Part 4

Uudelta ja oudolta saattaa tuntua ajatus, että kaikella ilmestyksellä -- tai ehkä oikeastaan pitäisi sanoa perussäännön jokaisella ilmestyksellä -- on _kolme oleellista ominaisuutta_, jotka määräävät tämän ilmestyksen luonteen. Se perustuu joka tapauksessa tosiseikkoihin. Voiman kolme määräävää ominaisuutta esim. ovat suuruus, suunta ja sovituskohta. Äänen ominaisuudet ovat äänen korkeus, voima ja laatu, paikan: pituus, leveys ja korkeus; ajan: menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus; ympyrän: keskipiste, säde, kehä, olemisen: syntymä, elämä, kuolema; pyhyyden, usko, toivo, rakkaus; jumaluuden: voima, viisaus, toiminta. Lukija voi itse monentaa näitä esimerkkiä, sillä jokaisella minkälaisella ajatuksellisella käsitteellä tahansa on kolme erityistä ominaisuutta, joiden kunkin asianomaisen voittopuolen avulla tämän käsitteen todellisen ilmestyksen luonne määrätään.

Tuskinpa voitanee kieltää totuutta siinä väitteessä, mikä koskee fyysillisen aineen _neljää olomuotoa_, varsinkin kuin meidän päiviemme himmeitten valosädetten -- X- ja N-sädetten -- tieteellinen tutkiminen on johtanut käsitykseen, että aineella on hienompi ja ohuempi olomuoto kuin kaasumainen, jota (hienompaa olomuotoa) voitaisiin sanoa _eetteriseksi_, koska se oikeastaan on tieteen "eetteri". Ei myöskään kiellettäne, että meidän _"eetteristen"_, "kiinteiden", "kaasumaisten" ja "nestemäisten" olomuotojen sijasta saattaa hyvin käyttää vanhoja alkemistisia "elementtiä", _tulta, maata, ilmaa ja vettä_. Tämä herättää todella ajatuksen, että vanhat alkemistit ovat olleet paljoa tieteellisempiä ja filosofisempia kuin me nykyajan ihmiset olemme aavistaneetkaan. Ehkäpä tiesivät vielä monia asioita, joita me emme tiedä! Miten tämän laita olleekin, voimme joka tapauksessa huomata, että fyysillinen maailmankaikkeus luonnollisesti jakautuu neljään luokkaan, järjestöön tai tilaan, eikä asia muutu, kutsummeko yhtä näistä "eetteriseksi", "sähköiseksi", "loistavaksi" tai "tuliseksi", kunhan vaan tunnustamme sen yhdeksi _aineen olomuodoksi_. Tämä neliosainen jako muistuttaa neljää ilmansuuntaa, aamua, keskipäivää, iltaa ja keskiyötä; kevättä, kesää, syksyä ja talvea, sekä muita nelijakoisia luonnonilmiöitä, joita lukija mahdollisesti muistaa. Muutamiin näistä palaamme myöhemmin.

Meidän on nyt huomattava se tärkeä tosiseikka, että kolmijako kuuluu periaatteisiin, ideoihin ja ajatuksellisiin käsitteisiin -- sanalla sanoen luonnon henkiseen tai _elämä_-puoleen, suhteellisesti ilmestymättömään, josta tulemme tietoisiksi ainoastaan erityisten individuaalisten ilmennysten kautta jota vastoin toiselta puolen nelijako kuuluu luonnon aineelliseen, aistilliseen muotopuoleen, ilmestyneeseen, varmasti rajoitettuun, jota voimme punnita, mitata ja aistinten todistusten nojalla koetella, jota vastoin henkinen elämä, tullaksensa ymmärretyksi, vaati ylevämpää tajuntaa kuin pelkkää aistillista havaintoa -- nimittäin puhdasta ajatuskykyä tai itämaisella kielellä manas.

