Part 13

Muistaakseni en kirjoittanut viime postissa lähetetyssä neuvokkeessa runon ja satujen kerääjille:

Säga flere berättare samma saga, så bör den alltid uppskrifvas; samma runo af flere sångare behöfves icke noggrannare upptecknas, än att hvarje strof, som icke förut är lika eller alldeles icke skrifven, bör upptecknas tillika med den föregående och efterföljande strofen, för att man må veta, till hvilket ställe den nya strofen hörer.

Saisit lisätä sekä tämän että muutakin, mitä vielä mielellesi johtuu, sitä anoo

veljesi D. E. D. Europaeus.

Savitaipaleessa 25 Maji 1850.

79. Reinholmille.

[28 p. toukok. 1860.]

Veliseni!

Nyt lienee Björni Helsingissä lähtemäisillänsä Savitaipaleesen, niin että hänen kanssansa saat lähettää kirjoja sekä kirjauksia minulle.

Äitini nukahti toissa päivänä vasikkata navettaan ajaessansa nurmikolle viimeiseen unehensa. Ylihuomena tulee hän pantavaksi leposiahansa. Minä mietin kuitenkin jääväni pari kuukautta kotiin. Sitte tulee varmaankin huoneet sekä liialliset tavarat myötäväksi vapaaehtoisessa korkokaupassa, jonka jälkeen sitte en enään asune Savitaipaleessa.

Elä unohuta kohta kirjoittaa, sitä anoo

veljesi Europaeus.

Lappeenrannassa 28 Touk. 1850.

Varmaankin tulee vielä musta Mäklin Savitaipaleen kautta kotihinsa.

80. Suom. Kirj. Seuran pöytäkirja,

[5 p. kesäk. 1850.]

§ 5

Upplästes följande tillägg till instruktionen för runosamlare, hvilket Stud. Europaeus till Sällskapet insändt:

"_Orterna der samlarena höra röra sig_.

"Socknarna N. W. om Ladoga, hvilka af Lönnrot till en del, men af Polén och Sirelius nästan alla blifvit undersökta, hafva befunnits vara föga sångrika och kunna derföre med skäl lemnas till en annan gång, så länge sådana sångrika trakter som Ingermanland och öarna Högland, Lavansaari och Tytärsaari ännu äro till större delen eller alldeles oundersökta. Blott östra delen af Ingermanland och mellersta delen ända till något förbi Gatschina hafva blifvit besökta, men äfven de nästan alla ofullständigt. Ingermanlands vestra del är dock den der enligt allt utseende flere och vigtigare runor stå att fås. Trakten är längre bort ifrån Petersburg, hvilken i östra och mellersta Ingermanland liksom hvarje stad i sin närhet måste hafva verkat aftynande på den inhemska sången. Utomdes bo de flesta Ingermanländska Finnar af Gregisk religion. Ingrikot, Watialaiset, Laplakot, Ärrääjät, i vestra, de sistnämnda i södra Ingermanland, och erfarenheten har vidhandengifvit att Finnar af Grekisk religion äfven i Ingermanland bäst bibehållit de gamla sångerna. Kamrater ifrån vestra Ingermanland försäkra att sånger der i myckenhet sjungas. Äfven måste de i en ifrån det öfriga Finland nästan isolerad trakt vara af en egendomligare natur och derföre mycket intressantare. Har runosamlaren lust att lära sig känna Estniskan, så kan han derifrån ställa sin återresa genom Estland och komma öfver Reval sjöledes till Helsingfors. De egendomliga Ärrääjä- och Watjalais-dialekterna böra äfven undersökas. Men för att en studerande må kunna komma till Ingermanland och Estland, bör han ifrån Petersburg begära tillåtelse dertill. Om en sådan tillåtelse icke genast kommer, så kunna Högland, Lavansaari och Tytärsaari, och om behöfligt är ännu socknarna vid Ingermänländska gränsen förnämligast Valkijärvi, besökas. Nämnda öar borde i alla fall nödvändigt besökas, då de enligt flere samstämmiga berättelser skola vara särdeles sångrika och man af öarnas ifrån allt annat land afskilda läge kan sluta att äfven der många egendomliga runor böra förekomma.

