Part 23

Muutama vuosi sitten on parannettu pappien palkkaedut. Paitsi puhdasta rahaa, noin 600 ruplaa pankkiseteleitä, on heille annettu paraat kunkin seudun tilat. Kun näitä tiluksia heille jaettiin, tosin muutamat talonpojat joutuivat kärsimään, sillä ottamatta lukuun, kenen oma pelto ja niitty ennen oli ollut, valittiin niistä paraat papille. Vielä nytkin moni talonpoika valitti, että häneltä täten oli riistetty paraat tiluksensa; kuitenkaan eivät he voineet valittaa tapahtunutta vääryyttä, sillä täällä on kaikki maa oikeastaan kruunun omaa, talonpojalla on ainoastaan viljelemisoikeus. Monet papit eivät kuitenkaan tätä nykyä voi harrastaa maanviljelystä, kun näet he itse ovat siihen tottumattomat, ja työväki on kallispalkkaista. Miehelle maksetaan 60-100 [ruplaa] pankkiseteleitä vuodessa. Senpä vuoksi papit paikoittain ovat antaneet maan arennille talonpojille. Mutta vastaisuudessa saattanee odottaa pappienkin täällä rupeavan maanviljelijöiksi, ja he saattavat varmaankin ottamalla käytäntöön parempia metodeja ulkopuolella omiakin maitaan tuottaa hyötyä. Näinpä Repolassa papin olevan ainoan, joka oli viljellyt perunoita koko vuoden tarpeisiin. Vähitellen on tämän perin hyödyllisen ravintokasvin tuottama etu hänen esimerkkinsä kautta selviävä lähelläasuvillekin, kuten jo osaksi on käynytkin. Kuitenkin perunaa vielä näillä seuduin viljellään sangen niukasti; etempänä rajasta sitä ei viljellä melkein ollenkaan. Se perunain määrä, jonka rahvas kylvää, riittää muutamaksi viikoksi korjuun jälkeen; siemeneksi harva niitä säästää. Tätä he hankkivat markkina- ja muilla matkoillaan, tavallisesti Suomesta, ja kuulin mainittavan etenkin kolmea Kuhmossa olevaa tilaa, jotka tavallisesti olivat harjoittaneet perunanviljelystä siinä määrin, että saivat siitä paitsi omat tarpeensa vielä kevätpuoleen muille siemeneksi myötävää. En tiedä, onko heitä Talousseuralle mainittu rohkaisua ansaitsevina, mutta suotavaa olisi, että se tapahtuisi.

6.

Lehtori Keckmanille.

(Alk. suomeksi.)

Kajaani, 8 p:nä toukokuuta 1835.

