Part 8

Tulkaa terveenä tänne ja elkäät suinkaan meitä heittäen menkö` Pietarin Akademiaan taikka mihin muu'alle, jossa Teillä on tilaisuutta hyödyttää` vähemmin meitä Suomalaisia. Te olettekin oma hankkeilla olevaan Suomen professorin virkaan. Tehkäät toki Tekin puolestanne rohkeasti, mitä voitte päästäksenne siihen; jos vielä, niinkuin olen kuullut, ylimyksemme varosivatkin tulla` nyt jo sen anomuksen kanssa Keisarin eteen. Ehkä kuitenkin jo kohta varsinkin Teidän tullessa rohkeneevat. Tohtor Lönnrotilla on kylläkin ansiota, mutta hän taas ei ole` luonnolta määrätty julkinaisesti puheella vaikuttamaan. Hän on onnellisin ja hyödyllisin ahkerasti työksennellessänsä syrjemmissä paikoin (Kajaanissa, välistä Laukossa) ja yhtä hyödyllistä työtä kuin nyt ja tähän asti ei häneltä puuttune` elinkautena, niin että professorin virka olisi hänelle enemmin esteeksi kuin eduksi. Itsekin on hän maininnut suovansa sitä virkaa Teille ja muutkin ovat sitä tehneet ajatellen samoin kuin minäkin tässä.

Elkäät panko` pahaksi, jos rukoilen Teitä muutamilla sanoilla vastaamaan tehdyille kysymyksilleni, sitä anoo

nöyrin palvelijanne D. E. D. Europaeus.

34. Reinholmille.

[3 p. tammik. 1848]

Velloseni!

Toivotan teille paljon onnea uudellakin vuodella runoja saamaan sekä kaikkeen hyvään!

Tohtor Kastren aikoo, niinkuin Aamulehdessä nä'et, anoa` matka-apua eteenkin päin. Kysäseppäs, veikkonen! Sjögreniltä, mitä siitä mietitään. Kyllä jo mahtaakin anomus olla` Pietarissa jo päätöksessäkin, kuin kerkeät tulla` siitä kysymään. Kirjoita` sitte siitäkin tänne, ehkä saamme antaakkin Suomettaressa tiedon siitä ennen kuin muut sanomalehdet. Kirjoita` myös, jos vaikka vähemminkin matkoistanne ja saaliistanne, mitä merkillisempiä lauluja olette saaneet j.n.e.

Paitsi niitä karttoja, joita nimitin viikkautta ennen kirjoitetussa kirjauksessani, ostasit vielä Карта Рязанской губернiи taikka sen, joka on Wladimirin läänin eteläpuolella, ei Wladimirin kaupunki, sillä sen ympäristön kartta täällä jo on. Tulet siis ostamaan kaksi rinnan olevaa karttaa yhden Kasanin ja toisen Wladimirin läänistä etelään päin olevan. Seuraavasti sinä ostat Карту Симбирской губернiи (южной части), Рязанской, Московской й Олонецской губернiи, ja vielä muitakin, jos ovat tällä välillä valmiiksi tulleet, ja joista jo ennen kirjoitin.

Elä unohuta` pyytää` itkuvirsiä Inkerikkojen naisilta, missä heitä vaan tapaat. Jos sopii tiesi Lahden Konnun kylän kautta, niin tiedusta` tarkoin Kojosen poj'an laulua ja tokko Kojonen tavallisen puheen mukaan "Läksi Konnulta kosihin, josta Anni annettihin etc." Mistä sen Kojosen olisi pitänyt oleman? tokko tiedetään kenen nykyisin kylässä elävien perehien sukua sen Annin olisi pitänyt oleman ja muuta semmoista. Hyvä olisi, jos sillä tavoin saisit tietää` paikan, jossa asia tapahtui, ja jossa siis parahiten tiedetään, kuin tapaus on käynyt.

Voikaat aina hyvin ja sano` terveyksiä kaikille asianomaisille

velloltasi Europaeukselta.

3 Tammik. 1848.

35. Nordenstamille?

(Reinholmin kokoelmassa.)

[Talvella 1848?]

Högvälborne Herr General, Vice Canceller och Riddare!

Uppmuntrad af den välvilja, hvarmed Eders Excellence emottog min förra ödmjuka skrifvelse, och till en del föranledd af det Eders Excellence vid öfverlemnandet af sagde skrifvelse till mig talade, nedskrifver jag dessa korta rader innehållande enahanda tankar, som berörde af mig redan inlemnade skrifvelse.

