei tarvitse mitään puhua.

Jos matkallani saisin Sinulta kirjeen Kuolassa, jonne saavun helmikuun lopulla, tai Arkangelissa, jonne tulen toukokuun alussa, niin se minua äärettömästi ilahuttaisi.

Rehellinen ystäväsi Elias Lönnrot.

[Yllämainittu "Mehiläisen" tilausilmoitus.]

3.

Lehtori Keckmanille.

(Alk. suomeksi.)

Uhutkylästä 24 marrask. 1836.

Rakas Veljeni!

Kajaanista lähtiissäni oli Mehiläisen ja muien kera niin äiä toimittamista, etten ennättänyt matkalle päästä, kun vasta 16 Syyskuuta. Aikomukseni oli Kiannan pappilasta Sinulle kirjottaa, vaan hupenipa se aika siinä niin, ettei saanut tolkkuun. Nyt vasta täältä Uhtuen kylästä saan toivoni täytetyksi ja samassa vähin kertoa matkani ensi alkeista, kun jo olenki pian kaksi kuukautta Venäjän puolella ollut. Tässä kylässä yksin olen jo lähes 3 viikkoa viipynyt ja kirjotellut, mitä on sattunut runoja, lauluja, tarinoita, sanalaskuja, arvuutuksia, outoja sanoja ja muita senlaisia. Taitaispa jos vielä kaheksi kuukaueksi olla kirjottamista tässä kylässä, erittäinki tarinoissa eli saarnoissa, jolla nimellä niitä myös täällä mainitaan ja joista ei näytä loppua heti saavan; vaan kuitenki olen päättänyt lähteä tänäpänä muitaki kyliä katsomaan. Sanalaskuja ja arvuutuksia on jo niin keräytynyt, että uusille enää ei saa siaa entisissä kirjoissa, jonka tähen pitää ruveta entisiä vähitellen selvään kirjottamaan. Kalevalaan on myös tullut montaki lisäystä. Tästä lähen nyt esinnä Tuoppajärven kylilöihin, siitä Pääjärven, Kantalahen ja Imantran seutuloille. Helmikuussa arvattavasti olen Kuolan kaupungissa, josta taasen lähen jälelle etsimään kyliä ja paikkoja, jotka mennessä jäivät käymättä. Lopulla Huhtikuuta taian tulla Kemin kaupunkiin Vienameren rannalla ja siitä lähen poikki meren Vienan eli Arkangelin kaupunkiin. Sitä vähä kuuluu yhtäläiseen kulettavan, ettei siinä pitkää aikaa menne'kän, ennenkun taasen olen tällä puolen merta ja alotan kulkea halkimaisin Nurmeksen pitäjän rajoille. Niin siitä sitte alan astua pitkin rajaa Laatokan meren rannoille ja vähin Aunuksen Läänissäki käytyäni, lähteä Suomen Karjalan ja Viipurin läänin halki Helsinkiin, johon taian Lokakuun aikoina tulevana syyssä päästä. Sillä tavalla olen aikonut matkata, enkä ulommaksi yritellä, kun missä selvää suomea puhutaan.