R. Y. Sitte Kuhmosta noin kuukauen eellä kirjan Sinulle lähetettyä olen pian kaiken ajan ollut Venäehen puolella rajoa. Esinnä Kuhmosta 7 penik. Repolan kirkolle, siitä 12 d:o Rukajärveen, siitä 8 Jyskyjärveen, siitä 8 Uhtuvaan, siitä 1 1/2 Jyvälahteen, siitä 8 Vuokkiniemeen, siitä 3 Kivijärveen, josta viimmen pääsin omalle puolelle rajoa. Ilman jo nimitetyitä paikkoja kävin monta pienempätä kyleä tien varsilla, matkaten ylehensä 80 penik. 5 viikon sisässä. Runoja kirjottelin siellä täällä kokonaisen paperikirjan täyteen. Kyllä niistä taasen lähtisi Kalevalaanki lisäyksiä ja parannuksia, vaan en ole ennättänyt erotella kuta kuhunki paikkaan. Ja paras taitaa ollakki vaan siltään präntätä mitä nyt sinne on saanut ja vasta aikaa voittaen kerralla lisätä, mitä tästäki lähin tullee sihen sopivia. Sillä jos niitä nyt vähitellen rupeaisi kohentelemaan, se vaan viivyttäisi entisten valmiiksi saantoa. Mitä aina olen ajatellut, ulompana rajasta runoja olovammalta löytyvän, näin nyt tyhjäksi. Rukajärvessä, joka Bogosta lienee noin 10 penik. Valkian meren rannalta, runoja ylen vähä laulettiin ja siitä mereen asti kuuluu ne sitäi enemmin hävinneheksi. Venäehen pajahusvirret ovat näillä seuin suomal. laulun sortaneet. Rukajärvestä Kemijokea myöten Jyskyjärveen kulkeissa laulettiin muutamissa kylissä usiampia runoja ja Jyskyjärvessä samati. Uhtuvassa tapasin ennen tuntemattoman Jamala nimisen miehen, joka esinnä lupasi 5:estä rupilasta kaiken päivän, aamusta ruveten iltaan saakka laulaa, vaan sitte nähtyä, jotta kynä taisi terävämmin käessäni pyörähellä, kun uskokana, yhtyy toiseen kauppaan. Tätä myöten otti hän lauloakseen 20 pitempätä runoa sanotulla maksolla ja, mitä muistaisi, päällisiksi. Niin kirjotinki kaiken päivän häneltä. Pieni poika istu lähellä ja veisti joka runolta pykälen puuhun. Pimiän tullen tuli määrätty lukuki täyteen ja toisella päivällä kirjotin luvatuita pienempiä runoja markkina päiviin asti. Vaan sitte hänestä päästyä keräyty tyttöjä kylästä, jotka kyllä pienensivät poveni 20 kopeikan seeleistä. Näin sain sekä tästä että muistaki kylistä taasen kyllä runoja. Nyt aikaa saahen lähtisin kernaasti rajoa myöten esinnä aina Lappiin asti, vaikk' en taia päästäkkänä, ennen kun tulevana vuonna, jos sillonkana. Sen jälkeen tekisi mieleni toiselle suunnalle rajoa seuraten vaikka Laatokan meren asti. Rajapaikat ovat kuitenki parahimmat lauluilta.

Mitä viimmen kirjotin, Akademian kustannuksella jos pitemmällenki matkalle toivovani ja josta kehotat minua Kanslerille anomuskirjan kirjottamaan, sen taian, tarkemmin asiata tutkistellen, semmmoseksi heittää. Ei sen eistä, etten mitä hyövytystä senlaiselta matkalta toivoisi, vaan jos toivon ja vähän ehkä muka saavuttaisinki, niin epäilen kuitenki jaksannostani kuluja vasten mitänä voivani. Ja jos en voisi, tulisin vaan puheen alaseksi toisten varoja ilman hävittäneeni. Nyt omilla yrittelevä, jos välistä tyhjäänki menisi, niin siitä ei kenkään minua moiti. Olen siis aikonut heittää mielestäni koko sen tuuman, vaan toivova, jos ken toinen sillä toimella matkautettaisi. Tarpeellinen se ainaki Suomen euksi olisi.

Kiitoksia lupauksestasi Kongl. Nord. Oldskrift Sellskab:ille sisäänotto-rahat laittaa. Vähin makso taitaa tapahtua 70 Riksd. Ruots. Bankossa, jota siis pyyän Sinun sinne laittamaan Venäehen General Konsuli v. Gerschau:lle, taikka Seuralle suorastaan. -- Sanoista, joita kysyt, taitaa _varuriikit_ yhteisesti merkitä jos mitä ylellisyyttä eli kalleutta, Ruotsalaisista sanoista _vara_ och _rik_ kammellettu. _Holoppa_ Ven. sanasta _holonj_ (orja, palkollinen) merk. yhteisesti kehno, huono, epäkelpo j.n.e. ja taitaa alkuaan olla yksi sama kun meiän tavallisessa kielessä _halpa_.

