Part 15

Ole nyt Veli oivaiseni, niin hyvä ja toimita jos vaaditaan, 28 ruplaa Kamrer Wegeliukselle velkaini korkorahain maksuksi. Minä tulen kyllä kohta saamaan rahoja sen asian maksuksi, vaikka kyllä nyt paikalla en voi lähettää. Jo se olisi tullutkin maksetuksi aikojakin, jos en olisi niin ijänkaiken myöntymätöin kaikkiin vastenhankalaisuuden mieliin. Mutta nyt jo alkavat tiet avautuakkin. Toivoen ettet minun suoria kansallisia tarkoituksiani kieroon katso ja auttamatta heitä olen aina kunnioittava

veljyesi D. E. D. Europaeus.

95. Lönnrotille.

[6 p. syysk. 1858.]

Veli Kuntoiseni!

Nyt minä tahdoin ilmoittaa, että kahden viikon sisällä minulla on vissi lupa saada rahoja, niin että silloin minä saan lähettää sen korkorahasumman, jonka minun sinne tulee maksaa. Sen minulle lupasi Sahan patruuni Pietar Sopanen ja kaksi viikkoa tästä lukein minä häntä tulen tapaamaan Rantasalmille, jossa silloin jo on kuulutettu pidettäväksi se kirkonkokous siitä viinan pois heittämisen ja kansan koulun ylös asettamisen tuumasta, josta minä jo ennenkin lienen kirjoittanut. Saattehan nähdä, siinä tulee hyviä neuvoja liikkeelle, niin että minä sitä en ensinkään epäile, ettei se hyvinkin onnistu vielä se tuuma.

Tässä minä nyt monen kiitoksen kanssa saan lähettää takaisin sen keväillisen kirjeeni runonkerääjistä Inkerinmaalla. Lieneekö Länkelästä mitä kuulunut, vain onko hän jo tullut takaisin ja kuinka lie onnistunut hänen matkansa? Minun laajat kielten vertomatutkintoni alkavat jo ruveta kokoon kyhäytymään. Kuinhan saisin ensin muutamia syrjäsaksissa olleita kiivaita kirjoituksiani julkisuuden eteen, niin kyllä tässä mies vielä ei ensinkään tapettu ole, jos kohta sitä on nuottaankin pyydetty, johon se ei kuuna päivänä kule.

Terveyyttä ja hyvää menestystä toivottaa

veljyesi D. E. D. Europaeus.

Joroisissa 6 Syysk. 1858.

96. Lönnrotille.

[27 p. syysk. 1858.]

Veli hopeaiseni!

Tässä minä nyt voin lähettää Sinun kauttasi Kamrer Wegeliukselle 20 Ruplaa hopeassa. Koko summaa minä nyt tälläkään kertaa vielä en voi lähettää, mutta parin viikon sisään ja luullaksenikin jo tulevassa postissa.

Ei nyt anna aika muuta kirjoittaa kuin voi hyvin sitä toivottaa

veljyesi D. E. D. Europaeus.

Joroisissa 27 Syysk. 1858.

97. Lönnrotille.

[Pääsiäism aanantaina 1859]

Jalo Veljyeni!