"För sagosamlaren böra icke socknarna norr om Jyväskylä allena vara de förnämsta, utan fastmer bör större vigt fästas vid inre Tavastland, t.ex. vid Hollola socken och trakten deromkring. Den Tavastländska grenen af Finska folket är något olik ost- ock norr-Finnarna, Derföre är det af stor vigt att undersöka, om och hurudan skiljaktighet äfven i Tavastländarnes intellektuella produkter, i deras sagor, skulle visa sig. Hittils har inga Tavastländska sagor blifvit samlade, hvarföre ingen sådan jemförelse ännu blefve möjlig om äfven denna gång inga sagor skulle samlas ifrån Tavastland. Hollola ligger i vägen till Jyväskylä och sagosamlandet kan då utan svårighet taga sin början redan i Hollola."

Detta Hr Europaei tillägg ansågs dock icke böra föranleda någon vidare åtgärd ifrån Sällskapets sida.

81. Sjögrenille.

[1 p. helmik. 1851.]

Högädle Herr Stats Råd!

Då Herr Statsrådet godhetsfullt åtagit sig att för Wetenskaps Akademin föredraga min anhållan om penningeunderstöd för en urethnografisk resa till trakten af Bielosersk, men Akademin af brist på tillräckliga medel likväl icke kunnat låfva mig det begärda understödet, så anhåller jag allerödmjukast, att Herr Statsrådet ville vara graciös och för Archeologiska Sällskapet framställa samma min ödmjuka anhållan. Doctor Castrén har smickrat mig med det hoppet, att jag af nämnda efter hans påstående rika Sällskap helst skulle kunna få ett sådant reseunderstöd. Trakten af Bielosersk och Wessjogonsk låfva mig en alltför stor skörd än att jag gerna skulle vilja lemna en sådan resa ur hågen. I Schuberts specialkartor öfver medlersta och norra Ryssland har jag till ex. i icke-rysska flodnamn funnit icke mindre än 27 olika för 100 till 5 l. 6 floder gemensamma ändelser, hvilka i fornspråken alltså hafva måst betyda _flod, å, bäck_. Dessa slutord äro följande: nga, ma, oksa l. eksa, schor l. sara l. schera, goda l. gda, bosha, bol, boi, ega, gosha, otscha, ui, estj, gora l. gra, mana, dosha, lja, on l. en, juga, ochta, loda l. lda, onda, wish, ora, wir, kolda, wa, af hvilka alla med undantag af de fem sista förekomma på Schuberts karta öfver trakten af Bielosersk N:o XIV. Endast emellan gradlinierna 55 och 56, af hvilken trakt dock sjön Bielosero upptager en del, förekommer redan på kartan icke mindre än 122 ickerysska och med undantag af ett par äfven icke-flnska ortsnamn, af hvilka många äro särdeles vigtiga och upplysande. Samlas och kontrolleras namnen på ort och ställe och förenas ännu andra slags undersökningar vid dem, såsom jag i mitt bref till Statsrådet Koeppen omordat, så kunna resultaterna icke blifva ovigtiga,

Förväntande gynnande svar förbliver jag städse Högädle Herr Statsrådets

allerödmjukaste tjenare D. E. D. Europaeus.

Helsingfors den 1 Februarii 1851.

82. Sjögrenille.

[19 p. helmik. 1851.]

Höglärde Herr Statsråd!