Vi fennomaner äro unga och sakna djupare erfarenhet i verldens gång, hvarföre vi i våra välönskningar för vårt älskade fädernesland lätt kunna gå längre, än det ginge an. Åtskilliga önskningar blefvo redan anförda, hvarföre jag nu icke mycket torde behöfva vidröra desamma, utan börjar med det allmänaste.

Fennomanerne sträfva till att befordra Finnarnes förskridande till den förädling, Försynen bestämt dem. Sådant kan blott ske genom det språk, hvarmedelst deras själ lefver och tänker. Detta språk önska vi derföre med tiden till samma rättigheter, som Svenskan hos oss ännu innehar, om hvilkets skeende äfven Eders Excellence yttrade Sin öfvertygelse. Finskan önska vi dock ingalunda med någon brådskande hastighet opp. Allt bör hafva sin tid. Blott förberedande åtgärder för den yngre generations bästa önska vi, isynnerhet att i skolorne mera skulle användas för att lära finska. Allmogens önskan är naturligtvis färnämligast, att rättegångs hanlingarne måtte skrifvas på finska, men det förnämsta torde ligga deruti, att på finska skrifna handlingar skickade ifrån de lägre domstolarne till de högre skulle åstadkomma vida mera besvär en nytta. Bra vore det dock, om sådana handlingar, som icke skulle komma till sådana ställen, der deras finska drägt fölle besvärlig, skulle tillåtas att skrifvas på finska, fast också mot en större betalning.

En stor mängd, kanske största delen af de ärender, som behandlas i mångfaldiga slags embetsverk, och hvilka icke omedelbart angå finska bonden, måga gerna behandlas på svenska, huru länge det behagas; svenska språket kommer dock aldrig att försvinna ifrån de bildades krets i vårt land, såsom jag för nära tre veckor sedan äfven i vår tidning yttrat. Ingen annan nytta hade man deraf, att i förtid vilja införa finskan i alla embetsverk, än att det skulle tjena vederbörande till skriföfningar i finska språket, men sådant torde bäst höra skolan till.

Anseende mig tillräckligt hafva antydt fennomanernas önskningar har äran med högaktning och vördnad framhärda

Eders Excellences allerödmjukaste tjenare D. E. D. Europaeus.

36. Lönnrotille.

[12 p. tammik. 1848.]

Kunnon Velloseni!

Vähä joukko sanoja, sanalaskuja ja arvautuks[i]a seuraa tämän mu'assa. Muutamia satujakin löytyy, joita kuitenkin ai'on toimittaa` Suomettareen. Hyvä olisi, jos Sinäkin lähettäisit tänne muutamia ennen keräämiäsi satuja ja itkuvirsiä välttämättömästi. Mitä viimeiskeväinä lähetit, niistäkin panen vielä muutamia Suomettareen, jonka tehtyä lähetän kaikki takaisin. Ei se haittaa`, jos vähän välistä Satujakin Suomettaressa on, kuin ei kuitenkaan muutakaan huvittavaista meiltä siihen paljon heru`. Kalevalasta pitäisi Sinun joitakuita paikkoja poiskin jättämän, jonka ehkä itsekkin tehnet kehoittamattani. Mutta kuitenkin. Sellaiset paikat, jotka siveyttä vähän koskeevat, esim. Potkasi punasen portin Vasemella varpahalla. -- Jäniksen jäpimä (jävintä) mailla. -- Jonk' on ei maloa ma'annut. Pohjan akan saunasanat j.n.e. saisivat vahingotta jäädä` pois, taikka toisin asetettaa`. Että Kalevala hyvin sopisi vallasvä'enkin naispuolille, sitä pitäisi pyydettämän. Pitkältä pistäävät monet loihtusanatkin, esim. Lemminkäisen metsäsanat hirveä ajaessansa, josta varsinkin koiran sanat voivat jäädä` pois, kuin Lemminkäisellä Lappalaisen kodalle tullessa ei nimitetä koiria olleen, eikä hän luultavasti tullutkaan koirinensa Pohjolan tyttiä kosiin. Se paikka, sekä Vipusen loihdot, Ilmarin emännän karjasanat, mainitut saunasanat j.n.e. tuleevat kuitenkin Loihtukirjaan, jonka tähden Kalevalassa voivat olla` lyhemmiten, ehkä ensimäisessä painossa nä'ytteeksi olivat hyödyllisetkin, ja halukkailta siitä voivat lu'ettaa`!

