Part 2

Bielgeschrey. Kuule! toimitukset eivät salli minun sinun kanssasi enää jauhata. Mene nyt kohta ja laita itsesi valmiiksi naimisiin tänä iltana nuoren puukhollarin kanssa. (Leonora menee itkien). Pernilla! mene sinä jälestä ja muistuta häntä kuuliaisuudesta, jota hän on itsensä tähden velvollinen isällensä osottamaan.

Pernilla. Siitä ei herran tarvitse epäillä. Tässä olen minä teille yhtä uskollinen kuin kaikessa muussakin.

Bielgeschrey. Kirjoittajat! tulkaa saliin, siellä saamme toimittaa asioitamme rauhassa.

(Kaikki pistävät kynät korvainsa taakse ja menevät).

Kahdeksas kohtaus.

Pernilla. Leonora.

Pernilla. Joka tahtoo jotakin veijausta tehdä, koettakoon ensin tulla sille mieliksi, jota aikoo pettää. Kun herrasväki talossa on jumalista, tekeyvät notkiat palkollisetkin jumalisiksi, ja onnistuvat sillä hyvästi, ja tekevät sitte mitä tahtovat. Kun isot ottavat kunniakseen juoda toisensa pöydän alle, tekevät palvelijat saman. Kun isolla herralla on tapana pitää tyhjästä asiasta isoa elämää, näemme palvelijainkin läähättävän ja pyyhkivän päästään hikeä, vaikk'eivät ole mitään toimittaneet. Notkia palvelija, joka tahtoo koirankuria harjoittaa, tutkikoon ensin herrasväkensä luonnon, ja tulkoon samanlaiseksi. Tämän minä olen havainnut ja siksi minä elämöin enimmin talossa, ja vähimmin toimitan, jonka tähden minua kaikista enimmin kuullaan. Kun herra valittaa töitänsä, valitan minä muassa; kun hän elämöipi, elämöin minä kanssa; kun hän pyyhkii hikeä päästään, pyyhin minä kanssa; kun hän toimitustensa vuoksi näkee hyväksi naittaa tyttärensä puukhollarille, kiitän minä sellaista naimista, vaikka se on minulle niin vähä mieleen, ettei kukaan olisi teille enemmän vihassa kuin minä, jos te, mamseli, tulisitte niin hulluksi, että haluaisitte sellaista mieheksenne.

Leonora. Sitä ei sinun tarvitse pelätä.

Pernilla. Anna sellaisen lurjuksen mennä ja naida vanha läkki-astia. Hän ei ole luotu olemaan semmoisen mamselin sylissä, ja onko teitä sitte luotu puukhollarin rouvaksi.

Leonora. Voi Pernilla! sinuun ainoastaan minä luotan. Mutta mikä on sinulla keinona, jolla voit saada tämän asian mitättömäksi ja auttaa minun ja Leanderin rakkautta.

Pernilla. Hei, mamseli! en minä sano keinojani, ennenkuin koko senaatti on koolla.

Leonora. Minä kuulen Leanderin palvelijoineen tulevan tänne tuossa paikassa.

Pernilla. Jospa ne tulisivat, sillä nyt on ainoa aika, jona saamme yhdessä tuumata tänä päivänä. Minä laitan tässä kaksoisten ristiäiset ja Leanderin mielipoika Oldsur saa olla apuna. Minä olen käskettänyt ne tänne. Mutta kah! tuolla ne tulevatkin.

Yhdeksäs kohtaus.

Leander. Leonora. Pernilla. Oldsur.

Leander. Voi rakkahin mamseli! Ei elämässäni ole vielä ollut minulla niin pahaa hetkeä kuin tämä, sitte kuin isältänne kuulin nuo kovat kiellon sanat.

Leonora. Voi Leander! ei ole ollut parempi minullekaan.

Pernilla. Kuulkaa, hyvät ihmiset! ei tässä ole aikaa pitää pitkiä kummin puheita. Minulla on päässäni joukko keinoja, jotka ovat saatavat liikkeelle.

