Part 12

Eihän Sinulle toki liene mitä vastusta ollut siitä, kuin vähän kauemmin olen tullut pitämään karttojasi, joista nyt kiitän suuresti lainan edestä. Niiden ympärystin lienee postin kulettajilta tänne tullessa ruhjottu, kuin se oli niin rikkinäinen, että päätinkin teettääkseni uuden. Sepä se viivyttikin niitä enimmän ajan. Tässä seuraa nyt sanakirjan arkit 175-201. Se on kyllä aivan vähän ajan suhteen, mitä sitte viimisen lähetykseni on kulunut, mutta tällä välin työksentelinkin kuukausmääriä Wenäläisten maakuntakarttojen kanssa, joista olen etsinyt ja kirjoittanut kokoon vähää vajaa 3000 muukalaista ja osaksi suomalaistakin paikkojen nimeä käyttääkseni Saksan kielellä kirjoittaakseni aivottuun kirjaan Suomalaiskansojen perikodista, jonka sitte aivon antaa Pietarin Akademialle. Meurman ei ole sanakirjaa kiirehtinyt ja ilmoitti että kirjanpainaja ei sitä ennätä valmiiksi saada kuin tulevana keskikesänä. Minä toivoin parissa, kolmessa kuukaudessa kerkeäväni mainitun kirjani kanssa valmiiksi, mutta karttojen kanssa työksenteleminen otti hirmuisesti aikaa, enkä ole vieläkään saanut kaikkia karttoja, joita vielä pitäisi saamani. Tohtor Castrén ilmoitti vielä itsellänsä olevan siksi tarpeeksi ainetta koko vuodeksi työksennelläkseni. Aivon siis kerrassansa ottaa koko läjän työkseni, kuinhan ensin aikaa saan ja pääsen muista töistäni. Sitte siitä toki enemmin palkintoakin antanevat.

Jo olen varmoilla jälillä, että Syräniläiset ennen vanhaan ovat asuneet Peipusjärveä myöten. Viron ja Lihvin maalla ei toki niistä tunnu paljon arveltavaakaan jälkeä, ehkä kyllä näissä kartoissa ja nimistöissä olisi montakin pitänyt löytymän, sen suhteen kuin niitä löytyy Pleskovan kupernissä. Kuin niitä Pleskovasta etelään ja länsietelään päin löytynee, sitä en nyt karttojen puutteessa taida sanoa.

Löytyy niitä pohjais-Wenäillä ja Walgedjärven tienoilla varsinkin lappalaisiakin nimiä, niinkuin päätteet pohta, bal, menä, sillä Suomen, Ruotsin ja Norjan rajanurkassa Lapissa löytyy Kaltapohta ja Koukimapohta, Terin Lapissa Kusomena (Кузомена), Polbal. Liki Arhangelskiä löytyy myöskin eräs Kusomena sekä muitakin samalla päätteellä. Walgedjärven tienoilla sekä tämä että _bal_ ja _pohta_: Kostobal, Voslibohta, Pelpohta j.m.m. Tietänetkö mitä tällaiset päätteet merkinnevät.

Joko kuinka valmistuu uusi Sanakirja? Kuinkas Norjalainen Herra Friis voimistuu Suomen kielessä?

Vasta nykyisin tapasin kunnollisen kappaleen eräästä lausukasmuodosta, jota jo kauan olen arvellut löytyvän. Se on nimittäin forma continuativa sanasta _kark'aa_, josta _karkuan_ ("kalat karkuaavat lahesta pois"). Yksinäisiä muotoja tiesin jo ennenkin esim. _leimuaa_, josta tullut _leimahtaa_ näyttää muodon _leim'aa_ olleen alkujuuren.

Koska monikon hallinnan pääte Suomettaresta niinkuin monesta muustakin nykyisestä kirjasta nähden ei nyt tahdo vakautua, niin olisi hyvä, jos miettisit tarkemmat ja soveliaat säännöt tälle se'alle. Kaikki entiselle raamatun kirjoitustavan pohjalle ei kelvanne jättää, parempi lienee runoissa löytyvä kirjoitustapa. Runoissa aina tavataan _-sten, -nten: hevoisten, avainten_, joten jo minäkin olen ruvennut kirjoittamaan, mutta ei löytyne _vetten, totten, paatten, riitten_, senkun _vesien_ (kaareksi vesien päälle) _tosien, paasien, riisien_. Edellisen tapaiset eivät kaikki jokapaikassa ymmärrettäisiinkään.

