Part 1

CAXI NELJÄTTTÄ KYMMENDÄ SATUA

Suomalaisiin Runohin Käätty Wuonna 1775.

Koonnut ja suomentanut

HENRIK ACHRENIUS

WASASA, 1777. Pränd. Georg Wilhelm Londicerildä.

SISÄLLYS:

Lukialle. 1. Ylppiä Naacka ja Rijkinkukot. 2. Susi ja Lammas. 3. Coira, joca culjetti liha murua suusansa joen poicki. 4. Warpuinen ja Jänes. 5. Peura. 6. Korppi ja Kettu. 7. Nälkäiset Coirat. 8. Sammacko ja Härkä. 9. Haucka ja Kyhkyiset. 10. Ämmä, joka löysi tyhjän wijna astian ajellemasta. 11. Wuori synnyttäwä. 12. Susi ja Koira. 13. Meri Miehet. 14. Murahainen ja Kärwänen. 15. Matkamjehet ja Ryöwäri. 16. Kuningasta pyytäwäiset Sammakot. 17. Lehmä, Wuohi, Lammas ja Jalopeura. 18 Sammackoin puhet auringosta. 19. Susi ja Kurki. 20. Caxi Hiuxitoinda eli Paljas Päätä. 21. Parran saaneista Wuohista. 22. Kärmet ja Rauta. 23. Kettu ja Pucki. 24. Yxi Sutarista tullut Läkäri. 25. Hijri ja Sammacko. 26. Kärmet ja Talonpoika. 27. Caxi Wihamiestä. 28. Murahiset ja Heinä Sircka. 29. Wanha Jalopeura ja Kettu. 30. Yxi Wanha Mies. 31. Yxi Kissa. 32. Mies ja Waimo.

Lukialle

Täsä käsihis käsität, Sadun muan saawuttelet: Lue lujasti huwixes Nijtä laula laadullensa; Mutta muistele hywästi Sitäkin sijnä siwusa, Että cartat caunihisti Aina aikana elämäs, Wirhet saduisa sanotut Taicka päälle tarkoitetut: Aina myöskin ahkeroitze Awuista aiwan hywistä; Olla omana Jumalan Ystäwänä ylimmäisen. Sitte cuolet cunnialla Ikäs ilolla lopetat, Johon armon andakohon Sulle suokohon Jumala!

Ensimmäinen Satu.

Ylppiä Naacka ja Rijkinkukot.

Kerran Naacka kelwotoinen Lindu pahin parwesansa, Ylöspaisunut pahasti Yli säädyn ylppiäxi, Näki sulgat suloisimmat Höyhemet warsin walitut, Jotka pulskat pudonnehet Olit maahan mainittawat, Lindu parwen parahimman, Rikin-kukoin cupeelda: Näitä corjia cokoisi Isombia itzellensä, Nijllä pulskaxi puetti Coko raatonsa coristi. Cohta erkani copea Naacka parwesta pakeni, Kucko parwen parahimman Cansan caunihin sekahan, Jonga keskellä käweli Sasteli aiwan häwyttä; Mutta linnut ljuckahimmat Rijkin-Kukot cuuluisimmat, Cohta waattehet waristit Naakan paäldä nackaisiwat, Cukin ottiwat omansa Haikiasti haawottiwat, Että parulla pakeni Heistä erkani hewillä. Tämän saunan saatuansa Cowan ratki rangaistuxen, Tahto paeta takaisin Surulla tygö sukunsa; Mutta suku surullisen Cansa hyljäsi catalan, Työnsi poijes tyköänsä Sanoden näillä sanoilla; Jos sinä tyhmä tytynyt Olisit pukuhun omahan, Etkä meitä ensinkänä Ylöncatzonut catala, Totta onnexes olisit Warsin ilman waiwasutta Cansa ilon caickinaisen Ehdon perästä elänyt.

2.

Susi ja Lammas.

