Part 6

Salaisuus on niiden sisäisessä _luonteen erilaisuudessa_, joihin vaikutusvoima kohdistuu. Kuten kadulle lankeava auringonsäde heijastaa täällä kuolleen kiviseinän, tuolla korean-keltaisen ilmoituslehden, vielä pitemmällä savustuneen kunnianarvoisen puun vihreät lehdet ja valautuu lopulta avonaisesta akkunasta nuoren pojan kullankeltaiselle päälle, se on sama auringonsäde, jonka prismalla voi jakaa seitsemään eri väriinsä, mutta -- se heijastaa juuri sen valon, joka on vallitsevana siinä esineessä, jolle se sattuu; lyhyesti sanoen, valonsäteet eivät ole erilaisia, vaan kuvauksen muut tekijät: sama on laita, mitä tulee jokaiseen astrologiseen "aspektiin" ja sen vaikutukseen. Vaikutusvoima on yksi, mutta ihmiset vastustavat sitä erilailla, heidän rakenteensa, mentaalisen ja moraalisen "myötäjäistensä" mukaan -- sanalla sanoen luonteensa mukaisesti.

Palataksemme esimerkkiimme -- yksi riittäköön kyseessä olevan prinsiipin selvittämiseen -- merkitsee _Mars ja Aurinko_ jotakin määrättyä: eläimellistä luontoa, jota tässä Mars kuvaa ja johtaa, elähyttää hengen ääretön tarmo, jonka vertauskuvana on Aurinko. Tulos riippuu sisäisen luonnon tai "luonteen" kehityksestä, toisella puolen inhimillinen eläin tai ankara kuume (äsken voimistunut ruumis vapautuu jälkimmäisessä tapauksessa voimakkaalla ponnistuksella monien vuosien sairaaloisista kokoomisista) tai toiselta puolen ajattelematon ja turmiota tuottava kiihotus; tai jos sielu on saavuttanut todellisen tasapainon, merkitsee se tulvantapaista tarmoa ja toimintahalua, joka tavallisessa elämässä tulee hyvään tarpeeseen, mutta saattaa myös palvella erityisiä tarkoitusperiä.

Astrologinen työ näyttää siis jossain määrin samalta kuin langaton sähköittäminen, koska sekä lähettävä että vastaanottava kone on otettava lukuun; erittäinkin jälkimäinen, koskapa vastaanotetun sanoman lopullinen muoto on siitä riippuva.

Nämä mietelmät, joiden oikeuttamisen ja välttämättömyyden osoittaa pienikin astrologian käytännöllinen tutkiminen, vievät meidät kahteen tärkeään johtopäätökseen:

1). Että on turha vaiva koettaa lausua minkäänlaisia ennustuksia, ennenkuin luonteen laatu on otettu huomioon, koska juuri tämä on problemin "määräävä tekijä".

Toinen johtopäätös on edellisen seuraus tai ehkä pikemmin sen käännetty väitös. Sillä koska on huomattu noiden kahden tekijän, "ympäristön" (s.o. astralinen tai tähtivaikutus) ja "luonteen" (s.o. henkinen kehitys) vaikuttavan toisiinsa -- ei ainoastaan jokaisessa yksityisessä elämässä, vaan niinkuin me yhdenmukaisuudesta voimme päättää elämästä elämään jälleensyntymisien sarjassa -- koska, sanomme, on huomattu nämä vaikutukset ja vastavaikutukset samanlaisiksi kuin tieteen "voima" ja "vastus", niin täytyy toisen elämän "luonteen" tuloksena olla toisen elämän "horoskooppi". Siis voimme muodostaa toisen johtopäätöksen seuraavasti:

2). Että synnynnäisen luonteen voi lukea syntymähoroskoopista, joka osoittaa silloin ruumistuneen minän yleisen tilan sekä nykyisen elämän pääasialliset tilaisuudet.