21:ssa runossa 269:stä säkeestä lähteen on muutamia lapsien laulusta tulleita säkeitä. Ovatpa ne hyvin sen luontosiakin. Saisivat siis jäädä` pois, ja kipeä sopivilla aikamiehen sanoilla, vaikka lyhemmitenkin, parannettaman. -- Monet säkeet, jotka nyt ovat toisintoina, sopisivat paremmin, kuin runon sisässä olevat, välistä runosääntöjen vaatimuksesta, välistä ajatuksenkin, esim. 6:nessa runossa 75:nessä säkeessä sopii "veitikasta" Lemminkäisestä paremmin sanoa` "Su'an seinähän sivalsi" kuin nuoin siivosti "Su'an orrelle ojensi". 3:nen runon alkuun tulee pel'otta pantavaksi "Katritar (on) neito kaunis Sisär nuoren Joukahaisen" ja monta muutakin nimeä ja paikkaa sopinee samoin pantaa` sisään.

Pitää välttämättömästi Kalevalan vielä odottaman yli kesän, kunnes runot tarkemmin saadaan Inkerin puolelta, sekä muista paikoista Saimaan, Suomen lahden ja Laatukan väliltä. Vieläpä pitäisi Tverin läänissäkin ennen sitä välttämättömästi käytämän. Saisitkin kehoittaa` Viipurinkin Seuraa liikkeille siinä asiassa, Eipä tuo ollut niinkään mieliksi, kuin ei minun kirjauksestani mitään huolineet. Tuskin kuitenkin käyttäneevät rahojansa parempaan, kuin runon kerääjille, jos vaikka moniaita satojakin antaisivat. Onhan niillä muitakin rahoja, ei ainoat Wilken antamat. Nykäseppäs Veikkonen! ehkä jostakusta muualtakin kuin ainoasta Yliopistosta pöyhöää joku halukas ja kelvollinen mies ylös. Mutta eihän silloin mitään pöyhöä` kuin ei pöyhötetä`, ja eihän tuossa vaivaa mitä olisi. Jos sitte onnistaa, niin onnistaa, mutta jos ei, niin sittehän on vähintäin huoletta, kuin tietää kostelleensa.

Eiköhän olisi parempi, jos Kirjallisuus-Lehteen aina kirjoittaisit suomeksi. Jos kaikki päättäisi aina kirjoittaa` Suomeksi, mitä suinkin saattaa, sekä kirjauksia, että muita, niin antaisi se jo vähän harjoitusta, uskallusta, herätystä ja muitakin hyviä vaikutuksia. Mutta jokaisen, joka tahtoo sitä muilta tehdyksi, pitäisi itsenkin niin tekemän. Minä kelle vaan olen kirjoittanut, niin aina Suomeksi, ja pyydän vielä Suomeksi vastaamaankin. Niin sain nykyisin sisareltani kirjauksen Suomeksi. Kyllä sielläkin "sitä suu pakaeleepi, mitä mieli tieteleepi". Sepä se kuulijoidenkin mieltä vähän nykäisee ja sitä nykimistä pitäisi kaikella tavalla ko'eteltaman.

Kuki` aina hyvin, toivoo sydämellisesti

vellosi Europaeus.

Helsingissä 12 Tammik. 1848.

Tuletkos tänne taikka tuleekos Oksanen milloin?

Kaikki uudissanat pitäisi Sanakirjassa niiksi merkittämän, ettei joku johto-oppia tutkiessansa tulisi joltakulta sellaiselta vietellyksi. Minulla onkin täällä kaikki Sinulle lähetetyt Johtosanani puhtaaksi kirjoitettuina, niin ettet tarvitsekkaan lähettää` tänne sitä, kuin syksyllä kirjoitin. Olisin lähettänyt puhtaaksi kirjoitetun paperini, mutta en löytänyt, eikä ollut aikaa toista kirjoittaa`.

37. Castrénille.

Helsingistä 13 Tammik. 1848.

Jaloarvonen Herra Tohtori!