Kun muistaisin enemmänki Venäehen puolelta nyt saatuja sanoja niin panisin tähän, vaan kun ovat hajalla Leksikossa, niin panen mitä muistostani saanen vähä lehen täytteeksi: -- _mitys_ Genit. _mittyen_ Infin. _mityttä_ yksi merkitykseltään kun _minkälainen_ -- _kaikenjytys, -yen, -yttä_ s.o. kaikenlainen -- _sikäläinen ja täkäläinen_ samanlaiset kun _meikäläinen, teikäläinen_. -- Läksi _valmistamaatse_ s.o. valmistamaan itsensä. -- _Heitetäätse_ s.o. heitetään (heittävät) itsensä -- _muutamaatse, laitamatse_ s.o. muutan, laitan itseni -- _Vaattehut, Ropehut_ diminutiv. sanoista _vaatet, rovet_ -- _Veto_ yksi kun meillä _vero_ -- Vet adverb. s.o. _Vet sanoo, vet tulee_: meillä: sanoopa, [tuleep]a -- _Orko_ Genit. _Oron_ = noro, alanko, aro j.n.e. siitä runossa "usein oronen koivu" -- _Venakko, Ruotsakko_ Venäehen (Ruotsin) mies eli akka.

Vaan nyt täytyyki minun lähteä Appelgreniin kortille etten ennätä enempätä. Löytyvät ne vasta Leksikossa. -- Mitäs näyttää Sinulle siitä selvittämisestä, joka nyt minulle _Sammosta_ annettiin, merkittävän _Sammolla_ koko meiän maata, joka, tähtiensä vuoksi taivaalla, Sammon toisella nimellä kirjokanneksi sanotaan. Ei näytä minusta aivan typeräksi, jos liiatenki muistamme sen entistä nimeä Lappalaisten luona _Sabme_, josta Suomalaisessa suussa pian _Sampo_ saatiin. Kaikki Sammon soat tarkoittaisivat sitä myöten Suomalaisten ensimmäistä maanottoa Lappalaisilta. -- Tervehyksiä kaikille tuttaville! Rabbelle aion pian kirjottaa Bankkivelastani ja sen muistamisesta, menet hän tuota Sinä vieläki takuusen, sillä nythän en saa jos viiennen osan maksetuksi.

Kajanista 8 Toukoista 1835.

Elias Lönnrot.

Liite.

1.

Tohtori Rabbelle.

(Kirjekonsepti.)

Kiannalta 25 p:nä elokuuta 1835.

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

Lähden nyt viimeisiin rajakyliin Venäjän puolella, jossa en viivy kuin viikon tai puolentoista. -- -- --

2.

Kruununvouti Wichmannille.

(Kirjekonsepti.)

Kiannolta 30 p:nä elokuuta 1835.

Sittenkun viimeksi kirjoitin Sinulle olen ollut matkalla Venäjän rajalle ja käynyt yli rajan Lapukan kylässä venäläisellä alueella. Melkein ilman poikkeusta oli pakkanen niin kokonaan vahingoittanut vuodentulon että ohra esim. niitettiin viikatteella eikä sitä edes riihitetä. Kun sitäpaitsi kasket, vaikka ne paikoin vähän säilyneet, enimmäkseen ovat niin harvoja, etteivät edes tuota siementä, niin näyttää tuleva vuosi sangen surulliselta. Jospa siellä olisi parempaa. Tämän viikon liikun vielä lukukinkereillä pappien kanssa, mutta palaan sitte viipymättä Puolangan kautta. Huomisesta viikko eteenpäin lähtenen täältä.

3.

Lehtori Keckmanille.

(Alk. suomeksi.)

Kajanasta, 18 Syysk. 1835.

Rakastettu Veljeni!

