Part 5

49. Silloin sanoi Gangleri: "Paljon sai Loki aikaan, kun hän ensin aiheutti Baldr'in surman ja sitten sen, ellei häntä lunastettu Hel'istä, mutta kostettiinko tämä hänelle?" -- Hárr sanoi: "Kyllä hän sai siitä palkan, jota hän kauvan tulee muistamaan. Kun jumalat olivat häneen vihastuneet niin kovasti kuin saattoi odottaakin, pakeni hän ja piiloutui eräälle vuorelle ja rakensi sinne huoneen, jossa oli neljä ovea, jotta hän voisi nähdä huoneesta jokaiselle neljälle ilmansuunnalle, mutta monta kertaa päivässä muuttihe hän lohenmuotoon ja kätkeytyi Fránangr-nimiseen koskeen. Silloin mietti hän, mitä keinoja Aasat tulisivat käyttämään pyytääkseen hänet koskesta. Mutta kun hän istui huoneessa, otti hän pellavalankaa ja punoi siitä silmukoita kuten verkkoa sittemmin kudottiin, ja hänen edessään roihusi tuli. Silloin näki hän, että Aasat olivat vähän matkan päässä hänestä; sillä Odinn oli nähnyt Hlidskjálf'ista, missä hän oli. Hän hyppäsi heti pystyyn ja sukelsi jokeen, mutta heitti verkon tuleen. Kun Aasat tulivat huoneeseen, meni ensiksi sisälle hän, joka oli kaikkein viisain ja jonka nimi oli Kvasir, ja kun hän näki tulessa hiiltyneet verkonjätteet, ymmärsi hän, että se oli oleva kalanpyydys, ja huomautti siitä toisiakin Aasoja. He ottivat ja tekivät itselleen verkon sen mukaan kuin he hiiltyneistä jätteistä näkivät Lokin tehneen. Kun verkko oli valmis, menivät Aasat joelle ja heittivät verkon koskeen. Thórr piteli toista verkonpäätä, toista pitelivät kaikki muut Aasat, ja he vetivät verkkoa. Mutta Loki ui edellä ja asettui kahden kiven väliin. He vetivät verkon hänen ylitseen ja tunsivat, että oli jotain elävää tiellä. He menivät toistamiseen ylös koskelle, heittivät verkon veteen ja kiinnittivät siihen jotakin niin raskasta, ettei mikään voinut liukua sen alitse. Silloin Loki ui verkon edellä, mutta kun hän näki, ettei ollut enää pitkältä mereen, hyppäsi hän verkonsyrjän yli ja heittäytyi koskeen. Nyt näkivät Aasat, missä hän ui, he menivät vielä kerran ylös koskelle ja jakoivat verkon kahteen osaan, mutta Thórr kahlasi jälestä keskeltä jokea, ja niin he kulkivat merelle. Mutta Loki näki kaksi mahdollisuutta olevan, hengenvaarallista oli uida mereen, toinen mahdollisuus oli vielä kerran hypätä verkon yli; tämän hän tekikin ja hyppäsi mitä sukkelimmin verkonreunan yli. Thórr tavoitti häntä ja tarttui häneen käsin; mutta hän liukui käsistä, niin että Thórr sai kiinni vasta pyrstöstä, ja sen tähden on lohi suippo pyrstöstä. Nyt oli Loki pyydetty ja julistettu rauhattomaksi ja hän pantiin erääseen luolaan. Sitten ottivat Aasat kolme tasaista paatta, asettivat ne syrjälleen ja hakkasivat läven kuhunkin paateen."

"Sitten otettiin Lokin pojat Váli ja Nari eli Narfi, Aasat muuttivat Välin raatelevan suden muotoon, ja hän raateli veljensä Narfin. Sitten ottivat Aasat tämän suolet ja sitoivat niillä Lokin noiden kolmen teräväreunaisen paaden päälle; yksi niistä on hänen harteittensa alla, toinen lanteitten, kolmas pohkeitten, ja nämä siteet muuttuivat raudaksi. Sitten otti Skadi kyykäärmeen ja ripusti sen hänen ylitseen, jotta myrkky valuisi käärmeestä hänen kasvoilleen. Mutta hänen vaimonsa Sigyn seisoo hänen vieressään ja pitelee vatia myrkkypisaroiden alla. Kun vati on täysi, menee hän ja kaataa pois myrkyn, mutta sillä välin tippuu myrkky Lokin kasvoille. Silloin kouristaa häntä niin ankarasti, että koko maa vapisee -- sitä te kutsutte maanjäristykseksi -- siinä hän makaa kahlehdittuna Ragna-rökr'iin asti."

