Part 18

Tämän uhkean rakennuksen tarkoitukseensa vihkiminen oli suuren ilon aiheena, ja N.M.K.Y:n ystävät kaikkialla tunsivat että heidän työnsä oli saanut mahtavan kohotuksen. Kaikkialla kysyttiin: "Oletteko kuulleet hyviä uutisia Chicagosta?" Toiset kaupungit seurasivat esimerkkiä, ja monet Amerikan parhaimmista rakennuksista ovat valmistetut suunnattomilla kustannuksilla täyttämään nuorten miesten hengellisiä tarpeita ja valmistamaan heille tilaisuus pakenemaan niitä pauloja ja kiusauksia, joita niin usein heidän tielleen asetetaan. Loppupuolella yllämainittua kokousta annettiin rakennukselle nimi, joka siltä tähän asti oli puuttunut. Siellä näytti sen nimestä vallitsevan vain yksi mielipide. Mr. Moody nousi ja lausui: "Se oli juuri komiteapuheenjohtajamme jalomielinen 30,000 dollarin lahja, joka teki maan oston mahdolliseksi, ja joka alusta pitäin herätti meissä toivon sen tuloksen saavuttamisesta, minkä tänä iltana näemme. Antaaksemme sille kunnia, jolle kunnia kuuluu, ehdotan minä, että panemme tämän rakennuksen nimeksi Farwell Hall. Kaikki, jotka suostuvat, lausukoot 'hyvä'".

Mahtava "hyvä" huuto kaikui kaikkialta todistaen antajan yleistä suosiota kansan keskuudessa. Mr. Moody, joka oli käytännöllinen mies, ja aina osasi ottaa tilaisuudesta vaari, pyysi että kaikki läsnäolijat antaisivat apuansa, ja hänen ehdotustaan tervehdittiin suosiolla. Suuremmoinen keräys pantiin toimeen.

Tuntuu kummalliselta kun tämänlainen hyvä yritys onnettomuuden kautta häviää. Ei kestänyt kauvan, ennenkuin tämä ihana rakennus oli tuhkana. Kaikkialla oli hämmästys sen johdosta suuri ja peljättiin, että tämän perästä olisi mahdoton saada omaa kotia nuorille miehille Chicagossa aikaan. Mutta ne ainekset, joista Moody ja hänen apulaisensa olivat tehdyt, voittivat kaikki vastukset, ja työ edistyi, melkein kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Mitä oli tehtävä, kun niin monen kuukauden kova työ yhdessä ainoassa tunnissa joutua liekkien uhriksi? Usko voi voittaa tulen ja veden ja kaikenlaisen pahan. Ennenkuin se tuli oli sammunut, joka hävitti tämän uuden ja ihanan rakennuksen, joka vaan osaksi oli vakuutettu, oli uusi keräys pantu toimeen rahojen hankkimista varten vahingon korvaamiseksi. Mr. Moody ja Mr. Farwell saivat tämän työn toimekseen. Miten se tapahtui, on kaikille tuntematonta, eikä olekaan tarpeellista kenenkään sitä tietää; lopputuloksena vaan oli, että uusi koti nuorille miehille kohosi vanhan raunioista.

Mr. Moody oli neljä vuotta N.M.K.Y:n puheenjohtajana ja olisi ollut kauvemminkin, jos hän olisi suostunut tulemaan jälleen valituksi, mutta hän tuli sensijaan varapuheenjohtajaksi ja Mr. Farwell puheenjohtajaksi. Erilaisia suunnitelmia tehtiin varojen hankkimiseksi, jotta uuden rakennuksen velka saataisiin kuitatuksi ja yhdistyksen toiminta edistetyksi.