Siten on meillä kolme alkuperäistä "ominaisuutta", _rajas, tamas ja sattva_ ja neljä alkuperäistä "elementtiä", tuli, maa, ilma ja vesi; asettamalla järjestyksessä nämä neljä elementtiä sen ristin neljään eri päähän, joka piirretään ympyrän sisään ja vetämällä nämä päät eli pisteet kärkipisteinä samaan ympyrään neljä tasasivuista kolmiota, saamme eläinradan 360-asteisen ympyrän, jaettuna kahteentoista, yhtä suureen 30-asteiseen merkkiin.

(Kak) Ilma Länsi (Vaa) ? (Ves)

(Kal) Vesi Pohjoin (Rap) ? (Sko)

(Jou) Tuli Itä (Oin) ? (Lei)

(Nei) Maa Etelä (Kau) ? (Här)

Ennen kuin jatkamme, tahdomme suuremman selvyyden saavuttamiseksi yhdistää kahteen tauluun nuo "kolme ominaisuutta" (jotka kuuluvat henkiseen tai "jumalalliseen kolminaisuuteen") [nämä termit ovat ainoastaan niitä varten, jotka ovat tutustuneet ihmisen seitsenjakoon, toiset lukijat saattavat syrjäyttää ne, ilman että kokonaisuus siitä kärsii] ja "neljä elementtiä" (jotka kuuluvat aineelliseen tai "alempaan nelinäisyyteen") sekä muutamat niiden vastineista. Mahdollista on nim., että ne, jotka eivät tunnusta näitä luonnon jaoituksia yhden nimellisinä, hyväksyvät niitä toisen nimisinä. Ensin on siis nuo kolme ominaisuutta:

Liikkuvaisuus; (Oin), (Rap), (Vaa), (Kau); Kardinaalinen; Suoraviivainen liikunto; Rajas

Jäykkyys; (Här), (Lei), (Nei), (Ves); Kiinteä; Kieppova-liikunto; Tamas

Rytmi; (Kak), (Sko), (Jou), (Kal); Muuttuvainen; Värähtelevä-liikunto; Sattva

Toimi; Äiti; Toivo; Pronssi; Pää Valta; Isä; Usko; Kulta; Vartalo Viisaus; Poika; Rakkaus; Hopea: Jäsenet

Nykyisyys; Maa; Päivä; Valtasävel; Kynä Menneisyys; Aurinko; Vuosi; Perussävel; Paperi Tulevaisuus; Kuu; Kuukausi; Välittävä sävel; Muste

Esittämällä täten tarkastamamme kolminaisuuden eri ilmauksia, ylevästä jokapäiväiseen, voimme ehkä ikäänkuin salaa saada käsityksen siitä varsinaisesta aatteesta, josta tahdomme puhua, mutta jota emme sanoin voi selittää. Samalla tavalla voimme saada käsityksen neljästä elementistä.

Tuli (Oin) (Lei) (Jou) Eetterinen aine Jumalallinen maailma Maa (Här) (Nei) (Kau) Kiinteä " Fyysillinen " Ilma (Kak)(Vaa)(Ves) Kaasumainen " Mentaalinen " Vesi (Rap) (Sko) (Kal) Nestemäinen " Astraalinen "

Henki Aamu Itä Leijona Pyrintö (aspiratio) Aine Puoliyö Etelä Härkä Epätoivo (desperation) Ajatus Ilta Länsi Ihminen Innostus (inspiration) Tunne Puolipäivä Pohjoinen Kotka Hengenveto (expiration)

Tahtoa Elämä (live) Käsky Sappi Tehdä Halpamaisuus (vile) Kuuliaisuus Luu Keksiä Synti (evil) Harkinta Hengitys Muodostaa Verho (veil) Vetoaminen Veri

Kuningas Kirkko Höyry Kalsineeraus Kansa Pankki Rautatie Eriäminen Hallitus Kirjasto Aikataulu Seulominen Sotaväki Teatteri Juna Peseminen

Nyt on eläinrata 12 merkkineen rakennettu näiden kahden voimaryhmän yhteisvaikutuksesta -- toiselta puolen elämän eli hengen kolme ominaisuutta ja toiselta muodon tai aineen neljä elementtiä.