Mutta nyt mitä en ni muista, josta tällä kerralla kirjottaisin, kuin että viimmesessä kirjotuksessasi pyysit minunki sanomaan, miltä hoti näyttäisi aviisissa Hels[ing]fors Morgonblad luettava ruotsal. kääntö Kalevalan 15:nestä runosta. Hyvinpä näyttää onnistuneen ja toivotettava asia olisi, saaha kaikki runot niin somasti käännetyksi. Muutamia erehyksiä siinä taisi olla, vaan ei monta. Niin esim. v. 19 sana _valvatti_ ei ollut juuri oikein käätty, sillä se merkitsee sitä, ketä uotetaan, oikein unta saamatta eli _valvomalla_ uotetaan (morsianta); v. 22 _viikon_ merkitsee _yhteisesti pitempää aikaa_, uskottavasti venäläisestä sanasta _vekj_ suomeen tullut; v. 82 _polvemmaksi_, pitkäksi, epätietoseksi ajaksi; v. 86 _laklut_, diminut. sanasta _lakla_, sorsan, sotkan eli allinsukuinen vesilintu; v. 228 _Karsina uunipuolus_ pirtistä ja myös kellarihuone pirtin lattian alla, johon ovi muurin vierestä käypi. Viimmeisen arkin lähetetyistä ouvommista sanoista, panen tätä kirjotusta seuraavaksi. Stud. Cajanilta, joka tähän asti tämän syksyn on minua Venäjän puolella matkatessani seurannut ja hartaasti kysellyt kaikkia outoja sanoja, taiat tulevana vuonna Hels[ingi]ssä soaha joitakuita selvityksiä Kalevalassa ja hyvinpä minultaki, jos Kuolaan taikka Vienaan kirjotat. Mehiläisestä kirjotin jo viimmen, jotta sihen toivoisin Sinulta jotai apua. Ennen lähtöäni Kajaanista laitin sihen kirjotusta hyväsesti noin puoleksi vuoeksi ja Kuolasta taian soaha jotai lisäksi lähettää, vaan en tahtoisi'kan sillä aikoani kovin viivytellä. Voi hyvin. -- Veljellinen ystäväsi

Elias Lönnrot.

4.

Luutnantti Örnhjelmille.

(Konsepti.)

Uhut, 24 p:nä marraskuuta 1836.

Nyt olen tullut lähemmä 10 peninkulman päähän Suomen rajalta ja aion huomenna matkustaa edelleen. Sitä ennen tahdon ylioppilas Cajanin mukana, joka huomenna alkaa paluumatkansa Kajaaniin, lähettää terveisiä Sinulle ja vaimollesi, koska en kuitenkaan pitkään aikaan toiste voine sitä tehdä. Miten on nykyä Kajaanin yhteiskunnallisten olojen laita? Melkoisesti huolissani läksin sieltä kuultuani, että tuo jo muutenkin pieni seuraelämäpiiri oli välien rikkoutumisesta hajaantunut. -- Suokoon Jumala kuitenkin meille kaikille edelleen terveyttä. Hyvin köyhää maa kuuluu olevan täällä pohjoiseen; en kuitenkaan luule nälkään kuolevani, sillä aina toisen pitää voida elää siinä, missä toisenkin. -- Eräällä tehtävällä minun täytyy vaivata Sinua; pyydän nimittäin Sinua ostamaan kopallisen hyviä heiniä ja säilyttämään ne Kajaanin talvimarkkinoihin sekä silloin antamaan ne Enonsuusta kotoisin olevalle venäläiselle talonpojalle Dmitreille. Minä ynnä Cajan näet asuimme hänen talossaan viikon päivät, eikä hän ottanut siitä maksua, vaan teki sen sopimuksen, että talvimarkkinoilla saisi pienehkön kopan hyviä heiniä. Neuvoin häntä menemään sinun luoksesi, minkä vuoksi minun nyt, suorittaakseni tämän kunniavelan, täytyy vaivata Sinua. Voudilta saat siihen rahoja. Ellei heiniä missään olisi saatavissa, niin pyydä sitten, että Polvilasta annetaan. Jää hyvästi.

5.

Kruununvouti Wichmannille.

(Konsepti.)

Uhut, 25 p:nä marraskuuta. 1836.