Leonora. Annappa nyt kuulla tuo keinosi.

Pernilla. Keinoniko? Luuleeko mamseli yhden keinon piisaavan? Tässä toimessani on niin monta vaikeata, että olen monta kertaa ollut jättää koko puuhan silleen.

Leander. Noh, annappa kuulla mitä sinä olet keksinyt avuksemme.

Pernilla. Kuulkaa herra! taidatteko, jos tarvitaan, olla olevinanne kirjakoina? Siinä se pää-asia on.

Oldsur. Mitä hän ei taida, sen minä kyllä hänelle opetan.

Pernilla. Tunnetko Pietaria, Eerikki Mattisenin, puukhollarin poikaa?

Oldsur. Olen monta kertaa nähnyt hänet kadulla.

Pernilla. Hänenä koettakoon Leander olla, ja tulkoon herran tykö kosioimaan.

Oldsur. Tässä ensimäisessä kohdassa teen minä kaksi muistutusta. Ensiksikin on herra Bielgeschrey vasta puhutellut Leanderia, ja toiseksi tuntee hän puukhollarin, koska hän on sen vävykseen valinnut.

Pernilla. Molempain muistutustesi yli vedän minä piirun. Herra Bielgeschrey ei ole puhutellut Leanderia muuta kuin kerran. Ja vaikkapa hän olisi puhutellut häntä vielä kymmenenkin kertaa, niin ei herra Bielgeschrey häntä kuitenkaan tuntisi. Semmoinen mies, jonka päässä kuhisee niin monta toimitusta kuin muurahaisia pesässä, ei tunne niin helposti ihmisiä. Tuskinpa hän tuntee minuakaan välistä; sillä eileen seisoi hän kauvan ja puhutteli minua ja kutsui minua Madlenaksi. Ja Leanderi on menettelevä niin sekä vaatteissa että käytöksissään, että hän saattaa pettää kenen tahansa. Toisekseen olen saanut nuuskituksi, ettei herra ole koskaan puhutellut sitä nuorta puukhollaria, vaan ainoastaan hänen isäänsä. Etkö kuule minun tutkivan asioitani.

Oldsur. Otanpa niinkin sanani takasin. Kuulen sen kyllä käyvän laatuun. Mutta kun se oikea puukhollari tulee, niin tulee petos ilmi.

Pernilla. Tulkoon vaan, ei se tule sittenkään ilmi. Kun Leander on ensin ollut täällä, tulkoon sitte toinenkin kuin tahtoo.

Oldsur. Noh, se ei käy ollenkaan laatuun, jollei laiteta niin ettei oikea puukhollari tule sisälle.

Pernilla. Jos se olisi minun vallassani, niin ei minulla olisi ollut likimäärinkään niin monta keinoa mietittävänä. En minä voi estää häntä tulemasta sisälle; sillä minä en seiso aina portilla, ja renki on käsketty hänet sisälle päästämään. Mutta kuuleppas nyt, mitä on tehtävänä; Leander tulkoon tänne kello kahden aikana, joka on tiimaa ennen kuin toinen tulee, niin saapi hän herraa puhutella ja luvan tyttärestä. Mutta ennenkuin se nahjus tulee, niin kiedomme herran odottamattomiin toimituksiin, niin ettei hänellä ole aikaa Pietaria puhutella.

Oldsur. Luuletko siis hänen menevän pois ilman mitäkään?

Pernilla. Hän menee pois kyllä tyytyväisenä.

Oldsur. Noh, miten hiiden lailla voisi se tapahtua?

Pernilla. En minä ole vielä päässyt puoliväliinkään. Meillä on naimakiihkoinen emäntäpiika; sen nimi on Madlena, jolle herra on usein luvannut hankkia miehen; hänen panen minä siihen luuloon että puukhollari tulee häntä kosioimaan. Kun tämä nyt tulee, juuri kun herra on korviaan myöten toimituksissa, niin neuvon minä herraa päästämään mamselin puukhollaria puhuttelemaan, mutta mamselin sijaan vien minä sinne Madlenan, joka luulee häntä kosijaksensa.

