Part 2

Kerran auringon ajatus Oli wainoa walita, Jota peljästyit peräti Sammakot sangen isosti, Äänen äkeän lähetit Yli Tähtejn teräwän. Cohta sjellä kysyttihin Wastausta wadittihin, Mistä systä syngiästä Cuinga paljosta pahasta, Tuli waikia walitus Pelko kauhia kasoisi? Sijhen wastawi Wakainen Yxi Sammacko sanowi: Coska auringo alati Ypi yxin ollesansa, Caicki lammikot lawiat Cuumudella cuiwajawi, Että meidän männicköhön Cuolla cuiwalle piteä, Cuinga paljoa pahembi Sitte on paistet olewa, Cuin on lapsia latonut, Sikiöitä sijttänynnä.

Se on oppi otettawa Tästä samasta sadusta: Wanhemmat aina wakaiset Sijtäwät sijwo sikiät; Mutta pahat pahendawat Lapsi laumansa peräti, Että ehdolla eläwät Ilkeydesä isänsä.

19.

Susi ja Kurki.

Susi suuresa hädäsä Oli kerran kelwoxesa, Cuin ei poijes curkustansa Taitanut luuta lumoa, Joka sinne joutununna Oli syödesä sywälle; Lahjat lujimmat lupaisi Tarjosi palkan parahan, Sille joka jongun neuwon Awun andaisi parahan; Mutta caicki kauhiasti Sitä pelkäsit petoa.

Wijmein Kurki wickelästi Pisti kaulansa pisimmän, Suden suurehen kitahan Kaulahan Pedon kawalan, (Jonga ensin joutumalla Wannotti warsin hywäxi Ettei eläisi pahasti Surma temppuja tekisi) Wian kaulasta karisti Pahan hywäxi paransi.

Wielä Kurki wijmeisexi Paisti palckansa Sudelda; Mutta Susi suurudella Sano sanqen rohkiasti: Kijtä että kidastani Pääsit Kurki kurkustani, Etten pulskasti puraissut Sinun Päätäs pehmittänyt: Sijhen tydy Tytymätöin Sijn on palkasi paraten.

Todella wanhat wakaiset Sanan laskuja sanowat: Paljon retkiä pahalla Ombi Juoma jorolla; Ken pahan tawat sano Se Taiwan tähdet luko Meren allot arwoapi.

20.

Caxi Hiuxitoinda eli Paljas Päätä.

Kerran tietä käwelewä Miesi maalla matkustawa, Jolda Hiuxer hiwunehet Oli poijes poikennehet Löysi kamman kaunihimman Pulskan tielle pudonnehen. Tämän onnensa osotti Kiljahdellen kijrehesti, Toiselle, joka tulowi Toista tjetä, Towerille, Jonga kallo kaljamana Oli cansa karwatoinna: Sille pulskasti puheli Sanowi näillä sanoilla: Olis onni oikassunna Meille calun kaunihimman, Mutt' on haiwale haossa puutos tullunna tukasta; Sitä paljon papottiwat Paniwat cowin pahaxi, Saalihin sijnä samassa Poijes wiskasit wihassa.

Nijnpä toiwo totisesti Ajatus aiwan täperä, Monen turhaxi tulewi Käypi warsin wastuxexi.

21.

Parran saaneista Wuohista.

Coska Wuohet woittanunna Oliwat armon anotun, Panna parta leuwallensa Kaunis kaulansa etehen, Sitä Pukit puuttumata Cowin pahaxi paniwat, Että edun parahimman Heildä Cunnian tukistit.

Mutta Taata Taiwahinen Sano pulskia Pukeille: Saatte sallia todella Kärsiä kelpo hywästi, Että waimonne walitut Puolisonne pulskejmmat, Parran kandawat parahan Miesten caldaisen camalan, Coska ei he ensinkänä Sinä ilmoissa ikänä, Taida urosten tawoissa Wetäyä werraxenna.

Joka pulskasta pugusta Caswannosta caunihista, Toimen päättawi totisen Awut hywät arwoapi, Se on peräti petetty Saatu sangohin pahoin.

22.

Kärmet ja Rauta.