Viimeisenä hetkenä, ennenkuin täältä lähden pohjoisemmille seuduille, on hauskaa lähettää Sinulle ja vaimollesi tervehdys. En voine pitkään aikaan vastedes sitä tehdä, ellen joulukuun lopulla käy pistäymässä Kuusamon markkinoilla. Mutta se matka riippuu silloisesta olopaikastani; voin näet silloin jo olla kauempana rajalta. Nyt olen ruvennut keräämään suomalaisia satuja ja olen jo pannut paperille niitä 1/4 sadan verran. Luultavasti niiden luku kasvaa moneksi sadaksi, ennenkuin taas olen Kajaanissa. Olen näet aikonut vaelluksillani käydä, paitsi täällä asuvien suomalaisten luona, myös ennen paluutani Suomen-Karjalassa ja Viipurin läänissä. Silloin luulen voivani kestitä lapsiasi saduilla vaikka monta päivää perätysten. Voi hyvin.

6.

Postinhoitaja Gosmanille.

(Konsepti.)

Uhut, 25 p:nä marraskuuta 1836.

Koska olen varma siitä, että Sinä taloudellisten ja muiden tarpeiden esiintyessä olet vanhemmilleni avullinen, olen sen asian suhteen vähemmin levoton kuin lähtiessäni Kajaanista. Muistuta heitä, että talvimarkkinoilla ostavat pellavia ja hamppuja, ettei niistä vuoden kuluessa tule puutetta, sekä ruokatavaroita, lihaa ja muuta sellaista. Voudilla kaiketi silloin on niin paljo rahoja, että hän voi antaa, mitä tarvitaan. -- Matkani on tähän asti ollut koko hauska; millainen se tämän jälkeen on oleva, sitä en niin tarkoin tiedä. Lähdettyäni Kajaanista, tulin ensin Säräisniemelle, missä viivyin pari kolme päivää, kuljin sitten salomaiden kautta Puolangalle, viivyin siellä pappilassa pari päivää, tulin sitten Hyrynsalmelle ja asustin rovastin luona kolme päivää; sieltä Kiannalle lokakuun alussa. Saman kuun 8:ntena päivänä tulivat Akseli ja vasta 16:ntenä [yläpuolelle kirjoitettu: 17] 1 p:nä matkustin pois sieltä, ensin vesitse viisi peninkulmaa Venäjän rajalle. 20:ntena päivänä lienee kuljettu rajan yli, ja siitäperin olen oleskellut näissä kylissä tehden keräyksiä. Olen kyllä viihtynyt tähän asti, mutta en rohkene toivoa, että minulla vastedes olisi yhtä hauskaa, kun jään vallan yksikseni, sillä Cajan, joka tähän asti on ollut matkakumppanini, eroaa nyt minusta ja lähtee paluumatkalle teidän luoksenne; minun taas täytyy lähteä kauemmaksi vaan. Toiste enemmän. Voi siihen saakka hyvästi.

7.

Tuomari Flanderille.

(Konsepti.)

Uhut, 25 p:nä marraskuuta 1836.

Näillä riveillä saan ensi kerran tervehtää Sinua ja muita -- "Nygårdilaisia" ["Nygård" oli tuomari F:n koti Paltamossa]; vasta en voine sitä tehdä ennenkuin Kuolasta helmikuussa. Kelirikko on tähän asti minua viivytellyt, niin etten ole päässyt etemmäksi kuin noin 10 peninkulmaa rajalta, mutta tänään aion lähteä liikkeelle viivyttyäni kolme viikkoa tässä kylässä. Ylioppilas Cajanin kanssa olen asunut vallan oivallisessa kamarissa eli kornitsassa, joksi sitä täällä sanotaan, ja olen joka päivä laulattanut sekä tyttöjä, akkoja että miehiä ja poikia tai antanut heidän kertoa satuja, niin että kyllä on ollut täysi työ, ja ettei ikäväkään ole vaivannut. Täältä nyt vaellan pohjoisemmille seuduille, tulen muun muassa pian käymään Skiitan nunnaluostarissa, joka täältä on vajaan 10 peninkulman päässä. -- Voi hyvin.

8.

Lääketiet. kand. Ingmanille.

(Konsepti, suomeksi.)

Uhutkylästä 25 Marrask. 1836.

