Part 14

Ethän tuota pahastune, jos vähän olen tullut viipyneeksi lähettämästä Sinulle kirjaistani Unkarilaisten sukulaisuudesta. Nyt sen lähetän ja voin nyt myöskin pyytää Sinua tarkkaamaan Castrénin ostjäkin kieliopissa sivulla olevaa 11 ensimäistä ratia, jotka vahvistavat melkein kaikki ne lisäkästen muutokset, joista minä kirjassa puhun, varsin senkin että _k_-ääni muuttuu _n_-äksi, sillä Castrén sanoo että g usein muuttuu ng-ksi (ja k, nk-ksi), mutta senkin että _ng_ usein muuttuu n-ksi, joten siis g-kin (ja kyllä k-kin) voipi päästä n-ksi. Mutta tämä olkoon sanottu vaan sentähden, että jo Castrén on älynnyt ne puustavien muutokset, joista kirjassani puhun, sillä suomalais-ungarilaisten kielten lukusanoissakin ovat ne muuttuneet sanat niin selvästi yksiä, ettei niitä toisillensa kokonansa vieraiksi sanoiksi suinkaan voine päättää. Selitys päätteille sanoissa _ötik, ikt[a]t, ykt_ j.n.e. on se ainoa, jolle halu tekee vielä tukevampia perustuksia. Todistuksille, että suomalais-ungarilaisissa kielissä kahdeksalle ja yhdeksälle löytyy nimitys yhdistyksillä kaksi kymmenestä ja yksi kymmenestä, olisi hyvällä edulla senkin voinut lisätä, että vogulin kielessä on 8 nöllou, 9 ontollou ja 10 lou; mutta se asia lienee jo ilmankin selvä, ja nähneehän jokainen lukija itsekkin tämän vahvistavan kohdan wogulin luku-sanoissa, niinkuin se muidenkin heimo-kieltemme enemmin tärvätyissä lukusanoissa läpensä näkyy.

Yksi ja toinen on sanonut, että lukusanat ovat niin vähät, ettei niitä paljon miksikään heimolaisuuden todistukseksi voi sanoa. Mutta niille minä olen vastannut, että vähintäkin sen ne todistavat, että Unga[ri]laiset ja muut sukukansoiksemme mainitut Suomalaisten kanssa silloin olivat ihan yhdessä joukossa, kuin ne sen verran alkoivat viisastua, että rupesivat lukemaan _yksi, kaksi, kolme_, ja että paitsi sitä sianimet osoittavat niiden jo silloin olleen yhtä joukkoa, kuin ne alkoivat ajatella kokoon semmoisia sanoja kuin _minä, sinä, hän, tämä, tuo_ j.m.m. Epäileminen vaatii tässä siis sen luulon ottamista, että ihmiset ennen ihan puhetta tietämättöminä jonkun aikakauden elivät, jota kaiketi mainituilla todistuksillani yhtä vähän voin kumota kuin todistaakkin, mutta jota ihmisen järki kokonansa kamoo.

Tällä välillä olen käynyt suuressa kirjastossa ja ottanut sieltä silmäilläkseni Gyarmathin, josta ennen vaan lukusanoja hätäiseltä hain. Mainitun kirjan löysin varsin arvolliseksi, enemmin kuin senaikuisesta voisikaan luulla. Siitä sain uusia välimuotoja, jotka vahvistavat ei ainoastansa sen, että _nöllou_ ja _nyoltz_ ovat tulleet sanasta kahdeksan, mutta vielä senkin, että mietteeni päätteistä sanoissa _ötik, iktat_ j.n.e. on oikia. Gyarmathin johdolla tahdon vielä kysyä kirjastosta muitakin kirjoja, joista toivon lisämuotoja 9 nimityksiin, jotka Gyarmathi on pois heittänyt, ja kukaties muutakin hyvää. Näistä ajon kohta kirjoittaa Aamulehteen.

Hyvä olisi, jos ottaisit kirjoittaaksesi jotakuta arvostelusta kirjastani. Aina se elvyttäisi halua sekä omaan että heimokielihimme päin ja yleiseen kaikkiin tähän kuuluviin asioihin. Asiamme saapi arvoa juuri sen verran kuin sille arvoa annamme. Kellgrenille ja muille oppineille Pietariin ja Schotille Berliiniin olen jo lähettänyt kirjani.