Kerran kärmet kämpinynnä Oli Pajahan osannut, Josa haki halun cansa Ehti hengen elatusta. Wiimein Wijlahan purasi Rautahan ratki cowahan, Joka äänsi äkeästi Sanowi näillä sanoilla: Mua hullu hukuttawas Luulit purresas lujasti, Mutta koskeisa kowahan Hampahasi hawottelit: Ällös eneä yritä Mjeltä minuhun pitäö, Joka kyllä joutumalla Ilman armota alati, Teen lastut teräxistä Raatelen raudat parahat.

Satu semmoinen sanottu Tämän opin oikasewi: Aina pakene pahoja Ihmisiä ilkeöitä. Älä painele paremman Cansa karttua wetäö, Ettet waarahan wajoa Astusi alle häpiän.

23.

Kettu ja pucki.

Kettu kerran käydesänsä Waicko juuri juostesansa, Warisi warsin äkisti Kaiwon sisälle katoisi, Jost' ei ylös yxinänsä Jaxanut jalo hypätä.

Sinne paras parrallinen Pucki pulskia peräti, Juoxi juoman tarpehesa Wettä saamahan samoisi, Puheli pudonnehelle Ketulda cohta kysywi: Ongo täsä ollengana Hywin wettä ja hyweä?

Willa-händä wijsahasti Wastaisi warsin jalosti: Weljeni! wettä suloista Tääl on kyllä kysymätä. Olen juonunna jotakin Apu lailla lackinunna, Wielä cuitenni kupuni Aina anowi enämmän: Sijrrystä pian Sinäkin Tänne Weickoni wetäy. Cohta itzensä ilolla Pucki kaiwohon pudotti; Mutta kettu kewiästi Pukin sarwihin samoisi, Nijden pääldä päällisexi Ulos hyppäsi hywästi, Jätti Curjan cuolemahan Kaiwon sisälle Catalan.

Älä Sinun etuasi Toisen pahalla paranna. Jos Sinä joudut johonni Waarahan warsin isohon, Älä itzes ilkiästi Sijnä käytä ketun lailla, Mutta auta ahkerasti Kuolewaista Cumppanias. Armottomuden alati Armottowat ansaitzewat.

24.

Yxi Sutarista tullut Läkäri.

Että nälkä nähtäwästi Ahdisti aiwan cowasti, Suuttu Sutari mukoma Kelwotoin kengän tekiä, Tuohon työhönsä tylyhyn Alati awuttomahan, Caicki nahat, naskalimet Piki pallit parahimmat, Kaawat, pihalle karisti Lestat louckohon lähetti; Teki itzensä isoxi Walehteli wakaisexi, Läkitysten Laittajaxi Totisexi Tohtorixi, Sano konna saattawansa Tehdä kyllä teräwästi Pulweria pulskiata Läickywätä läkitystä, Joka tuskat tuimimmatkin Woittawi myrkyngin woiman.

Mutta tauti tarttuwainen Sairaus sanqen kowasti Lahestywi Läkäriä Tätä awun tekiätä Sysäjäwi syrjällensä Cohta Pahnojn panewi.

Silloin culkewi Kuningas Tulowi hänen tygönsä, Pian wettä pikarilla Tuoda käskewi tupahan, Johon pulwerin pudisti Pani pahan läkityxen Tehdyn kengän tekiäldä Suuttunelda Sutarilda, Sijhen myrckyä sekahan Oli cansa kaatawana, Pani palkan parahimman Wierehen wesi pikarin, Käski Sairahan sanotun Ulos juoda julkeasti. Mutta Sairas sangen cowin Sitä pelkäsi peräti; Hylkäsi hywän pikarin Ynnä palkan parahimman; Tunnusti cansa Catala Pelwosansa päällisen, Ett' on tullut Tohtorixi Läkärixi lähtenynnä, Nijncuin tyhmä, taitamatoin Cansan Pettäjä peräti; Ettei ymmärrä enämmin Läkitysten luonnon päälle, Kuin Lammas latinan päälle Aasi tansin taitawimman, Kuin Hijri Hewoisen päälle Koira cuutaman miehen.

Silloin cuhtuwi Kuningas Kaupungin Cansan cokohon, Sille pulskasti puheli Sano sangen leppiästi: Kuinga te terweydenne Heikon hengenne peräti, Sille kärsitte käsihin Uskotta kyllä usejn, Jonga ej Teille tekemät Kengät känä kelwanneet? Kuinga Päänne pelastawi Taudin alda auttelewi, Jok' ei kylläxi kyenny Jaxanunna Jalkojanne, Puoskaroida puutoxesa Kelpo kengisä piteä? Suuri on Teillä sokeus Pjeni perähän ajatus!