Vasta nyt jälle lähetän kirjan _Pieniä runoja Gottlundilta_, jonka kamaristasi jo kesällä 1834 omin lupineni otin. Senlaisesta lainasta jo vaan pitäisi paremmin ja mahtavammin kiittää, kun osaankana. Pian 2 kuukautta olen nyt ollut Venäjän puolella, vaan edl. [tässä kuten seuraavissakin kirjoituksissa edl. (= edelleen) merkitsee j.n.e.]. Paitsi runoja, virsiä (itkuvirsiä), lauluja, hoiunnoita, sanalaskuja ja arvuutuksia olen myös ruvennut keräämään suomalaisia tarinoita eli saarnoja, jolla nimellä niitä myös täällä mainitaan. 25 on jo sana sanalta kirjassa, ja näyttää niitä saavan, jos kuinka paljo. Jos jolloin jouat, niin kirjota jotakuta Mehiläiseen ja laita Kirjapränttääjä Barckille Ouluun. Voi hyvin.

9.

Tohtori Rabbelle. (Konsepti.)

Uhut, 25 p:nä marraskuuta 1836.

Nyt olen jo kolmatta kuukautta ollut poissa Kajaanista ja olen siis alkanut saada koko joukon keräelmiä. Tähän asti minulla on ollut ylioppilas Cajan seurana, mutta tänään minun täytyy erota hänestä, kun hän lähtee paluumatkalle, ja minun täytyy matkustaa etemmäksi, nyt kun Herra viimeinkin on tehnyt kelin hyväksi; tähän asti se näet on ollut huononpuoleinen. Kuolasta kaiketi saan uudestaan tervehtää sinua ja kertoa, miltä pohjantähti näyttää, kun tulee lähemmäksi sen alle. Voi siihen asti hyvin.

10.

Yliopp. Cajanille.

(Konsepti, suomeksi.)

Pistojärvi, 27 Marrask. 1836.

Et voi arvata'kan, kuinka Uhtuesta lähettyäni oli ikävä, sitä ei voi sanalla sanoa, eikä virsissä veteä, niin oli mieleni apia. Olen usein ennenki ollut Venäjän puolellaki, vaan niin ikävää minulla ei vielä ole konsa ollut. Usein tulivat vedet silmääni ja tulevatpa vieläki. Voi kun mielelläni kääntyisin kotia, jos en pelkäisi häpiätä, ei täyttää, mitä olen toivotellut ja empä taitais niin siitäkän huolia, jos ei toisella puolella tievustelemuksen haluki vetäisi minua ulommaksi. Ainaki pitää niillä seuvuilla kerta käyä, puuttuu mi puuttuu runoja ja lauluja. Tässä kylässä, jossa nyt olen, ei ni ole mitä kirjottamista, ei runoa, laulua eikä tarinata, jotta sanoa saamatta huomenna taasen lähen.

11.

[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]

Makarista, 29 Marraskuuta 1836.

