Part 3

_Eeva_ (pitää edelleen Margretea kädestä). Teidän sydämmenne on ollut sairas, mutta se pian paranee. Olkaamme ystäviä, Margrete.

(Suutelee häntä ja menee puutarhaan.)

_Margrete_. Hän on minun ystäväni, sen minä tunnen. -- Kunpa Knudsen nyt olisi täällä! Mutta parasta lie kumminkin, että saan aikaa miettiä.

(Menee.)

Lyngören ravintolan puutarha. Taustalla näkyy ravintola, jonka ovi on auki puutarhaan. Sivulla aita, jonka ylitse näkyy jyllantilainen maisema. Näyttämön etualalla pöytä sekä istuimia.

Kolmas kohtaus.

Ravintolasta kuuluu "eläköön"-huutoja. Rönnow astuu ulos kynä, paperi ja mustepullo kädessä, Hatting perässä.

_Rönnow_ (asettaa kirjoitusneuvot pöydälle). Onpa virkistävää taas päästä raittiiseen ilmaan. Siellä sisällä oli hirmuisen kuuma.

(Kirjoittaa.)

_Hatting_. Hiukan helteinen on se tie, joka valtiopäiville vie. -- Joko nyt konttoorityössä?

_Rönnow_. Minä kirjoitan vain muutaman sanan. Holm, Ylikartanon isäntä, on kutsunut minua yöksi heille. Hän lupaa huomenna lähteä minun kanssani kylälle ajelemaan ja saattaa minut muutamien varakkaiden valitsijain tuttavuuteen. Sitä tarjousta ei minun mielestäni sovi hylätä.

_Hatting_. Ei millään muotoa. Me tarvitsemme kaiken avun, mikä suinkin on saatavissa.

_Rönnow_ (yhä kirjoittaen). Minä vaan kirjoitan vaimolleni, etten saavu yöksi kotiin. Nyt minun täytyy saada joku, joka toimittaa kirjeen perille.

_Hatting_. Minä otan sen mukaani, mehän ajamme aivan teidän sivuitse. -- Niin, menkää toki Holmin luoksi. Meidän täytyy toimia tavallista tarmokkaammin, jos mielimme saada voiton.

_Rönnow_. Sen uskon... Nyt minä ryntään kuolemaa halveksien taisteluun enkä säästä iskuja.

_Hatting_. Se on oikein. Minusta kuitenkin tuntui, kuin te tänäin olisitte pidelleet hieman pahasti Knudsen parkaa. -- Kunpa se teidän rouvanne vaan ei vastustaisi meitä!

_Rönnow_. Mitä joutavia! Ei hän ymmärrä sellaisia asioita. Ja eihän hänellä ole äänivaltaakaan.

_Hatting_. Kyllä hänellä on "äänivalta", sen minä takaan. Onpa kumma, kuinka hän tänä lyhyenä aikana on onnistunut saamaan kaikki paikkakuntalaiset ihailijoikseen. Kaikki puhuvat hänestä.

_Rönnow_. Hänellä on jalo sydän ja hän ottaa osaa toisten suruihin. Sen ihmiset pian huomaavat.

_Hatting_. Niin, teillä on erinomainen vaimo. Mutta siksipä olisikin perin onnetonta, jos ihmiset saisivat tietää, ettei hän tässä asiassa ole teidän puolellanne.

_Rönnow_. Vaimoni on kyllä minun puolellani, siitä ei epäilystä. Mutta hän on saanut päähänsä, että minun...

_Hatting_. Pitäisi kaivaa leiviskänne maahan -- niin, tietysti. Hän tarkoittaa tietysti erinomaisen hyvää. Mutta oletteko varma siitä, ettei hän, pitäessään huolta miehestään, katsoisi velvollisuudekseen vastustaa teidän vaalianne?

_Rönnow_ (hitaasti). Sitä en usko.

_Hatting_. Entä jos hän pitää kutsumuksenaan auttaa teitä oikealle tielle ja luulee teidän nyt kulkevan perikatoanne kohden?

_Rönnow_. Niin hullusti ei toki liene.

_Hatting_. Hm! Ette sentään taida olla asiasta aivan varma.

