Part 8

_Mrs Clandon_ (hetken mietittyään onnettomuutta ennustavalla äänellä). Finch: minä en tarvitse minkään asianajajan neuvoja, sillä minä aion seurata vain omaa mieltäni. Minä en tahdo tavata uudestaan Fergusta, siksi etten pidä hänestä, enkä usko, että siitä kohtauksesta olisi mitään hyvääkään. Kuitenkin (nousee), koska te olette saanut lapset vakuutetuiksi siitä, että hänellä sittenkin on hiukan toivoa, niin tehkää niinkuin tahdotte.

_M'Comas_ (tarttuu hänen käteensä ja puristaa sitä). Kiitos, Mrs Clandon. Sopiiko teille kello yhdeksältä?

_Mrs Clandon_. Erittäin hyvin. Phil: ole hyvä ja soita kelloa. (Phil soittaa.) Mutta jos minua syytetään siitä, että olen salaliitossa Mr Valentinen kanssa, niin on parasta, että hänkin on läsnä.

_Valentine_ (nousee). Olen aivan yhtä mieltä teidän kanssanne. Se on luullakseni hyvin tärkeää.

_M'Comas_. Ei suinkaan kellään ole mitään sitä vastaan. Toivon aivan varmaan, että kaikki päättyy hyvin. Näkemiin asti. (Menee ulos, kohdaten ovella edeskäyvän, joka avaa sen hänelle.)

_Mrs Clandon_. Me odotamme tänne muutamia vieraita kello yhdeksältä, William. Voimmeko saada päivällistä seitsemältä puoli kahdeksan asemesta?

_Edeskäypä_ (ovelta). Seitsemältäkö, rouva? Tietysti, rouva. Se sopii erinomaisesti tänä iltana, jolloin meillä on niin kovin paljon tekemistä. Puutarhassa on soittoa ja kirjavia lyhtyjä ja kaikkea muuta sellaista, rouva.

_Dolly_. Kirjavia lyhtyjä!

_Philip_. Soittoa! William, mitä te tarkoitatte?

_Edeskäypä_. Pukutanssijaiset, neiti --

_Dolly_ ja _Philip_ (hyökkäävät yhtä aikaa hänen luokseen). Pukutanssijaiset!

_Edeskäypä_. Niin, herra. Purjehdusseura panee ne toimeen. Pelastusveneen hankkimista varten, herra. (Mrs Clandonille). Meillä on usein sellaisia juhlia, rouva: kiinalaisia lyhtyjä puutarhassa, rouva. Se on hyvin komeaa ja hauskaa, hyvin huvittavaa ja viatonta. (Philille). Pilettejä on saatavana konttorissa, herra. Viisi shillingiä, naisille puolet, jos he ovat herraseurassa.

_Philip_ (tarttuu häntä käsivarteen kiinni vetääkseen hänet mukanaan). Konttoriin, William!

_Dolly_ (hengästyneenä, tarttuu hänen toiseen käsivarteensa). Pian, ennenkuin ne ovat loppuunmyödyt. (He hyökkäävät hänen kanssaan ulos.)

_Mrs Clandon_. Mitä ihmettä he aikovat tehdä? (Menee ulos). Minun täytyy todellakin estää -- (Hän seuraa heitä, puhuu mennessänsä. Gloria katsoo kylmästi Valentineen, ja sitten kelloansa selvällä tarkoituksella.)

_Valentine_. Kyllä ymmärrän. Olen viipynyt liian kauan. Minä lähden.

_Gloria_ (ylpeän kohteliaasti). Minun täytyy pyytää teiltä anteeksi, Mr Valentine. Tiedän, että olen puhunut teille hiukan kiivaasti, ehkä epäkohteliaastikin.

_Valentine_. Ette laisinkaan.

_Gloria_ Voin puolustaa itseäni vain sillä, että on varsin vaikea osoittaa toiselle hienotunteisuutta ja kunnioitusta, kun hän luonteeltaan ei ole siksi arvokas, että hän vaatisi sitä.

_Valentine_ (proosallisesti). Kuinka mies voisi olla arvokas, kun hän on korvia myöten rakastunut?