Perjantaina 25 Marraskuuta läksin Uhtuesta Ohtakylään. Matka luetaan olevan 45 virstaa kylätöntä taivalta. Keli ei ollut kiitettävä, jos ei varsin kehnokana. Muutamassa paikassa uppo hevonen rinnuksista saati suohon, jotta oli kylläi vaikia jälle ylös päästä. Samaan paikkaan sano kyytimies hevosia toisinaan jääneenki. Ei muuallakan kantaneet suot varsin hyvästi. Ilman kulettiin vaihetellen soita, lampia ja kankaita, jota laatua ovat kaikkiki maat näillä pohjasilla seuduilla. 20 virstaa kylästä tultuamme oli sauna, johon eräs mies Uhtuesta oli asettaunut lähellisessä lammissa kalastamaan. Siinä istui hän meidän tullessa valkian ohessa poikansa kera. Oli myös vähä ennen meitä tullut Koljolan kylästä eräs ukko akkane ja tyttärenensä. Hänellä oli mieli lähteä parempoa elopaikkoa etsimään Venäjän maalla, lähteä pääelolle, kuin hän sano, taikka kerjäämään eli kysymään, sillä kerjäämistä täällä sanotaan kysymiseksi. Sitä varten oli hän varustaunut hevosella, padalla, kuppiloilla (_staltsoilla_) ja pussiloilla (värtsilöillä). Tässä oli tämä kulkeva perekunta kalastajalta saanut kaloja keitokseksi, isoja, lähes puolentoista korttelin pituisia, valkosia muiehia (muikkuja), joita vaan hyvistä lampiloista saahaan ja jotka kuulu vasta jään alla kutevan. Niistä keitti akka rokkoa ja jäi vielä meistäki keittämään, sillä kyyttimieheni vet ei syöttänytkän kauan hevostansa. Ukko sanottiin Koljolan kylän parahaksi laulajaksi, vaan tässä ei nyt käyttänyt häneltä lauluja kirjottaa, sillä jos polvet pöytänä maassa savun seassa vähin olisinki kirjotellut, niin ukko ei niin heti myöstynytkän laulamaan, eikä sanonut oikein laulumahtiinsa pääsevän, ennenkun saisi ryypin eli kaksi suuhunsa. Sanottiin häntä myös koko paikkakunnan parahimmaksi tietäjäksi ja kertopa itseki, jotta häntä usein oli etähellä'ki kuletettu ihmisiä pahoista päästämään. Kerran oli Petrosavotskassa herra mielirikkouksiin tullut ja sinne'ki oli häntä, käyty. "No voitko päästä hänen jälle mielihinsä?" kysäsin minä. "Mintäpä tuonne ilman olisin lähtenythän", vastasi ukko. Niin tarkat toki ei kaikki tohtorit ole. Vielä kysyin ukolta, paljonko hänellä siitä päästöstä maksettiin. Hän sano itsensä ei konsa suuren palkoillansa olleen, vaan vähempään tyytyneen. Niin sillonki oli hänelle tunkemalla tungettu tukku valkosia pumakoita (25 ruplan setelilöitä) käteen, vaan hän ei ollut ottanut, kun yhen sinikön (5 ruplan) ja mitä vähä ruokavärkkiä keralla. Ukko ei ollut kun jos korttelin päällä kahen kyynärän, jonkatähen hän kyllä nuorempana mahtoki, kuten sanottiin, rattaan tavalla maassa pyöriä ja ilmassa oravan tavalla puusta puuhun lentää. Sekä Ohdassa, Pistojärvessä, Suvannolla ovat miehet myös lyhyitä, tuskin puolen kolmatta kyynärää, jotta kyllä luulenki heiän Lappalaisista alkunsa saaneen. En tieä, miten lienevät näistä seuvuin pohjaseen päin. Ohassa nukuin yötä, ja läksin siitä toissa pänä (26) Pistojärveen 15 virstan päässä. Siinä vietin sen päivän ja seuraavanki, joka oli sunnuntai. Isäntä arveli minun kyllä hyvästi vielä maanantainaki Suvantoon kerkiävän, koska siilon hänellä itsellä sinne oli hevosen kera lähteminen. Niin jäinki ja kyselin laulajoita, joita ei kuitenkan ollut tässä