Susi suunsa cuiwudesa Janosa juuri jalosa, Wirran wierehen samoisi Juoxi joen partahalle, Cuhun Lammas curckuansa Tuli cansa castamahan. Susi yxin ylimmäxi Lammas astu alemmaxi. Sudella oli omana Wielä tallella tapansa: Murha mielesä macaisi Oli tahto tappamahan: Etzi syytä syngiätä Aiwosansa ajatteli, Päälle Lambahan lakian Willan-candajan catalan. Ensin sanowi äkisti Kysywi kyllä wihasa: Mixi turmelet minulda Weden selkiän sewotat? Lammas pelwolla peräti Wastaisi wapisewainen: Cuinga minä cultaiseni Taidan tatroa wetesi? Sieldä wesi wetäywi Juoxewi tännä teräwä. Cuuldua tämän totuden wacaisimman wastauxen, Susi suuttuwi enämmin Sanowi wielä wihasa: Cuuta on cuusi culunna Sitte siirtynyt ohitze, Cuin sinä paha sikiä Pahan elkinen etana Mua kiwasti kiroisit Sadattelit sakeasti. Lammas wastaisi wacainen Ehkä pelwolla peräti: Embä minä Emäsäni Ollut silloin siennynnä. Susi suuwesa wihasa Sano juuri julmudesa: Sen on tehnyt selkiästi Sinun ilkiä isäsi, Jonga tähden joutumalla Costan cohtakin sinulle. Sijnä samasa siwalsi Willa miehen wickelästi, Surmasi suunsa sisällä Täytti, wahtan waillinaisen.

Satu semmonen sanottu Nijtä taiten tarkottawi, Jotka ehtiwät etua Syytä juuri syngiätä. Että caatansa catalan Satimihin saadaxensa, Ihmisen ilman wiatta Lähimmäisen Leppejmmän.

3.

Coira, joca culjetti liha murua suusansa joen poicki.

Kerran Coira cohdattua Liba murun murkinaxi, Lähti uimahan uhea Saalis suusa sutkimahan, Weden wetelän ylitze Poicki joen joutumalla: Näki uidesa uhean Warjonsa weden sisällä, Luuli coiran cohdannensa, Wiewän saalista samati, Jota cahto cadehtien Kyllä hädällä häristen Tahto taamuta äkisti Saada saalista sitäkin; Mutta waiwanen waristi Suustansa palan suloisen, Ettei ollut ensinkänä Syömistä syystä hywästä.

Nijn on ahneus alati Peri juurin petollinen: Jok' ei suowu ensinkänä Tydy onnehen omahan, Cadehtien cadottawi Sengin wähäisen wälistä.

4.

Warpuinen ja Jänes.

Warpuinen warsin wacainen Lindu pieni pijskuttawa Kerran soimasi somasti Jänes parkaista pahasti, Joka huusi huikiasti Waikiasti walitteli, Cotkan courisa cowisa Cujehisa cuolettajan: Kysy kyllä pistäwillä Näillä sanoilla saneli: Mixes Jänes jätättänyt Suurta surmasi paennut? Sull on kewyet käpälöt Liukas lijkundo alati. Mutta warpuisen waratta Puhuesa pulskiasti, Tuli Haucka hawikosta Kijätellen kijruhusti, Joka puhuwan pusersi Temmasi pilkan tekiän. Jänes cohta jättämäsä Heittämäsä hengiänsä, Tästä lohkais lohdutuxen Wijmme sanaxi sanowi: Suu saatta suden ritahan Kieli kärpän lautasehen: Joka wasta waratoinna Mua hätjysti häwäisit, Astuit ansahan samahan Waarahan warsin isohon, Josa kiwasti kitiset Itket ilman hyödytystä.

Satu andawi sanottu Opetuxen oikasewi: Ällös lyökö lyödyn mieldä Cäytä täytetyn sydändä, Jo se lyöty lyömätäckin Täytetty täyttämätäckin Coska waara cohtajawi Lähimmäistäs lähestywi, Silloin taitawi sinua Cansa cohdata cowasti.

5.

Peura.