Äsken kotiin tultua Kiannalta, Puolangalta, Hyrynsalmesta, Venäjän puolelta ja muualta, joissa vaelsin lähes 6 viikkoa ja yhtehensä 60 penikuormaa varsin ennätäkkänä muuta kun kiittämään Sinua kolmestaki tänne sillä ajalla tulleesta kirjastasi. Niitä sanoja, joita Kalevalassa pyydät selvittämään, olen katsellut ja vaikka pikasuudessaki kokenut saada jollaki tavalla tässä postissa lähetettäviksi. Laita vasta lupaustasi myöten enemmän, niin minä kyllä selvittelen mitä itse tiedän. Sananlaskuja on minulla taas viimmesellä matkalla kokoutunut muutama sata uusia ja samati arvutuksia. Kun ne saan Sinunki kirjaasi lisätyksi, niin laitan taikka kohdastansa sinne, eli veljellesi Oulussa. Arvutuksia olen kokenut paremmin järjestyttää, kun ennen Gananderissa; uusia olen saanut puolentoista sataa niitä, ilman mitä vanhoja on tullut somemmasti saaduksi. Sano tervehyksiä kaikille tuttaville, jotka taiat tavata. Jos vastaki Kalevalan runoja viittisit tänne lähettää sitä myöten, kun niitä präntistä lähtee, niin hyväpä tuo olisi.

Veljesi ja ystäväsi Elias Lönnrot.

P.S. Kenpä tiesi vaikka Joulun aikana taasen tulisin Helsinkiin. Olen vähä sinneppäin tuumaillut.

SEITSEMÄS MATKA vv. 1836-1837.

[Jo v. 1835 Lönnrot ajatteli matkaa, joka käsittäisi koko sen alueen, missä suomen kieltä puhuttiin, ja aikoi pyytää sitävarten apua yliopistolta, mutta luopui tuurnastansa. Vasta syksyllä 1836 hän saattoi lähteä tämmöiselle matkalle saatuansa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta matkarahoja. Tämä matka, joka oli pidempi kuin yksikään edellisistä, jakaantui kahteen osaan: pohjoiseen ja eteläiseen. Pohjoinen kävi Uhtuen, Kuusamon, Kieretin, Koudan, Kannanlahden, Kuolan, Inarin, Sodankylän, Kuolajärven, Kuusamon ja Kiannan kautta Kajaaniin ja päättyi toukokuussa 1837. Eteläiselle läksi L. heti kotiin tultuansa ja matkusti Vuokkiniemen ja Repolan kautta Suomen-Karjalaan, jossa kulki myöhään syksyyn ristiin rastiin, kuten alkuun liitetty matkakertomus tarkemmin osottaa.]

1.

Kajaani, 8 p:nä maaliskuuta 1838.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle.

Kirjelmässä 28:nnelta päivältä helmikuuta 1836 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kehotti minua lähtemään matkalle etsimään sellaisia suomalaisia runoja y.m., joita suusta suuhun kulkevan muistotiedon säilyttäminä vielä saattoi elää, ja joita ei siihen asti oltu kirjaanpantu. Tämän tarkoituksen toteuttamista varten Seura oli myöntänyt tuhannen ruplaa pankkiseteleitä. Sittenkuin vielä minulle armossa oli myönnetty vuoden kestävä virkavapaus, tehtiin se matkasuunnitelma, että ensin oli käytävä niillä seuduin asuvien suomalaisten luona, jotka ovat lähinnä valtakunnan rajaa täältä pohjoiseen päin, ja että matka sitten oli ulotettava täältä kaakkoon, osaksi Venäjän, osaksi Suomen alueelle.