Vahinko oli, kuin en viimeisessä kirjassa saanut kirjoittaa` suuresta halustani, tulla` itse Sibiriaan ja Korkeaan Aasiaan Suomalaisien jälkiä, jäännöksiä j.n.e. hakemaan. Jos olisin aj'oissa ennen nähnyt kirjaustanne Aamulehdessä, jossa mainitsette tahtovanne pyytää` Pietarin Akademialta edemmäksikin matkarahaa, niin olisin voinut kirjoittaakkin, mutta pahuus kuin en tuota tietänyt. Minulla on niin suuri halu päästä` seurohinne ja siellä tutkia` sekä kieliä että erinomattain mitä olisi avuksi "tutkinnoilleni Suomalaisien esi-isistä". En voi` suinkaan uskoa`, että Suomalaiset olisivat yhdettömäksi jättäneet perikotinsa ja että sinne jääneiden kieli olisi enemmin erkenevä täkäläisestä, kuin Vironkaan kieli. Kielemme suuri säännöllisyys tekee sen ikuisen lujaksi ja sitkeäksi, ja erinomattain voipikin se kestää` paikallansa olevassa kansassa paremmin kuin liikkuvassa. Onkin Suomen kieli täälläkin pidättänyt monen tuhatvuotisen luontonsa, sillä jos siinä olisi suurempia eroituksia tapahtunut, niin sittehän olisi suurempia eroituksia tapahtunut, niin sittehän olisi Sodankylästä Inkerinmaalle asti joka ainoa mies ruvennut yksin tuumin samalla lailla muuttamaan kieltä, joka on mahdotointa; mutta nyt on koko sillä matkalla aivan vähän eroitusta kielessä, ja siitä aj'asta kuin kaikki nyt niin hajonneet asukkaat asuivat yksillä tulilla taikka niin vähässä paikassa ja vähälukuisina, että puhuivat aivan samaa murretta, ei kieli ole` kuitenkaan paljon muuttunut yhden kuin toisenkaan murteessa. On siitä aj'asta uskottavastikin usiempia tuhansia vuosia. Eikös sitte kielen vielä enemminkin pitäisi pysymän alkuluonnossansa siinä kansassa, joka itsekin asuu alkuluonnossansa ja alkumaassansa. Niitä minulla on halu etsiä`. Ymmärrättehän, mikä suuriarvoinen asia se olisi Isänmaallemme.

Nyt on Mag. Berstadi jo pois luotanne; tahtokaat toki minua apukumppaliksenne, kaikella lailla ko'en olla` Teille avuksi. Onkin halu minulla sekä kieliä että historiallisia asioja tutkia`, ja luulenkin kieletkin pystyvän päähäni, sillä kaikille äänille minulla on tarkka korva. Wenättä äännän kuin itse Wenäläinen. Valtaneuvos Grotikin ylisti minun "goda uttal i ryskan". Sepä se onkin mielestäni suurin asia sellaisia raakoja kieliä oppiessa, että oikein hoksata` kaikki niiden äänet, eikä sekautua`, kuin kuulee niiden syvää puheen pitoa, ja että osata` haastaa` heidän kieltä niin, etteivät äänestä tuntisikaan muukalaisiksi.

Runotaitomme, kielemme ja vanhan historiamme tuntemisen nimitin kerran Suomettaressa kolmeksi voimallisimmaksi kohottimeksi Suomalaiselle mielelle. Sentähden onkin tekeilläni toinen paljoa tarkempi Runooppi, kuin Suomettaressa olin kirjoittanut, sekä lyhyttä kielioppiakin eli oikeimmiten kirjoituspu'un oppia, Rättskrifningslära, ai'on kohta kirjoittaa` osaksi sen jälkeen, kuin kirjoitin Suomettaressa "Suomen kielestä kirjalla käytettävänä". Kaikissa ko'ettelen Suomen mieltä ny'ästä`. Mutta tiedätte, ettei mittään voi` ny'ästä` sitä enemmin, kuin jos mitä erinomaista löytäisi tuolla Korkeassa Aasiassa. Sehän antaisi Teidänkin reisullenne vähän korkeamman arvon ja onkin se reisunne päätarkoituksia.

Kuinhan minä vaan pääsisin sinne, niin kyllä luulen voivani tulla` aikoin, sillä jo olen ko'etellut, ja tuhansia keinoja löytyy, millä el'äkettäni voin saada`, niin ettei olekkaan mieli minulla tulla` Teidän kanssa takasin ehkä tahdon olla` Teidän apuna, kuin kauan voin, niin että opin sen puolen puheille ja asioille.