Vetäkäämme ympyrä ja jakakaamme se kahdesti kahtia vaaka- ja kohtisuoralla halkaisijalla. Tämän voimme kutsua kardinaaliseksi ristiksi; alottaen vasemmalta ja järjestyksessä nimittäen pisteet, saamme T tuli, Z maa, ilma ja 55 vesi; kaikki kardinaalisessa, toimivassa tai rajasisessa tilassa. Vetäkäämme nyt jokaisesta pisteestä tasasivuinen kolmio. Jatkaen samaan suuntaan, kellon tapaan, antaa ensimäinen viiva meille muuttuvan tai sattvisen ominaisuuden, ja seuraava kiinteän tai tamasisen ominaisuuden.

Näin:

Tuli Oinas (Oin) vie meidät Joutsimieheen (Jou) ja Leijonaan (Lei) Maa Kauris (Kau) " Neitsyyn (Nei) " Härkään (Här) Ilma Vaaka (Vaa) " Kaksoisiin (Kak) " Vesimieheen (Ves) Vesi Krapu (Rap) " Kaloihin (Kal) " Skorpioniin (Sko)

Kuviossa ovat nuo neljä kolmiota piirretyt eri lailla, jotta ne eroitettaisiin helpommin toisistaan. Epäselvyyden välttämiseksi ovat nuo kolme ristiä jätetyt pois. Samasta syystä ei myöskään merkitä ominaisuuksien tunnusmerkkejä, jotka selvittävät kolmen ristin ja neljän kolmion keskenäisen suhteen. Lukija voi kuitenkin itse asettaa nämä merkit eläinradan kunkin merkin alle seuraavan neuvon mukaan:

Kardinaalisi merkit (Oin, Rap, Vaa, Kau) merkitään - (suoraviivainen liike)

Kiintonaiset merkit (Här, Lei, Nei, Ves) merkitään O (kieppova liike)

Muuttuvaiset merkit (Kak, Sko, Jou, Kal) merkitään V (värähtelevä liike)

Me olemme nyt valmiit käyttämään hyväksemme kaikkea, mitä mahdollisesti tullaan sanomaan merkeistä, sillä meillä on tässä avain sekä niiden järjestämiseen että luontoon. Lukija huomannee, että vaikka olemmekin laatineet eläinratamme tällä lailla, olemme kumminkin tulleet merkkien tavalliseen ryhmittämiseen: alkaen

Polvet

Kau

Pää Oin Vaa Lanteet

Här Nei

Kak Lei

Rap

Rinta

vasemmalta Oinaalla ja jatkuen kellon viisarin vastaiseen suuntaan on meillä merkit niiden säännöllisessä järjestyksessä -- Oin Här Kak Rap Lei Sko Vaa Nei Jou Kau Ves Kal.

Sitten tulemme kysymykseen: "Mikä on eläinrata?" No niin, me voimme pitää sitä aurinkokuntamme Korkeimmasta Hallitsijasta, Aurinko-Logoksesta lähtevänä "astraalisena aurana"; ja maatamme voimme ajatella pieneksi eetterihiukkaseksi, joka kiertää ympäri tässä aurassa (aura = hieno ilmakehä, joka ympäröi jokaista henkilöä tai esinettä ja jonka ominaisuuksien läpitunkema se on) yhden kierroksen vuosittain. Koska tämä aura on sopusointuisasti järjestetty, eikä niinkuin useimpain meidän sikin sokin, kulkee maa toisesta osasta toiseen määrättyinä aikoina, ja kukin osasto eroaa muista vallitsevan ominaisuutensa kautta. Nämä kaksitoista osastoa muodostavat tietysti vuoden kaksitoista "kuukautta", vaikka tähtitieteellinen eli zodiakaalinen kuukausi alkaa kunkin kuukauden 21 päivän tienoissa. Niinkuin edellä on mainittu, katselemme kaikkia näitä seikkoja mukavuuden vuoksi aivan kuin aurinko liikkuisi ja maa pysyisi paikallaan, siis, sen sijaan, että sanoisimme että maa tulee määrättyyn merkkiin, sanomme auringon tulevan vastakkaiseen merkkiin -- joka on sama asia. Auringon tulo eri merkkeihin on edellä mainittu.