För Herr Statsrådets välvilliga skrifvelse af den 31/12 Januarii/Februarii härmedelst aflägga min allerödmjukaste tacksägelse. Det tyckes, att både arkeologiska och geografiska Sällskapet lägga så mycken vigt på ryskan, att äfven resultaterna torde behöfva afhandlas på samma språk, hvilket väl skulle gå öfver min förmåga. Men en vigtig fråga bör ännu göras. Jag måste äfven fästa afseende på den penningevinst, jag genom ett sådant arbete skulle kunna påräkna. Reseunderstödet skulle jag naturligtvis helt och hållet använda till det, hvartill det är bestämdt; frågan gäller alltså blott, om och huru stort arbets honorarium jag kan påräkna för utarbetandet af de resultater som sjelfva resan skulle gifva, ty väl måste jag hafva rättighet att fordra sådant för så mycket, som af mina hittills och inan resan gjorda forskningar skulle komma at inflyta i afhandlingen. Jag skulle åtminstone icke vilja komma på förlust, i jemförelse med hvad jag skulle kunna vinna här i Finland genom öfversättningar till finskan, som betalas med 5 Rub. sr. arket, genom att utarbeta ett finskt-svenskt lexikon för 15 Rub. arket, genom att likaledes utarbeta en finsk språklära med löfte om 200 Rubel honorarium af Wiborgska Sällskapet, och utomdess genom ett annat halffärdigt arbete för ungefär lika stor betalning. Det är alltså ingalunda brist på god förtjenst, som gör, att jag så gerna vill företaga mig den ifrågavarande resan, utan lusten att få större reda i de vigtiga resultater, hvartill redan de samlade ortsnamnen leda, äfvensom lusten att utbyta kammarlifvet den sköna sommartiden med ett rörligare lif, drifva mig dertill.

Men skulle det hända, att ingen sådan resa blefve af, så beder jag ödmjukast om att få veta, om Akademin gerna skulle vilja emottaga en på tyska författad bearbetning af ortsnamnen allena och hvad för ett sådant arbete skulle betalas. Ett sådant arbete, utarbetadt med tillhjelp af Syränska, Mordvinska, Lapska och andra lexika och upptagande en stor massa ortsnamn, skulle naturligtvis icke kunna få så många köpare, att penningevinsten för detsamma skulle kunna gifva anledning att betala ett rundligt honorarium åt författaren, men om Akademin för sakens skull brukar honorera sådana rent vetenskapliga arbeten, så då kan jag gerna företaga mig utarbetandet af det sagda. Kanske jag, om jag får tillträde till Generalstabens kartdepot, ännu kan samla betydligt mera namn, än hvad jag redan samlat. Monne jag i sådant fall skulle kunna hoppas att få en del af det Demidofska priset för mitt arbete? Åtminstone tror jag, att ingen ännu i så stor skala anlitat ortsnamn vid urhistoriska forskningar, hvarföre mitt blifvande arbete äfven borde äga nyhetens värde.

På dessa frågor beder jag att Herr Statsrådet är god och meddelar svar ät Rector Magnificus Professor Rein, och förblifver städse Höglärde Herr Statsrådets

allerödmjukaste tjenare D. E. D. Europaeus.

Helsingfors den 19 Februarii 1851.

83. Lönnrotille.

[29 p. marrask. 1851.]

Jalo Veljyeni!

Koska vasta nyt syksyllä nousi kysymys Meurmanin Sanakirjan työn viimisen palkan jakamisesta, ja Sinä, niinkuin vasta vajaa viikko sitte Assessori Rabbea Öhmanin Kirjakaupassa tavattuani sain tietää, minun hyväkseni et vaatinut mitään erinäistä palkintoa siitä vaivastasi, kuin katsoit lävitse suurimman osan siitäkin, minkä minä mainittuun sanakirjaan kirjoitin, niin saan nyt siitä hyvyydestäsi kiittää Sinua kaikesta sydämmestäni.