Oldsur. Noh, totta jumalata! sinulla on kovin isoisia keinoja piijaksi, jona sinä olet. Mutta kun Madlena on joksikin ijällinen, kukatiesi ei puukhollari voisikaan rakastua häneen.

Pernilla. Jos ei hän rakastu häneen, niin se on sitä parempi, mutta jos hän päättää ottaaksensa hänen, jonka kyllä minä uskon, -- sillä sellaiset miehet katsovat rahaan ja varallisuuteen, -- niin saattaapi Madlenakin sillä tavalla tulla naiduksi, ja kometia päättyy sitä suosiollisemmasti, sillä se olisi minusta hyvin suotu, että Madlena tulisi naimisiin puukhollarin kanssa.

Oldsur. Ha, ha! ha! Mutta tässä näen minä vielä niin monta estettä, etten ollenkaan luule tämän asian käyvän hyvästi.

Pernilla. Kun minä vaan saan herran oikein keinotelluksi toimituksiin, en ollenkaan epäile hyvästä lopusta.

Oldsur. Mutta toimituksiin keinotteleminen saattaa juuri pahentaa asian, sillä hän lykkää häät vastaiseksi ja saapi sillä välillä tietää koko asian.

Pernilla. Siihen minä vastakeinon tiedän, sillä minä vannon, että Leander on väijyksissä näpistelläkseen mamselin pois, -- joka kyllä on totta, -- ja minä kehoitan herraa kiiruusti laittamaan häät. Ja kun minä olen herran salaneuvos, niin neuvottelen minä heti kohta Leanderin tuntemattomaksi vaatetettuna tänne, ja toinen ei tule, ennenkuin asia on päätöksessä. Ja tämän minä kyllä saan toimeen noitakeinoitta.

Oldsur. No, toivon onnea, Pernilla!

Pernilla. Luuletko itse saavasi olla sillä aikaa joutilaana.

Oldsur. Ei minulla näytä olevan tässä mitään tekemistä, jos et sinä aivo minuakin samassa naittaa ja yhtä aikaa saada kunnian tehdä kolmipuolinen liitto eli kolme naimisliittokirjaa.

Pernilla. No ei! mutta saat kyllä tekemistä. Sinun pitää kietoa herra toimituksiin ja rauhattomuuteen. Ensiksikin pitää sinun tulla tänne Leanderin käskyläisenä ja sanoa herralle, että Leander aikoo haastaa herraa oikeuteen, siksi että herra mielii antaa toiselle tyttärensä, jonka muka useissa kirjeissä on luvannut Leanderille. Kun hän sen saapi tietää, niin hänellä pää kihertyy, ja minä neuvon hänen kirjoittamaan konstillisen kirjeen Leanderille, sekä kysymään neuvoa joltakin asian-ajajalta, pitääkö hänen heti laittaa häät, saadakseen kaikki uhkaukset mitättömiksi. Muuta apua en sinulta vaadi, kuin sen, että vaan saat herran kiusallisiin toimituksiin.

Oldsur. Mutta asian-ajaja saattaa tultuaan sanoa, ettei herran pidä olla milläänkään, sillä uhkauksista ei ole mitään pelkoa.

Pernilla. Siksipä sinun pitää olla asian-ajajanakin ja panna asia niin hullulle kannalle, ettei herra tule siitä hullua viisaammaksi. Jos keksit vielä muita keinoja, jotka häneltä ajan hukuttaa, on se sitä parempi. Siliä tuskastuminen ja puuhaaminen ovat pyörät, jotka panevat meidän koneemme liikkeelle.

Oldsur. On se tuhannen kone. Oikein tulen minä pyörälle päästä, kun kuulen kaiken sen, mistä se on koottu. Piruako nuo vaimonpuolet eivät tekisi.

