Part 8

Colomba oli niin hengästynyt ja voipunut, ett'ei hän tässä tilassansa saanut sanaa suustansa. Nojaten päänsä Orson olkapäähän piti hän tämän toista kättä omiensa välissä. Vaikka hän sisällisesti paheksuikin sisarensa valituslaulun loppusäkeitä, oli hän sentään liian liikutettu julki lausuakseen yhtään moitteen sanaa. Äänetönnä odotti hän tämän hermokohtauksen päätöstä, jonka valtaan hänen sisarensa oli joutunut, kun samassa heidän ovellensa kolkutettiin. Pian sen jälkeen astui Saveria sisään aivan peljästyneenä ilmoittaen -- herra prefektin. Sen kuultuansa nousi Colomba ylös ikäänkuin häveten heikkouttansa ja pysyttelihe seisoallaan nojautuen tuoliin, mutta silminnähtävästi vapisi hänen kätensä.

Prefekti aloitti keskustelun pyytelemällä anteeksi, jos hänen vieraskäyntinsä sattui sopimattomaan aikaan, surkutteli neiti Colombaa, puhui liiallisten mielenliikutusten vaarallisuudesta, moitti tätä peijais-viettotapaa, olletikin kun valitus-runoojattaren kyky teki tilaisuuden sitä kiusallisemmaksi läsnäolijoille, ja liitti sopivalla tavalla lopuksi lievän moitteen ballatan viimeisten säkeiden tarkoitusperästä.

Muuttaen sitten äänensä, jatkoi hän:

-- Herra della Rebbia, teidän englantilaiset tuttavanne lähettivät teille paljo terveisiä minun kauttani; neiti Nevil pyysi minun vakuuttamaan puolestansa parhainta ystävyyttä teidän arvoisalle sisarellenne. Sitäpaitse antoi hän minulle kirjeen teille.

-- Kirje minulle neiti Nevileltä? kummasteli Orso.

-- Niin, vaikka se onnettomuudeksi ei ole nyt mukanani; mutta viiden minuutin kuluttua lähetän minä sen teille. Hänen isänsä ei ole ollut terve. Pelkäsimme jo kerran, että hän oli saanut kauhean vilutaudin. Vaan onneksi meni kohtaus ohitse ja hänen tilastansa voitte pian itse lausua mielipiteenne, sillä ennen pitkää on eversti täällä, ell'en erehdy.

-- Miss Nevil oli tietysti kovin levoton?

-- Onneksi ei hän tiennyt vaarasta, ennen kuin se oli jo ohitse. Hra della Rebbia, neiti Nevil on jutellut minulle paljo teistä ja arvoisasta sisarestanne.

Orso kumarsi.

-- Hän pitää sangen paljo teistä molemmista. Suloisen ulkokuoren ja keveän perustelutavan alle osaa hän kätkeä mitä terävimmän älyn.

-- Hän on todellakin ihastuttava nainen, myönsi Orso.

-- Minä tulinkin tänne melkeinpä yksinomattain hänen pyynnöstänsä, hra della Rebbia. Kukaan ei tunne paremmin kuin minä erästä juttua, jota minun ei suinkaan tekisi mieli johtaa mieleenne. Kun hra Barricini vielä toistaiseksi on Pietraneran kylävoutina ja minä tämän läänin kuvernöörinä, niin lienee minun tarpeetonta sanoa, minkä verran annan arvoa eräille epäilyksille, joita ajattelemattomat ihmiset ovat, ell'en vallan erehdy, teillekin kuiskineet; nämä olette te loukattuna torjuneet, kuten teidän asemassanne olevalta ja teidän laiseltanne luonteelta voikin odottaa.

-- Colomba, sanoi Orso liikahtaen äkkiä tuolillansa, sinä näytät kovin väsyneeltä. Sinun pitäisi mennä nukkumaan.

Colomba pudisti päätänsä eittävästi. Hän oli voittanut takaisin tyyneytensä ja kiinnitti tuliset katseensa prefektiin.

-- Hra Barricini, jatkoi tämä, toivoisi kovin, että tämä vihamielisyys ... tai kuinka sanoisin: tämä epävarma tila, jossa te elätte keskenänne, päättyisi. Minä puolestani olisin iloinen nähdessäni teidän rakentavan keskenänne sellaiset sovinnolliset suhteet, joissa toisiansa arvostamaan luotujen naapurusten tuleekin elää...