Viimeiseen ja rinnastavaan johtopäätökseen joudumme niin sanoaksemme tahtomatta ja tietämättä, koska pikemmin tunnemme kuin päätämme, että syntymähoroskooppi ei välttämättä osoita sitä luonnetta, joka meillä nyt on, sillä tätä nykyä voi se olla jonkun verran kehittynyt, sivistynyt tai vääristynyt.

Oi, niin harvat meistä huolivat tätä nykyä luonteestaan, koska olemme niin hartaasti kiintyneet seuraamaan menestyksen kangastuksia, että oikea sana olisi ehkä -- kuolettunut!

XIII LUKU.

Ennustamisen ja astrologian suhde toisiinsa.

Pintapuolisen tarkkaajan mielestä saattaa tämä asia näyttää päivänselvältä. Sillä maailmanmiehen kannalta katsottuna saattaa luulla astrologian yksinomaiseksi tehtäväksi "tulevaisuuden ennustamisen"; sillä ei olisi sen enemmän syytä olemassa-oloonsa, vaan olisi se käytännöllisesti katsottuna yhtä tarpeeton kuin tuo suuresti ylistetty tähtitiede. Voisi siis aivan yksinkertaisesti sanoa: edellytys, _astrologia_; seuraus, _ennustaminen_.

Mutta filosoofinen aisti, joka enemmän työskentelee saavuttaakseen totista tietoa ja tutkiakseen elämän syvempiä salaisuuksia kuin tarkatakseen markkinoita ja kootakseen rikkauksia -- se näkee kysymyksen aivan toisessa valossa. Todella tieteellinen aisti, joka on tullut siihen johtopäätökseen tai ehkäpä vaan arvioimaan, että astrologia perustuu luonnonlaeille, hän arvostelee ennustuksen ja astrologian suhdetta samaten kuin kemisti arvostelee koetuslasi-koetta -- jonka on tehnyt ainoastaan näyttääkseen totuuden (tai missä määrin on lähennellyt sitä) tunnetuista yleisistä laeista johdetuissa päätelmissään. Sillä tieto tulevista tapahtumista ei sinänsä anna taitoa muuttamaan asiain kulkua; siis ei voi ajattelevalla ihmisellä olla suurtakaan halua kurkistaa tulevaisuuteen ainoastaan saadakseen tietää "mitä tulee tapahtumaan", t.s. tyydyttääkseen uteliaisuuttaan; ja hän on siitä syystä karttava kaikkia ennustuskokeita ainoastaan niiden itsensä tähden.

Tässä kuulen jonkun muistuttavan: "Mutta miksi ette kaiken terveen järjen nimessä voi välttää sitä, minkä tiedätte tulevan tapahtumaan?"

Tämä on varsin oikeutettu kysymys, vaikka siinä on eräs poikkeus todistelun suorasta viivasta. Lyhyesti sanoen on syy se, että te ette tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Kaikki astrologiset ennustukset, persoonalliset, yleiset ja kansalliset riippuvat määrättyjen vaikutusvoimien tuntemisesta, jotka toimivat määrättynä aikana. Ja jokainen yritys ennustaa varmasti perustuu otaksumalle, että kyseessä olevat henkilöt näiden vaikutusten alaisina toimivat juuri samalla lailla kuin arki-ihminen tiettävästi toimii samojen asianhaarojen vallitessa. Täydelleen yhtäpitävän tapauksen antaa ennustus polkupyöräilijästä, jonka sanottiin kaatuvan eräällä määrätyllä, liukkaalla paikalla radalla -- yhdeksässä tapauksessa kymmenestä toteutuu ennustus. Mutta tästä ei seuraa, että määrätyt vaikutusvoimat välttämättömästi aina aikaansaisivat samoja tuloksia, sillä lopullinen tulos on vaikutusvoimien ja välittävän mediumin yhteistyön kokonaissumma. Toisin sanoen, ihminen on tekijä, joka on otettava yhtä paljon lukuun kuin planeetat. Ja vaikka on täydellisesti totta, että useat ihmiset tulevat vastaamaan määrättyyn vaikutukseen tavalla, jota tuskin voi kutsua muuksi kuin puhtaasti koneelliseksi, löytyy kuitenkin muutamia poikkeuksia, jotka saavat luulotellun profeetan tasapainosta ja antavat tilaisuuden panettelijoille.