_Rönnow_. Minun täytyy myöntää, että vaimoni ei hevillä luovu siitä, mitä hän pitää oikeana, ja että hänellä on tarmoa.

_Hatting_. Siinäpä se! Pian te saatte huomata, että teidän rouvallanne on "äänivalta" tässä asiassa.

_Rönnow_. Jospa niin olisikin, olisihan se tavallansa paikallaan, koska asia koskee hänen miestänsä.

_Hatting_. Eikö siis enää saisi olla mitään asiaa, jossa miehellä on yksinvalta?

_Rönnow_. Tietysti! Ilmestyyhän siinäkin miehen yksinvalta, että minä asetun vaaliehdokkaaksi, vaikka vaimoni vastustaa.

_Hatting_. Mutta jos hän saa aikaan sen, että teitä ei valita, silloinhan hän vallitsee?

_Rönnow_. Te tarkoitatte siis että vaimollani ei pitäisi olla oikeutta sekaantua tähän asiaan eikä edes lausua siitä mielipidettään. Yhdessähän miehen ja vaimon tulee päättää kaikki asiat?

_Hatting_. Kaikki asiatko? Eipä niinkään, herra Rönnow. Kuinka te menettelette kotitoimissa? Määräättekö te vaimonne kanssa pesupäivät? Sekaannutteko te leipomapuuhiin ja ompeluasioihin?... on siis yksi ala, jossa vaimonne on yksinvaltias.

_Rönnow:_ On tietysti.

_Hatting_. Kuulkaa, teillä on erinomainen vaimo, mutta te olette tehneet hänelle vääryyttä.

_Rönnow_, Kuinka niin?

_Hatting_. Jos kerran vaimon on velvollisuus auttaa miestään, niin tulee myöskin miehen auttaa vaimoaan. Mutta eikö mies tee väärin, jos hän ei auta vaimoaan käsittämään, kuinka kauas hänen toimialansa ulottuu, mikä on hänen valtansa raja?

_Rönnow_. Niin, mikä on hänen valtansa raja?

_Hatting_. Miehen tahto.

_Rönnow_. Niin, jos mies on oikeassa.

_Hatting_. Miehen vallalla on tietysti myöskin rajansa. Sen on asettanut laki.

_Rönnow_. Laki -- niin

Neljäs kohtaus.

Tokslund (ravintolasta). Edelliset.

_Tokslund_. Hyvää päivää, herra Rönnow!

_Rönnow_. Tokslund, tekö täällä? Oletteko ollut kokouksessa?

_Tokslund_. Olen. Onhan sitä velvollinen olemaan asioissa mukana.

_Rönnow_. Te olette varmaan keskustellut miesten kanssa. Kumpaiselleko taholle mielet kääntyvät? Onko paljon väkeä meidän puolellamme?

_Tokslund_. Meidänkö puolellamme? Teidänkö ja minun puolellani?

_Rönnow_. Niin.

_Tokslund_. Kaikki ovat meidän puolellamme.

_Rönnow_. Niinkö sanotte?

_Tokslund_. Se on selvää. Ne, jotka eivät ole teidän puolellanne, ovat minun puolellani, ja ne, jotka eivät ole minun puolellani, ovat teidän puolellanne.

_Hatting_. Kuulkaa, mies, ettekö te aijo äänestää herra Rönnowia?

_Tokslund_, En.

_Hatting_. Miksi ette?

_Rönnow_. Jokainen äänestäköön vakaumuksensa mukaan.

_Tokslund_. Oikein sanottu, herra Rönnow! Minä sanoin jo rouvallekin, että minulla on suuri luottamus herra Rönnowiin, oikein suuri luottamus, mutta Knudseniin minä luotan valtiollisissa asioissa.

_Hatting_. Vai niin?

_Tokslund_. Knudsenin minä olen tuntenut kauan, ja minä olin niiden etupäässä, jotka pyysivät häntä asettumaan ehdokkaaksi. Pyyntökirja lähettiin hänelle aikoja ennen, kuin herra Rönnow ajatteli koko asiaakaan.

_Rönnow_. Teidän ei suinkaan tarvitse puolustaa itseänne.