Tämän suunnitelman mukaisesti matka alettiin syyskuulla mainittuna vuonna. Vaellus suunnattiin ensin Arkangelin kuvernementissä oleviin Lonkan, Vuonnisen, Jyvälahden ja Uhtuen kyliin. Ylioppilas, herra _Johan Fredrik Cajan_, joka tähän saakka oli matkakumppanina minua seurannut, palasi nyt Suomeen ja minä läksin pohjoiseen Tuoppajärven ja Kuusamon pitäjän välisille seuduille, missä lähelle joulua oleskelin Ohdan, Pistojärven, Suvannon, Makarin, Tuhkalan, Katoslammin, Akkalan, Käpälin, Suurenjärven, Vaarakylän, Skhiitan ja Pyhänsaaren kylissä. Itse joulunpyhät vietin Kuusamossa. Sieltä käännyin Pääjärven ja Kantajärven tienoille, missä suomalainen asutus Venäjän puolella rajaa lakkaa, siis näillä seuduin 20-30 peninkulmaa etelämpänä kuin Suomen puolella rajaa; maanviljelys, hevoset, lehmät ja suomalainen asutus ulottuvat näet viimemainitulla alueella Inarin järven eteläpäässä olevaan Kyrön kylään asti. Elleivät monet seikat, joista minun Kuolassa piti saada lähempiä tietoja, olisi tiukkaan vaatineet, että minun sinne saakka oli jatkaminen matkaani pohjoiseen, olisin Pääjärven lähikylistä suorinta tietä lähtenyt Kemijärvelle, Sodankylään ja Kuolajärvelle. Siten olisin voittanut lähes kahden kuukauden ajan, joka nyt varsinaiselta matkan tarkoitukselta meni melkein hukkaan matkustellessani venäläisten ja lappalaisten keskellä. Mutta siitä, miten pohjoiseen suomalainen kansanheimo ulottuu Venäjän puolella, olin kotoa lähtiessäni niin tietämätön, että luulin tapaavani suomalaisia Kannanlahdenkin tienoilla, jopa pohjoisempanakin. Pohjoisimmat suomalaiskylät ovat Kuva ja Tumtsa, jotka sijaitsevat lähellä Pääjärveä. Melkoisen suuren Koutajärven rannalla ei nyt enää ole ainoatakaan ihmisasuntoa, eikä suomalaisia asu mainitun järven pohjoispuolella. Sentähden matkustin Pääjärven tienoilta kaakkoon Vienanmeren rannalla olevaan Kierettiin Majavalahden, Heinäjärven, Jäletjärven ja Uudenkylän kylien kautta, jotka kaikki ovat Koutajärven eteläpuolella, ja joissa on suomalainen asutus. Kieretissä taas, joka on melkoinen kauppala, asuu venäläisiä. Sieltä luetaan 12 peninkulmaa Kannanlahteen, nimittäin 4 Mustanjoen kylään, 2 Koudan kauppalaan, 8 Knäsoin kylään ja 3 Kannanlahden kauppalaan. Kaikissa näissä kylissä puhutaan venäjän kieltä. Kannanlahdesta luetaan 22 peninkulmaa Kuolan kaupunkiin, nimittäin 3 Imandran järvelle, 11 sen rantaa pitkin ja sitten 8 Kuolaan. Koko matka suoritetaan poroilla. Säännöllisiä postiasemia on tien varressa, 3-4:n peninkulman päässä toisistaan. Näillä asemilla olevat lappalaiset puhuivat kaikki välttävästi venättä. Kuola on mitätön kaupunki, 4:n peninkulman pituisen Kuolanlahden päässä, joka lahti nyt, kuten useampina muinakin talvina, oli sulana. Kaupunkia ympäröivät joka taholta ylängöt. Enimmät polttopuut kuljetetaan kotia koirilla, kuten tapa myös oli Koudassa ja