Part 1

Produced by Tapio Riikonen

D. E. D. EUROPAEUKSEN KIRJEITÄ JA MATKAKERTOMUKSIA

Julkaissut

A. R. NIEMI.

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallis. Seuran Kirjapainon Osakeyhtiö, 1903.

SISÄLLYS:

Alkulause 1. Lyhyt kertomus matkustuksestani [Vv. 1845-6] 2. Lönnrotille 17/VII 1845 3. Lönnrotille 19/VII 1845 4. Saima 11/IX 1845, n. 37 5. Saima 25/IX 1845, n. 39 6. Lönnrotille 9/XII 1845 7. Lönnrotille 2l/XII 1845 8. Saima 29/1 1846, n. 4 9. Lönnrotille 22/I 1846 10. Kanava n. 12, 13, 14, 1846 11. Lönnrotille helmik. 1846 12. Lönnrotille 15/II 1846 13. Lönnrotille 3/III 1846 14. Lönnrotille 20/III 1846 15. Saima 13/VI 1846, n. 23 16. Lönnrotille 8/VII 1846 17. Lönnrotille 25/VII 1846 18. Saima 8/VIII 1846, n. 31 19. Lönnrotille elok. 1846 20. Lönnrotille 30/IX 1846 21. Lönnrotille 19/X 1846 22. Lönnrotille 27/XI 1846 23. Lönnrotille 12/1 1847 24. Castrénille 2/II 1847 25. Lönnrotille 19/III 1847 26. Lönnrotille 14/V 1847 27. Lönnrotille 16/X 1847 28. Suometar 42, 43, 45, 46, 1847 29. Lönnrotille 30/X 1847 30. Lönnrotille 11/XII 1847 31. Lönnrotille jouluk. 1847 32. Reinholmille 28/XII 1847 33. Castrénille 28/XII 1847 34. Reinholmille 3/I 1848 85. Nordenstamille? talvella 1848? 36. Lönnrotille 12/I 1848 37. Castrénille 13/I 1848 38. Castrénille 12/II 1848 39. Lönnrotille 8/IV 1848 40. Reinholmille huhtikuu? 1848 41. Reinholmille 24/V v.l. 1848 42. Lönnrotille 24/V v.l. 1848 43. Sjögrenille 30/V 1848 44. Lönnrotille 10/VII v.l. 1848 45. Lönnrotille 17/VII v.l. 1848 46. Reinholmille 19/VIII v.l. 1848 47. Lönnrotille 18/XII 1848 48. Lönnrotille 21/XII 1848 49. Lönnrotille 29/XII 1848 50. Reinholmille 11/I 1849 51. Lönnrotille 30/I 1849 52. Reinholmille 4/III 1849 53. Lönnrotille 15/III 1849 54. Lönnrotille 27/III 1849 55. Reinholmille 11/IV 1849 56. Reinholmille toukok. 1849 57. Meurmanille 13/V 1849 58. Reinholmille 16/VI 1849 59. Reinholmille 23/VI 1849 60. Reinholmille heinäk. 1849 61. Lönnrotille 21/VII 1849 62. Reinholmille 28/VII 1849 63. Castrénille 11/IX 1849 64. Reinholmille 19/IX 1849 65. Ahlqvistille 25, 30/IX 1849 66. Castrénille 30/IX 1849 67. Reinholmille 14/X 1849 68. Reinholmille 20/X 1849 69. Reinholmille 10/XI 1849 70. Lönnrotille syksyllä 1849 71. Tuntemattomalle syksyllä 1849 72. Reinholmille alussa vuotta 1850? 73. Lönnrotille 7/I 1850 74. Reinholmille 2/II 1850 75 a). Lönnrotille 18/III 1850 75 b). Suom. Kirj. Seuralle 1850 76. Lönnrotille 4/V 1850 77. Castrénille 16/V 1850 78. Castrénille 25/V 1850 79. Reinholmille 28/V 1850 80. Suom. Kirj. Seuran pöytäkirja. 5/VI 1850 81. Sjögrenille 1/II 1851 82. Sjögrenille 19/II 1851 83. Lönnrotille 29/XI 1851 84. Lönnrotille 24/I 1852 85. Lönnrotille 17/IV 1852 86. Lönnrotille 12/VI 1852 87. Lönnrotille syksyllä 1852 88. Lönnrotille 18/VI 1853 89. Ahlqvistille 29/IV 1854 90. Ahlqvistille 20/VII 1854 91 a). Lönnrotille 28/III 1858 91 b). Suom. Kirj. Seuralle 28/III 1858 92. Lönnrotille 23/IV 1858 93. Lönnrotille 12/VI 1858 94. Lönnrotille 16/VIII 1858 95. Lönnrotille 8/IX 1858 96. Lönnrotille 27/IX 1858 97. Lönnrotille pääsiäismaanantaina 1859 98. Lönnrotille 7/VI 1859 99. Lönnrotille 27/VI 1859 100. Lönnrotille 11/II 1860 101. Lönnrotille 2l/V 1860 102. Lönnrotille 13/VIII v. l. 1860 103. Lönnrotille 26/IX v. l. 1860 104 a). Lönnrotille 2/VIII 1861 104 b). Lönnrotille 2/VIII 1861 105. Lönnrotille 13/VII 1863 106. Lönnrotille 3/VIII 1863 107. Lönnrotille 12/VIII 1863 108. Lönnrotille 5/XI 1863 109. Lönnrotille 18/XI 1863 110. Reinholmille, helluntaimaanantaina 1866 111. Ahlqvistille 20/XI 1871 112. Ahlqvistille 8/XII 1871 113. Wareliukselle 13/XII 1848 114. Wareliukselle 19/II 1849 115. Wareliukselle 28/IV 1849 116. Wareliukselle 31/VIII 1850 117. Wareliukselle 13/VI 1851 118. Wareliukselle 7/VI 1852 119. Suometar 25/XI 1853, n. 47 120. Morgonbladet 30/I 1854, n 9 Viiteselitykset.