_Tokslund_. Ei suinkaan. Sitä samaa rouvakin sanoi. Menkää vaan Rönnowiin luo -- sanoi hän -- ja sanokaa hänelle suoraan, että niin on asia. Niin hän sanoi. Rouva on meidän puolellamme.

_Hatting_. Teidänkö puolellanne?

_Tokslund_. Niin, sen hän itse sanoi. Hän tahtoisi saada Knudsenin valtiopäiville.

_Hatting_, Sehän on luonnollista. Hän ei tahtoisi päästää miestään talveksi pois kotoa.

_Tokslund_. Luuletteko, että se on syynä?

_Hatting_. Tietysti! Luuletteko, että hän pitää Knudsenia parempana kuin omaa miestään?

_Tokslund_. Ei, sitä ei suinkaan tee rouva Rönnowin tapainen vaimo. Sen minä ymmärrän. Mutta, herra Rönnow, te ymmärrätte myöskin minua. Ja jos teillä olisi halua tulla kunnallislautakuntaan -- -- --

_Rönnow_. Ei, kiitoksia!

_Tokslund_. Niin silloin te saisitte minun ääneni, siihen saatte luottaa, ja minulla on jonkun verran vaikutusvaltaa tämän kunnan asioissa, vaikka minä itse sen sanon. Mutta te kai tahdotte mieluummin tulla valtiopäivämieheksi?

_Rönnow_. Niin tahdon. Noista muista tehtävistä pysyn mieluummin erossa.

_Tokslund_. Mutta te ette ajan pitkään saa pysyä niistä erossa. Sillä me olemme kaikki sitä mieltä, että herra Rönnow on kelpo mies ja hän on koulunkäynyt.

_Rönnow_. On niitä muitakin "kelpo miehiä" ja "koulunkäyneitä."

_Tokslund_. On kyllä, mutta he tahtovat myöskin olla vapaat. -- Niin, nyt minun täytyy lähteä kotiin. Hyvästi, herra Rönnow! Hyvästi, herra varatuomari!

(Menee.)

Viides kohtaus.

Rönnow. Hatting.

_Hatting_. Se oli paha juttu.

_Rönnow_. No, yksi ääni siellä tahi täällä vähät siitä!

_Hatting_. Siinä meni monta ääntä.

_Rönnow_. Eikö mitä! Tokslund on hauska mies, mutta hänen valtiollisesta vaikutuksestaan minulla ei ole ylen suuria ajatuksia.

_Hatting_. Siinä te erehdytte. Sellainen mies on omansa keräämään ääniä maakylissä. Hän lukee ahkeraan sanomalehtiä eikä tosin tee sydäntään ryöväritten luolaksi, mutta pieksee kieltään joka talossa, ja nämä maanmoukat ymmärtävät häntä paljoa paremmin kuin meitä. Huomenna tietää jo koko pitäjä, että teidän vaimonne ei soisi teidän tulevan valtiopäiville. Ehkäpä tämän tiedon vahingollinen vaikutus hiukan vähenee, jos Tokslund samalla selittäisi syyksi sen, että rouvanne ei tahtoisi päästää teitä pois kotoa, sillä sitä talonpojat ymmärtävät.

_Rönnow_. Mutta se ei ole tässä vaikuttava syy.

_Hatting_. Onpa niinkin. Se vaikuttaa enemmän kuin te uskotte, ja enemmän kuin vaimonne itse luuleekaan. Naiset arvostelevat aina asioita itsensä kannalta.

_Rönnow_. Mutta Eeva ei ole itsekäs. En tunne ihmistä, joka olisi niin alttiiksiantava, kuin hän.

_Hatting_. Kyllä hän osaa antaa alttiiksi itsensä, sitä en epäile. Mutta osaako hän arvostella asioita objektiivisesti, unohtaa henkilön asian vuoksi? Ei, sitä eivät naiset koskaan opi. Senpä vuoksi nainen auttamattomasti joutuu harhatielle sekaantuessaan politiikkaan. Mutta siitä ei häneen sovi suuttua, se olisi armotonta. Miehen on syy, jos näin pahasti käypi.

_Rönnow_. Luuletteko, että se seikka vahingoittaa minun vaaliani.

