Part 1

ELÄMÄNI JA TYÖNI

Kirj.

Henry Ford

Tekijän luvalla suomentanut

E. V. [Eino Voionmaa]

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1923.

SISÄLLYS:

I. Johdanto. -- Mikä on tarkoitus? II. Työ alkaa. III. Mitä opin kauppatoimesta. IV. Todellinen liiketoiminta alkaa. V. Valmistuksen ja myynnin salaisuus. VI. Tuotantotapamme. VII. Koneet ja miehet. VIII. Koneen hirmuvalta. IX. Työpalkat. X. Miksi ei aina ole hyviä liikeaikoja? XI. Kuinka halvaksi tavaran tuotanto voidaan saada? XII. Rahat ja tavarat. XIII. Raha -- isäntäkö vai palvelija? XIV. Miksi olla köyhä? XV. Traktori ja voimakoneiden käyttö maanviljelyksessä. XVI. Miksikä hyväntekeväisyyttä? XVII. Rautatiet. XVIII. Minkä mitäkin. XIX. Kansanvaltaisuus ja teollisuus. XX. Mitä voimme odottaa?

I luku.

JOHDANTO. -- MIKÄ ON TARKOITUS?

Olemme vasta aloittaneet maamme kehittämisen. Tähän saakka emme ole, huolimatta kaikesta, mitä tarinoimme sen ihmeellisestä edistyksestä, saaneet enempää aikaan kuin vain raapineet pintaa. Edistysaskelet ovat tosin olleet kylläkin merkittäviä, mutta kun vertaamme sitä, mitä olemme tehneet, siihen, mitä vielä on tehtävänä, tuntuvat tähän saakka saavuttamamme tulokset melkein tyhjiltä. Kun otamme huomioon, että maan kyntämiseen yksin käytetään enemmän voimaa kuin maamme kaikkiin teollisuushaaroihin yhteensä, niin saamme vaikkapa heikonkin aavistuksen siitä, mitä mahdollisuuksia avautuu eteemme; ja juuri nyt, kun niin monet maailman maista ovat kuohumatilassa, on erinomaisen sopiva aika kaiken sen valossa, mitä on tehty, viitata hiukan vastaisiin tehtäviimme.

Kun puhutaan kasvavasta voimasta, konevoimasta ja teollisuudesta, tulee tajuntaan kylmä, metallinen maailma, missä tehtaat karkoittavat tieltään puut, kukkaset, linnut ja vihreät niityt, joiden tilalle nousee metallikoneiden ja ihmiskoneiden maailma. Minä en ole sitä mieltä. Minä olen päinvastoin sitä mieltä, että me emme saata nauttia puista ja linnuista ja kukkasista ja vihreistä niityistä, ellemme tiedä enempää koneista ja niiden käyttämisestä, ellemme paremmin ymmärrä elämän mekaanista puolta.

Me olemme jo, minun nähdäkseni, menneet liian pitkälle elämän viehättäväisyyden karkoittamisessa uskoessamme, että eläminen ja elämisen keinojen hankkiminen ovat jotakin vastakohtaista. Me tuhlaamme niin paljon aikaa ja tarmoa, että meille ei jää paljoa nauttiaksemme elämästä. Voima ja koneet, raha ja tavarat ovat hyödyllisiä vain sikäli, mikäli ne vapauttavat meitä elämään ihmisarvoisesti. Ne ovat vain keinoja päämäärän saavuttamiseksi. En katso esim. niitä koneita, joilla on minun nimeni, ainoastaan koneiksi. Jos siinä olisi kaikki, niin ryhtyisin johonkin muuhun. Minä näen niissä kouraantuntuvan todistuksen eräästä liiketeoriasta, joka toivoakseni on jotain enemmän kuin pelkkä liiketeoria -- nimittäin teoriasta, jonka tarkoituksena on tehdä auvompi paikka tästä maailmasta, jonka keskellä elämme. Sillä seikalla, että Ford-yhtiön kauppamenestys on ollut aivan tavaton, on merkitystä vain sikäli, että se todistaa tavalla, jonka jokainen ymmärtää, että tämä teoria on tähän saakka ollut oikea. Kun minä siis nyt ainoastaan tässä valossa käyn arvostelemaan vallitsevaa teollisuusjärjestelyä ja voimassaolevaa raha- ja yhteiskuntajärjestelmää, niin saatan sen tehdä miehenä, joka itse ei niiden alaisena ole epäonnistunut.