Tahtoisin minä vielä kysyä, jos Kirjallisuuden Seura tahtoisi antaa minulle matkarahoja Liettyvän ja Lätin maihin, sillä sen minä olen nyt havaannut, kuin olen saanut käydä Nesselmannin Litthauisch Deutsches Wörterbuch, Schleichers Litthauische Sprachlehre ja Potin De Borusso-Lithuanicae tam in slavicis qvam letticis lingvis principatu commentatis j.m. läpi, että sekä Suomalais-ungarilainen kielioppi että sanastokin ja kansalliset tavatkin ovat Liettyvän ja Lätin kansasta lähintänsä kotoisin. Göthin kansa näyttää toisella korvalla olleen lähin naapuri tahi Saksan sukuinen kansa yleiseen. Minä viikkokausi takaperin yhdeltä Venäen upsieriltä sain sen selityksen, että Liettyväläisten _kanklai_, joka tulee sanasta _kankele_, suomeksi _kello_, että se muka on ihan samanlainen soittokalu kuin Suomalaisten kantele, toisesta päästä viistoon leikattu ja kielet vaskilankaiset ja чудесно какъ играетъ. Venäen puolisten Liettyväläisten ja varsinkin niiden hyvin eroavaisten Shmuudilaisten kieltä ei näy eikä kuulu paljon vielä olevan tutkittunakaan ja kuin jo Preussin Liettyvän kielestä kaikki suomalaiset participiumit sekä vähintäkin neljä sananpolvia: minkäpolvi, missäpolvi, minäpolvi ja accusativus alkuansa päätteellä m on tullut Suomen kieleen ja monta muuta alkuperäistä juurta sieltä voipi johtaa vielä nytkin, niin siitä syystä niiden kielten tarkempi tutkiminen onkin Suomalais-ungarilaisten kielten tutkinnon perustusehdoiksi katsottava. Näistä minä jo Oksasellenkin kirjoitin. Kuin Kirj. Seuran Lapin matkaani varten minulle lupaamat rahat minulta silloin jäivät ulos ottamatta, niin nyt minä ne tahtoisin anoa itselleni. 50 tahi 60 ruplaa olisi minulle kyllä. Nyt minulla tähän tärkeään tutkintoon olisi halu ja tilaisuus. Kaksi kuukautta olisi ainakin kyllä sitä matkaa varten, jos ahkeraan liikkuu, ja eihän siellä tarvitsekkaan niin paljon matkoilla aikaa menettää kuin vuorokaudessa täältä pääsee Pskoviin asti Lätin rajalle. Eihän näistä tutkinnoista Kirj. Seuralla tarvitse olla mitään pelkoa, että minä muka niillä varkoittaisin "för att behaga Hyssen", sillä Venäen kieli on kuitenkin syrjemmäisessä sukulaisuudessa Suomalais-unkarilaisiin kieliin ja jääpihäu Suomalais-ungarilaisille kielille kuitenkin täydellisen kielikunnan omaisuudet sittenkin paikoillensa. Kansallisuuden suhdat eivät ole miksikään kuolemaksi ihmiskunnalle, mutta siksi minä niiden väkivaltaista kuolettamisen pyyntöä koko ikäni aikoina jään katsomaan, tulkoon tämä kuolettamisen pyyntö sitten mistä päin hyvänsä.

Ole niin hyvä Veliseni ja lähetä minulle takaisin se viimeinen kirjeeni Sinulle. Minä siitä otan kopion jos niin tahdot. Ole myöskin niin hyvä ja vakuuta Kamreeri Wegeliukselle että minä toimitan kasvurahani kohta.

Elä terveenä, sitä toivottaa

veljyesi D. E. D. Europaeus.

Pietarissa Pääsiäismaanantaina.

Atressini: въ домъ Князя Лейхтенберга Н:о 21 напротивъ большой конюшенной но Невскому Проспекту, кв. 18.

98. Lönnrotille.

[7 p. kesäk. 1859.]

Veliseni!

Etkö liene ymmärtänynnä sen keskoisen velkakirjan käyttämistä koska et siitä viimen kirjoittanut mitään, mutta ilmoitit, että Herra Wegelius minua vielä odottelee. Täällä sattui, että Herra Kuunikki pääsiäisen alla sai kovan ajoksen leukapielellensä joka häntä piti kolme viikkoa kiinni ja niin estyivät minunkin rahalliset pyyntöni silloin ja sitten eivät töiden päällen pakatessa tahtoneet saada latojata kirjan painoon, joka myöskin teki viivytyksen, niin että nyt en niin kohta muulla keinoin voi saada rahoja kuin jos ei sen velkakirjan takauksilla. Jos nyt niin ei onnista Helsingissä, niin ole hyvä ja lähetä se velkakirja minulle takaisin. Adressini on: Въ домъ Князя Лейхтенберга на Невскомъ Проспектъ Н:о 21 кв. 18.

veljyesi D. E. D. Europaeus.

Pietarissa 7 kesäk. 1859.

99. Lönnrotille.

[27 p. kesäk. 1859.]

Veli Hyväiseni!

