Part 22

Mieleni minun tekevi, Aivoni ajattelevi, Mieli ruveta runoille, Laatiua laulamahan. Veli kulta veikkoseni, 5 Kaunis kielikumppalini! Harvoin yhtehen yhymmä, Saanemma sanelemahan, Näillä raukoilla rajoilla, Polosilla Pohjan mailla; 10 Pannos nyt käsi kätehen, Haka toisehen hakahan. Lauloaksemme hyviä, Parahia pannaksemme; Kuulla noien kultasien, 15 Tietä mielitehtosien, Nuorisossa nousevassa, Kansassa kasuavassa: Noita saatuja sanoja, Virsiä vetelemiä, 20 Vyöltä vanhan Väinämöisen, Alta ahjon Ilmarisen, Päästä kalvan Kaukomielen, Joukahaisen jousen tiestä, Pohjan peltojen periltä, 25 Kalevalan kankahilta. Niit' ennen isoni laulo, Kirvesvartta vuollessansa. Niitä äitini opetti, Niitä eukko neuotteli, 30 Keträvartta kiertessänsä, Väätessänsä värttinätä. Viel' on muitaki sanoja. Ongelmoita oppimia, Tievieristä tempomia, 35 Kanervoista katkomia, Risukoista riipomia. Vesoista vetelemiä. Paimenessa käyessäni, Lassa karjan katsannossa. 40 Metisillä mättähillä. Kultasilla kunnahilla Mustan Muurikin jälessä Kimmon kirjavan keralla. Sieltä sain sa'an sanoja. 45 Tuhat virren tutkelmoita; Ne virret kerälle käärin. Sovittelin sommelolle: Kerän pistin kelkkahani, Sommelon rekoseheni. 50 Viikon on virteni vilussa, Kanan kaihossa siasnut: tuonen vilusta virret. Laulut kaikki pakkasesta, Rahin rautasen nenähän. 55 Petäjäisen pienan päähän. Alle kuulan kurkihirren, Alle kaunihin katoksen, Keritellen pään kerältä, Saahen solmun sommelolta. 60 Niin laulan hyvänki virren, Kaunihinki kalkuttelen, Ruualta rukihiselta, Oluelta otraselta. Kun ei oo olutta luona, 65 Tahi taaria tähellä; Laulan suulta laihemmalta, Vetoselta vierettelen, Kuulun iltani kuluksi, Vähän päivän päätteheksi; 70 Vaiko aamun alkeheksi, Huomeneni huopeheksi?

Tullessani Arhipalle, muuan talon pikkulapsista oli viimeisillään. Niinhyvin minä kuin hekin pitivät kaikkea lääkkeiden nauttimista jo turhana. Minulta kysyttiin, miksi luulin tautia, _Jumalanko taudiksi_ vai _poiken luomaksi_ (ilkeiden ihmisten noitumisen aikaansaamaksi). Sanoin luulevani sitä edelliseksi, ja siihen luuloon he itsekkin näyttivät kallistuvan. Illalla me muut panimme maata, mutta äiti jäi valvomaan lapsen vuoteen ääreen. Nukuttuani vähän aikaa minut herätti kimakka, syvästi liikuttava ja korvia vihlova itkulaulu, jonka äiti viritti lapsen heitettyä henkensä. Unta ei enää voinut ajatellakkaan, vaan sen sijaan, miten saattoi pelastaa korvakalvonsa. Niin kauan tämä vielä kävi laatuun, kun äiti yksin lauloi ja itki; mutta ei kestänyt kauan, ennenkuin naapuritalosta noudettiin varta vasten tilattu itkijä-nainen, jonka ääni kimakkuudessa seitsemin kerroin voitti äidin äänen. Äiti ja tämä nainen pitelivät nyt toisiaan kiinni kaulasta, ja täten syleillen toisiaan he lauloivat minkä jaksoivat. Viimein ruumis pestiin haalealla vedellä, pyyhittiin koivunlehvillä ja pantiin sitten puhtaaseen liinavaatteeseen. Suu peitettiin puhtaalla palttinatilkulla ja jalat niinikään samanlaisilla. Vyötäisille sidottiin nyöri, muka vyöksi, sillä on tavallista, että lyhemmillekin retkille lähdettäessä kuin ikäisyyteen, vyö sidotaan miehustalle. Koko tämä aika kaiutettiin yhä toistamiseen tuota tuskallista itkulaulua, jolloin äiti ja muut itkijättäret (päivällä niitä näet oli useampia) aina halasivat jotakin henkilöä, joko toinen toistaan, Arhippa-vanhusta tai jotakin muuta perheen jäsentä. Ainoastaan minua säästettiin näistä halailuista. Ukko Arhippa kehotti moneen kertaan äitiä herkeämään, mutta turhaan. Koko päivän kesti tätä itkulaulua. Tällaista surun ilmaisemista sanotaan täällä _virren itkemiseksi_, ja itse laulu on nimeltään _itkuvirsi_. -- Mutta virsien sisällys minun täytyy jättää toiseen kertaan.