Pernilla. Olekin käsillä ja laita vaatteet, jotka tarvitaan, kyllä minä annan piikatyttösen kautta, joka minulta on, teidän molempain tietää, milloin on aika mihinkin leikkiin ryhtyä. Sinun pitää olla kolmena henkenä. Ensin Leanderin sanansaattajana, sitte asian-ajajana ja viimeksi parran-ajajanakin, sillä pitäähän hänen saada partansa ajetuksi tänä päivänä; tiiman perästä pitää sinun olla täällä kaluinesi. Minä panen sinun kamariin ja sanon sinulle, milloinka pitää tulla sisälle. Se on kaikki, mitä sinulla pitää olla päässä. Muusta minä itse pidän huolen.

Leander. Entä jos koko tuo kone hajoaa, mitäs sitte?

Leonora. Jos ei se onnistu, niin en minä jätä sittekään teitä Leander! Ennen minä menetän henkeni kuin otan tuon kirjakoin.

Pernilla. Ennen vääntäisin niskanne nurin, mamseli, kuin saisitte tulla Pekan rouva puukhollerskaksi.

Leander. Minä kiitän sinua innostasi ja uskollisuudestasi, Pernilla!

Oldsur. Hän kiittää siitä, että tuo aikoo vääntää hänen kultasensa niskat nurin.

Leander. Ei, Oldsur! Ei se niin ole ymmärrettävä.

Oldsur. Eikö tuota naimista Madlenan kanssa saattaisi jättää pois, ettei seikka olisi niin monimutkainen.

Pernilla. Etkö siitä saattaisi pitää suutasi kiinni, ja pitää vaaria ainoastaan siitä, mitä minä olen sinulle sanonut? Madlenau minä tahdon naimisiin samassa erään syyn tähden. Kun jotakin on tehtävänä, pitää se tehdä niin että se näkyy ja kuuluu. Menkää nyt tiehenne! (He yrittävät menemään). Elkääpä vielä! Tahtoisin nähdä, miten herra Leander menettelee kirjakoina ollessaan.

Leander. En totta maar' tiedä, ennenkuin Oldsur minua opettaa.

Oldsur. Jos voisin minä olla teidän sijassanne, ei olisi vaaraa. Näyttäkää kuitenkin mitenkä menetteleisitte, kun teidän pitää kuvailla semmoista miestä; pitäkää nyt minua herra Bielgeschreynä, jonka tytärtä pyydätte.

Leander. Minä tulen pappani käskystä, jolle te herra Bielgeschrey olette suosiollisesti ehdotelleet -- -- --

Oldsur. No -- oletteko te hulluna? Tuohan on kamarijunkkarin puhetta ja livertelemistä! Onko tuo koulumestarin käytöstä? Katsokaa nyt minua? Minä Petter Eerikki Matsen'in vanhin taimi, syntynyt Aabenraassa, tulen nyt tänne tänä päivänä sulkemaan halvinta itseäni teidän kunnioitettavan hyvän herran sulomieliseen suosioon, ja pyytämään aviokseni tätä teidän prima tytärtänne. Sekundaa ei, jonka teidän lempeytenne on luvannut minun rakkaalle isälleni Eerikki Matinpoika puukhollarille, sanoo Eerikki Matinpoika puukhollarille, soviteltavaksi, annettavaksi ja jätettäväksi minulle rakkaimmaksi aviopuolisoksi, ja se kohta vekselin näytettyä. Sen luen minä suosiollisen herran hyvyydeksi enkä omain tehtyin ansioini arvoksi eli palkinnoksi, sillä sen tunnustan, että kun panen oman mitättömyyteni sellaisen neidon rinnalle, jonka teidän suosiollisuutenne on mielistynyt saada minulle siirrettäväksi, niin en ole mahdollinen hänen kengänpaulojansakaan päästelemään, niin -- en voi muuksi tulla arvostelluksi _valore intrinseco_ kuin oikeutetuksi paperiseteliksi hopeakolikon verralla; samoin ja niinkuin liuskakivinen kirjoitustaulu on kokonsa ja painonsa suhteen arvoisampi krihvelipalasta, jotta siihen kirjoitetaan, samoin eikä muulla tavoin ovat tämän neidon siveys, sääty ja varallisuus arvoisemmat minun siveyttäni, säätyäni ja varallisuuttani. Hän on kirjoitustaulu ja minä aina kuolemaan asti hänen alamainen kirjoituskrihvelinsä. Ja nyt näin puhuessani pitää teidän alinomaa huiskuttaa oikeaa kättänne ja hyvin niellä sanojanne.