Jos minua suvaitsette, niin rukoelen Teiltä sitte kyytirahaa. Kyllä mahtaa Kirjallisuuden Seuratkin täällä auttaa vähän, jos olisi aikaa viipyä` pari kuukautta Tverin Karjalaisien luona taikka Bieloseron Tsuudilaisien, johon kyllä maksaisivat matkarahan.

Suotuista vastausta toivoo pikimältänsä

Teidän nöyrin palvelijanne D. E. D. Europaeus.

Tieto Korkean Aasian Suomalaisista on ei ainoastansa Suomalaisille, mutta kaikille Europan ja muiden paikkojen Sivistyneille suureksi eduksi ja ihmeeksi. -- Rahavoitto mahtanee olla` Lapsien opettajilla hyvä Siberiassa, niin että jos tarvitaan rahaa, sitä sieltä aina saanee. Sen sivussa voipi läheläisien kieltä tutkia`. -- Wenäen kielessä minä tulen hyvin kyllä aikaan. Ottakaat vaan minua vastaan, niin te'ette hyvän työn sekä minulle että kaikille muille. Kyllä minulla on luja terveys ja rohkea luonto sekä halukin hyvä.

Sanoi joku minulle, Regulynkin jo olevan Unkarin maan varoilla Sibirian puolella kieliä tutkimassa, ettekö tiedä` kussa hän lienee. Mag. Reinholm ja Stud. Forsberg keräävät Inkerissä lauluja.

38. Castrenille.

[12 p. helmik. 1848.]

Jaloarvonen Herra Tohtori!

Iloisessa toivossa olen minä, että ette katso' lii'an paljon luottauneeni rakkautehenne tietouden edistämiseen, sillä 50 ruplaa hopeassa olen minä täkäläiseltä Seuralta anonut päästäkseni Inkerin puolelta ja Novgorodin sekä Tverin lääneistä keräämään lauluja sekä muuta kerättävää. Se on minulle jo luvattukin. Epäelemättä on Wiipurin Seurakin ottanut samallaisen anomuksen korvihinsa. Vielä on omiakin rahatuloja. Niiden turvissa ai'on siis lähteä' parin viikon päästä matkoilleni vahvassa toivossa että vähitellen suoriutua' Teidän luoksenne Sibiriaan asti. Ainakin Kasaniin asti toivon pääseväni vaivaamatta Teitä matkarahoilla auttamaan, ja näin Teitä vakuutettuani vähemmästä kustannuksesta kuin viimeisessä kirjauksessani tapahtua' taisi, luotan vakavasti siihen, että Tekin hyvän asian puolesta panette neuvonne yhteen. Varmaankin saisi Pietarin Akademialtakin apua kuinhan olisi jotakuta Akademialle tärkeämpää, jota saisin matkalla ja sen päässä toimittaa', tutkia' ja tiedustella'. Ehkä auttaisi, jos olisitte hyvä ja puolustaisitte minua Sjögrenillä. Saisinhan minä matkalla rahvaan vanhasta puheesta, jäännöksistä ja muista merkeistä etsiä' tarkempia tietoja kussakin paikoin ennen asuneesta kansasta, joista jo kartat ovat antaneet paljon johdaketta, mutta monissa paikoin ei sitä enemmin, että ovathan vaan osoittaneet jonkun muukalaisen kansan ennen siellä olleen, mutta rahvaan muistissa, jäännöksissä ja muissa merkeissä, joita vasta paikalla taitaa tavata', voidaan kuitenkin tulla' paljoa enemmin tietämään.

Olisi minulla kyllä tarvis ja suuri halu täyttää' lukemiseni täällä Yliopistossa, mutta kuin varat estäävät ja luonto ei suinkaan kärsisi lainoja tekemään ja ilman sitä nyt ja ei muulloin Kalevala suuresti vaatii lisäystä, nyt ja ei muulloin Sibiriassa on kunnollinen johdattaja, niin olisi se väärin, jos nyt tuleviin tietämättömiin aikoihin lykkäisin asian, erinomattain kuin nyt on veres halu, joka ei anna' rauhaa ennen kuin sen mieliksi on tehty. Kulunut aikakin olisi vahingoksi.