Liite.

1.

Lehtori Keckmanille.

(Kirjekonsepti; alk. suomeksi.)

1 p:nä toukokuuta 1834.

Myöhistynytpä kyllä on Helsinkiin lähtöni. Vaan en ole vielä tähän astik saattanut lähtiä moninaisten syiden tähden. Ensimmäisnä syynä oli että Virkani vahvistus kirjan Huhtikuun alussa saatuani piti valanteolla Oulussa käydä. Kun itse tietänet, niin siitä kaupungista ei tule paluuta noin 2:n viikon sisässä. Sitte olin epätuumanen, joko heti lähtiä Helsinkiin tahi ensin Arkangelin lääniin uusia runoja kokoelemaan. Jälkimmäinen tuuma näytti paremmaksi, enkä kadukkaan, jotta niin näytti. 13:na päivänä Huhtikuuta läksin täältä sinne matkaamaan, 15:nä olin Kiannan pappilassa, 17:nätoista tulin ensimmäiseen Venähen kylään rajan taaksi. Tässä kylässä, Lonkka nimeltänsä, kirjottelin runoja puolen kolmatta päivää. 20:na läksin siitä Vuoniseen 40:tä virstaa pitkää taivalta vaeltamaan. Vuonisessa iltapäivällä kirjottelin moniaita runoja ja vielä samana päivänä menin 30 virstaa eillen Jyvälahden kylään, joka on 30 virstaa ylempänä Vuokkiniemen kirkkoa. Yön siinä maattuani läksin toisella päivällä varahin Uhtuvan kylään, johonka vielä samana päivänä 21:nä Huhtikuuta peräytyin. Uhtuvan kylä on kooltansa paljoa suurempi Kajanin kaupunkia. Siinä kirjottelin lauluja 3:me päivää, sekä mies- että naisväeltä ja läksin 23:na p. jälille Jyvälahden kautta Vuokkiniemen kylään. Samana päivänä kirjotin muutaman laulun Jyvälahdesta, joka myös on suurenlainen kylä. Illalla myöhään Vuokkiniemeen tultuani siinä lepäsin yön. Aamulla jälestä kävelin kylässä ja kirjottelin lauluja mitä sain. Iltapuolella 24:tenä läksin siitä Tsenaan, josta vielä samana päivänä (ja toisen aamulla) aina iltaan asti kirjotin runoja. Seuraavalla aamulla varakin läksin siitä Kivijärveen, jossa vaan muutin hevoista ja peräytyäkseni Latvajärveen. Sinne tulin 25:nä p. Huuhtik. ja kirjottelin siinä sinä ja toisena päivänä aivan yheltä (mieheltä) 80:n vuoden vanhalta ukolta kaikenlaisia runoja. 27:nä päivänä, joka oli Sunnuntai, laitin sanan kylään kokoutumaan akkaväen kirjotuksillani. Tupa tulikin pian täytetyksi ja ison kattilan theevettä keitettyäni josta sai, jolla suinki suu oli, laulettiin siinä aina iltapuoliksi. Tästä palautuin minä, rajan poikitse Suomeen, vietin 28:n päivän Kiannan pappilassa, Saksan luonna ja tulin siitä kyllä vaikialla kelillä (säiden liihen) parahana säiden liiheen aikana Kajaaniin, aivin eiläispäivänä. Nyt olet kyllä kuullut vaelluksistani, vaan mitäs siitä? -- ei mitääkään. Kun tietänet että kaikissa Venäjän kylissä asutaan tukulta, Uhtuvassa esimerkiksi päälle 80:n talossa yksillä pelloilla, samon Vuokkiniemessä ja Jyvälahdessaki etc. niin arvannet että mahto näillä matkoilla runoja keräytyä. Väinämöisestä on äiä kaikenlaisia uusia ja parannuksia vanhoi. Aivan hyvä oli ettei niitä entisiä ennen tullut präntätyksi. Naisväeltä kirjotin monia _Vaikertoja_ tahi miksikä kutsuisit niitä lauluja joita muissa kielissä Balladeiksi sanotaan -- saat kyllä nähä ne hetiki. Ylehensä kirjotin tällä tiellä 2 kirjaa paperia täyteen. Kaikilla matkoillani en ole tavannut parempata laulajata kun 1828 Johana Kainulaista Kesälahdessa ja tällä reisulla Arhippa Latvajärvessä. Eillisellen annon minä sillon varani mukaan 1 Ruplan ja jälkimmäiselle nyt 3 1/2 Riksiä Pankkoossa, vaan jos olisin varakkaampi, vielä mä heille antaisin kunnia palkinnoksi vaikka 20 Ruplata kummallenki. Nyt olen minä myös luvan saanut Helsinkiin tullakseni, vaan nyt ei ole lähdennöstä ennenkun tulevan viikon loppupuolella. Jos lähtisin ennen niin olis varattava että saisin vuottaa Toivolassa Kuopion tällä puolella viikkokauden, koska 5:n virstainen salmi, jota sieltä Kelloniemeen yli kuletaan ei vielä taida olla sula, eikä enää hevosellakaan ajettava. Sentähden olen aikonut lähtiä, noin 9:nä oli 10:nä päivänä täältä ja taidan Helsingissä olla keskellä Toukokuuta. Jos sinulla itsellä niin lienee siaa että siinä asuisin olisi ainaki kaikista paras sihen tulla, vaan muuten olisi aivan hyvä jos tulisin asumaan likellä sinua. Hyvä olisi se sen tähden että saataisi yhdessä suorita Väinämöisen runoja yhteen, jossa ainaki näitä vasta saatuja niihin entisiin liittäissä menne 2:si viikkoa. Myös taidan Helsinkissä kirjottaa kaikki muutki runot selväksi präntättää.