Muun muassa pantiin komeat juhlapidot toimeen Tremont Housessa, joihin kaupungin pastorit ja johtavat liikemiehet kutsuttiin. Epäilemättä tiesivät kaikki, minkätähden heitä tähän tilaisuuteen oli kutsuttu. He käsittivät selvästi, mitä Farwellilla ja Moodylla oli mielessä. Ihmiset ovat tavallisesti juhlapöydässä istuessaan ystävällisellä, antelijaalla mielellä, ja tässä tilaisuudessa onnistuttiin herättämään sangen suuri innostus yhdistyksen toimintaan nähden. Ensin vedottiin osakkeiden omistajiin pyynnöllä, että nämä lahjoittaisivat osakkeita, ja sitten käännyttiin muiden puoleen uusien varojen saamiseksi. Tuuma osottautui hämmästyttävän hyväksi, ja suuri joukko rahoja kerääntyi. Löytyi hyviä ystäviä, jotka suorittivat juhlapitojen kulut, ja yhdistyksen kassa sai täten tarpeellisen lisäyksen, joten voitiin juoksevat menot suorittaa ja kohdata seuraavan vuoden työkautta. Tämä tapaus todistaa, miten helposti Mr. Moody keksi keinoja rahojen hankkimiseksi. Itse teossa hänellä aina oli oivallinen menestys, kun keinot ja välikappaleet olivat kysymyksessä.

Minkätähden hänellä oli niin paljon parempi menestys kuin muilla? Tämä kysymys esitettiin usein, ja monet ihmiset jäivät neuvottomiksi koettaessaan selittää hänen aineellista menestystään. Mutta siinä ei ollut mitään salaperäistä. Hän oli vakava mies, kokonaan työlleen uhraantunut, jolla aina oli suurenmoisia suunnitelmia toisten hyväksi ja joka rehellisyytensä ja selvän arvostelukykynsä vuoksi oli ajattelevien liikemiesten keskuudessa voittanut suurta kunnioitusta. Hän sai kokoon miljoonan dollaria, kun muut eivät saaneet tuhatta.

Tässä maassa on aina löytynyt rikkaita kristillisiä perheitä, jotka ovat tunteneet, etteivät parempaan voi rahojaan uhrata kuin käyttää niitä niihin tarkoituksiin, joita Mr. Moody edusti. Ei lainkaan ole luultava, että hän vielä läheskään oli tyhjentänyt kaikki mahdollisuudet rahojen hankkimiseen yrityksiinsä. Yksi seikka oli kaikille selvä: hän ei koettanut itseään rikastuttaa. Hän olisi voinut jättää jälkeensä suuren omaisuuden, mutta hänen jälkeenjättämänsä omaisuus on hänen suuri nimensä, hänen koulunsa nuorten kasvatusta varten ja ne joukot, jotka hänen saarnansa kautta tulivat siunatuiksi. Hän rakensi muistomerkin itselleen lukemattomissa sydämmissä, ja hänen nimensä ja maineensa on säilyvä kauvemmin kuin marmori ja pronssi.

Moodyn elämässä kumoutui se väite, että ankara työskentely ja alituinen tarmonsa kuluttaminen välttämättömästi on elämälle ja terveydelle tuhoa tuottava. Hän kyllä kuoli vaan kuudenkymmenenkahden vuoden vanhana, ja on kyllä mahdollista, että liiallinen ponnistus hänen viime vuosinaan joudutti loppua, mutta jää sittenkin tosiseikaksi, että hän väsymättömästi, enemmän kuin miehenijän oli katkeamattomassa toiminnassa, useinkin erinomaisesti liikuttavien näkyjen keskellä, jolloin ilma hänen ympärillään oli erinomaisessa määrässä hengellistä sähköä täynnä, ja joukot taipuivat hänen palavaan pyyntiinsä luopumaan synnistä ja omistamaan se yksinkertainen, pettämätön usko, jonka järkähtämätön apostoli hän oli. Tämä jännitys ei kuitenkaan hänen hermojaan pilannut tai muuttanut häntä ärttyisäksi olennoksi. Ollen viime vuosinaan vielä laajempiin suunnitelmiin taipuvainen ei hän koskaan kadottanut rahtuakaan järkähtämättömästä uskostaan siihen evankeliumiin, jota hän saarnasi, ja hänen kulkunsa siihen asti kun tuo tuhoisa tauti vihdoin kuudennenkymmenennen vuoden rajapylvään tuolla puolen hänet yllätti, oli kuva ylipäänsä terveestä ja muuttumattomasti iloisasta miehuudesta.