Pernilla. Kyllähän tuo on hyvä, Oldsur! Mutta älä toki ole niin ylellinen puheessasi.

Oldsur. No, no! saatetaanhan tuosta ottaa poiskin. Lähtekäämme nyt kotiimme.

(He menevät).

Kymmenes kohtaus.

Leonora. Pernilla.

Leonora. Voi, Pernilla! Minä pelkään ja vapisen ajatellessani kaikkea tätä. Ensiksikin pelkään keinon ei onnistuvan, ja toiseksi pelkään ihmisten jälkipuheita, että olen pettänyt isääni.

Pernilla. Voi, mamseli! Jos ei rakkaus ole tätä väkevämpi, niin kyllä minä keinon keksin; te erootte Leanderista, ja tulette Petter Eerikinpojan rouva Leonoraksi.

Leonora. Voi! ei, Pernilla!

Pernilla. Vai niin, mamseli. Sittehän emme tarvitseisikaan niin monia keinottelemisia.

Leonora. Voi, Pernilla! kuule minua.

Pernilla. Minä olen miettinyt sen asian, mamseli. Suuri synti on narrata vanhempiansa. Ja vielä vähän asian tähden.

Leonora. Vähänkö asian tähden, sanot sinä!

Pernilla. Tosiaan se lienee vähäinen, kun epäilette käyttää pientä sukkeluutta saadaksenne sitä -- -- --

Leonora. En ole sitä koskaan epäillyt, mutta sanon ainoastaan, että -- -- --

Pernilla. Hyvästi! puukhollarin rouva!

Leonora. Minä kuolen surusta.

Pernilla. Hyvästi! rouva kirjoitustaulu!

Leonora. Jos sinä jätät minun avuttomaksi, niin menetän itseni.

Pernilla. Minä olen teidän pyynnöstänne vaivannut päätäni, niin että olen tahtonut tulla hulluksi, ja sitte pidätte syntinä vähäistä viisautta.

Leonora. Minä? enhän suinkaan, auta minua, hyvä Pernilla!

Pernilla. Eiköhän isänne ole ennestään tuttu koko kylässä malttamattomuudestaan?

Leonora. Enhän ollenkaan epäile.

Pernilla. Eiköhän sellainen juttu tekisi häntä jälleen viisaaksi.

Leonora. Voi! Elä kiusaa minua kuitenkaan enää.

Pernilla. Onkohan kukaan suuremmassa vaarassa kuin minä, kun asia tulee ilmi?

Leonora. No etkö sinä suo minulle sitä anteeksi, Pernilla?

Pernilla. Suudelkaa siis kättäni ja anokaa minulta anteeksi.

Leonora. Aivan mieluisesti.

Pernilla. Noh! Niin! Nyt en enää ole suutuksissa. Mutta tuolla tulee Madlena. Alkakoon kometia hänen kanssansa.

(Leonora menee).

Yhdestoista kohtaus.

Pernilla. Madlena.

Pernilla. Noh, neitsy! Olkaa nyt hyvillä mielin. Teidän pelastuksenne aika on läsnä. Te tulette kukatiesi jo tänä iltana morsiussänkyyn.

Madlena. Voi, aivanko todestaan, Pernilla?

Pernilla. Kyllä se on varmaankin totta.

Madlena. No, kenenkä kanssa, Pernilla?

Pernilla. Kauniin, varallisen nuoren miehen kanssa --

Madlena. Minun sydämeni sykkyy sulasta ilosta.