Jos ajattelisin vain omaa etuani, ei minulla olisi ollenkaan syytä toivoa minkäänlaista muutosta nykyiseen järjestykseen. Jos haluaisin vain rahaa, niin on nykyinen järjestelmä tällaisenaan hyvä; se antaa minulle rahaa runsaasti. Mutta minä ajattelen yleistä hyvää, yhteisön parasta. Nykyinen järjestelmä ei suvaitse yhteisön parasta palvelemista, se kun edistää jokaista tuhlaamisen muotoa ja ehkäisee monia saamasta täyttä korvausta palveluksistaan. Eikä se vie minnekään perille. Se kaipaa kerrassaan parempaa suunnittelua ja oikaisemista.

Minä en suinkaan moiti niitä, jotka yleisesti vastustavat uusia aatteita. On parempi olla epäileväinen uuden suhteen ja haluta ensin nähdä ennenkuin uskoo, kuin taukoamatta syöksyä suin päin jokaisen uuden esityksen perässä. Jos epäilyksellä tarkoitamme varovaisuutta, niin on se sivistyksen tasapainopyörä. Useimmat maailman nykyisistä vaikeuksista johtuvat siitä, että uusia aatteita omaksutaan tutkimatta ensin, ovatko ne todella hyviä aatteita. Aate ei ole ehdottomasti hyvä sen vuoksi että se on vanha, eikä ehdottomasti huono sen vuoksi että se on uusi, mutta jos vanha aate on täysin käyttökelpoinen, niin puhuvat kaikki asianhaarat sen eduksi. Aatteet ovat sinänsä sangen arvokkaita, mutta aate on kuitenkin vain aate. Melkein kuka hyvänsä voi keksiä jonkin aatteen. Mutta jotakin merkitsee vasta sen muuntaminen käytännölliseksi tulokseksi.

Hartaasti haluaisin osoittaa, että meidän toteuttamamme aatteet ovat sovellutettavissa mitä laajimmalti -- että ne eivät yksinomaan kohdistu automobiileihin ja moottoriauroihin, vaan että ne ikäänkuin muodostavat yleisen lain. Minä olen täysin vakuutettu, että tämä yleinen laki on luonnollinen laki, ja tahtoisin esittää sen niin perusteellisesti, että se voitaisiin omaksua, ei uutena aatteena vaan luonnollisena lakina.

Luonnollista on tehdä työtä -- tajuta, että vauraus ja onni ovat saavutettavissa ainoastaan rehellisellä työllä. Ihmisten sairaudet johtuvat suureksi osaksi siitä, että tätä luonnon järjestystä koetetaan kiertää. Minä en esitä mitään, mikä ei täysin noudattaisi tätä luonnonperiaatetta. Minä pidän selviönä, että meidän täytyy tehdä työtä. Kaikki, mitä me olemme aikaansaaneet, on tulosta sen ajatuksen itsepäisestä noudattamisesta, että koska meidän kerta täytyy tehdä työtä, niin on parempi tehdä sitä älykkäästi ja eteensäkatsoen, että jota paremmin suoritamme työmme, sitä paremmin meidän käy. Ja kaikki tämä on minusta vain alkeellista tervettä järkeä.