Seuran Ruotsalais-Suomalaista Sanakirjaa painetaan nyt kolmattatoista arkkia G:n loppua ja H:n alkua. Sen kanssa on ollut suurta työtä, joka sentähden on kulkenut hitaasti, jos kyllä on hidas itse tekijäkin. Sen mukaan kuin nyt sen painaminenkin kulkee, ei sitä sovi toivoa valmiiksi ennen kuin tulevan kesän alussa. Aivan hyvä olisi, jos tahtoisit ruveta lävistelemään niitä arkkia, jotka jo ovat valmiit, ja sitä myöten toisiakin kuin niitä joutuu. Paino- ja muita virhiä olisi erinomattain tarpeellinen saada tietää, ja kaikki mitä lisättävää ja oikaistavaa on, sopii suurella hyödytyksellä yhtä tietä ylös-pistettää, jos ei tämänkään niin kuitenkin tulevan painoksen varaksi ja tälle tehtävässä alkulauseessa muistuteltaviksi sekä kukaties minulta tehtävään suomalaiseen kielioppiin otettavaksi. Jos tätä hyödyllistä vaivaa otat päällesi, niin ole hyvä ja ilmoita kohta tänne. Minä ajon tulevassa Seuran kokouksessa mainita tästä asiasta ja arkit tulevat sitte lähetettäviksi Seuran puolesta Sinulle.

Tikkasen kanssa tuli puheeksi, että olisi tarpellinen asia painaa kaikki Sinun kirjoittamat matkakertomuksesi, joita siellä täällä entisissä sanomalehdissä luettiin, kokonaiseksi kirjaksi. Saan sentähden Tikkasen anomuksesta pyytää Sinulta tietoa, missä kaikissa paikoissa mainittuja matkakertomuksia tavataan. Myöskin olisi tarpeellinen saada se kukaties painamatoin alkuperäinen ruotsalainen kirjoitus tänne, joka suomeksi käännettynä Suomettaressa luettiin. Mitä niistä kaikista tekemä-palkintoa vaadit, soisi Tikkanen myöskin tietääksensä. Täällä on kiihtynyt yleinen into koota rahoja Seuralle. Savo-Karjalaisten osakunta sai kokoon päälle sadan ruplan. Meidän tahi Viipurin osakunta joka on sekä pienempi että varmaankin vähemmin eläväkin Suomikiihkoisuudessansa, sai 60 ruplaa. Konseerikin pidetään kohta Seuran hyväksi. Yli-oppilaisten kanssa levitetään subskriptionilistoja ympäri maata, ja gymnasiumin nuorisoillekin on lähetetty samanlaisia kehoituksia, Hyvä olisi, jos Sinäkin siellä Kajaanissa panisit sanasi ja kynäsi liikkeelle saman asian tähden. Muuten on täällä ollut kokonansa rauhallinen olo; niillä kuudella pedellillä ei ole koko vuotena ollut tekemistä ei tuon taivaallista eikä taidakkaan enemmin vastakaan olla.

Vielä olisi minulla halunperäinen kysymys, että olisit hyvä ja ilmoittaisit minulle, jos Itse tiedät ja Maamittareiltanne sekä muilta tietäviltä saat tietääksesi, tokko siellä teidän puolella tahi muuallakin Suomen maassa lienee semmoisia järvein nimiä, joilla on samanlainen loppupääte kuin Kuhmossa olevain järvein nimillä _Lendira_ (_Lentiira_) ja _Ivandira_ (Iivantiira?) tahi jos vaikka semmoinenkin kuin Laukkaalla olevan järven nimellä _Lievestuori_. Minulla on tarkimmista ja uusimmista pohjais- ja keski-Wenäjän maan kartoista kerätty muukalaisia paikkain nimiä (ei-venäläisiä) kolmeen tuhanteen, ja olen niistä tullut tietämään sekä Suomalaisten että muiden heimokansamme entiset rajat moniin matkoihin, esim. että Suomalaiset eivät koskaan ole olleet nykyistä etelämmällä, ehkä kyllä niiden jälet itään päin tuntuvat selvästi Wätkan kaupunkiin asti. Mainituilla päätteillä loppuvia järvein nimiä löytyy varsinkin paljon ja laajalta, aina Sibiriasta _Obin toiselta puolelta_ Smolenskin paikoille asti entiselle Puolan maan rajalle.

Ole nyt hyvä ja kirjoita minulle kohta vastaus kaikille asioille ja kysymyksille ja myöskin kuinka Sanakirjasi joutuu, sitä anoo nöyrimmästi

veljesi D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 29 Marrask. 1851.