Peura kerran käydesänsä Wesi lähteen lähesä, (Cusa janonsa kipiän Sammutti ylön sakean) Pysäy juuri pyhästi Camalasti catsomaha Cuinga cuumotti cuwansa Weden sileän sisäldä. Cahtellesa caicki tyyni Ihmetteli itziänsä: Sano sarwensa hywäxi Caunihixi caiketickin, Mutta muutoin sääriänsä Cowin hoikixi horisi. Sitte äänen äkättyä Mehtä miesten melkejmmän, Hyppäs pelwosta hywästi Juoxi aiwan aukiota, Että jätti jälkehensä Culkuhun cunnon perästä, Ajajat aiwan äkisti Coirat cansa caicki tyyni. Aukon hywin hypättyä Meni mehtähän isohon, Cusa tarttu culkemasta Sattu kijni sarwistansa, Cusa coirat cohtasiwat Saawuttiwat sarwillisen, Rupesiwat ruhtomahan Poijes hengiä häneldä. Silloin Peura päällisexi Sano curja cuoltesansa: Oho! mua onnetoinda Warsin waiwasta eläindä! Wasta ymmärrän wacahan Ilman haluta hawaitzen, Että jalkani etusat Jotka paapotin pahaxi, Minun autit aikanansa Ensi pelwosta pelastit; Mutta sarwet sangen hywät Mulda kijtetyt kiwasti, Minun saatit satimehen Surman surkian käsihin.

6.

Rorppi ja Kettu.

Korppi konttasi sisälle Aukastusta ackunasta; Sieldä se juuston siwalsi Ulos culjetti uhean, Jota sitten joutumalla Ruma syömähän rupeisi, Ladwasa puun lawian Coko corkian petäjän. Tämän juuston Teurastajan Mustan warkahan mukoman, Näki kettu käwelewä Astuwa puun alati, Jolle puhkeis puhumahan Näillä sanoilla saneli: O! sine Korppi corea Lindu caunis caiketickin! Sun on sulkasi suloiset Höyhemes warsin walitut: Olet caunis caswoildasi Eikä ruma ruumihilda; Jos sinä saattasit sanella Suullas pulskasti puhua, Tuskin löytysi lähees Caldaistasi caunihinda. Cohta Korppi puhumahan Alotti aiwan äkisti, Samalla suusta suloisen Juuston waristi walitun, Jonga Kettu joutumalla Sitte suuhunsa siwalsi, Sijtä hauckasi halulla Ruhto caicki ruaxensa. Korppi hämmästy corea Huokais hulludens ylitze.

7.

Nälkäiset Coirat.

Näjt Coirat nälkäiset Juoxewat joen siwua, Ett' oli wedetty wetehen Wuota uusi upotettu: Tätä temmata ruaxi Halasiwat hartaasti, Jonga tähden joutumalla Yxin mielin yrittiwät, Wettä saamahan wähäxi Lackimalla laittamahan; Mutta eipä ensinnäkänä Wesi wetelä wähennyt, Eikä wielä ennätetty Saada saalista käsihin, Ennen cuin cupu repeisi Wahta halkesi waratoin.

Nijn on aiwan awutoinen Neuwo tyhmäjn tyheä. Tyhmä aina ajatella Saattawi kyllä sanoa: Kädesä Kärppä pinosa Pyri toista pyytämähän; Mutta murhella näkewi Hawaitzewi haikiasti, Ett' on neuwo onnetoinen Aiwan tyheä ajatus.

8.

Sammacko ja Härkä.

Kerran Sammacko käkesi Nälä-kotti näkemähän, Cuinga Härkä heinickota Käweli nurmi ketoa, Jota cahto cadehtien Mieli wäärällä wäkehen. Että cadehti catala Mielesä pani pahaxi, Ett' oli caunis caswannolda Härkä coolda corea, Jonga tähden joutumalla Ilman cauwan cahtomatta, Rungonsa ruman peräti Pöllö pöyhisti isoxi; Kysy sitte sikiöildä Lausu poika laumallensa: Olengo minä mitengä Suurembi härjän sukua? Pojat kielsiwät poristen Toden tunnustit totisen. Cohta Sammacko copea Ijnnosansa ilkiäsä, Raatonsa ratki wähäisen Cohotti paljo cowemmin, Lausu cansa lapsillensa Nijncuin ennengin äkeä: Totta lienen lijaxikin Coolda härjän cokoinen Pojat wastaisit wacaiset Taasen todella todistit: Sua Härkä suuremmaxi Wielä näyttäwi wikewä. Sammacko wihan wäesä Wielä ylppiä yritti, Näköänsä näyttämähän Harjan caldaista catala, Mutta halkesi mukoma Sijnä caatu caswatesa, Cuoli cummitellesansa.