2.

Apteekkari Skogmanille.

(Kirjekonsepti.)

20 p:nä marraskuuta 1834.

Kiitos kirjeestäsi, jonka palatessani Kuhmon ja Repolan pitäjistä Venäjän puolelta vastaanotin. Matkustin mainituille seuduille jo viime avoveden aikana ja tarkastelin paitsi rokotusta kaikenlaista muuta, niin että jäät ehtivät sekä vahvistua että tulla lumen peittämiksi. Koska matkani alku sattui kekrin aikaan, niin saatat arvata, etten kärsinyt mitään puutetta ja enpä totisesti ole nähnyt tätä maata niin varakkaana ennen, kuin tällä kerralla. Rahvaan kekriolut ei kuitenkaan ollut kiitosta ansaitsevaa, siitä näet yleensä puuttui humalaa. Minä puolestani pääsin asiasta siten, etten juonut, mutta toisin oli tsaajun (teen) laita Repolan pappilassa. Saatat tästä luotettavasta viime päivänä tapahtunutta teenjuontia kuvaavasta kertomuksesta päättää, missä määrin sitä edellisinä päivinä harjoitettiin: aamulla 6 kuppia teetä, 4 kuppia kahvia pappilassa (aamupäivällä); aamiaisen jälkeen pyydetty talollisen Tahvosen luo, missä join 4 kuppia teetä, 8 kuppia kahvia; heti päivällisien jälkeen (jäähyväisien edellä) taaskin 6 kuppia teetä, taaskin pappilassa. Herra tietää, mitä vielä olisi voinut nauttia illalla, ellen olisi sitä ennen lähtenyt pois vieden mukaani sen kokemuksen, että kaikkia se vatsa parka saakin kestää. -- Enemmän toiste, kun minulla parin viikon päästä on kunnia omassa persoonassani tulla kunniatervehdykselle. Mitä tulee maksettavaksi määrättyihin rahoihin, niin anna niiden olla siellä, kunnes palaan, ellet mahdollisesti jo ole jättänyt niitä Wichmannin asiamiehelle; ennen matkaani näet otin vähän rahoja Wichmannilta ja pyysin häntä ottamaan korvausta rahatoimikamarista, jos siellä on minulle maksettavaksi määrättyjä rahoja. Tervehdi nyt ennen muita perin miellyttävää perhettäsi ja sitä lähinnä -- -- --

3.