_Gloria_ (jonka juhlallinen sävy samalla katoaa). Älkää puhuko tuolla tavalla minulle. Minä kiellän teitä. Se on loukkaavaa.

_Valentine_. Ei: se on vain hullutusta, minä en voi sitä auttaa.

_Gloria_. Jos te todellakin rakastaisitte, niin te ette olisi niin naurettava. Te olisitte vakava, arvokas -- vieläpä kauniskin.

_Valentine_. Luuletteko todellakin, että se tekisi minut kauniiksi? (Gloria kääntyy selin häneen kylmän halveksuvasti.) Ah, näettekö, te ette tarkoita täyttä totta. Rakkaus ei voi antaa miehelle uusia ominaisuuksia. Se voi vain jalostaa niitä, joita hänellä luonnostaan on.

_Gloria_ (kääntyy taas nopeasti hänen puoleensa). Mitä ominaisuuksia teillä on luonnostanne?

_Valentine_. Kevyt sydän.

_Gloria_. Ja kevyt järki, ja kevyt usko, ja kevyttä kaikki.

_Valentine_. Niin, koko maailma on kuin kevyt höyhen, joka tanssii valossa; ja Gloria on itse aurinko. (Gloria pudistaa päätään vihoissansa.) Anteeksi: minä menen. Tulen yhdeksältä takaisin. Hyvästi. (Hän kiiruhtaa iloisesti pois, jättäen Glorian keskelle lattiaa seisomaan ja katsomaan hänen jälkeensä.)

IV NÄYTÖS

Sama huone. Kello yhdeksän. Ei kukaan ole sisällä. Lamput ovat sytytetyt; mutta kaihtimet eivät ole vedetyt alas. Ikkunat ovat selkosen selällään; ja ulkoa näkyy puitten välistä kiinalaisia lyhtyjä pitkissä riveissä sekä tähtikirkas taivas. Puutarhasta kajahtava tanssimusiikki vaimentaa meren hyrskyn äänen.

Edeskäypä tulee saattaen Cramptonin ja McComasin sisään. Crampton näyttää masentuneelta ja levottomalta. Hän käy väsyneenä ja arkana sohvalle istumaan.

_Edeskäypä_. Naiset ovat menneet hiukan kävelemään puutarhaan ja katselemaan vieraitten pukuja, herra. Herrat ovat hyvät ja istuvat, niin käyn heitä kutsumassa. (Aikoo mennä puutarhaan ikkunan kautta, mutta McComas pidättää häntä.)

_M'Comas_. Odottakaa hiukan. Jos eräs herra tulee tänne, niin päästäkää hänet heti sisään. Me odotamme häntä.

_Edeskäypä_. Hyvä, herra. Mikä on hänen nimensä, herra?

_M'Comas_. Boon. Mr Boon. Hän ei tunne Mrs Clandonia, ja ehkäpä hän sen vuoksi jättää korttinsa. Jos hän sen tekee, niin kirjoittaa hän nimensä B.O.H.U.N. Kyllä te sen muistatte.

_Edeskäypä_ (hymyillen). Te voitte luottaa minuun, herra. Minunkin nimeni on Boon, herra, vaikka minua tavallisesti sanotaan täällä vain Hyväksi Walteriksi, herra. Oikeastaan minun pitäisi kirjoittaa nimeni h u:lla, herra; mutta minä en huoli sitä tehdä. Nimi on alkujaan normannilainen, eikä normannilaisuus ole kipparille eduksi.

_M'Comas_. No, no! Uskollinen sydän merkitsee enemmän kuin kaikki kruunut ja lapsen usko enemmän kuin normannilaisuus.

_Edeskäypä_. Se riippuu suuresti ihmisen asemasta, herra. Jos te olisitte kippari, herra, niin te huomaisitte, että teillä olisi yhtä vähän hyötyä lapsen uskosta kuin normannilaisuudesta. Minun mielestäni on edullisinta kirjoittaa nimeni B.O.O. ja N. ja pitää silmäni auki. Mutta minä viivytän teitä, herra. Anteeksi, herra: mutta te itse alennuitte puhumaan kanssani. Minä menen kutsumaan naisia, herra.

(Hän menee puutarhaan ikkunan kautta.)