Hänen työnsä merkityksestä harrastuksen herättäjänä evankeelisessa kristikunnassa alempaa kansaluokkaa kohtaan ei löydy vähintäkään epäilystä. Niidenkin kirkon miesten, jotka hänen menettelytapojaan paheksuivat, täytyi myöntää, että ne olivat erittäin tehokkaita yksinkertaisen kansan sekä saavuttamiseksi että herättämiseksi. Kun Robert Ingersoll aloitti hyökkäyksiään kristittyä uskoa vastaan koristellen esitystään loistavalla kaunopuhelijaisuudella ja teroitellen nuoliaan purevalla ivalla ja terävällä sukkeluudella, tunsivat monet vakavat uskovaiset, että seurakuntaa uhkasi todellinen vaara.

Mutta kaikki tämän kuuluisan epäuskonsankarin kaunopuhelijaisuus ei saanut aikaan kymmenettä osaa niin pysyväistä vaikutusta ihmisten sydämmiin ja mieliin, kuin Moodyn suora, yksinkertainen puhe, hänessä asuvan rehellisen uskon vahvistamana ja Sankeyn liikuttavien laulujen tukemana. Nämä uskonsankarit yhdessä eivät ainoastaan suuremmaksi osaksi hävittäneet sitä, mitä Mr. Ingersoll oli aikaansaanut; he kykenivät päälle päätteeksi kääntämään pakoveden toiseen suuntaan ja sytyttämään kristilliseen uskonelämään uutta tulta.

Kristilliselle kirkolle oli todella suuri etu saada viimeisellä kolmanneksella yhdeksättätoista vuosisataa omistaa niin uskollinen, peloton ja toimelijas sotilas kuin Dwight L. Moody.

Moody oli erinomainen kyky. Se palava into, joka hänessä hehkui, levitti lämpöä minne ikänä hän tuli ja lämmitti kylmiä ihmisiä lämminsydämiseen vaikutukseen. Siitä johtui, että kirkot kaikkialla ilolla tervehtivät hänen tuloaan, hyvin tietäen että se tuotti innostuksen kauden, joka kesti vielä kauvan hänen poislähtönsä jälkeen. Hän tunsi maailman, hän käsitti inhimillisen luonteen ja hänellä oli rakkaudesta uhkuva myötätuntoisuus sitä kohtaan. Tuo vanha sananparsi vihasta syntiin ja rakkaudesta syntiseen toteutui erinomaisen täydellisesti hänessä.

Mr. Moody suoritti suuren tehtävän. Monet tuhannet sekä miehet että naiset elävät parempaa elämää, senvuoksi että hän on ollut olemassa. Näiden koroitetut, laajentuneet ja puhdistetut elämät ovat hänen jaloimpia muistomerkkejään. Jalon miehen teot säilyvät hänen kuoltuaan ihmiskunnan siunaukseksi.

Herätyssaarnaajanakin erosi hän suuresti edellisen sukupolven vanhanaikuisista herätyssaarnaajista, jotka peloittivat syntisen katumukseen pidättelemällä häntä kuilun päällä, jossa hän taisi nähdä kadotuksen vaaleankeltaisten liekkien selvästi osoittavan haluaan ahmia häntä. Mr. Moodylla oli epäilemättä aivan samat käsitykset tulevaisen rangaistuksen laadusta ja kestävyydestä, kuin hänen edeltäjilläänkin. Mutta kenties lievitti hänen itsensä tietämättä tämän opin näennäistä kovuutta hänen syvä luottamuksensa Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen. Tälle kohdalle hän usein pysähtyi eikä koskaan jättänyt siitä huomauttamatta, silloinkin kun hän kosketti tulevaisen rangaistuksen varmuutta. Tämä piirre hänen varoituksissaan eroitti hänet suuressa määrässä vanhemmista herätyssaarnaajista, ja vaikutti paljon suurempaa vastaanottavaisuutta, kuin mitä hänen edeltäjäinsä osaksi oli tullut.