Lehtori Keckmanille.

(Alk. suomeksi.)

[Kajaani,] 6 Helmistä 1835.

-- -- -- -- -- -- --

Kerta sitte Helsingistä tultuani käpäsin taas tänä syyssä Venäjänki puolella Repolan pitäjässä lisännyksiä [nim. runoja] saamassa, josta jo ehkä ennen lienen kirjottanut.

-- -- -- -- -- -- --

KUUDES MATKA v. 1835.

[Kalevalan valmiiksi saatuansa ei Lönnrot joutanut lepäämään, päinvastoin hän entistä suuremmalla innolla jatkoi tehtäväänsä, jonka merkityksen yhä selvemmin alkoi ymmärtää. Huhtikuussa v. 1835 hän teki sen laajan kiertomatkan, josta seuraavilla lehdillä kerrotaan, venäjän-karjalaisen asutuksen itärajalle, kulkien Kuhmosta Repolan kautta Rukajärveen, sieltä pitkin Tsirkkakemiä Jyskyjärveen, Uhtueen, Jyvälahteen, Vuokkiniemeen ja vihdoin Kiannan kautta kotiin. -- Liitteeksi on pantu muutamia otteita kirjeistä, joista näkyy, että Lönnrot elokuun lopussa 1835 käväisi Lapukassa Venäjän puolella.]

1.

Lehtori Keckmanille.

(Alk. suomeksi.)

Kuhmosta, 12 Huhtikuuta 1835.

R. Y. Jo viikon eellä lähin Kajaanista aikomisella keliliiheeksi Venäjän puolelle päästä. Rospuutta on kyllä joutumassa, vaan matkani ei ole vielä Kuhmon pappilasta etemmä joutunna. Enkä varsin hitaisuuttanikan sihen syytä, koska olen heikon sairaan tähen viipynyt moniahan päivän ja ilman sitä tuoretta rokkoeste-ainetta täällä vaksinoitusta lapsista Venäjälle vieäkseni uotellut, jota Repolan pappi millon sanallisesti, kullon kirjallisesti on minun sinne laittamaan pyytänyt. Ja eipä täällä juuri ikävässä ole elettykänä. Esinnä alkuviikosta kulin pappien matkoa kinkerillä pitkin rajakyliä Venäjätä vastoin. Siellä satuin muutamia runoja saamaan Venäjän miehiltä, jotka heiän puolelta olivat kinkerille tulleet. Loppuviikon olen hartaasti Kuhmon pappilassa korttia lyönyt kolmen papin, Sotkamon Nimismiehen, Pitäjän kirjottajan ja muien kanssa. Vaan loppu hyvistäki häistä ja nyt puolisen jälkeen täytyy lähteä matkalle Repolaan. Keli on kylläki kehno, tiet vieläi kehnommat, matka 7 penik. Repolan kirkolle, jonne kuitenki aion päästä jos hiihtomalla kulkisin. Ja hiihtoa sitä pitäneeki, sillä hevoista kuuluu joka askelessa puottelevan. Nyt vaan eillä kirjotan Sinulle tervehyksiä, koska Sotk. Nimismiehen paluumatkassa saan kirjani hyvin Kajaaniin ja sieltä Sinulle kulkemaan. Viimmen en tainnut muistaa pyytää Sinua ennen pränttäämistä tarkoin joka Runon päälliskirjotusta parantamaan, jotka kyllä parannusta tarvitsevat. Jos, mitä Esipuheen tapasessa Runo-opista on kirjotettu, tahottaisi täyellisemmästi, niin olisin senki vasta tekevä. Aion esinnä mainitusta opista Helsingf. Morgonbladiin ruotsiksi kirjottua, eikä olisi tainnut haitatakkana, vaan kuluupa se aika ilmanki kaikkiin ennättämätä. Mutta kirjotappa Sinä, sillä meiän Herrasrunojat, itse Juteiniki, ovat paljo syrjäytyneet oikiasta runolaausta ja tarvitsisivat muistutettaa. -- Mitäs Sinusta on nimi Kalevala? Saatta, jos tahtonetta, toisenki antaa. Ouolta taitaa kirjotus laatu _vempelen, kantelessa_ näyttää, mutta minusta senlaisia sanoja taivutetaan 2:hellaki tavalla: 1:ksi _vempele, -leen, -leelle_, 2:ksi _vemmel (vempeli), -len, -lelle_. Senlaisia sanoja kun _taivas_ lienee alusta alkain sanottu: _taivahi, taivahen_ (contr. _taivaan_), taivahehen (taivahesen, taivasehen, taivaaseen j.n.e.). -- Arkiiviin tulevia alkukirjotuksia en tainut kaikkia lähettää, sillä monia vanhoja runoja oli uuempien kanssa yksille paperilehille kirjotettu, enkä tainnut niitä jälkimmäisiä vielä käsistäni antaa.

