Part 3

Oinas: pää. Härkä: kaula. Kaksoiset: käsivarret ja keuhkot. Krapu: vatsa. Leijona: sydän. Neitsy: sisälmykset. Vaaka: lanteet ja munuaiset. Skorpioni: siitosjärjestelmä. Joutsimies: reidet. Kauris: polvet. Vesimies: pohkeet ja nilkat. Kalat: jalat.

Kardinaaliset merkit: pää. Kiintonaiset merkit: vartalo. Muuttuvaiset merkit: jäsenet.

Tulimerkit: elon voima. Maamerkit: luu ja liha. Ilmamerkit: hengitys. Vesimerkit: veri.

IV LUKU.

Horoskoopin kaksitoista huonetta.

Edelläsanotuista zodiaakkia koskevista seikoista voi lukija helposti huomata, miten nuo kaksi valoa ja viisi planeettaa eri lailla jakautuneina kahteentoista merkkiin antavat meille suuren joukon tekijöitä määrätäksemme sen sisäisen luonteen, jonka yksilö syntyessään omistaa. Oikeastaan nousee lukumäärä kahdeksaankymmeneen neljään, koska jokainen taivaankappale voi olla missä merkissä tahansa.

Tämän seikan voi valaista seuraavalla tavalla: Ajatelkaa kaksitoistakulmaista huonetta, joka seinässä erivärinen akkuna (zodiaakki) ja näiden ulkopuolella seitsemän liikkuvaa lyhtyä, jotka esittävät seitsemää pääväriä (planeetat). Jos nyt joku esine asetettaisiin huoneen keskeen (vastaa maan asemaa), vaihtelisi sille lankeava valo määrättyjen värillisten lyhtyjen aseman mukaan, aina siitä riippuen, lankeavatko säteet yhdestä tai useammasta lyhdystä määrätyn akkunan kautta, ja myöskin siitä riippuen, miten tämän akkunan oma värihäivähdys soveltuu päästämään lävitsensä kyseessä olevan lyhdyn valoa. Se miltei ääretön värivivahdusten moninaisuus, jonka tällä tavalla voi saavuttaa, saattaa ehkä antaa paremman käsityksen planeettojen ja zodiaakin yhdistyksistä, kuin muuten olisi saavutettavissa. Esine ei tulisi ainoastaan kirjavan sädevirran peittämäksi, jota sitäpaitsi voitaisiin mielivaltaisesti vaihdella, mutta se ottaisi vastaan myöskin selvästi erivärisiä säteitä eri puolilta. Toisin sanoen: jos sitä kierrettäisiin ympäri, tulisi jokainen puoli vuorotellen aivan eri lailla valaistuksi. Otaksukaamme esim., että esine olisi valkoinen rintakuva, silloin saattaisi tapahtua, että sille jossakin asemassa tulisi viheriäinen silmä ja punainen nenä, mutta jos sitä hieman kierrettäisiin, voisi nenä näyttää vihreältä ja silmä siniseltä j.n.e.

Tämä vie meidät astrologian tutkimisen viimeiseen suureen tekijään: kahteentoista taivaalliseen huoneeseen, jotka yhdessä muodostavat sen, jota sanotaan "horoskoopiksi" tai oikeammin "syntymäteemaksi". Kuitenkin saattaa olla syytä edellä sanotun lyhyeen kertaamiseen.

Me olemme nähneet, että planeetat ilmaisevat eräitä voimankeskuksia ja että ne voivat eri lailla jakautua eläinradan merkkeihin, jotka ovat niiden toiminnan perustana, sekä että jokainen tuollainen planeettojen ja merkkien yhdistys ilmaisee erityisen sävyn ja luonteen tyypin. Me voimme itse asiassa eritellä ne suurin piirtein seuraavasti:

Sisäisen luonteen kaksitoista alkutyyppiä -- _individualiteetti (aurinko kahdessatoista merkissä)_.

Luonteensävyjen kaksitoista toisjaksoista tyyppiä -- _persoonallisuus (kuu kahdessatoista merkissä)_.

12 x 12 = 144 "napavastaisuudet" tai kahden edellisen yhdistyksiä, edustaen _luonteen ja sävyn_ kaksinkertaista ilmennystä (_aurinko ja kuu kahdessatoista merkissä_).

