Part 4
_Dolly_ (keskeyttää hänet äkkiä ja kiihkeästi). Malttakaahan: minulta aivan unohtui! Onko hänellä rahaa?
_M'Comas_. On hänellä koko laillakin rahaa.
_Dolly_ (mielissään). Oi, mitä minä aina sanoin, Phil?
_Philip_. Dolly: ehkäpä me olemme olleet liian nopsat arvostelemaan vanhusta. Jatkakaa, Mr McComas.
_M'Comas_. Minä en jatka, herra. Olen liian loukkaantunut, liian hämmästynyt, voidakseni jatkaa.
_Mrs Clandon_ (koettaen hillitä itseään). Finch, ymmärrättekö mistä on kysymys? Tiedättekö, että lapseni ovat kutsuneet tuon miehen aamiaiselle ja että hän on täällä hetken kuluttua?
_M'Comas_ (aivan suunnillaan). Mitä! Tarkoitatteko -- käsitänkö oikein -- onko --
_Philip_ (painolla). Rauhoittukaa, Finch. Ajatelkaa aivan levollisesti ja rauhallisesti. Hän tulee tänne -- aamiaiselle.
_Gloria_. Kuka meistä sanoo hänelle totuuden? Oletteko ajatellut sitä?
_Mrs Clandon_. Finch: teidän täytyy se sanoa.
_Dolly_. Oi, Finch ei osaa kertoa mitään. Ajatelkaa vain, millä tavalla hän kertoi meille.
_M'Comas_. Te ette sallineet minun puhua. Minä protesteeraan.
_Dolly_ (tarttuu mielittelevästi häntä käsivarteen kiinni). Rakas Finch: älkää suuttuko.
_Mrs Clandon_. Gloria, mennään sisään. Hän voi tulla minä hetkenä hyvänsä.
_Gloria_ (ylpeästi). Älä mene, äiti. Minä en ainakaan mene. Emme me saa juosta karkuun.
_Mrs Clandon_ (moittivasti). Armaani: emmehän me voi ruveta aamiaiselle näissä puvuissa. Me palaamme takaisin. Ei huolita turhan päiden kerskailla. (Gloria hätkähtää ja menee hotelliin sanaakaan sanomatta.) Tule, Dolly. (Hänen astuessaan hotellin ovea kohti tulee edeskäypä kantaen tarjottimella lautasia y.m. kahta henkeä varten.)
_Edeskäypä_. Ovatko herrat jo tulleet, rouva?
_Mrs Clandon_. Kaksi tulee vielä, kiitos. He tulevat aivan heti. (Hän menee hotelliin. Edeskäypä kantaa tarjottimen pöydän ääreen.)
_Philip_. Minulla on hyvä tuuma. Mr McComas: tuo ilmoitus olisi kai tehtävä hyvin hienotunteisesti, vai kuinka?
_M'Comas_. Tietysti hyvin hienotunteisesti.
_Philip_. Hyvä! Dolly: kuka tänä aamuna oli tavattoman hienotunteinen?
_Dolly_ (ymmärtää heti toisen tarkoituksen, ihastuneena). Niin tietysti! William!
_Philip_. Aivan niin! (Huutaa). William!
_Edeskäypä_. Heti, herra.
_M'Comas_ (kauhuissaan). Edeskäypä! Malttakaa! Tätä minä en salli. Minä --
_Edeskäypä_ (astuu Philipin ja McComasin väliin). Kyllä, herra. (McComasin kasvot muuttuvat tuhan harmaiksi; ja hänen silmänsä tulevat aivan ilmeettömiksi. Hän käy hämmästyneenä istumaan.)
_Philip_. William: muistatteko, että aamulla pyysin teitä pitämään minua poikananne?
_Edeskäypä_ (kohteliaan kunnioittavasti). Kyllä, herra. Mitä ikänä te haluatte, herra.
_Philip_. William: heti isyytenne uran alussa on teille ilmestynyt kilpailija.
_Edeskäypä_. Teidän oikea isännekö, herra? No, olihan se odotettavissa myöhemmin tai varhemmin, eikö totta? (Kääntyy ystävällisesti hymyillen McComasin puoleen.) Tekö se olette, herra?