Nijn on yxi ylppeillä Auki cadotus alati.

9.

Haucka ja Kyhkyiset.

Kyhkyiset kyllä monasti Aiwan sijpensä awulla, Haukan hakewan edestä Pahan kynsistä pakenit; Mutta Haucka hakewainen Ehtiwä elatustansa, Oli wiekas wijmmeseldä Suckela suunsa sisäldä: Neuwon kexi kelwollisen Cawalimman caiketickin, Coska kysy kyhkysildä Nijlle pulskasti puheli: Mixi aikanne alati Ikä päiwänne iloiset, Murhen cansa muutteletta Pelwon suurimman peräti? Mixi raukat rakastatte Elämätä edutoinda? Jos te taiten tahtositta Ottasitta omaxenna, Minun ruman Ruhtinaxi Cuningaxi cuulusaxi, Totta teidän temmajaisin Warjelisin wakaisesti, Waarasta ilmi isosta Wäkiwallasta wäleen. Tämän pulskian puheen Waicka warsin petollisen, Kyhkyset uskoit uhean Anqaraxi ajattelit: Otit ikehen ilolla Alle Haukan hallituxen. Mutta Haucka hallituxen Saatua wallan wacaisen, Kyhkyisiä kynsillänsä Curjia cowin curitti, Nijtä nurmelle nucutti Pani paki paistixensa. Sitte kyhkynen siwiä Yxi lausu lakiasti: Mixi mielellä hywällä Waaran wastahan otimme? Syystä kyllä syngiästä Nämät kärsimmä käräjät. Ällös uskoko usejn Caickia catzo hywäxi, Ihmisiä ilman alla Majlmasa matawia. Moni on suusta suloinen Liukas kjelen lijkunnolda, Mutta petoxen peräti Wilpin alati wlhaisen, Syöstäwi sydämmestänsä Sijrtäwi cohden sinua.

10.

Ämmä, joka löysi tyhjän wijna astian ajellemasta.

Kerran Ämmä ähkywäinen Caatuwainen cakarahan Löysi tynnyrin tyheän Astian ajelemasta, Josta lahja laskettuna Wijna jo oli otettu, Mutta jätetty jälelle Sacka pohjahan samea, Jonga sitten sisustata Haisteli halun perästä, Cansa puhkeis puhumhan Näillä sanowi sanoilla: Oho sjunattu sisusta Haju suuresti suloinen! Totta on wilja wikewä Mahtanut olla makea, Coska jäännöxet jämeät Hajun andawat haluisen.

Satu näyttäwi sanottu Eli muutoin muistuttawi, Että kello kelwollinen Äänestä warsin äkeä, Cauwas cuuluwi cujille Caunihisti cajajawi. Hywät awut alitusti Hywän saattawat sanoman: Nijstä aina ahkeroitze. Nijtä harjota halulla.

11.

Wuori synnyttäwä.

Wuoxi kerran kelwoxehen Lapsen pijnahan lamau, Josa äänsi äkeästi Waikeasti walitteli: Olikin suuri odotus Majlmasa mainittawa, Sitä nähdä sikiätä Kyllä outoa kylisä; Mutta lapsen laadullisen Sijwo sikiän siahan, Työnsi Hijren hiliaxensa. Ennen nähtynä eläwän.

Nonella owat mokomat Aiwan suuret aiwotuxet, Jotka päätywät peräti Raukeawat rapackohon.

12.

Susi ja Koira.