Vaan ei tässäkään kaikki. Mr. Moody oli mies, jolla oli erinomaisen selvä huomiokyky. Hengelliseen juoruamiseen hän ei puuttunut eikä paljon niitä kärsinyt, jotka sitä tekivät. Ollen itse kansanmies, ymmärsi hän vaistomaisesti, miten hän voi kansan sydämmet saavuttaa. Vaikka häneltä kirjallinen sivistys puuttui, oli hän alallaan yksi aikansa voimakkaimpia ja suurinta menestystä saavuttaneita puhujia. Hänen puhemuotonsa oli puhdasta, voimakasta ja vakuuttavaa, ja hänen ajatuksensa olivat aina puetut yksinkertaiseen anglosaksilaiseen kieleen, jota aina mielellään sekä kuunteli että luki.

Ollen todellisella inhimillisellä myötätuntoisuudella ja samalla erinomaisella käytännöllisyydellä varustettu mies, valitsi hän elämäntehtäväkseen saarnata evankeliumia, koska hän katsoi sen hyödyttävän sekä nykyistä että tulevaista maailmaa. Toisinaan sai hän runsaita palkinnolta osakseen, mutta hänelle olisi ollut saman tekevä, jos köyhyys ja unhotus olisi häntä kohdannut. Missään suhteessa hän ei itsekkäitä tarkoituksia palvellut.

Viimeisinä vuosinaan kehittyi Mr. Moody monessa suhteessa. Hän lueksi ja tutki muutamia aineita suurella menestyksellä, ja hänen tuttavuutensa monen etevän miehen ja naisen kanssa Europassa ja Amerikassa laajensi hänen näkökantaansa. Hänen kasvatuslaitoksensa Mount Hermonissa ja Northfieldissa mies- ja naispuolisia oppilaita varten ansaitsevat täydellisesti niiden osalle tulleen myötäkäymisen. Ja nämä mainiot koulut ovatkin kenties tuon suuren evankelistan pysyväisimmät muistomerkit. Hänen sanansa olivat välikappaleina lukemattomain uudestisyntymiseen, ja hänen tahrattoman ja hyödyllisen elämänsä muisto on oleva kehoitukseksi niille, jotka häntä tunsivat.

Ensimmäisinä vaikutusvuosinaan oli Moody taistelevan kirkon ruumistunut perikuva. Hänen lähikäypäisyytensä teki usein hienotunteisiin ihmisiin huonon vaikutuksen. Kun hän oli innossaan päässyt korkeimmilleen, ei hänen persoonallinen läsnäolonsa ollut voittava, hänen äänensä oli karkea ja esiintymisensä kömpelöä. Mutta hänessä ilmeni samalla kertaa rohkeuden ja sanomattoman vakavuuden piirre; ja se voima ja mestarillinen kyky, jolla hän noita suunnattoman suuria kansajoukkoja johti, tuotti hänelle kunnioitusta niiden joukossa, jotka tutkivat hänen voimaansa ja menettelytapansa omituisuutta, vaikk'eivät hänen periaatteisiinsa yhtyneetkään. Niiden, jotka hänen esitelmiään kirjoittivat muistiin, oli usein muistiinpanojaan puhtaaksikirjoittaessaan vaikea hänen katkonaista kieltään tasotella, mutta tämä johtui hänen valtavasta, kiivaasta lausuntotavastaan.