Alkulause.

Harva on niin omaa voittoa etsimättä ja kokonaan uhrautunut tieteen palvelukseen kuin _D. E. D. Europaeus_, harva saanut niin vähän tunnustusta. Harrastusten hajottaminen, tieteellisen koulutuksen puute ja siitä kenties johtunut yksipuolisuus, sekä myöhemmällä ijällä esiintyvät häiriötilat itse ajatuksenjuoksussakin vaikuttivat, että Europaeuksen töissä on paljon sellaista, joka ei kestä tervettä arvostelua. Mutta kuonan seassa on kultajyväsiäkin, jotka ansaitsevat tulla kootuksi tieteen aarreaittaan. On ala, jolla Europaeuksen nimi mainitaan kiitoksella ja hänen ansionsa aina tullaan tunnustamaan. Kansanrunoutemme tutkimus on säilyttävä hänen muistonsa, jos muut hänet unohtaisivatkin. Kun Kalevalan uuden laitoksen kokoonpanosta puhutaan, silloin on aina Europaeuksenkin nimi mainittava.

Kun ryhdyimme tähän julkaisuun, tiesimme ettei se tulisi sisältämään niin paljon suuria asioita, kuin joku kenties odottaa, mutta tiesimme myös, että pieniä yksityistietoja -- jotka monasti huvittavat yhtä paljon kuin nuo suuret -- suomalaisen kirjallisuuden uudestaan heräämisen ajoilta ei paljon ole koottu, niin että vähäinenkin lisä saattaa olla tervetullut. Emme kuitenkaan etupäässä tältä kannalta julkaisun tarpeellisuutta arvostelleetkaan, vaan katselimme sitä enemmän kansanrunoudentutkijan silmillä. Helpottaaksemme tämän toistaiseksi vielä niin vaivaloista työtä, halusimme saada yhteen paikkaan kootuksi kaikki tiedot, mitä Europaeuksen runonkeruumatkoista löytyi. Siihen kehotti meitä sekin, että olimme löytäneet hänen ennen julkaisemattoman, 50 vuotta kadoksissa olleen matkakertomuksensa vuosien 1845-6 matkoista. Matkakertomusta piti J. Krohn jo aivan hävinneenä ja tutki sen puutteessa suurta vaivaa nähden Europaeuksen runoja (ks. Europaeuksen runonkeräykset, Valvoja 1887, sivv. 49, 112, 193, 384). Se oli kuitenkin hyvässä tallessa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa kokoelmassa "Diverse Handlingar tillhörande Finska Litteratur Sällskapet för åren 1831-50", jossa sen maaliskuun 24 p. 1896 tapasimme.