Jo kesällä kuulin Valtaneuvokselta Sjögreniltä että olette anoneet paluu-matkarahoja, joita jäl'emmältä on luvattukin, kuin olen tietääkseni saanut, mutta joulun aikana tänne tulleesta kirjauksestanne nä'en että "ehkä oli Teillä mieli palaita' jo maaliskuussa, niin olette kuitenkin sittemme päättäneet pyytää' vuosiraha vieläkin vuodeksi". Jos ette olisi tätä päätöstänne täyttäneetkään, niin onhan kuitenkin Reguli jossakussa samoilla teillä kuin Tekin, sillä Pietarissa kuulin minä hänen Ungarista jo olleen lähetetyn takaisin matkoille Sibirian puolelle. Tietänette itsekin häntä ei olevan pitämistä niin suuressa arvossa, jonka tähden parahiten luotankin Teihin. Olkaate siis niin hyvä ja kirjoittakaate Valtaneuvoksen Sjögrenin luokse minulle vastauksen; hänen kauttansa minä voin saada' kirjauksenne käsihini, sillä parin viikon perästä mahtanen jo lähteä' täältä. Pyydän kuitenkin, että olisitte niin hyvä ja sallisitte muutamia kuukausia viipymääni Kalevalan j.n.e. hyväksi. Määrätkääte kuitenkin kuin kiirusti pitäisi joutumani. Olisin kyllä saattanut odottaa' kunnes viimeiselle kirjaukselleni lähettäisitte vastauksen, mutta sitte olisi jäänyt koko joukko jos ei kaikkikin aika runokeruusta pois, ja Seurat eivät suinkaan olisi antaneet mitään, niin että jos olisittekin tahtova minua luoksenne, niin se olisi tullut Teille paljoa enemmin maksamaan. Nyt toivon toimittavani yhdellä tiellä kaksikin aivan tarpeellista asiaa. Jos vielä en tulisikkaan Sibiriaan, niin on kuitenkin runon kerääminen niin tärkeä asia, että jo sen tähdenkin lähtisin, sillä Kalevalan runoja on paljon Inkerin maalla ja mitä jo on kerätty, on aivan hajanaista sillänsä Kalevalaan panna' ja vahinko olisi, jos ne nyt eivät tulisi Kalevalaan täydellisempinä.

Olkaate siis niin hyvä ja kirjoittakaate Sjögrenin luokse minulle, kyllä minä sieltä saan.

Nöyrin palvelijanne D. E. D. Europaeus.

Hels[ingissä] 12 helmekuussa 1848.

39. Lönnrotille.

[8 p. huhtik. 1848.]

Paras Veljyeni!

Kiitoksia saan sanoa' Oksaselle tulleesta kirjauksestasi minulle. Suomettareen on tuleva vastaus kysymyksiesi päälle. Hyväsiksi lähetän Sinulle yhden Runosepän. Kuin Kuopioon tulee suurempi joukko myötäväksi Aschanille, niin ole' hyvä ja hanki' niitä häneltä itsellesikin myötäväksi sekä vaikka muillekin, esim. kond. Holmbergille lähettäisit, joka niitä hyvin saattaisi levittää', maksaen niillä yhtä toista. Paras kuitenkin lienee, että itse' toimitan niitä Sinulle tulevaksi.

Jos en tänä päivänä, niin huomena kuitenkin tulen jo lähtemään matkoilleni. Se Seppä se viivyttänyt on, varsinkin sen runonuotit. Vasta viimeis tiistaina tuli sille myömälupa. Kirjallisuuden Seura ei tahtonut ottaa' sitä omaksensa, pel'äten ei kulkevan suuressa Kirjakaupassa ja paljoa reistaa olevan nitojien ja kul'ettajien kautta sitä kaupustella'. Vielä ko'ettelen Wiipurin Seuralle antaa', mntta onkin minulla täällä hyvä ystävä, joka lupasi saattavansa minulle rahat käteen, jos tarvis tulisi.

Hyvä olisi, jos jonkun arvostelon kirjoittaisit ja Suomettareen lähettäisit. Olen kyllä kokenut kirjoittaa' Johdatusta Runon tekoon kaikille niin mieluiseksi ja sopivaksi kuin mahdollista; kuin siinä olen onnistunut, sanokoot lukijat.