Ne, jotka ovat lukeneet C.W. Leadbeater'in _"Man, visible and invisible"_ (Ihminen, näkyväinen ja näkymätön), muistanevat, että kirjan lopussa on kuva Mestarin s.o. täydellisen inhimillisen olennon aurasta. Jos me tarkastamme tätä kuvaa, huomaamme sen säteilevän kaikkiin suuntiin fyysillisestä ruumiista ja itsestään jakautuvan (vallan luonnollisesti niinkuin sateenkaari väreihinsä) kahteentoista leikkaleeseen niinkuin vaununpyörän osat tai horoskoopin 12 huonetta. Nyt on jokaisella inhimillisellä olennolla pienessä määrässä juuri sellainen aura. Se ei vielä ole niin voimakas, niin korkealle kehittynyt, ei myöskään niin sopusointuisesti järjestynyt, mutta yleiset piirteet ovat samanlaiset, sillä jokaisella meistä on sisässään "Mestarin" mahdollisuudet. Ohimennen mainittakoon, että juuri tätä auraa edustaa todellisuudessa syntymähoroskooppi.

Juuri samalla tavalla on Aurinko-Logoksen aura jaettu kahteentoista leikkaleeseen, segmenttiin, tai "merkkiin", muistuttaen sitä kaunista äänikuvaa, jonka muodostaa täydellisesti eheä ja sopusointuinen soittoääni. (Katso Margaret Watts Hughes'in _The eidophone voice figures_.) Eri merkit vastaavat niin sanoaksemme perussäveleen sopusointuisia ylä-ääniä, joka perussävel luonnollisesti vastaa ympyrää kokonaisuudessaan.

Siirtyessämme nyt ihmiskuntaan, tarkastamme ensin kolmea perustyyppiä, "rajasista" tai kardinaalista (toimeliasta), "tamasista" tai kiinteää (elinvoimaista) ja "sattvista" tai muuttuvaista (älyllistä). Tässä on samaa asiaa varten kolme erilaista merkitsemistapaa, filosoofinen, astrologinen ja frenologinen. Koko ihmiskunta jakautuu näihin kolmeen tyyppiin, jokaista tyyppiä vallitsee vastaava ominaisuus -- kuitenkin ovat molemmat toisetkin jossain määrin edustettuina, aivan niinkuin kiinteässä kappaleessa joko pituus, leveys tai korkeus voittaa molemmat toiset ominaisuudet mutta kappaleella täytyy kuitenkin olla kaikki kolme ulottuvaisuutta.

Tutkikaamme "rajasisia" tai kardinaalisia (toimivia) henkilöitä. Heillä on frenoloogisen lausetavan mukaan toimelias (motive) luonteensävy ja heidän tunnusmerkkinsä on toimi. He ovat tarmokkaita, yritteliäitä, hääriviä, jotensakin omavaltaisia ja sekoittuvat mielellään toisten asioihin. He ovat alati liikkeellä, usein näkee heidät kaduilla tai raitiotievaunuissa, ja nopeus ja voima sekä ajatuksessa että teossa näyttää olevan heidän suurin käsityksensä hyödystä. Näyttää siltä niinkuin eivät suuriakaan välittäisi tehdä jotakin -- mutta pyydäppä heitä istumaan hiljaa muutaman hetken tai kuuntelemaan kärsivällisesti pitkäveteistä puhujaa! Juuri tämänkaltaiset henkilöt saavat helposti sen päähänpiston, että liikeasiat ovat kaikki kaikessa. Heidän mielestään ovat filosoofit pelkkiä houkkioita, jotka tuhlaavat aikansa tyhjään puhumiseen ja viisastelemiseen.