50. Silloin sanoi Gangleri: "Mitä on kerrottavaa Ragna-rökr'istä? Sitä en ole koskaan ennen kuullut mainittavan." Hárr sanoi: "Suuria on kerrottavana siitä ja paljon, ensiksikin, että tulee talvi, jota kutsutaan nimellä Fimbulvetr. Silloin tuiskuaa lunta joka suunnalta, on kova pakkanen, ja tuimat tuulet puhaltavat, eikä aurinko paista. Tällaisia talvia on kolme peräkkäin, eikä ole välillä kesää, mutta niiden edellä on kolme muuta talvea, joiden kuluessa on kaikkialla maailmassa suuria taisteluita. Silloin surmaavat veljekset toisiaan ahneudesta, eikä kukaan säästä isää tai poikaa miestapossa eikä aviosuhteitten loukkaamisessa. Sitten tapahtuu sangen tärkeä tapaus, kun susi nielaisee auringon; sitä pidetään suurena onnettomuutena. Sitten sieppaa toinen susi kuun ja saa siten myös aikaan suurta vahinkoa, tähdet häviävät taivaalla. Silloin tapahtuu sekin, että maa ja kaikki vuoret tärisevät niin, että puut irtaantuvat maasta, ja vuoret sortuvat, kaikki kahleet ja siteet katkeavat ja kirpoavat. Silloin pääsee Fenrisúlfr irti, ja meri tulvehtii maalle, sillä silloin Midgardin käärme kiemurtelee jättiläisvimmassa ja matelee maihin. Silloin tapahtuu myös, että Naglfar-niminen laiva pääsee valloilleen. Se on tehty kuolleitten kynsistä, ja sen tähden olkoon sanottu varotukseksi, että, jos joku kuolee leikkaamattomin kynsin, lisää hän paljon aineita Naglfar-laivaan, jonka jumalat ja ihmiset soisivat myöhään valmistuvan. Tämän tulvan aikana pääsee Naglfar irti. Hrymr on nimeltään jättiläinen, joka ohjaa Naglfar-laivaa. Fenrisúlfr syöksyy kita ammollaan, sen alaleuka käy maahan ja yläleuka ulottuu taivaaseen; se ammottaisi vielä enemmän, jos olisi tilaa, tulta iskevät sen silmät ja sieraimet. Midgardin käärme ruiskuttaa myrkkyä, niin että se pirskoittaa sillä koko ilman ja maan, se on hirvittävä ja kulkee suden rinnalla. Tässä jymyssä halkeaa taivas, ja Múspell'in pojat ratsastavat esille, Surtr ratsastaa eellimmäisenä, ja hänen edessään ja takanaan on leiskuva tuli. Hänen miekkansa on sangen hyvä ja loistaa kirkkaammin kuin aurinko. Mutta kun he ratsastavat Bifrost'in yli, silloin murtuu se kuten aikaisemmin on sanottu. Múspell'in pojat tunkeutuvat kentälle, jonka nimi on Vígrídr (Taistelutuoksinan kenttä), sinne tulevat silloin myös Fenrisúlfr ja Midgardin käärme. Sinne tulevat myös sittemmin Loki ja Hrymr ja tämän kanssa kaikki jääjättiläiset, Lokia taas seuraavat kaikki Hel'in toverit, Múspell'in pojilla on oma taistelujärjestönsä ja se on sangen loistava. Vigridr-kenttä on sata peninkulmaa joka taholle. Kun tämä tapahtuu, silloin nousee Heimdallr, puhaltaa rajusti Gjallar-torveen ja herättää kaikki jumalat, ja he pitävät kokousta yhdessä. Silloin ratsastaa Odinn Mímin kaivolle, ja saa Mímiltä neuvoja itselleen ja sotajoukolleen. Silloin värjyy Yggdrasilin saarni, eikä mikään taivaassa eikä maan päällä ole pelotta. Aasat ja kaikki Valholl'in soturit pukeutuvat asepukuun ja rientävät kentälle. Eellimmäisenä ratsastaa Odinn kultakypäri päässä, yllä kaunis haarniska ja vyöllä miekka nimeltä Gungnir. Hän hyökkää Fenris-sutta kohden, ja Thórr hänen rinnallaan, mutta hän ei voi auttaa Odinia, sillä hänellä on täysi työ taistellessaan Midgardin käärmeen kanssa. Freyr taistelee Surtin kanssa tuimassa kaksintaistelussa, kunnes Freyr kaatuu; se aiheuttaa hänen kuolemansa, että häneltä puuttuu oiva miekkansa, jonka hän oli antanut Skirnille. Sillävälin on päässyt irti Garmr-koirakin, joka oli ollut kahlehdittuna Gnipa-luolan edustalla; se tuottaa suurimman onnettomuuden; se taistelee Týr-jumalan kanssa, ja he surmaavat toisensa. Thórin onnistuu surmata Midgardin käärme, mutta hän astuu vain yhdeksän askelta poispäin, niin hän vaipuu maahan kuolleena siitä myrkystä, jota käärme oli ruiskuttanut häntä vastaan. Susi nielaisee Odinin, siten hän kuolee; mutta samassa astuu Vidarr esiin ja tallaa toisella jalallaan suden alaleukaan. Siinä jalassa on hänellä kenkä, tähän on kaikkina aikoina koottu ainetta, näet nahkaliuskoja, joita vuollaan kengistä varpaitten ja kantapään kohdalta. Sen tähden tulee jokaisen, joka tahtoo olla Aasoille avuksi, viskata pois ne liuskat. Toisella kädellä tarttuu Vidarr suden yläleukaan ja repäisee sen kidan, ja niin kuolee susi. Loki ottelee Heimdallin kanssa, ja he surmaavat toisensa. Sen jälkeen viskaa Surtr tulta maan päälle ja polttaa koko maailman."