Varmaankin Sinä et liene saanunna sitä kirjettä, jonka minä Sinulle Ahlqvistin kirjeen kanssa lähetin, sillä Ahlqvist lienee jo aikoja maalla. Etkä Sinä varmaankaan ole ymmärtänynnä minun anomustani sen puolikeskoisen velkakirjan suhteen, jonka minä Sinulle lähetin, kuin sitä ei itseäkään ole kuulunut takaisin tulevan ja kuin Sinä viime kirjeessäsi ilmoitat Kamreri Vegeliuksen odottelemista ihan kuin jos minulta vielä erinäisiä rahoja siihen olisi odoteltavana, etkä sanallakaan mainitse, josko sieltä niiden saatuin takausmiesten takauksen päälle rahoja on vain eikö ole toivomista. Mutta kuin kumpaisessakin tapauksessa se minun sinne lähettämäni velkakirja olisi pitänyt tulla tänne takaisin, niin kuin sitä ei ole kuulunutkaan, niin siitä minä luulen, ettet Sinä minun tarkoitustani oikein liene hoksannutkaan. Se semmoinen kirjoitus ei minulta suinkaan pitkälle pois olemaan joutaisi. Ole sentähden niin hyvä ja lähetä se pikimältään tänne minulle takaisin, jos sitä vaikka siellä jossakussa paikassa tarvitsisikin, sillä voipihan sitä näkemisestäkin jo vakuuttaa, että on minulla takausmiehet valmiina 50 Ruplan päälle.

Minä jo Ahlqvistin kirjeen myötä lähetetyssä kirjeessäni selitin sitä, mikä minulla alussa pitkältä esti täällä rahoja saamasta. Nyt minä viikon päästä saan päätöksen semmoisen työn päälle, jota yksinänsä tulee kestämään ainakin kaksi vuotta ja josta minun pitäisi tuleman saamaan hyvän palkan, saas nähdä viikon päästä kuinka sitä määrätään. Kuunikki on jo pyytänyt minua määräämään ja minä en suinkaan tahtoisi vähempään mennä, kuin että 6 tunnin työstä päivää päälle vähintäkin 600 Ruplaa tulisi vuodessa. Kukatiesi saan enemminkin. Se on 9 kappaletta suurta ja laajaa karttakirjaa täynnä maanmittarein karttoja Käkisalmen läänistä ja Inkerinmaalta, joista kaikki nimet ja luettelukset sekä muut kirjoitukset ovat kopioittavat. Saas nähdä, joskohan minä en saanekkin oikein seisovaisen toimituksen näissä töissä, niinkuin Kuunikki jo vähin on viihkaillut, sillä hän puhuu, että niitä on ja haetaan kokoon täällä paljonkin semmoisia vanhoja kirjoituksia Manttaalilenkiä ja m., joita kirjoittamassa pitää oleman suomen, ruotsin, saksan sekä venäjän tunteva mies. Mutta ensinkin se karttain uloskirjoitus minulla jo on vissinä työnä ja jo kauvan sitten alullakin ja tämän sivussa minulla täällä kyllä valmistuvat monet muutkin tuumat ja tutkinnot niin että nyt ei muuta kuin anna soittaa vaan. Ja kansallisten tuumaini onnistamista minä kaikkein vähimmin nyt epäilenkin. Ne vastustelemiset ne minulle eivät ole yhtään pahempia kuin sitä kiusan kipeämpiä todistuksia kansallisuuden hengen kiertäjäin tuumista ja tarkoituksista. Ehkä niitä ihania privaattisensuuria ei joka tuvassa ystävinä iienekkään.

Elä nyt pane pahaksi, että sen velkakirjankin kanssa olen Sinulle puuhaa tehnyt.

Veljyesi D. E. D. Europaeus.

Pietarissa 27 kesäk. 1859.

100. Lönnrotille.

[11 p. helmik. 1860.]

Jalo veljyeni!

Ompas nyt, kuin ei Kirjallisuuden Seuran puolesta sitä unkarin kielistä suomalais-nnkarilaista kielentutkintokirjaakaan minulle käsiin lähetetä. Tulevaan kokoukseen minun varmaankin pitänee kirjoittaa siitä erinäinen perusteleva anomuskirja, sillä eihän toki se hyvä tarkoitus, että kaikilla kurilla masentaa liian laajoja kansallisia sukuyhteyksiä suomalais-unkarilaisten tiloilta tuonnemmaksi, -- eihän toki se keinoja pyhittäne. Mutta ole kuitenkin veli hopea hyvä ja ilmoita kohta, jos on jotakuta varsinaista asetusta Seuran kirjastoa varten sen päälle, etteikö missään tilassa Seuran kirjaston kirjoja oikeastaan saisi lähettää tahi päästää maalle asti hyödytystä levittämään.

