Part 4

Oldsur. Herra! se sana artikeli on meille lain-oppineille hyvin tuntematoin ja sitä käytetään ainoastaan _in foro theologico_. Romalainen oikeus-oppi ei siitä tiedä mitään. Se jaetaan ainoastaan _in libros, capita et paragraphos_. Jos herra lukisi läpi _Codicem, Pandectos, Institutiones, Novellas_, ja katsoisi tarkasti, niin saisitte nähdä ett'ei missään kohdin löydy sanaa: artikeli. Ennen menetän vaikka virkani, kuin käytän sanaa: artikeli. Mutta missä asiassa kysytte minulta neuvoa?

Bielgeschrey. On muuan ihminen, joka on salaa kihlannut tyttäreni ja on saanut häneltä useita kirjettä, joissa tyttäreni vakuuttaa häntä rakkaudestaan, kaikki tämä on tapahtunut aivan minun tietämättäni. Minä naittaisin tytärtäni toiselle, hyvän miehen pojalle. Tyttäreni sitä ensin hämmästyy, mutta viimein hän suostuu siihen, jonka olen valinnut vävykseni. Toinen kuulee tästä kuihkauksen ja uhkaa minua oikeuteen, pitäen tyttäreni kirjeitä todistuksina. Sellaiset uhkaukset eivät paljo merkinne, herra asian-ajaja? Mutta peloittaakseni häntä riidasta, olen minä ylöspannut kirjeen hänelle.

Oldsur. Ylöspannut! Mitä se on? Ylöspanna merkitsee nostaa ylös; se saattaa myös merkitä panna kokoon.

Bielgeschrey. Luulen itse ilmi-perkeleen tulleen tänne asian-ajajan haamussa.

Oldsur. Herra! Puhukaa siis selvemmästi. Tahtoiko herra sanoa: panna kokoon.

Bielgeschrey. Niin, niin! Minä olen kirjoittanut kirjeen valmiiksi.

Oldsur. Semmoinen kirje pitää kirjoitettaman ymmärryksellä, jos se on voiva peloittaa hänet riidasta. Näyttäkää minulle kirje!

(Hän lukee).

Bielgeschrey. Eikö se ole hyvä kyllä?

Oldsur. Hui, hai! herra kulta! Muita temppuja lisäksi. Minä sepitän herralle sanat kirjeesen, joka paremmin puristaa.

Bielgeschrey. Niin haluatteko siis sepittää minulle sanat.

Oldsur. Jos herra tulee toimeen sillä Espanjalais-tavalla, jonka me asian-ajajat olemme ottaneet sanoja sepittäessämme, joka on hyvin lyhyt ja hyvin ytimekäs.

Bielgeschrey. Jota lyhyempi, sitä parempi; sillä aika on kallis minulle, jolla on paljo toimittamista.

Oldsur. Kah, se on hyvä että herra ymmärtää asian. (Lyöpi Bielgeschreytä olkapäähän ja sanoo) Oletteko kirjoittaneet?

Bielgeschrey. Ettehän te ole minulle mitään sanoneetkaan vielä.

Oldsur. Noh, hyvä herra! Kun minä lyön teitä olkapäähän, niin merkitsee se, että teidän pitää kirjoittaa hengen arvonimi. Mikään keino ei saata olla parempi ja lyhyempi kuin tämä.

Bielgeschrey. Hyvänen aika! semmoisia uusia tapoja! Hyvä kyllä, kun sen vaan tietää. Minä kirjoitan suoraan arvonimen.

Oldsur. Hyvä. Haluaako herra nyt kirjoittaa: "Koska seignör Leander" -- Onko kirjoitettu?

Bielgeschrey. On!

Oldsur (viheltää). Onko kirjoitettu?

Bielgeschrey. Mitä vielä?

Oldsur. Noh, herra! kun minä vihellän, merkitsee se kommamerkin.

Bielgeschrey. Hiiden hullutusta; nyt minulla on kommamerkki.

Oldsur. Seignör Jeronimon poika, asuva -- Tvi (sylkee). Onko kirjoitettu?