51. Silloin sanoi Gangleri: "Mitä jää sitten jälelle, kun koko maailma on palanut, ja kaikki jumalat ja Valholl'in soturit ja koko ihmissuku ovat kuolleet, ja kumminkin olette ennen sanoneet, että jokainen ihminen tulee ikuisesti elämään jossakin maailmassa." -- Silloin vastasi Thridi: "Paljon on hyviä ja paljon pahoja olinpaikkoja, paras on olla Gimlé'ssä taivaalla, ja runsaasti on hyviä juomia niitä rakastaville salissa, jonka nimi on Brimir, se on pakkasettomassa paikassa. Mieluisa on myöskin sali, joka on Nida-tuntureilla, se on punaisesta kullasta ja nimeltään Sindri. Näissä saleissa tulevat asumaan hyvät ja hurskaat ihmiset. Ruumisrannalla (Nástrandir) on suuri, mutta paha sali, jonka ovi on pohjoiseen. Se on kokonaan punottu käärmeitten selistä kuten pajuista tehty huone. Kaikki käärmeenpäät kääntyvät sisään huoneeseen ja ruiskuttavat myrkkyä, niin että salin läpi juoksee myrkkyvirtoja. Niiden yli kahlaavat valapatot ja murhaajat. Mutta Hvergelmissä on pahinta: siellä piinaa Nidhoggr vainajain ruumiita."

52. Silloin sanoi Gangleri: "Elääkö silloin vielä joitakin jumalia, ja onko olemassa maata tai taivasta?" -- Hárr sanoi: "Maa kohoo silloin merestä viheriänä ja ihanana, siinä kasvavat pellot kylvämättä. Vídarr ja Váli elävät, siis ei meri eikä Surtin tulo ole heitä vahingoittanut. He asuvat Ida-lakeudella, missä ennen oli Asgardr, ja sinne tulevat silloin Thórin pojat, Módi ja Magni, ja tuovat mukanaan Mjollnir-vasaran. Sitten tulevat sinne Baldr ja Hodr Hel'istä. He istuutuvat silloin kaikki yhdessä puhumaan, muistelemaan salaisuuksiaan ja juttelemaan entisistä tapahtumista, Midgardin käärmeestä ja Fenris-sudesta. Silloin löytävät he ruohikosta kultataulut, jotka olivat olleet Aasojen omia. -- Hoddmímisholt-nimisessä paikassa on kaksi ihmistä nimeltä Lif ja Lif-Thrasir ollut kätkössä Surtin palon aikana, heidän ruokanaan ovat aamun kastepisarat. Näistä ihmisistä tulee polveutumaan niin suuri suku, että koko maailma tulee kansoitetuksi. Mutta kummalliselta tuntunee sinusta, että aurinko oli saanut yhtä ihanan tyttären kuin se itse oli, ja tämä kulkee äitinsä rataa. -- Jos vielä osaat kysyä etemmäs ajassa, niin silloin en tiedä, mistä sen olet saanut, sillä en ikinä ole kuullut kenenkään pitemmältä kertovan maailman menosta -- ja nyt käytä hyväksesi kuulemiasi niinkuin olet sen käsittänyt."