Nijn on alati ajatus Cansan Tyhmä ja typerä: Eipä warsin wakaisutta Sijnä ole ollengana.

25.

Hijri ja Sammacko.

Kerran Hijri herkullisen Anto ison aterian; Sano silloin Sammakolle Tällä lailla lesketteli: Tule minun tupahani Astu asun siahani Ruan äärehen äkeän Warsin hywin walmistetun; Kyllä mulla kypsynyttä Ombi ehdolta eloa, Joskon watassa waron Olis ontta Suolikossa!

Coska Sammacko kokenut Oli syödä syngiästi, Cahto kyllä karsahasti Cadet silmillä Catala, Hijren herckuja hywiä Edullista elämätä, Ajatteli aiwosansa Päätti tyly tykönänsä, Surman cautta surkejmman Saada hengiä häneldä: Kijtti cuitenni kiwasti Ruan edestä äkeän, Cuhtu cansa cawalasti Hijren hiljasen tykönsä, Sano: Weli saattanetko Tulla turkanen tyköni, Joka asun kannen alla Weden wetelän sisällä; Cahtomahan Catalata Elämätä edutoinda: Pidä ruat pickaraiset Herkut heikommat hywänä! Mutta ettet exyxihin Weden alla wetäyisi, Tahdon minä taittawasti Langan kansa caunihisti. Sinun jalkasi sitoa Kijni minun kinttuhuni, Wiedä hywän wierahani Sillä tawalla talohon.

Hijri suostu suloisihin Näihin Sammakon sanohin.

Coska langa laitettuna Oli solmettu somasti, Hyppäs Sammacko hywästi Kouttas coko konkelosti, Weti ansansa wetehen Hijri raukan rapackohon, Joka coska joutunehen Näki Curja Cuolemansa, Wesi kaulasa Catala Wielä sano Sammakolle: Kyllä löytywi kylässä Wielä maalla matkustawi, Joka sinun siwottonat Konnan juones kostajawi.

Cuin oli hetki culunut Yxi tijma tipahtanut, Näki Lintu nälkähinen Haucka hallulla hawaitzi. Että elosta erennyt Hijri cuollut culjeskeli, Weden seljäsä sekawan Caiketickin kalwon alla, Jota taamusi tawalla Iski isolla ilolla, Sijnä Sammacko samasa Wedestä ylös wetäy, Jotka joudutti molemmat Surma suuhunsa sukaisi.

Nijn on maja Mailmasa Wirhi täynnä wieckautta; Mutta lopun murhellisen Wijmein wiekaus näkewi.

26.

Kärmet ja Talonpoika.

Yxi ilkeä Imeinen Kissastunut kijttämätöin, Wäkewästi werratahan Kämpiwähan kärmehesen, Josta Satu sanottawa Tämä pulskasti puhuwi:

Yxi maita matkustawa Taitawainen Talonpoika, Kerran kärmehen tapasi Madon Maata kalwawaisen, Joka packasen parahan Kylmän kynsisä cowimman, Oli typi tyrmistynyt Cokonansa kontistunut: Tämän ylös temmajawi Pani Polonen powehen, Että siellä entisellen Olis wirhi wirkistynyt.

Coska Kärmet kelwoxesti Oli konna kostununna, Cohta pisti pikaisesti Hackas myrcky hampajlla, Tätä hywin Tekiätä Auttajata armollista, Että culki Cuollon tielle Tuli Tuonen wierahaxi.

27.

Caxi Wihamiestä.

Caxi jotka cauhiasti Riettahasti rijteliwät. Olit mennynnä merelle Aluxehen astununna: Yxi keulassa kähisi Toinen toruwi perässä: Ilma ikeä kasoisi Tuli tuuli tuimimmaxi, Joka alusta alati Uhkasi upottamahan. Silloin se joka perässä Oli kajutin katolla, Kysy hahden haldialda, Ison Paatin Isänäldä: Cumman puolen culkewasta Ajattelet aluxesta, Ensin syöstywän sywähän Meren pohjahan menewan?