Koska nyt juuri sain Reinholmin keräämät sadut Wiipurista tänne ja niitä nyt en kerkeä korjaelemaan ennen kuin tulevana keväenä, niin lähetän ne nyt Sinulle, niinkuin Reinholm esipuheessa suopi. Sukkelin satu lienee kyllä se, kuin Hämäläiset pelkäsivät yhden joukostansa ruislaihoon hukkuneen.

Ole hyvä ja kirjoita tännekkin kuinka asiat teilläkin kulkevat, sitä anoo

veljesi Europaeus.

71. Tuntemattomalle.

(Castrénin kokoelmassa.)

[Syksyllä 1849.]

Heders Broder!

Redan i somras yttrade jag åt Ahlqvist, att en afskrift af alla nya ord ifrån Lönnrots Lexikon borde anskaffas, för att sedan instickas i det under arbete varande Svensk[t]-flnska Lexikon på samma sätt, som Du instack de Renvallska orden. Jag har dock härförinan ansett nämnde afskrifning kunna göras i Kajana af någon Student under Julferierna, men efter närmare betänkande har jag funnit det vara föga rådligt, att lita på något sådant och derföre onödigt uppskjuta en så vigtig sak. Derföre vore mitt råd, att Du vid Sällskapets nästa sammanträde (om det ännu sammanträder?) [skulle] föreslå, att skrifva till Lönnrot och be honom på Sällskapets bekostnad låta någon afskrifva alla nya ord jemte deras betydelse ifrån hans lexicon, och det så fort sig göra låter. Alltid kan Lönnrot ingalunda hafva sina lexica om händerna, eller åtminstone icke alltid båda banden. Antingen samma afskrifvare eller någon annan kapabel man kan då bekostas, att ordna det erhållna ordförrådet i svensk-finsk och alfabetisk ordning, eller hellre genast införa i det under arbete varande Svenskt-finska Lexicon. Sedermera kan Ahlqvist genomgå tilläggen och utgallra det onödiga dialekt- o.a. förrådet. Med allt detta borde skyndas, för att få det Svenskt-finska Lexiconet så fort som möjligt färdigt, eller också skall man, så länge det ännu icke lägges under prässen, bjuda till att göra det så fulländadt som möjligt. Jag har genomgått alla af Ahlqvist skrifna och mig lemnade ark och riktat dem med ord ifrån eget hufvud äfvensom ifrån den af Lönnrots Svenskt-finska lexicon afskrifna samlingen. Nämnde ark hafva gått till Hanén, för att möjligtvis ännu af honom riktas. Det kan icke skada, om de ännu vandra förbi Warelii och Borgens ögon, utom att de ifrån Lönnrots Lexicon samlade ord ännu införas. Antingen skola alla ark sålunda ouphörligen vara under händerna, eller bör comitén för samma lexicon ändra sitt beslut, att hela arbetet borde vara färdigt, inan det skulle af densamma granskas och sedan tryckas. Hinner till ex. den första, tredje eller till och med fjerde delen blifva alldeles färdig, så kan den ju nog redan på förhand granskas och lemnas till tryckeriet.

Drif nu bara genom, att det Lönnrotska lexikaliska förrådet äfven kommer vårt Svenskt-finska lexicon till del. Ty tänk hvilken mängd ord Lönnrot har infört till det Renvallska förrådet ifrån runorna i Kalevala, Kanteletar, Loihturunot, ifrån ordspråken, gåtorna, sagorna, itkuvirret, ifrån egna och andras ordsamlingar etc. Ifrån denna mängd af ord hafva blott de kommit in i det Svenskt-finska lex., hvilka man kommit på, eller hvilka Lönnrot infört i Helenii Svenskt-finska lex., och jag derifrån afskrifvit. Medan nådenes dörr står öppen, bör man icke försumma det minsta, att arbeta för det goda.

Jag har ifrån en mängd ryska specialkartor samlat nära 3000 icke-ryska namn. Jag torde redan hafva skrifvit Dig, att jag funnit det Syräner bott ända till Ingermanland, Ilmensjö och Moskou. Nu har jag funnit allt mera och längre fram spår af Syränska ortnamn ända till Peipus-sjön. Snart får jag kartor till, så får jag se, om de sträckt sig ännu längre, ty till vester och söder finnas sådana namn just så långt, som mina nu härvarande kartor sträcka sig, d.ä. ända till Wäsma i S. W. Wäsma måste äfven vara Syränska eller bestämt något uralskt språk, ty det är icke ryska, ändas på _ma_ såsom hundradetals andra flodnamn och träffas på flere ställen.