_M'Comas_ (voittaa hämmästyksensä, suuttuneena). En tietenkään. Minun lapseni käyttäytyvät paremmin.
_Philip_. Ei, William: tämä herra oli vähällä tulla isäkseni. Hän kosi äitiäni, mutta sai rukkaset.
_M'Comas_ (vimmoissaan). No, täytyypä minun sanoa --
_Philip_. Hiljaa! Hän on vain meidän perheemme asianajaja. Tunnetteko te ketään Crampton nimistä tässä kaupungissa?
_Edeskäypä_. Tarkoittaako herra kierosilmäistä Cramptonia, Crooked Billed ravintolan isäntää?
_Philip_. En tiedä. Finch: onko hän ravintoloitsija?
_M'Comas_ (nousee, kauhistuneena). Ei, ei, ei. Teidän isänne, herra, on tunnettu venemestari, hyvin etevä mies tällä paikkakunnalla.
_Edeskäypä_ (kunnioittavasti). Oi, suokaa anteeksi, herra, kyllä tiedän. Oletteko te Mr Cramptonin poika! Hyvä Jumala!
_Philip_. Mr Crampton tulee tänne aamiaiselle.
_Edeskäypä_ (hämillään). Kyllä, herra. (Valtioviisaasti). Eikö hän tavallisesti aterioitse yhdessä perheensä kanssa, herra?
_Philip_ (painolla). William: hän ei tiedä, että _me_ olemme hänen lapsiansa. Hän ei ole nähnyt meitä kahdeksaantoista vuoteen. Hän ei tunne meitä. (Pannakseen vieläkin enemmän painoa sanoihinsa hyppää Phil rautapöydälle ja tuijottaa edeskäypään huulet yhteenpuristuneina ja heiluttelee jalkojaan.)
_Dolly_. Me tahtoisimme, että te ilmoittaisitte asian hänelle, William.
_Edeskäypä_. Mutta eiköhän hän arvaa itsekin, kun hän näkee teidän äitinne, neiti. (Philipin jalat jäykistyvät äkkiä. Hän katselee edeskäypää ihastunein silmin.)
_Dolly_ (hämmästyneenä). Sitä minä en yhtään ajatellut.
_Philip_. En minäkään. (Laskeutuu alas pöydältä ja kääntyy moittien McComasin puoleen.) Ettekä tekään!
_Dolly_. Ja kuitenkin te olette asianajaja!
_Philip_. Finch: teidän ammattitaitavuutenne on hämmästyttävä. William: teidän viisautenne saattaa meidät kaikki häpeämään.
_Dolly_. Te olette tosiaankin toinen Shakespear, William.
_Edeskäypä_. Mitä vielä, herra. Ei siitä kannata puhua, neiti. Hyvä, jos voin olla teille avuksi, herra. (Hän astuu arasti takaisin aamiaispöydän luo ja laskee siihen molemmat lisälautaset, toisen pöydän päähän oven puolelle, toisen sille sivulle, joka on kauimpana käsipuitteista.)
_Philip_ (tarttuu äkkiä McComasin käsivarteen ja vetää hänet lähemmäksi hotellia). Finch: tulkaa pesemään käsiänne.
_M'Comas_. Minä olen hyvin suutuksissani ja syvästi loukkaantunut, Mr Clandon.
_Philip_ (keskeyttää hänet). Kyllä te pian totutte meihin. Tule, Dolly. (McComas irtautuu hänen käsivarrestaan ja astuu hotelliin. Phil seuraa hänen jäljessään aivan levollisena.)
_Dolly_ (seuraa heitä ja kääntyy hetkeksi portailla taakseen). Pitäkää varanne, William. Täällä tapahtuu räjähdys.
_Edeskäypä_. Hyvä, neiti. Voitte luottaa minuun, neiti. (Dolly menee hotelliin).
_Valentine_ tulee kepein askelin portaita ylös rannan puolelta, Crampton äreänä hänen kintereillään. Valentinella on kädessä keppi. Cramptonilla on yllään vaalea päällystakki, joko siksi että hän on vanha ja viluinen, tai että hän sillä tavalla koettaa lievittää vanhanmuotisen takkinsa vaikutusta. Hän pysähtyy sen tuolin luo, missä McComas istui keskellä pengertä, ja nojaa hetken aikaa kättänsä sen selkää vasten.