Hänen yksinkertainen, suora englanninkielensä oli kansan kieltä; hän puhui sitä lyhyeihin, innostusta uhkuviin lauseisin puettuna, ja siinä ilmeni sama koruton yksinkertaisuus, mikä Bunyanille on omituista. Sen vaikutus noihin suunnattomiin joukkoihin oli toisinaan ihmeteltävä. Se tuotti huokauksia ja innostusta; ja kun hän oli lopettanut, tai oikeimmin kun Sankey oli jonkun valtavista lauluistaan laulanut, tulvaili seurauksena siitä pitkä jono syntisiä "kyselyhuoneesen".

Kirjailijanakin oli Mr. Moodylla laaja vaikutus. Hänen etevimpiä tuotteitaan ovat: "Kristuksen tuleminen" (1877); "Sana ja tie" (1877); "Salainen voima eli menestyksen salaisuus kristillisessä elämässä ja työskentelyssä" (1881); "Tie Jumalan luo ja miten se on löydettävä" (1884); "Iloisia uutisia" (1876); "Nuolia ja kertomuksia" (1877); "Hyviä mietteitä ja keskusteluja" (1877). Sekä kirjailijana että saarnaajana oli suoruus ja yksinkertaisuus huomattavimpia ominaisuuksia Mr. Moodyn esitystavassa. Suuren osan hänen saarnoistaan muodostivat kertomukset, mutta ne olivat aina huolellisia, voimakkaita ja vakuuttavia. Hän rakasti erittäin raamatullisia vertauksia, ja hänen saarnansa perustuivat suureksi osaksi niiden esitystapaan ja opetuksiin.

Kahtenatoista viimeisenä vuotena kasvoi työskentely kasvatuksen eteen Northfieldissa suunnattomassa määrässä.

Ensin avasi Moody oman kotinsa muutamille nuorille tytöille ja aloitti siten tyttökoulunsa. Sen perästä rakennutti hän vähäpätöisen rakennuksen toiselle puolen tietä; sitte rakennettiin East Hall, joka maksoi 30,000 dollaria. Sitte seurasi Frederick Marquand Hall, joka maksoi 60,000 dollaria, ja oli lahja Marquand suvulta. Sitte rakennettiin Stone Hall. Lisäksi rakennettiin uusi kirjastorakennus 20,000 dollarin hinnasta, sekä vielä toinen samanhintainen makuuhuoneita sisältävä rakennus. Vieläkin kaksi rakennusta rakennettiin, joihin yhteensä mahtui 300 tyttöä.

Koulurakennukset käsittävät yli 200 tynnyrinalaa maata, joka on kauniiksi puisto- ja metsikkömaaksi istutettua, ja on romantillisen kauniin Bonar Glen nimisen laakson läpileikkaama. Keinotekoinen 24 tynnyrinalaa käsittävä järvi on 4000 dollarin kustannuksella kaivettu. Mount Hermonin koulu nuorukaisia varten on noin kahden penikulman (engl.) päässä Northfieldista. Sen asema on erinomainen Connecticut virran läntisellä rannalla ja käsittää 400 acresta maata, josta on maksettu 12,500 dollaria. Tämän koulun aikaansaamiseksi lahjoitti Mr. Hiram Camp, New Havenista 25,000 dollaria. Se aloitettiin vanhassa farmirakennuksessa, johon rakennettiin puurakennus lisäksi, aijottu harjoitussaliksi.

Sitte rakennettiin neljä kivirakennusta ja suuri päivällissali. Mutta ennen pitkää olivat nämä rakennukset riittämättömät, ja senvuoksi rakennettiin Cronley Hall sekä toinen päivällissali, niin että saatiin tilaa vieläkin 200 oppilaalle ja sitäpaitsi kokoussaleja, kirjastohuoneita, museo j.n.e. Enemmän kuin tuhannen nuorta miestä ja naista, kahdestatoista eri kansakunnasta, on näissä kouluissa opiskellut. Mr. Moody ei ollut mikään uskonnollinen kiihkoilija. Hänen erinomaista tarmoaan uskonnollisessa suhteessa seurasi vapaamieliset ja valaistut käsitykset kasvatuksesta, jonka käytännöllisestä tuloksesta koko maailma on hyötynyt.