Gyarmathin kirjassa näkyy ungarin kielen heimolaisuus suomen kielen kanssa niin selvästi, että oikein ihmeeksi käypi, kuinka tätä heimolaisuutta edes on julettukaan kieltää ja sen siaan päättää ungarin kielellä olevan heimolaisuutta turkin kielen kanssa, jota Gyarmathi ei osaakkaan katsella muuksi knin naapurikieleksi. Ole nyt hyvä ja koe estää, ettei muillekin tulisi semmoinen julkinen kylmyys ja kieltäminen heimokansojamme kohtaan, sitä toivoo

veljyesi D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 18 kesäk. 1853.

89. Ahlqvistille.

[29 p. huhtik. 1854.]

Veli Veikkoiseni!

Nyt olen Mannisella ja tahdon kirjoittaa Sinulle vähän matkastamme. Yhdellä hevoisella ei suinkaan tahtoneet lähteä meitä viemään Helsingin pitäjän kestikiivarista, mutta yhtähyvin läksin kahdella, kuin toivoin edemmällä pääseväni yhdellä. Ei vielä Yrölästäkään (Skafvebole) lähteneet yhdellä. Sitte sain Kaunisnummelta yhden hevoisen, mutta piti luvata 20 kop. lisärahaa. Hirvihaarasta taas 10 kop. Kaukolammilta 15, Malluksesta 10 ja Virenojalta 10 kop. Sitten eivät enää tahtoneet juomarahaa; mutta Heinolassa piti postihevoisten pitäjälle maksaa kaksinkertaisen kyytirahan. Joka paikassa minä kyllä koin tinkiä minkä jaksoin, mutta kuin nyt kerta olemme Savossa, niin ei enää tarvinne lisärahoja maksaa. Osaksi minä maksoin parissa paikassa juomarahan Sairion kylän viinakirjoilla. Kaksinkertaisen kyytirahan ja lisärahain yhteenlasku on tässä sivulla.[12] Koska minä yökorttieristä ja muutamista maitolasista olen Oskarin edestä tähän asti maksanut 30 kop, ja täällä huokeassa Savossa ei varmaankaan tule enemmin lisään siihen lukuun enemmin kuin 20 kop. kaikkeaan 50 kop, ja minä sain elorahaksi koko ruplan, niin jäät Sinä minulle velkaa 1 rupla 28 kop. Jos olisi päästy niiden toisten parvessa ilman kyytimiestä kolmanneksi ja vielä kuin olisin antanut laukkuni Adden kiesiin niinkuin puhe ja neuvo oli ja ehkä vielä Oskarin nyytitkin, niin sitten olisi kyllä mänty vähemmillä lisämaksuilla ja rattoisammasti. Mutta Sinä vaan luulit että meidän kieltämättä olisi pitänyt oleman hyvin herralliset säiden ja muiden pitäjät ja vasta kello yhdeksältä toisenakin aamuna lähtemän. Olisi ollut parempi, jos en olisi niin suoraan uskonut, kuin Sinä sanoit Adden sanoneen: "Nog blir jag till morgon bara Europaeus vill bli." Että Calonius ei huolinut siitä vähästä sateesta ja muusta tyhjästä herrastelemisesta, oli häneltä aivan oikein tehty.

Nyt onnea omille matkoillenne. Elä unhota itkuvirsiä kirjoittaa Inkerikoilta sekä Suomalaisiltakin länsi Inkerin maalta, ja kirjoita tarkoin ylös, mitkä ovat Suomalaisilta mitkä Inkerikoilta. Kirjoita minullekin Liperiin yhtä toista, niin kirjoitan minä sitte vastaan Sinulle.

Voi hyvin, sitä toivottaa

veljesi Europaeus.

Mannisella 29 Huhtik. 1854.

90. Ahlqvistille.

[20 p. elok. 1854.]

Veliseni Oksanen!

Tokipas jo rupeat tuntemaan, etten minä hyvänkään asian puolelle tahdo mennä totuudesta sivuitse, kuin jo alat myönnytellä, että minun haluni saada Inkeren maalle runonkerääjätä ei ole ollut tyhjän peräistä, Ja vieläpä pitäisi Sinunkin saada perästäsi jonkun toisen laulunkerääjän, sillä et Sinäkään niitä tarkoin ole voinut saada käydyiltäkään paikoilta, vielä vähemmin käymättömiltä. Vain onkos vielä "Engelsmannit" tahi mitkä muut olevinaan estämässä uusia laulun keräyksiä? etc., etc., etc.