Toinen asia olisi, että jos olisit niin hyvä ja ilmoittaisit minulle, josko jo on ilmoitettu tahi milloinko ilmoitettava Venäjälle matkustaville stipendiumia, joka nyt on korotettu 750:ksi R:ksi, ja jota muka muutkin yliopiston käyneet, ei yksin ylioppilaiset, saavat etsiä, ja ei niinkään, että vaan jossakussa Venäjän yliopistossa oleskellaksensa, mutta että saavat matkustella Venäjällä ympärikin ja muissa asioissa, esim. kielen tutkinnossa työksennellä. Se-se sitten minulle olisikin ihan omainen etsittävä. Rehtori siitä parahiten tietää.

Minä nyt olen tullut tänne Sahan patruunin Pietar Sopasen luokse hänen poikiansa opettamaan 3 tuntia päivässä, josta 6 ruplaa kuukaudelta on palkkaa, mutta paras sisääntulo on aina omista kirjoituksistani saatava. Kalojakiin täällä ruvetaan siittämään ja äännöskuvianikiin minä lasten kanssa täällä saan ruveta koettelemaan.

Tänne kirjoitetaan Savonlinnan kautta. Kirjoita aivan kohta, sitä anoo

veljyesi D. E. D. Europaeus.

Heinävedellä Säynetkoskella 11 Helmik. 1860.

101. Lönnrotille.

[21 p. toukok. 1860.]

Veli oivaiseni!

Nyt minä voin tarkoin nimittää sen unkarin kielisen suomalais-unkarilaisen kielikunnan tutkintokirjan, jota minä tuonnoin kysyin. Se on _Finn-magyar nyelv, irte Kallay Forencz, Pesthen(-ben?)_ 1844. Minä muistelinkiin kirjoittajan nimeä Karayksi tahi sinneppäin kuuluvaiseksi, niinkuin se jotenkiin likelle käypikiin. Tämän nimen minä nyt tapasin Suomi-kirjaan vuodelle 1858 sivulle 379 ylöspannuksi. Elmgren minulle pari kuukautta sitten lähetti yhden toisen kirjan, josta minä omakseni en voi saada mitään etua. Sen kirjan minä tahdon viikon parin päästä lähettää takaisin, kuin täältä lähden Viipuriin ja Pietariin; sillä nyt kirjakirstuni jo lienee Heinävedeltä Säynetkoskelta mennyt Lauritsalaan minua odottelemaan. Minä siis hartaasti anoisin että jos olisit hyvä ja lähettäisit tämän kirjan minua varten menemään Viipurin postikonttuoriin, ja jos se minua siinä ei ennätä, niin kyllä minä sen niin toimitan, että se menee Valkiasaarelle Schröderille, joka kaksi kertaa viikossa lähettää maitoa ja muuta herkkua Pietariin, ja silloin voipi toimittaa sen menemään Sirénille. Minä siellä Pietarissa nyt tuumaankiin saada näille kielten tutkinnoilleni parempaa ulkonaista menestystä. Viime postissa minä kirjoitin Professori Arpelle ja kysyin sitäkiin, joskohan toki ei Suomen tieteellisyyden Seura tahtoisi ottaa vastaan jonkun lyhemmän ja erittäin Suomen tieteiliöille ja muille lukioille luettavaksi aivotun selityksen näiden tutkintoin ilmituotteista (resultater) ja niiden perustuksista mutta myöskiin niiden vahingoittamattomuudesta ja tärkeyydestäkiin valtiollisista ja kansakunnallisista katsannoista nähden; sillä sitä ne meidän kansakunnallisuuden kangertajat niistä minun tutkinnoistani pelkäävätkin, että niistä kansallisuuden puoli saapi semmoiset tuet, että se kansallisten turpasuitsien pito sitä perää ehkä uhanneekiin mennä näiden syrjäkonttilaisten kynsistä pois perin pohjin.

Professari Arpelta saat kysyä, mitä minä hänelle pitemmältä olen kirjoittanut.

Voi aivan hyvin, sitä toivoittaa

veljyesi D. E. D. Europaeus.

Liperissä 21 Toukok. 1860.

102. Lönnrotille.

[13 p. elok. v. l. 1860.]

Jalo Veljyeni!