Luonteen vaikutusta kohtaloon kosketeltiin kuitenkin jo kylliksi edellisessä luvussa, eikä tarvitse nyt ryhtyä siihen.

Tekijän mielestä on ennustaminen suuressa määrin omiansa koettelemaan viisaan astrologian tutkijan tietoa niistä yliaistillisista käsitteistä, joilla hän työskentelee, toisin sanoen, se on omiansa kehittämään hänen arvostelukykyään, kykyä vertailla toisiinsa tendenssejä, jotka niin sanoaksemme ovat jonkinlaisessa kulmasuhteessa toisiinsa ja määrätä näiden tulosvoima siinä suunnassa, jossa kokeen tai ennustuksen esine tulee liikkumaan.

Tuskin saattaa odottaa, että tilapäinen lukija ilman muuta on hyväksyvä sen, minkä hän arvattavasti katsoo sangen kylmäveriseksi koetukseksi päästä toteenkäymättömien ennustusten vaikeuksista. Moni on kuitenkin huomaava sen totuuden itusen, joka löytyy annetuissa selityksissä.

Vaikeus on puhtaasti objektiivisen aistin harkitsemistavassa. "Joko asia on niin, tai se ei ole", on mielilause, ja jonkinlaista osittaista menestystä eivät tunnusta tämäntapaiset hiukan pintapuoliset ajattelijat. Tosin voi syystä yhä edelleen väittää, etteivät minkäänlaiset selitykset tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, ettei joku määrätty ennustus ole sanotulla tavalla käynyt toteen. Mutta se ajattelematon otaksuma, että tämä todistaisi sen ajatusjärjestelmän välttämätöntä heikkoutta, jolle ennustus perustettiin, tai ainakin kyseessä olevan tietäjän epäluotettavuutta, on yhtä anteeksiannettava kuin ajatusjohdoton. Ja sellainen ylenmääräinen ajatusten sekavuus tai suhteeton arvostelu, jota tässä väitteessä pysyminen osoittaa, ei varmaan saisi rangaistuksetta esiintyä jossakin todella tärkeässä tapauksessa -- kuten esim. hovisääntökysymyksessä tai pyynnössä tuloveron vähentämisestä!

Vaikka lopultakin täytyy tunnustaa, että astrologia tuo esille täydellisen Lain, joka yksin voi selittää inhimillisen olennon yhdistetyn luonteen, niin löytyy aina ihmisiä, jotka ainakin alussa tahtovat koetella mielestään järjestelmän "todellista" arvoa, ja sen puhtaasti maailmalliselta näkökannalta. Sentähden ei ole ihmeteltävä, että tämänlaatuiset tutkijat kernaasti tahtovat tietää, "kenen kanssa menevät naimisiin", "koska", ja "minkälainen tuo henkilö on", vieläpä "minkälaiset hänen silmänsä ovat".

Ensinnäkin on huomautettava, että tämäntapaiset kysymykset kuuluvat merkityksettömimpiin kokeisiin, joita astrologille voi asettaa, sillä ylipäänsähän pidetään yhteiskunnallisia tapoja, lakitieteellisiä tai uskonnollisia menoja naimasopimuksen tekemistä tärkeämpänä. Usein esim. tapahtuu, että joku kysyy, "joutuuko hän milloinkaan naimisiin", ja jos taas astrologi seuraisi menneitten vuosien vaikutuksia, huomaisi hän kysyjän olleen sanan varsinaisessa merkityksessä jo vuosikausia naimisissa. Myöskin tehdään kysymyksiä, jotka koskevat arvopapereita ja osakkeita, liiketoiveita j.n.e., jolloin odotetaan astrologin voivan ennakolta määrätä tapauksen ajan, vieläpä sen tarkan luonnonkin, ja muutamissa tapauksissa päivän, jolloin se tapahtuu!