Minä kävin kuukauen ajan Collanin ja Roschierin keralla Pielisellä ja Ilomantsissa laulantoja j.m. keräilemässä. Sill'aikaa olit Sinä kirjoittanut Eriksonille. Tämän kanssa saat nyt Inkeren laulut mitä minä mennä syksynä sieltä keräilin. Entiset keräykseni minä lähetin Lönnrotille, joka ne lienee antanut Seuran kätköön. Saat nyt konstia koittaa lauluin toimituksessakin, mitä minä olen kielen murteen jälkeen kirjoittanut, esim. _päähän, laivojahan, tyttöjä_, ku pitäisi olla _päänsä, laivojansa, tyttöä_, se on ojaistava toimituksessa kirjakielen jälkeen. Kuitenkin ovat venäen karjalan _tulevi_ ja savokarjalan _pahoa_ minun mielestäni vältettävät, koska tutut ja yleiset muodot semmoisissa paikoissa Inkerelläkin käytetään. Hoida Sinä vaan tarkoin laulujen runollisuutta ettei se korjattavissakaan paikoissa jää korjaamatta. Kuitenkin on tarkka varovaisuus semmoisessa korjaamisessa pidettävä. Esim. panisin minä sivulla 204 säkeen _Läpi kankahan pajuisen säkeen Läpi korven kuusperästä_, niin sopivat kertosäkeet paremmin yhteen. Kaiketi olkoon runolaulu itse korjaamisensa johdattajana. Muuten on Sinulla siinä kaksi tietä valittavaa, joko ruveta historialliseksi tahi runolliseksi korjaajaksi. Minun mielestäni ei laulurunoissa historiallista korjausta tarvitsisi, mutta kertomarunoissa välttämättömästi molemmat, jouda Sinä sitte mitä joudat.

Oletko itkuvirsiä kirjoittanut Inkerikkoloilta? Niitäkin pitäisi jo toimitettaman painettavaksi. Korkokarttoja ja muita syrjemmäisiä toimituksia ottaa kyllä Seura kustantaaksensa, mutta entiset keräykset saavat maata takaperillä. Sama on laita loihtujen kanssa. Onhan niitäkin Inkerellä. Oletkos niitä saanut ja niiden konstia, arpomista j.m. tutkinut ja kysellyt? Hevaalla ja Soikkolassa lienee tässäkin asiassa parahiten opittava.

Vatjalaisten sanoja sekä häälauluja on minulla myöskin, mutta tokko niitä nyt kerinnet ruveta toimittamaan painettavaksi. Niitä lauluja on Suomalaiselle kuitenkin yhtä vaikea ymmärtää kuin virolaista kirjaa. Jälestäpäin voit ne saada, jos tahdot.

Sano terveisiä paljon Pastori Sirénille ja muille tuttaville ja voi itse hyvin, sitä toivottaa

veljesi D. E. D. Europaeus.

Liperissä 20 Elok. 1854.

91 a). Lönnrotille.

[28 p. maalisk. 1858.]

Veli oivaiseni!

Ole nyt niin hyvä ja lue tätä seuraava kirjoitukseni Seuran ensitulevassa kokouksessa ylös. Minä en nyt pitemmältä tahdo kärsiä sitä Inkerin maan lauluin tuhoon tuomitsemista, mutta tahdon kaikkein innostuneitten syrjäsensuurein saksistakin sivuitse saada se asia julkisestikin tuomittavaksi. Minä mietteissäni jo olen antanut liiankin pitkältä perää kansan kytkyläisyyden vastustelemisille, mutta nyt se kipeimmästi pernaani pureva kohta, se kuin minua julkisestikin on häväisty siitä kuin en hämmästynyt sitä julkisesti esitellessäni, että Suomalais-ungarilaiset ovat paljoa likempänä indoeuroppalaista sukukuntaa ja siis (huhhuh!) sukua sille väkisinkin kansallisuudeksi tunnustettavalle slavänilaisellekin kansakunnalle, paljoa likempänä kuin turkkilaistattarilaisia, sekin kohta nyt on pajuun pantava. Minä nyt Pietarissa käydessäni keräsin hyvän tukun vogulilaisia ja ostjäkkilaisiakin sanoja sanakokoukseni täytteeksi ja samoin Indoeuroppalaisiakin sanoja eri kielistä, ja olen tullut siihen tolkkuun, että vanhat sanat melkein jokainen, josko ei vaan täytehensäkin jokainen ovat suomalais-ungarilaisissa kielissä läpensä indoeuroppalaisia. Viimeksi aivan kuin sain tietääkseni, että suomalais-unkarilaiset sukusanat _vävy_ = ruots. _sven, miniä_ lätin _zuona, kaaso_ (= nainen) = _gatte, hustru_ ovat yhtä, ehkä se ei tässä kuinkaan selvästi näy, kuin on vaan joku yksinäinen eikä sekään likeisin sanan muoto kummaltakin puolelta tähän ylös pantu. Kaikki muutkin sukunimitykset ovat suomalais-ungarilaisissa kielissä indoeuroppalaisia. Näistä tutkinnoistani minä kohta tulen pelkäämättä kirjoittamaan julkisuudenkin eteen.