_M'Comas_. Crampton: voinhan luottaa teihin, eikö totta?

_Crampton_. Kyllä, kyllä. Minä olen aivan levollinen. Minä tahdon olla kärsivällinen. Koetan tehdä parastani.

_M'Comas_. Muistakaa; minä en ole antanut teitä ilmi. Minä sanoin heille, että syy oli kokonaan heidän.

_Crampton_. Mutta te sanoitte minulle, että syy oli kokonaan minun.

_M'Comas_. Teille minä sanoin totuuden.

_Crampton_ (valittaa). Jos he vain kohtelisivat minua oikeudenmukaisesti!

_M'Comas_. Rakas Crampton, he eivät voi olla oikeudenmukaisia. Sitä ei voi vaatia heidän ikäisiltään. Jos te asetatte mahdottomia ehtoja, niin me voimme yhtä hyvin heti lähteä kotiin.

_Crampton_. Mutta onhan minulla oikeus --

_M'Comas_ (kärsimättömästi). Ei teidän oikeuksianne oteta huomioon. Sanokaa kerta kaikkiaan, Crampton, tarkoititteko te luvatessanne käyttäytyä siivosti vain sitä, että te ette valittaisi, jollei ole mitään valittamisen syytä? Siinä tapauksessa -- (Hän aikoo lähteä.)

_Crampton_ (surkeasti). Ei, ei: älkää jättäkö minua yksin. Minua on jo aivan kylliksi kiusattu ja piinattu. Minä lupaan tehdä parastani. Mutta jos tuo tyttö alkaa taas puhua minulle tuolla tavalla ja katsella minua -- (Hän keskeyttää lauseensa ja kätkee kasvonsa käsiinsä.)

_M'Comas_ (heltyy). No, no. Kaikki käy hyvin, jos te vain olette kärsivällinen ja ystävällinen. Kuulkaa: rohkaiskaa mielenne! Joku tulee. (Crampton, joka on liian alakuloinen välittääkseen mistään, ei liikahda.)

_Gloria_ (tulee puutarhasta. McComas menee häntä vastaan ikkunan luo; puhuu hänen kanssaan Cramptonin kuulematta heidän keskusteluaan.) Tuossa hän on, Miss Clandon. Olkaa ystävällinen hänelle. Minä jätän teidät hetkeksi yksin hänen kanssaan. (Menee puutarhaan. Gloria tulee sisään ja astuu välinpitämättömästi keskelle huonetta.)

_Crampton_ (katselee hämmästyneenä ympärilleen). Missä Mr McComas on?

_Gloria_ (väliäpitämättömästi, mutta ei epäystävällisesti). Hän meni ulos -- jättääksen meidät kahden. Se oli tosiaankin hyvin hienotunteista. (Hän pysähtyy Cramptonin viereen ja katselee häntä omituisella ilmeellä.) No, isä?

_Crampton_ (leikillisellä äänen sävyllä, vaikka hän onkin alakuloinen). No, tyttäreni? (He katselevat toisiaan hetken aikaa, puolittain leikillisesti, puolittain surullisesti.)

_Gloria_ Antakaa kättä! (He puristavat toistensa kättä.)

_Crampton_ (pitäen kiinni hänen kädestään). Rakas lapseni: taisin puhua kovin sopimattomasti äidistäsi päivällä?

_Gloria_. Oi, älkää pyytäkö anteeksi. Minä olin kovin ylpeä ja kopea itsekin; mutta sen jälkeen olen saanut nöyrtyä. Totta tosiaan, kyllä minua on nöyryytetty. (Käy istumaan lattialle Cramptonin tuolin viereen.)

_Crampton_. Mitä on tapahtunut, lapseni?

_Gloria_. Oi, ei mitään. Minä näyttelin silloin äitini tyttären osaa, mutta sitä minä en ole, vaan isäni tytär. (Katselee häntä leikillisesti). Se on nöyryyttävää, vai mitä?