Bielgeschrey. Hän ei asu Tyessä. Hän asuu tässä kaupungissa.

Oldsur. Noh, herra! Kun minä sylen ja sanon tvi, on se yhtä kuin nimittäisin sen kaupungin, jossa se riitaveli asuu. Minä näen herran ei ymmärtävän uutta tapaa sanain sepityksessä, vaan herra voipi sen aivan heti oppia ja sitte alinomaa sitä käyttää, kun hän sanostelee asiamiehensä kirjoitettavaksi, sillä keino on vallan sovelias niille ihmisille, joilla on paljo toimittamista. Mikä teillä nyt on?

Bielgeschrey. Jeronimon poika, asuva tässä kaupungissa.

Oldsur. Hyvä. (Viheltää). Onko kirjoitettu?

Bielgeschrey. On, kommamerkki.

Oldsur. Viime vuonna minulta -- (Nykäsee tukasta). Onko kirjoitettu?

Bielgeschrey. Häh! Miksikä te revitte minua tukasta?

Oldsur. Noh, se merkitsee sulkumerkit tai _parenthesis_.

Bielgeschrey. Noh, saitkos tuosta vetimesi! (Lyöpi korvalle). Kas tuo merkitsee: _Claudatur Parenthesis_.

Oldsur. Te olette todistajina mitenkä minua on kohdeltu. Minä haastautan teidät oikeuteen.

Bielgeschrey. Ja minä annan teille vasta-haaston.

Oldsur. Minä näytän toteen, sen olevan yleisen tavan asian-ajajilla ulkomaalla näin saneskella kirjoitettavaksi.

Bielgeschrey. Ja minä näytän toteen, teidän olevan peijakkaan ja vielä muittenkin, jotka pitävät sellaista tapaa.

Oldsur (nipistää Pernillaa korvasta). _Antestaminor!_

Pernilla. Ai, ai, ai!

Bielgeschrey. Hurtta! teetkö väkivaltaa huoneessani.

Oldsur. Oletteko te hyvä mies ja ette tiedä, mitä _Antestaminor_ merkitsee, ja että Romalaisen oikeus-opin mukaan nipistetään ihmisiä korvasta sanoen: _Antestaminor_, kun niitä vaaditaan vieraiksi-miehiksi.

Bielgeschrey. Tiedätkö, että Romalaisen oikeus-opin mukaan tuommoisia heittiöitä ajetaan ovesta ulos, jos niitä tulee kunnon ihmisen huoneesen ilvehtimään. (Oldsur ajetaan ulos ovesta). Enkö minä ole onnettomin ihminen mailmassa! Onnettomuutta ja mielen-karvautta sataa virtana päälleni. Kuin paljo olenkin hikoillut ja häälännyt koko päivän, niin ei ole kuitenkaan minkäänlaista tullut valmiiksi. Lieneehän niitä monellaisia pahoja henkiä; toiset estävät ihmisiä jumalanpelosta, toiset estävät heitä toimituksista. Sellainen pahuus lienee tänä päivänä vallinnut minun huoneessani ja asettaunut eteeni juuri nyt kuin minulla on toimittamista, pannakseen enemmin estekiviä tielleni. Sama pahahenki on valinnut tuon kirotun asian-ajajan tänne tulemaan. Tämä päivä on häijysti varastettu minulta. Ken voisi sanoa: huomennakin tulee yhtä pitkä päivä; mutta uusi päivä, uusia toimituksia; yhtä pitkä kuin päivä, yhtä suuria toimituksia. Mitä teen minä? Hirtänkö minä itseni? Mutta minulla ei totisesti ole aikaa hirttämäänkään itseäni. Minä otan kelvollisen asian-ajajan, joka saattaa kirjoittaa kaikki mitä minä tahdon.

Pernilla. Totisesti, tämä päivä on ollut juuri kuin lumottu.

Bielgeschrey. Et sinä usko, Pernilla, kuin tukala minulle on elämä.