84. Lönnrotille.

[24 p. tammik. 1852.]

Jalo Veljyeni!

Älä pahaksi pane, että sanakirjan arkit ovat olleet liian kauvan lähettämättä, mutta siihen ei ole ollut minun syytäni. Joulun alla ei Tohtor Kellgrenillä ensin kuulunut olleen aikaa niitä lähettämään, ja sitten asia lienee häneltä unohtunut siihen asti, että hänen Kuopioon tehtävä reisunsa, johon kolmen viikon aika meni, taaskin esti niiden lähettämisen. Ehkä nyt uudet kiirehtimiseni toki jotakuta vaikuttavat.

Aivan hyvä olisi, jos kerkeäisit, niitä nyt kohta silmäilemään ja sitte lähettäisit ne takaisin jos vaikka vähitellenkin, niin saisin tehdyistä lisäyksistäsi ja muistutuksistasi käyttää vielä painamattomain arkkein hyväksi kaiken sen, mikä siksi sopii, joka nähtävästi ainakin tulee olemaan melkein runsas ja arvollinen. Ole myöskin hyvä ja lähetä lävitse-käytyäsi takaisin Gymnasilaisen Stråhlmanin Savosta kerätyt suomalaiset sanat, sillä hän ei ole niitä aikonutkaan meille jäämään, mutta vaan pidettäviksi.

Jos et Maamittareiltanne vielä liene kysellyt järvein nimiä päätteellä _tiira_, niin ole hyvä ja kysele nyt keltä sopii. Tuonlaisena, mutta ei missään lapin sanana _jaur_ pidettävänä tavataan se useassa kymmenessä järven nimessä Wenäjällä ja Sipiriassakin useimmin muodolla tor, tur, esim. Wolentor, Koltor, Obloptur, Sindor, Jelpijador, Schamtyltur j.m., jotka kaikki ovat Uuralin tuolla puolella paitsi Sindor, joka on pari sataa virstaa Uuralista tänne päin Wytschegdan latvoilla. Toista sataa virstaa Oniegan järvestä itään päin tavataan järven nimi Katrostyr (Катростырь), josta juoksee joki Katromå, ja kuin päälle 70 joen nimeä päätteellä må tavataan Wenäjällä, niin jos mikään muu joen nimein pääte niin ainakin se on siinä kielessä, johon se on kuulunut, merkinnyt jokea. Mutta jos niin on, niin on kyllä samassa kielessä _dirkin_ merkinnyt järveä. Samaa vahvistaa Tverin läänissä löytyvä järven nimi Kesadra (verro _goda_ ja _gda_ Tigoda, Wologda, _gora_ ja _gra_, Ingora, Wytegra), josta juoksee joki Kesa, löytyvä parissakin paikassa muualla ja varustettuna päätteellä ma: Kesma. Jo nämätkin vähät näytteet ja selitykset osoittanevat, että puustavi _t_ kuuluu päätteesen, eikä voi olla mikään väliin pistettävä liika ääni. Näyttää tämä vähäinen osoitus myöskin, kuinka paljon semmoiset nimet antavat tutkijalle tekemistä ja johdatuksia monen asian perille. Kalix-elf kuuluu kutsuttavan suomeksi Kainuun-joki, ja Kalas-joga, niin kuin Lappalaiset sitä kutsuvat, on siis emänimi ruotsin kieliselle nimelle. Tämä osoittaa, että Ruotsalaiset tulivat Kainuunjoelle ennen kuin Suomalaiset, koska Lappalaiset ja ei Suomalaiset olivat siellä antamassa Ruotsalaisille paikkainsa nimiäkin. Jos nyt Kainuun joesta länteen ja etelään päin paikkain nimein kanssa on sama laita, niin toteutuu arvelukseni, ja vieläpä voipi tulla perille, jos eivät liene siellä ensiksi tavanneet jotakuta muuta kansaa eikä Lappalaisia enemmin kuin Suomalaisiakaan, sillä Kalas ei kuulu olevan Lapin kieltäkään; mutta jos se on jonkun kolmannen kansan kieltä, niin on se niin hyvin siitä suorastansa kuin Lapinkin kielen kautta voinut tulla Ruotsalaisille. Tästä mutkasta yksinänsä ei siis voi mitään muinaiskansallista tietoa johtaa. Tiedätkös muita semmoisia eriskummaisia nimiä kuin Ankkapura = Anjalan koski, (pura=? koski) ja Avasaksa? Kuin aika antaa, niin rupean käymään maamittari-toimituksen konttuorissa keräämässä kaikki siellä kartoilta saatavat epä-suomalaiset Suomen paikkain nimet. Kerran kävin jo mennä keväänä siellä, mutta en silloin paljon saanut enkä kerinnytkään saada.