_Crampton_. Nuo portaat huimaavat päätäni. (Hän sivelee kädellään otsaansa.) Minä en ole vieläkään tointunut tuosta helvetillisestä kaasusta.
Hän astuu puutarhatuolin luo niin että hän istuessaan voi nojata kyynärpäitään pientä pöytää vasten ja päänsä käsiinsä. Hän tointuu pian, ja avaa päällystakkinsa napit. Sillä välin Valentine puhuu edeskäyvän kanssa.
_Valentine_. Edeskäypä!
_Edeskäypä_ (astuu lähemmäksi). Heti, herra.
_Valentine_. Mrs Lanfrey Clandon.
_Edeskäypä_ (tervehtii hymyilevästi). Kyllä, herra. Me odotimme juuri teitä, herra. Tämä on teidän pöytänne, herra. Mrs Clandon tulee heti paikalla alas, herra. Nuori herra ja neiti puhuivat juuri äsken teidän ystävästänne, herra.
_Valentine_. Todellako!
_Edeskäypä_ (iloisesti). Kyllä, herra. He ovat niin iloisia, herra, ja aina heillä on lystillisiä päähänpistoja. (Nopeasti Cramptonille, joka on noussut ylös ottaakseen takin yltään.) Anteeksi, herra; sallikaa minun (auttaa häntä saamaan päällystakin yltään ja ottaa sen häneltä.) Kiitos, herra. (Crampton istahtaa jälleen; ja edeskäypä jatkaa entiseen tapaan.) Viimeksi tuo nuori herra väitti, että _te_ olette hänen isänsä, herra.
_Crampton_. Mitä!
_Edeskäypä_. Hän laski vain leikkiä, herra, siitä asiasta hän kaikkein mieluimmin laskeekin leikkiä. Eilen minä muka olin hänen isänsä. Tänään, heti kun hän kuuli, että te tulisitte tänne, herra, koetti hän uskotella minulle, että te olisitte hänen isänsä -- hänen kauan kateissa ollut isänsä! Hän väitti, ettei hän ollut nähnyt teitä kahdeksaantoista vuoteen.
_Crampton_ (ihmeissään). Kahdeksaantoista vuoteen!
_Edeskäypä_. Niin, herra. (Hiukan pilkallisesti). Mutta minä ymmärsin sen heti, herra. Minä näin, miten tuo tuuma syntyi hänen päässään, kun hän seisoi tuossa ja mietti jotakin uutta pilaa, jota hän voisi pitää minun kanssani. Niin, herra: sellainen hän on: hyvin hauska, hyvin ystävällinen ja alentuvainen todellakin, herra. (Hän muuttaa äänensävyä puhuakseen jälleen Valentinen kanssa, joka aikoo laskea keppinsä sohvan nurkkaukseen.) Sallikaa minun, herra. (Ottaa Valentinen kepin.) Kiitos, herra. (Valentine astuu aamiaispöydän ääreen ja tarkastaa ruokalistaa. Edeskäypä kääntyy Cramptonin puoleen ja jatkaa puhettaan.) Asianajajakin yhtyi leikkiin, vaikka minä olin edeltäpäin kertonut hänelle tuon nuoren herran päähänpiston. Niin, herra, minä vakuutan teille, herra. Ette usko, kuinka vakavat herratkin voivat laskea leikkiä, kun he tulevat Lontoosta tänne meri-ilmaan, herra.
_Crampton_. Onko heillä täällä asianajaja mukanansa?
_Edeskäypä_. On, herra, perheen asianajaja. Hänen nimensä on McComas, herra. (Hän astuu hotellin ovea kohti palttoo ja hattu kädessä huomaamatta onneksi minkä tärisyttävän vaikutuksen tuo nimi on tehnyt Cramptoniin.)
_Crampton_ (nousee ylös vihoissaan ja pelästyksissään). McComas! (Huutaa Valentinelle). Valentine! (Uudestaan, äkäisesti). Valentine!! (Valentine kääntyy taakseen). Tämä on salahanke, salaliitto! Se on minun perheeni. _Minun_ lapseni -- kirottu vaimoni.