Ole nyt niin hyvä ja sano minulta paljon terveisiä Professori Akianderille ja Valtaneuvos Nordmanille sekä muille tuttaville. Minulle sopinee nyt ensipäässä kirjoittaa Joroisin kautta Rantasalmille.

Kansallista vapautta ja -valistusta rehellisesti ahkeroitseva veljyesi

D. E. D. Europaeus.

Muille en sinne nyt ennätä kirjoittaa.

Heinävedellä 28 Maalisk. 1858.

91 b). Suom. Kirj. Seuralle.

[28 p. maalisk. 1858.]

Korkeasti kunnioitettava Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Esimies!

Se on kyllä tietty, että Kirjallisuuden Seurassa toissa syksynä varsinainen päätös on ilmoitettu tulleen tehdyksi sen päälle, ettei Inkerinmaalle Kirjallisuuden Seuran kustannuksella enää koskaan ketään saisi lähettää siitä syystä muka, että sieltä on havaittu saatavan varsin vähän ja jotenkin halpa-arvoisia runoja. Mutta koska minä tähän päätökseen oikeastansa katson olevan sen syyn, kuin nyt tämän aikaiset julkisen mielen ohjilliset kovin ovat kiihtyneet kansallisuuden luonnollisia elon ja olon oikeuksia kieltelemään ja vapaammaksi pääsemästä uudestansa kiinnemmäksi kytkemään, ettei se niistä tarpeellisista suitsista varsin itsellisille ihmisellisille jaloillensa pääsisi; mutta tämmöinen perustus kuin julkisuuden edessä ei millään lailla voi koossakaan kestää; niin minä nyt, kuin Kirjallisuuden Seura on voinut taaskin vielä määrätä 60 Ruplaa runojen keräystä varten "Suomenmaan sisäpuolella" niin minä sitä tahtoisin tämän kautta sekä Teille että koko Seuralle muistuttaa, että se on aivan tosi, mitä minä kaikesta vastenhankaisuudesta huolimatta monet kerrat olen Kirjallisuuden Seuralle vakuuttanut, että länsipuolella Inkerinmaata, varsinkin Kaarostasta (Oranienbaum) lähtein aina Narvan joelle asti lauletaan enemmin kuin missään muualla koko siellä maisin, varsinkin kuin koko se matka enimmäksi osaksi melkein läämältänsä on niiden laulurikasten venäen uskoisten Inkeroisten asuttavaa tahi että niitä ainakin likeltä Kaarostaa Laukaan joelle asti, likelle Narvan jokea, asuu Suomen uskoisten seassa. Sen puolen laulut ovat vielä senkin puolesta erinomaisen arvoisia, kuin ne ovat aivan omituisia sekä sen paikkakunnan eripäällänsä olemisen puolesta siellä meren takasyrjässä että myöskin sen tähden, kuin ne siellä asuvaiset Inkeroiset ovat sen puolen alkuperäistä kansaa ja niiden edustalla Pietarin kohdalla enin osa on Savakoita, jotka ennen vanhaan Wiipurin puolelta Rannan kihlakunnasta lienevät sinne muuttaneet, koska kieli heillä on likeisintä Wiipurin puheesen. Kuin nyt Ahlqvist ja Slöör muinoin Sakkulan ja Raudun puolella sekä itäpohjoisessa osassa Inkerinmaan puolta keräsivät toinen 500, toinen 400 runolaulua ja silläkin kulmalla vielä Vuoleen pitäjäs on kokonansa koskematointa ja samanlaista myöskin Valkeasaari, Kelttu ja Rääbowa; niin tottapa siellä Inkerinmaalla sitten vielä runoja löytyy useammallenkin kuin yhdelle runonkeräysmiehistölle. Mutta niinkuin sanottu on, Kaarostan ja