Totta puhuen, voi hän ainoastaan yleistyttää. Kuitenkin on tämä yleistyttäminen, vaikkakin määräämätön, älykkäälle ihmiselle jostakin todellisesta merkityksestä; ja itse asiassa tulee hän ehkä paremmin toimeen ilman läheisempiä yksityiskohtia, joskin niitä olisi mahdollinen antaa, sillä silloin on paljon pienempi vaara tarjolla, että tarmo veltostuu, toiselta puolen pelosta -- ja toiselta onnellisen tulevaisuuden seikkaperäisestä tietämisestä.

Edellisessä luvussa kosketeltiin sitä todellista syytä, miksi on mahdoton ennakolta tietää yksityisseikkoja, eikä siis tarvitse sitä edelleen selittää; sen sijaan tahdomme esittää yhdenmukaisen tapauksen jokapäiväisestä kokemuksesta. Tähtitieteilijä voi tarkkuudella ennakolta määrätä päivän, milloin pimeys tapahtuu, sekä ne paikat maanpinnalla, mistä se näkyy. Kuitenkin on hänen mahdoton sanoa, onko ilma selvä vai pilvinen. Ja mitä tulee viimeisessä tapauksessa "näkyväisyydestä?" Samaten ei voida ennustaa ihmisen elämänkohtalon yksityisseikkoja, ainoastaan ilmoittaa sen yleiset piirteet.

Sanotun kuvauksena ja esimerkkinä ennustuksista, jotka sisältönsä, vaikka ei kirjaimensa puolesta ovat käyneet toteen, kerrottakoon seuraava:

Eräs tekijän ystävistä vieraili sukulaisensa luona ja varoitti erästä perheen jäsentä että kuu ja Mars edellisen "suuntaamisen" kautta olivat hänen horoskoopissaan tulleet vastakkaisiksi. Asianomaisen kysymykseen, mitä tämä merkitsisi, vastasi hän: "Se pyrkii tekemään teidät alttiiksi vaikuttimille, huolimattomaksi, ajattelemattomaksi, varomattomaksi ja äkilliseksi teoissa; joudutte sentähden helposti ajattelemattomuuden vaaroihin ja huoliin." Hän kysyi edelleen: "Millä tavoin tulen kärsimään?" "No niin, sanoakseni yhden asian, koska teillä on keittiö-osaston ylin valvonta, niin neuvoisin teitä varomaan tulta, veitsiä ja leikkuuaseita yleensä."

Nyt kävi niin, että tuolla määrätyllä ajalla tapahtuikin onnettomuus, mutta ei tulen kautta, ei myöskään minkäänlaisen leikkuu-aseen aiheuttama, vaan kun kyseessä oleva nainen tuli nopeasti portaita alas, kompastui hän sankoon, jonka palvelustyttö oli siihen jättänyt, ja tällä tavalla, eikä niinkuin hän oli odottanut, tuli onnettomuus, sillä hän sai syvän haavan reiteensä. Parannuttuaan sanoi hän, että koska onnettomuus ei ollut tulen tai leikkuuaseen aikaansaama, ei varoitus ainoastaan näyttäytynyt tarpeettomaksi, vaan osoitti myöskin astrologian hyödyttömyyden -- ettei sanoisi "petollisen vaativaisuuden". Totisesti ei voi sanoa tätä liian järjettömäksi väitteeksi ja vaikkapa niin olisikin, voi tuskin sellaisten asianhaarain vallitessa odottaa filosoofista arvostelua. Mutta arvosteleva tarkkaaja huomannee, että 1) edeltäpäin oli sanottu jonkinlaisen onnettomuuden tapahtuvan tällä ajalla; 2) että oli varoitettu huolimattomuudesta. Kun ajattelee, että monet vuodet useampien ihmisten elämässä kuluvat ilman sellaista onnettomuutta, joka pakoittaisi heidät vuoteen omiksi, saattaa 1):n toteenkäymistä tuskin laskea jokapäiväisen elämän tavallisiin vaihteluihin ja toiselta puolen taas tuskin voitanee kieltää, että sangen suuri huolimattomuus -- josta erityisesti oli varoitettu -- oli aiheuttanut onnettomuuden.