_Hatting_. Minä tiedän, että se vahingoittaa. Pian sen itsekin huomaatte. Jos tahdotte tietää minun mielipiteeni, niin lausun teille, että parasta olisi meidän pistää pillit pussiin ja lähteä kotiin nukkumaan, sillä kaikki meidän työmme tulokset haihtuvat kuin tuhka tuuleen, ellette ajoissa ehkäise vaimonne vaikutusta. -- Mutta vaikkapa se kumma tapahtuisikin, että te joutuisitte valtiopäiville -- jota minä en usko --, niin luuletteko te siellä toimivanne vapaasti? Älkääpä mitä? Teidän rouvanne valvoo teidän tekojanne yötä ja päivää -- -- hän lukee sanomalehtiä.

_Rönnow_. Sehän on luonnollista.

_Hatting_. Hänen silmänsä vartioivat teitä. Joka kerta, kuin te lausutte sanankin, joka kerta, kuin te otatte osaa äänestykseen, joka kerta kuin teidän nimenne mainitaan, on hän valveilla. Hän ei käsitä, mitä yhteiskunnan etu vaatii, hän vaan katsoo, vastaatteko te ihannetta, pysyttekö te puhtaana enkelinä valtiopäivärosvojen joukossa. Ja kun te sitten käytte kotona, niin silloin on syntiluettelo valmis, silloin saatte vastata pahoista teoistanne.

_Rönnow_. Kylläpä te luulette tuntevanne kaikki naiset.

_Hatting_. En kaikkia, ainoastaan ne, joiden luonteet eivät ole monimutkaisempaa tekoa kuin teidän vaimonne ja minun vaimoni. Teidän vaimonne on kaikkein parasta laatua, siitä ei puhettakaan. Minun Lilini ei ole ensiluokan vaimoja, mutta hän kelpaa kyllä minulle.

_Rönnow_. Mikä on ensi luokan vaimojen tunnusmerkki?

_Hatting_. Heidän _äidillisyytensä_ -- se on naisten erikoislahja. Mutta ellei ensiluokan vaimoa pysytetä rajain sisällä, niin hän tahtoo olla äitinä miehelleenkin, ja se ei sovi.

_Rönnow_. Sille ei voi mitään.

_Hatting_. Voipi kyllä. Asettakaa _raja_ hänen tahdolleen! Sanokaa: "minä tahdon."

_Rönnow_. Sen olen tehnytkin. Minä tahdon tulla valtiopäivämieheksi.

_Hatting_. Mutta te ette vielä ole _päässeet_ siksi. Hänellä on oikeus toivoa -- ja vaikuttaa.

_Rönnow_. Mutta jos minä kumminkin joudun valtiopäiville?

_Hatting_. Siitä ei apua. Hän valvoo teidän tekojanne. Toimittakaa hänelle muuta ajattelemista.

_Rönnow_. Se on helpommin sanottu, kuin tehty.

_Hatting_, Helposti se on tehtykin. Te muistatte, että päivällispöydässä tänäin puhuttiin teidän pikku pojastanne. Teidän vaimonne ei tahtoisi lähettää häntä kouluun, ei ainakaan vielä, mutta te muistaakseni puolustitte kouluun panoa.

_Rönnow_. Niin, ne opettajat, joita minä puhuttelin joku päivä sitten, pitivät kouluun panoa pojalle edullisempana. Ja minä luotan asiantuntijain arvosteluun.

_Hatting_. Tietysti! Keneenkäs muihin luottaisimme? Mitä varhaisemmin poika joutuu vieraan komentoon, sitä parempi! Mutta rouvanne ei hennoisi luopua hänestä.

_Rönnow_. Luuletteko että se on syynä vaimoni mielipiteeseen?

_Hatting_. Kuinkas muuten, sillä onhan hän nainen!

_Rönnow_. En minäkään mielelläni lähettäisi Haraldia kotoa, mutta se täytynee kuitenkin tehdä. Minun täytyy keskustella asiasta Eevan kanssa.

_Hatting_. Sillä keinoin siitä ei lähde mitään.

_Rönnow_. Niinkö luulette?