"Ole hyvä, ja sinä olet oleva onnellinen". Siinä Mr. Moodyn elämänohje, jota hän kuolemaansa saakka seurasi. Jos joku on tämän yksinkertaisen perusohjeen todellisuutta epäillyt, niin olisi hän löytänyt sen sisältämän lupauksen täytännön tutkimalla tämän suuren evankelistan elämää. On tuskin koskaan löytynyt miestä, joka suuremmalla ilolla ja sydänlämmöllä on omistanut ja pannut käytäntöön kristillisyyttä kuin Mr. Moody.

Hänen elintehtävänsä oli milloinkaan "olla tilaisuutta kadottamatta jonkun onnelliseksi tekemiseen", ja kun ei tilaisuuksia ilmaantunut, etsi hän niitä. Neljänkymmenen vuoden ajan oli Mr. Moodyn tehtävänä ollut "tehdä ihmisiä onnellisiksi". Jos hän olisi saman tarmonsa ja kekselijäisyyskykynsä käyttänyt jossakin liike- tai ammattihaarassa, niin olisi hän epäilemättä koonnut itselleen suuren omaisuuden. Nyt sen sijaan oli hän yhtä köyhä kuollessaan, kun evankelistavaikutustaan aloittaessaan, lukuunottamatta sitä maailmallista rakkautta, kunnioitusta ja kiitollisuutta, joka tuhansista sydämmistä hänelle tulvaili.

Mr. Moodyn menestys ei rajoittunut Amerikaan. Englannissa syntyi hänen kauttaan suuri liike, ja Lontoon alhainen kansa pysähtyi kuuntelemaan tätä reipasta, lämminsydämmistä uusenglantilaista, joka astui alas heidän omalle kannalleen ja ojensi sydämmellisesti lämpimän kätensä, samalla kun hän tarjosi heille uskonnon, jota ei harjoitettu säkissä ja tuhassa vaan riemulla ja kiitollisuudella.

Siinä oli Mr. Moodyn menestyksen salaisuus. Hän nousi puhujalavalle -- se sai olla mikä tahansa, nimeen ja tunnustukseen katsomatta -- hymyily huulillaan ja silmissään, joka oli käytännöllisen elävänä esimerkkinä siitä, mitä hänen uskontonsa hänelle itselleen merkitsi. Opinmuoto ei hänen vaikutuksensa ulettuvaisuutta rajoittanut, sillä Mr. Moodyn väite oli, ettei Kristus välittänyt mistään uskontunnustuksista vaan "saarnasi evankeliumia kansalle".

Penkit eivät milloinkaan olleet tyhjinä eikä niissä olijat nukkuneet, kun Mr. Moody saarnasi. Henkilöt, jotka eivät koskaan käyneet kirkossa, jotka kerskasivat "omasta uskonnostaan", "moraali-uskonnostaan", perustuva "selvään järkeen" ja "tosi seikkoihin" takana lihalle mukava logiikka -- tällaiset henkilöt menivät kuulemaan Moodyn saarnaavan ja Sankeyn laulavan saadakseen suoraan sanoen uutta inspiratioonia heidän iloisuudestaan ja ihaillakseen heidän uskoaan.