Pietarista kirjoitti Prof. Baranofskille Valtaneuvos Köppen Maatietouden Seuran tahtovan, jos vaikka saisi Wareliuksen lähtemään Sibirian rajoille Wotäkiläisien luokse, tutkimaan siellä yhtä toista. Warelius ei lupaa' lähtevänsä, kuin ei osaa' Wenättä eikä Saksaa. Prof. Rein sanoi siis sen matkan sopivan minulle ja mielelläni ottasinkin sen tehdäkseni, jos sen saan, jota toivonkin, sillä Professor Rein lupasi kirjoittavansa Köppenille puoleeni. Jos aikaa annettaisi niin paljon kuin tarvitsisin, niin kokisin kerätä' Inkerin maalta ja Raudun puolelta sekä Tverin läänistä kaikki Kalevalan laulut niin tarkoin, että voisivat jotenkin täydellisinä tulla' tähän uuteen Kalevalaan. Jälkeisemmät tarkistelijat saisivat sitte kerätä' jäännöksiä, joita ainakin jäänee, kolmannen painon varaksi. Aj'on itsekin laitella' laulujani johonkuhun järestykseen ja sitä myöten lähettää' kuin sopivaksi näkyy, niin että jo kesän kuluessa saataisin ruveta' Kalevalaa painamaan ja syksypuolella valmiiksikin. Savitaipaleessa aj'on viipyä' pari viikkoa, sillä kirjoittamista on, ja tahtoisin erästä vuoren luolaakin tarkemmin tutkia'; ehkä sen pohjasta ravan pois kaivettua, siitä ilmautuisi vielä vanha Lappalaisien asumapaikka.

Sano' terveisiä tuttaville ja voi' hyvin, toivottaa

veljyesi D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 8 huhtik. 1848.

40. Reinholmille.

[Huhtikuu? 1848.]

Veikkonen Veli hopea!

Pidä', veikkonen! huoli Renvallin Sanakirjojen korjuusta ja kaupastakin, jos kulkeevat. On niitä 6 kappaletta jälellä, taikka jos on 5, niin kysy' Rädyltä Paavilaista; se asuu samassa kartanossa ja on ottanut lainaksi yhden niistä. Muuten ole' hyvä ja pyydä' Savokarjalaiselta Granitilta yhden Sanakirjan hinta 2.50 k.h. Tarpeen olisi minulle, jos ottaisit omasta kirjastani kirjan Litteraturbladet 1847 ja Tseremissin kieliopin. Kalevalasi olen tavannut täällä. Oletkos ottanut kukaties 9 kappaletta Sanakirjoja? Minä olen kirjoittanut ottaneesi 7, mutta 2 on pois yli siitä kuin olen kirjoittanut yles, mitä olen myönyt sekä Sinulle ja muille antanut, enkä muista' mitään jääneen ylespanematta. Lähde' jo vaikka kesäkuun al'ussa seuraamaan

toveriasi Europaeusta.

Wiipurissa 6 p. toukokuussa 1848.

Tätä kirjausta jo aikoja ennen alotin Savitaipaleessa, mutta eipä tullut lähetettäväksi. Nyt olen jo saanut toisen passin, jolla pääsen Pietariin. Sieltä otan sitte toisen, edemmäksi kulkeakseni. Tekee mieleni jo kohta lähteä' Pietariin; jos vaan pari viikkoa viivä'hdän rajan tällä puolella ja Walkosaarella, kunnes kerkeäävät kirjoittaa' Pietariin Helsingistä ja muu'alta kirjauksia. Ehkä sitte vielä takasinkin palajan Suomen puolellekin, jos niin tarpeeksi näyttää.

Cedervallerin luona olen nyt. Hanén on mennyt Parikkalaan. Sain yhtähyvin Cedervallerilta Kastrenin kirjauksen. Siitä on mieleni hyvä, mutta en vielä osaa' varmaa sanoa', josko sopii lähteäkseni kiinalaisen Missionin seuraan. Saanen kuitenkin Pietarissa tietääkseni, millä ehdoilla sinne' voisi päästä', ja jos ovat ehdot otolliset, niin "ann' mennä' vaan".

Ensi kulkevalla höyrylaivalla Unionilla saat 4 kappaletta Savitaipaleen asukkaiden pääkalloa Tohtorille Luntlahlille. Sano' asukkaiden siellä olevan Savolaista sukua, mutta Hämäläisien ja Wiipurin läänin eri nimettömän kansan raj'oilla asuvan. 15 kop. hop. maksavan suomalaisen kirjan annoin palkastansa haudankaivajalle, joka lupaa hankkia' vielä muitakin pääkalloja, kuin vaan saisi kulkemaan Helsinkiin, josta minä kyllä pidän huolta. Samalla tavalla saat Savakon vaatteetkin Cedervallerilta.