Pernilla. Joka ymmärtää puukhollarin toimituksen. (Madlena itkee). Joka murtoluvuissa ja laskukeinossa on toinen Alexander Magnus, (Madlena itkee). Joka tuntee tabula-lukunsa niinkuin isämeitänsä.

Madlena. Voi, minun suloisin Pernillani! Sinä ilahutat sydäntäni.

Pernilla. Joka saattaa laskea sekä krihvelillä että pännällä kuinka monta vesihernettä on Kihlajärvessä. (Madlena itkee taas). Mutta herra on pyytänyt, että hänen pitää olla hänellä välistä apuna toimituksissaan.

Madlena. Aivan kernaasti pitäköön häntä päivällä, kun minä muuten saan pitää hänen -- -- --

Pernilla. Se on tietty. Kuka helsingissä ottaisi miestä muilla ehdoilla.

Madlena. No, onko se hyvän näköinen?

Pernilla. Se on niin hyvän näköinen, että oikein hämmästyin nähdessäni hänen. Sillä hänellä on muoto ja silmänluonne juuri kuin sillä, joka on saanut laudaturin mainesanan, ja hän kättelee niin sievästi ja tasaisesti, juuri kuin hän astuisi ruumiinsaatossa.

Madlena. Mutta onko hänellä mitään tarjoomista?

Pernilla. Sen saatte kyllä tietää, kun tulette naimisiin hänen kanssansa; muuten jos ei hänellä olisi ollenkaan varoja tarjona, voisi hän kuitenkin kynällään ja krihvelillään aivan runsaasti holhoa teidät.

Madlena. Mutta pelkään, Pernilla, että herra sen asian taas unhottaa.

Pernilla. Hui! Hai! se on päätetty asia. Se vaan puuttuu, että tekin puhuttelette häntä ja annatte hänelle suostumuksenne. Ja jos ei se teille kelpaa, niin kyllä minä otan hänen.

Madlena. Et hiidessäkään ota, minun edestänihän herra on kosioinut.

Pernilla. Mutta jos niin on, ettei hän tyytyisi teihin, vaan näkisi teidät jo joksikin vanhaksi, ettehän siitä pahastuisi, jos minä ottaisin hänet?

Madlena. Kuinka vanhaksi minun sitte luulet?

Pernilla. Olettehan neljänkymmenen vuoden ikäinen.

Madlena. Itsekin luulin ennen niin olevani, mutta nykyjään olen katsellut ja havainnut, niin totisesti kuin olen rehellinen ihminen, etten ole kolmeakymmentä vuotta vanhempi, sillä sen todistaa isävainajani käsikirjoitus, joka ei valehtele.

Pernilla. Pianhan sitä ihminen erehtyy. Minua nyt pidetään neljänkolmatta vanhana, mutta sen pidän varmana, että kun minäkin olen naitavana, ja katson perään, niin näen minäkin isävainajani kädestä, etten ole kuin kuudentoista vanha. Sisareni Anna oli myös erehtynyt, mutta kokonaan toisinpäin. Hänelle tuli ylkämies, kun hän luultiin olevan neljäntoista vuotta; häntä pidettiin kovin nuorena naitavaksi; mutta kun katsottiin kirjaan, nähtiin hän kahdeksantoista vanhaksi.

Madlena. Niin näet sen nyt kuinka siinä saatetaan erehtyä, Pernilla! Mutta milloinka hän tulee tänne?

Pernilla. Hän tulee kello kolme puolenpäivän jälkeen. Parasta on, että neitsy menee pukeumaan. Muistattehan muuten, mitä olette minulle luvanneet, sillä minä olen saanut herran tähän toimeen.

Madlena. Nuo viisikymmentä riksiä kyllä saat. Tuossa on käteni.

(Antaa kättä).

Pernilla (itsekseen). Jo nyt on asia alussa. Kyllä se on suuri almu hankkia tälle tytölle miestä. Enpä ole vielä tuntenut ketään naimakiihkoisempaa. Jos nyt ainoastaan ikä estäisi häntä naimisesta, menisipä vaikka käräjiin ja vannoisi itsensä hiiteen, vakuuttaen itsensä ei olevan kolmeakymmentä vanhempi. (Madlenalle). Mutta lähdetäänpä kamariin, neitsy!