53. Sen jälkeen kuuli Gangleri suurta jyskettä joka puolelta ja kääntyi ympäri, ja kun hän katseli enemmän ympärilleen, huomasi hän seisovansa tasaisella kentällä eikä nähnyt mitään salia eikä linnaa. Silloin meni hän tiehensä, tuli kotiin valtakuntaansa ja kertoi siellä, mitä hän oli nähnyt ja kuullut, ja hänen jälkeensä kertoivat kaikki toinen toiselleen nämä kertomukset.

MUUTAMA SANA SELITYKSEKSI.

Kalevalan, oman suuren kansanrunoelmamme yhteydessä on paljon puhuttu myös islantilaisesta Eddasta, jonka sisällys on kuitenkin suomalaiselle lukijakunnalle ollut verrattain vähän tunnettu. Aika siis lienee toimittaa ainakin joku osa siitä suomalaiseen asuun.

Huomattava on, että nimellä Edda kulkee kaksikin eri teosta, nimittäin _Vanhempi_ eli _Runollinen Edda_ ja _Nuorempi_ eli _Suorasanainen Edda_. Tämä nimi "Edda", joka merkitsee "Runo-oppi", on oikeastaan jälkimäiselle kuuluva, sittemmin on se siirtynyt edellisellekin, koska molemmat kokoonpanot sisällykseltään varsin läheisesti liittyvät toisiinsa.

Suorasanainen Edda jakaantuu kolmeen osaan: 1) _Gylfaginning_ (Gylfin harhanäky), 2) _Skáldskaparmál_ (Runouden kieli) ja 3) _Háttatal_ (Eri runomuotojen luettelo). Koko teos on aijottu nuorille, harjaantumattomille runoniekoille osittain suorastaan esikuvaksi, osittain oppaaksi ja ohjeeksi. Edellisessä tarkoituksessa on syntynyt teoksen viimeinen osa _Háttatal_, joka samalla on sisällykseltään Norjan kuninkaalle Hakon vanhalle ja hänen jaarlilleen Skulille omistettu ylistysrunoelma. Se täyttää 102 säkeen pituisena, mitä vaihtelevimpiin runomittoihin puettuna sepitelmänä oivallisesti tarkoituksensa. Varsinaisen niin sanoaksemme "runouden oppikirjan" muodostaa _Skálskaparmál_. Se on pääasiassa suorasanainen, järjestelmällinen esitys runoudessa käytettävästä kuvakielestä, joka melkein rajattoman moninaisuutensa ja vivahtelunsa vuoksi oli erikoisesti opittava. Samalla sisältää se otteita sekä suorasanaisessa että runomuodossa kansan vanhoista taruista, joiden tuntemista runollisten vertauskuvien ymmärtäminen edellyttää. Perinpohjaisemman ja yhtenäisemmän esityksen islantilaisten jumalaistarustosta, alkaen maailman luomisesta ja maailman loppuun päättyen, sisältää kumminkin _Nuoremman Eddan_ ensi osa _Gylfaginning_. Kertomuksen asu on suorasanaisen vuoropuhelun muotoon sommiteltu, mutta tekijä on sinne tänne siroitellut melkoisen määrän runomuotoisista lähteistä peräisin olevia otteita, ikäänkuin todistuskappaleiksi kertomilleen.