Empä nyt enemmän ennätäkkänä, vaan pyyän Sinun tervehtämään muitaki ja kirjottamaan minulle, niin Venäjän puolelta kotiin tultuani tahon vastata. Veljellisesti ja ystävällisesti

Elias Lönnrot.

2.

[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]

Rukajärvellä 21 Huhtik. 1835. Pääsiäistiistaina.

-- Patvaskoita pitää sen eisti [häämenoissa], jotta ei pahat inehmiset rikottaisi vihkiparin väliä. He mahillaan se estetään.

Vasta eräs vuosi jälillä on pappiloilla Venähellä annettu maita viljeltää. Heissä vaan harvoin on itsessä viljeliätä, sillä palkkaväki on kallis. Maksetak 100 ruplaa vuoessa miehelle. Sen eisti vuokratah he maa toisille, saavat tavallisesti 3:annen osan tulosta. Maita pappiloille pantaessa otettih parahat pellot, parahat niittynurmet kylästä, kysymättä ken heitä ennen viljeli. Erähissä paikoissa tuli sillä moni ennen maista rikas talonpoika köyhäksi. Vaan vääryyttä heille osotetuksi he eivät voi valittaa, sillä kaikki maa on Keisarin, heillä vaan viljellys-, ei omistus-oikeus.

Täällä Rukajärvessä noustah vuotehelta k. 5:en eli 6:en rajoilla. Laaitah tuli pätsih. Sinne jo laatiessa työnnetäh suuria ympyriälöisiä kiviä kuumistumaan, niin niillä kivitetäh lehmän hauetvesi. Kaikenlainen keittäminen mahto ennen vanhaan semmoisella kivittämisellä tapahtua. Ja tästä lienee sana _keittää_ syntynyt, joka alusta mahto olla _kivittää_. Sitte näyttää liitteillä kupusioilla kivillä keitetyksi, josta sana _pata_ on rotinut, koska _paaella_ keit[ettii]n. Samati on myös sana _paistaa_ paaesta tullut (paaista).

Pirtin lämmitä pantua leivotah kalikoita, sultsinoita, piiroita, kakkaroita j.n.e. päiväksi syöä. Kalikat leivota[a]n noin 2 linian paksuiksi kuoriloiksi, joihin sitte pannaan otrasuurimoista ja maiosta laaittu puuro syämehen. Kuoren ääret taivutetaan ylös ja niin pannaan uuniin. Sultsinat taputetaan vielä mohuemiksi, jos 1/2 linian paksuiksi, ja paistetaan. Ne ovat vehnäistä. Kaikki leipomiset uunista otettua kastellaan kvaasilla [Venäläiseen tapaan laitettua kaljaa], ja kalikkoihin pannah vielä maitovoietta keselle. Sultsinat ennen syötöä taivutetaan toinen puoli toisen päällä ja keselle pannah suurimoista, vehnästä ja maiosta keitettyä (paksunlaista) puuroa. Ilman näitä teoksia laitetah rokkaa (liha- eli kalarokkaa), maitokeittoa, kalaa, lihaa, siroa, voita murkkinaksi. Sitte lakeisen sulettua laitetaan kahvet ja tsaajut, josta juoah usiammat kupit perätysten. Sitte murkkina. Koko päivänä sittä ei nautittu mitänä ennen k. 6 iltoa, jona taasen juoah tsoajua, ja sen jälkiin iltaista. Pirtin lämmitysaika on kyllä vaivaloinen, sillä heiän pienet pertit täytyvät savulla, jotta ovi pitää aukaista ja huone vilustua. Vasta viimmen 3 eli 4 tiiman jälestä soahan läheinen kiinni. Erivierolaiset pitäis kieltä[ä] unelleen rupiamasta, jos mitä ennen on saisi suatakkin. Nyt justin tapahtu, että pappi kylästä vähän vesselässä (= iloisella tuulella) tultuaan teki ristin erähän erivierolaisen kasvoilla sormet hänen tavalla pannen. Mies suuttu tästä, jotta vähän oli tappelo tulla.