Tämä on ihmiskunnan astrologinen perusjaoitus -- niin sanoaksemme valinmallit luonnon suuressa työpajassa, kuitenkin planeettojen keskinäisten muuttelemisien kautta tuhannella tavalla muodosteltuina ja vaihdeltuina. Ryhtymättä tällä kertaa näiden perustyyppien jaottelemiseen (jokaisella merkillä on erityiset alajaoituksensa) sanottakoon ainoastaan, että ne tähtitieteelliset seikat, jotka ovat välttämättömät noiden 144 napavastaisuuden muodostamiseen, toimivat joka vuonna; eri tyyppi tai napavastaisuus ilmestyy joka toinen tai kolmas päivä kuun tullessa uuteen merkkiin. Siten huomaamme, että vuodessa syntyy ihmiskunnan 144 päätyyppiä, ja jos edelleen jaamme nämät kolmella, koska merkin kolmijako on tärkein, saamme ainoastaan 432 mahdollista muodostelua -- ei paljoakaan enemmän, kuin yksi päivää kohden. Kuinka on selitettävä luonteen ja sävyn lukemattomat vivahdukset -- puhumattakaan kohtalosta ja ulkonaisista elämän ehdoista.

Juuri tässä mainittu tekijä, nuo kaksitoista taivaallista huonetta ovat suuresta merkityksestä järjestelmälle. Palatkaamme kuvaukseemme, ajatelkaamme, että huoneen keskellä olevaa rintakuvaa ympäröi lasikotelo, joka on huoneen tarkka jäljennös, ja että koteloa voi samaten kuin rintakuvaakin kiertää ympäri. Nyt voimme nähdä, että yhdistämällä nämät kaksi liikettä saadaan jokainen mahdollinen värivivahdus ja valonvoima sattumaan mihin kohtaan rintakuvaa tahansa. Kuvauksemme koteloa vastaa täydellisesti nuo kaksitoista n.s. huonetta, jotka pienoiskuvana edustavat kahtatoista merkkiä.

Näiden kahdentoista huoneen eli "asunnon" selitys oli siinä johdannossa olevassa kirjoituksessa, joka otettiin _Chambersin Encyclopediasta_, ja koska tämä selitys ei kaipaa mitään parannusta, riittää, että nyt ainoastaan viittaamme siihen. Tärkeätä on huomauttaa siitä seikasta, että nämät kaksitoista huonetta muodostavat pienoisen zodiaakin; että samaten kuin zodiaakin merkit muodostavat auringon ympäri ympyrän kehän tai vyön (maan rata), niin myös horoskoopin kaksitoista huonetta muodostavat ympyrän kehän eli vyön tai vielä paremmin piirin maan ympäri, kiertäen tämän kanssa sen rataa, niin että jokainen planeetta, aurinko ja kuu sekä kukin merkki säännöllisesti jatkuen kulkevat jokaisen huoneen kautta; siten on esim. aurinko _päivän valjetessa_ ensimäisen huoneen "kärjellä", _keskipäivällä_ kymmenennen huoneen, auringon laskiessa seitsemännen huoneen ja _sydänyöllä_ neljännen huoneen kärjellä.

Tarkempi selitys ei ole meille tarpeen nykyistä tarkoitustamme varten. On kylliksi kun selitämme yhden "horoskoopin", niinkuin sitä tavallisesti, vaikka väärin, kutsutaan, toisin sanoen "teeman". (Katso kuv. kirj. alussa).

Rattaan puolat edustavat kahdentoista huoneen kärkiä, kehän ympärillä olevat merkit näyttävät, miten huoneitten kärjet leikkaavat eläinradan kutakin merkkiä[25] (jotka kulkevat taivaalla päiväntasaajan suuntaisesti, mutta vähän vinosti sitä kohden); ja planeettojen aseman ilmaisevat niiden vertauskuvat, jolloin numerot osoittavat sitä eläinradan astetta, missä planeetat kyseessä olevana aikana ovat. Pitäen mielessä, mitä äskettäin on sanottu auringosta, ei tarvitse muuta kuin hiukan silmäillä horoskooppia, määrätäksemme suunnilleen sen vuorokauden ajan, jota varten "kuvio" piirrettiin, käyttääksemme teknillistä termiä.