Voisi täyttää monet sivut kuvailemalla jokaista näitä kolme tyyppiä, mutta meidän täytyy nyt ainoastaan aivan lyhyesti käsitellä kutakin. Lukijan ei sentähden millään lailla tule ajatella, että nämä muutamat huomautukset sisältäisivät seikkaperäisen luettelon niistä hyveistä tai paheista, jotka näille tyypeille ovat ominaisia. Niitä pidettäköön ainoastaan "pikakuvina", vaikkakin ne pari selittävää sanaa, jotka ovat lausutut, voivat mahdollisesti olla jonkinmoisena lähtökohtana aineen tarkempaan tutkimiseen. Kardinaalisten merkkien hyveet ovat toimi ja tekeminen, niiden paheet hävitys ja voimanhukka. Ne vastaavat maata eli nousevaa merkkiä.

"Tamasiset" eli kiinteät henkilöt ovat täydelliset vastakohdat. Heillä on elinvoimainen luonteensävy. He nauttivat elämästä ja ovat levollisia. He eivät rakasta vaihtelua, ainakaan sen itsensä takia; mutta kun heittäytyvät toiselle tolalle, tapahtuu se perin juurin kuten maanjäristyksen jälkeen. Sen jälkeen ovat taas kiinteitä -- seuraavaan maanjäristykseen. Kuten eräs nykyajan kirjailija on sattuvasti lausunut, "he seisovat paikallaan ja maailma pyörii heidän kanssaan". Yhden asian he ymmärtävät täydelleen ja se on perinpohjaisuus. Kun "kiinteä" henkilö ottaa jonkun asian tehdäkseen, tekee hän sen perinpohjin, olkoon hyvää tai pahaa. Heidän huomattavin hyveensä on vakavuus ja heidän paheensa itsepäisyys. He vastaavat aurinkoa.

"Sattvisilla" eli muuttuvilla henkilöillä on älyllinen luonteensävy. Tämä tyyppi on kahden edellisen välillä, vaikka kummastakin eroitettuna. Se edustaa ihmiskunnan vaihtelevaa, mukautuvaa elementtiä ja sen perusominaisuus on sympatia. Eivät kuitenkaan kaikki "muuttuvaiset" ihmiset ole miellyttäviä, samaten kun eivät kaikki ole todella sattvisia: ihmiskunta ei kokonaisuutena vielä ole saavuttanut sitä kehityksen kohtaa, joka vaaditaan tämän tyypin ilmestymiseen. Muuttuvaiset merkit edustavat siis eräässä merkityksessä niitä tarkoitustaan vastaamattomia ja epäonnistuneita olentoja maailmassa, joilla ei ole kylliksi kardinaalisten merkkien lujuutta taikka kiinteiden "arvoa ja merkitystä" esiintyäkseen hallitsijana tai voittajana jollakin alalla. Toiselta puolen pidetään heistä tavallisesti paljon enemmän kuin muista tyypeistä ja ovat usein toisille "kaikki kaikessa". Niiden hyve on mukautumistaito, niiden pahe epäröiminen. Ne vastaavat kuuta.

Sen jälkeen on meidän tarkastettava neljää elementtiä -- tulta, maata, ilmaa ja vettä.

Tuli vastaa henkeä ja sitä luovaa voimaa, joka alati muodostaa ja muuttelee muotoja, yhä luovana ja hävittävänä. Se vastaa myös Jupiter ja Mars planeettoja, luonnon miespuolista prinsiippiä.