Kannanlahdessa. Suurimmat koivut, joita käytettiin polttopuiksi, eivät läpimitaten olleet juuri yli 2 tuuman, ja niitä noudettiin lähes peninkulman päästä Tuulomajokea pitkin. -- Kuolasta läksin maaliskuun alussa lappalaiskylien Muotkan, Petsamon, Paatsjoen ja Näytämön kautta Näytämönjoelle, joka on Norjan-Lapin rajalla, 15 peninkulmaa pohjoiseen Inarin kirkolta. Koko matka sanotaan 30 peninkulmaksi. Nämä kylät, ovat vaan 3 tai 4 peninkulmaa etäällä Jäämerestä, ja niissä on kussakin noin 10 perhekuntaa, jotka asuvat yhtä monessa hirsistä kyhätyssä mökissä. Venäjän kieltä puhuivat tai ainakin ymmärsivät useimmat miehet. Nämä Venäjän lappalaiset eivät elä paimentolaisina, eipä heidän sanottu edes voivankaan niin elää, he kun paastoajoiksi hankkivat itselleen kalaruokaa, ollen sen vuoksi pakotetut luopumaan laveammanpuolisesta poronhoidosta. Näytämönjoelta luetaan 10 peninkulmaa Inarin järven pohjoispäähän, sieltä 5 peninkulmaa Inarin kirkolle, sieltä vielä 5 peninkulmaa Kyrön kylään, missä taas tapasi suomalaisia, savupirttejä, saunoja y.m. Inarin seurakuntaan kuuluvat lappalaiset puhuvat, paitsi äidinkieltään, murtamalla suomea, jättämällä pois muutamia loppuääntiöitä, melkein kuin Suomen eteläosissa, jonka ohella d usein äännetään epäselvänä r:nä. Jumalanpalvelus pidetään suomeksi, ja ainoastaan suomalaisia kirjoja näin heidän mökeissään. Varsin moni kuitenkin sanoi naapureitaan, Norjan lappalaisia, onnellisiksi, heillä kun oli jumalanpalvelus ja kirjat äidinkieliset. Inarin lapin murteen sanottiin siilien määrään eroavan sekä Venäjän että Utsjoen ja Norjan lappalaisten murteista, että näitä murteita puhuvat vaivoin ymmärtävät toisiaan. Minusta tuntui kuin Venäjän lappalaisten kieli olisi ollut, jos ei juuri puhtahinta, ainakin enimmin suomen kielen kaltaista. Tämä lausunto älköön kuitenkaan vastaiseksi käykö muusta kuin minun yksityisestä arvelustani. -- Kyröstä luetaan 12 peninkulmaa Sodankylän kirkolle. Kuljettuamme Sompiotunturien yli, tapasimme paljoa paksummalti lunta Sodankylän puolella kuin Lapissa. Kyytimies kertoi, että Lapissa aina on vähemmän lunta kuin Sodankylässä ja niissä pitäjissä, jotka ovat siitä etelään. Jos tämä on totta, on meillä tästä, kuten myös monesta muusta seikasta, esim. luulotellusta Lapissa vallitsevasta polttopuiden puutteesta, vallan väärä käsitys, joka on syntynyt siitä, että matkustajat ja muut ylen määrin ovat suurentaneet todellisia ja kuviteltuja lappalaisten parissa kokemiaan vastuksia. Minä puolestani en tahtoisi yhtyä heidän valitusvirsiinsä, vaan luulen, että ihminen Lapissa elää vallan yhtä onnellista elämää kuin muualla, seikka, jonka muun muassa lappalaisten iloiset kasvot ja hilpeys joka tilaisuudessa todistavat. -- Sodankylästä kuljin 12 peninkulman matkan tai hieman yli Kuusamoon ja edelleen 25 peninkulman matkan Kajaaniin, jonne saavuin toukokuussa.