-- Hra kuvernööri, keskeytti Orso hänet liikutetulla äänellä, minä en ole syyttänyt koskaan hra Barricinia isäni murhasta, mutta hän on tehnyt itsensä syypääksi erääseen toiseen tekoon, joka tekee kaikki suhteet meidän välillämme ainaisesti mahdottomiksi. Hän on näet tuonut esille erään tunnetun ryövärin nimessä kirjoitetun uhkauskirjeen ... ja ainakin hiljaisuudessa väittänyt isääni sen kyhääjäksi. Luultavasti on tämä kirje ollutkin välillisesti syypää hänen kuolemaansa.

Hra kuvernööri mietti hetken, ennenkuin jatkoi:

-- Jos arvoisa isänne niin uskoi, joka vilkkaan luonteensa kiihoittamana oli laillisessa oikeusriidassakin hra Barricinin kanssa, on se vielä anteeksi annettavissa. Mutta teidän puolelta ei tuollainen sokeus ole sallittu. Muistakaahan toki, ett'ei Barricinilla ollut mitään hyötyä tuon kirjeen julkisuuteen saattamisesta... Hänen luonteestansa en viitsi keskustella teidän kanssanne, ettekä te häntä edes tunnekaan... Teillä on vain ennakkoluuloja häntä vastaan eikö totta?... Mutta ajatelkaahan toki, että laintunteva mies...

-- Mutta, hra kuvernööri, sanoi Orso nousten ylös, suvaitkaa muistaa, että joka ei ota uskoakseen Barricinia tuon väärennetyn kirjeen laatijaksi, samalla syyttää siitä isävainajaani. Hänen kunniansa taas on minunkin kunniani, niin että...

-- Kukaan ei voi olla enemmän vakuutettu eversti della Rebbian kunniallisuudesta kuin minä, jatkoi kuvernööri, mutta tuon kirjeen laatijahan on nyttemmin saatu ilmi, hra luutnantti.

-- Kuka siis? huudahti Colomba astuen prefektiä kohti.

-- Eräs hirtehinen, joka on tehnyt itsensä syypääksi useampiin rikoksiin, vieläpä sellaisiin, joita te korsikalaiset ette anna anteeksi, eräs varas nimeltä Tomaso Bianchi ... on äskettäin Bastian linnassa tunnustanut olevansa tuon katalan kirjeen tekijä.

-- Mies on minulle vallan outo, sanoi Orso. Ja missä tarkoituksessa olisi hän sen tehnyt?

-- Tämän kylän miehiä hän on, sanoi Colomba, ja meidän entisen myllärimme veli. Hän on ilkeämielinen valehtelija, jota ei kannata uskoa.

-- Saattepa vielä nähdä, mikä hyöty hänellä on jutusta ollut, jatkoi kuvernööri. Mylläri, josta arvoisa sisarenne mainitsi ja jonka nimi muistaakseni oli Teodor, oli vuokrannut everstiltä myllyn siinä koskessa, jonka omistusoikeudesta hra Barricini oli alkanut jutun arvoisaa isävainajaanne vastaan. Everstillä, joka aina oli antelias luonteeltansa, ei liene ollut mitään etua koko myllystä. Tomaso taas otaksui, että jos hra Barricini saisi kosken haltuunsa, joutuisi hän maksamaan tälle melkoista suuremman vuokrasumman, koskapa hra Barricini tiettävästi on jotenkin ahne. Veljensä etujen takia väärensi Tomaso siis kirjeen ryöväri Agostinin nimeen, siinä koko juttu. Niinkuin tiedätte ovat sukusiteet Korsikassa niin voimakkaat, että ne toisinaan vievät suorastaan rikoksiin... Olkaa hyvä ja lukekaa tämä kirje, jonka yleinen syyttäjä kirjoitti minulle... Siitä saatte todistuksen siihen, mitä tässä olen teille kertonut.

Orso silmäili nopeasti kirjeen läpi, joka antoi yksityiskohtaisen selonteon Tomason tunnustuksista ... ja Colomba seurasi samalla hänkin kirjeen sisällystä veljensä olan yli.

Luettuansa sen loppuun, huudahti hän:

-- Orlanduccio Barricini matkusti Bastiaan joku kuukausi sitten, kun tieto veljeni tulosta oli levinnyt Pietranerassa. Hän kai tapasi Tomason ja -- osti tämän valheen.