Toinen pääsyy julkaisuumme on ollut halu tehdä Europaeuksen ansioita tunnetuksi ja tuoda lisiä hänen elämäkertaansa.

Varsinaisen sysäyksen julkaisuun antoi se havainto, että Elias Lönnrotin kirjekokoelmassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa oli säilyssä Europaeuksen kirjeitä, joista osa valaisi hänen runonkeruumatkojansa. Kun nekin näistä kirjeistä, jotka eivät koskeneet runonkeruuta, olivat pääasiallisesti samalta aikakaudelta ja koskivat kirjallisia tehtäviä, pyysimme Seuralta että saisimme painattaa ne kaikki yhdessä matkakertomusten kanssa, mihin Seura suostuikin. Kokoelman täydennykseksi saimme _Suomen Muinaismuisto-Yhdistykseltä_ luvan julkaista _H. A. Reinholmin_ kokoelmissa säilytettävät Europaeuksen kirjeet, ja t:ri _Gunnar Castrén_ antoi käytettäväksemme ne kirjeet, jotka Europaeus ou _M. A. Castrénille_ kirjoittanut. Näistä arvokkaista lisistä pyydämme saada lausua vilpittömät kiitoksemme Suomen Muinaismuisto-Yhdistykselle ja t:ri Castrénille.

Muutamia kirjeitä olemme saaneet _A. Ahlqvistin_ ja _A. J. Sjögrenin_ kirjekokoelmista, joista edellinen säilytetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa, jälkimäinen Yliopiston kirjastossa.

Kun teoksemme jo oli valmistumaisillaan, saimme rovasti _A. Wareliukselta_ vastaanottaa kuusi Europaeuksen kirjettä, jotka olemme painattaneet liitteeseen, koska niitä ei enää käynyt sovittaminen kronologiseen järjestykseen. Pyydämme tästä lahjasta saada sydämmellisesti kiittää antajaa.

Liitteeseen on myös painettu Suomettaressa v. 1853 ja Morgonbladetissa v. 1854 tavattavat kirjeet, jotka vasta työn lopulla tulimme tuntemaan.

Mitä kirjeiden ja matkakertomusten asuun tulee, on ne aivan muuttamatta julkaistu, ainoastaan joku pieni sanan alkukirjain on yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi muutettu isoksi tai päinvastoin, muutama pilkku, yhdys- ja korkomerkki lisätty.

Helsingissä maaliskuulla 1903.

Julkaisija.

1. Lyhyt kertomus matkustuksestani. [Vv. 1845-6.]

Lähdettyäni keväellä 1845 Kajaanista, al'oin minä Tohtor Lönnrotin neuvon jälkeen, vasta Ilomantsin rajalla hakea runoja. Koitereen järven yli tulin Ilomantsiin ja itään päin matkustain tulin Wenäen rajan yli Lupasalmen kylään. Sieltä matkustin etelään päin Himolan kautta Kuutamolahteen, ja sieltä takaisin Suomen puolelle Megrin Liuvusvaaran, Kuolismaan ja muiden kylien kautta Megrijärven kylään. Tässä kylässä tapasin vasta kunnon laulajan Simana Sissosen. Muutamia olin edellisissäkin kylissä laulattanut, mutta saalis oli vähä, johon tottumattomuuteni ja rahvaan pelko oli syynä. Vasta Sissoselta sain kelpolailla runoja, sillä häntä parempaa, eikä vertaistakaan löytynyt sen jälkeen, paitsi hänen sisärtänsä Irinaa Weitsyrjässä likeellä Korpiselkää, jonka luona kävin tänä vuonna toukokuun alussa, ja joka niinkuin Simanakin, lauloi minulle lähille 70 runoa.