Palataksemme lähtökohtaan -- onko hylättävä esim. ennustus "onnettomuudesta matkalla", jos astrologi oli sitä mieltä, että se tapahtuisi rattailla ajaessa, ja todellisuudessa tapahtuikin se vaunua käytettäissä, tai koska hän ainoastaan ennusti onnettomuutta lyhyellä matkalla lähemmin nimittämättä tämän onnettomuuden laatua, ja tulisiko siihen olemaan syynä polkupyörä, automobiili vai juna?

XIV LUKU.

Horoskooppi ja ihminen.

Keskusteltaessa tapaa usein hyvin tavallisen erehdyksen ja se on -- että horoskooppi tekee ihmisen. Yhtä hyvin voisi sanoa, että räätäli tekee ihmisen! Tosin hän muodostelee miestä; mutta miellyttävinkin matkamies liikkuisi ainoastaan kömpelösti huonosti sopivassa puvussa, jota vastoin toiselta puolen kaunis mies ei suinkaan tule vähemmän miellyttäväksi, jos hän on "hyvin puettu".

Sama koskee horoskooppia; ihminen ei ole horoskoopin tulos, vaikka tämä niin sanoaksemme järjestää sen liikevapauden asteen, mikä hänellä on; horoskooppi joko enentää tai vähentää hänen kykyään ilmaista todellista itseään.

Tässä kohden vertaus räätälistä näyttää olevan enemmän paikallaan, kuin ensi näkemällä luulisikaan -- sillä ihminen valitsee horoskooppina niinkuin ostaja valitsee räätälinsä ja pukunsa. Vertauskuvaa saattaa vielä jatkaa, sillä ajatelkoot ne, joilla nyt on "huono horoskooppi", etteivät "suuremmasta hinnasta" ole hankkineet itselleen parempaa.

Tämän selvittämiseksi kerrottakoon seuraava esimerkki. Otaksukaamme, että tarkastettavanamme on mies, jolla on "Saturnus toisessa huoneessa". Huolimatta kaikista ponnistuksistaan on hänen aina vaikea saada tuloja ja menoja yhtä suuriksi; tehköön mitä tahansa, aina ovat kuitenkin menot suuret ja tulot niukat; ja hänen tekisi mielensä nurista "myötäjäistensä" johdosta, kadehtia paremmin varustettua, jonka ponnistukset elantonsa ansaitsemiseksi palkitaan yhä kasvavalla menestyksellä.

No niin, hänen olisi pitänyt maksaa suurempi hinta vaatteistaan, niin olisi saanut paremmat! Toisin ja suoraan sanoen: hänen olisi edellisissä elämissä tullut ahkeroida saadakseen tasasuhtaisuuden vaistomaisen tunteen, joka on naapurinsa huomattava ominaisuus ja joka tekee sen, ettei tämä osta enempää tai vähempää kuin tarvitsee, niin että hänen toiselta puolen ei tarvitse kärsiä sellaisen varaston suuruudesta, jonka hinta laskee, eikä taas toiselta puolen joudu tappiolle olemalla pakoitettu ostamaan sopimattomalla ajalla. Käyttääksemme itämaalaista sanaa: olisi valmistanut itselleen paremman "karman". Epäilemättä hän sen nyt tekee: tämän elämän vaivat ovat hänelle annetut ainoastaan tuottaakseen hänelle nämä hyveet, joiden puutteen tähden hänen menestyksensä nyt on ehkäisty; vaikka, totta puhuen, hänen nykyiset vaivansa ovat ainoastaan välttämättömiä seurauksia hänen hitaisuudestaan tai huolellisuuden puutteestaan edellisen elämänkokemuksen aikana -- aivan yksinkertaisesti sen keinulaudan toinen pää, jonka hän itse on pannut liikkeelle.