Niiden varalle, jotka eivät ole tutustuneet tähtitieteelliseen tekniikkaan, tahdomme ainoastaan lisätä, että tähtitieteelliset (ja siis astrologiset) seikat eivät milloinkaan edes samassa silmänräpäyksessä ole aivan samanlaisia kahdessa paikassa maanpintaa. Sillä huoneiden tarkka ulottuvaisuus, katsoen siihen zodiaakin asteiden lukumäärään, jota niiden kärjet rajoittavat, vaihtelee maantieteellisen leveysasteen mukaan. Ja puolipäivänpiiri (kymmenennen huoneen kärki) vaihtelee selvästi maantieteellisen pituusasteen mukaan. Tästä seuraa, että jos kaksi henkilöä syntyisi samana hetkenä aivan eri paikoissa, ei heissä luultavasti tavattaisi minkäänlaisia ulkonaisia yhtäläisyyksiä, vaikka luonteen syvempi tutkiminen paljastaisi varsinaisia yhtäläisyyksiä.

Tässä ei voi seikkaperäisesti käsitellä kaksoisproblemia, huomautettakoon ainoastaan, että milloin ulkomuodossa ja sävyssä tavataan silmäänpistävä erilaisuus, siinä on miltei aina toisiaan seuraavien syntymisien väliaika ollut sangen huomattava. Toiselta puolen, kun yhdenkaltaisuudet ovat selviä kuten tekijän tuntemissa tapauksissa on harvoin pitempi aika kulunut kahden syntymän välillä. Usein tapahtuu, että ensimäisen lapsen horoskoopissa ensimäisen huoneen kärki ("ascendentti") lähenee jonkun merkin loppua siirtyäkseen toisen lapsen syntyessä seuraavan merkin alkuun, jonka kautta jälkimmäinen lapsi saa aivan toisenlaisen luonteensävyn ja ulkomuodon kuin edellinen.

Aspekteja.

Kahden planeetan kiertäessä eläinrataa, joutuu nopeampi niistä asteettain määrättyihin n.s. aspekteihin toisen suhteen. Jos siten otaksutaan Saturnuksen juuri tulevan Oinaaseen ja Marsin Krapuun, kolme merkkiä edempänä, niin muodostavat nuo kaksi planeettaa keskenänsä 90° suuruisen kulman. Tätä kutsutaan _neliöaspektiksi_ eli neljännyksessäoloksi ja pidetään sitä syystä epäedullisena tai epäsopuisana. Sillä mainitussa tapauksessa merkitsee tämä aspekti, että ajatus ja aistit ovat riidassa keskenään, josta syntyy levoton ja riidanhaluinen luonne, joka on voitettavissa vasta monien katkerien kokemusten jälkeen ja ainoastaan lujan tahdon-ponnistuksen avulla. Toiselta puolen merkitsee kolmioaspekti (120°) täydellistä harmoniaa ja sopusuhtaisuutta näiden kahden planeetan välillä ja pidetään siitä syystä edullisena aspektina.

Aspektit luokitetaan seuraavasti:

Edullisia: kolmio 120° etäisyys kuusikulmio 60° "

Epäedullisia: neliö 90° etäisyys vastakkaisuus 180° "

Keskinkertainen: yhtymä 0°

(Edullinen Venus Jupiterin kanssa; epäedullinen Mars Jupiterin kanssa.)

On olemassa myöskin toisia vähemmänarvoisia aspekteja; ei ole tarpeellista huolestuttaa lukijaa niiden tähden tällä kertaa.

Yllämainitun mukainen tapaus sattuisi, jos horoskoopissa Saturnus olisi ensimäisen huoneen kärjellä ja Mars neljännen kärjellä. Tätä kutsutaan maailmalliseksi neliöaspektiksi eroitukseksi yllä selitetystä eläinradan neliöaspektista. Nämä kahdenlaiset aspektit sattuvat usein, vaikka ei aina yhteen. Itsessään on maailmallinen aspekti paljoa heikompi eläinradallista, kuten luonnollista on, koska huoneet kaikissa suhteissa ovat merkkiä vähäpätöisempiä.

Lyhyesti sanoen voi aspektin käytännöllisesti määritellä kahden planeetan etäisyydeksi, laskettuna niin ja niin monissa _merkeissä_, tai maailmallisista aspekteista puhuttaessa _huoneissa_.

Selityksenä esitettäköön, että edelläkuvatussa horoskoopissa _Jupiter_ on kolmioaspektissa _kuun_ suhteen, _Venus_ kolmioaspektissa _Uranuksen_ ja _Neptunus_ kolmioaspektissa ascendentin suhteen (ensimäisen huoneen kärki). Aurinko on vastakkaisena Saturnukselle. Siinä ei ole huomattavia maailmallisia aspekteja, vaikkakaan Jupiter ei ole kaukana Venuksen maailmallisesta neljännyksestä.