_Valentine_ (kylmästi). Todellako! Mikä hauska yhtymä! (Hän jatkaa ruokalistan tutkimista.)
_Crampton_. Yhtymä! Ei minulle. Minä menen matkoihini. (Huutaa edeskäyvälle). Antakaa päällystakkini!
_Edeskäypä_. Heti, herra. (Hän palaa; asettaa Valentinen kepin varovaisesti aamiaispöytää vasten; ravistelee hellävaroin päällystakkia ja ojentaa sen Cramptonille auttaakseen sen hänen ylleen.) Näyttääpä siltä, kuin olisin erehtynyt nuoren herran suhteen. Eikö totta, herra?
_Crampton_. Prr! (Hän malttaa mielensä juuri kun hän on pistämäisillään kädet hihoihin ja kääntyy epäillen Valentinen puoleen.) Valentine: te olette pelissä mukana. Te keksitte koko salaliiton. Te --
_Valentine_ (lujasti). Kaikkea vielä! (Hän viskaa ruokalistan kädestään ja astuu pöydän ympäri ja katselee huolettomana kaiteen yli.)
_Crampton_ (äkäisesti). Mitä -- (McComas, Phil ja Dolly tulevat ulos. McComas epäröi hetken nähdessään Cramptonin.)
_Edeskäypä_ (keskeyttää lempeästi Cramptonin puheen). Hiljaa, herra. Tuolta he tulevat, herra. (Hän ottaa Valentinen kepin ja aikoo astua hotelliin heittäen palttoon käsivarrelleen. McComas nyrpistää huulensa päättävästi yhteen ja astuu Cramptonin luo, joka vetäytyy pari askelta taakse ja räpähyttää silmiään, kädet selkänsä takana; McComasin otsa on kirkkaampi kuin koskaan ennen ja hän katselee häntä juhlallisesti ja hyvällä omallatunnolla.)
_Edeskäypä_ (syrjään Philille, astuessaan hänen ohitsensa). Minä sanoin sen hänelle, herra.
_Philip_. Verraton William! (Hän astuu pöydän luo.)
_Dolly_ (syrjään edeskäyvälle). Mitä hän sanoi?
_Edeskäypä_ (syrjään hänelle). Ensin hän hämmästyi, neiti; mutta sitten hän malttoi mielensä. (Vie kepin ja palttoon hotelliin.)
_M'Comas_ (tuijottaa Cramptonia suoraan kasvoihin). Vai olette te täällä, Mr Crampton.
_Crampton_. Niin, täällä minä olen -- ansassa -- inhottavassa ansassa. Ovatko nuo minun lapsiani?
_Philip_ (kylmän kohteliaasti). Onko tämä meidän isämme, Mr McComas?
_M'Comas_. On -- on -- (Hän hämmentyy ja keskeyttää puheensa.)
_Dolly_ (jäykästi). Hauska tavata teitä jälleen. (Hän astuu pöydän ympäri ja vaihtaa pari sanaa Valentinen kanssa hymyillen hänelle ohikulkiessaan.)
_Philip_. Sallikaa minun täyttää isännänvelvollisuuteni ja tilata viiniä. (Hän ottaa viinilistan pöydältä. Hänen kohtelias huomaavaisuutensa ja Dollyn väliäpitämättömyys aiheuttaa sen, että Crampton tuntee yhä olevansa vain satunnainen tuttava, jonka he aamulla ovat tavanneet hammaslääkärin luona, ja tuo tunne koskee niin syvästi isään, että hän vapisee koko ruumiissaan; hänen otsalleen nousee hiki; ja hän tuijottaa sanattomana poikaansa, joka nauttii suunnattomasti tästä pulmallisesta kohtauksesta ja jatkaa kohteliaasti). Vanhaa portviiniä teille, Finch, vanhalle perheasianajajalle, vai mitä?
_M'Comas_ (lujasti). Vaan apollinarista. Minä en tahdo mitään kiihoittavaa. (Hän astuu penkereen toiselle puolelle niinkuin mies, joka on voittanut kovan viekoituksen.)
_Philip_. Valentine --
_Valentine_. Onko olut ehkä liian huonoa?