Pernilla. Eihän se ole kummakaan; sillä ensinnäkin on herralla kahden miehen työ, jonka herra kyllä voisi toimittaa, jos ei olisi noita tuhannen täytisiä esteitä, joita tulee joukottain. Tänä päivänä ei ole ollenkaan oikea suunta. Minä luulen tosiaan että joku, jonka herra on ajanut pois, on pannut nuo ihmiset matkaan, niin kostaakseen! sillä... mutta kah, silmäänikin, eikö meillä taas ole uusi piru niskassa.

Kymmenes kohtaus.

Oldsur, (tulee sisälle, musta luorihuivi kaulassa ja päässä vanha musta peruukki, jossa on pitkä palmikko). Entiset.

Oldsur. Anteeksi, armollinen herra! että rohkenen astua sisälle.

Bielgeschrey. Niinkö te murratte itsenne sisälle arvosain ihmisten huoneesen, edeltäpäin itseänne ilmoittamatta.

Oldsur. En uskaltanut naputtaa, hyvinkorkia-arvoisuutenne, sillä se olisi kovin rohkeaa.

Bielgeschrey. Kovin rohkeaa... Mitä teillä on täällä tekemistä?

Oldsur. Olen kuullut että herralla on paljo toimittamista.

Bielgeschrey. Ja juuri sen vuoksi tulette te minulta aikaa menettämään.

Oldsur. Varjelkoon Jumala! vapaasukuinen herra! _per contrarium, per contrarium_, teidän korkea-arvoisuutenne.

Bielgeschrey. Sellainen arvonimi ei kuulu minulle.

Oldsur. Älkää sitä sanoko, armollinen, älkää sitä sanoko!

Bielgeschrey. Luulen lemmon tuoneen minulle tuon veinarin niskaan.

Oldsur. Herran ei pidä suuttuman, muistakaa toki että olen oppinut mies.

Bielgeschrey. Ei suinkaan teillä ole ollut paljo hyötyä opistanne.

Oldsur. Huomatkaa toki teidän arvoisuutenne, että ymmärrän enemmän kuin neljä kolmatta kieltä.

Bielgeschrey. Täällä oli nykyjään samallainen pärisijä, joka sanoi taitavansa kaksikymmentä kieltä, ja tuskin hän sentähden taisi mitään.

Oldsur. Vaan niin ei ole minun laitani, minä en tahdo kiittää itseäni, mutta olen kelvollinen mies ja patricius synnyltäni.

Pernilla. Mikä se patricius on?

Oldsur (Oldsur suutelee Pernillan esiliinaa). Alimmainen palvelijanne, armollinen ryökynä!

Pernilla. Herranen aika, semmoisia arvonimiä.

Oldsur. Pyydän nöyrimmästi anteeksi, ett'en ennen ole tehnyt kumarrustani.

Pernilla. Kaikki on annettu anteeksi.

Oldsur. Kaikkein ihmisten täytyy tunnustaa että minussa on tavattoman paljon oppia. Teidän armonne voi itse käsittää, että sillä, joka on ollut opissa Wittenbergissä, Helmstadtissa, Pragissa, Leipzigissä, Rostockissa, Königsbergissä, Nyrnbergissä, Heidelbergissa, Krakovassa, Landauissa, Tübingenissä, Urissa, Schweitzissä, Unterwaldenissa, Frankfurtissa Mainjoella, Frankfurtissa Oderjoella, Frankfurtissa Mosejoella, Mecklenburgissa, Grubenhagenissa, Kielissä, Zerbftissä, etcetera, etcetera, etcetera paitse useissa kymnasioissa. Minä sanon, teidän armonne voi helposti käsittää, että sillä, joka on ollut niin monessa yliopistossa, täytyy olla tavattoman paljo oppia ja tietoja. Eikö niin, armollinen ryökynä?

Bielgeschrey. Minä kuulen teidän oppineen jonnijoutavia ja että -- -- --

Oldsur. Anteeksi, hyvin korkea arvoisa, siveä patruuna! Ajatelkaa, että olen pitänyt enemmän kuin viisikymmentä luentoa, _tam privata quam privatissima_, niinkuin _Collegia practica, didactica, tactica, homiletica, exegetica, ethica, rhetorica, oratoria, metaphysica, chiromantica, necromantica, logica, talismanica, juridica, parasitica, politica, astronomica, geometrica, arithmetica_ -- -- --

Bielgeschrey. Lopeta hiidessä!