TOINEN NÄYTÖS.

Ensimäinen kohtaus.

Bielgeschrey. Kristo Piirustin. Lauri Läkkinen. Kalle Kyneliin. Jönssi Santanen. Penttilä. Anni.

(Bielgeschrey tulee tupaansa, kynä korvan takana, ja ne neljä kirjoittajaa seuraavat jälessä, samoin kynät korvain takana; Pernillallakin on kynä korvan takana).

Bielgeschrey (pyhkien hikeä otsastansa). Pernilla!

Pernilla. Mitä, herra!

Bielgeschrey. Minulle muistuu vielä mieleen se veinari, joka sanoi, ettei minulla ole toimittamisia.

Pernilla. Semmoisesta lörpötyksestä voipi tulla hulluksi

Bielgeschrey. Minä olen käynyt Eerikki Matinpojan luona, Pernilla!

Pernilla. Onko herra jo käynyt siellä? Se on minulle mieleksi. Lupasiko hän lähettää poikansa tänne kello kolmen aikana puolenpäivän jälkeen?

Bielgeschrey. Kyllä kaiketi hän silloin tulee tänne.

Pernilla. Minulla olisi niin hyvä halu nähdä häntä.

Bielgeschrey. Kello kolmen aikana saat hänen nähdä.

Pernilla. Minä toivon hänen tulevan jo ennenkin; sillä se on rakastuneiden tapa.

Bielgeschrey. En soisi hänen tulevan ennen sitä aikaa; sillä nyt pitää kirjoittaa neljä tai kuusi kutsumuskirjettä, jotka ovat lähetettävät postissa muutamille hyville ystäville.

Pernilla. Mutta ennättävätköhän ne tulla niin pian häihin.

Bielgeschrey. Eivät ennätä. Mutta se onkin vain tavan vuoksi. Eihän minulla ole aikaakaan häitä pitää. Eikä tässä pidetäkään muuta, kuin liittokirjat tehdään muutamain ystäväin ystäväin läsnä-ollessa. Mutta hyvä on mieleni, kun sanot tyttäreni tulleen parempiin ajatuksiin.

Pernilla. Hei, kyllä hän on hyvällä jälellä. Siksi on parasta takoa raudan kuumana ollessa ja tehdä liittokirja jo tänä iltana.

Bielgeschrey. Tänä iltana pitää kaikki olla päätöksessä, ja sitte saapi tuo kiiltonaama, joka täällä oli aamulla, pitkän nenän. Pernilla! istuppa sinäkin kirjoituspöytään, sinäkin saat kirjoittaa jonkun kopian.

Pernilla. Aivan niin, herra.

Bielgeschrey. Ottakaa saksenne, miehet! (kaikki ottavat komennon jälkeen sakset). Joko olette valmiit?

Kaikki. Se on leikattu.

Bielgeschrey. Kynät korvain takaa! (He ottavat kynänsä korvainsa takaa). Kastakaa kynänne! (He kastavat kaikki yht'aikaa. Bielgeschrey viskaa peruukkinsa pois). Kirjoittakaa: "Korkeimman tahdosta -- kommamerkki -- Oletteko kirjoittaneet? (He kirjoittavat ja kertovat sanat) -- tulee sulalla rakkaudella yhdistettäväksi kaksi henkeä avioliittoon -- kommamerkki -- Oletteko kirjoittaneet? (He kertovat taas). nimittäin vanhin tyttäreni Leonora ja seignieur Pekka Eerikinpoika puukhollari -- kommamerkki -- Oletteko kirjoittaneet? (He kertovat taas). Ja on siis minun nöyrä pyyntöni!!... Eivätkö kanat taas ole kyökissä. Se on tuhannen täytisen piika, tuo kyökkipiika. (Menee ulos ja tulee jällen takasin. Hänen ulkona ollessa, elämöivät he ja nakkelevat paperipalleillaan toisiaan). Niillä perkeleillä ei ole kuin yhtä ja samaa tehtävänä, ja kuitenkaan eivät saa kyökin ovea kiini. Koko talon kuorma on minun päälläni! Mihinkä te ennätitte? Lue Kristo Piirustin! (Kristo lukee alusta alkaen). Niin on minun nöyrä pyyntöni, että te tahtoisitte läsnä-olollanne kunnioittaa heidän avioliittokirjansa allekirjoittamista -- punctum -- Oletteko te kirjoittaneet? (He kertovat taas). Tämä avioliitto-klrja on päätetty tehtäväksi 1 päivänä huhtikuuta, _styli novi_." Oletteko kirjoittaneet? (He kertovat). -- punctum -- Onko se siinä?