_Philip_. Luultavasti. Tilataan hiukan. Dollykin juo sitä. (Kääntyy Cramptonin puoleen tavattoman kohteliaasti.) Ja nyt, Mr Crampton, mitä me saamme tarjota teille?
_Crampton_. Mitä sinä tarkoitat, poika?
_Philip_. Poika! (Hyvin juhlallisesti). Kenen syy se on, että minä olen poika?
_Crampton_ vetäisee kiihkeästi viinilistan hänen kädestään, ja on lukevinaan sitä tietämättä mitä valita. Philip puolestaan jättää sen hyvin kohteliaasti hänelle.
_Dolly_ (katsoo Cramptonin oikean olkapään yli). Visky on lähinnä viimeisellä sivulla.
_Crampton_. Jätä minut rauhaan, lapsi.
_Dolly_. Lapsi! Ei, ei: sanokaa minua Dollyksi, jos tahdotte; mutta älkää sanoko lapseksi. (Hän pistää kätensä Philin kainaloon; molemmat katselevat Cramptonia ikäänkuin hän olisi omituinen muukalainen.)
_Crampton_ (pyyhkii suutuksissaan ja tuskissaan otsaansa, mutta sittenkin tuntuu hänestä helpoitukselta, kun he laskevat leikkiä hänen kanssaan). McComas, ha, haa! näyttääpä siltä, kuin tästä tulisi oikein hupaiset aamiaiset.
_M'Comas_ (toivottomasti). En ymmärrä miksikä ne eivät olisi hupaisia. (Hän näyttää hyvin masentuneelta).
_Philip_. Yksin Finchin kasvojakin on hauska nähdä.
Mrs Clandon ja Gloria tulevat hotellista. Mrs Clandon astuu rohkeasti esille, arvokkaana ja hilliten hyvin itseään. Hän pysähtyy portaitten juurelle puhutellakseen Valentinea, joka seisoo siinä. Gloriakin seisahtuu ja katselee Cramptonia miltei inholla.
_Mrs Clandon_. Hauska tavata teitä jälleen, Mr Valentine. (Valentine hymyilee. Mrs Clandon astuu eteenpäin ja tulee siten aivan Cramptonin eteen ja aikoo puhutella häntä hillityn levollisesti, mutta hänen ulkomuotonsa saattaa hänet vaihtamaan äänensävyä. Hän hillitsee itseään äkkiä ja sanoo äänellä, joka ilmaisee levottomuutta ja itsesyytöstä). Fergus, sinä olet suuresti muuttunut.
_Crampton_ (synkästi). Sen kyllä uskon. Muuttuuhan ihminen kahdeksassatoista vuodessa.
_Mrs Clandon_ (kiusaantuneesti). Minä -- en minä sitä tarkoittanut. Toivottavasti olet hyvissä voimissa.
_Crampton_. Kiitos. Ei siihen minun terveyteni ole syynä. Vaan minun onneni. Sitä muutosta sinä kai tarkoitit! (Huudahtaa äkkiä). Katsokaa häntä, Mr McComas! Katsokaa häntä ja (puoleksi nauraen, puoleksi huoaten). katsokaa minua!
_Philip_. Ssh! (Viittaa hotellin oveen, jonne edeskäypä juuri on ilmestynyt.) William tulee!
_Dolly_ (koskettaa varoittavasti Cramptonin käsivartta). Hm!
_Edeskäypä_ astuu tarjoilupöydän luo ja viittaa kyökinovelle, mistä nuori edeskäypä tuopi soppalautaset ja kokki, valkea esiliina edessä ja lakki päässä, soppamaljan. Nuori edeskäypä jää paikalle ja tarjoaa; kokki poistuu ja ilmestyy aika ajoittain tuoden ruokia pöytään. Hän leikkaa, mutta ei tarjoa. William astuu aamiaisen lopussa lähinnä portaita olevan pöydän ääreen.
_Mrs Clandon_ (heidän keräytyessään pöydän ympärille). Luullakseni te olette kaikki jo tänään tavanneet toisenne. Se on totta: anteeksi. (Esittää). Mr Valentine: Mr McComas. (Hän astuu pöydän toiseen päähän, hotellin puolelle). Fergus: ole hyvä ja käy pöydän toiseen päähän istumaan.