* * * * *

En ole mikään reformaattori. Minun mielestäni on maailmassa liian paljon reformipyrkimyksiä ja reformaattoreihin kiinnitetään liian paljon huomiota. Meillä on kahdenlaatuisia reformaattoreita, ja molemmat ne ovat haitallisia. Mies, joka sanoo itseänsä reformaattoriksi, haluaa kaataa kaikki nurin. Hän on sellainen mies, joka tahtoisi repiä koko paidan rikki sen vuoksi, että kauluksennappi ei sovi napinreikään. Hänen päähänsä ei pälkähdä, että olisi yksinkertaisesti vain suurennettava reikää. Senlaatuisilla reformaattoreilla ei ole milloinkaan selvää käsitystä siitä, mitä he tekevät. Kokemus ja reformi eivät käy yhteen. Reformaattori ei voi pitää intoansa tulisenkuumana tosiolojen keskellä. Hänen täytyy siis heittää tosiasiat musukoppaan.

Jälkeen vuoden 1914 ovat hyvin monet ihmiset hankkineet aivan uudet henkiset varukset. Monet alkoivat ensimmäistä kertaa elämässään ajatella. Avasivat silmänsä ja äkkäsivät olevansa maailmassa. Ja äkillisen itsenäisyydentunteen värisyttäminä he tajusivat pystyvänsä tarkkaamaan maailmaa arvostelevin silmin. He tekivät niin ja havaitsivat sen virheelliseksi. Mestaroivasti arvostelevan asenteen omaksuminen yhteiskuntajärjestykseen nähden -- mihin joka miehellä on oikeus -- käy alussa horjahdellen, epäsuhtaisesti. Ylen nuori arvostelija menee tavallisesti ylen kauas suhdattomuuksiin. Hän on innokas pyyhkäisemään pois vanhan järjestyksen ja voimaanpanemaan uuden. Venäjällä todella onnistuttiin luomaan uusi maailma. Siellä voi maailmanreformaattorien työtä parhaiten tarkastaa. Me kuulemme Venäjältä, että vähemmistö siellä, eikä suinkaan enemmistö, suorittaa hävitystoimen. Me huomaamme myöskin, että kun ihmiset saattavat säätää yhteiskunnallisia lakeja vastoin luontoa, tekee luonto tällaisia keinotekoisia lakeja vastaan jyrkemmän tenän kuin tsaarit konsanaan. Luonto on pannut vastalauseensa koko neuvostotasavaltaa vastaan. Sillä tämä yritti kieltää luontoa. Se kielsi ennen kaikkea oikeuden työn hedelmiin. Muutamat sanovat: "Venäjän on ruvettava tekemään työtä", mutta tämä ei selitä tapausta. Asianlaita on se, että Venäjä-parka on työssä, mutta sen työ ei ole vapaata työtä. Yhdysvalloissa on työmies työssä kahdeksan tuntia päivässä, Venäjällä kaksi- jopa neljätoista. Jos työmies Yhdysvalloissa haluaa levähtää päivän tai viikon ja kykenee sen tekemään, ei mikään estä häntä siitä. Venäjällä täytyy työmiehen neuvostovallan aikana tehdä työtä, halusipa tai ei. Kansalaisen vapaus on hukattu vankilamaisen kurin yksitoikkoisuuteen, missä kaikkia kohdellaan samalla tavoin. Tämä on orjuutta. Vapaus on oikeutta työskennellä kohtuullinen aika ja saada siitä säällinen toimeentulo; tilaisuutta järjestää kaikki pienet persoonalliset yksityisseikat omassa elämässään. Näiden ja monien muiden vapaudenpäätösten kokonaissumma se muodostaa suuren, ihanteellisen Vapauden. Vapauden pikku muodot kirkastavat jokapäiväistä elämää meille kaikille.