Mies, jolla on kyllin kykyä pystyäkseen luomaan teoksen sellaisen kuin Nuorempi Edda, oli nimeltään Snorri Sturluson. Tämä nerokas islantilainen kirjailija ja taitava valtiomies eli vuosien 1178 ja 1241 välillä. Hän oli syntynyt vanhasta, mainehikkaasta suvusta, joka oli isänmaalleen antanut m.m. kuuluisan runoilijan Snorri hyvän. Kolmivuotiaasta asti oli Snorri Sturluson kasvatettavana erään arvossa pidetyn ylimyksen kodissa, missä hän lapsuutensa aikana lienee perehtynyt Norjan kuninkaitten ynnä Islannin historiaan sekä kotimaansa maantietoon. Ollessaan 19 vuotias menetti Snorri kasvatusisänsä. Silloin oli hänen isävainajansa perintö tuhlattu, ja Snorrin veli ja kasvatusveli toimittivat hänet naimisiin Herdis-nimisen naisen kanssa. Tämän maatilalla asui hän sitten, kunnes hän perittyään erään toisen sellaisen muutti sille, eroten samalla todellisuudessa, joskaan ei virallisesti, puolisostaan, joka jäi asumaan kotitaloonsa. Snorri saavutti sittemmin yhä vaikuttavamman aseman kotimaassaan, vieläpä asetettiin hänet useita eri kertoja korkeimpaan virkaan, lainlukijaksi. Hän teki myös matkoja Norjaan, missä herttua Skuli ja aluksi kuningas Hakonkin häntä suosivat. Mutta samalla sai hän vuosien kuluessa kärsiä paljon sekä sukulaistensa että maamiestensä häikäilemättömän epäluulon ja kateuden tähden ja joutui moniin selkkauksiin, sekä usein viattomasti syytetyksi. Lopuksi sai hän surmansa runossa ylistämänsä kuninkaan toimesta ja oman vävynsä, erään vallanhimoisen ylimyksen kädestä. Snorrin luonteen huomattavimpia piirteitä olivat maltillisuus ja rauhanrakkaus, vaikka hänen vaikuttiminaan olivatkin vallan ja maineen pyynti ja joskaan hän ei aikakautensa yleisen luonteen mukaisesti ollut yksityiselämältään moitteeton. Snorrin isänmaallisten pyrintöjen todellisuus ja saavutukset tulivat näkyviin vasta hänen sorruttuaan räikeänä vastakohtana sille kohtalolle, jonka alaiseksi Islanti hänen jälkeensä joutui menettäessään täydellisesti itsenäisyytensä.

Snorri Sturluson on myös kuuluisa verrattain laajasta kirjallisesta toiminnastaan. Niinpä on _Heimskringla_, kokoelma Norjan kuninkaitten elämäkertoja, hänen tuotantoaan. Hän on myös kohottanut rappeutuvan islantilaisen runouden kukoistukseen sekä omilla runoelmillaan että välillisesti edistämällä tätä yllämainitulla teoksellaan Eddalla. Kuten islantilaiset eristetyssä kotimaassaan yleensä varhain heräsivät kansallistuntoon, niin oli Snorri Sturlusonkin täysin selvillä sen henkisen omaisuuden arvosta, joka kansan taruihin kätkeytyi, ja niin onkin hänen selittävä ja valaiseva esityksensä niistä jälkimaailmalle ollut ja on edelleen oleva arvokas.

Seuraavassa _Gylfaginningin_ käännöksessä, jonka tarkoituksena on antaa mahdollisimman todenmukainen käsitys alkuperäisestä tekstistä, on pääpaino pantu suorasanaiselle osalle, kun taas runomuotoisista todistuskappaleista osa tarpeettomana kertauksena on jätetty pois, osa suorasanaisesti suomennettu.

Muutamien ominaisnimissä esiintyvien, kielellemme vieraitten äännemerkkien selitys lienee paikallaan. Niinpä tavataan niissä vokaalimerkki, joka osoittaa alkukielessä avonaista o-äännettä, mikä n.k. u-äänteenmukauksen kautta on syntynyt varhaisemmasta a-sta. Konsonantit d ja th (erikoisella kirjaimella merkitty) ilmaisevat edellinen puheäänellistä, jälkimäinen puheäänetöntä henkäysäännettä, spiranttia, jotka vielä meidän päivinämme tavataan, vaikkakin nyt molemmat samoin (th) merkittyinä englannin kielessä, edellinen esim. sikäläisessä sanassa brother (veli), jälkimäinen sanassa month (kuukausi). Korkomerkkiä on islantilaisessa kirjoituksessa käytetty ääntiön pituutta osoittamaan. Siten merkittyjen isojen kirjasinten puutteessa on nimen alussa täytynyt joko käyttää pientä kirjainta (sanan ensi kerran esiintyessä) taikka tavallista isoa kirjainta, esim. ódinn, Odinn.

Taivutettaessa on ominaisnimistä, jotka päättyvät kielessä hyvin yleiseen nominatiivin tunnukseen -r, tämä sijapääte jätetty pois, noudattamalla täten periaatetta, jonka mukaan taivutamme esim. Homeros, Homeron.

Käännöksen vastaavaisuuden alkutekstiin on tarkastanut tohtori Ralf Saxén, suomalaisen asun taas professori Kaarle Krohn. Itse käännöstyön on suorittanut ylioppilas Liisa Bergius.

End of Project Gutenberg's Edda: taruopillinen alkuosa, by Snorri Sturluson