_Crampton_ (katkerasti). Haa! Isännän paikalleko!
_Edeskäypä_ (tarjoo hänelle tuolin kehoittavasti, mutta ei yhtään tunkeilevasti). Tähän päähän, herra. (Crampton alistuu ja käy istumaan.) Kiitos, herra.
_Mrs Clandon_. Mr Valentine: tahdotteko istua tälle puolelle (osoittaa kaiteen puolta) Glorian kanssa? (Valentine ja Gloria asettuvat paikoilleen, Gloria Cramptonin viereen ja Valentine Mrs Clandonin rinnalle.) Finch: Te saatte istua tällä puolella, Dollyn ja Philin keskellä. Pitäkää puolianne niin hyvin kuin voitte. (Nämät kolme asettuvat pöydän toiselle puolelle, Dolly äidin viereen, Phil isänsä viereen, ja McComas heidän väliinsä. Soppaa tarjotaan.)
_Edeskäypä_ (Cramptonille). Kirkasta vai suurustettua lihalientä, herra?
_Crampton_ (Mrs Clandonille). Eikö kukaan lue ruokalukua tässä talossa?
_Philip_ (keskeyttää hänet äkisti). Katsotaanpa ensin, mitä hyvää meille tarjotaan. William!
_Edeskäypä_. Heti, herra. (Hän kiiruhtaa pöydän ympäri Philipin vasemmalle puolelle. Ohimennen hän kuiskaa nuorelle edeskäyvälle.) Suurustettua lihalientä.
_Philip_. Kaksi puolikasta olutta lapsille, niinkuin tavallisesti, William; ja kokonainen tälle herralle (viittaa Valentineen). Koko pullo apollinarista Mr McComasille.
_Edeskäypä_. Heti, herra.
_Dolly_. Pankaa viisitoista tippaa irlantilaista viskyä joukkoon, Finch.
_M'Comas_ (kauhistuneena). Ei -- ei, kiitos.
_Philip_. Numero 413 äidilleni ja Glorialle niinkuin ennenkin; ja -- (kääntyy kysyvästi Cramptonin puoleen). mitä?
_Crampton_ (näyttää äkäiseltä ja aikoo vastata hävyttömästi). Minä --
_Edeskäypä_ (puuttuu puheeseen). Hyvä, herra. Kyllä me tiedämme, mitä Mr Crampton haluaa. (Menee hotelliin.)
_Philip_ (katsoo vakavana isäänsä). Te istutte mielellänne ravintoloissa. Huono tapa! (Kokki, nuoren edeskäyvän seuraamana, joka kantaa lautasia, tuo kalan kyökistä tarjoilupöydälle ja alkaa paloitella sitä.)
_Crampton_. Sinä näyt käyneen äitisi koulua.
_Mrs Clandon_. Phil, pidä mielessäsi, että sukkeluutesi voivat ehkä suututtaa henkilöitä, jotka eivät ole tottuneet meidän tapoihimme, ja että isäsi on tänään meidän vieraamme.
_Crampton_ (katkerasti). Niin, vieras isännän paikalla omassa pöydässäni. (Soppalautaset otetaan pois.)
_Dolly_ (myötätuntoisesti). Onhan se hiukan harmillista, eikö totta? Mutta onhan se meille yhtä ikävää.
_Philip_. Sh! Dolly: me emme kumpikaan ole hienotunteisia. (Cramptonille). Emme me tarkoita pahaa, Mr Crampton; me emme ole vielä tottuneet osoittamaan sitä kunnioitusta, jota lapsilta sopii vaatia. (Edeskäypä palaa hotellista tuoden juomatavaroita.) William: tulkaa tänne ja rakentakaa jälleen rauhaa.
_Edeskäypä_ (iloisesti). Heti, herra. Tietysti, herra. Puolikas teille, herra. (Cramptonille). Seltteriä ja irlantilaista, herra. (McComasille). Apollinarista, herra. (Dollylle). Puolikas, neiti. (Mrs Clandonille, kaataen viiniä lasiin.) 413, rouva. (Valentinelle). Koko pullo, herra. (Glorialle). 413, neiti.