Narvan väli, jota on kappale pitemmältä, kuin Kaarostasta itään päin aina Järvisaaren pitäjän itärajalle Suomalaisia löytyykään, se on ennen kaikkea välttämättömästi ansaitseva runon keräystä, ja ilman pitemmältä viipymättä, kuin jo on kipeästi pelättävä, että moni merkillinen vanha laulu laulajain kuoleman kautta jo on ijäksi päiväksi käsistämme katoon mennyt. Minä sitä aina olen parasta odotellut ja parasta toivonut; mutta vaikka Stråhlman ei käynyt Kaarostassakaan asti, eikä edempänä länteen päin kuin Tyrön kirkolla, niin kuitenkin jo Seurassa päätettiin koko Inkerinmaan etevimmät runopaikat oikein tavan taiten häviön jälille heitettäviksi. Kirjoitinhan minä siitä samasta asiasta muinoin Morgonbladiinkin, ja selitin missä minä niiden paikkain ympäryksellä silloin kävelin. Minä jo silloin niin kipeästi tunsin tämän kansallisuuden vihan purevaisuuden, että kuin tulin yhdelle aivan parhaalle runon paikalle Hevaan joen kulmalle (venäeksi Каваши), niin se tunto, että nyt minä olin tullut semmoiselle paikalle, jossa runon saaliit tulisimmaksi poltoksi kiihoittaisivat tämän kansallisuuden vihan purevaisuuden, jota minulla silloin vielä oli liian vähän puolta toivottavalla onnella vastustamaan, se tunto silloin minusta kävi niin raskaasti ja kipeältä mielelle, ettei minussa rehellisellä tunnollanikaan ollut sitä miestä, että olisin kärsinyt ruveta yhdeltäkään kysymään näitä vihan valtaan jo silloinkin ennen paperille panemista tuomittuja runoja. Nyt minä tätä asiata tahdon Teille mietittäväksi esitellä, että se olisi hyvä aika käsissä, että nyt ensitulevassa Seuran kokouksessa, johon tämä kirjoitus hyvin ehtii, se Inkerin maata vihaava ja oikeastansa vaan minun kansallista intoani siltä kohdalta syrjään kostava päätös tulisi sekä Seurassa että sitten sanomalehdissäkin kumotuksi julistetuksi ja että määrättäisiin sinne myöskin lähetettäväksi halullisia runon kerääjiä. Tytärsaaressa, Lavansaarissa, Seitskaarrossa ja Suursaaressa minä myöskin olen kuullut olevan runsaasti lauluja. Varmaankin niitä on myöskin Valkijärvelläkin, joka varsinkin sentähden on merkillinen paikka, kuin siellä on kylä nimeltä Päivilä ja toinen Ilmala ja vielä Lierilä. Ei etäällä sieltä on Kaukojani ja muita Kauko nimisiä paikkoja. Suvanto myöskin on likellä, kaikki semmoisia paikkain nimiä, joita Kalevalassa nimitetään, sillä minä sen muistan aivan selvään, että joka paikassa sekä Wenäjän Karjalassa että Suomen puolella aina runoissa sanottiin Päivilä, niinkuin se vanhassa Kalevalassa läpensä onkin pantu, ehkä se uudessa Kalevalassa siitä on tullut muutetuksi toisin kuin laulajat sitä yleisemmin ovat käyttäneet, nimittäin Päiväläksi. Tästä nyt olisi tutkittava, josko ei ennen vanhaan, kuin Vuoksi oli niin yläällä, että Kiviniemen kannaksen ylitse vesi kulki Suvantoon, josko ei silloin liene vesi seisonut Päivilän ja Ilmalan kyliin asti, niin että josko ei niissä näkyisi jotakuta ennen aikuista rantapengertä.