Oldsur. _Cronologica, horoscopica, metoscopica, physica tam theoretica quam practica_ -- --

Bielgeschrey. Annappa tänne keppini, Pernilla!

Oldsur. Semmoisissa tieteissä kuin _Institutiones, Codicem, Pandectas, jus naturae, jus civile, municipale, feodale, jus gentinm, jussusculum_ ja muissa senkaltaisissa.

Bielgeschrey. Keppiänihän minä tahdoin!

Oldsur. Älkää vihastuko, teidän armollisuutenne! olen tullut tänne hyvässä tarkoituksessa, tarjotakseni halpaa apuani, koska olen kuullut herralla olevan paljon toimittamista. Kun kerran tulen asiain perille, niin saadaan nähdä mikä mies minä olen.

Bielgeschrey. Kyllä tunnen hyvin vertaisenne, kun te saatte kerran sormenne asioihin, niin teitä ei enää saa niistä pois.

Oldsur. Minä en palveluksestani tahdo muuta kuin vaan ruuan, sillä minä palvelen _par honneur, par honneur_.

Bielgeschrey. Missä asiassa voitte te siis olla minulle avullisena?

Oldsur. Minä tahdon sitoutua kymmenessä minuutista kirjoittamaan koko arkin paperia.

Bielgeschrey. Se on liika paljo. Tuossa yksi arkki paperia koetteeksi.

Oldsur (Oldsur istuu ja on kirjoittavinaan).

Bielgeschrey. Haluaisin tietää, miten tämän käypi. Pitäähän minun katsoa, mitenkä tuo menettelee.

Oldsur (tulee Bielgeschreytä vastaan). Katsokaa, teidän arvoisuutenne! minä olen tehnyt tehtäväni pikemmin kuin luvattu oli.

Bielgeschrey. Voi päiviäni! Kaikkia täytyy nähdäkseni. Hän ei ole tehnyt mitään, vaan mustannut paperin. Missä minun keppini?

(Bielgeschreyn juostessa keppiä hakemaan, konttii Oldsur pöydän alle, ja Bielgeschreyn sekä Pernillan joutuessa kyökin ovelle, kulkee Oldsur pöytäneen toiselle puolelle; molemmat juoksevat Oldsuria kohti, mutta hän kaataa pöydän paperineen ja rientää ulos).

Bielgeschrey. Voi, Pernilla! Tämä vahinko on pahin kaikista. Katso nyt! kaikki paperini ovat maassa lattialla! Nyt ei ole henkeni markan arvoinen.

Pernilla. Voi, herra! Älkää olko millännekään. Kyllä me ne taas järjestämme. Mutta minä otan selvän mitenkä tämän asian laita on. Kuolemaksenikin on joku tämän laittanut näin.

Bielgeschrey. Voi! voi! en minä jaksa enää.

Pernilla. Ai, herraseni! Menkää ylös ja paneukaa vähän levähtämään sängylle. Minä näen, herra on vähä huonolla päällä. Voi herra rukka! Tehkää niinkuin nöyrimmästi pyydän. Minä panen puolessa tiimassa kaikki jälleen järjestykseen.

Bielgeschrey. Niin tehnen; sillä minä en voi seisoa jaloillani.

(Menee pois).

Pernilla. Hyvästi käypi. Nyt menen Madlenan kamariin puukhollarin tykö, ja käsken hänen ystävineen kello seitsemän ajaksi, joka on siitä jälkeenpäin kun Leander on päättänyt avioliittokirjansa, sillä minä pakotan herran joutumaan Leanderin kanssa juuri pelosta Leanderin tähden. Ja kun oikea mies sitte tulee, tulee tästäkin lemmonlainen asia. Mutta minä pakenen talosta neidon kanssa. On se kuitenkin lemmon mies tuo Oldsur. On se tehnyt monta juonta täällä ja ulkomaalla. Viime temppu oli aivan hänen oma keksimänsä. Sillä voitimme asian; sillä nyt ei kestä herran pää puhua puukhollarin kanssa. Ei ketään ole niin helppo narrata kuin malttamattomia ihmisiä, kun niille laittaa toimituksia ja vastuksia.