V LUKU.

Horoskoopin asettaminen ja selittäminen.

Näin pitkälle tultuamme on lukijalle varmaan selvinnyt ne tekijät, jotka sisältyvät luonteen ja elämänkohtalon astrologiseen selitykseen ja on hän varmasti voinut jonkun verran käsittää sitä metoodia, jonka mukaan nämät tekijät järjestetään ja selitetään. Tässä luvussa aiomme kertoa, miten horoskooppi lasketaan -- useimmissa tapauksissa helppo tehtävä, siitä kiitos _efemeriideille_ -- sekä miten se selitetään. Lukija ei tämän kautta suinkaan tule kykeneväksi samaa asiaa toimittamaan, yhtä vähän kuin nuottijärjestelmän selittäminen tekee kenestäkään taitavaa nuottien lukijaa, mutta hänelle selvenee kumminkin, mitä horoskoopin selittäminen sisältää ja mahdollisesti myöskin suurempi kunnioitus astrologin älyllistä pätevyyttä kohtaan -- ainakin sen verran, että voimme asettaa hänet, sanokaamme shakkipelaajan tasalle.

Ensiksikin on horoskoopin laskemistaito hyvin helposti opittavissa. Todella, ellei aine olisi siksi vieras, pitäisi voida vaatia, että jokainen tavallinen viidesluokkalainen olisi siihen perehtynyt. Joka päivän tähtiaika puolenpäivän aikana on ilmoitettu efemeriideissä (astrologiset almanakat). Tästä voi laskea syntymähetken tähtiajan yhteen tai vähennyslaskun avulla, riippuen siitä onko syntymähetki jälkeen tai edellä puolenpäivän. Saatu tulos haetaan syntymäpaikan latitudin "huonetaulusta" [Toistaiseksi ovat tuollaiset taulut Suomen leveysasteille sangen harvinaiset. (Käänt. muist.)], jonka jälkeen ne eläinradan asteet, jotka sijaitsevat kunkin huoneen kärjellä, aivan yksinkertaisesti kopioidaan. Sittemmin voidaan päätöslaskun avulla määrätä planeettojen, auringon ja kuun asemat niiden efemeriideissä sanotun puolipäiväaseman mukaan sekä niiden jokapäiväinen liikunto. Nämä merkitään pyöreään kuvioon, ja jälellä on ainoastaan horoskoopin _selittäminen_.

Mutta kas siinäpä se temppu onkin! Sillä juuri horoskoopin selittämisessä vaikeus alkaa. On otettava huomioon kaikenlaiset hienot suhteet ja vaikuttimet ja sitte kokonaisuus yhdistettävä lopulliseen arvosteluun. Ne, jotka joskus tarkkuudella ovat seuranneet kuuluisan tuomarin harkittua tuomiota, voivat mahdollisesti ymmärtää, mitä tämä sisältää -- vielä paremmin ehkä jos lautamiehinä ovat tunnollisesti esiintuotujen todistusten nojalla koettaneet langettaa oikean tuomion. Sillä mainitussa tapauksessa täytyy astrologin olla sekä tuomari että lautakunta.

Mutta jatkakaamme. Olisi jo ehkä ennen pitänyt mainita, että jokaisella merkillä on "hallitseva planeettansa" tai "herransa", joka on huomattu olevan niin sopusoinnussa sen kanssa, että se pääasiallisesti vaikuttaa tämän merkin kautta, taikka pikemmin sen välityksellä, eikä sen merkin kautta, johon se on osunut tulemaan. Nämä herraudet ovat mainitut alempana. Asianomaisia merkkejä kutsutaan hallitsevan planeetan huoneeksi.