Fråga af D:r Castrén hvad betyder elda (olda) uti namnen Chemolda, Kovalda, Uvalda, Uveldy, Bogolda? hvad _(j)elga_ (jolga) uti Fetelga, Jemansjolga Kajemansjolja, Koilga, Isililga, Syselga, Kuschelga? hvad mysch (мышъ) uti Кормышъ, Wolmysch? Dor eller kanhända _tör_ måste i Syränskan betyda sjö. På denna ändelse lyktas sjönamn såväl bakom Ural som inom Novgorodska och Olonetzska Gouvernementet och jag är desto gladare öfver dess upptäckt, som det skedde först i förgår. Denna ibland sammandragna, ibland andra ändringar genomgångna ändelse var mig väl längesedan känd i ett par variantgrupper, men först grundformens upptäckt visade varianternas identitet och åstadkom nya upptäckter. Fråga äfven af Castrén hvad de mellan Wolga och Ural förekommande namnändelserna _-bai_ och _-basch_ betyda, äfvensom -mesh (-masch, mas)? War god och skrif svar på dessa frågor om icke D:r Castrén låfvar göra det och har tid dertill; derom beder

Din broder Europaeus.

Var god och sänd inneslutna bref till Meurman, som bor i Lithonii stenhus ofvanom Savo-Karelarne.

72. Reinholmille.

[Alussa vuotta 1850?]

Velihyväseini!

Lähetä veikkonen pian tämä kirjaus Meurmanille.

Moninkertaiset kiitokset kuin viimenkin kyhäyit kirjoittamaan. Kylläpä aj'an vähyys mielestäni on melkein vähäpätöinen estelys, sillä kyllä sen verran olisit aikaa saanut, kuin vaan olisit antanut aikaa itsellesi. Lienetkö joka toisin öin valvonut, kuin minä Runoseppää tehdessäni viikkokaudessa tein. Nytkin mietin niin tehdä tulevana yönä, kirjoittaak[seni] sekä ihmisille että varsinkin sanomalehdille.

Kaksi asiaa on, jonka tähden toimettomuutesi vieläkin pahoittaa mieltäni. Kuin toissa kesänä Pietarin Akademialta sain rekommendationikirjoituksia matkoilleni, niin otin ne vastaan sillä oikein kirjoitetulla ehdolla, että matkoistani sitte antaisin kertomuksen Akademialie. Mutta nyt olivat sekä Inkerinmaan kartat, että kirjat: Sjögrens Über Ingermanland Sinulla. Niitä en toissa jouluna saanut, kuin en Sinua palatessani tavannut. En liene ensimältä niitä varsin kovistaen kirjallisestikaan pyytänyt, mutta kuin keväillä Meurman kirjoitti, ettei Sanakirjalla ole niin kiire kuin sillä al'ussa näkyi olevan, niin rupesin toivomaan ennen Sanakirjan valmiiksi saatuani kerkeäväni mainitun matkakertomuksen kirjoittaa ja anoin sentähden aina kiinteämmin mainittuja kirjoja ja karttoja. Kuin en niitä kuitenkaan millään kurilla saanut, niin rupesin sen siaan keräämään kartoilta, joita ha'etin Pietarista paljon entistenkin lisään, muukalaisia nimiä, kirjoittaakseni toki niistä jotakuta valmiimpaa Akademialle annettavaa, mutta kolme kuukautta melkein ainoastansa niiden kanssa työksenneltyäni, nä'in, etten niistäkään kerkeä saada muun työn kesken ja tarpeiden vähyydessä paljon mitään kelvollista, josta syystä sekin työ jäi kesken.

Köppen kirjoitti sitte syksymmällä jo kysymyksenkin, olenko mitä matkoistani kirjoittanut, ja lähetti erään oman matkakertomuksensa. Minun täytyi häpeämielin kirjoittaa vastaukseksi, että tietämättömästä syystä en ole milläkään neuvoin taitanut saada karttoja ja kirjoja, joita vailla kertomukseni olisi tullut tyhjäksi ja halvaksi Akademian käsiin annettaa. En siis liikaa vaatine, jos vaadin, että kirjoittaisit Köppenille syiden sel'ityksen tahi anteeksi pyytöksen, etteivät ne arvolliset oppineet rupeaisi mitäkuta pahempaa minusta tahi Sinusta ajattelemaan. Niin kunnioitettavaa joukkoa ei juuri sovi tyhjillä lupauksilla syöttää.