KOLMAS NÄYTÖS.

Ensimäinen kohtaus.

Bielgeschrey, sitte Leonard.

Bielgeschrey. Minulla on ollut paljo tukaloita päiviä mailmassa, mutta ei yhtään sellaista kuin tämä. Puolikin sellaisista vastuksista voisi panna lujemmankin pään pyörälle. Toinen tuleepi ja palkkaupi minulle vävyksi, toinen repii minua tukasta ja sanoo: se merkitsee parenthesis. Kolmas kirjoituspöytäni kanssa ympäriinsä. Pahat ihmiset kaiketi ovat tämän nostaneet päälleni. Pernilla ottaa kyllä selvän tästä asiasta. Jos ei minulla olisi sitä piikaa, niin minä kokonaan menehtyisin. Hän on minulla apuna. Hän surkuttelee minua toimituksissani, ja varmaan tiedän, että nämä vastukseni käyvät hänen sydämelle yhtähyvin kuin minun omanikin. Emännöitsijä Madlenasta ei minulla taas ole mitään hyötyä. Sillä hän kulkee alinomaa naimisajatuksissa. Ja kun mies ei ole hänelle kohta oksalta otettavana, tuimistuu hän vihaiseksi kuin pippuri. Hiisi, jos olisin erilläni tästä kummituksesta. Voi, jos saattaisin pitää hänelle tänä iltana häät samassa kuin tyttärelleni. Mutta tuolla näen veljeni Leonardin tulevan. Hyvää iltaa, _mon frère!_ minä otin rohjetakseni lähettää teitä käskemään.

Leonard. Niin, mitä tämä merkitsee? Teillä ei ole juuri tapana lähettää minua käskemään. Ettekö voi hyvin?

Bielgeschrey. En, minä kohta kuolen mielen karvaudesta. Huoneeni on ollut täynnänsä hulluja ja hurjia ihmisiä, jotka ovat kavalasti tulleet tänne, tekemään minulle mielenharmia ja estämään minua toimituksistani. Tähän luulen seignör Suukkosen olevan syynä.

Leonard. Mitä pahaa olette siis hänelle tehneet, joka olisi pakottanut hänen sellaisiin?

Bielgeschrey. Kun minä en tahtonut kuulla riitaa, niin pitkää kuin nälkävuosi on, jota hän kertoi toisna päivänä.

Leonard. Noh, miksi ette tahtoneet kuunnella hänen puhettansa?

Bielgeschrey. Onko minulla aikaa sellaisia kuunnella, _mon frère?_

Leonard. Se on totta, _mon frère!_ Teillä ei ole koskaan aikaa, vaikka teillä ei ole koskaan mitään tekemistä.

Bielgeschrey. Älkää pilkatko, _mon frère!_ miksikä minä pitäisin neljää kirjuria, jos ei minulla olisi toimittamista?

Leonard. Jos sanoisitte minulle mitä toimituksia ne ovat!

Bielgeschrey, Jos lukisitte tähdet taivaalla?

Leonard. Sanokaapa nyt yksikään näitä kalliita toimituksia! Mitä olette te toimittaneet tänä päivänä?

Bielgeschrey. Aivan paljasten toimitusten tähden en ole saattanut toimittaa mitään koko päivään.

Leonard. Niin luulen, että olisitte voineet sanoa eilen, ja samoin toissa päivänäkin.

Bielgeschrey. Ei muuta kuin viisi kutsukirjettä, jotka olen kirjoituttanut, mutta joita ei ole ollut minulla aikaa lähettää postissa menemään.

Leonard. Mitä kutsukirjeitä ne ovat?

Bielgeschrey. Tyttäreni Leonora naidaan tänä iltana. Siitä syystä olen lähettänyt käskemään teitä, _mon frère_.