Merkki: Hallitseva planeetta:

Oinas (Oin) + Mars (Ma) Härkä (Här) - Venus (Ve) Kaksoiset (Kak) + Merkurius (Me) Krapu (Kra) (-) Kuu (Ku) Leijona (Lei) (+) Aurinko (Au) Neitsy (Nei) - Merkurius (Me) Vaaka (Vaa) + Venus (Ve) Skorpioni (Sko) - Mars (Ma) Joutsimies (Jou) + Jupiter (Ju) Kauris (Kau) - Saturnus (Sa) Vesimies (Ves) + Saturnus (Sa) Kalat (Kal) - Jupiter (Ju)

Tämänlainen järjestäminen saattaa epäilemättä tuntua mielivaltaiselta, mutta mitä enemmän sitä tarkastaa, sitä kauniimpana ja järjestelmällisempänä se tajunnalle esiintyy. Jos esim. ajattelemme, että merkit ovat järjestetyt ympyrään, niin huomaamme, jos alotamme auringolla ja kuulla, Kravulla ja Leijonalla, että planeetat leviävät viuhkamaisesti molemmille puolin niiden etäisyyden mukaan auringosta, seuraavasti:

(Sa) (Ju) (Ma) (Ve) (Me) (Ku) (Au) (Me) (Ve) (Ma) (Ju) (Sa) (Ves)(Kal)(Oin)(Här)(Kak)(Kra)(Lei)(Nei)(Vaa)(Sko)(Jou)(Kau)

Huomattakoon myöskin, että jokaisella planeetalla on toinen merkki positiivisena eli "päivä-huoneenaan" ja toinen negatiivisena eli "yö-huoneenaan".

Kylliksi lienee nyt tästä sanottu nykyistä tarkoitustamme varten.

Otaksukaamme, että edessämme on joku horoskooppi; sen selitys tulee silloin etupäässä riippumaan:

(1.) Auringon asemasta: (a) merkki; (b) huone. (2.) Kuun " (a) merkki; (b) huone. (3.) Nousevasta merkistä (merkki ascendentissa).

Nämä kolme tekijää muodostavat yhdistettynä niin sanoaksemme horoskoopin perussävelen ja on otaksuttava, että kaikki muut tärkeät seikat vaikuttavat näiden kolmen suuntaisesti. Muistaen mitä on sanottu 144 napavastaisuudesta, voimme heti huomata, että kaksitoista mahdollisesti nousevaa merkkiä suoranaisesti kertovat tämän luvun kahdellatoista. Siis ainoastaan nämä kolme tekijää (jotka tosin ovat tärkeimmät) tuottavat vuosittain 1728 erityistä tyyppiä; esim.:

_Individualiteetti (aurinko)_ (Oin) _Persoonallisuus (kuu)_ (Oin) _Luonteensävy (ascend.)_ (Oin, Här, Kak, Kra, Lei, Nei, Vaa,Sko, Jou, Kau, Ves, Kal)

Siis kaksitoista tyyppiä; taas toiset kaksitoista:

_Individualiteetti (aurinko)_ (Oin) _Persoonallisuus (kuu)_ (Här) _Luonteensävy (ascend.)_ (Oin, Här, Kak, Kra, Lei, Nei, Vaa, Sko, Jou, Kau, Ves, Kal)

ja niin edespäin. (Merkkien alajaoituksia ei tietysti vielä ole otettu lukuun, tärkein näistä, kolmasosa eli "dekanaatti", monentaisi 1728 tyyppiä 3 x 3 x 3:lla, josta tulisi 46656 -- planeetat yhä vielä laskematta!)

Jos nyt annamme kolmen mainitun päätekijän edustaa inhimillistä kolminaisuutta (henki, sielu ja ruumis), jotka muodostavat itse _yksityisen ihmisen_, niin voimme otaksua, että planeetat ja jäljellä olevat yksitoista huonetta muodostavat _hänen ympäristönsä_, tämän sanan laajimmassa merkityksessä. Tuntien planeettojen merkkiherraudet tarvitsee ainoastaan tarkata, minkä huoneitten kärjillä nämä merkit ovat, jotta pääsisimme selville, mitä ympäristön osaa kukin planeetta hallitsee ja mitkä sen osat keskenään ovat sopusuhtaisia, mitkä vastakohtia.

Yksi esimerkki riittäköön:

Otaksutaan, että eräässä horoskoopissa Kauris on kymmenennen huoneen kärjellä ja siis Krapu neljännen kärjellä; ja otaksutaan edelleen, että Saturnus ja kuu, näiden merkkien asianomaiset hallitsijat ovat 90° etäisyydellä toisistaan, s.o. neljännysaspektissa. Tämä selitettäisiin seuraavasti: _Saturnus_ ja _kuu_ hallitsevat kymmenettä ja neljättä huonetta, jotka edustavat vanhempia (siinä määrin kuin heidän suhdettaan "syntyneeseen" kosketellaan); he eivät sovellu yhteen, siis on täytynyt olla olemassa joku syy vanhempain eripuraisuuteen lapsen syntymän aikana; miten hyvin ennen ovatkaan sopineet, seuraa lapsen syntymää eripurainen ajanjakso, tai alkaa siitä lähtien sellainen aika: eripuraisuuden laadun ja sen syyn ilmoittavat ne huoneet ja merkit, joissa molemmat planeetat ovat sekä ne aspektit, jotka ne mahdollisesti saavat muilta planeetoilta.