Nyt vasta tulin tansista eli täällä niin nimitetystä _kisasta_. Pieni pirtti oli vuokrattu 2:hella krossalla itsekultaki mieheltä. Se pian täyty. Venäjän pajahusten laulamiseen kisattiin minun viipyessäni jo 3:llaki tavalla. 1. Sinä nimellistä, jossa parittaan kun katrilliin oli väki ensin asettaunut. 2 ja 2 paria oli aina yhtä haavaa liikkeellä. Vuoroin he lattian toiselta puolelta etenivät toiselle puolelle, pujoittautuen toistensa ohi; tällöin naiset kulkivat keskeltä, ja miehet oikeata puolta naisensa ohi. Tämä tehtiin useita kertoja, ja sillä aikaa kukin mies tanssia käännähteli omaa naistansa vastaan, joka mikäli mahdollista oli, pysyi liikkumatta paikallaan. Lopuksi pyörähyteltiin hänen kanssaan, kaksi muuta vastakkaista paria astui äsken tanssineiden sijaan, ja näin jatkettiin pitkin tanssijapiiriä niinkuin purpurissa. [Tämän kisan kuvaus kirjoitettu ruotsiksi paitsi ensi lausetta.] 2. Käsivetellystä, jota samati pajahtamiseen kisattiin. Siinä vaan yksi pari erittäin tuli lattialle vastatusten lähelle toinen toistaan. Ensin otti kavaljeri oikialla käellään naisen vasemen, vei häntä erähän askelen vasemella puolella naista kävellen, muutti sittä puuttuen itse vasemella naisen oikiaan käteen viejen häntä jälelle oikialla puolella naista astuellen ja niin usiammat kerrat, siksi kun heitti. 3. _Kruga_ nimellistä, jossa ensin asettauttiin tarhaksi. Siitä muuttautettih monella tavalla. Yhestä puolesta alettih esinnä, tultih toiselle puolelle, mentih nostettuin kätten alatse ulkopuolella, tultih välistit selin sisälle seisomaan, välistä erottih, pari mentih ulkopuolelta toisia ja tultih taasen yhteen. Terävään näitä ei kisattu, jos ei ensimäistä, jossa välistä kyllä ohta ortehen kolahti jos ei pää lakehen päässyt. Koko kisa tahto saaha kyllä surullisen lopun. Akka koukulla tuli kotihin. Mitä rasboinikoita (rosvoja) tänne on huonehesen saanut. Hänen tietämättä oli mies huoneen vuokrannut. Hän taluttiin ulos ja kisattiin uuelleen, kun esinnä naiset ennättivät jällen kokouta, jotka ensi häässä juostih ulos. Välistä otti nainen miehen, välistä mies naisen kisaan. Lempisanoja viskaeltiin sinne tänne parien välillä kun paremmissaki. Minulla oli fleiti muassa, jolla minäki soittelin lauluja. Eikä näyttänyt sillä suurta erotusta olevan mitä soitti, kaikkien laulujenki mukaan kisattik. Muitaki kisoja sanottik vielä äiä olevan, vaan niitä nyt ei kisattu. Polskia, kontria j.n.e., joita meiän rahvas kisaa täällä ei. Naiset oltili kaikki paitahiemoisillah, joko sitte paiat punaset eli valkoiset. Paian päällä oli hamet liivin kera yhteen ommeltu eli leikattuki, vaikka liiviksi sitä ei hyvästi taitaisi sanoakkana koska hamehesta voan kävi kun muutki kannattimet eli viilekkeet kaksi tuuman eli paremman levyistä rihmaa olkien ylitse. Pää oli jokaisella palmikoilla ja palmikosta heilu selkeä myöten 1/2 kyynärän pituinen ja l 1/2 tuuman levyinen silkkinen rihma alas. Muuten oli pään ympäri kaikilla siottu huivi sillä tavalla että se ensin oli 3/4 korttelin levyiseksi laskettu ikäskun miehet kaulahuivinsa laskevat. Sellaisna oli se otsapuolelta alkaen siottu pään ympäri, taka puolelta palmikon juurelta yhellä puolisolmulla helposti kiinnitetty. Jos ken tahansa olisi nämät kisanaiset nähnyt, ei olisi hän luultavasti muuta virkkaa tainnut, kun että olivat koriat vaatteissansa. Eikä he naamoa myötenkän olleet rumat katsella, sillä jos toiset olivatki rokonarpiset, niin oli toisia kylläki kaunehia. Kun vielä siivosti käyttivät, niin oli siinä kyllä iloksi tänä päivänä. Miesten vaatehus erottih en äiän toinen toisistaan. Pitkät kengän varret housujen päällä, sukan suu toisilla kirjainen kääritty kengän varren päälle, paita punanen eli sininen housujen päällä, paian päällä toisilla kauhtana, toisilla turkki. Toisilla huivi, toiset huivittomat. Ainoa oli poika mies sortukilla ja seki tanssasi pian yhät papin tyttären kera.