-- Arvoisa neiti, sanoi prefekti kärsimättömästi, kaikki selitätte te vihamieliseen suuntaan. Luuletteko totuuden tulevan ilmi sillä tavoin? Te olette sen sijaan kylmäverisempi, hra della Rebbia; sanokaa, mitä te tästä arvelette? Luuletteko tekin, kuten sisarenne, että mies, jolla on verrattain helppo rangaistus kärsittävänä, ottaa ilomielellä niskoillensa rikoksen, jota hän ei ole tehnyt, ja sitoutuu tähän vallan tuntemattoman henkilön takia?

Orso luki uudelleen yleisen syyttäjän kirjeen punniten jokaista sanaa erityisen tarkkaavasti, sillä nähtyänsä asianajaja Barricinin, tunsi hän käyvän vielä vaikeammaksi vakiutua siitä, että tämä oli syytön väärennykseen. Kuitenkin huomasi hän vihdoin täytyvänsä myöntää, että selitys oli hänestä riittävä.

Colomba sitä vastoin huudahti rajusti:

-- Tomaso Bianchi on petturi. Olen varma siitä, että hän joko vapautetaan tai pääsee pakenemaan vankeudesta.

Prefekti kohautti olkapäitänsä.

-- Minä olen antanut teille, hra della Rebbia, ne tiedot, jotka olen asianomaisilta viranomaisilta saanut. Nyt vetäydyn minä pois ja annan teidän itsenne miettiä asiaa. Toivon, että käytätte selvää järkeänne ja että se voittaa taistelussa sisarenne epäilyksiä vastaan.

Pyydettyänsä muutamin sanoin anteeksi Colomban käytöstä, uudisti Orso äskeiset sanansa, että hän nim. uskoi Tomason yksin olevan syypään rikokseen.

Prefekti oli noussut ylös aikeessa poistua.

-- Ell'ei olisi niin myöhäistä, sanoi hän, ehdottaisin, että tulette kanssani noutamaan luotani neiti Nevilen kirjeen. Myöskin voisitte samalla sanoa hra Barricinille, sen mitä juuri olette vakuuttanut minulle, niin olisi kaikki hyvin.

-- Orso della Rebbia ei ikinä ole astuva Barricinin kynnyksen yli! huusi Colomba tuimasti.

-- Neiti näkyy olevan perheen _tintinajo_[24] (= kellokas), lausui prefekti leikillisesti.

-- Hra prefekti, sanoi Colomba päättävästi, teitä on petetty. Asianajaja Barricinia te ette tunne. Hän on mitä viekkain ja petollisin ihminen. Minä rukoilen teitä, ett'ette taivuta veljeäni tekoon, joka kerrassaan häpäisisi hänet.

-- Colomba, tiuskaisi Orso, kiihkosi tekee sinut mielettömäksi.

-- Orso, Orso, sen lippaan nimessä, jonka teille näytin, pyydän teitä kuulemaan minua. Teidän ja Barricinien välillä on verta; ettehän te mene heidän luoksensa?

-- Sisko hyvä!

-- Ettehän, rakas veljeni, ettehän mene? Muuten täytyy minun jättää tämä talo ... enkä minä takaisin palaja... Orso, säälikää minua...

Samassa heittäysi hän polvilleen veljensä eteen.

-- Minä joudun aivan epätoivoon nähdessäni nti della Rebbian noin mielettömänä. Mutta te saatte hänet vakuutetuksi mielipiteestänne, siitä olen varma, hra luutnantti.

Prefekti avasi oven, vaan pysähtyi ikäänkuin olisi odottanut, että Orso seuraisi häntä.

-- Minä en voi jättää häntä nyt, sanoi Orso, mutta huomenna minä kyllä...

-- Minä matkustan pois jo varhain aamulla -- -- --

-- Veljeni, odottakaa edes huomis-aamuun, huudahti Colomba ristien kätensä. Sallikaa minun käydä vielä läpi isäni paperit... Sitähän te ette voine kieltää minulta?

-- Olkoon menneeksi!... Vielä tänä iltana saat sinä ne nähdä, mutta sen koommin et sinä saa minua kiusata tuolla mielettömällä vihallasi... Tuhannesti anteeksi, hra prefekti ... Minä tunnen itsekin voivani hieman pahoin ... Jättäkäämme mieluummin tuo asia huomiseksi.