(He kertomat: punctum).

Bielgeschrey (huutaa). Anni!

Anni (tulee). Mitä herra tahtoo?

Bielgeschrey. Kuule, Anni! Se pieni musta kana ei saa tulla muiden joukkoon. Kaikki muut tahtovat aina olla sen raukan niskoilla. Kuuletkos mitä minä sanon? sillä se kana on minun mielikanani. Sitte joulun on se antanut yli neljäkymmentä munaa, Kalle Kyneliin! Panethan sinä ylös kirjaan mitä kanat, hanhet ja kyyhkyiset antavat. Katsoppa pääkirjasta, kuinka monta munaa se pieni musta kana on antanut tänä vuonna.

Kalle. Niin se on kuin herra sanoo, neljäkymmentä munaa. Mitä muuta se on antanut, sitä ei ole pantu kirjaan.

Bielgeschrey. On totisesti paras sana, mikä minulla on. Pidä sinä sitä siis hyvästi silmällä, Anni!

Anni. Kyllä, kyllä, herra!

(Menee ulos).

Bielgeschrey. Kauvasko olette joutuneet, miehet? Jönssi Santanen lue kuultavaksi! (Jönssi lukee alusta alkaen). -- Parenthesis -- sillä asian on kiire eräiden syiden tähden -- Claudatur -- Oletteko kirjoittaneet? (He kertomat taas). Olen siinä vakuutuksessa että -- -- -- Eikö sieltä tule joku?

Pernilla. Tulee, vissiin se on kosiomies. Enkö minä tuota aavistanut että hän tulee liiaksi varhain.

Toinen kohtaus.

Leander ja Oldsur puetut kirjakoiksi. Entiset.

Leander (pitkään kumarreltuaan). Armias herra patruuni, Maecenas ja suosija! Juurikuin ja verrattomasti niinkuin riikinkukko, katsottuaan höyheniään, häpeää -- -- -- (Oldsur survasee häntä selkään ja kuiskuttaa hänelle). Mielin sanoa: kun se katsoo jalkojaan, häpeää se, kun taas katsoo höyheniään, pöyhistelee se, samoin aivan kun minä. Pekka Eerikinpoika, ansaitsematoin puukhollari -- -- -- (kirjoittajat alkavat tyrskyä).

Bielgeschrey. Mitä te tyrskytte siinä, lurjukset? Verratkaa, oletteko kaikki kirjoittaneet samalla lailla, sillä aikaa kun minä puhun tämän kanssa.

Leander. Aivan niin miettiessäni säätyäni, ansioitani ja varallisuuttani, minäkin häpeän kuin riikinkukko. Taas tutkiessani ja miettiessäni tulevaa lykkyäni ja onneani, pöyhistelenpä minäkin juurikuin riikinkukko. Sen luen ainoastaan armiaan herrani hyvyydeksi, enkä armollisten ansioini arvoksi tai valutaksi, että herra antaa minulle vähä-arvoiselle ihmiselle assignationin sellaisesta siveästä ja ylevästä neitsyestä, jonka kengännauhoja en ole mahdollinen päästelemään, sillä niinkuin lunastusseteli _valore intrinseco_ on kovan kolikon rinnalla, enpä toisin -- -- --