Toinen asia on, että vuotisen jäsenrahani sekä maksu otetuista kirjoista et näy maksaneesi Seuralle ja Seuran nyt kuitenkin on pitänyt olla rahan puutteessa. Koska nyt sain tietääkseni sen asian olevan maksamattoman, niin pyydän, että olisit hyvä ja minun maksettavakseni vaikka lainaisit kyllältä rahaa ja suorittaisit mainitut maksut. Kirjaston hoitajalta saat tietää paljonko olen kirjoja ottanut. Jäsenrahaa lienee kahdesta vuodesta maksamatta. Sano paljon moitteita Rabbelle, koska hän antoi pois rahat, eikä osannut niistä pitää kiini. Eihän muille toki liene samoja rahoja takasin antanut.

Kirjoja minulle nyt tätä nykyä ei tarvitse muuta, kuin jonkun hyvän uuden estetikin, jos saksalaisen. Sitä tarvitsisin helmivyötä varten. Jos on Snellman siellä, niin mahtanet saada häneltä, tahi ehkä Berntsoniltakin, jos et Bibliotekistä ota tahi saa. Ei haittaisi, jos kaksikin saisin, jos vaan eivät yhtä ja samaa juttele. Ne saisivat tulla vaikka raskaassa postissakin.

Tikkasellekin sain mennä vuonna kirjoittaa 9 vainko 10 kirjausta Runosepän kauppaan saamisesta. Viimenkin kirjoitti ja moitti Sinun syyksesi ettet muka ilmoittanut minulle mitä hän mennä keväinä kirjoitti sinulta pyytäneensä minulle ilmoittamaan. En ymmärrä mitä muuta siinä ilmoituksessa olisi taitanut olla kuin kukaties ennustus, että Tikkanen on vasta 4 elokuuta toimittava Runosepän Cedervallerille, ehkä se jo olisi kevättalvella pitänyt tulla lähetetyksi. Näin viivytettynä se parahiksi kerkisi Wiipuriin, kuin Cedervaller oli lähtenyt sieltä Saarijärvelle, jolla matkalla oli puolitoista kuuta. Sieltä palattuansa läksi hän kohta Pietariin, oli siellä kuukauden ja tuli kipeäksi ja posi vielä kotonakin toisen kuukauden. Tikkanen viivytti siis Runoseppää parahiksi niin kau'an että se mennä vuonna kerkisi Wiipurista levitettää aivan vähiin paikkoihin. Sanakirjasta saatavia rahoja olen kuitenkin antanut sen painamisesta 271 Rupl. hop. Siksi nytkin pyydän Sinua lainaamaan, ehkä kyllä tuloni menneeltä vuodelta nousivat 400 hop. ruplaan. Koko tämäkin vuosi on menevä rahan pyydössä ja luulen niitä nyt saavani päällekin 400, niin että, jos Jumala auttaa, tanssin tulevana jouluna velattomana ja rahoillisenakin. Helmivyön mietin tehdä hyväksi kirjaksi ja luulen siitä saavani hyvät rahat. Sano tutuille terveyksiä, varsinkin Castrénille ja että minä ajon ruveta kaksikin vuotta kirjoittamaan Wenäen ja Suomen alkuasujamista ja sitä varten varsinkin Bieloseron tienoille reisujakin tehdä. Siellä käyvät muukalaiset nimet oikeaa sotaa; tuntemattomia nimipäätteitä merkitseviä _joki_ löytyy 10; siis useaa kieltä.

Veljesi E--s.

Unohutinkin: paljon lämpymiä kiitoksia _Suomen kansan laulannoista_. Toisen niistä annan eräälle Suomen sorjalle kukalle. Kiitoksia myös kuin toimitit Akianderille, Zilliacukselle j.m.

73. Lönnrotille.

[7 p. tammik. 1850.]

Jalo Veljyeni!