Kuin minä nyt olen itse täällä Heinävedellä ja aina innollinen Suomen kansan vanhain runoin kokoon keräämisen perään, niin totta minä täällä nyt myöskin tahdon itsekkin saada käsilleni ne Kymäläisen runot, joita täällä vielä osataan; niin että jos Seura tahtoo sitä nyt tarjottua runomatkarahaa muuttaa matkarahaksi Inkerinmaalle, niin sentähden Kymäläisen runot eivät häviä; mutta muuten minä tulisella halulla pyytäisin Seuraa, että nyt aivan vitkailematta määrätä sen maan ihan parhaisiin runopesiin runon kerääjiä lähetettävän, jossa jo Suomen uskolaisten harvempilauluisessa paikassa viisin sadoin miestä päälle jossakussa vähässä ajassa runoja kerätään. Erittäin on mainittava, että länsi Inkerinmaassa Suomen uskoisetkin vielä käyttävät itkuvirsiä ja semmoisia Suomen uskoisten itkuvirsiä ei vielä ole kerätty alkuakaan. Niiden paikkain Wenäen uskolaisten Inkeroisten itkuvirret ovat kyllä myöskin kirjoituksen ansaitsevia.

Tällä tilaisuudella minä tahdon yhden jo kauvan asianani olleen asian esitellä, sen, että jos Seura tahtoisi pyytää Murmannia Borgin Suomalaista Sanakirjaa valmistamaan, niin hän siihen työhön aivan mielellänsä ryhtyisi. Sitä hän jo viimeis kesänä minulle puhui; mitä hän nyt vaan virkkanee? Saan minä myöskin kysyä, josko ei Seura tahtoisi ostaa niitä kappaleita Karjalan Kevätkäköistä runonkerääjillensä jakaaksensa, joita minulla vielä on Frenkeliltä saamista. Niitä lienee siellä vielä satakunta. Apoteikkari Clouberg Wiipurissa lupasi maksaa kopeikka arkkia päälle. Siinä ei sivulukuun ole täyttä kuutta arkkia, vaikka arkkinumerot osoittavat kuin jos olisi palainen seitsemättä. Jos Seura ne ottaa vaikka samaan maksuun kuin Herra Clouberg, niin jääpi niistä ainakin kuletusmaksu Helsingistä Wiipuriin pois.

Minä aina olen Teidän ja Seuran

nöyrin ja rehellisin palvelia. D. E. D. Europseus.

Heinävedellä 28 Maalisk. 1858.

92. Lönnrotille.

[23 p. huhtik. 1858.]

Jalo Veljyeni!

Suometar ilmoittaa aivan mieleisen asian minulle kirjoitukseni lukemisesta; mutta koska se tapahtuu semmoisilla sanoilla, jotka tahtovat sanoa, kuin josko minä mitäkin perättömiä siinä olisin rohennut Kirj. Seuran eteen julkisesti tunkea; niin sentähden minä pyytäisin, että olisit hyvä ja välttämättömästi lähettäisit minulle takaisin joko kirjeeni itsensä tahi kopion siitä. Tarpeeni saatuani minä kohta lähettäisin kirjeeni Sinulle takaisin, jos Sinä sen minulle lähettäisit. Jos siinä on perättömiä, niin se rehellisesti on oikaistava yhtä julkisesti kuin Suometar sen asian nyt on esiin vetänyt; mutta jos ei, niin ainakin minä en sitä ensinkään kärsi, että sillä lailla häväistystä saada semmoisesta asiasta, jossa se ei varmaankaan ole muuta kuin kipeän koston salasyrjäistä pistämistä.

Ole nyt vaan niin hyvä ja lähetä välttämättömästi ensi postissa Joroisiin se, mitä jo on sanottu, sitä anoo

rehellisyyttä rakastava veljyesi D. E. D. Europaeus.

Liperissä 23 huhtik. 1858.

93. Lönnrotille.

[12 p. kesäk. 1858.]

Veli kultaiseni!

Vielä toiseenkin otteen minä koettelen Sinulta pyytää, että olisit niin hyvä ja välttämättömästi lähettäisit minulle joko sen minun kirjeeni itsensä, jonka minä Sinulle Inkerinmaan asiassa kirjoitin, tahi kopion siitä, ja jos pääkirjoitus tulee, niin minä sen uloskirjoitettuani kyllä lähetän takaisin. Elmgreeni sitä paperistansa etsi, mutta ei löytänyt ja sanoi, että se aivan vissisti on mennyt Sinulle takaisin. Joroisiin sitä ei ole tullut eikä nyt tällä välilläkään, kuin sieltä läksin, sitä ole tänne takaisinkaan lähetetty, niin ettei sitä siis senkään perästä eikä mitään vastaustakaan Sinulta sinne ole mennyt. Mutta ole nyt niin hyvä ja lähetä minulle vähintäkin vastaus tämän kysymyksen päälle, että tiedän mitä julkisuudelle sanon, sillä minä en ensinkään voi sitä kärsiä, että olla vastaamasta estettynä häväistyspahkuna siitä syystä kuin en tahdo myöntyä kansan kurkkua kuristamaan, ettei se liian omille kengillensä pääsisi "syrjäkulman suitsiloista, kahleista kavalluskunnan".