_Hatting_. Sen te itsekin ymmärrätte. Siitä ei ole hyötyä teidän pojallenne, ei vaimollenne eikä teille itsellennekään. Te olette tähän asti aina keskustellut vaimonne kanssa, ennenkuin olette ryhtynyt mikinkään toimiin. Koettakaa kerran toimia, ennenkuin keskustelette!

_Rönnow_. En ymmärrä tarkoitustanne.

_Hatting_. Jos tahdotte panna poikanne kouluun, niin tehkää se nyt heti.

_Rönnow_. Heti? Täälläkö?

_Hatting_. Niin, tässä paikassa. Antakaa minun toimekseni ilmoittaa tänä iltana kaupunkiin tultuani poikanne kouluun, niin se on tehty. Ja kirjoittakaa rouvallenne, että olette sillä tavoin asian päättänyt -- kirjoittakaa siihen kirjeeseen, jonka alotitte, kirjoittakaa lyhyesti, ilman selityksiä, ilman anteeksi pyyntöjä, päätettynä asiana. Silloin olette saavuttanut tarkoituksenne.

_Rönnow_. Entäs sitten?

_Hatting_. Sitten minä saan kirjeen, ja sitten se on teidän rouvanne luettavana puolen tunnin kuluttua.

_Rönnow_. Mutta sitten hän tietysti pyytää teitä jättämään ilmoittamisen siksi, kuin hän on saanut keskustella minun kanssani.

_Hatting_. Mahdollista kyllä, mutta sitä minä en voi ottaa huomioon, koska te olette asian päättänyt ja jättänyt sen minun toimekseni.

_Rönnow_. No, entäs sitten?

_Hatting_. Sitten hän oppii, mitä te ette millonkaan ennen ole hänelle opettanut, että hänen vallallansa on raja, että hänellä on mies. Olkaa varma siitä, että hän ei milloinkaan sitä unohda. Niin teidän erehdyksenne on korjattu. Sitten teillä on vaimo, jonka vertaista on harvoilla miehillä.

_Rönnow_. Sääli olisi kohdella Eevaa sillä lailla.

_Hatting_. Ettekö ymmärrä, että teette vääryyttä pojallenne, jos tässä hemmottelette vaimoanne?

_Rönnow_. Hänen sydämmensä särkyisi, jos Harald vietäisiin pois... ja tällä tavalla.

_Hatting_. Täytyyhän muidenkin äitien lähettää lapsensa luotaan. Ettekö luule, että hekin alussa surevat? Mutta vähitellen he malttavat mielensä ja tyytyvät siihen, mikä kerran on välttämätöntä, ja niin tekee teidänkin vaimonne. Hänen poikansahan pääsee kotiin joka sunnuntaiksi, ja sopiihan äidin käydä häntä katsomassa vähä väliä viikollakin. Kova kohtelu tekee joskus ihmisille hyvää, sairaaksihan sitä käy ainaisesta hellyydestä.

_Rönnow_. Kyllä Eeva on kovaa kokenut, mutta se kovuus ei tullut hänen miehensä kädestä. Minä kuitenkin ajattelen asiaa, mutta tänä iltana ei voi mitään päättää. Ensin täytyy kuulustaa sopiva perhe, johon Harald pääsee asumaan.

Kuudes kohtaus.

Rönnow. Hatting. Rouva Hatting (tulee ravintolasta).

_Rouva Hatting_. Ettekö lähde kotiin, hyvät herrat? Ajaja kysyi joko saa valjastaa.

_Hatting_. Käske valjastamaan! Herra Rönnow jää Ylikartanoon yöksi. Meidän täytyy lähteä kahden.

_Rouva Hatting_ (Rönnowille). Kiitoksia paljon puheestanne! Se oli vielä mainiompi kuin eilinen.

_Rönnow_. Kunpa siitä vaan olisi jotain apua!

_Rouva Hatting_. Tietysti, eihän semmoinen puhe voi olla vaikuttamatta. Rouva Holm ja neiti Petersen, hekin molemmat olivat hyvin mieltyneet teidän puheeseenne.

_Hatting_. Kuule, Lili, tiedätkö sinä mitään perhettä, jonne herra Rönnow saisi poikansa asumaan, kun hän pannaan kouluun?