Venäjä ei voinut suoriutua ilman intelligenssin ja kokemuksen apua. Niin pian kuin sen tehtaita alettiin käyttää neuvostojen johdolla, alkoivat asiat mennä perikatoa kohti; oli enemmän keskusteluja kuin työtä. Niin pian kuin koulutettu mies nakattiin ulos, meni tuhansia tonneja kallisarvoista ainetta hukkaan. Intoilijat jouduttivat puhevimmallaan kansan nälänhätään. Neuvostot tarjoavat nyt insinööreille, järjestelijöille, esimiehille ja liikkeenjohtajille, jotka aikaisemmin oli nakattu ulos, suuria rahasummia, jos he vain suostuisivat tulemaan takaisin. Bolshevismi huutelee nyt avukseen intelligenssiä ja kokemusta, joita se eilen kohteli niin häikäilemättömästi. Kaikki, mitä "reformi" aikaansai Venäjällä, oli tuotannon tyrehdyttäminen.

Meillä on synkeä aines, joka koettaa hiipiä ajattelijain ja suunnittelijain sekä ruumiillisen työn tekijäin väliin. Sama vaikutus, joka karkoitti intelligenssin ja kokemuksen Venäjältä, on nyt innokkaassa toimessa aikaansaadakseen levottomuutta täälläkin. Me emme saa sietää, että muukalainen, ihmisonnen hävittäjä ja vihamies, rikkoo meidän kansamme. Yksimielisyydessä on tämän ja muiden terveiden kansojen voima -- ja vapaus.

Mutta on olemassa myöskin toisenlaatuisia reformaattoreita, jotka tosin eivät koskaan sano itseään sellaisiksi. He ovat kuitenkin hyvin samanlaisia kuin nuo radikaaliset reformaattorit. Rabulistilla ei ole ollut mitään kokemusta eikä hän tarvitse sellaista. Toisella "reformaattorien" luokalla taas on ollut paljon kokemusta, mutta se ei heitä lainkaan hyödytä. Minä tarkoitan taantumuksellisia -- jotka kummastunevat tullessaan asetetuiksi aivan samaan luokkaan bolsevikkien kanssa. He haluavat palata takaisin johonkin aikaisempaan yhteiskuntatilaan, ei senvuoksi että se oli paras, vaan sentähden että he luulevat tuntevansa nämä entiset olot.

Toinen suunta haluaa kääntää nurin koko maailman aikoen rakentaa tilalle uuden. Toinen pitää maailmaa niin hyvänä, että sen voi vallan hyvin antaa olla sellaisena kuin se on -- ja luhistua. Jälkimmäinen käsitys syntyy kuten edellinenkin siitä, että ei kyetä näkemään vaikka on silmät millä nähdä. Ei ole lainkaan mahdotonta lyödä lysyyn tätä maailmaa, mutta mahdotonta on rakentaa uutta. On mahdollista ehkäistä maailmaa menemästä eteenpäin, mutta ei ole mahdollista ehkäistä sitä menemästä taaksepäin, rappeutumasta. On mieletöntä odottaa, että jos kaikki kaadetaan kumoon, jokainen tulee sen kautta edelleen saamaan kolme ateriaansa päivässä. Tai että saadaan kuuden prosentin korko, jos kaikki jähmettyy. Vika on siinä, että niin kumouksen kuin taantumuksenkin miehet sulkevat silmänsä tosioloilta -- alkuperäisiltä toimintamuodoilta.

Varovaisuus kehoittaa tarkoin katsomaan, ettei taantumusliikettä hairahduta pitämään terveen järjen palauksena. Me olemme nähneet kaikenlaatuisia sanahelinän ilotulituksia ja lukemattomia ihanteellisia tulevaisuudensuunnitelmia. Mutta ne eivät johtaneet minnekään. Ne olivat puhumatilaisuuksia, ei eteenpäinkulkua. Kauniita sanoja sanottiin, mutta kun tulimme kotia, oli valkea sammunut. Taantumuksen miehet ovat usein käyttäneet hyväkseen tällaisten kausien taantumuspoukahdusta ja lupailleet "vanhoja hyviä aikoja" -- mikä tavallisesti merkitsee vanhoja väärinkäytöksiä -- ja kun tämän laadun miehiltä täydellisesti puuttuu mielikuvakykyä, pidetään heitä monesti "käytännön miehinä". Heidän palaamistaan valtaan tervehditään usein terveen järjen palaamisena.