_Crampton_ (vihoissaan). Mitä! (Glorian ilme ei muutu. Crampton alistuu.) No niin, rakas lapseni: niin kai. Niin, niin, aivan niin. (Gloria nyökkää päätään ystävällisesti.) Minä taidan joskus olla hiukan ärtyisä; mutta minä tiedän sittenkin, mikä on oikein ja kohtuullista, vaikken aina toimi sen mukaan. Uskotko sinä sitä?

_Gloria_. Tokko minä uskon! Sellainenhan juuri olen itsekin. Minä tiedän, mikä on oikeaa ja arvokasta ja voimakasta ja jaloa, aivan yhtä hyvin kuin hänkin, mutta kuinka minä käyttäydyn! Ajatelkaahan, miten minä sallin muiden ihmisten kohdella itseäni!!

_Crampton_ (vastoin tahtoaan hiukan mustasukkaisesti). Yhtä hyvin kuin hänkin? Tarkoitatko äitiäsi?

_Gloria_ (nopeasti). Niin, äitiä. (Hän kääntyy Cramptonin puoleen polvillaan ja tarttuu hänen käteensä.) Kuulkaahan! Ei sanaakaan häntä vastaan! Ei ainoatakaan ajatusta! Hän seisoo meitä paljoa ylempänä, sekä teitä että minua. Aivan taivaan tasalla. Eikö se ole totta?

_Crampton_. Kyllä, kyllä. Aivan niinkuin sinä haluat, kultaseni.

_Gloria_ (ei ole tyytyväinen, vaan päästää hänen kätensä irti ja vetäytyy kauemmaksi hänestä). Te ette pidä hänestä?

_Crampton_. Lapseni: sinä et ole ollut hänen kanssaan naimisissa. Mutta minä olen. (Gloria nousee hitaasti ylös ja katselee häntä yhä kasvavalla kylmyydellä.) Hän teki minulle suuren vääryyden mennessään minun kanssani naimisiin rakastamatta minua. Mutta sittenkin oli syy kokonaan minun. (Crampton tarjoo kätensä Glorialle.)

_Gloria_ (tarttuu siihen ja sanoo lujasti ja varoittavasti). Olkaa varoillanne. Tämä on minun arin kohtani. Minun tunteeni -- minun surkeat, pelkurimaiset, naiselliset tunteeni ovat teidän puolellanne, mutta minun omatuntoni on hänen puolellaan.

_Crampton_. Minä olen hyvin tyytyväinen tähän jakoon, kultaseni. Kiitos. (Valentine tulee. Gloria muuttuu heti paikalla kopeaksi.)

_Valentine_. Anteeksi; mutta minun oli mahdotonta löytää palvelijaa, joka olisi ilmoittanut tuloni. Kaikkialla läsnäoleva Williamkin näyttää olevan tanssiaisissa. Minäkin olisin mennyt sinne; mutta minulla ei ollut viittä shillingiä millä olisin ostanut piletin. Miten te jaksatte, Crampton? Toivottavasti paremmin?

_Crampton_. Minä voin jälleen hyvin, Mr Valentine, ilman teidän apuannekin.

_Valentine_. Kuulkaahan tuota epäkiitollista sukulaistanne, Miss Clandon! Minä säästin hänet kovasta kivusta, ja nyt hän pilkkaa minua!

_Gloria_ (kylmästi). Olen pahoillani, ettei äitini ole täällä vastaanottamassa teitä, Mr Valentine. Kello ei ole vielä täysin yhdeksän; eikä se herrakaan, josta McComas puhui, asianajaja, ole vielä saapunut.

_Valentine_. Kyllä hän on tullut. Minä tapasin hänet ja puhuin hänen kanssansa. (Kiusoittavasti). Hän miellyttää teitä aivan varmaan, Miss Clandon: hänessä nerollisuus on suorastaan ruumistunut, voi aivan kuulla, kun hän ajattelee.

_Gloria_ (ei ole ymmärtävinään pistosta). Missä hän on?

_Valentine_. Hän osti valenenän itselleen ja meni pukutanssijaisiin.

_Crampton_ (katselee äreästi kelloaan). Näyttääpä siltä, kuin kaikki olisivat menneet pukutanssijaisiin sen sijaan, että saapuisivat tänne sovittuun aikaan.