Koira lijaxi lihawa Kijldäwä coko korea, Susi suuri, nälkähinen, Laiha, Lamasa olewa, Tiellä yhten tuliwat Waelsiwat wastatusten. Ensin toistansa todella Teräwästi terwehtit: Sitte Susi surkeasti Cohta koiralda kysywi: Mistä täkän temmanumma Olet karwan kaunihimman? Mistä ruasta ruwennut Sinä ljenet lihomahan? Minä joka mjelestäni Olen Sua Suckelambi, Laskeun kowin lamahan Nännyn nälkähän peräti. Koira wastasi korea Sano suullansa Sudelle: Saatat sinäkin samati Ehtiä sinun etuas, Parahiten palwellesa Herroja henqes perästä. Susi tasen surkiasti Kysywi kyllä halulla: Cuinga olla cuuliainen Paljon palwella pitäwi. Koira cohta wastauxen Tämän andawi anotun: Että wartia wakainen Olisit owen ohessa; Että päiwällä peräti Yöllä cansa caiketickin, Caihtet kartanon hywästi Estät waaran warkahista. Tätä Susi suloisesti Curja cuunteli ilolla, Sekä sitttn siwiästi Koiralle cohta sanowi: Mixen minä mielelläni Tätä caickia tekisi? Totta palwelus parembi Ombi keino kewiämbi, Että asua alati Katon alla kaunihisti, Ruan syödä runsahimman Ilman waiwata ilolla, Cuin olla kulun nojasa Alla Taiwahan alati, Kärsiä kelpo wilua Parahia packasia, Lumi tuiskuja lujia Sakeoita satehia, Suulla tyvi tyheällä Cansa wahtan wailinaisen.

Koira cuhtu culkemahan Suden cansansa Catalan.

Coska käymähän käkesit Alottelit astumahan, Susi wielä wickelästi Konna Koiralle sanowi: Cuule Toweri totinen Ylimmäinen ystäwäni! Sinun kaulas karwatoina Paljahana paistajawi: Cuka carwat katkassunna? Mistä tullut tuommosexi? Koira esteli ensinnä Ajo walhexi asian; Mutta että edeskäsin Suureni Suden kysymys, Toden tunnusti totisen Näillä sanowi sanoilla: Että häijysti härisen Olen willitty wihainen, Nijn on kahlet kaulahani Annettu aika tawasta, Päiwä caudet kaunihisti Makeasti maataxeni; Mutta yöllä ylpiästi Olen wartia wakainen: Ehdon pääldä elatusta Sitte siihen kannetahan, Ruan caiken kaunihimman Jämeöitä jäännöxiä, Luita lujia peräti Cansa leiwän kappaleita, Mulle Herrat heittelewät Parahiten Palkolliset. Tule cansani Catala Ota waari onnestasi!

Susi wihdoin wijmmeisexi Sijhen wastasi wakainen: Koe Koira kätihisi Culje ilman kumppania: Olkohon onni Sinulla Hywät päiwät päätynehet: Mulla wapaus walittu Pyrkimättä pysyköhön. Waick' on wahtani monasti Suuret suoleni tyheät, Nijn en kanna kahlehia Kangioita kaulassani, Enqä ole onnellissa Sidottu Sinun tawallas.

13.

Meri Miehet.

Kerran mendyä Merelle Lainehille laiwan cansa, Meri mjehet melkiähän Tulit ilmahan isohon: Aallot alusta ajelit Uhkasit upottamahan: Miebet warasa wapisit Kowin pelkäsit peräti, Tulewansa tuonelahan, Weden wetelän läpihte. Mutta wäen wäkewästi Sitä suuresti sureissa, Tuuli tympeä tyweni Ilma angara asettu, Josta ilo joutumalla Wäen sekahan wetäy. Silloin hahden hallitzia Pulska Miehille puheli: Ei pidä pitkin surea Eikä iloita isosti; Sillä maja mailmassa Tämä waiwanen waellus, Ombi heicko hälywäinen Mutos ilon ja murehen. Coska onni oikasewi Kätensä kelpo hywästi. Silloin pitäwi surua Olla walmis ottamahan; Mutta tuldua murehen Wastoin käymisen käsihin, Olla toiwosa totisen Kelwoxesti kärsiwäisen.

14.

Murahinen jn Kärwänen.

Kerran muan Murahinen Sekä kärwänen kewiä, Rikeneltä riisteliwät Cahden kesken kamppaelit, Cumpi heistä cuulusampi Oli onnesta parempi.

