Part 20
Samana hetkenä kuin kerjäävä laulaja katsahti minuun, tuli äkkiä mieleeni tuo tarumainen laiva, josta olin kuullut kerran vuosia sitten -- en muista missä. Seisoin purppuralla verhotussa laivassa laiteen ylitse kumartuneena ja silmäillen kirkkaaseen veteen, josta hukkuneen avo auki olevat silmät katsoivat minuun. Äsken juuri oli hän ollut elävänä meidän keskellämme, ja nyt näin hänen hervottoman ruumiinsa syvyyden inhottavien asujanten ja limaisten levien keskellä, ja hänen tuijottavat silmänsä kertoelivat, millaista tuskaa hän kärsi. Kuuliko hän ehkä laivastamme viulunsoiton ja riemakkaan hälinän, lasien heleän kilinän? 'Kuinka voit', lausuivat nuo silmät minulle, 'juoda kirkkaista kolpakoista vaahtoavaa juomaa, kuulla silkin kitinää, kun suljet lemmittysi syliisi, vaikka olet nähnyt tuskani ja kurjuuteni ja tiedät että menehdyn syvyyteen?'
Oi tuota salaperäistä, kammottavaa ja hurmaavaa retkeä! Niin, käännän katseeni pois syvyyden kauhuista, kiiruhdan tuonne, minne mua kutsuelee soitto ja hymyilevät naiset, heittäydyn polvilleni epäjumalan eteen, kuuntelen haltioissani lautojen ryskähtelyä ja aaltojen kohinaa, välittämättä siitä että hukkuneet lokkiparven tavoin rientävät laivan jälkeen, sekaantuvat meidän elävien joukkoon ja sysäävät vuorostaan meidät syvyyteen!
Olin niin täydelleen haaveitteni vallassa, etten lainkaan kuullut että Lisabella tuli sisään ja huomasin hänet vasta kun hän laski kätensä olalleni. Tiedätkös sen, että nyt juuri, sinua odottaessani, mieleni valtasi huumaava halu heittäytyä tuonne hylättyjen joukkoon? Ja vanhan juopon punaiset silmät ovat vaikuttaneet minuun valtavammin kuin sinun katseesi! Sinä luot silmäsi minuun, ja huulesi henkivät tuota onnen sävelmää, joka sadoin kerroin on minut syliisi houkutellut: Rakastakaamme ja olkaamme autuaalliset! Mutta kuule! korviini tunkee toinenkin sävelmä, ja minun täytyy kumartua yli laivan laiteen, kuunnellakseni hukkuneitten suruvirttä elämästä.
Oi Lisabella, mikä tuleekaan kohtaloksemme, jos äänesi ei enää voi sydämeeni tunkea? En tiedä, mikä minua pidättää sulkemasta sinua syliini, miksi minun täytyy itkeä ajatellessani sinua!