kylässä, eikä muutakan kirjalle pantavata. Maanantai aamuna lähti hän Kierettiin elon noudantaan ja otti minun Suvannolle saati rekehensä. Minä siitä en luullut hänen hoti kysyvän, jos 5 riunaa palkkaa korkeinta, kuitenki kysy hän perille päästyä kokonaista ruplaa. Vähä ouostuen sanon: "eikö tuo vet kaheksalla riunalla vättäisi [? välttäisi] maksetuksi" ja sihempä jäiki. Suvannolta tänäpänä oli kahapäinki mieleni, taikka Kuusamon kirkolle taikka Pyhään saareen. Ikävöitsinpä taas hoti vähäksi ajaksi Suomen puolelle päästä, vaan toisin puolin katsoin sopivaksi, sitä ennen käyä Tuoppajärven kylissä kuulustelemassa ja keralla pyhäin miesten ja naisten asuntoa silmäämässä. Sillä matkalla ei toki menne'kän jos korkeimmaksi 3 viikkoa ja niin toivottavasti pääsen joulua Kuusamossa pitämään. Niin läksin iltapuolella Suvannolta ja tulin 6 virstaa tänne Makariin eli Multimakariin, jolla nimellä tätä paikkaa myös kuuluu mainittavan. Kaikki ylen köyhiä. (Talossa, jossa kirjottelen, akka Skiitasta. Mies poissa; akka vasta pääsi tähkiä olesta veitsellä leikkaamasta, josta rokkaa keitettiin. Lapsista vielä toinen oli sairas -- -- --) Tässä kylässä ei nouse, kun kaikkinansa 3 savua, niistäki yhen talon asukas mennä kesänä Kuusamosta Suomen puolelta tullut. Siinä kävin vastikänä ja oliki ilahuttava nähä siinä meiän tapaan elettävän, vaikka oliki siinä eräs rosvonnäkönen venäläinen yötymässä, jolta hyvä, jos huomena pääsen rauhassa kulkemaan. Talossa, jossa nyt kirjottelen muun väen nukkuessa, vasta kerrottiin, hänellä parahillaanki rosvottu takki päällä olevan. Häneltä kuitenki vaihoin itselleni hyvän puukon, josta annoin kaksi kouraa tupakkaa. Isännältä kuulin seuraavan hirviän tapauksen, joka Kuusamolla hänen nuorra ollessa oli sattunut. Oli renki talossa 10-kunta vuotta palvellut ja antanut palkkansa olla isännällä ottamatta. Niin isäntä hänen kera kerran lähti oravametsälle ja saunassa metsässä ollen rengin nukkuneena löi pyssyn krassin korvasta puhki. Jätti kuitenki rengin vähin elämään, vaan leikkasi kielen poikki ja tunki ison tupakkatukun suuhun, jotta ei saisi ni mitä ilmotetuksi. Lähti siitä kotiinsa ja sano rengin korvansa kannon oksaan puhki langenneen. Väki siitä tuli katsomaan, renki veettiin ahkiossa kotiin yhä hengissä. Niin isäntä siellä rupesi arkkua laatimaan ja muien ei nähessä luultavasti pani hänen elävänä arkkuun. Lääkärin katselossa vasta nähtiin, miten miehen kera oli menetetty ja isäntä lyötiin rautohin. Jonkun ajan linnassa oltuaan ja keräjissä käytettyään tuomittiin häntä iän päiväksi Viaporiin vietäväksi. Vietäissä teeksentelihen sairaaksi, monena päivänä ei ni syönyt mitä, vaan yhä valitteli jo kohta kuolevansa. Kulettaja ei ni varannut hänen semmoisen karkaavan, heittihen huolettomammaksi ja anto hänelle tilan pakoon päästä. Hään ni siitä tekeyty kuohariksi, eleli sillä viralla jonkun ajan maakunnassa ja kotia viimmen tultuansa piilehteli kellarissa pirtin alla. Sieltä häntä haettiin, ei saatu, vaan poikia sakotettiin, kumpastaki 8:lla tuhannella. Hään itse sitte eli Venäjän puolella ja kuoli viimmen punatautiin matkalla, kun oli lähtenyt Venäjän puolelta kotonansa käpäsemään. Siitä häntä metsään hauattiin.