Ensin kärwänen käkesi Tällä lailla lausumahan: Etpä taida ensinkänä Wetäyä werraxeni. Minä kirckohon kiwasti. Culjen tunnolla hywällä, Josa astun alttarille Lentelen paikat parahat: Menen hopusa howihin, Linnahan ilmi isohon, Cusa minä kuningahan Laskeun pää laelle: Waimo wäelle wäleen Näpperöille Neitosille, Annan suuta suckelasti Makeasti maiskuttelen: Empä minä ensinkänä Tehe työtä työlähästi, Mutta ruan runsahimman Ehdon pääldä elatuxen, Mulle onni oikasewi Andawi hywin alati. Warsingo sinä wagasti Taidat raka Talonpoika Näitä ehtiä etuja Olla nijstä osallinen?

Murahinen mutamilla Saatti wastata sanoilla: Sekä kirkossa kiwasti Että lijon Linnasakin, Sua warsin wainotahan Wihatahan wieckahasti. Kyllä sanot sakeasti Kerskajat kelpo hywästi, Että culjet kuningasten, Laskeut pää laelle, Suuta cansa suckelasti Antelet acka wäelle; Mutta coska koreasti Kesä cauden kempimällä Minä ehdin elatusta Walmistan talwen waroja, Sinun sijwota peräti Näen syöwäs syngiästi Talckunat nurkan takana Nijden päällä pärisewän. Ettei työtä ensinkänä Sulla ole otollista, Nijn olet typi tyheä Cansa caikesta kalusta: Eipä maaten markat tule Istuin iku hopeat. Sijtä pulskasti puhelet Kelwoxesti kerskaelet. Jota joutasit häwyllä Waiketa warsin wäleen. Kyllä kerkiät kesällä Puhumahan pulskiasti; Mutta talwen tarjottua Wilun ollessa wikewän Suljet Susi surkiasti Tukit turpposi äkisti, Coska joudut kohmelohon Tyhmä tyrmistyt wiluhun. Silloin minä mielelläni Ilman waarata isota, Matelen maan sisähän Hywän pesäni perille, Ruan ärehen äkeän Kesällä hywin kerätyn.

Ihmisen joka ilolla Ahkeroitzewi alati, Awuista aiwan jaloista Tahi tawoista hywistä, Caicki cahtowat hywäxi Arwosa aina pitäwät; Mutta jotka itsiänsä Keywät kerskaten hywäxi, Että sadansa etua Cuultaxensa cunniata, Kjelellänsä kijrehtiwät Astuwat alle häpiän.

15.

Matkamjehet ja Ryöwäri.

Miestä caxi caunihisti Tietä wakaista waelsit; Yxi Pelkuri peräti Toinen rohkia, rotewa. Näitä wastahan waelsi Cohden Ryöwäri cokewi, Joka tahto tawarata Puna rahoa pudisti, Uhkais murhalla uhea Tapon hastolla hakea.

Pelkuri hyppäs hywästi Paki mehtähan pakeni; Mutta rohkia rupesi Mjehen lailla mjeckahansa, Jonga pisti pikaisesti Rynttäs Ryöwärin sisähän, Että kaatu caiketickin Culki Cuoleman majohin. Cohta Pelkuri cokewi, Tasen paosta takaisin: Mjeli mjeckahan wetäy Raudan temmasi teräwän, Jolla pisti pikaisesti Jjnolla warsin isolla, Miestä ennen äkeästi Surkeasti surmattua, Sanowi cansa samalla lailla lasketteli: Minä costan cohdallensa Yrityxen ylppejmmän, Annan aiwotun pahimman Palkan pahan tekiälle.

Rohkia sitte siwiä Puhu pulska Pelkurille: Mahdoit äsken, äkeästi Samat sanoa sanasi, Että ijntoni ison Olis karkia kajonnut, Cuunnellessa kumppalini Sanat rohkiat sanowan, Waicka muutoin wapisewa Paha mehtähän pakenit. Nyt jo pistä pikaisesti Tunge tuppeben asehes, Kjeles cansa kijrehesti Sulkeo suusi sisähän: Kyllä näyttänyt kykysi Olet mjelest minulle; Kyllä Mesi mjehullinen Karhun caldainen peräti, Olet onnen ohjatesa Hywin käydesä kätehen; Mutta waarasa wapiset Jätät Jänexen tawalla.