Alkuperäiset toimintamuodot ovat maanviljelys, teollisuus ja kulkuneuvot. Yhteiskunnallinen elämä on mahdoton ilman niitä. Ne pitävät maailmaa koossa. Viljeleminen, valmistaminen ja hankkiminen ovat yhtä alkuperäisiä kuin ihmistarpeet ja kuitenkin yhtä uudenaikaisia kuin mikä tahansa. Ne kuuluvat fyysillisen elämän olemukseen. Kun ne lakkaavat, katoaa myöskin yhteiskuntaelämä. Maailma on joutunut pois raiteiltaan nykyisen järjestelmän aikana, mutta me voimme toivoa parempaa tilaa, jos nämä perustukset pysyvät varmoina. On suuri hairahdus, että ihminen muka voi muuttaa perustusta -- ruveta itse kohtalona korjailemaan yhteiskunnallista kehitystä. Yhteiskunnan perustana ovat ihmiset itse ynnä keinot _viljellä, valmistaa_ ja _kuljettaa_ tuotteita. Niin kauan kuin maanviljelys, teollisuus ja kulkulaitos pidetään voimassa, voi maailma kestää minkä taloudellisen tai yhteiskunnallisen muutoksen tahansa. Niinkuin palvelemme tehtäväämme, niin palvelemme maailmaa.

Työtä on yllinkyllin. Liiketoiminta on yksinomaan työtä. Keinottelu jo valmiilla tuotteilla ei ole liiketoimintaa. Se on vain enemmän tai vähemmän arvoista liikasilmikoimista. Mutta sellaista ei voida poistaa lakiasäätämällä. Lait eivät voi toimittaa paljoa. Lait eivät tee mitään rakentavaa. Laista ei voi koskaan tulla muuta kuin poliisipalvelija, ja niinpä on vain ajan tuhlausta odotella, että hallitus ja eduskunta kykenevät aikaansaamaan sellaista, mitä laki ei ole tarkoitettu tekemään. Niin kauan kuin odotamme, että lainsäädäntö poistaa köyhyyden tai lakkauttaa etuoikeudet, saamme nähdä köyhyyden leviävän ja etuuksien enenevän. Meillä on ollut tarpeeksi asti tällaisia lainsäätäjiä -- ei tosin tässä maassa niin paljon kuin muualla -- jotka lupailevat lakeja semmoista vastaan, minkä suhteen lait ovat voimattomia.

Kun on onnistuttu uskottelemaan kokonaiselle kansalle -- niinkuin meillä on tapahtunut -- että parlamentti on jonkinlainen taivas ja että sen pilvien takana asuu kaikkitietäväisyys ja kaikkivalta, niin on kansa kahlehdittu tavalla, joka ennustaa pahaa tulevaisuudesta. Apu ei tule lainsäädäntävallalta, vaan meistä itsestämme. Meidän apumme voidaan kuitenkin antaa hallitukselle kuten jonkinlaiseen keskusjakelupaikkaan, jonne kootaan yhteen kaikki meidän ponnistuksemme yhteiseksi hyväksi. Me voimme auttaa hallitusta, mutta se ei kykene auttamaan meitä.