Tässä nyt seuraa se minulle tarpeetoin kirja takaisin. Ei sattunut minulle aikaa ruveta sitä Viipurissa kirstustani kaivamaan ja postiin puuhaamaan eikä siitä liene ollut haittaakaan, kuin Teillä ei kuitenkaan kukaan liene sitä tällä välillä kysynytkään. Herra Kammarförvandti Rabben kirjan minä vielä en ole tullut läpikäyneeksi muuta kuin pikaiseltaan. Mutta kohta sillään minä senkiin lähetän, kuin siitä ei suinkaan näytä paljon kovuuden kestävää saatavan.

Nyt minä olen kirjoittanut näytteeksi lyhykäisen luetteluksen suomalais-unkarilaisia sukunimiä ja niiden sukuisia sanoja muista kielistä. Nämät vielä vaativat tarkistelemista sekä suomalais-unkarilaiselta että muidenkiin kielten puolelta, ja nyt kuin sotamiehet täällä ovat leiristä tulleet takaisin, niin nyt niistä sopii tavata kunkiin kielisiä sekä Itä-Venäjän suomalaissukuisia että muitakiin täällä, ja saada niiltä semmoisia sanoja heidän kielistänsä, joita tarvis on. Se näytekirjoitus ja sen myötä pari vanhempaakiin samantapaista lienevät nyt tällä välillä Sinunkiin silmäiltäväksesi saapuneet. Olisi vaan tarpeellista, että saisin ne ilman pitempää viivähtämistä nyt niiden takaisin tulevain herrain kanssa tänne. Ja anoisin nyt kanssa, että olisitte hyvät ja samaa tietä lähettäisitte minulle käsille sen unkarilaisen kirjan Finn es Magyar nyelv, irte Kallai Forencz, (jälkimäinen ristimänimi), josta minä jo keväilläkiin kirjoitin.

Siinä minun sanan luetteluksessani on ainakiin 40 vissiä indoeurooppalaista sukulaisuutta, tahi ihan tarkalleen minä ennen sen pois lähettämistä luin siinä 39 semmoista sanaa, mutta jo sillä välilläkiin olen jo saanut yhtä toista lisään sekä suomalais-unkarilaiselta että indoeurooppalaiselta ja muiltakiin puolilta. Minä sentähden en suinkaan ole niitä, jotka kiistävät, että ne niin kutsutut altailaiset kielet eivät ole merkiksikään sukua suomalais-unkarilaisten kielten kanssa enemmin muka kuin indoeurooppalaisetkaan. Tätä köyttä minun jo kaikki rehellisyyskiin sekä kaivattua Castréniamme että ihmisyyttä kohtaan yleiseenkiin kieltää vetämästä, sillä minä kuitenkiin olen omin päinikiin keksinyt perustavia perustuksia senkiin päälle, että turkkilaistatarilaisetkiin kielet samoin kuin mongolilaisten ja tungusilaisten kielet kaikki ovat yhtä perikantaa kuin joukko muitakiin kieliä, sillä se sentähden ei tee sukulaisuutta suruttomaksi, jos suomalais-unkarilainen kansasto minun tutkintoini mukaan on näytäinyt olevansa neljä kertaa lähemmässä sukulaisuudessa indoeurooppalaisten kuin turkkilaistatarilaisten kanssa. Mntta monet kymmenet kymmenkoukkuiset metkut sen jo kyllinkyllä ovat toteen näyttäneet, että tässä vastenhankaamisessa ei olekkaan muuta mitään perustuksenakaan, kuin kansakuntain toinen toisistaan erillään pidätteleminen ja senkiin kautta niiden mielivoiman vaivutus syrjäkuntalaisuuden turpasuitsiin, sillä hyvinkiin paljon olisi semmoista, jonka tähden kansa itse sanallisemmaksi saatuansa kyllä kääntyisi kovistelemaan syrjäkuntalaisia itsiänsä ja samaa tietä viskaasi useammat heidän tuulen tuumistansa nurin niskoin. Että ilmi pääsnyt tieto kansakuntain keskenäisestä sukulaisuudesta voimallisesti vahvistaa näiden lähenemistä toinen toisihinsa niinkuin yhtä-arvoisia veljeksiä muinoinkiin, sen myönnyttää jokainen rehellinen yleisen edistymisen ystävä ja puolustaja. Siitä se nyt on, kuin ne jotka ovat niitä tahikka niiden ystäviä, jotka pitävät kansakuntia vaan paljaina valtiollisina juhtakuntinansa, nyt minua näidenkiin tutkintojeni tähden tahtovat kaikin koukuin vastustella.