Vaikiampata yötä en ni konsa muista viettäneeni, kun mennehen yön tätä 30:ttä vastaan Makarissa. Pirtti jossa ensin kirjottelin oli vilu, ettei arveltavasta ollut nukkumaan rupiamistana. Sentä ni menin toisen taloon Suomen eläkkään luoksi, jossa tiesin vähä lämpimämmän olevan. Siellä kyllä sain pienen taljan allani, vaan peitettä ei ni mitä. Omalla haljakallani koin peitellämätse, vaan ei tahtonut riittää. Vähä siinä kyllä nukuttiin koko pitkässä yössä. Ja kaiken yön puhu tuuli kovasti ikkunoihin paahtamalla. Ei millä ole nämät Venäjän pirtit meiän pirtelöihin verrattavat. Esinnä on heissä paljo ikkunoita ja likellä toinen toistaan, ettei tuulen liikkumatonta paikkaa lahitsoilla. Myös on lattia korkialla maasta ja siitä käy yhtäläiseen tuulen henki.

12.

[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]

Vaarakylässä 2 Joulukuuta 1836.

Makarista hiihin esinnä 5 virstaa Tuhkalaan ja siitä samana päivänä 3 v. Iljalaan, johon yövyin. Iljalasta Suureenjärveen tie esinnä 3 v. Akkalaan, siitä 20 Käpäliin, siitä 15 Suureenjärveen. Niin tavallinen tie. Kuultuani suoraa syänmaan halki ei olevan, kun 30 virstaa, päätin hiihtää, vaikkei ollutkan jälkeä ennistä. Oppaaksi lähti eräs mies kylästä ruplan palkalla, jota en kieltänytkän, koska hän kuitenki viipyi lähes 2 päivää matkalla, yhen mennessä, palatessa toisen. Sainpa jo kylliksiki mitä toivoin jalotella sillä taipalella. Umpi pian koko taipalen ja vielä päälliseksi jäätäjä keli. Vaan kuitenki päästiin illaksi kylään, jossa ottima majan Tuhkaispapin Homan talossa.

Näillä seuvuin minun tieostani ollaan kolmea vieroa [= uskoa], jotka ei kenkän sovi yksistä astioista syömään. Oikia papinviero, jota myös mieroksi sanotaan ja sen tunnustajia _mierolaisiksi_, on ylen pieni ja yhtäläiseen vähenemässä. Sitä vaston levenee _Tuhkasen viero_, minkä voipi. Tämän jälkimmäisen pappi ja levittäjä kuuluu asuvan Karkalahen kylässä Kieretin ja Kemin välillä meren rannalla. Vaan kuin onki ylen suuri hänen lääninsä, niin onki pitänyt hänen asetella eri pappia, jotka pienemmissä lääneissään käyvät lapsia kastamassa, ventsäämässä [= vihkimässä], kuolleita hautaamassa ja muissa toimituksissa. Itse kuuluu hän noin kerran vuoessa ympäri suuren lääninsä kulkevan ja toimittelevan, mitä sattuu. Niin häntä, kuin hänen asetettuja aluspappia pitää kylien (Tuhkalaisten) kyyittää ja ruokkia kulkunsa ajan. En varmon tieä liekkö heillä muuta palkkaa, kun mitä kuki ehostaan antaa; eipä taia olla, koska siitä ei ni mitä ole virketty. Paljopa tulisiki maakunnalle rasitusta, jos heillä vielä maksaa pitäisi, sillä oikioille laillisille papeille pitää kaikista papillisista toimituksista, joita nämät erivierolaiset tarvitsevat omilta papeiltaan, maksaa, minkä hän määrää, vaikk'ei hän ni mitä tee muuta, kun salassa pitää asian. Useinki olen Tuhkalaisilta kysynyt, missä heiän uskonsa mierolaisista erotaksen, vaan siitä en ni vielä ole mitä selvitystä saanut, eivätkä näytä itsekän tietävän. Sitä vaan sanovat, että papinviero molii toisilla sormilla, kun J[uma]la on käskenyt ja vieläpä mainivat muutamat kirotun (proklat) olevan, joka molii papin tavalla.

13.

[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]

Tuoppajärven Saaressa 5 Jouluk. 1836.