Kirjoita näistä asioista vaikka Oulun W. sanomillesikin jotakuta jos mitä tiedät ja ymmärrät.

Toivon kohta saavani mitä anonut olen. Eikä mitään muuta tällä erällä, kuin toivotan hyvää uutta vuotta.

Veljesi D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 24 tammik. 1852.

85. Lönnrotille.

[17 p. huhtik. 1852.]

Jalo Veljyeni!

Koska täällä tuumitaan antaa ensimäistä puolta Ruotsalais-suomalaisesta Sanakirjasta erittäin ulos, niin anon, että olisit hyvä ja lähettäisit tänne lävitse käymäsi arkit, niistä, joita joulun aikana sait ja joihin lupasit merkitehä painovirheitä ja muita vikoja sekä liitellä lisiä ja tarpeellisia muistutuksia. Jos tässä tahi tulevassa postissa saat nykyisemmin painettuja arkkia lävistelläksesi, niin ole hyvä ja lähetä nekin tänne, jos puolentoista tahi kahden kuukauden kuluessa kerkeät lävitse katsaista. Minulla on suuri halu, saada nähdä muistutuksiasi ja lisiäsi, ainakin toivon niistä paljon hyvää.

Saapi nähdä, jos pääsen kesäkuun lopulla tahi heinäkuussa Savossa käymään. Kielenkin tuntemiseksi olisi semmoinen matka hyvä ja kumppanini kanssa työksentelisin siellä niinkuin täälläkin. Jos kohta aikaakin sillä lailla entisen lisäksi kuluisi, niin voittaisi sanakirjan kunnollisuus melkeästi, ja se on minun mielestäni pää-asia. Hämeenkin murretta saisin sillä tiellä kuulla ja tutkia, ja se olisi mielestäni suuri voitto, sillä itä-suomea minä jo olen melkein paljon kuullut sekä kotona että matkoilla. Voi aina hyvin! sitä toivottaa

veljesi D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 17 huhtik. 1852.

86. Lönnrotille.

[12 p. kesäk. 1852.]

Kunnon Veljyeni!

En tiedä, lieneekö Maister Elmgren ajoissa tahi ensinkään lähettänyt Sinulle kirjaustani, jonka kirjoitin pari kuukautta sitte ja vein Elmgrenille lähetettäväksi Sinulle sanakirjan arkkein kanssa seuran sinetin turvissa, johon minulla lieneekin ollut oikeutta, kuin kirjauksessa ainoastansa seuran puoleisia asioja löytyi. Vastausta Sinulta ainakin ei vielä ole tullut, ehkä sitä hyvin olen toivonut.

Älä nyt pane pahaksi, jos pyydän Sinua olemaan hyvä ja mitä pikemmin lähettämään nähdäkseni ja hyväksi käyttääkseni kaikkia havaitsemiasi ja muistutuksiasi sekä lisäyksiäsi, joita lienet kerinnyt tehdä niihin Sinulle jo ennen lähetettyihin sananakirjan arkkiin, sekä jos mitä ennätät luultavasti tässä postissa lähetettäviin arkkiin merkitellä. Painovikoja, joita paikoittain näyttää tulleen melkein liiaksi, mutta joita vasta koetaan tarkemmin välttää, lienet myöskin merkitellyt, mitä lienet älynyt. Jos siis joitakuita semmoisia olisit älynyt useampia kuin mitä myötä seuraavassa kirjassa olen merkitellyt, niin ole hyvä ja lähetä niistäkin minulle tiedon.