Megrijärvestä tulin Ilomantsin kirkolle ja sieltä Yläjärven kylän kautta Suojärvelle, jossa taas oli parempi saalis. Sieltä menin uudelleen rajan yli Wenäen puolelle, ja tulin Weskelyksen kirkolle, joka on Hautavaaran kylän vastassa. Ehkä minä rajan takana kävelin monessa kylässä, niin tapasin kuitenkin vaan muutamia, jotka osasivat vähän laulaa. Päläjärven kylässä Mundjärven pitäjässä tapasin Suomen miehen, joka jo toistakymmentä vuotta oli siellä asunut, ja jonka avulla minä sain joukon sanoja, kuuluvia Wepsän murteesen.

Siitä kylästä oli 70 virstaa Petrosavodskiin, jonne myös menin, toivoen Karjalan kieltä opettavalta seminarin opettajalta Iljinskiltä saavani joitakuita tietoja mainitun kielen sikäläisistä murteista, ja mielien mennä edellepäin varsinaisien Wepsäläisien luokse Sviri jo'en lähille. Iljinskiltä en saanut mitään hyvää. Hän sanoi, ettei hän muuta lue'ta'kaan, kuin sitä tunnettua karjalaista Matthaeuksen evangeliumin käännöstä. Eipä tullut Wepsäläisienkään luona käynnöstä mitään. Tultuani Derevännoin kylään 22 virstaa Petrosavodskista etelään päin, sanoi stantsian isäntä Tohtor Lönnrotin jo käyneen Wepsäläisien luona, ja viipyneen siellä kaksi kuukautta, jonka tähden minusta näytti turhalta, enään käydä siellä, senkin vuoksi, kuin jo rahat ja passin aika rupesivat vähenemään. Tohtor Lönnrotilta sain jäl'estäpäin tietää, ettei hän viipynytkään Wepsäläisien, vaan Tschuudilaisien luona.

Takatulossa Petrosavodskista matkustin pitkin Aunuksen maantietä Prääshaan asti, jossa poikkesin oikealle kädelle ja tulin Tulomajärvelle. Weskelyksen paikoilta lähdettyäni sain aivan vähän runoja, paitsi kahdelta Suomalaiselta Petrosavodskissa. Itkuvirsiä, satuja, sanalaskuja, arvoituksia ja sanoja voi yhtähyvin saada. Wasta Tulomajärvellä alkoivat runot uudelleen soida, Kolatsel'än kylässä Suomen rajalla Salmin pitäjää vasten oli vanha sotamies nimeltä Haljoin Iivana ja räätäli Everkki nimeltä, joilta sain parahin. Virstan päässä Keikkulassa oli samoten seppä Michei niminen ylen kiitetty laulaja, mutta en millään koneella saanut sitä laulamaan. Veliäkin sanottiin oivaksi laulajaksi.

Siitä kävin Saarimä'ellä, syrjäkylä 10 virstan päässä, jossa kaksi vanhaa ukkoa antoivat muutamia lauluja. Siellä sain kuulla, että Korpiniemen kylässä olisi ollut hyvä laulaja sepäsmies Korpisel'ältä kotoisin, mutta se kylä jäi jo jäl'elle, ja matkaa sinne oli päälle 20 virstaa. Käsnäsel'än kylässä Salmin puolella sain myöskin muutamia runoja. Sieltä matkustin missään viipymättä Sortavalaan, sillä matkarahat olivat loppumaisillaan, ja Sortavalan postikontorissa tiesin olevan itselleni rahakirjauksen Tohtor Lönnrotilta.

Saatuani rahaa palaisin takaisin samaa tietä Leskelän sahalle asti Impilahdessa, jossa otin Suistamon tielle, ja tulin Loimalan kylään, jossa sanottiin usiempien hyvien laulajien asuvan, ja jossa silloin kyläjuhlaa piti pidettämän, jolle minäkin kiirehdin, tavatakseni usiempia juhlalle kokoontuneita laulajia. Nyt, niinkuin ainakin, keksin kaukaisempia laulajia enemmin kiitettävän kuin läheisempiä. Ainoaa Ontrei Lytsyä laulatin minä. Muita laulajia sanottiin kelvottomiksi ja praasniekan tähden olivat nekin pohmelossa, niin ettei niitä saatu laululle toinen muulle.

Sieltä matkustin minä Muuvannon, Semeikan, Tolvajärven kautta Korpisel'älle, sieltä Ilomantsiin ja edelleen Kontiolahden (Antti Puhakan talon), Juuan kappelin ja Nurmeksen pitäjän kautta Kajaanaan, johon kerkisin lokakuun al'ussa 1845. Ilomantsista lähdettyäni en enään kerännyt mitään runoja, sen kuu matkustin kerkeämiseen.