Sananparsi: "vähemmän hallitustointa liike-elämään ja enemmän liike-elämää hallitustoimeen" on sangen hyvä ei ainoastaan liike-elämän ja hallitustoimen vaan kansankin kannalta. Yhdysvaltoja ei perustettu liike-elämän vuoksi. Itsenäisyysjulistus ei ole mikään kauppatoimi, eikä maan perustuslaki mikään kauppakontrahti. Yhdysvallat -- niiden maa, kansa, hallitus ja liike-elämä -- ovat ainoastaan menetelmämuotoja, joiden kautta kansan elämä tulee elämisen arvoiseksi. Hallitus on palvelija eikä sen koskaan pitäisi muuksi tullakaan. Sinä hetkenä, jolloin kansasta tulee hallituksen apuri, rupeaa koston laki vaikuttamaan, sillä sellainen suhde on luonnoton, epämoraalinen ja epäinhimillinen. Me emme voi elää ilman liike-elämää, mutta emme myöskään ilman hallitusta. Liiketoiminta ja hallitus orat välttämättömät palvelijoina samoin kuin vesi ja vilja, mutta isäntinä ne kaatavat nurin luonnollisen asiainjärjestyksen.

Maan menestys koskee meitä kaikkia yksilöinä. Näiden käsissä tulisi sen olla ja siellä se on turvatuin. Hallitukset voivat luvata koko joukon, mutta eivät voi mitään toimittaa. Ne voivat vehkeillä rahankursseilla, niinkuin ovat Euroopassa tehneet (ja niinkuin pankkimiehet tekevät kaikkialla, niin kauan kuin voivat saada siitä jotakin voittoa), lörpötellen silmänlumeiksi jos jonkinlaista mahtipontista joutavaa. Mutta työ se on, ja työ ainoastaan, joka voi toimittaa tarvetavarat -- ja sen tuntee joka ihminen sisimmässään.

Ei ole juuri luultavaa, että niin älykäs kansa kuin meikäläinen tulee tuhoamaan taloudellisen elämän perusteet. Useimmat tietävät, että mitään ei voi saada ilmaiseksi. Useimmat tuntevat -- vaikkeivät tietäisikään -- että raha ei ole varallisuutta. Kaikkinaisia teorioja, jotka lupaavat kaikille kaikkea eivätkä pyydä mitään keneltäkään, hylkivät arki-ihmiset vaistomaisesti, silloinkin kun heillä ei ole esitettävänä syitä niitä vastaan. Niiden _tiedetään_ olevan vääriä. Se riittää. Nykyinen asiainjärjestys, aina kömpelö, usein typerä ja monella tapaa epätäydellinen, on kuitenkin siinä suhteessa kaikkia muita parempi, että se toimii. Epäilemättä tulee nykyinen järjestyksemme asteettain solumaan uuteen, ja se uusi tulee myöskin toimimaan -- mutta ei niinkään paljon sen nojalla, mitä se on, vaan sen perustalla, mitä ihmiset siihen sisällyttävät. Syy, miksi bolshevismi ei toiminut eikä voi toimia, ei ole taloudellinen. Ei ole vähääkään väliä, harjoitetaanko teollisuutta yksityisesti vai yhteiskunnallisen valvonnan alaisena. Ei ole vähääkään väliä, sanotaanko työmiehen osuutta "palkaksi" vai "voitoksi"; ei vähääkään väliä, säännöstelläänkö ihmisille elintarpeita, vaatteita ja asuntoa vai annetaanko heidän syödä, pukeutua ja asua niinkuin haluavat. Ne ovat vain yksityisseikkoja. Bolshevikkijohtajain pätemättömyyttä todisti se melu, jota he pitivät tämmöisistä yksityisseikoista. Bolshevismi epäonnistui sen vuoksi, että se oli luonnoton ja epämoraalinen. Meidän järjestelmämme seisoo. Onko se virheellinen? On, luonnollisesti, tuhansissa kohdin. Onko se kömpelö? Tietenkin se on kömpelö. Niinpä sen pitäisi kaiken järjen nimessä romahtaa lysyyn. Mutta se ei tee niin -- koska sitä elävöittävät eräät taloudelliset ja moraaliset perustekijät.