-- Uni tuopi uuden neuvon, sanoi prefekti poistuessansa, huomenna olette te toivoakseni päässyt kaikesta eperoimisesta. Jääkää hyvästi!

-- Saveria, ota lyhty ja saata hra prefekti asuntoonsa, käski Colomba. Hän antaa sinulle samalla kirjeen, jonka tuot Orso-herralle.

Sitten lisäsi hän vielä pari sanaa, joita eivät kuulleet muut kuin palvelustyttö.

-- Colomba, lausui Orso prefektin mentyä, sinä olet tuottanut minulle paljo ikävyyksiä. Kuinka voit sinä kieltäytyä uskomasta sitä, mikä on silminnähtävästi totta?

-- Te olette antanut minulle harkinta-aikaa huomiseksi, vastasi tämä. Pitkä aika se ei ole, mutta sittenkin säilytän minä vielä toivoni.

Ottaen samalla avainkimpun juoksi hän suoraa päätä yläkertaan. Siellä kuulusti hän availevan pöytälaatikoita ja penkovan sen salalaatikon sisällystä, johon eversti della Rebbia aikoinansa oli kätkenyt tärkeät paperinsa.

XIV.

Saveria viipyi kauvan poissa ja Orson kärsimättömyys oli jo ehtinyt ylimmillensä, kun hän vihdoinkin palasi kirjeen ja pikku Chilinan kanssa, joka juuri oli herätetty ensi unestansa ja vielä hieroi silmiänsä.

-- Lapsi kulta, mikä sinut tänne saattoi näin myöhällä? kysyi Orso.

-- Neiti oli kutsunut minua, vastasi Chilina.

-- Mitä pirua hän tuolla poloisella tekee? mietti Orso; mutta hän kiirehti avaamaan miss Lyydian kirjeen ja ryhtyi lukemaan. Sillä välin meni Chilina yläkertaan Colomban puheille.

"Isäni on ollut hieman kipeä, kirjoitti miss Nevil, ja muutenkin on hän niin laiska kirjoittamaan, että minun täytyy toimittaa hänelle kirjurin virkaa. Häneltä kastui näet jalat meren rannikolla sinä samana päivänä, jolloin hän olisi voinut ihailla maisema-näköalaa kanssamme; eikä tässä teidän viehättävässä saaressanne tarvita muuta, niin on vilutauti jo ovella. Minä olen täältä asti jo näkevinäni teidän hahmonne tätä lukiessanne; te tavoittelette epäilemättä tikarianne, mutta toivottavasti ei teillä ole sitä enää. No niin, isäni on siis sairastanut hieman vilutautia ja kuumetta, minua taas on ahdistanut pelko sen johdosta. Prefekti, joka yhäti mielestäni on sangen rakastettava mies, toi luoksemme miellyttävän lääkärin, joka parissa päivässä pelasti meidät pulasta. Kohtaus ei uudistunut ja isäni tahtoisi jo jälleen lähteä metsästämään, mutta sen huvin olen minä häneltä vielä kieltänyt. --

Millaiselta näytti teidän vuoristolinnanne kotiin palattuanne? Oliko pohjoinen torni vielä paikoillansa?... Näkyykö kummituksia? Kyselen teiltä näitä asioita sen vuoksi, että isäni muistaa teidän ta'anneen hänelle runsaan saaliin daama-eläimiä, metsäsikoja ja muhveleja ... vai kuinka tuon ihmeellisen elävän nimi kuului?... Noustuamme Bastiassa laivaan on tarkoituksemme saapua Pietraneraan ja pyytää vierasvaraisuuttanne; toivon, ett'ei della Rebbian linna, jonka kerroitte olevan niin perin vanhan ja ränsistyneen, kuitenkaan yllemme suistu.

Vaikka prefekti onkin niin miellyttävä mies, ett'ei meiltä hänen seurassansa koskaan puutu puheenainetta, _by the by_,[25] luulen sentään panneeni hänen päänsä pyörälle. Puhelimme kerran teidän jalosukuisuudestannekin: Bastian lakimiehet olivat lähettäneet hänelle muutamia tietoja eräästä telkimien ta'a suljetusta veitikasta, jonka tunnustukset ovat sellaiset, että ne kai karkoittavat tähänastiset epäilyksenne; teidän vihamielisyytenne (naapurianne kohtaan), joka toisinaan on saanut minut levottomaksi, lakannee näistä tiedon saatuanne. Ette voi kuvailla, kuinka tämä minua ilahduttaa!