Kippari wastais wakainen Sano hahden hallitzia: Keula keickuwa enissä Aallon sisähän ajaxen.

Siihen sanowi sanottu Sama ilkeä imeinen: Nyt minä mieli hywällä Culjen Cuoleman majahan, Että edellä menewi Wastakynttä waeldawi, Wieckahin wiholliseni Rietas rijta kumpalini.

Nijn on ihmisen isoxi Paha Sisu paisununna, Ettei huoli ensinkänä Pidä pienindä lukua Sielun onnesta omasta Wahingosta waikiasta, Saati toisen totisesti Joll' on wirhisti wihoa Satimehen sattajawi Alle waiwan ja wahingon.

28.

Murahiset ja Heinä Sircka.

Talwen tuldua tasaisen Wilun saatua wikewän, Murahis joucko mukoma Kusiaiset cuiwasiwat, Suloisia suuruxia Warsin wahwoja jywiä, Jotka cowin costunehet Olit caicki castununna.

Tämän näki nälkähinen Sircka sixehen lautainen Joka ruasta rukoili Ano heildä apprackata.

Mutta cohta Murahiset Silloin Sirkalda kysywät: Mitä olet onnetoinen Tehnyt kelwotoin kesällä Mahdoit kesällä kerätä Talwen warat walmistella.

Sircka wastaisi Siweä Lausu laillansa katala: Eipä sijhen ensinkänä Meidän joucko joutanunna; Minun aikani alati Culu päiwäni peräti, Weisatesa wäkewästi Somaisesti soitellesa.

Cuulttua Curjan puheen Tämän wahwan wastauxen Murahiset muutamilla Wielä sanowat sanoilla: Somaisesti soittamahan, Nijn nyt hyppeä hywästi Tansoa talwen ajalla.

Joka laiska Lauwandaina Se on musta Sunundaina: Jok' ei lijku liuckahasti Elon aikana alati, Sitä nälkä nähtäwästi Cowat sanat cohtajawat.

29.

Wanha Jalopeura ja Kettu.

Oli ikähän isohon Jalopeura jaxanunna; Mutta coska cokonansa Cunto kehnoxi käkesi, Ettei hengen elatusta Tainnut tarpexi tawata, Nijn on pannut pahnoinsa Maata majansa sisälle, Siellä itzensä isosti Sano sangen sairahaxi, Ett' olis caicki eläwät Sauttanut sangen äkisti, Jotka händä hädäsänsä Alla taudin angarimman, Juoxit joukosa isosa Caiketickin cahtomahan.

Tämä neuwo Nälkähistä Awitti aiwan hywästi: Caicki jotka cahtomahan Tuota luolahan tuliwat, Sjellä supi surmattihin Jalopeuralda jalosti.

Wihdoin Kettu wieckahasti Tuli cansa cawalasti, Luikahti luolan owelle Mutt' ei sijrtynyt sisälle.

Jalopeura jaxamatoin Cohta ketulda kysywi: Minqä tähden teräwästi Et sinä tule sisälle, Mua cowin murhellista Catalata cahtomahan?

Kettu wastaisi kewiä Sano sangen wijsahasti: Sitä, minä silmilläni Cahton pelwolla peräti, Että jäljet jämejmmät Astelet aiwan usiat, Sinne wiettäwät sisälle Mutt' et ulos ensinkänä.

Sijtä paikasta palaisi Kettu käweli kåtihin.

Nijn yxi ymmärtäwäinen Taitawi tarcka Imeinen, Waaran wältteä wälistä Aina paeta pahoa.

30.

Yxi Wanha Mies.

Äiä isohon ikähän Warsin wanhaxi elänyt, Kerran mehtähän käweli Tallusteli takalohon, Poltto puita hakemahan Padan alle pandawia.

Coska oli coonnunna Takan tasaisen latonut, Cohden cokewi kåtoa Cuorman cansa culjeskella; Mutta wäsymys wälillä Cowa cohtasi wapistus, Että pu-cuorman pudotti Risu takan tanterelle, Ite istumen parahan Sautti sammal mättähäälle Josa coska cokonansa Astu mielehen ajatus, Cuinga isosa ijäsä Käypi kehnoxi peräti, Ettei jaxa ensinkänä Ehtiä elatustansa, Nijn sitä sijnä isosti Totisesti toiwottapi. Että Tuoni jo tulisi Culkis Cuolema pianni, Joka waiwat waikejmmat Päiwät päättäisi pahimmat.