Itsestään ymmärtää (tai pitäisi ymmärtää), että tämä on ainoastaan karkea kuvaus siitä sisäisestä prinsiipistä, totuudesta, jota tahdomme selvittää. Lukijan sisäiselle aavistukselle on jätettävä ajatuksen täydentäminen sen eri haaroissa niin pitkälle kuin saattaa olla tarpeen velvoittamatta tekijää jokaisessa "erikoistapauksessa" jatkamaan sovelluttamista jonkinmoisen filosoofisen Euklideksen avulla. Kuitenkin on olemassa yksi kohta, jossa meidän täytyy hiukan viivähtää.

Tarkastakamme vielä kerran räätälikuvaamme. Joskus saattaa huonoon varustukseen olla syynä muukin kuin kitsaus, köyhyys tai aistin puute. Voi esim. "kuluttaa loppuun" vanhan puvun tunteaksensa itsensä oikeutetuksi hankkimaan uuden. Tai saattaa erinäisten toimien takia käyttää vanhaa, eli hylättyä pukua. Vaikea ei ole sovelluttaa vertauskuvaa, sillä joskus saattaa tuntua, että joku sielu saa kantaa "muutama numero liian pientä" horoskooppia -- jos tämä sielu on saavuttanut sellaisen kannan, että se tahtoo läpikäydä ne läksyt, jotka maallisella elämällä on opetettavana jatkaakseen kehitystään muualla; mutta sellaiset tapaukset ovat tietysti harvinaisia. Tila sallii ainoastaan viitata mainittuun ajatukseen, mutta monet lukijat tulevat helposti ymmärtämään sisäisen prinsiipin.

Mitä horoskooppiin tulee, saattaa vielä tehdä sen väitteen, että jollei horoskooppi meitä "tee", miksi meille sitten niin ylimielisesti uskotaan kaikki siinä näkyvät rajoitukset. Puhuaksemme vielä kerran vertauksen muodossa voimme vastata tähän kysymykseen seuraavasti: Eihän räätälikään tee miestä, mutta ottaa hänestä mitan! Ja valmis puku on näiden mittaamisten tulos.

Viisas isä ei anna pojalleen uusia vaatteita ennenkuin vanhat ovat tyystin kulutetut ja hän on uusien ja parempien vaatteiden tarpeessa. Ja meidän taivaallinen Isämme on yhtä viisas.

XV LUKU.

Yleiskatsaus ja loppulause.