_Valentine_. Oi, kyllä hän tulee ajoissa, minä näin hänet puoli tuntia sitten. En tahtonut lainata häneltä viittä shillingiä ja mennä hänen kanssaan; sen vuoksi asetuin väkijoukkoon ja katselin aitauksen takaa, kunnes Miss Clandon katosi ikkunan kautta hotelliin.

_Gloria_. Vai niin pitkällekö me olemme tulleet, että te seuraatte minun jäljissäni saadaksenne töllistellä minua.

_Valentine_. Niin: minä olisin kai kahlehdittava kiinni.

Gloria kääntyy selin häneen ja astuu uunin luo. Valentine ottaa asian hyvin filosoofisesti ja menee huoneen toiselle puolelle. Edeskäypä tulee ikkunan luo ja saattaa sisään Mrs Clandonin ja Mr McComasin.

_Mrs Clandon_ (kiiruhtaa sisään). Anteeksi, että olette saaneet odottaa.

Vieras herra, jonka ryhti on liioitellun majesteetillinen, ilmestyy ikkunan luo. Hän on puettu dominoon ja hänellä on valenenä ja suuret silmälasit.

_Edeskäypä_ (vieraalle). Anteeksi, herra; mutta tämä on yksityinen huone, herra. Jos sallitte, herra, niin saatan teidät ravintolan puolelle. Tätä tietä, herra.

Hän menee puutarhaan osoittaakseen tietä ja luulee vieraan seuraavan häntä. Juhlallisen ryhdikäs herra astuu suoraan huoneeseen pöydän päähän, irroittaa suurella huolella ja juhlallisuudella valenenänsä, riisuu sitten dominon yltään, käärii nenän dominon sisään ja heittää käärön pöydälle aivan kuin hän viskaisi taisteluhansikkaan. Nyt käykin esille, että hän on pitkä, lihavanpuolinen mies neljän- tai viidenkymmenen vuoden vaiheilla, jonka sileäksi ajetut kasvot näyttävät hyvin kalpeilta, sillä hänen musta rasvattu tukkansa on lyhyeksi leikattu ja hänen kulmakarvansa ovat karheat ja jäykät kuin jouhinen huonekalukangas Viktorian hallitusajan alkuajoilta. Ruumiillisesti ja henkisesti hän on karheatekoinen, mutta hänen loogillinen terävyytensä ja viekkautensa ovat erittäin kehittyneet. Kun hän astuu sisään, on hänen ulkomuotonsa jo itsessään kylliksi vaikuttava ja levottomuutta herättävä, mutta kun hän puhuu, niin hänen voimakas, uhkaava äänensä, suurella painolla lausutut sanansa, ankara, jyrkkä esiintymisensä ja peloittava tapansa arvostella muita ihmisiä lisää vielä suuressa määrin tätä vaikutusta.

_Vieras_. Nimeni on Bohun. (Yleinen hämmästys.) Onko minulla kunnia puhua Mrs Clandonin kanssa? (Mrs Clandon kumartaa. Bohun kumartua.) Miss Clandon, eikö totta? (Gloria kumartaa. Bohun kumartaa.) Mr Clandonko?

_Crampton_ (puolustaa omaa nimeään niin harmistuneella äänellä kuin hän suinkin vain uskaltaa). Nimeni on Crampton, herra.

_Bohun_. Vai niin. (Ei pane sen enempää huomiota häneen, vaan kääntyy Valentinen puoleen.) Oletteko te Mr Clandon?

_Valentine_ (pitää kunnia-asianaan olla osoittamatta hämmästystä). Näytänkö minä siltä? Nimeni on Valentine. Minä huumasin hänet.

_Bohun_. Vai niin. Sitten kai Mr Clandon ei vielä ole saapunut?

_Edeskäypä_ (astuu levottomana ikkunasta sisään). Anteeksi rouva; mutta voitteko sanoa minulle, minnekä joutui -- (Hän huomaa Bohunin ja joutuu aivan ymmälle. Bohun odottaa liikkumattomana, kunnes hän tointuu hämmästyksestään. Hetken kuluttua hän tointuu sen verran, että hän voi puhutella Bohunia, tosin heikolla äänellä, mutta kuitenkin yhdenjaksoisesti.) Anteeksi, herra. Tekö se olittekin, herra?