Leonard. Kenelle Leonora naidaan?

Bielgeschrey. Puukhollari Eerikki Matinpojan vanhimmalle pojalle, Pekalle.

Leonard. Hoh! Leikkiäkö laskette? Annatteko tyttärenne kirjakoille?

Bielgeschrey. _Mon frère!_ Täytyyhän minun ottaa vävy, joka voipi olla minulle avullisena toimituksissani.

Leonard. Luetelkaapa minulle muutamia niistä toimituksista.

Bielgeschrey. Jos te tahdotte kiusata minua, niin olkaa hyvä ja lykätkää se toiseen päivään! Sillä tänä päivänä en voi kärsiä enempää.

Leonard. Jos minun pitää puhua tyttärenne parhaaksi, niin pitää sen tapahtua tänä päivänä, sillä huomenna on jo myöhäistä.

Bielgeschrey. No, mitä on teillä sanomista siitä naimisesta?

Leonard. Se on teidän suvullenne kokonaan sopimatonta.

Bielgeschrey. Eikö puukhollari ole hyvä mies?

Leonard. Ei nuorelle neidolle sellaisessa säädyssä, ja niin opetetulle. Varmaan tiedän hänen siitä surevan itsensä kuoliaaksi. Minä en tunne miestä, vaan olen kuullut hänestä puhuttavan.

Bielgeschrey. Te erehdytte, _mon frère!_ Tyttäreni suostuu siihen yhtähyvin kuin minäkin. Heti nähtyään rakastui Leonora häneen niin, etten saanut ollenkaan rauhaa, ennenkuin lupasin tehdä tänä iltana avioliittokirjan.

Leonard. Sitä ette saa minua ijankaikkisuudessakaan uskomaan. Se ei sovi luontoonkaan.

Bielgeschrey. Niin minä autan teidät heti tästä unennäöstä. Leonora ja Pernilla tulkaat sisälle!

Toinen kohtaus.

Leonora morsianvaatteissa. Leonard. Bielgeschrey. Pernilla.

Bielgeschrey. Tyttäreni! Setäsi ei voi uskoa, että tämä naiminen on sinulle sovelias. Hän luulee sen olevan säädyttömän perheellemme, ja on saanut minua luopumaan lupauksestani.

(Leonora ja Pernilla itkevät).

Leonard. Enkö minä sitä arvannut, _mon frère!_ ettei hän ole suostunut muuten kuin pakolla. Kah, kuinka liikutetuksi hän tuli kuultuaan pelastuksensa.

Bielgeschrey. Miksikä sinä itket, lapseni?

Leonora. Eikö minulla ole syytä itkeä? Minä vannon siihen mikä kalliinta on, etten tahdo ottaa ketään muuta miehekseni kuin puukhollari Pekka Eerikinpojan.

Pernilla. Jos tämä naiminen hajoupi, niin minä jätän herran talon.

Bielgeschrey. Ha, ha, ha! Noh siitähän sen kuulette, _mon frère!_ Älä ole milläsikään tyttäreni, sen sanoin vaan koetellakseni sinua.

Pernilla. Mutta miksikä on Leonard herra niin paljo tätä naimista vastaan?

Leonard. En ole nyt enää, Pernilla, kun kuulen hänen itsensä tähän suostuvan.

Leonora. Te olette hyvin järkevä mies, setä kultani!

Leonard. Te olette valinneet hyvästi, lapseni!

Pernilla. Hän on keksinyt lasku-opin säännön, nimeltä _regula S:t Petri_.

Leonard. Hei, onhan siinäkin miettimistä!

Pernilla. Jos ei hänellä olisikaan varoja, niin voipi hän elättää mamselin kynällään ja krihvelillään?

Leonard. Mikä hätä sillä sitte on?

Pernilla. Hänen nepaimensa Jonas sanoo hänen parhaimmaksi luvun-laskijaksi koko kaupungissa.

Leonard. Hei, antakaa mennä, antakaa mennä, siinä on kylläksi.