Maa vastaa ainetta, "mulaprakriti", tiivistävää tendenssiä, kiinnittävää, hillitsevää, sitovaa, rajoittavaa, toteuttavaa voimaa, joka aina ympäröi henkeä muodoilla ja pakoittaa sen jäämään niiden kahleisiin, tai ainakin painamaan niihin oman leimansa. Se vastaa luonnon naispuolista prinsiippiä, Venusta ja Saturnusta.

Ilma vastaa ajatusta (mind), tuota ihmeellistä kaksinaista muokkailijaa (dual-tempered manipulator), joka itsessään ei ole henkeä eikä ainetta, mutta osa kummastakin, ollen henkeen verraten aineellinen ja aineeseen verraten henkinen. Alati se järjestää, luokittaa ja muuttelee muotoja ja on siten myös muotojen rakentaja, mutta myöskin niiden hävittäjä. Se vastaa Merkuriusta, mies- ja naispuolista eli lapsi-prinsiippiä, ollen sisäisesti hermafrodiitti.

Vesi vastaa tunnetta, maallisten muotojen liuvotinta ja ilmamuotojen kannattajaa; välittäjää ja uudestaan synnyttäjää. Vettä käytetään sekä kiinteiden että kaasumaisten aineitten pesemiseen ja tulen sammuttamiseen. Ja vesimerkkien luonteenomaisia ominaisuuksia voidaan käyttää kaikkiin samantapaisiin tarkoituksiin, mielen tai ruumiin puhdistamiseen, taikka kummankin tahraamiseen, asiainhaarojen mukaan. Se on passiivinen eli puolueeton.

Jos lukija omistaa muutamia minuuttia tämän taulun tutkimiseen ja sitten lukee merkkien lyhyet selitykset 37 ja 38 sivulta äsken sanotun valossa, niin on hän löytävä perusteen paljolle, joka ensin on näyttänyt hänestä sangen mielivaltaiselta, kun taas 60 sivulla oleva kuva esittää paljoa paremmin kuin mikään sanallinen, vaikkakin tarkka kuvaus eri vaikutusten yhteistoiminnan.

* * * * *

Jäljellä olevat luvut on sarja kirjoituksia, jotka tek. aikaisemmin on julaissut "Modern Astrologyssä" (liite 1904). Ne ovat julkaisijan luvalla tähän uudelleen painetut, koska ne käsittelevät kysymyksiä, jotka johtuvat useimmille edelliset sivut lukeneelle henkilölle ja koska tek. ei luule kykenevänsä selvemmin asiaa selittää, kun hän sen niissä on tehnyt. On mainittava että jokainen kirjoitus alkuaan oli aijottu vasta alkaville; mahdolliset toistelut ja epäjohdonmukaisuudet suotanee sentähden anteeksi.

B-JAKSO.

VII LUKU.

Astrologian n.s. geosentrisen perustuksen ja heliosentrisen tähtitieteen näennäinen ristiriitaisuus.

Eräs ystävällinen kirjeenvaihtaja lähetti meille muutama aika takaperin palasen _Reynolds Newspaper'ista_ sisältäen ensimäisen eräästä kirjoitussarjasta, joka kosketteli "luuloteltuja tieteitä", jotka kirjoitukset voivat olla hyvinkin hyödyllisiä kääntämällä ajattelevien ihmisten tarkkuuden niihin aineisiin, joita ne (ainakin tämän esimerkin mukaan) sangen pintapuolisesti käsittelevät ja jotenkin halveksivasti tuomitsevat.