_Rouva Hatting_. No, oletteko vihdoinkin päättänyt panna Haraldin kouluun? Sitä päätöstä teidän ei tarvitse katua, sen minä takaan. Asunnon toki aina saa. Kuule, Hatting! (puhelee hiljaa Hattingin kanssa.)

_Hatting_. Miks'ei? (Rönnowille) Vaimoni ehdottaa, että me tarjoutuisimme ottamaan Haraldin luoksemme. Jos se teille soveltuu, en minä pane vastaan.

_Rönnow_. Olen teille syvästi kiitollinen siitä että tahdotte ottaa poikani luoksenne. Parempaa kotia hän ei voisi saada. Kunhan teistä vaan ei tuntuisi oudolta, että Harald on hiukan hemmoteltu. Muuten hän on hyvä poika.

_Rouva Hatting_. Ah, minä olen jo kovasti ihastunut häneen. Ja kyllä hänen on hyvä olla meillä. Minulla on pieni herttainen kamari, jonka ikkuna on puutarhaan päin. Siinä hän saa asua. Ja sitten me leikimme aina yhdessä, kun läksyt ovat luetut.

_Hatting_. Lili on hyvin lapsellinen lasten seurassa ja siitä syystä kaikki lapset suostuvatkin häneen. Kyllä teidän poikannekin pian tulee hänen ystäväkseen.

_Rouva Hatting_. Ah, kuinka meillä sitten on hauskaa yhdessä! Oi, herra Rönnow, lähettäkää toki poikanne meille asumaan. Mutta tehkää se pian, sillä nousevalla viikolla avataan koulut. Huomisaamuna on jo sisäänpääsytutkinto.

_Hatting_. Totta tosiaan, se on huomisaamuna! -- Kuulkaa, parasta on, että me otamme tänä iltana Haraldin mukaamme. Sitten hän ennättää hyvissä ajoin aamulla tutkintoon.

_Rönnow_. Tämä käy nyt aivan odottamatta. -- Kuulkaa, koska te pidätte niin kovaa kiirettä, niin minä heitän Ylikartanon matkan ja tulen kotia yöksi.

_Hatting_. Holmin luokse teidän täytyy kaikella muotoa mennä, hänen apuaan me välttämättömästi tarvitsemme. Ja tällä tavoin asia onnistuu kaikkein parhaiten. Tässä ei tarvita muuta, kuin että te teette varman ja järkähtämättömän päätöksen, joka ei anna vaimollenne vähintäkään toivon aihetta. Muuten koko yritys menee myttyyn. (Lavs Hjort tulee ravintolasta.) Kah, siinähän on Lars Hjort -- meidän Virumin miehiä.

_Rouva Hatting_. Minä käsken siis valjastamaan.

_Hatting_. Käske vaan!

(Rouva Hatting menee.)

Seitsemäs kohtaus.

Rönnow. Hatting. Lavs Hjort.

_Hatting_. Terve mieheen! Kokouksestako tullaan?

_Lavs Hjort_. Mistäs muualt? -- Hyvää päivää Rönnowi!

_Rönnow_. Päivää, päivää! Huomenna minä tulen teidän kulmalle.

_Lavs Hjort_. Niinhän mie kuulin -- mut mie ja Pekka tahrottas ensistäh' teitilt' oikein selvä vastaus Virumin ja Mellerupin miehille.

_Rönnow_. Johan minä vastasin teille; huomenna saamme lähemmin puhua asiasta.

_Lavs Hjort_. Jos siit' sitten tulis' jotah. Mie olen kuullu sanottavan, ettei teitist' o' meitille mitäh apuu.

_Rönnow_. Miksei olisi?

_Lavs Hjort_. Mie kuulin, että työ oletten ottannu takasin sen lupauksen, minkä työ meitille annoitten. Työ etten kuulu tahtovankah rautatietä Virumih.

_Rönnow_. Kuka sellaista teille sanoi?

_Lavs Hjort_. En mie tierä tohrinko mie sen teitille sanoa. Mut se, joka sen sano, tietää kuinka asia on.

_Hatting_. Kuulkaa Lars Hjort! Sanokaa meille, kuka tuon teille sanoi. Se jää meidän välillemme, siihen saatte luottaa.