_Dolly_ (juo). Perheen malja!
_Philip_ (juo). Kotilieden malja. (Kalaa tarjotaan.)
_M'Comas_. (koettaa puhua kodikkaalla äänellä). Tämähän näyttää käyvän erinomaisen hyvin kaikesta huolimatta.
_Dolly_ (kriitillisesti). Kaikesta huolimatta! Mitä kaikesta huolimatta, Finch?
_Crampton_ (pilkallisesti). Hän tarkoittaa, että kaikki käy erittäin hyvin, vaikka isänne onkin läsnä. Ymmärsinkö teidät oikein, Mr McComas?
_M'Comas_ (hämillään). Ei ei. Minä sanoin "kaikesta huolimatta" vain lauseen lopuksi. Minä, hm -- hm --
_Edeskäypä_ (hienotunteisesti). Kampelaa, herra.
_M'Comas_ (kiitollisena tästä keskeytyksestä). Kiitos, paljon kiitoksia.
_Edeskäypä_ (kuiskaten). Ei kestä kiittää, herra. (Palaa tarjoilupöydän luo.)
_Crampton_ (Philille). Oletko jo valinnut itsellesi jotakin tointa?
_Philip_. En, minä olen vielä odottavalla kannalla. William!
_Edeskäypä_. Heti, herra.
_Philip_. Pitkänkö aikaa minun pitäisi teidän mielestänne opiskella tullakseni oikein taitavaksi kippariksi?
_Edeskäypä_. Sitä ei voi oppia, herra. Se on veressä, herra. (Tuttavallisesti Valentinelle, joka näyttää etsivän jotakin.) Leipääkö neidelle, herra? Heti, herra. (Hän tarjoo leipää Glorialle, ja jatkaa entiseen sävyyn.) Hyvin harvat ovat syntyneet siihen toimeen, herra.
_Philip_. Ei teillä suinkaan itsellänne sattumalta ole poikaa?
_Edeskäypä_. On kyllä, herra, on minulla poika, herra. (Glorialle, jälleen kuiskaten.) Hiukan lisää kalaa, neiti? Neiti ei suinkaan välitä lihasta näin keskellä päivää.
_Gloria_. Ei, kiitos. (Kalalautaset vaihdetaan.)
_Dolly_. Onko teidän poikanne myöskin kippari, William?
_Edeskäypä_ (tarjoo Glorialle lintua). Ei, neiti: siksi hän on aivan liian kiivasluontoinen. Hän palvelee oikeudessa.
_M'Comas_ (ylimielisesti). Onko hän vahtimestari?
_Edeskäypä_ (hiukan alakuloisesti, ikäänkuin hänen mieleensä muistuisi jokin pettymys, jonka kuitenkin aika on lieventänyt). Ei herra: hänellä on sama ammatti kuin herrallakin. Hän on asianajaja, herra.
_M'Comas_ (hämillään). Pyydän tuhannesti anteeksi.
_Edeskäypä_. Ei haita, herra. Aivan luonnollinen erehdys, herra. Usein olen toivonut, että hän olisi valinnut jonkun muun toimen. Siten hän paljoa pikemmin olisi ansainnut leipänsä, herra. (Syrjään Valentinelle, joka jälleen etsii jotakin.) Suola on teidän vieressänne, herra. (Jatkaa). Niin, herra: minun täytyi elättää häntä, kunnes hän oli seitsemänneljättä vanha. Mutta nyt hänellä on hyvä toimeentulo, herra, erittäin hyvä todellakin, herra. Ei ainoatakaan asiaa alle viidenkymmenen guinean, herra.
_M'Comas_. Kansanvaltaisuutta, Crampton, uudenaikaista kansanvaltaisuutta!
_Edeskäypä_ (tyynesti). Ei, herra, ei se ole kansanvaltaisuutta. Vain sivistystä, herra. Oppia, herra. Ensin Cambridgen koulu, herra. Sitten Sidney Sussexin korkeakoulu, herra. (Dolly vetää häntä hihasta, ja hän kuiskaa, kumartuessaan alas). Sokerijuomaa, neiti? Heti, neiti. (McComasille). Onneksi hänelle, herra, sillä hänellä ei koskaan ollut halua oikeaan työhön, herra. (Menee hotelliin, seura on hiukan hämillään hänen poikansa suuruudesta.)