Cuolema cuuli äkisti Äijän huonon huokauxet, Astu askelet teräwät Tuohon paickahan tulikin: Kysy kyllä kijrehesti Äijä Paralda äkeä: Mitästä sinä minusta Tahdot Curja Cuolemasta?

Wanha wapisi enämmin Peljästy cowin peräti, Catu caikella tawalla Cuolemansa cutzumista, Sano sangen teräwästi, Wastaisi warsin äkisti: Ilman istun itexeni En minä tahdo mitään, Anon awun andajata Sitä Curja cuulustelen, Joka tackani tasaisen Olkapäille ojentaisi.

Sijnä samassa siwalsi Takan tasen hartioille, Lähti juuri juoxemahan Kåtoa cohden cowasti, Eikä rohjennut enämbi Totisesti tohtinunna, Silmiä siwulle sijrtä Tahi cahtoa takaisin.

Nijn on iså ihmisillä Cuoleman pelko peräti. Waicka waiwat waikiaxi Ijän cansa caswajawat, Cuitenni Curjat pitäwät Waicka warsin camalasti, Elämänsä edulissa Heikon hengensä hywänä.

31.

Yxi Kissa.

Kerran Kissa kiiwennynnä Oli Pajahan osannut, Siellä Wijlan wieckahimman Raudan raswaisen tapasi, Jota joutu nuolemahan Kielen cansa kijrehesti. Coska kjelestä kipinät Weri wijlahan wetäy, Kissa isosti iloitzi Mieli hywästä hyrisi, Luuli wijlasta lujasta Weren ulos wetäywän, Jonqa tähden joutumalla Sitä nuoli, sijhen asti Että kieli kipeneixi Caicki culu ja catoisi.

Satu sangen selkiästi Ihmisille ilmoittawi, Cuinga peräti petetyt Owat ahnehet alati: Cuinga waaran walmistawat Itellensä ilkejmmän.

32.

Mies ja Waimo.

Yxi julki Jumalinen Waimo wijsas ja wakainen, Näki pulskan Puolisonsa Miehen suuresti surewan, Wahingota waikiata Heitä cowin cohdannutta, Jonga tähden teräwästi Waimo warsin wijsahasti Sano lohdutus sanoja Äijällensä äkeöitä, Käski suuttua suruhun Murhen cauwas carkotella.

Ettei Miesi ensinkänä Tuota todella totellut, Mutta murehti isosti Walwo yöllä waikiasti, Walwo aamun aljettua Päiwän coittaisa corean, Rupeisi cowin rumasti Huutamahan huikeasti, Wesi silmistä sirisi Itku isoxi eneni.

Miesi cohta mjelesänsä Tuota Curja cummastuwi, Surulla kyllä kysywi Waimolda warsin äkisti, Mitä itkewi isosti Pahoin parkuwi Catala?

Waimo wastaisi wakanen Ehkä esteli ensinnä: Mua cowin murhellinen Sautti unesa sanoma, Että Luoja Luotuitten Suuri, julkinen Jumala, Oli Taiwahan talosta Cuollon tjetä culkenunna, Että Joucko Engelitten Parwi Pyhäin parahin, Sitä suuresti surewat Warsin cowin walittawat.

Cuulttua unen uhean Waimon suuren walituxen Puhkeis Miesi puhumahan Näillä sanowi sanoilla: Etkö sitä sixehensä Hullu huomaitse totutta, Ettei taida ensinkänä Sinä ilmoissa ikänä, Suuri Taiwasten Tekiä Ijancaickinen Isämme, Cuollon tjetä culjeskella Tulla tuonelle omaxi? Cuinga cuolla cuolematoin Saattawi Julki Jumala?

Sijhen Waimo wastajawi Sangen jalosti sanowi: Coskas tiedät cohdallensa Asian aiwan totisen, Mixi suret surkeasti Warsin tyhmästi walitat? Nijncuin ei enää eläisi Eikä olis ollenkana, Jumalata Julkeata Auttajata armollista, Joka pahan palkitzewi Cowan onnen cohtajawi?