Vähän toista kuuta Kajaanassa viivyttyäni läksin taas matkoille Wenäelle päin, ja tulin Kuhmoniemen kappelin kautta Roukkolaan, joka on ensimäinen kylä Wenäen puolella suoraan itää kohti Kuhmoniemen kirkolta. Siinä kylässä en vielä tavannut yhtään laulajaa, mutta Omelian kylässä muutaman virstan päässä oli kaksi melkoisen hyvää laulajaa, joilta kirjoitin usiempia runoja. Sieltä kiersin Muujärven, Tiiksijärven, Suurjärven, Kiimasjärven ja Luvajärven kautta Akonlahteen ja sain runoja vähin joka kylässä. Akonlahden lähikylissä kävin sitte jokaisessa Wenäjän sekä Suomen puolella, joissa saalis oli paraimpia.

Sieltä läksin taas kiertämään Kontokin, Kentjärven, Kostamuksen ja Pirttilahden kautta Wuokkiniemelle ja sieltä edelleen rajan yli Suomen puolelle. Täällä tulin Suomussalmen Kappalaisen tyköön ja sain taas rahakirjauksen Tohtor Lönnrotilta.

Täältä läksin pohjaisitään päin matkalle, ja tulin taas Wenäen puolelle, ensisti Wuonisen kylään. Wenehjärven kylässä, 10 virstan päässä siitä, en käynyt luottaen Tohtor Lönnrotin siellä käydessään jo tarkoin ottaneen kaikki runot, joita siellä mahtoi olla. Jäl'estäpäin kuulin kuitenkin, että siellä vielä olisi ollut jotakuta ennen saamatontakin. Muissakin Wuokkiniemen lähikylissä viivyin minä vaan vähän aikaa ja muutamissa en viivähtänytkään, kuin sanottiin entisien laulun kerääjien jo tarkoin ottaneen sekä runot että sadut, jonka tähden en ruvennut viivytteleimään.

Wuonisesta matkustin Pirttilahden, Enonsuun ja Luusalmen kautta Luostesaareen, jossa tietäjämies Petri elää, jolta en millään neuvon saanut yhtään runoa, ehkä kyllä sanottiin osaavan. Viinaa kuin olisi ollut, niin kyllä sitte olisi laulanut ukko. Ainoan hevoisensa kuolosta mureessa, sanoi hän ei voivansa viinatta laulaa.

Sieltä tulin Uhtuon kylään, jossa on toista sataa taloa usiemmassa ryhjässä. Kerättyäni, mitä sain niiltä, joita edelliset laulun kerääjät eivät vielä olleet laulattaneet, matkustin sieltä Röhöjärven kylään, joka on suoraan pohjasiin Uhtuosta. Siitä käänsiin länteen päin ja tulin ensin Ohtaan ja sitte Pistojärvelle, jossa taaskin eräs laulaja, Iivana nimeltä, ei millään keinon saatu laulamaan. Wuosmassa vähän matkaa Pistojärveltä oli samanlainen jäykkä mies Horna niminen. Yhden noitalu'un hän antoi minulle, mutta ei muuta. Hämeen ja Kantoniemen kylässä en käynyt, ehkä sanottiin niissä olevan laulajia. Sentähden en mennyt kuin ne kylät olivat lii'an loittona syrjässä ja minulla oli erään hevoismiehen kanssa hyvä ja huokia kulku edelleen länteen päin. Sen miehen kaussa tulin minä Suomen puolelle asti Kuusamon pitäjään. Siellä viivyin rajatalossa ja tuotin Kirkkoherralta sanomalehtiä lukeakseni. Myös kirjoitin kirjauksia Tohtor Lönnrotille Kajaanaan sekä muillekin. Runot ovat Kuusamossa aivan vähiin hävinneet: vaan kahta miestä Kullista ja Härmäläistä nimitettiin vähän osaaviksi. Nekin asuivat tiettömän matkan takana, ja uppo teki hiihtämisenkin mahdottomaksi. Takamatka sieltä kävi Wuosman ja Tuhkalan kautta. Edelleen matkasin Kananaisen kautta Kokkosalmelle ja kävin siitä Sohjanansuun talossa Pääjärven lähillä erästä noita-akkaa tavoittamassa, mutta en löytännyt kotoa. Siitä matkustin Kiestingin Saaren Monastiran, Kiisjo'en, Suolapohjan, Kur'en, Paanajärven, Suopassalmen, Jyskyjärven, Piismalahden, Kiimasjärven ja Miinoan kautta Suomen puolelle. Tällä matkalla oli saalis juuri vähä. Sompajärvellä, Kur'esta länteen päin olevassa kylässä sanottiin olevan laulajia, mutta toiset taas sanoivat niiden laulujen olevan aivan mitättömien, niin ettei ensinkään maksa vaivaa matkata sinne. Se olikin uskottava kuin ei sillä tienon ollut muissakaan kylissä paljon al'uksikaan runolauluja.