Siten oli pohjoinen osa matkaa suoritettu, ja siihen meni 8 kuukautta. Eteläpuolisen aloin kesäkuun ensi päivinä, matkustin taas Vuokkiniemeen, sieltä Repolaan, Pieliseen, Ilomantsin Enon kappeliin, Liperiin, Rääkkylään, Tohmajärvelle, Kiteelle, Ruskealaan, Sortavalaan, Jaakkimaan, muutamiin Kurkijoen kyliin, Parikkalaan, Rautjärven kappeliin, Ruokolahdelle, Joutsenoon, Lappeelle, Lappeenrantaan, Lemiin, Savitaipaleeseen, Taipalsaareen, Ruokolahdelle (toisen kerran), Sääminkiin, Kerimäelle, Liperiin (uudestaan), Kontiolahden kappeliin, Juuan kappeliin, Nurmekseen ja Kajaaniin. Tähän matkan osaan kului minulta lähes 6 kuukautta. Käymättä jäivät etenkin ne Venäjän-Karjalan seudut, jotka ovat etelään Repolan pitäjän rajalta, ja joihin aion vastedes erityisesti matkustaa.

Mitä tulee matkani tuloksiin, olen ainakin itse niihin tyytyväinen. Olen kerännyt seuraavaa:

1) _Mytologis-historiallisia runoja_. Suurin osa näitä on Kalevalan lisiä ja toisintoja.

2) _Loitsurunoja_. Topeliuksen aikaisemmin keräämien ynnä muiden kanssa kaikki yhteensä painettuina saattavat paisua 500 sivuksi tai sen ylikin, kahdeksataitteista kokoa.

3) _Idyllisiä runoja_ (sisällykseltään lyyrillisiä lauluja, romansseja, ballaadeja j.n.e.). Aloin niiden järjestämisen jo matkalla ja olen jatkanut sitä kotona. Jo olen järjestänyt 274 runoa, toiset lyhempiä, seuraaviin ryhmiin: Lasten lauluja 9, Poikien lauluja 12, Paimenlauluja 10, Neitojen lauluja 62, Häälauluja (sulholle, morsiamelle, kaasolle, kosiomiehelle, juohtokansalle j.n.e.) 32, Soutulauluja (kätkyt- eli kehtolauluja) 14, Miniäin lauluja 24, Miesten lauluja 7, Orjain lauluja 8, Virsiä eli virrelmiä (romansseja, ballaadeja) 16, Pieniä lauluja 34. Tämä kokoelma tulee lisättäväksi runoilla, jotka ennen ovat painettuina Gottlundin "Pieniä runoja" nimisen kokoelman 2:ssa vihossa, "Kanteleen" toisessa osassa, useissa Mehiläisen vihoissa, muutamissa Mnemosynen numeroissa sekä muilla käsikirjoituksena olevilla runoilla, jotka osaksi kuuluvat ylempänä mainittuihin ryhmiin, osaksi toisiin, kuten Metsänkäviän lauluja, Jauhorunoja, Laulajan runoja y.m. Koko kokoelma paisuu kaiketi 5 tai 6 sadan sivun suuruiseksi kahdeksataitteiseksi nidokseksi.

4) _Myöhäisempien aikojen runoja_. Kuten tunnetaan on tällaisia sekä tavallisen runomitan muotoisina että myös monen muunlaisen runomitan muodossa. 7-jalkaisia runosäkeitä sisältäviä lauluja lauletaan nykyään hyvin yleisesti ympäri koko maata, jopa osaksi Venäjän-Karjalassakin. Kieli näyttää soveltuvan niihin yhtä hyvin kuin tavallisiin runoihin, jotka niiden vuoksi näyttävät yhä enemmän joutuvan unhotuksiin. Sisäiseltä rakenteeltaan ne eroavat tavallisista runoista siinä, että kukin niiden runojalka enimmästi alkaa korollisella tavulla. Jokainen runojalka on säännöllisesti trokee, jonka kanssa tribrachys tai daktyyli joskus vaihtelee. Ensimäiseen ja viidenteen runojalkaan sopii myöskin varsin hyvin pyrrhichius, ja neljännen runojalan muodostaa joskus ylsi ainoa tavu. Kaksi kokonaista säettä on keskenään loppusoinnullisia ja päättää lauseen. Tämä runomitan laji näyttää olevan kotimainen eikä ulkoa lainattu. Sävelet vaihtelevat suuresti eri seuduilla. Seuraava tytön valitus poissa olevasta lemmitystään olkoon näytteenä mainitusta runomitasta:

Mull' on huolta montakin, ja se on suurin huoli: Kun en tieä kullastani, elikö vai kuoli. Muut ne käyvät kultansa kanssa, käyvät käsityksin. Minä raukka vanhenen ja olen aina yksin. Alahall' on aurinko, ja ilta on jo lässä, Kultani on kulkemassa viien virstan päässä. Kulkemass' on kultani ja kauas taisi mennä, Jost' ei vielä viikon päästä lintunenkan lennä. Kunpa se pieni lintunenki sanoman nyt toisi, Suru menis mielestäni, parempi mun oisi. Lennä, lennä, lintu rukka, puhu kuullakseni: Kävitkö sä kullan maalla, näitkö kultaseni? Puhu, kuinka kullan maalla aamu armas koitti, Iloisnako elettihin, vaiko suru voitti? Mitä näit sä muutaki ja näitkö vielä senki, Jos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki? Tule jo kulta tälle maalle, tule poika kulta, Ettei tulis turha'an se ikä nuori multa.

Näiden uudempien runojen kokoelma näyttää, vaikka kaikki huonommat jätetäänkin pois, paisuvan melkoisesti suuremmaksi kuin mikään edellämainituista.

5) _Suomen kansan sananlaskuja_ (sananparsia, vertauksia j.n.e.). Keräelmässä niitä on useita tuhansia. Aikomukseni on ryhtyä niitä järjestämään päästyäni vapaaksi idyllisistä runoista. Suotavaa olisi että samalla kertaa voitaisiin julkaista mitä muutkin ovat keränneet, ja tämän Seura voinee aikaansaada julkaisemalla sanomissa pyynnön, että sellaisia keräelmiä mainittua tarkoitusta varten Seuralle lähetettäisiin. Ne saattaisi sitten helposti sovittaa siihen käsikirjoitukseen, jonka täältä Seuralle lähetän, tai myöskin voisi sovittaa minun keräämäni runot niihin.

6) _Suomen kansan arvoituksia_. Näitä on kerättyinä hieman yli tuhannen.

7) N.s. _tarinoita_ (kaskuja, saarnoja). Sellaisia olen pannut kirjaan lähes kahdeksankymmentä.

8) _Uusia suomalaisia sanoja, puhetapoja, murteishuomautuksia_ y.m.

Sananlaskuja, arvoituksia ja satuja oli kaikkialla, satuja kuitenkin etupäässä Venäjän-Karjalassa ja Sortavalan lähipitäjissä. venäjän-Karjalan pitäjät Vuokkiniemi ja Paanajärvi ovat mytologis-historiallisten runojen olemassaolon keskustana. Kuta enemmän mainituilta paikkakunnilta poistuu mihin suuntaan tahansa, sitä harvinaisemmiksi tulevat tämänlaiset runot, mikäli osaksi itse olen kokenut, osaksi varmasti kuullut muiden mainitsevan. Tuoppajärven ja Pääjärven tienoilla, Sodankylässä ja Kuolajärvellä niitä oli sangen vähän; hieman paremmin niitä muistetaan vielä Kajaanin läänissä ja Repolassa. Savossa ja Suomen-Karjalassa ne ovat enimmäkseen unhotuksiin joutuneet, ja Venäjän-Karjalassa niillä seuduin, jotka ovat itä- ja eteläpuolella äsken mainittuja, lauletaan parhaasta päästä venäläisten laulujen sokerruksia. Nämä alkavat myöskin Vuokkiniemessä, Paanajärvellä ja Repolassa saavuttaa suurempaa suosiota kuin alkuperäiset suomalaiset laulut. Idylliset runot elävät yhä vielä Sortavalan, Jaakkiman, Kurkijoen, Kesälahden, Kiteen, Ruskealan, Pälkjärven, Tohmajärven, Ilomantsin, Liperin ja Pielisjärven pitäjissä. Lappeenrannan lähipitäjissä ne olivat melkein kokonaan tuntemattomat, ja niin sanottiin asian laidan olevan myös Kurkijoen eteläpuolisissa seuduissa. Koko Savossa niitä on sangen vähän, Venäjän-Karjalassa hieman enemmän. --