Nyt ovat kaikki sanakirjan arkkivarani tämän myötä; ihmeellistä kuin en ole saanut Helsingistä lisään. Se Helsinki tuntuu minusta nähden nyt olevan kokonansa ummella: ei sieltä saa' vastauksia kirjauksilleni, ei anottuja tarpeellisia kirjoja, ei työvaraakaan. Niin olen jo kirjoittanut 13 kirjausta yhdestä asiasta, 9 kirjausta asiamiehelle ja kuin en sitä saanut liikkeelle, sitte toisen välimiehen kautta, mutta ei silläkään neuvoin ole parempaa apua tullut. Olen jo kahdellekin saanut kirjoittaa Helsinkiin 9 kirjausta vastausta saamatta. Niiden ynnä olen kahdesti kirjoittanut Meurmanillekin sanakirja-arkkia perään. Kaikki menee kuin tina tuhkaan.

Ei kuitenkaan tekevältä työtä loppune. Nyt pitää siis toinen työ otettaman käsille.

Työstä päästyäni olen nyt tullut tänne tanssaamaan Lappeenrannan neitosien kanssa paalissa.

Sano paljon terveyksiä Herra Friisille. Lienee hän saanut kirjaukseni.

Onnellista uutta vuotta toivottaa,

Lappeenrannassa 7 Tam. 1850.

Veljesi D. E. D. Europaeus.

74. Reinholmille.

[2 p. helmik. 1850.]

Veli hopeaiseni!

Ole hyvä ja anna nyt kerkeämiseen seuraava kirjoitus Topeliukselle.

Viime kerralla en muistanut kirjoittaa kysymystä siitä, tokko olet saanut ulos Kochilta niitä rahoja, joista jo Elmgreninkin kautta tarkemmin kirjoitin. En myöskään ole saanut mitään tietoa taskukellostani. Vain eikös Elmgren sellaisista asioista olekkaan virkkanut Sinulle mitään, kuin et niistä saanaakaan kirjoittanut. Olisihan toki kelloni jo pitänyt tänne joutuman, kuin se jo puoli vuotta on ollut uurmaakarilla. Kirjoita nyt kohta niistä ja monenlaisista asioista pitkä kirjaus

veljellesi Europaeukselle.

2/2 50.

Ei sentähden taskukellolla kiirettä ole. Saat sen pitää kunnes keväempänä tulen Helsinkiin.

75 a). Lönnrotille.

[18 p. maalisk. 1850.]

Veikkonen Veli hopea!

Tänne Helsinkiin tulin minä viimes keskiviikkona, kirjoittamaan viimisiä tarpeita seuran Ruotsalais-Suomalaiseen Sanakirjaan. Toissa päivänä seuran vuosikokouksessa esittelin minä tämän myötä seuraavan kirjoituksen, josta päätettiin, että minä, niinkuin lupasinkin, kirjoittaisin itse Sinulle siitä. Sentähden pyydän nyt, että olisit hyvä, ja rupeaisit Sanakirjan täydellisyyttä vahvasti puoltamaan, ja antaisit kuta pikemmin, jonkun Lukkarin taikka muun ruveta kirjoittamaan suuresta Sanakirjastasi kaikki tarpeelliset sanat. Silloin kuin hän toisesta osasta kopioitsee, taidat Sinä itse työksennellä toisen osan kanssa. Koska tällä lailla Sinun vaivoistasi etua otetaan, niin on Sinulle luonnollisesti tuleva palkinto maksettavaksi, jota seura ei suinkaan heittäne suorittamatta, ja jonka asian minä vielä kyllä esittelen, ehkä se nyt jäi unohuksiin. Työstäsi tulee erittäin maksu.

Minä nyt rupean läpi korjaelemaan, mitä mikin on kirjoittanut Ruots.-Suom. sanakirjaa. Niin pian kuin Sinun kirjoituttamasi varat tulevat, al'an minä niitä pistellä sinne tänne sanakirjaan ja kuin kaikki on pistelty sisään, niin lähetän kohta Sinulle, mitä valmiiksi on saatu. Niitä Sinä lävistettyäsi sitte lähetät postipäivittäin takaisin, niin tulevat ne sitte kohta puhtaiksi kirjoitettaviksi ja suorastansa alettaisiin niitä painattaa. Siihen asti kuluisi laskuni jälkeen 3 kuukautta, joka ei olisi paljon siihen nähden kuinka paljon hyvää sillä ajalla tulisi Ruots.-S. Sanakirjalle karttumaan.