Tila ei myönnä toistaa kirjoitusta kokonaisuudessaan, mutta tavallisuuden mukaan näkyy, että sen tekijä ei ole todella tutkinut ainetta, vielä vähemmin sitä koetellut. Satunnainen havaintojen tekijä kompastuu säännöllisesti astrologisten laskujen geosentriseen lähtökohtaan; tässäkin meille ilmoitetaan, että "kun Galilei väitti, että maa pyörii auringon ympäri, eikä aurinko maan, sai astrologia kuoliniskun" -- aivan niinkuin myöhemmällä huomiolla voisi todistaa kerran tunnustetun totuuden vääräksi! Siitä huolimatta tulee jokainen ajatteleva ihminen, joka ei syvemmin ole ainetta tutkinut aivan luonnollisesti, milt'ei välttämättä sen tapaiseen havaintoon, niin että kukaan ei tuntene vastenmielisyyttä arvostelijaamme kohtaan.

Kysymyksen ydin on paljoa syvemmällä kuin pintapuolisesti katsoen voisi luulla, ja ainetta ei voida kokonaisuudessaan käsitellä tässä sen teknillisten vaikeusten tähden; mutta pääasiallinen kohta on: ovatko vanhat (tai uudet) astrologit huomanneet geosentrisille laskuille perustuvien ennustustensa olevan tosiseikkain kanssa yhtäpitäviä? Jos niin on, raukeaa kirjoituksen tekijän väite tyhjiin.

Mutta onko niin? "Ei", kuten aikamme viekkaat ilmoittajat sanovat, _"elkää luottako minun sanaani! Ottakaa itse selvä asiasta!"_ Ostakaa käsikirja, piirtäkää oma horoskooppinne ja tutkikaa sitä; tai antakaa se luotettavan astrologin tehtäväksi. Jos olette ymmärtäväinen, ette odota jokaisen seikan esiintyvän aivan täsmälleen, olkoon kysymys luonteestanne tai elämän kulustanne, sillä selvä on, että miten tosi astrologia lieneekin, ei astrologin arvostelu ole erehtymätön, ja tästä arvostelusta riippuu selitys melkein yhtä suuressa määrässä kuin horoskoopin viittauksista, samaten kuin lääkärin taudin määräys yhtä paljon riippuu hänen omasta opistaan ja taitavuudestaan kuin myöskin niiden taudin oireiden tarkkuudesta ja seikkaperäisyydestä, joita potilas tai hänen hoitajansa on lääkärille ilmoittanut. No niin, jos näette luonteen- ja elämänkuvauksen olevan tuntemienne tosiseikkojen kanssa yhtäpitäviä, ei päästä minnekään johtopäätöksestä, jos vaan olette rehellinen ihminen. Sillä on aivan yksinkertaisesti typerää otaksua, että sellainen yhtäläisyyksien sarja riippuisi pelkästä sattumasta.

Ei ole helppo jättää tämä aine, kun se kerran on alotettu; joka tapauksessa pitäisi enemmän huomauttaa aineen filosoofisesta puolesta samalla kun viitataan käytännölliseen kokemukseen. Problemin saattaa asettaa näin: Ehdotellaan, että aurinko on se keskus, jonka ympäri maa ja planeetat kiertävät -- mitä astrologin on käsiteltävä? Selvästi niitä vaikutelmia, jotka lähtevät auringosta ja planeetoista niiden asennon mukaan maan suhteen; toisin sanoen, astrologi ottaa lukuun auringon, kuun ja planeettojen keskinäisen suhteen maahan verraten. Kun nyt on ratkaistava joku kysymys, joka riippuu suhteellisista asemista ja liikkeistä, ei selvästi ole minkään arvoista, mitä tulee tähän suhteellisuuteen, kummastako tosiseikasta lähdetään. Toisin sanoen, koska astrologi käsittelee planeettojen asemia maahan verraten (alkuaan määrätyt havainnon avulla), ei vaikuta millään lailla hänen johtopäätöksiinsä se tosiseikka, että maa pyörii auringon ympäri, eikä päinvastoin aurinko maan ympäri.