_Lavs Hjort_. En mie tierä, mitä mie sanoisin. Kun ei siit' vaan tulis jälkipuheit' ja harmii.

_Hatting_. Älkää pelätkö. Minä lupaan, ettei teille tule siitä mitään ikävyyksiä. Ja Rönnow kuulee, että minä lupaan. Kuka sen sanoi teille?

_Lavs Hjort_. Hä toi Tokslunnin Jussi.

_Rönnow_. Vai Tokslund?

_Lavs Hjort_. Niin, se sano, että Rönnowi on kovast' vastah sit' että rautatie rakennettas Virumih. Niin se sano.

_Rönnow_. Minä en ole milloinkaan puhunut Tokslundille tästä asiasta.

_Lavs Hjort_. Ei Tokslunnikah sanonnu, että työ olitten hänen kanssah siit' puhunnu. Se ol' kuullu sen teitin rouvaltanne -- rouva ol' sanonnu.

_Rönnow_ (säpsähtää, mutta koettaa näyttää levolliselta).

_Hatting_ (erikseen Runnomille). Siinä sen nyt kuulette. Enkö minä sanonut? (Lavs Hjortille). No, eikö se ollutkaan sen vaarallisempaa. Siitä teidän ei tarvitse huolia.

_Lavs Hjort_. Mitäs työ sill' meinaatten?

_Hatting_. Asiahan on aivan selvä. Rouva Rönnow on vaan sanonut, että hänen miehensä ennen piti Virumilaisten tuumaa epäkäytännöllisenä, mutta samanhan Rönnow itsekin sanoi teille tänäin.

_Lavs Hjort_. Niin, mutt' Tokslunnin Jussi sano, ettei Rönnowi koskah suostu siihi, että rautatie rakennetah Virumih. Sen ol' rouva sille vakuuttannu, ja se on ihran vissi.

_Hatting_. Tokslund on käsittänyt asian omalla tavallaan. Luottakaa vaan siihen, mitä Rönnow itse teille sanoi aamupuolella. (Rönnowille) Eikö niin?

_Rönnow_. Minä lupasin teille että tahdon tarkemmin perehtyä asiaan ja tehdä teidän hyväksenne mitä suinkin voin. Siinä minä pysyn, muuta minä en voi vielä luvata.

_Lavs Hjort_. Onhan se paremp' kun ei mitäh.

_Hatting_. Ja se on enempi, kuin mitä Knudsen lupaa teille.

_Lavs Hjort_. Ja jos Rönnowi kerta saap' aikah sen, että rautatie tekee sen pienen kierroksen Virumih, niin samashan sit' kierrost' voip' vähä jatkaa, niin että se ulottuu Sallinkaartih astikka. Niin työ saisitten rautatien teirän oman pihanne poikki.

_Hatting_. Ah, sitä kannattaa miettiä.

_Lavs Hjorth_. Siihi myös kyll' suostuttas. Jos myös kerran saaran rautatie meille, niin kyll' myö kans' suotas se teille. Ei myö teitin apuanne ilmaseks' tahrota.

_Rönnow_. Huomenna siis puhumme tästä asiasta lähemmin.

_Lavs Hjort_. Hyvä juttu! Jääkäi hyväst!

(Lavs Hjort menee.)

Kahdeksas kohtaus.

Rönnow. Hatting. Sitten rouva Hatting.

_Rönnow_ (kirjoittaa ja sulkee kirjeen). Tahdotteko olla hyvä ja antaa tämän kirjeen vaimolleni sekä ilmoittaa Haraldin kouluun? Hän saa tulla tänä iltana teidän mukaanne.

_Hatting_. Oletteko kirjoittanut sen vaimollenne?

_Rönnow_. Olen.

_Hatting_. Sitä teidän ei tarvitse katua.

_Rönnow_. Toivokaamme.

_Rouva Hatting_ (tulee). Hevoset ovat valjaissa.

_Hatting_. Lähdetään siis. Hyvästi, herra Rönnow.

_Rönnow_ (rouva Hattingille). Tahdotteko siis viedä poikani luoksenne ensi yöksi ja ottaa hänet hoitoonne ensi viikosta alkaen?