_Valentine_. Kuka meistä uskaltaa enää tilata häneltä mitään!
_Dolly_. Toivottavasti hän ei pannut pahakseen, vaikka lähetin häntä hakemaan sokerijuomaa.
_Crampton_ (itsepäisesti). Koska hän on kippari, niin hänen velvollisuutensa on palvella. Jos te olisitte kohdelleet häntä niinkuin kipparia ainakin, niin hän olisi pitänyt suunsa kiinni.
_Dolly_. Sehän olisi ollut ääretön vahinko! Ehkäpä hän antaa meille suosituksen poikansa luo ja hankkii meille pääsyn Lontoon seuraelämään. (Edeskäypä palaa tuoden sokerijuomaa.)
_Crampton_ (murahtaa halveksivasti). Lontoon seuraelämä! Lontoon seuraelämä! Sinä et sovi mihinkään seuraelämään, lapsi.
_Dolly_ (suuttuen). Kuulkaahan, Mr Crampton. Jos te luulette --
_Edeskäypä_ (lempeästi, Dollyn vieressä). Sokerijuomaa, neiti.
_Dolly_ (säpsähtää, tulee taas hyvälle tuulelle vedettyään syvältä henkeään ja sanoo herttaisesti). Kiitos, rakas William. Te tulitte juuri parhaaseen aikaan. (Juo.)
_M'Comas_ (yrittää uudestaan johtaa keskustelua rauhallisemmalle alalle). Jos saan luvan vaihtaa keskusteluainetta, neiti Clandon, niin pyytäisin saada kysyä, mitä uskontoa Madeirassa tunnustetaan?
_Gloria_. Luullakseni Portugalin uskontoa. En ole koskaan kysynyt.
_Dolly_. Paaston aikana tulee palvelusväki sisään ja polvistuu maahan ja tunnustaa kaikki mitä he ovat tehneet, ja silloin sitä täytyy olla anteeksi antavinaan. Onko sellaista tapaa Englannissakin, William?
_Edeskäypä_. Ei se ole tavallista, neiti. Se voi kyllä tapahtua muutamilla seuduilla; mutta minä en ole koskaan sitä nähnyt, neiti. (Tarkkaa Mrs Clandonia, kun nuori edeskäypä tarjoo hänelle salaattia.) Rouva haluaa salaattia ilman mausteita. Minä olen varannut sitä erikseen rouvalle. (Nuorelle ammattiveljelleen kehoittaen häntä tarjoamaan Glorialle). Tältä puolen, Jo. (Hän ottaa erityisen salaattikulhon tarjoilupöydältä ja asettaa sen Mrs Clandonin lautasen viereen. Tehdessään sen huomaa hän, että Dolly irvistelee.) Vain hiukan krassaa, jota epähuomiossa on joutunut joukkoon. (Ottaa hänen salaattinsa pois.) Kiitos, neiti. (Nuorelle edeskäyvälle, käskien häntä tarjoamaan Dollylle uutta). Jo. (Jatkaa). Enimmäkseen kaikki kuuluvat Englannin valtiokirkkoon, neiti.
_Dolly_. Englannin valtiokirkkoon! Kuinka suuri jäsenmaksu siinä on?
_Crampton_ (nousee kiivaasti yleisen hämmästyksen vallitessa). Tästä te näette, miten minun lapseni ovat kasvatetut, McComas. Te näette ja kuulette itse. Minä vaadin teidät kaikki todistajiksi -- (Hän huutaa ja on vähällä lyödä nyrkkinsä pöytään, kun edeskäypä ottaa varmuuden vuoksi pois hänen lautasensa.)
_Mrs Clandon_ (lujasti). Istu, Fergus. Ei ole vähintäkään syytä tuollaiseen vihanpurkaukseen. Muista, että Dolly on vieras täällä. Istu alas, ole hyvä.
_Crampton_ (alistuu vastahakoisesti). Pitääkö minun todellakin istua alas ja kärsiä tällaista. Sitä minä suuresti epäilen.