Kuin nyt nämät minun tutkintoni omasta puolestansa eivät yhtään väännä vitsaa Castrénimme kunniamuistolle, mutta osoittavat, että suureksi osaksi hänen hartioillensa kohoamalla kieli-tieteellisyys on näyttänyt voivansa kohota koko kumman laajuisen alan valtiaaksi, ja minä tässä keksinnössä ainakiin voin kehua itseäni yksinäiseksi työksenteliäksi; niin totta minulla lienee oikeuuskiin, anoa, että toki Suomen Yliopisto olisi niin hyvä ja yleisen rehellisyyden puolesta anoisi minulle esivallalta tukea ja tilaisuutta näiden tutkintoin vieläkiin tarkemmaksi tarkistelemiseksi, ja niin että voisinkiin heittäytyä niiden nojaan koko elinkaudekseni, sillä se minulle olisi mieluisinta ja soveliainta toimitusta, eikä siinä miehen ijäksi tutkiminen puuttuisi.

Semmoiset pienet viat minun tutkinnoissani ei pitäisi paljon haitata, kuin niissä tuhat on Sendin kielellä kirjoitettu _hasanhra_, joka pitäisi oleman _hasanhra = hasnghra_ tahi ehkä pikemmin _hasghra_, sillä se nenä-äännös siinä sanassa on sen puustavi lukuun kuulumatoin ja ilmautuu vaan semmoisen h-n edelle, joka s-stä on alkunsa saanut. Mutta tämä ei haittaa vähänkään sukulaisuutta ostjäkkiläis-vogulilaisen ja sanskrittilais-sendiläisen tuhannen muodon välillä.

Olisi niistä minun sinne Helsinkiin lähettämistä tutkinnoistani muutakiin vielä mainittavaa, mutta ne eivät paljon asian kokonaisuutta koske, muuta kuin vahvistavathan vaan sitä mitä jo sanottu on.

Ne päällen kolmen tuhannen muinoiskielisiä paikkain nimiä, jotka minulle ovat osoittaneet Syrjäniläisten ja Ostjäkkiläisten ennen Suomessakiin olleen, nekiin minä vielä tulen ottamaan tutkinnon alle, kuin vaan jaksan ja ennätän, niin että nekiin nyt saisivat tulla työksentelemisteni vaakaan pantavaksi.

Toivon minä toki nyt, ettei Teidän siellä tarvitse syrjäkonttilaisten kuvaa kumartamaan ruveta, vaan voitte yhteistä kaiken kansallista totuutta kunnialla kohdella, ja siinä toivossa minä nyt ja aina olen Sinun totinen

veljyesi D. E. D. Europaeus.

Pietarissa 13 Elokuussa v. l. 1860.

Adressi: По Гончарной въ финскомъ Придворiи.

Ehkä lähetän sen kirjan huomena paketissa, niin ei tule niin paljon maksamaan. Ole niin hyvä ja sano Rektorille Professori Arpelle minulta paljon terveisiä ja että minä hänelle huomenen postissa kirjoitan.

E--s.

Mainio kielten tutkia Bopp'kiin on kirjoitellut Grusialaisten, Tibetiläisten sekä Malayilaisten sukulaisuudesta Indoeuroppalaisten kanssa ja toisessakiin painoksessa kirjassansa Vergl. Gr. mainitsee Malayilaisten sukulaisuutta. Minä hänelle kohta kirjoitan ja selitän suomalais-unkarilaisen hänelle itsellensä liian hajallisen ja vähän tutkitun kielikunnan suhteuutta indoeuroppalaisiin ja muihin kieliin. Saas nähdä mitä hän vastaa, sillä hän ei näytä olevan kansakuntain hajoittaja.

103. Lönnrotille.

[26 p. syysk. v. l. 1860.]

Jalo Veljyeni!

Rahakassani kuivuudesta minä tulin jättäneeksi tässä myötä seuraavaiset kirjat luvatulla ajalla sinne Teillen päin lähettämättä ja ovat ne sitten rahallisempinakiin aikoina sattuneet jäämään unohuksiin.