Kun te lähditte täältä kauniin runolaulajattaren kanssa, pyssy kädessä ja synkkänä katsannolta, näytitte te minusta tavallista enemmän ... jopa liiankin ... korsikalaiselta. _Basta!_ Olen kirjoittanut teille jo näistä asioista niin laajaperäisesti vain sen vuoksi, että minulla on täällä ikävä.

Sen pahempi, on prefekti jo lähdössä. Me lähetämme teille sanan, kun rupeamme hommautumaan täältä vuoristoanne kohti ja erityisesti kirjoitan minä neiti Colomballe pyytääkseni häneltä yhden bruccion, _ma solenne_. Sillä välin voitte sanoa hänelle puolestani tuhansia helliä terveisiä. Hänen antamaansa tikaria käytän minä usein aukileikatessani romaanin lehtiä, jonka onneksi otin mukaani; mutta tuo hirmuinen teräsase pitää tätä arvottomana käyttönä ja viiltelee kirjaraukkani säälimättömällä tavalla.

Hyvästi nyt, hra luutnantti; isäni lähettää teille _his best love_. Ottakaa varteen prefektin puheet, sillä hän on neuvokas järkimies ja tekee tuon mutkan Pietraneraan luullakseni ainoastaan teidän vuoksenne. Muuten matkustaa hän Corteen laskemaan erään julkisen rakennuksen peruskiveä. Kuvittelen tuon juhlallisuuden suuremmoiseksi ja valitan suuresti, ett'en voi olla siellä mukana. Herrasmies koruompeluksilla varustetussa virkapuvussa, silkkisukissa ja valkea nauha yllänsä käsittelee muurarin lastaa ... ja pitää puheen, jonka jälkeen juhlallisuus päättyy tuhanten huutaessa: eläköön kuningas!

Olettepas te ollut aika tuhma-Jussi, saadessanne minut kirjoittamaan neljä kokonaista sivua. Mutta minun on täällä ikävä, pyydän vielä kerran huomauttaa teille, ja sen vuoksi näen mielelläni, että tekin vastaatte minulle laajaperäisessä kirjeessä.

Muuten on minusta hieman omituista, ett'ette ole vieläkään ilmoittanut minulle onnellista saapumistanne linnaanne Pietranerassa.

Lyydia.

J. K. Pyydän teitä vielä kerran kuuntelemaan prefektin sanoja ja tekemään niinkuin hän sanoo. Me olemme täällä yhdessä miettineet, miten teidän tässä on meneteltävä ... ja minua se erityisesti ilahduttaisi."

Orso luki kirjeen kolmeen, neljään kertaan säestäen mielessänsä jokaisen luennan lukemattomilla selityksillä; sitten kirjoitti hän pitkän vastauksen ja käski Saverian toimittamaan sen eräälle kyläläiselle, joka vielä samana yönä lähti Ajaccioon. Sisarensa kanssa ei hän enää aikonut antautua minkäänlaisiin keskusteluihin Barricinien todellisista tahi valheellisista ilkitöistä, sillä miss Lyydian kirje oli saattanut hänet näkemään kaiken ruusuisessa valaistuksessa. Epäilyksiä ei hänellä enää ollut eikä myöskään vihamielisyyden tunteita.

Jonkun aikaa odotteli hän, että Colomba tulisi alas yläkerrasta, mutta kun tätä ei näkynyt tulevaksi, meni hän levolle keveämmällä sydämellä kuin mitä hänellä oli pitkään aikaan ollut.

Kun Colomba oli toimittanut Chilinan matkaan annettuansa hänelle salaiset määräykset, vietti hän suurimman osan yöstä lukemalla isänsä vanhoja papereja. Hiukan ennen päivän koittoa viskattiin muutamia pikkukiviä ikkunaan, jonka merkin kuultuansa hän juoksi alas puutarhaan, avasi erään salaportin ja saattoi taloon kaksi sangen epäilyttävän näköistä miestä. Hänen ensimäinen huolensa oli saattaa heidät keittiöön ja toimittaa heille siellä ruokaa.

Mitä miehiä nämä olivat, sen saamme pian tietää.

XV.