_Bohun_ (häikäilemättömästi). Minä se olin.

_Edeskäypä_ (murtuneella äänellä). Niin, herra. (Voimatta pidättää kyyneleitään.) Onko sinulla valenenä, Walter! (Hän vaipuu tuolille pöydän ääreen.) Anteeksi, rouva, minua pyörryttää vain hiukan.

_Bohun_ (käskevästi). Te suotte hänelle anteeksi, Mrs Clandon, kun selitän, että hän on minun isäni.

_Edeskäypä_. Ei, ei, Walter. Kippari isänä vielä valenenän lisäksi! Mitä he sinusta ajattelevatkaan!

_Mrs Clandon_ (astuu edeskäyvän tuolin luo hyvin ystävällisesti). Se ilahduttaa minua suuresti, Mr Bohun. Teidän isänne on ollut meidän hyvä ystävämme siitä saakka kuin tulimme tänne. (Bohun kumartaa vakavasti.)

_Edeskäypä_ (pudistaa päätään). Ei, ei, rouva. Te olette hyvin ystävällinen -- hyvin hienotunteinen ja alentuvainen, rouva; mutta se ei sovi minun asemaani. Rouvan ei pidä välittää siitä, että minä olen tuon herran isä, eihän hän sille mitään mahda. (Nousee ylös horjuen.) Anteeksi, hyvä herrasväki, että häiritsin. (Kiertää pöydän ympäri ovea kohti nojautuen jokaiseen tuoliin, katse oveen kiintyneenä.)

_Bohun_. Malttakaahan! (Edeskäypä pysähtyy sydän kurkussa.) Olihan isänikin läsnä tänään, Mrs Clandon?

_Mrs Clandon_. Kyllä, ainakin suurimman osan aikaa.

_Bohun_. Siinä tapauksessa me tarvitsemme häntäkin.

_Edeskäypä_ (pyytäen). Toivottavasti se ei ole tarpeen, herra. Minulla on kiire tänä iltana, herra, tanssijaisten vuoksi. Hyvin kiire, todellakin, herra.

_Bohun_ (taipumattomasti). Me tarvitsemme teitä.

_Mrs Clandon_ (kohteliaasti). Tahdotteko tehdä hyvin ja käydä istumaan?

_Edeskäypä_ (vakavasti). Jos ette pane pahaksenne, rouva, niin pyytäisin päästä siitä. Se ei todellakaan olisi sopivaa, rouva. Jos joku näkisi minun istuvan täällä, niin -- mutta minä kiitän kaikissa tapauksissa, rouva. (Hän katsoo ympärilleen toisesta toiseen ilmeellä, joka voisi liikuttaa kovintakin sydäntä.)

_Gloria_. Älkäämme hukatko aikaa. William tahtoo vain palvella meitä. Minä haluaisin saada kupin kahvia.

_Edeskäypä_ (kirkastuu silminnähtävästi). Kahviako, neiti? (Vetää helpoituksen huokauksen). Heti paikalla, neiti. Kiitos, neiti. Se sopii mainiosti. Neiti on kovin huomaavainen ja ystävällinen. (Mrs Clandonille, arasti mutta toiveikkaasti). Haluaako rouvakin jotakin?

_Mrs Clandon_. Hm! On niin kuuma, että mielelläni joisin hiukan punaviiniboolia.

_Edeskäypä_ (loistaen). Punaviiniboolia, rouva! Heti, rouva.

_Gloria_. No, voisinhan minäkin ottaa punaviiniä kahvin asemesta. Pankaa hiukan kurkkua joukkoon.

_Edeskäypä_ (ihastuneena). Kurkkua, neiti! Heti, neiti. (Bohunille). Mitä herra haluaa? Te ette pidä kurkusta, herra.

_Bohun_ Jollei Mrs Clandonilla ole mitään sitä vastaan, niin haluaisin soodaa ja skotlantilaista viskyä.

_Edeskäypä_. Hyvä, herra. (Cramptonille). Irlantilaista viskyä teille, herra, eikö totta? (Crampton murahtaa myöntyvästi. Edeskäypä katsoo kysyvästi Valentineen.)