Ole nyt vaan niin hyvä ja kirjoita kohta tänne. Minä muutaman päivän ehkä viikon perästä lähden täältä takaisin Rantasalmille, jossa joka mies on innoissansa saada vaan kansan koulua ja viina peräti pois koko paikoista.

Jos minun täältä pois lähdettyä kirjoittaisit, niin kyllä sittenkin kirje tulee minun perästäni. Minun pitää vielä kirjoittaa koko kirja kansallisuuden asioista ja tämäkin Inkerin juttu on siihenkin tuleva.

veljyesi Europaeus.

Helsingissä 12 Kesäk. 1858.

94. Lönnrotille.

Joroisissa 16 elokuussa 1858.

Jalo Veljyeni!

Kiitoksia hyvin paljon lähetyksestäsi, jonka vasta nyt Helsingissä kauvan viivyttyäni Rantasalmin kautta tänne matkatessani siellä sain käsihini. Sen minä kohta lähetän takaisin jälleen, niin pian kuin vaan ennätän ottaa siitä kaksi kopiota.

Varsin hyvä uutinen minun puolestani on se, kuin Mikkelissä "Kuvernyörin puolesta" on myönnetty lupa kirkonkokouksen pitoon kansankoulun saamiseksi Rantasalmille semmoisille perustuksille, kuin myötäseuraavassa Julkisten Sanomain lehdessä lyhykäisesti kerrotaan. Rantasalmilla on kymmenen vuoden sisään melkein yleiseen levinnyt se tapa, että pitää häitä ja kaikkia muita pitoja talonpojissa peräti ilman viinatta. Sanotaan, että "ei muka muualla kuin huonommissa paikoissa vielä viinaa pidoissa nähdä talonpojissa". Herrat ja papitkaan eivät vielä kuitenkaan ole tahtoneet ruveta semmoista esimerkkiä ihmisille antamaan, enkä tiedä milloinko siksi sivistynevät. Eiköhän Helsingissä siellä suurimmaksi kehutun sivistyksen vaikutuksen vallassa, tämä Rantasalmin talonpoikain esimerkin seuraaminen jo jaksaisi jaloillensa päästä, vaikka jonkun enimmästi sivistyneen luona?

Nyt tulee Rantasalmille kohta kirkonkokous, mutta minun pitää ensin matkustaman sinne yhden talonpojan luokse, joka tahtoi minua kulkemaan kansansa yhdessä muutamissa taloissa asiata edeltäpäin selittämässä, niin että ukot siitä ensin saisivat paremman käsityksen. Mutta pian joka ainoa, joita minä tähän asti siinä asiassa olen saanut puhutella, niin kaikki ne ovat sen asian puolella, että vaan saada estetyksi rännärien viina pois ja varsinkin sitä että saada joka miehelle sama oikeus kuin nyt on Nimismiehille annettu, että ottaa vieras ja luvatoin viina ja viinakalut pois missä vaan tapaa ja saada 2/3 sisääntuloja siitä omaksi osaksensa, niin että sillä lailla paljoa paremmin pois estetyksi kuin nyt, kuin on tuhannen teitä ja paikkoja viinalla, joita ei Nimismiehen silmä älyäkkään eikä tapaa.

Ole nyt niin hyvä ja lähetä minulle luettelus semmoisista sanoista, jotka ovat sukua venäläisiin sanoihin. Akademikus Sreznevsky niitä tahtoi minulta keväillä Pietarissa ja voisi vielä joku sattua minunkin tutkintoihini, joita minä ahkeran perään olen toimittanut ja merkillisiä onkin niistä selinkoja selvinnyt, niin että lätin kieli onkin tullut likeisimmäksi suomalais-unkarilaisten kielten perisukulaiseksi, vaikka oppineet ovat sanoneet, että lätin kieli vaan on "Suomen kielen kanssa sekoitettu".