Jos tarvis vaatii, niin ilmoitan sitte sanomalehtein kautta mitä pitää, sekä paino- ja muita vikoja että muistutuksia ja lisäyksiä, ja sellaisia lienee tarvis ilmoittaa varsinkin, jos pitää vastaamani jotakuta arvostelijata. Tahi ole Sinäkin niin hyvä ja kirjoita kohta jotakuta arvosteluksen tapaista, niin olisi mieleni aivan hyvä.

Kuinkas on matkakertomustesi kokoonpainamisen kanssa? Aivan hyvä asia olisi, jos ne todella saataisiin kokonaisena kirjana ulos. Semmoinen kirja tekisi ainakin hyvää. En minäkään ole saanut tilaa lukeakseni ympäri aviisseja levinneitä kirjoituksiasi, sitte päivin kuin mitä lienen ensin lukenut, mutta joka nyt jo on melkein jälettömäksi muistista hajonnut.

Jos en kukaties lähtene Mustialan kokousta katsomaan, ja sen puolen Suomea kuultelemaan, niin muuten varmaankin jään koko kesäksi tänne apulaisten kanssa yhtenänsä työtä tekemään. Jos kerkeän, niin tulee toinen osa sanakirjaa vuoden lopulla ulos; mutta ainakin on aikomukseni säästää yhtä vähän aikaa kuin vaivaakin saadakseni kuta kunnollisempaa työtä aikaan. Kyllä ainakin nyt ahkeruuttakin pitää kovasti ruvettaman kiinnittämään, niin että loppu kuitenkin tulisi niin pian kuin mahdollista.

Mitä vastakin kirjoittanet muistutuksia aika ajoin lähetettäviin sanakirjan arkkiin, niin ole niin hyvä ja lähettele niitä aina sitä myöten minulle kuin niitä joutuu.

Sivulta 200 sivulle 225 asti en vielä ole alkukirjoitusten kanssa vertoen kerinnyt painovikoja j.m. etsiä. Myöskin on sivulta 285 eteenpäin vielä läpi käymätöintä.

Elä terveenä. Rupea meille opettajaksi kaivatun ystävämme siaan sitä toivoo

veljyesi D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 12 p. kesäk. 1852.

87. Lönnrotille.

[Syksyllä 1852.]

Kunnon Veljyeni!

Kiitoksia aivan paljon, kuin lähetit Sanakirjat tänne. Toivon kohta saavani ne toisetkin sanakokoukset.

Viimeisessä Seuran kokouksessa päätettiin sadut minun kauttani toimitettaviksi pikemmiten. Mutta Polénin, Ahlqvistin, osa Reinholmin, minun toiskesäiset laulujen sekaan kirjoitetut ja kukaties Sinunkin kirjoittamasi sadut lienevät vielä Sinulla. Niitä anon siis pikemmiten tänne että saisin jär'estellä joutoani myöten.

Elä nyt heitä Suomen professoriksi etsimästäsi. Gottlund sanotaan niin pitkällä ja monisanaisella kirjoituksella kokeneet hyvästyttää itseänsä Nordenstamin puolustettavaksi, että Nordenstamin sanotaan kesken lukemisen ottaneet Gottlundilta sanat suusta pois. Ei toki sitä miestä pitäisi siihen virkaan yksinänsä pyrkimään laskettaman.

Elä terveenä! Sitä toivottaa

veljesi Europaeus.

Et nimittänyt, miten mietit Tikkaselta tarjotun Suomalais-Ruotsalaisen käsisanakirjan työn kanssa. Mutta eihän siihen tunnu Sinulla joutoakaan olevan.

88. Lönnrotille.

[18 p. kesäk. 1853.]

Kunnon Veljyeni!