Saattaa olla syytä loppuluvussa pääkohdilleen kerrata ne asiat, joita jälkimäisissä luvuissa on käsitelty. Ei ole ollut mahdollista esittää kauttaaltaan perusteltu tai täydelleen yhtäjaksoinen päätelmäseuraus, koska jokainen kirjoitus alkuaan oli aijottu erityiselle yleisölle; kuitenkin on tekijä koettanut mahdollisuuden mukaan tehdä jakson ainakin ajatuksen joskaan ei käsittelytavan puolesta yhteenkuuluvaksi. Ehkä ainoastaan ensimäisen kirjoituksen voidaan sanoa kaikissa suhteissa vastaavan sitä nimeä, jolla jakso alkuaan julaistiin siinä aikakauslehdessä, jota varten eri kirjoitukset ensiksi valmistettiin. Astrologian "järjellinen perusta" näyttäytyi siksi tunnustetuksi totuudeksi, että maailmankaikkeus (universum) on mitä nimi ilmaisee -- ykseys; ja että aurinkokunta samaten on ykseys. Planeettojen liikunnot tässä järjestelmässä eivät voi olla satunnaisia, ei niistä myöskään puutu meille varattua oppia, jos vaan olemme kykeneviä ymmärtämään niiden tarkoitusta -- yhtä hyvin voisi väittää että fysioloogit tuhlaavat aikaansa ruuansulatuskoneiston toiminnan tutkimiseen, koska se "vaan on koneellinen toimitus". Sen jälkeen käsiteltiin geosentrista näkökohtaa ja näyteltiin, että koska astrologiset laskut kokonaan perustuvat planeettojen suhteellisille asemille, on vähästä tai ei mistään merkityksestä, lasketaanko nämä asemat geosentriselta tai heliosentriselta kannalta. Seuraava luku käsitteli planeettojen nimityksiä, miksi kutsutaan Marsia sodan ja Venusta rakkauden jumalaksi. Lukijalle neuvottiin yksinkertainen keino persoonallisen kokeen avulla saada selville, onko mitään todellisuutta, jolle perustuu planeetoille omistetut vaikutukset ja siten tuli selville, että todistusvelvollisuus lankeaa planeetillisten vaikutusten kieltäjille, eikä hyväksijöille. Neljännessä luvussa osoitettiin, että taikausko seuraa yhtäpaljo taidetta ja tiedettä kuin uskontoa, se määriteltiin "muodon palvelemiseksi, jossa eloa antavaa prinsiippiä ei enää huomata" ja selitettiin yleisiä astrologisia metoodeja silmälläpitäen. Seuraavassa luvussa tutkittiin planeettavertauskuvien sukuperää ja arvoa. Sitten seurasi kirjoituksia, joissa tutkittiin vertauskuvallisuuden käytännöllisyyttä ja luonteen suhdetta kohtaloon, jolloin Mars-planeettaa käytettiin valaisevana esimerkkinä. Seurasi sitte selonteko ennustamisen ja astrologian suhteesta toisiinsa sekä esitys ennustamisen perusajatuksesta ja sen sovelluttamisesta erikoistapauksissa näyttäen miten vaikea on tarkalleen ennalta määrätä, minkä suunnan asiain kulku ottaa määrätyssä tapauksessa. "Horoskooppi ja ihminen" nimisessä luvussa selitettiin sitten lopullisesti mahdollisimman lyhyesti niitä vaikeuksia, jotka esiintyvät henkilöille jotka astrologiassa näkevät ainoastaan ennustustaidon, ja valaistiin kysymys niin yksinkertaisella vertauksella, että se mahdollisesti loukkasi "arvokkaimpiin" metoodeihin tottuneita henkilöitä.

Näissä kymmenessä lyhyessä kirjoituksessa on lyhyydestään huolimatta käsitelty muutamia niitä alkuvaikeuksia, -- prinsiippejä ja metoodeja koskevia vastaväitteitä -- jotka esiintyvät tavalliselle tutkijalle, jotenkin (toivokaamme) vastaavalla tavalla.