Mrs. Moody, hänen vaimonsa, lausui kerran, kun oli kysymys siitä, tokko hän ennen kuolinsanoman tuloa toivoi parantumista: "Hänen uskonsa parantumiseen oli rajaton ja ihana; hänellä ei ollut muuta toivoa kuin saada parantua. Hän oli iloinen ja koetti tuskattomina hetkinä viekotella meitä nauramaan. Me emme näyttäneet hänelle mitään postista, mutta emme voineet estää häntä ajattelemasta. Koulut olivat hänelle levottomuuden lähteenä. Oppilaat maksavat, nähkää, vaan puolet opetuskustannuksista, ja toinen puoli saatiin Mr. Moodyn ponnistusten kautta".

"Jotakin Mr. Moodyn elämästä? Se on ollut elämä täynnä työskentelyä; työskentelyä, jota hän rakasti, työskentelyä, joka teki hänet esikuvaksi kaikille niille, joilla oli onni saada elää hänen läheisyydessään. Hänen mielenlaatunsa oli aina ollut rakastettava ja nöyrä ja hänen luonteensa voimakas ja horjumaton. Pelkkä hänen läsnäolonsa vaikutus oli ihmeellinen. En muista päivää tai edes tuntiakaan Mr. Moodyn elämästä, jolloin hän oli lakannut evankeliumiaan saarnaamasta, ei tosin aina sanoilla; hänen uskontonsa ei myöskään ollut pelkkää raamatun lukemista. Se oli usein siinä, mitä hän ei pukenut sanoihin, silloin kun useimmat meistä olisimme puhuneet, tai ilmeni se kädenpuristuksena tai ystävällisenä tekona, jota ei milloinkaan kukaan muu käsittänyt, kuin se, joka sitä tarvitsi. Puolisona, isänä, neuvonantajana ja kumppanina on hän aina toiminut saarnansa mukaisesti, ja hänen luottamuksensa Jumalaan on auttanut meitä läpi monen vaikeuden, ja tehnyt matkamme monen raivaamattoman taipaleen poikki miellyttäväksi".

Kristikunta kadottaa hänen kuolemansa kautta suuren kyvyn, joka omisti aikansa ihmisten ja yhteiskunnan parantamiseksi. Hänellä oli edeltäjänsä ja on oleva seuraajansa. Jossakin on tänä päivänä jonkun kauppapuodin tiskin takana tai jollakin rautatieasemalla joku nuorukainen, joka tulee hänen työtään jatkamaan, niinkuin hän jatkoi Finneyn työtä, ja niinkuin Finney pitemmän väliajan perästä jatkoi Wesleyn ja Whitefieldin työtä.

Mikään ei ole totuudesta etempänä kuin se käsitys, että ihmiset sellaiset kuin Mr. Moody luovat itselleen tilaisuudet. Ne sattuvat heidän tielleen ja he käyttävät niitä hyväkseen. Yhteiskunnassa on aina suuria hengellisiä voimia olemassa. Siellä löytyy suuria hengellisiä tarpeita. Ihmiset eivät senvuoksi ole uskonnollisia, että uskontoja on olemassa. Uskonnot ovat senvuoksi olemassa, että ihmiset ovat uskonnollisia. Jokaisessa elämässä, miten surutonta ja väärää se lieneekin, miten ahkeraa ja ahertavaa, miten tietämätöntä ja jokapäiväistä, löytyy kuitenkin hämärä, sanaton halu saada maailmankaikkeudesta selvitys; jano, heikko, katkonainen ja vähäpätöinen, mutta siitä huolimatta todellinen, sanan tai sanoman perään, joka panisi sielun tasapainoon, saattaisi elämän korkeamman päämääränsä kanssa yhtäpitäväisyyteen ja sopusointuun, vapauttaisi ihmiset tottumuksen ja himojen kahleista ja suuntaisi heidän elämänsä ylhäisyyttä kohti.