Noin klo 6 aamulla kolkutti eräs prefektin palvelija della Rebbian talon ovelle. Colomballe, joka tuli avaamaan, sanoi hän prefektin olevan lähtö-aikeissa, ja odottavan saavansa sitä ennen tavata hra della Rebbiaa. Empimättä vastasi Colomba, että hänen veljensä oli langennut rappusissa ja nyrjäyttänyt jalkansa eikä voinut astua askeltakaan. Sen vuoksi pyysi hän hra prefektin suomaan anteeksi, ett'ei hän voinut tulla sinne, mutta olisi hän sangen kiitollinen, jos prefekti suvaitsisi nähdä vaivan pistäytyä täällä. Heti viestin poistuttua tuli Orso alas huoneestansa ja kysyi eikö prefekti ollut lähettänyt ketään häntä noutamaan.

-- Hän pyysi teitä odottamaan häntä täällä, vastasi Colomba vakuuttavasti.

Puoli tuntia kului eikä mitään elonmerkkiä näkynyt Barricinien talossa. Orsolle juolahti mieleen kysyä Colombalta, oliko hän löytänyt mitään erikoista, johon tämä vastasi antavansa selityksen niin pian kuin prefekti saapuu. Muuten näytti hän tyyneltä, mutta ihon väri ja katse ilmaisivat kuumeentapaista levottomuutta.

Vihdoinkin avausi Barricinien talon ovi ja ensimmäisenä tuli sieltä ulos prefekti matkapuvussaan; häntä seurasi kylävouti molempien poikiensa keralla. Pietraneran asukkaat, jotka jo päivän koittaessa olivat laittautuneet tähystys-sijoillensa katsellaksensa läänin ensimäisen virkamiehen lähtöä, hämmästyivät suuresti nähdessänsä, että tämä kolmen Barricinin seurassa tuli suoraan torin poikki ja hävisi della Rebbian taloon.

-- Siellä tehdään sopuisa rauha, huusivat kylän politikoitsijat.

-- Sanoinhan minä teille, lisäsi eräs vanhus, että Ors' Antonio on elänyt liian kauvan mantereella ottaaksensa asiat sydämen kannalta.

-- Huomatkaa sentään, vastasi eräs rebbialainen, että Barricinit etsivät häntä ... ja pyytävät tietysti anteeksi.

-- Tietysti on prefekti narrannut heidät kaikki tyyni, arveli ukko; nykyajan ihmiset ovat kaikki vailla miehuutta eivätkä nuoret miehet enää välitä isänsä verestä enempää kuin -- äpärät!

Prefekti hämmästyi kovin nähdessänsä Orson seisoallansa ja kävelevän vallan vaivatta. Parilla sanalla ilmaisi Colomba valheensa pyytäen sitä anteeksi:

-- Jos te olisitte asunut jossakin muualla, olisi veljeni vastannut käyntiinne jo eilen, sanoi hän.

Orso pyyteli niinikään useampia kertoja anteeksi väittäen, ett'ei hän ollut tiennyt mitään tästä naurettavasta valheesta, josta hän oli aivan suutuksissansa. Prefekti ja ukko Barricini näyttivät uskovan hänen vakuutustensa vilpittömyyttä, jotka oikeiksi todisti sekä hänen hämmentynyt esiytymisensä että nuhteensa Colomballe; mutta kylävoudin pojat eivät näyttäneet tyytyvän näihin selityksiin.

-- Hän pitää meitä pilkkanansa, sanoi Orlanduccio niin kovalla äänellä että talonväenkin piti se kuuleman.

-- Jos minun sisareni tekisi minulle moisen kepposen, lisäsi Vincentello, niin kyllä minä ottaisin häneltä halun tehdä sitä toistamiseen.

Nämä sanat ja se ääni, millä ne lausuttiin, eivät miellyttäneet Orsoa, jonka hyväntahtoisuutta ne loukkasivat. Hän heitti molempiin Barricineihin silmäyksiä, joissa ei enää äskeistä hyväntahtoisuutta ollut.