Koska Te sitä Kallayn kirjaa ette näy voivanne tänne lähettää, niin pyytäisin Sinun olemaan hyvän ja toki kirjoittamaan minulle kuinka suuri kooltaan se kirja on ja onko sen hinta siihen merkitty, niin että voisin tuottaa sen Pestistä käsin itselleni. Suuri se varmaankaan ei voi olla, niin että ainakiin se minusta tuntuu liialta, kuin täällä Egerin Kirjakaupassa anottiin kahta ruplaa rahavaraksi sen tuottamisen eteen. Ja ehkä se Teidänkiin saamanne kappale sitä vielä liijennee tänne lähetettäväksi.

Ole nyt niin hyvä ja kirjoita minulle hyvin kohta sekä tästä että siitäkiin, mitä minun asioistani siellä muuta on mietitty, sitä anoo nöyrimmästi

veljyesi D. E. D. Europaeus.

Pietarissa 26 Syysk. v. l. 1860.

Atressi: По Гончарной въ финскомъ Придворiи.

104 a). Lönnrotille.

[2 p. elok. 1861.]

Jalo Veljyeni!

Tämän myötä minä nyt kaikella kiitollisuudella saan lähettää Sinulle velkani takaisin. Minä sain kolmanna päivänä väliaikaisen palkinnon nimellä kreivi Armfeltin kautta Keisarin käsikassasta 100 Ruplaa ja muutoinkin minulla nyt on täällä pieniä rahan tuloja käännöksistä ja toista on kirjanpainajilta kirjallisen kontrahdinkin päälle omista teoksistani tarjolla. Reviissori Rothmannin luona minä vielä nyt elän ja olen ihan vapaasti, ettei ole ruokakaan maksettava, kuin minä vaan auttelen häntä korjaustöissä.

Kreivi Armfelt kuin viimen kävi täällä, niin Rehtori Arppe minua kehoitti häneltä pyytämään väliapurahaa, kuin Senatyöri Furuhjelm sen Senattiin menneen asian välttämättömästi sanoi tarvittavan jäädä syksyyn asti. Mutta silloin minun käydessäni Kreivi Armfeltin luona, hän pyysi saada sitä Yliopiston lausetta kokonaan läpi lukeakseen, kuin minä siitä vaan yritin näyttämään hänelle sitä rahain ehdoitusta, ja se sutkaus minun pakoitti kiireen perään kirjoittamaan hänelle sen päälle erinäisen selityksen, varsinkin kuin se lause minun niskahani luetteli erinomaisen kovia syytöksiä, semmoisiakin, että muka minä tarkoittaisin kansallisuuden häviämistä ("kosmopolitism") vaikka kansallisuuden vapaaksi päästäminen niin yksistä kuin toisistakin suitsistahan minulla onkin ollut tarkoitustakin. Ja sitten että minä tätä tarkoitustani perästä ajaessani olisin kyhännyt ihan valeellisia sanan muotoja ja koko pitkin matkaa muutakin semmoista. Olihan se _αλoγov_kiin vaan otettu ylös muistiin sen tutkimista varten, josko turkkilaistat, alasá, venäen лошадь, serb. logov, suom. laukki, ostj. lauch, j.m. kaikki kuuluisivat yhteen, jota kukaan ei voine minua toki tutkimasta kieltää, mutta johon tarvitaan kielen tuntijalta tieto sanasta alasá.

Kuin nyt tämmöisen yliopiston lauseen päälle Senatista muuta vastausta ei ole varsin voinutkaan tulla kuin mikä siitä jo ennen kuin luulinkaan on tullut, nimittäin että semmoinen koko maan ja kansakunnan pääperustuksen tahi kansallisuuden itsensä menettäjä esivallalta ei millään muotoa voi tulla semmoisessa tarkoituksessa vielä eteenpäin autetuksi; niin nyt minun muuta ei auta, jos ei tahdo ruveta sekä oman vereni että ylimäisen hallituksen ja kaiken tieteellisen totuuden petturiksi heittäytymään, kuin että täytyy siitä kirjoittaa koko asiasta selitys sinne, mihin pitää, täyttäkööt sitten asianomaiset minulle luetellut uhkauksensa jos hyvänsä. Minä en tyhjälläkään elää voi, enkä voi ruveta sitä syrjäpuolta kannattamaan, josta Tikkasen poissa ollessa nyt sain Suomettaressa ihan julkisuoraan puhua.

Voi hyvin! sitä toivottaa

veljyesi D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 2 Elokuuta 1861.

104 b). Herra Professori Lönnrotille.

Proces Verbal de la Séance du 18. Janvier 1861.

§ 8.