Tämä kaipaus on yleinen. Se on todellisesti joka ihmisen sisällisenä kokemuksena olemassa. Joko se selitys hyljätään tai hyväksytään, että tämä johtuu hengellisistä tai jumalallisista ihmisen alempaa elämää ympäröivistä voimista, jää sittenkin se kaikille selväksi tosiasiaksi, että halu ja kaipaus sopusoinnun saavuttamiseksi sielun ja ympäröivässä maailmassa vanhurskaina pidettyjen kappalten välillä, voidaan joka luonteessa huomata ja on yhteistä kaikille ihmisille. Tämä totuus on yhtälailla kokemuksen todistama ja yhtä silmäänpistävä kuin mikä muu tahansa inhimillisen luonteen alueella.

Milloin tahansa Mr. Moodyn kaltainen mies, rehellinen, kaunopuhelijas, täynnä uskoa ja vakavuutta astuu tämän sanattoman synnistä vapautumisen kaipauksen eteen, on vastakaiku silmänräpäyksellinen. Onnistutaan aivan samasta syystä kuin evankeliumin ensimmäinen sanoma voitti ihmiset, kun se heikkona ja tuntemattomana sanomana pienen kansan kautta heikolla ja sopertavalla kielellä esitettiin roomalaiselle maailmalle. Tämä sanoma voitti silloin, koska se vastasi ihmisten tarpeita. Se voittaa nytkin, koska eivät ihmiset ole muuttuneet ja sanoma on sama.

Tämä alkuperäinen olosuhde, josta suuren uskon voima ja väkevyys riippuu, himmenee kaikkien niiden konemaisuuksien paljoudesta, joita kirkot ovat tämän sanoman ympäri latoneet; se himmentää sen tarkoitusta, peittää sen valoa ja tylsentää sen miekantapaisten sanojen terää. Jonkun kerran pesee ihminen viikon liat päältään, panee parhaimmat juhlavaatteena päälleen, vaeltaa rauhallisesti pitkin hiljaisia katuja astuu puolihämärään, kauniisen huoneesen, kuulee hurmaavaa musiikkia ja lepää mukavasti pehmeällä sohvalla; mutta siellä on hän kaukana siitä taistelusta ja niistä kiusauksista, siitä liasta ja hiestä, siitä synnistä ja niistä kärsimyksistä, jotka hänen työnsä aikana pakoittivat häntä korkealla äänellä huutamaan ja panivat häntä valtavasti vapauttajaa kaipaamaan.

Tuo suljettu penkinovi, matoilla peitetty käytävä, koristeltu ikkunalasi ja sen himmeä, hengellinen valo ovat peloittavana vastuksena jokaiselle saarnaajalle, kun hän ihmisille tahtoo kuvata keinoa, jolla tästä kuoleman ruumiista päästään, jota he laahaavat tuskalla perässään Se on kaikki tyyni arvokasta, mikäli se koskee kirkon säilyttämistä hyödyllisenä ja pyhänä laitoksena, jonka suojassa miehet, naiset ja lapset ovat rauhassa ja mukavassa turvassa; mutta kun on kysymys ihmisistä, joiden pyrkimys parempaa kohti on tämän maailman ja sen hälinän tukahuttama ja alaspainama, on se tarkoitukseensa kelpaamatonta.

Mutta taitava herätyssaarnaaja kääntyy ihmisten puoleen silloin juuri, kun nämä ovat syntiin kyllästyneitä, kun he ovat työnutuissaan ja tulevat suoraan kadulta jokapäiväisen elämän kuuman uunin käry vielä vaatteissaan, epäonnistumisen tunteen alaspainamina, joka meitä kaikkia masentaa koettaessamme oikein ja hyvästi toimittaa rehellistä päivätyötämme. Kun silloin puhuja tällaisille jossakin vajassa, katoksessa tai sellaisessa paikassa, missä ihmiset ovat tehneet työtä, hikoilleet ja kantaneet päivän kuorman ja helteen, esittää yksinkertaista pelastuksen sanomaa, joka vastaa heidän tarpeitaan ja koskettaa heidän sisimpää olentoaan, syntyy aivan varmaan se, mitä ihmiset kutsuvat herätykseksi.