_Valentine_. Minä pidän kurkusta.

_Edeskäypä_. Heti, herra. (Luettelee). Punaviiniboolia, soodaa, lasi skotlantilaista ja toinen irlantilaista viskyä?

_Mrs Clandon_. Aivan oikein.

_Edeskäypä_ (entisellään). Niin, rouva. Heti, rouva. Kiitos. (Hän tepastelee ikkunasta ulos käytyään vähemmässä kuin kahdessa minuutissa koko inhimillisen onnen tunneasteikon läpi.)

_M'Comas_. Nyt me voimme kai aloittaa.

_Bohun_. Ehkä me odotamme vielä kunnes Mrs Clandonin mies saapuu.

_Crampton_. Mitä te tarkoitatte? Minä olen hänen miehensä.

_Bohun_ (takertuu heti hänen sanoihinsa, jotka ovat ristiriidassa edellisen ilmoituksen kanssa). Te sanoitte juuri äsken, että teidän nimenne on Crampton.

_Crampton_. Aivan niin.

_Mrs Clandon. Gloria. M'Comas. Valentine_ (kaikki neljä puhuvat yhtä aikaa). Minä -- Minun -- Mrs -- Te --

_Bohun_ (keskeyttää heidät ukkosäänellään). Malttakaahan! (Kuoleman hiljaisuus.) Sallikaa minun puhua! Istukaa kaikki. (He tottelevat nöyrästi. Gloria istuu tuolille uunin viereen. Valentine lähestyy häntä ja istahtaa sohvalle, kasvot ikkunaan päin, jotta hän voi katsella Gloriaa. Crampton käy istumaan sohvalle selin Valentineen. Mrs Clandon, joka koko ajan on pysytellyt huoneen vastakkaisella puolella välttääkseen niin paljon kuin mahdollista Cramptonia, istuu oven viereen, Mr McComas hänen vasemmalle puolelleen. Bohun asettuu tuomarin asentoon keskelle huonetta lähelle pöydän reunaa, Mrs Clandonin puolelle. Kun kaikki ovat asettuneet paikoilleen, kiinnittää Bohun katseensa Cramptoniin ja alkaa). Tuntuupa siltä, kuin tässä perheessä miehen nimi olisi Crampton ja vaimon Clandon. Siis kohtaa meitä jo aivan alussa asianhaara, joka on omansa sekoittamaan käsitteitä.

_Valentine_ (nousee ylös ja puhuu hänelle nojautuen toisella polvellaan sohvaan). Mutta onhan se aivan selvää --

_Bohun_ (nolaa hänet ukkosäänellään). Niinhän se on. Mrs Clandon on ottanut itselleen uuden nimen. Siinä yksinkertainen selitys, jota te ette luullut minun keksivän. Te ette luota minun ymmärrykseeni, Mr Valentine -- (keskeyttää hänet, kun hän aikoo vastustaa). ei, ei teidän tarvitse vastustaa. Tuumikaa mielemmin, milloin te taas tahdotte keskeyttää minua.

_Valentine_ (ymmällä). Tehän teette kärpäsestä elefantin. Eihän se merkitse mitään. (Käy jälleen istumaan.)

_Bohun_. Minäpä sanon teille, herra, mitä se merkitsee. Se merkitsee sitä, että jos tämä perheriita saadaan ratkaistuksi sillä tavalla kuin me kaikki toivomme, niin on Mrs Clandonin pakko, sekä siihen nähden mikä on sopivaa että säädyllistä, ottaa jälleen miehensä nimi. (Mrs Clandonin kasvoille ilmestyy hyvin itsepäinen ilme.) Tai muuten Mr Cramptonin täytyy nimittää itseään Mr Clandoniksi. (Crampton näyttää itsepäiseltä, ikäänkuin hän ei millään ehdolla aikoisi suostua sellaiseen.) Ehkä se teistä tuntuu hyvin yksinkertaiselta, Mr Valentine. (Hän katsoo ensin terävästi Mrs Clandoniin ja sitten Cramptoniin.) Minä uskallan olla eri mieltä kuin te. (Hän heittäytyy tuolin selkänojaa vasten ja rypistää otsaansa.)