Taloudellinen perustekijä on työ. Työ on se inhimillinen elementti, joka tekee maan hedelmälliset vuodenajat hyödyllisiksi ihmisille. Ihmisen työ se sadon tekee siksi, mitä se on. Tämä on taloudellinen perustus: jok'ikinen meistä työskentelee aineksilla, joita me emme ole luoneet emmekä kykene luomaan, mutta jotka luonto on meille antanut.

Moraalinen perustekijä on ihmisen oikeus työhönsä. Tätä oikeutta määritellään eri tavoilla. Milloin sitä sanotaan "omistusoikeudeksi". Milloin ilmaistaan se käskyssä: "älä varasta". Ihmisen oikeus omaisuuteensa se tekee varkauden rikokseksi. Kun ihminen on ansainnut leipänsä, niin on hänellä oikeus tähän leipään. Jos joku toinen varastaa sen, niin tekee hän enemmän kuin varastaa leivän, hän loukkaa pyhitettyä ihmisoikeutta.

Ellemme voi tuottaa, niin emme voi omistaa -- mutta muutamat sanovat, että meidän tuottava työmme tulee ainoastaan kapitalistien hyväksi. Kapitalistit, joista tulee sellaisia sen vuoksi, että he aikaansaavat parempia tuotantoehtoja, kuuluvat yhteiskunnan perustuksiin. Heillä ei oikeastaan ole mitään omaa. He enemmänkin hoitavat omaisuutta toisten hyödyksi. Kapitalistit, joista tulee sellaisia rahaliikkeen avulla, ovat toistaiseksi välttämätöntä pahaa. Heidän ei kuitenkaan tarvitse olla mitään pahaa, jos heidän kaikki rahansa menevät tuotantoon. Jos heidän rahansa sen sijaan käytetään jakelun vaikeuttamiseen -- esteiden rakentamiseen tuottajain ja kuluttajain välille -- silloin he ovat turmiollisia kapitalisteja ja tuomitut häviämään, kun rahalaitos saadaan paremmin sovelletuksi työn vaatimusten mukaan, ja tämä tulee tapahtumaan niin pian kuin täysin oivalletaan, että työllä ja yksinomaan työllä voidaan ehdottomasti turvata terveys, vauraus ja onni.

Ei ole mitään syytä, miksi ei mies, joka on halukas tekemään työtä, saisi siihen tilaisuutta ja saisi palkakseen myöskin täyttä arvoa työstään. Ei ole myöskään mitään syytä, miksi mies, joka voi mutta ei tahdo tehdä työtä, ei saisi palkakseen yhteiskunnalle tekemiensä palvelusten täyttä arvoa. Hänen tulisi tietenkin saada ottaa yhteiskunnalta vastaava korvaus siitä, millä hän on sitä avustanut. Ellei hän avusta millään, ei hänen tule myöskään saada ottaa mitään. Hänelle jäisi vain vapaus nähdä nälkää. Me emme pääse mihinkään, jos vaadimme, että joka miehen pitää saada enemmän kuin hän ansaitsee -- koskapa muutamat saavat enemmän kuin ansaitsevat saada.

Ei mikään ole mielettömämpää eikä yhteiskunnalle kokonaisuudessaan voida tehdä huonompaa palvelusta kuin asettua sille kannalle, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Ihmiset eivät suinkaan ole samanlaisia, ja jokainen kansanvaltainen käsitys, joka pyrkii tekemään kaikkia samanlaisiksi, on esteenä edistykselle. Me emme voi kaikki tehdä samanarvoista työtä. Suurikykyisiä ihmisiä on vähemmän kuin pienitaitoisia. Joukko pienempiä voi vetää alas suuremman -- mutta sen kautta he vetävät alas myöskin itseänsä. Suurempi ihminen asettuu yhteiskunnan johtoon ja tekee pienemmille mahdolliseksi elää pienemmillä ponnistuksilla.