Pernilla. Ja lupaa suudella hänen jalkapohjiansakin.

Leonard. Hei, aivan kylläksi, aivan kylläksi!

Pernilla. Hänen isänsä, isänisänsä, ja isänisänsä isäkin, ovat olleet opettajina puukhollari-keinossa, niin että hän voipi lukea kuusitoista sukupolvea puukhollareita.

Leonard. Antakaa mennä, antakaa mennä, antakaa mennä!

Pernilla. Niin että hänellä on ollut oppia jo syntyessäänkin.

Leonard. Se on totta. Leonora ei olisi voinut koskaan parempaa naimista saada. (Hiljaan). Oikein pyörryttää päätäni tämä elämä, että tuskin voin seisoalla pysyä. Kuitenkaan en voi saada sitä päähäni, että tässä on kaikki säntillään.

Bielgeschrey. Siitähän sen nyt näette, _mon frère!_ Te luulitte minun pakottaneen tytärtäni.

Leonard. Minulla ei ole sanaakaan sitä vastaan, kun isä ja tytär ovat yksimielisinä. Mutta tuolla tulee vieraita; lienee ylkämies, koska notarius on muassa.

Kolmas kohtaus.

Leander ja Oldsur puetut kirjakoiksi. Korsits (Leanderin setä) vanhana miehenä. Notarius. Muut henget viime kohtauksesta.

Bielgeschrey. Terve tulemanne, rakas vävyni.

Leander. Olen tullut tänne välipuheen mukaan, ja olen tuonut nepaimeni Jonaan, Candidatum puukhollari keinossa, niin myös rakkaan setäni Korsitsin kanssani läsnä olemaan tässä minun ottamisessa teidän sukunne jäseneksi; sillä minun isäni Eerikki Matinpoika ei voinut niin hyvästi, että olisi saattanut tulla tänä päivänä.

Bielgeschrey. Eikö tämä mies ole isänne? Minusta näyttääkin kuin ei hän olisikaan herra Eerikki Matinpoika itse.

Korsits. Ei, minä olen hänen arvotoin setänsä, mutta tulen hänen isänsä sijassa. Mutta tämä nuori Jonas Korsitsinpoika on minun oma poikani.

Bielgeschrey. Niin, lapsukaiseni, tehkäämme se lyhyesti; sillä minun aikani on tiukassa. Noh, menkää ja antakaa kädet toisillenne.

(Leander ja Leonora antavat kätensä toisilleen. Sitte toivottaa jokainen läsnä-oleva erittäin kumartaen onnea).

Korsits. Herra notarius! olkaa hyvä ja kirjoittakaa kirjaanne, että tänä päivänä on näitten välillä tehty avioliitto.

Notarius. Kun vaan saan tietää nimet.

Bielgeschrey. Minun tyttäreni on syntynyt tässä kaupungissa, on nyt kahdennellakymmennellä vuodella, ja ylkämies -- -- --

Leander. Kyllä minä sanon ne asiat itsestäni.

(Notarius kirjoittaa sen jälkeen kuin Leander hiljaan sanoo hänelle).

Korsits. Minä vakuutan herralle, veljeni pojan Pekan tulevan teille kuuliaiseksi vävyksi, joka hyvämielisesti tahtoo olla avullisena kalkissa toimituksissanne.

Bielgeschrey. Siksi olenkin ottanut hänen ennemmin kuin useita hyviä nuoria miehiä, varsinkin muuanta lieto herraa, jonka kanssa hän puolittain, minun luvattani, oli mennyt kihlauksiin, sama veinari on tänä päivänä uhannut minua oikeuden käymisellä, siksi olen kiirehtinyt avioltittokirjaa päättämään.

Korsits. Herra lanko on tehnyt siinä oikein; hän saapi nyt pitkän nenän.

Pernilla. Voi, suosiollinen herra! Olisi minulla nöyrimmästi pyydettävää teiltä.

Bielgeschrey. Mitä se on, Pernilla! Sinä tiedät, että minä teen vaikka mitä sinun tähtesi; sillä sinä olet palvellut minua uskollisesti ja rehellisesti. Entä kuin sinäkin tahtoisit miehen?