Sen jälkeen rupeasin minä toimittamaan sitä Suomalais-Ruotsalaista Sanakirjaakin, jonka työhön Tikkanen jo lienee Sinua pyytänyt. Mutta oikein velvollisuudekseni näkyy kokea säästää Sinun kallista aikaasi suuren sanakirjan työhön. Jos kuitenkin oma halusi pitää pienempääkin tekemään, niin olisi se mielestäni aivan hyvä. Sitte saisin ruveta muita töitä sekä jo alettuja että muuten tietyssä olevia tekemään. Ja todella ikävätä tämä kuiva sanakirjan teko onkin.

Meurman kiirehtii sanakirjan arkkia kaiken mukomin.

Mutta voi, voi, voi, kuin pahoja sanomia täällä kulkee. Jo menneen viikon alusta puheltiin että olisi tullut sensurille käsky, ettei mitään muuta saa luvata suomeksi painattaa kuin uskonopin ja talous-asioissa, ja perjantaina käivätkin todella kirjapainoissa kieltämässä myömästä mitään muita suomalaisia kirjoja paitsi mainittuja. Samana päivänä peräytettiin kuitenkin sama laki jälleen, mutta jos tämä peräyttäminen ulottuu kirjalupiinkin, sitä ei vielä tiedetä. Suokoon Jumala että niin olisi.

Kirjoita nyt pikimältä vastaus, sitä parempi, jos se voisi keritä Seuran tulevaan kuukauskokoukseen, sitä anoo

veljyesi Europaeus.

18/3 50.

75 b).

Då det ouekligt är en stor massa nya ord som Lönnrot ifrån en betydlig mängd källor redan hunnit samla till sitt stora lexikon, så anser jag det vara högst önskvärdt, att Litt. Sällskapets Svenskt-Finska Lexikon icke borde utgifvas, utan att nämnde stora förråder blifvit begagnade, helst de lätt nog kunna åtkommas. Jag ville derföre föreslå Sällskapet, att anmoda någon i Kajana, att afskrifva de ord som Lönnrot hunnit samla utöfver hvad Renvall upptagit. Dessa ord skulle jag då införa i det Svenskt-Finska Lexikonet. Genom ett sådant förfarande kommer arbetet ingalunda att särdeles mycket försenas, ty straxt som anmodan om afskrifvandet hunnit till Kajana kan detsamma äfven börja, och med hvarje post kunna de färdigskrifna arken beställas hit. Jag tror att mera än 20 fullskrifna ark kan afskriften icke upptaga, ty till att interfoliera Renvalls Lexikon behöfvas 44 1/2 ark och jag har sjelf sett, att interfolierna i det Renvalls Lexikon, som Lönnrot begagnar, på långt när icke äro öfverfullt betäckta med ord. Äfven dessa behöfvas icke alla afskrifvas, och torde väl Lönnrot beredvilligt beteckna de behöfliga orden med blyertspenna. Samma afskrift kan ännu begagnas till att utarbeta ett Finskt-Svenskt handlexikon, ifrån hvilket arbete Lönnrot borde befrias så framt möjligt är. Det kan alltså på dubbelt sätt löna mödan, att göra ett sådant utdrag ur Lönnrots ordsamling. Åt kopisten behöfver betalas högst 50 kop. s:r för kvart ark skrifvet, så att hela afskriften icke kan kosta utöfver 10 rub. s:r.

Äfven vore det önskvärdt, att Lönnrot sjelf, såsom ett lefvande lexikon, skulle genomgå de färdigblifna arken af det Svenskt-Finska lexikonet, hvilka postdageligen härifrån kunna sändas till Kajana, allt efter de hunnit blifva färdiga. För Lönnrot återstår då blott en lätt genomsigt, emedan hans skrifna ordsamling redan är benagnad.

Europaeus.

76. Lönnrotille.

[4 p. toukok. 1850.]

Kunnon Veljyeni!

Koska minä Meurmanin Ruotsalais-Venäläisen ja Fresen Ruotsalais-Saksalaisen sanakirjan kanssa olen ruvennut Seuran sanakirjaa sana sanalta vertomaan ja siihen näkyy tarvittavan kuukausia aikaa, niin ilmoitin viimeis kokouksessa tahtovani lähteä kotiin sanakirjaa kirjoittamaan, jonne lähdenki nyt näinä päivinä. Jos siis tahdot lähettää mitä muuta sanavaraa entisten lisäksi, niin olisi se lähetettävä Savitaipaleesen Lappeenrannan kautta, jos ei sopine vapaassa postissa lähettää ainoastansa tänne ja täältä sitte Seuran vapaassa postissa Savitaipaleesen.