Se kansanvaltainen harhakäsitys, joka tähtää kykyjen tasoittamiseen, vaikuttaa hävittävästi, autioittavasti. Luonnossa ei ole kahta samanlaista asiaa. Me rakennamme automme täysin vaihdettaviksi. Kaikki osat ovat miltei yhtä samanlaisia kuin kemialliset analyysit, kuin vain mitä hienoimmat koneet ja etevin ammattitaito voivat aikaansaada. Minkäänlaatuista lisäsovittelua ei tarvita, ja pitäisi tosiaankin näyttää siltä kuin olisi kaksi Ford-autoa -- jotka tuossa seisovat rinnakkain, aivan samannäköisinä muodoltaan ja niin tarkoin yhtäläisiksi tehtyinä, että mikä osa tahansa voidaan ottaa toisesta ja sijoittaa toiseen -- todellakin samanlaiset. Mutta niin ei ole. Niillä on erilaiset kulkutavat. Meillä on ajajia, jotka ovat kuljettaneet satoja, jopa muutamat tuhansia Ford-vaunuja, ja he sanovat, ettei ole kahta, jotka aina toimisivat aivan samalla tavalla -- että jos he ajaisivat uutta vaunua tunnin tai lyhyemmänkin aikaa ja jos sitten tämä vaunu sekoitetaan toisten samanlaatuisten uusien vaunujen joukkoon, niin he, vaikka eivät ulkomuodon nojalla saattaisikaan sitä erottaa, kuitenkin tuntisivat sen ajaessaan sillä.

Olen puhunut yleisin sanoin. Katsokaamme asiaa nyt konkreettisemmin. Henkilön pitää voida elää sellaisella tasolla, joka vastaa hänen tekemiänsä palveluksia. Voi olla paikallaan puhua tästä nyt, sillä olemme äskettäin eläneet aikaa, jolloin palveleminen oli viimeinen asia, mitä useimmat ihmiset ajattelivat. Olimme tulleet siihen, ettei kukaan ajatellut kustannuksia tai korvausta. Tilauksia saatiin vaivattomasti. Kun ennen yleisö suosi kauppiasta ostamalla häneltä, muuttuivat olot sellaisiksi, että kauppias suosi yleisöä myymällä. Se on huonoa liiketointa. Monopoli on huonoa liiketointa. Nylkeminen on vahingollista liike-elämälle. Samoin kuin sekin, ettei ole tarvis tehdä työtä eteenpäin päästäkseen. Liike-elämä on kaikkein terveintä silloin, kun sen niinkuin kananpojan täytyy kaaputtaa maata saadakseen minkä saa. Kaikki oli käynyt liian helpoksi. Periaate, että arvon ja hinnan välillä täytyy olla kunniallinen suhde, oli syrjäytetty. Yleisöstä ei tarvinnut enää vähääkään välittää. Tämä oli kaikkea muuta kuin hyödyllistä liike-elämälle. Niitä oli, joiden mielestä tällainen luonnoton tila oli "kukoistusta". Se ei ollut kukoistusta -- se oli vain tarpeetonta rahansaalistamista. Ja rahansaalistaminen ei ole liiketointa.

Ellei pidä määrättyä suunnitelmaa visusti muistissaan, on erinomaisen helppo kerätä kosolta rahaa ja sitten, pyrkiessä hankkimaan yhä enemmän rahaa, unohtaa myyvänsä ihmisille sellaista, jota nämä tarvitsevat. Rahansaalistamiselle perustettu liike on mitä epävarminta. Se on useimmiten epäsäännöllinen ja lyhytikäinen. Liike-elämän tehtävä sitävastoin on tuottaminen kulutusta eikä rahansaalistusta tai keinottelua varten. Tuottaminen kulutusta varten sisältää sen, että tuotteen laatu pidetään ylhäällä ja hinta alhaalla -- että tavara on sellaista, joka hyödyttää yleisöä eikä vain tuottajaa. Jos raha-elementti nykäistään irti oikeasta tasostaan, niin nykäistään samalla tuotanto palvelemaan tuottajaa.