3.

[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]

Rukajärvessä 22 Huhtik. Keskiviikko.

Nyt olen, kun vaan erähältä suonen aukasen, valmis lähtemään isosta kylästä enkä ole vielä sanoakan saanut, enkä puoltana sanoa. Lähen kun muinen Tuonelasta Väinämöinen, voan missäpä on se Antero Vipuinen, jonka luoksi lähtisin. Matkoja en kovin surisi jos naisten nieklojen neniäki kulettaa. Vaan vieläpä on naiselta itkuvirsi kirjotettava, jos lähtenee, kun pelkää pahaa siitä itselleen tulevan.

4.

[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]

Kiannon Pappilassa 1 Toukok. 1835. Perjantaina.

Huhtikuun 22 päivänä, joka oli keskiviikko, läksin Rukavaaran Pappilasta, kylläki kauan hyvin piäntöä siellä muistellen. Muuten runojen vuoksi olentoni siellä oli tyhjä. Vasta viimmesellä päivällä onnistu saahakseni akoilta erähiä itkuvirsiä, ei nekän suuriarvoset. Itkuvirsiä olen yrittänyt jo ennenki muilta kirjottaa, vaan mikä lienee, siitä ei tule tolkkua. Näyttää kun ne olisivat ikivanhaa laatua, sillä niissä on kamaloita sanoja, joita ei ymmärrä, eikä malta yhellä eli kahelia sanomisella. Niitä taas kertoen kysyessä, miten oli seki sana, unohtuvat puolet pois sekä sanojalta jotta kirjottajalta, eikä tule täyttä kullonkana. Häissä itketään talosta lähtevälle tytölle, peiahissa kuoleelle, j.n.e.

Rukavaarasta 13 v. Jekon taloon Tiiksin kyleä, siitä 20 Kellovoaran, 7 Sirkkemiin, 43 Jyskyjärveen, 40 Nurmilahteen, 10 Luusalmeen, 30 Uhtuvaan, 15 Jyvälahteen, 30 Vuokkiniemeen, 5 Tsenaniemeen, 25 Kivijärveen, 6 Viiankiin, 4 Hyryyn, 10 Pussilaan, 50 Kiannan pappilaan. -- Sirkkemiä mainittiin myös Sirkkakemiksiki, Jekossa makasin yötä, niin siitä [kuljettuani] 23 [virstaa] tulin esinnä Kellovaara[a]n, jossa vankalta akalta, Latvajärven Arhipan sisarelta, kirjotin usiampia runoja. Iltapuolella Jyskyjärveen päin matkaan Kemijokea myöten. Jäätä varottiin jo huonoksi, jonka tähen lähti 2 miestä saattamaan, äsken nimitetyn akan poika setänensä (djädo). Yöllä makasimma vähän aikaa metsäpertissä ja muun aian matkasimme, minä nukkuen reessä. Siinä kerran laululla heräsin kylläki somasti. Toisessa metsäpertissä akan pojalta Simanalta kirjottelin 2 tiimaa lauluja, ja iltapuolella tulimma Jyskyjärveen.

5.

[Päiväkirjasta.]

Kajaani, 5 p:nä toukokuuta 1835.

(Muistiinpanoja, tehdyt Rukajärvessä, 21 p:nä huhtikuuta 1835.)