Pernilla. En, suosiollinen herra! Ei ole se minulle, vaan tuolle Madlena raukalle.

Bielgeschrey. Jos se olisi pois koko talosta. Ei se ole minun syyni, ett'ei hän ole naituna. Enhän minä saata väkisen vetää miestä kenellekään lautaan. Joskus olen miettinyt kosioida hänelle miestä sieltä tahi täältä, mutta aina ovat toimitukset estäneet minun siitä.

Pernilla. Ei, tahtooko herra suosiollisesti kuunnella minua! Madlena on kihlauksessa.

Bielgeschrey. Kenenkä kanssa?

Pernilla. Yhden kanssa, joka on ylevämpiä kutsujamiehiä tässä kaupungissa. Me olemme käskeneet hänen tänne juuri nyt tähän aikaan pyytämään Madleenaa herralta, koska herra on päättänyt tiiman ajaksi luopua toimituksistaan.

Bielgeschrey. Sen olet hyvästi miettinyt, sillä muuten en tietäisi, milloin saisin siihen aikaa.

Pernilla. Minun luulleni voisi se tulla tänä iltana tehdyksi, kun notarius on täällä.

Bielgeschrey. Se olisi minusta sanomattoman hyvä. Herra Notarius, olkaa niin hyvä ja viipykää täällä vähä; tässä tulee kuka tiesi muutakin tekemistä.

Pernilla. Minusta näyttäisi se olevan kaikkein sopivinta herralle; sillä se on kuin löisi kaksi kärpästä samalla kerralla. Mutta tuolla totta tuleekin kutsujamies isänsä kanssa.

Neljäs kohtaus.

Pekka Eerikinpoika. Eerik Matinpoika. Entiset.

Eerikki Matinpoika. Tässä tulen minä poikaneni lupauksen mukaan kihlausta toteuttamaan.

Bielgeschrey (Pernillalle). Mitä se on: "Lupauksen mukaan?"

Pernilla. Niin se on kutsujan kielellä. Sellaisilla ihmisillä on hyvin paljo käyttösanoja, joilla tekemät puheensa pitkäksi. Niillä on omat puheenparret, niin esimerkiksi kutsuvat he talonpiikoja tyttäreksi. Kun hän on puhunut minun kanssani herrasta, niin on hän herranne ja isäntänne sijaan sanonut: teidän rakas isänne.

Bielgeschrey. Hei, sepä laadullista on!

Pernilla. Siksi tehdäänkin eroitus kutsujankielen ja muitten ihmisten kielen välillä.

Bielgeschrey (Eerikki Matinpojalle). Se on, herra, minusta hyvä! Minä vakuutan teitä morsiamen puolesta, että hän on hyvin ymmärtävä emännöitsijä.

Eerikki Matinpoika. Sitä en minä epäilekään; sillä sellaisesta hyvästä puusta kuin herra on, ei voi tulla muuta kuin hyviä hedelmiä.

Bielgeschrey (Pernillalle). Se on totta kuin sanoitkin. Näillä kylänkutsujilla on kummalliset puheenpartensa. Anna Madlenan tulla sisälle. (Eerikki Matinpojalle). Hyvä herra! minusta tuntuu kuin minulla olisi ollut kunnia nähdä teitä usein ennen.

Eerikki Matinpoika (Pernillalle). Mitä tämä on, hyvä lapsi! Hän puhuu kuin ei hän tuntisikaan minua; vaikka hän kuitenkin itse tänä päivänä on ollut minun tykönäni kosioimassa tyttärelleen.

Pernilla. Herra puukhollari, älkää pitäkö tätä pahana; niin puhuu herra satoja kertoja päivässä tuuleen, sillä hänellä on niin monta toimitusta päässä.

Eerikki Matinpoika. Ha, ha, ha!

Bielgeschrey. Tuleeko Madlena, Pernilla!

Pernilla. Hän tulee tuossa paikassa.

Eerikki Matinpoika (Bielgeschreylle). Rakas tyttärenne taitaa pukeuta.