Tämä on ainoastaan mielivaltainen esimerkki hyväksytystä metoodista, mutta lukijalla pitäisi nyt kumminkin olla jotenkin selvä käsitys näiden neljän tekijän käyttötavasta, jotka tekijät mainittiin ensimäisessä luvussa astrologisen tutkinnon ja käytännön perusteiksi.

Tämän käsikirjan päätarkoitus on sentähden -- toivokaamme tyydyttävästi -- saavutettu. Missä määrin sitten esiintuodut vakuutukset ovat tai eivät ole ainoastaan älykäs keksintö tai tekaistu arvioima, sen saattaa lukija päättää ainoastaan yhdellä keinolla: hänen täytyy omintakeisesti tutkia ainetta. Siihen ei tarvita muuta kuin tavallinen äly, hieman tavallista suurempi kärsivällisyys ja ajatteleminen -- joita hän jo on osoittanut seuraamalla minua näin pitkälle -- sekä hiukkasen luontaista taipumusta yhdistettynä tiedonhaluun. Nämä ovat kaikenlaisen tutkimisen välttämättömiä edellytyksiä.

VI LUKU.

Kahdentoista merkin luonnollinen perustus.

Tämä luku on luonnoltaan enemmän tai vähemmän jälkiluvun tapainen, se ei sisältynyt alkuperäiseen suunnitelmaan, koska tämän käsikirjan ensimäinen osa käytännöllisesti katsoen loppuu edelliseen sivuun.

Pääsyy sen esittämiseen on lyhyesti seuraava:

Pikaisesta silmäyksestä ei suinkaan käy selville, mistä syystä zodiaakki jaetaan kahteentoista merkkiin. "Miksi juuri kaksitoista, miksi ei samalla syyllä joku toinen luku?" voinee moni kysyä. Jos vastaamme, että vanhat olivat tämän jaoituksen hyväksyneet niin lähentelee se arveluttavasti uskontunnustusten ja opinkappaleiden jumaloimista, ja asia ei paljoa parane, jos lisäämme, että kokemus sen vahvistaa, ja on puhtaasti filosoofiselta kannalta joka tapauksessa yhtä epätyydyttävä. Olemme kirjoittaneet tämän luvun osoittaaksemme kahteentoista jaon luonnollisen perusteen.

Selvittäkäämme ensin, mitä todella tarkoitetaan eläinradalla, zodiaakilla. Tässä käytetyssä merkityksessä se on ekliptika ja alkaa "kevättasauksesta", s.o. siitä pisteestä, jossa ekliptika leikkaa ekvaattoria. Toisin sanoen, kevättasauspiste osoittaa Oinas-merkin alkua ja samannimisellä tähtikuvalla _ei ole mitään tekemistä sen kanssa_. Tästä tosiseikasta ei voida kylliksi huomauttaa, koska sellainen mielipide on vallalla, että kun _eläinradan tähtikuvat ja sen merkit_ eivät lankea yhteen, ovat kaikki muinaisille opeille perustuvat astrologiset edellytykset vääriä. Tämä ei suinkaan ole mikään kohtuuton mielipide, vaikkakaan sitä ei vahvista käytännöllinen kokemus.[26] Tällä kertaa täytyy ylläolevan selityksen riittää.

Niinkuin edellä olemme sanoneet, on se eläinrata, jota nykyaikainen astrologi käyttää oikeastaan maan rata. Koska kuitenkin tämäntapaisia aineita käsiteltäessä on mukavinta ajatella maa paikallaan pysyväksi ja aurinko liikkuvaksi, voimme ajatella eläinradaksi sitä vyötä eli jälkeä, jonka aurinko aikaansaa, muutellessaan asentoaan tähtien suhteen vuoden kuluessa; tähdet tulevat silloin taivaallisen piirin tienviitoiksi. Eläinrata esiintyy tässä valossa katsottuna maata eli pikemmin taivasta ympäröivänä vyönä, melkein yhdensuuntaisena ekvaattorin kanssa, jota se leikkaa kahdessa pisteessä, joita kutsutaan Oinaan ja Vaa'an ensimäisiksi pisteiksi, kevät- ja syystasauspäiviksi. Eläinrata alkaa Oinaan ensimäisestä pisteestä, jossa aurinko on 21 p. maalisk., joka päivä alottaa astrologisen vuoden.