16.

Kuningasta pyytäwäiset Sammakot.

Suku suuri Sammakoiden Kelpo parwi kämpiwäisten, Elit edusa hywäsä Uheasti uiskentelit, Aukosa wesi arosa Laweasa lammikosa, Josa cummasti kurisit Huusit hullusti peräti, Kuningasta cuulusata Hajt kelpo haldiata, Joka joukon juonellisen Semmosen ylönsekawan Pitäs pickusen kurisa Laittas laju pelwon alle. Tämä ääni etäälle Cuulu Curcku Taiwahasen: Josta pu pudotettihin Lammickohon laskettihin, Hakioille haldiaxi Kuningaxi cuulusaxi.

Cohta cuin tämä Kuningas Pölcky pötkähti wetehen, Wahwa saawutti wapistus: Alammaiset aiwan huonot, Päänsä pelwolla peräti Weden sisälle wetiwät, Josa kurjat cuunteliwat, Kyllä hetken kyyristelit. Wihdoin yxi wijsahasti Hiljaxensa hiwutteli Päänsä poijes peitonalda Silmänsä weden sisaldä, Cahto caikella halulla Kuningasta kurkisteli, Jonqa coska cokonansa Näki sekä semmoisexi, Cohta toisetkin cokoisi Huusi caicki cahtomahan. Cuin oli pelko peräti Heistä poijes pojkennunna, Parwi parahin cokou Pölkyn äärehen äkisti, Sitä haukuit haikiasti Ylön häijysti häwäisit: Wielä myöskin wickelästi Wasta waikustit paremmin, Että Taiwas taitawamman Andaisi awullisemman, Herran heille haldiaxi Kuningaxi culjetaisi.

Cohta heille heitettihin Armotoinen annettihin, Coska ruman Ruhtinaxi Wesi-kärmehen käsitit, Joka hackais hampailla Curjia kowin kuritti, Että annoit alttihixi Heitit henqensä peräti.

Cuka taisi Kuningahan Pahan käsistä paeta?

Suru suurexi casoisi Wapistus warsin isoxi. Cuitenni kurjat lähetit Saatit sanan Taiwahalle, Että ehtisi awuxi Heitä auttasi hädäsä; Mutta saiwat murhellisen Warsin tämän wastauxen: Että hywän hylkäsiwät Curja joucko Kuningahan Kärsiköhöt kelwoxesti Paitzi hetken helpotusta, Pahan paljoa curia Ansaittua armotoinda.

Opi tästä onnehesi Sinä tyhmä tytymähan. Tahto Taiwahan parahin Sulle olkohon suloinen; Älä sodi sokeasti Sitä wastahan wakaista; Mutoin murhella hawaitzet Wari otat wahingolla, Että peräti petetty Olet aiwan onnetoinen.

17.

Lehmä, Wuohi, Lammas ja Jalopeura.

Kerran Lehmä kelwollinen, Wuohi ja Lammas lakea, Jalopeuran peljättäwän Cansa cauhian eläwän Menit mehtähän isohon Warsin cauwas warwickohon, Pydyxiä pitämähän Salihia sauttamahan: Siellä cohta cohtasiwat Peuran kelwoxen käsitit, Jota, coska joutumalla Saalista sanqen isoa, Jalopeura jakamahan Ruma kumppali rupesi, Toisille coko todella Sanowi näillä sanoilla: Otan osan ensimmäisen Suuren suhtehen nimeni: Toisen osan totisesti Pidän cansa caunihisti, Ett' on woima woittamatoin Cunto cuuluisa minulla: Wielä cohta colmannengin Otan osan itelleni, Sijhen suoleni sulawat Wahta waativi minua: Neljäs osa nähtäwästi Sekin seuravi minua, Muutoin mustelmat usiat Hawat cowat haisewaiset, Teitä cohta cohtajawat Täsä paickasa pahasti.

Yxin otti osaxensa Coko Saalihin cokoisi.

Opi oiki wälttämähän Caunihisti carttamahan Suuren seuroja Imeisen Corkiamman kolinoita.

18.

Sammackoin puhet auringosta.