Suomen puolella matkustin edelleni ja tulin Kuhmoniemen ja Sotkamon kautta Kajaanaan huhtikuun alkupäivinä tänä vuonna. Kajaanassa viivyttyäni neljä päivää, läksin taas Wenäelle päin matkalle, ja tulin Repolan kirkolle, jossa Wepsäläiseltä opettajalta sain vähän tietoa Wepsän kielestä. Repolasta läksin etelään päin matkustamaan ja tulin Tuusanjan, Kivon, Lentiiran, Lupasalmen ja Klyssinvaaran kautta matkattuani, Troikonniemeen Himolan kirkon lähelle. Pi'an joka kylässä oli kirjoittamista, mutta monelta laulajalta en saanut väkisenkään runojansa. Sellaisia uppiniskaisia laulajia oli Kivossa Terentei, Lentiirassa Simana ja Wasilei, Klyssinvaarassa Ohvana ja Hotari, ja Troikonniemessä Riiko. Troikonniemestä läksin Si'anvaaran kautta, jossa niinikään oli eräs taipumaton laulaja Jehkima, Suomen puolelle Ilomantsin pitäjään, jonka kirkolle tulin Pahkalammin starovierojen monastiran kautta.

Ilomantsin kirkolta läksin taas etelään päin matkustamaan, ja tulin Mel'aselän kylään, jonka lähikylässä Weitsyrjässä tapasin jo ennen mainitun Simana Sissosen sisären Iron. Sieltä menin Korpisel'älle josta Suojärven maantietä myöten matkustin Tolvajärvelle asti ja siitä poikkesin etelään päin matkustain Koivuvaaran, Teronvaaran, Muuvannon ja Semeikan kautta Suojärvelle. Sekä tällä viimematkalla, että Suojärvellä, jossa kävelin kaikki kylät läpi, missä vaan kuulin lauluja olevan, oli saalis parainta, erinomattain sen vuoksi, kuin ei koko paikoilla ollut ennen paljon kerättykään lauluja.

Suojärveltä matkustin taaskin Wenäen puolelle, ja oli aikomus mennä Poventsan linnan puolelta etsimään runon tähteitä, mutta tultuani Kuutamolahdesta Porajärven kylään, sain monelta kuulla ettei sinne ole mentävää tyhjää ajamaan. Voi niin olla'kin, sillä ei Porajärvelläkään ollut enään yhtään, joka olisi taitanut vähääkään runoja. Kuutamolahdessa oli kyllä eräs vanha ukko, mutta sekin oli jo taudissa kuolemaisillaan, eikä ollut sillä kykyä paljon puhumaankaan. Porajärveltä palaittuani menin pohjasiin päin Himolan kautta jo kahdesti ennen käytyihin kyliin Troikonniemelle, Klyssinvaaraan, Si'anvaaraan ja Lupasalmelle, pettääkseni ennen mainittuja vastahakoisia ukkoja laulamaan, mutta eipä se lykästänyt. Lupasalmelta tulin takaisin Suomen puolelle Hattupään kylään, jossa tapasin Arhippa nimisen hyvän laulajan. Kä'enkosken rautaruukilla käytyäni tulin takaisin Suojärvelle jonka matkustin halki ja tulin Wielijärven ja Tulomajärven Wenäen puolimaisien pitäjien kautta Salmin kirkolle. Ainoastaan Kormiliston kylässä Salmin rajalla tapasin tällä kerran Wenäen puolelta runoja. Siinä sain kaksi miestä laulamaan, mutta kolmatta, jonka nimi on jäänyt muistiin kirjoittamatta, en saanut. Nämät olivatkin viimeiset, joilta kirjoitin runoja, sillä Salmista edelleni te'in matkaa viipymättä kotiin asti Savitaipaleesen.