Nyt on selvä, että tämä ympyrä, kutsuttakoon sitä zodiaakiksi, ekliptikaksi tai maan radaksi, voidaan jakaa monella eri tavalla.

(1) Ensiksikin yhteen osaan, käyttääksemme paradoksia, epäväitöstä, irlantilaiseen tapaan; toisin sanoen, jätetään se jakamatta. Tämä edustaa maailmankaikkeuden jakamatonta alkutilaa.

(2) Toiseksi kahteen osaan, vetämällä halkaisijan. Luonnossa on kaksi olotilaa, toiminta ja toimettomuus ilmennys ja ei-ilmennys, positiivinen ja negatiivinen, miespuolinen ja naispuolinen. Ja siten on eläinrata jaettu kahteen puoliskoon, valoisa puoli alkaa Oinaasta ja pimeä Vaa'asta. Voimme katsoa ensimäisen puoliskon esittävän miespuolista prinsiippiä -- henkeä tai elämää -- ja toisen naispuolista -- ainetta tai muotoa. Vertauskuvannollisesti esittää niitä aurinko ja kuu.

(3) Kolmanneksi kolmeen osaan piirtämällä kolmion ympyrään. Luonnossa on kolme perusominaisuutta, _liikkuvaisuus, hitaisuus ja rytmi_ (idän filosofian tutkijat tuntevat ne _rajas, tamas ja sattva_ nimityksillä), ja jos jaamme yllämainitulla tavalla ympyrän kehämme kolmeen yhtä suureen kaareen, saamme näiden kolmen ominaisuuden zodiakaaliset vastaavaisuudet, jotka astrologisella kielellä kutsutaan "kardinaalien", "kiintonainen" ja "sopusointuinen" (common). Näitä kolmea Ainoan Ijankaikkisen Voiman ilmennystä edustaa kaikissa uskonnoissa jumaluuden kolme persoonaa, (Lat. persona = naamio, esitys) kolminaisuuden kolme määrääjää. Tämä zodiaakin jaoitus on ylen tärkeä ja edempänä puhumme siitä enemmän. Tällä hetkellä on kylliksi mainita vielä kerran nuo kolme termiä sekä vastaavat "perusliikunto-tavat".

Liikkuvaisuus "Rajas" Suoraviivainen liikunto Jäykkyys "Tamas" Kieppova " Rytmi "Sattva" Värähtelevä "

(4) Sen jälkeen jaamme ympyrän kahden toisiansa vastaan kohtisuoran halkaisijan avulla neljään osaan. Ehkä muistetaan, että Johannes puhuu Ilmestyskirjassa neljästä suuresta eläimestä, jotka järjestyksessä ovat leijonan, härän, ihmisen ja kotkan näköisiä ja "edestä ja takaa silmiä täynnänsä". Nämä neljä eläintä kuvaavat nyt fyysillisen aineen neljää olomuotoa, eetteristä, kiinteätä, kaasumaista ja nestemäistä, paremmin tunnetut vanhojen alkemistien "neljänä alkuaineena" -- _tuli, maa, ilma ja vesi_.

Ei ole tarpeen jatkaa zodiaakin jakamista. Tähän astisessa on kaikki, mitä tarvitsemme: on ainoastaan jaettava kaikki kolme ilmestysaspektia, _rajasinen, tamasinen ja sattvinen_ [eivät mitkään sanat kielessämme vastaa näitä; sattuvimmat ovat ehkä "kineettinen", "piilevä" ja "tasapainossa oleva"] (astrologiassa kardinaalien, kiinteä ja muuttuvainen) niiden neljällä elementaalisella ala-osastolla saadaksemme (3 x 4 = 12) zodiaakin kaksitoista merkkiä.

Tämä jaoitustapa ei suinkaan ole haaveellinen tai mielivaltainen; se on yhtä tarkasti tieteellinen ja tutkimukselle avonainen kuin valoaaltojen luokitus niiden värähtelynopeuden mukaan.