Ne, jotka luonnostaan ovat pikemmin innostuvia tai ihanteellisia kuin tieteellisiä ja ajattelevia eivät ehkä tule pitämään mainituita väitteitä ja vaikeuksia minkäänlaisina loukkauskivinä. Käsitys, että Aurinko on meidän järjestelmämme Hallitsija, joka majesteetillisena liikkuu avaruudessa kuuliaisten henkivartijoiden, planeettojen, seuraamana kukin tarkasti ja innokkaasti täyttäen erikoistehtävänsä oikealla ajalla ja rytmillistä tanssia tanssien seuratessaan herraansa iloisessa kulkueessa -- tämä käsitys varmaan vetoaa enemmän heidän ylevyyden tuntoonsa kuin näyttäytyy havaintosarjalle perustuvien johtopäätösten loogilliseksi tulokseksi. Emme myöskään sanottua käsitystä sovelluttamalla loukkaa heidän ylevyyden tuntoaan, jos ajattelemme, että jokaisella planeetalla on epälukuinen määrä maallisia, inhimillisiä ja jumalallisia olentoja, kaikki yhtä innostuneita jokainen vuorostaan tottelemaan ja palvelemaan herraansa kuten planeetat itse ovat radoissaan loistavan päällikkönsä, Auringon ympärillä, todella yhtä innostuneita ja ehkä yhtä iloisia, mutta varmasti ei yhtä sopusointuisia palveluksessaan, eikä myöskään niin verrattoman tietoisia hänen suuruudestaan, jota palvelevat.

Sillä, palataksemme vielä kerran maahan, se, joka juo, palvelee Jupiteria ja joka pelaa, Marsia -- ja iloisesti, hyvässä uskossa! Samaten tottelee kivi, joka putoaa kotkan kynsistä, rakkauden lakia (tai käyttääksemme tieteellistä lausetapaa, vaikka sillä on sama merkitys, painolakia). Kuinka suuri onkaan eroitus tämän tajuttoman, koneentapaisen kuuliaisuuden ja rakastajan ja jumaloitsijan vapaaehtoisen uhrilahjan välillä, yhtä suuri kuin levitetyin siivin lentävän kotkan itsetietoisen tasapainon ja putoavan kuolleen kiven järjettömän liikkeen välillä, kiven, joka yhä kiihtyvällä nopeudella lähestyy välttämätöntä kohtaloaan -- yhteentörmäystä maan kanssa.

Kun kieltäytyy palvelemasta planeettoja tai oikeammin Jumalallisen Tahdon kosmillisia edustajia, joiden näkyvinä merkkeinä planeetat ovat ja kun kieltää niiltä uskollisuutensa, niin on se jotenkin samaa, kuin joku "väittäisi" että maa "ei liiku" ja "kieltäytyisi" liikkumasta sen mukana. Mutta ymmärtää niiden sisäinen luonne, työskennellä niiden kanssa jumalallisen vapaan tahdon osallisuuden voimasta, tai olla samaa jumalallista vapaata tahtoa käyttämällä riippumaton niiden erityisestä vaikutuksesta -- on niinkuin joku itsetietoisesti seuraisi maata sen radassa ja mielin määrin saattaisi astua syrjään ja jäädä yksin seisomaan avaruuteen. Sanokoot ne, jotka tämän taitavat, mutta ainoastaan ne: "Minä johdan tähteni" tai "Minä en alistu planeettojen vaikutusten alle."

Astrologia julistaakin todella planeetillisten vaikutusten oppia, mutta se opettaa myös vapautumista näistä vaikutuksista. Sillä ihmisen tahto on vapaa, ja todellinen Ihminen on jumalallinen. Mutta tuohon vapautumiseen on matka pitkä ja vaivaloinen. Ja hänen, joka tahtoo sen matkan tehdä, täytyy ensin tutkia karttaa, kuten lohikäärmeen tappajan ensin täytyy hankkia tieto eläimen olopaikasta ja tutkia sen tapoja.

"Sic itur ad astra." Polku on zodiaakki, auringon tie. Ritari on todellinen ihminen. Miekka on ihmisen jumalallinen tahto, jota horoskoopissa esittää aurinko. Ja lohikäärmeitä olemme me itse -- meidän alempi "minämme" kaikissa vaihtelevissa valepuvuissaan. Astrologian tutkiminen sen ulkonaisessa, eksoteerisessä muodossa on ainoastaan askel tiellä. Ja tämäkin voi vielä olla askel alaspäin, jos sillä ei ole korkeampaa päämaalia kuin pelkkä tieto.

LISÄLUKU.