_M'Comas_ (arasti). Minun luullakseni, Bohun, olisi parempi ensin ratkaista tärkeämmät kysymykset.

_Bohun_. McComas: tärkeämmät kysymykset eivät koskaan tuota mitään vaikeuksia. Sitä ne eivät koskaan tee. Pikku mättäät ne kaatavat kuorman viime hetkessä. (McComas näyttää käsittävän sen vain paradoksiksi.) Ettekö te ole samaa mieltä?

_M'Comas_ (mielistelevästi). Jos olisin --

_Bohun_ (keskeyttää hänet). Jos olisitte, niin te olisitte minä, ettekä se mikä te olette.

_M'Comas_ (liehakoiden). Tietysti, Bohun, teidän erikoisalanne --

_Bohun_ (keskeyttää hänet jälleen). Minun erikoisalani on se, että olen oikeassa kun muut ovat väärässä. Jos olisitte samaa mieltä kuin minä, niin ei minua tarvittaisi täällä. (Hän nyökkää suuremmaksi vakuudeksi hänelle päätään ja kääntyy sitten hyvin varmana Cramptonin puoleen.) No, Mr Crampton: mikä tässä asiassa on lähinnä teidän sydäntänne?

_Crampton_ (aloittaa hitaasti). Minä tahdon syrjäyttää tässä asiassa kaikki itsekkäät tarkoitukset --

_Bohun_ (keskeyttää hänet). Niin me kaikki teemme, Mr Crampton. (Mrs Clandonille). Luovutteko tekin kaikista itsekkäistä tarkoituksista, Mrs Clandon?

_Mrs Clandon_. Kyllä: en ole ottanut persoonallisia tunteitani lukuun alistuessani tähän neuvotteluun.

_Bohun_. Ettekä tekään, Miss Clandon?

_Gloria_. En.

_Bohun_. Sitä minä oletinkin. Ei kukaan meistä ole sitä tehnyt.

_Valentine_. Paitsi minä. Minun tarkoitukseni ovat itsekästä laatua.

_Bohun_. Sen vuoksi, että luulette teeskennellyn suoruuden tekevän paremman vaikutuksen Miss Clandoniin kuin teeskennellyn epäitsekkäisyyden. (Valentine tulee aivan noloksi tästä huomautuksesta, hymyilee hiukan ja ilmeettömästi. Bohun, joka on mielissään, kun hän kokonaan on murtanut kaiken vastustuksen, heittäytyy tuolin selkänojaa vasten ja ikäänkuin valmistuu kuuntelemaan heidän valituksiaan.) Jatkakaa nyt, Mr Crampton. On siis sovittu, ettei oteta lukuun mitään itsekkäitä tarkoituksia. Sellainen alku on aivan kuvaavaa inhimilliselle luonteelle.

_Crampton_. Mutta se on minun vakava tarkoitukseni, herra.

_Bohun_. Tietysti. Nyt asiaan.

_Crampton_. Jokaisen järkevän ihmisen täytyy myöntää, ettei se ole epäitsekästä. Se koskee lapsia.

_Bohun_. No niin. Mikä lapsia vaivaa?

_Crampton_ (liikutettuna). He ovat --

_Bohun_ (iskee taaskin hänen puheeseensa). Malttakaahan. Te aiotte puhua minulle tunteistanne, Mr Crampton. Älkää tehkö sitä: minä tunnen myötätuntoisuutta teitä kohtaan, mutta se ei kuulu minun tehtävääni. Sanokaa täsmällisesti, mitä te haluatte: sitä me tahdomme tietää.

_Crampton_ (levottomana). Siihen kysymykseen on vaikea vastata, Mr Bohun.

_Bohun_. Kuulkaahan: minä autan teitä. Mitä te ette hyväksy lasten nykyisessä olossa?

_Crampton_. Minä en hyväksy sitä tapaa, millä heitä on kasvatettu. (Mrs Clandonin otsa vetäytyy uhkaaviin ryppyihin.)

_Bohun_. Miten te siis tahtoisitte sitä muuttaa?

_Crampton_. Minun mielestäni heidän pukunsa pitäisi olla vähemmän huomiota herättävä.

_Valentine_. Loruja.