Helsingissä 4:tenä Marraskuuta 1846.

D. E. D. Europaeus.

2. Lönnrotille.

Ilomantz den 17 Julii 1845.

Högvördige Herr Doctor!

Ehuru jag nu icke är i tillfälle att utförligare skrifva till Herr Doctorn, såväl emedan tiden för postens afgäng redan är ganska nära, som äfven derföre att jag ännu ämnar begifva mig till de östligare byarne af Ilomantz för att besöka några runosångare, och derigenom nogare få reda på åtskilligt, som jag i de Kalevala runor funnit som jag redan fått insamla. Först derefter kunde jag skrifva något säkrare och omständigare öfver det jag ifrån denna nejd fått och får. Äfven har jag förgäfves väntat på bref ifrån Sordavala, hvilka skulle komma hit med en härstädes boende handlande bonde, hvilken ännu icke återvänt ifrån sin marknadsresa.

Min vandring har allestädes gått lyckligen för sig. Jag fortsatte den utan betydliga uppehåll ända till Liebala by söder om Koider, tog derifrån åt öster ända till Lupasalmi i Ryska Karelen, derifrån genom Himola åt söder till Kuutamolahti och så tillbaka öfver gränsen genom Megris Liuvusvaara etc. till byn Megrijärvi 7 verst öster om Ilomantz kyrka. Dittills hade jag äfven på ryska sidan föga anträffat runor men i sistnämnde by träffade jag Simana Sissonen af grekiska trosläran af hvilken jag skref några och 60 runor af större och mindre längd hvaribland många Kalevalarunor nästan fullständiga. Då jag ännu icke fått Kalevala någonstädes (jag hoppas få den af Landsfiskal Falk) så kan jag icke skrifva något utförligare öfver dem. Det märkvärdigaste är förklaringen af Sampo (i runon sammi) som runon öfver W:nens Pohjolafärd framställer sålunda:

Tuop' oli vanh[a] W:nen Mäni riista riihen luokse. Oluella ukset voiti. -- -- -- -- -- -- -- -- Latjaili laivan täyen, Saatto suuren sammen täyen. Laitto laivansa merelle, Saatto sammen lainehille. --

Följakteligen och äfven efter Sissonens egen utsago = laiva. På kirjokansi fås en annan förklaring, som visar att det icke är epithet till Sampo utan = port. Joukamoinen vill att Wäin[ämöi]nen skulle sjunga på färden, men får bland annat till svar att:

Portit Pohjolan näkyvät, Paistavat pahat veräjät, Kannet kirjo kiimottavat. --

Tiden tillåter icke att orda om något mera utan skall jag åtminstone efter två veckor skrifva utförligare öfver allt. --

Detta skrifver jag hos Pastors Adj. Monell, gift med en min Cousine.

Jag beder ödmjukast om ursäkt, att jag så fort måste sluta, förblifvande

Högvördige Herr Doetorns allerödmjukaste tjenare: D. E. Europaeus.

3. Lönnrotille.

Megrijärvi by i Ilomantz den 19:de Julii 1845.

Höglärde Herr Doctor!

För Herr Doctorn[s] bref af den 27:de Junii får jag här frambringa min innerligaste tacksägelse, och isynnerhet för det dertill bifogade passet, hvilket öfverraskade mig med det innerligaste glädje. Med största glädje öfver denna gåfva, skyndar jag mig nu att besvara Herr Doetorns högtärade skrifvelse utan att mycket hafva afseende derpå hvad jag i förgårs i största hast sammanhafsat. Efter lång väntan hade jag i förgårs den glädjen att emottaga Herr Doctorns högtärade bref. Den som hemtade det, hade efter marknaden gjort ifrån Sordavala en resa till Läskelä såg, som torde ligga i Imbilax, hvarföre han kom att dröja så länge.