Renvallin sanakirjat seuraavat nyt takaisin ja kiitän niistä minäkin suuresti. Nyt on Suometarkin käsketty ruveta saarnaamaan. Minä olen jo antanutkin sille ensimäisen saarnan.

Elä terveenä! sitä toivottaa

veljesi Europaeus.

Hels[ingissä] 4 Toukok. 1850.

77. Castrénille.

[16 p. toukok. 1850.]

Jalo Veljyeni!

Tässä lähetän nyt muutamia tarkempia johtoneuvoja runon- ja sadunkerääjille ja pyydän Sinua olemaan hyvä ja näyttämään ne heille. Heidän varaksensa pyydän Cedervalleriakin lähettämään Seuralle 100 arkkia Runosepän lauluja ja 500 kokonaista Runoseppää. Inkerinmaan Schubertin kartta tulee myös kohta Helsinkiin runonkerääjän johtajaksi annettavaksi.

Voi hyvin! sitä toivottaa

veljesi D. E. D. Europaeus.

Savitaipaleessa 16 toukok. 1850.

78. Castrénille.

[25 p. toukok. 1850.]

Jalo Veljyeni!

Eräs täältä kotoinen kirjoittaja Stats-Sekretariatissa Pietarissa kirjoitti tänne sukulaisillensa, että minä muka saisin koetella pyrkiä Suomen professoriksi. Ehkä tämä asia minusta ensimältä oli kokonansa ajattelematointa, niin rupesin kuitenkin nyt postipäivän tultua miettimään, jos ehkä ei lienekkään hänen kehoituksensa hulluksi heitettävä. Jos varmasti jokaisen tarvitsee olla vähintäkin magisterin, ennenkuin tähän virkaan yrittäköön pyrkiä, niin sitte ei minulla ole siihen pyrittävää, mutta niitä vaatimuksia minä nyt en tiedä. Mitä sitä vastaan Suomen kielen tuntemiseen tulee, niin siinä minä toki luulen kelpaavani. Ja jos kieliopillisia voimiani tahdot tunteaksesi, niin sopii lukeaksesi Suometar 1847, 16, 18-20 "Suomen kielestä kirjallisesti käytettävänä" ja Suometar 1848, 9-11, 13, 18 "Kolánin kieliopin arvostelu". Mahdottomalta se nyt kyllä näyttää magisterina olematta sellaiseen virkaan päästä, mutta saanhan nyt suottakin tarkemmin tietääkseni kysyä Sinulta siitä. Sen viran saamisesta minä muun puolesta en lukua pitäisikään, kuin ainoastansa sen tähden, kuin Sinä siitä soisit jääväsi vapaaksi työksentelemään yksinänsä omissa mielisuotuisissa askareissasi, joita Sinun, puhettasikin myöten, kyllä uskon harrastavasi kaikesta muusta huolimatta, niin pian kuin vaan saat sisääntuloja jokapäiväiseksi tarpeeksesi, jonka työntekevä aina saapikin.

Jos taas vähänkin löydät Suomen professorin viran mahdollisesti kääntyvän enemmän hyväksesi kuin pahaksesi, niin sitte minua vaan suututtaisit, jos sen minun päällien tahtoisit heittää, nimittäin jos voin sen saada. Minäkin sitä en tarvitsisi, sillä ainakin kolmeksi vuodeksi on minulla yltäkyllin mieluista ja rahakasta työtä, ja sitte tahtoisinkin lähteä Saksan maalle estetikiä ja muuta sellaista mielentekoista tutkimaan ja niissä työksentelemään. Jos vielä Suomen professorin virankin saisin, niin en sitäkään pitäisi enemmin kuin pari kolme vuotta, kunnes joku toinen kunnollinen kielemme tuntija kerkeäisi virumaan. Rahasta minulla ei ole mitään pakkoa, sillä sitä saan tarpeekseni aina, eikä erittäin sen pyytäminen minulla olekkaan huolena olemassakaan.

Jos nyt minä, niinkuin luulenkin, en ole täyttävä pyrkimään niin suureen virkaan, niin ei siitä sitte liene tarvista kirjoittaakkaan minulle vastausta.