Kun kaikki muut tällä välin olivat istuutuneet, paitse Colomba, joka seisoi kyökin ovella, koroitti prefekti äänensä ja lausui ensin muutamia jokapäiväisyyksiä maan ennakkoluuloista, muistuttaen sitten läsnäolijoille, että useimmat ikivanhat vihamielisyydet perustuivat vain väärinkäsityksiin. Kääntyen sitten kylävoutiin sanoi hän, ett'ei hra della Rebbia ollut koskaan uskonut Barricinin perheen suoranaisesti tahi epäsuorasti vaikuttaneen siihen valitettavaan tapahtumaan, jonka uhriksi hänen isänsä oli joutunut. Tosin oli hän säilyttänyt joitakin epäilyksiä yksityiskohtien johdosta, jotka aiheutuivat molempien perheiden välisestä oikeusjutusta, mutta näihin oli syynä niin hyvin hra Orson monivuotinen poissaolo kuin ne tiedonannot, jotka hän oli kotiseudultansa saanut. Nyt, kun uusia asioita oli äskettäin ilmi tullut, katsoi hän olevansa täysin tyydytetty ja halusi ystävällisiä suhteita ja hyvää naapuruutta hra Barricinin ja hänen molempien poikiensa kanssa.

Orso kumarsi hajamielisenä. Hra Barricini sopersi muutamia sanoja, joita kukaan ei voinut kuulla, ja nuoret Barricinit katselivat katto-orsia. Jatkaen puhettansa kääntyi prefekti Orson puoleen antaaksensa Barricinien puolesta hänelle yhtäläisen selvityksen, kun Colomba samassa veti muutamia papereita esiliinansa alta ja astui juhlallisena rauhaa hierovien riitapuolten väliin sanoen:

-- Tosin näkisin erittäin mielelläni, että sota kahden naapuriperheen välillä päättyisi. Mutta että rauhanteko olisi vilpitön, ovat keskinäiset suhteet selvitettävät eikä mitään epäilyksen alaista saa välillemme jäädä. Hra prefekti, Tomaso Bianchin tekemä tunnustus tuntui minusta heti epäilyttävältä, koska hän tiettävästi on huonomaineinen mies. Mainitsin jo teille, että nuori Barricini ehkä on tavannut hänet Bastian vankilassa...

-- Se ei ole totta, keskeytti Orlanduccio, Tomaso Bianchia en minä ole ikinä nähnyt.

Colomba heitti häneen halveksivan katseen ja jatkoi sitten näennäisesti aivan tyyneenä:

-- Te olette selittänyt, mitä etuja Tomasolla oli uhata hra Barricinia yleisesti peljätyn ryövärin nimessä, ja huomauttanut hänen halunneen varata veljellensä Teodorille sen myllyn, jonka isäni oli vuokrannut hänelle vähäistä maksua vastaan?

-- Sehän on päivänselvää, sanoi prefekti.

-- Sellaiseen kurjaan nähden, mikä Bianchi näyttää olevan, riittää se selitykseksi, sanoi Orso erehtyen sisarensa maltillisen ulkomuodon suhteen.

-- Väärennetty kirje, jatkoi Colomba, jonka silmät alkoivat loistaa vilkkaammin, on päivätty 11 p. heinäkuuta. Silloin oli Tomaso veljensä myllärin luona.

-- Aivan niin, sanoi kylävouti hieman levottomasti.

-- Mitä hyötyä olisi Tomaso Bianchilla siis tuosta ollut? huudahti Colomba voitonriemulla. Hänen veljensä vuokra-aika oli jo mennyt umpeen; isäni oli sanonut hänet irti jo 1 p. heinäkuuta. Kas, tässä isäni päiväkirja, johon irtisanominen on merkitty ... ja tässä kirje eräältä asiamieheltämme Ajacciossa, joka oli hankkinut meille uuden mylläri-ehdokkaan.

Näin sanoessaan antoi hän prefektille paperit, jotka olivat hänellä kädessä.

Seurasi yleinen hämmästys. Kylävouti kalpeni huomattavasti. Orso rypisti kulmiansa ja lähestyi ottaaksensa selkoa papereista, joita prefekti luki tarkkaavasti tutkien.

-- Meitä pidetään täällä pilkkanaan! huudahti Orlanduccio toistamiseen nousten vihaisena tuoliltansa. Menkäämme tiehemme täältä, minne meidän ei olisi ensinkään pitänyt tulla!

Hetken kuluttua oli hra Barricini jo ehtinyt saada takaisin kylmäverisyytensä. Hän pyysi saada tutkia noita papereita, jotka prefekti ojensi hänelle sanaakaan virkkamatta. Nostaen sitten vihreät silmälasit otsallensa, silmäili hän niitä sangen välinpitämättömänä, sillä aikaa kuin Colomba tarkasti häntä naarastiikerin katseilla, joka näkee daamahirven lähestyvän pesäluolassa olevia penikoitansa.