_Rouva Hatting_. Ah, sen teen mielelläni. -- Kiitos, herra Rönnow! Hyvästi!

(Hatting rouvineen menee).

Rönnow seisoo hetken mietteissään ja poistuu sitten hitaasti.

Kolmas näytös.

Rönnowin ruokasali.

Ensimmäinen kohtaus.

Eeva. Sitten Margrete.

_Eeva_ (ompelee. Ulkoa kuuluu vaunujen jyrinää). No vihdoin!

(Rientää eteisen ovelle.)

_Margrete_ (tulee sisälle samasta ovesta).

_Eeva_. Tuliko Rönnow.

_Margrete_. Ei, vaan Tokslund ja Knudsen.

_Eeva_ (pettyneenä). Vai niin.

_Margrete_. Mutta kyllä kai herrakin on tuossa paikassa kotana.

_Eeva_. Oletteko nähnyt Haraldia?

_Margrete_. Hän on puutarhassa leikkimässä.

_Eeva_. Minä ikävöitsen Rönnowia. En ymmärrä, miksi minun juuri tänäin on niin ikävä. -- Mutta Hattingin herrasväki varmaankin tulee hänen kanssaan.

_Margrete_. Kyllä kai he pistäytyvät tänne ohitse ajaessaan.

_Eeva_ (alakuloisena). Kyllä kai. Kunpa hän vaan pian tulisi! Minulla olisi hänelle puhuttavaa. -- Niin, teistä varmaankin tuntuu kummalliselta, että vaimo, oltuaan yksitoista vuotta naimisissa, näin ikävöitsee miestään, kun mies on ollut pari tuntia pois kotoa.

_Margrete_. Se tekee minulle niin hyvää.

_Eeva_. Mutta minullapa onkin hyvä mies. Kyllä on suloista jakaa ilot ja surut miehen kanssa, johon voi eheästi luottaa, tapahtukoon mitä tahansa elämässä. -- (Taas kuuluu vaunujen jyrinää.) Nyt hän tulee!

(Rientää ulos, Margrete perässä.)

Toinen kohtaus.

Eeva. Rouva Hatting. Sitten Hatting.

_Eeva_. Tehkää hyvin ja käykää sisään, rouva Hatting! -- Miks'ei Rönnow tullut?

_Rouva Hatting_. Hänellä oli asioita, joten hän ei voi tulla yöksi kotiin. Hattingilla on teille kirje mieheltänne.

_Hatting_. Niin, paljon terveisiä herra Rönnöwilta. Häneen ei ole luottamista näinä päivinä. Hänen täytyy koettaa olla hiukan mieliksi valitsijoilleen.

_Eeva_. Rouva Hatting sanoi, että te toitte minulle kirjeen.

_Hatting_. Niin tosiaan. -- Tehkää hyvin!

(Antaa kirjeen.)

_Eeva_. Saanko tarjota teille teetä?

_Hatting_. Ei, kiitoksia. Me mieluimmin istumme hetkisen puutarhassa.

(Hatting rouvineen menee puutarhaan.)

Kolmas kohtaus.

Eeva.

_Eeva_ (lukee kirjettä). "Oma, rakas Eevani! Holm, Ylikartanon isäntä, tahtoo mielellään huomenna esittää minut muutamille etevimmille valitsijoille ja on siitä syystä kutsunut minut heille yöksi. Sitä tarjousta en voinut mielestäni hylätä, vaikka minusta tuntuukin vaikealta olla näin kauvan erossa sinusta ja Haraldista. Minä olen nyt päättänyt lähettää Haraldin reaalikouluun?" -- Reaalikouluun? -- "kun kaikki opettajat pitävät sitä suotavana. Varatuomari Hatting ilmoittaa hänet tänä iltana oppilaaksi." -- mitä tämä merkitsee? -- "Minä olen pannut hänet täyshoitoon Hattingille." (kiivaasti) Mitä tämä on? pannut hänet täyshoitoon? Mikä häneen on tullut? -- Tämä on hänen omaa käsialaansa. (Rientää puutarhaan päin.) Herra varatuomari!

Neljäs kohtaus.

Eeva. Hatting.

_Hatting_. Kutsuitteko minua, rouva?