Tämä kaikki on kuitenkin kysymyksen sivulla, uskoivatko vanhat todella auringon pyörivän maan ympäri -- ainakin sananmukaisemmassa tarkoituksessa kuin me tarkoitamme sanoessamme, että "aurinko nousee" tai "menee pilven taa". Monta tämän kirjan tekijää oppineempaa henkilöä ovat lausuneet vastakkaisen mielipiteen. Ja todella johtavat meitä astrologian perityt opit niiden metafyysilliseltä kannalta katsoen, jossa aurinko muuttumatta mainitaan valon ja elämän keskipisteeksi, voimakkaasti siihen mielipiteeseen, että vanhat omaksuivat heliosentrisen käsityskannan ainakin uskonkappaleena, joskaan ei todistettuna tietona.

Tahdomme sentähden rajoittua sanomaan, että astrologia on esitetty geosentrisesti -- joka on vallan toista kuin väite, että astrologia olisi rakennuttu geosentriselle perustukselle. Mikä vasta-alkaja tahansa saattaisi täss kohdassa oikaista neuvojaamme.

Mutta palatkaamme tuohon otteeseen. Seuraavasta otteesta näkyy, että tekijän ylevyyden tunto eroaa jonkun verran hänen ymmärryksensä johtopäätöksistä:

Kaikista luulotelluista tieteistä on tällä ollut suurin vaikutus ihmisiin. Se on tai oikeammin, oli mitä harkituin, mitä majesteetein järjestelmä, mikä milloinkaan on ihmisiin vaikuttanut (sillä se johti tähtitaivaan ja luonnon ylevimmän puolen tutkimiseen). Sen tendenssi olikin ylipäänsä hyväätekevä koska sen tutkiminen kohotti ihmisen hänen omissa silmissään korkeammalle kannalle, kuin hänen muuten olisi ollut mahdollinen saavuttaa, sillä se ei ainoastaan opettanut, että hän oli maailmankaikkeuden tärkein olento, jonka erityiseksi hyödyksi se oli rakennettu, vaan myöskin, että koko universumi oli juuri olemassa hänen mukavuutensa tähden, sekä että kaikki hänen onnensa tai onnemuutensa saattoi johtua planeettojen huonosta tai hyvästä vaikutuksesta. Kun henkilö joutui pulaan, meni hän jonkun astrologin luo, joka piirsi hänen horoskooppinsa ja antoi hänelle viisaita neuvoja siitä tiestä, jota hänen tulisi seurata ja niistä vaaroista, joita hänen tulisi välttää. Siten usko astrologiaan ei johtanut ehdottomaan sallimususkoon, koska saattoi välttää tähtien vaikutuksen olemalla varoillaan.

Edempänä tulemme kuitenkin tuohon vanhaan pulmaan, samanaikuisiin syntymisiin. Tekijä sanoo: "Nyt tiedämme, että mailmassa ei ole kaksi aivan samanlaista ihmistä". Sananmukaisesti tämä ei ole totta. Me emme tiedä, etteivät kaksi ihmistä ole täydelleen samanlaisia, asia on ainoastaan niin, että me mahdollisesti emme tunne kahta ihmistä, jotka ovat aivan samanlaisia. Tämä on aivan toinen asia, eikä vahvista niitä johtopäätöksiä, jotka johdetaan tästä kokonaan väärästä olettamisesta, pelkkä otaksuma, jota siitä huolimatta alati käytetään todistelun perustana.

Tämäntapaiset pintapuoliset todistamiskeinot, jotka lopulta ovat pelkkää arvoittelemista, eivät voi johtaa totuuteen. Ne, jotka tutkivat ihmeellistä kaksoisproblemia, tunnustavat tämän. Sellaiset astrologiset problemit ovat todella hyvin mieltäkiinnittäviä, vaikkakin tutkimus usein käy vaikeammaksi sen kautta, että on mahdoton saada luotettavia tietoja syntymäajasta.

Kirjoituksen viimeinen kappale on niin mainio, että toistamme sen kokonaisuudessaan: