Part 1

ASTROLOGIAN JÄRJELLINEN PERUSTA

Kirj.

ALFRED H. BARLEY

("Modern Astrologyn" aputoimittaja)

Lisäys:

LASTEN KASVATUS ASTROLOGIAN VALOSSA

Kirj.

Alan Leo

Suomennos

Helsingissä, Teosofinen kirjakauppa ja kustannusliike, 1906.

Kirjapaino Yhtiö Valo

ESIPUHE.

Ryhtyessäni julkaisemaan tätä astrologisten käsikirjojen sarjaa, ei näyttänyt mahdolliselta, että yhden niistä kirjoittaisi minun esikuntaani kuuluva henkilö. Mielihyvällä ja oikeutetulla ylpeydellä julkaisen sentähden tämän etevimmän oppilaani esikoisteoksen.

Olen aina kyennyt arvostelemaan toisten ansioita ja koska mr Alfred H. Barley on henkilö, joka on käsittänyt ainoan suuren pyrintöni hengen -- _"puhdistaa ja jälleen kunniaan saattaa muinaisajan astrologinen tiede"_ -- olen vakuutettu, että tätä käsikirjaa on seuraava vielä monta samasta kynästä lähtenyttä teosta.

On varsin tarpeellista, että jokainen tämän aineen tutkija, varsinkin nykyaikainen, saa selvän käsityksen astrologian perusteista, sen prinsiipeistä ja käytännöstä semmoisina kun ne esiintyvät meidän päivinämme. Tekijä on mielestäni siinä määrin onnistunut työssään, että lukijassa herää halu tutustua enempään samansuuntaiseen kirjallisuuteen.

_Alan Leo_.

9 Lyncroft Gardens, West Hampstead, London N.W.

TEKIJÄN ALKULAUSE.

Tämän pienen käsikirjan tarkoitus on antaa tavalliselle lukijalle supistettu, tuikiselvä käsitys nykyaikaisen astrologian käytännön prinsiipeistä.

1. Se ei tahdo selvittää, miten "asetetaan horoskooppi" ja "ennustetaan tulevia tapahtumia", vaan antaa todellinen käsitys sen jalon tieteen varsinaisesta perustuksesta, joka entisaikojen välinpitämättömyyden takia on meidän päivinämme yhdistetty petokseen ja perättömiin vaatimuksiin.

2. Kuuluisia nimiä ei ole käytetty loitsukeinona, ei myöskään viitattu ikivanhoihin kirjoihin todistusta etsien, vaan on yritetty esittää asia suorasti ja vilpittömästi ajattelevalle tutkijalle, jotta hän voisi päättää, onko sen tutkiminen hänelle hyötyisä vai ei.

3. Tarkoitus on ollut vedota itsenäisesti ajatteleviin henkilöihin, jotka käyttävät omaa harkitsemiskykyään arvostellessaan heidän ympäristössään ilmeneviä elämän arvoituksia ja ihmiskunnan tilaa.

Minkäänlaisia laskuja ei ole tähän otettu, samaten on vältetty turhien teknillisten lausetapojen käyttämistä.

A.H.B.

SISÄLTÖ.

Esipuhe (kirj. Alan Leo) Tekijän alkulause Johdanto Astrologian järjellinen perusta.

A-jakso -- _Astrologian perusteet_.

I. Astrologisen käytännön prinsiipit II. Aurinko, kuu ja planeetat III. Zodiaakki IV. Horoskoopin kaksitoista huonetta. -- Aspekteja V. Horoskoopin asettaminen ja selittäminen VI. Kahdentoista merkin luonnollinen perustus

B-jakso -- _Liite_.

VII. Astrologian n.s. geosentrisen perustuksen ja heliosentrisen tähtitieteen näennäinen ristiriitaisuus. VIII. Planeettanimitykset ja niiden suhde mytologiaan. IX. Taikauskoinen puoli ja sen ilmeneminen kaikissa tieteissä. X. Planeettavertauskuvat, niiden sukuperä ja arvo. XI. Vertauskuvallisen esityksen käytöllisyys. XII. Luonteen suhde kohtaloon. XIII. Ennustamisen ja astrologian toisiinsa suhde. XIV. Horoskooppi ja ihminen. XV. Yleiskatsaus ja loppulause. XVI. Lasten kasvatus astrologian valossa, kirj. Alan Leo H.K.K. Aleksein horoskoopin selitys.

JOHDANTO.

Tavallista on, että ne, jotka kirjoittavat astrologiasta alottavat pitkäveteisesti selittämällä aineen erinomaista ijänikuisuutta, siirtyvät sitten sen historian enemmän tai vähemmän yksityiskohtaiseen yleiskatsaukseen, joutuakseen korkeimmilleen luettelemalla joukon kunnioitettujen ja etevien henkilöiden kuuluisia nimiä, joiden henkilöiden arvellaan ainetta tutkineen ja uskoneen sen perustotuuksiin ja käytölliseen sovelluttamiseen.

Tämän tekijä ei ole aikonut kirjoittaa mitään sen kaltaista. Sillä ensiksikin tuntee hän historiaa aivan vähän (ja vielä vähemmän sitä kunnioittaa), ja toiseksi luulee hän, että lukija hänen laillaan välittää sangen vähän, uskoiko muinainen maailma astrologiaan vai ei ja pitikö se sitä todistettuna tosiseikkana, _jos se ei ole tosi ja todistettavissa tänä päivänä_.

Kuitenkin saattaa olla paikallaan, että johdantona ja ollaksemme puolueettomia alotamme tavanmukaisella käsityksellä; ja tätä tarkoitusta varten tahdon viitata _Chambers'in Encyclopediaan_, koska siinä oleva astrologialle omistettu kirjoitus on samalla kertaa tarkempi ja vähemmän halveksivasti sepitetty kuin tavallisesti tämänlaatuinen kirjallisuus. Kirjoitus kuuluu seuraavasti: (Reunanumerot oheenliitettyine muistutuksineen ovat tietysti tämän kirjoittajan tekemiä.)

_Astrologia_ merkitsi alkuaan samaa kuin astronomia "tieto tähdistä", mutta rajoitettiin aikojen kuluessa taitoon ennustaa taivaankappalten asennon mukaan tulevia tapahtumia ja erittäinkin ihmiskohtaloita. Tätä katsottiin korkeammaksi, varsinaiseksi tieteeksi,[1] jota vastoin pelkkää tietoa tähdistä, niiden asemasta ja liikunnosta (astronomia) harjoitettiin hyvinkin myöhäiseen aikaan pääasiallisesti silmälläpitäen (ihmiskohtaloita käsittävää) astrologiaa. A. on taikauskon[2] vanhimpia ilmaisumuotoja ja vallitsi historian aamukoitteessa itäisten kansojen keskuudessa. (Egyptiläiset, kaldealaiset, hindulaiset, kiinalaiset.) Juutalaiset mieltyivät siihen suuresti vankeuden ajan jälkeen. Länsimaihin ja Roomaan levisi se jotakuinkin kristillisen ajanlaskun alkaessa. Astrologit (tähti-ennustajat) olivat tärkeitä henkilöitä Roomassa, jossa heitä kutsuttiin kaldealaisiksi ja matemaatikoiksi; ja vaikka senaatti ja keisarit heitä usein kuolemanrangaistuksen uhalla karkoittivat ja muuten vainosivat, voivat he kuitenkin yhä edelleen säilyttää asemansa. Erään vielä säilyneen tähtitieteellisen[3] runon sepittäjä, roomalainen runoilija Manilius, oli innostunut astrologiaan; yksinpä tähtitieteilijä Ptolemeuskaan ei voinut välttää ruttoa, joka hänen aikanaan oli tullut yleiseksi. Se soveltui mainiosti muhamettilaisten ennalta-määräys-oppiin; oli siis luonnollista, että arabialaiset harjoittivat sitä suurella innolla, varsinkin seitsemännestä kolmanteentoista vuosisataan. Muutamat vanhat kirkkoisät vastustivat astrologisia oppeja, toiset hyväksyivät ne hieman sovitellussa muodossa. Katoolinen kirkko tuomitsi kyllä viran puolesta useampia kertoja järjestelmän, mutta useat hartaat katolilaiset, yksinpä kirkonmiehetkin, ovat sitä harrastaneet. Kardinaali d'Ailly'n, "Ranskan oppineiden kotkan" (k. 1420) sanotaan laskeneen Jesuksen Kristuksen horoskoopin,[4] sekä väittäneen, että A. olisi voinut ennustaa vedenpaisumisen. _Oppineimmat miehet harrastivat vuosisatoja tuota harhaan vievää tiedettä_.[5] Regiomontanus, kuuluisa matemaatikko Cardan, yksinpä Tyko Brahe ja Kepler eivät voineet lumouksesta vapautua. Kepler huomasi astrologian heikkouden tieteenä, mutta ei voinut kieltää, että oli olemassa jonkunlainen yhteys planeettojen asennon (tähtikuvien) ja niiden vaikutuksen alla syntyneiden henkilöiden ominaisuuksien[6] välillä. Kopernikuksen järjestelmä antoi kuoliniskun[7] astrologialle. Koska maan huomattiin olevan yhden planeetoista, tuntui tietysti mahdottomalta ajatella, että kaikkien toisten tärkeänä tehtävänä oli siihen vaikuttaminen. Tämä todistuskeino ei itse asiassa ole suurestikaan pätevä, mutta sillä oli vaikutuksensa.[8] Nykyään ei yhdessäkään kristityssä maassa uskota julkisesti astrologiaan, joskin silloin tällöin ilmestyy muutamia yksityisiä puollustajia,[9] niinkuin esim. J.M. Pfaff Saksassa (_Astrologie_, Bamb. 1816). Mutta se vallitsee yhä edelleen idässä ja kaikkien maitten muhamettilaisten keskuudessa. Vieläpä Europassakin tyydytetään yhä edelleen kaikissa maissa esiintyvää tietämättömien ihmisten ennustustarvetta[10] julkaisemalla joukon almanakkoja, jotka sisältävät astrologisia ennustuksia, joihin eivät edes niiden tekijät enää usko.[11]

Useat kohdat vanhojen kirjailijaimme teoksista ovat käsittämättömät, ellemme jonkun verran tunne astrologisia tiedesanoja, joista suuri osa on jäänyt kieleenkin.[12] Niiden teknillisten sääntöjen joukossa, joiden avulla ihmiskohtaloita ennustettiin,[13] oli taivaallisilla huoneilla suuri merkitys. Astrologit eivät suinkaan olleet yksimielisiä huoneiden määräämistavasta.[14] Jotensakin yleinen[15] tapa oli vetää suuria ympyröitä horisontin (taivaanrannan) pohjois- ja eteläpisteen kautta, niinkuin meridiaanit (puolipäivä-piirit) kulkevat napojen kautta jakaen näkyväisen ja näkymättömän taivaan kahteentoista yhtä suureen osaan, kuusi taivaanrannan ylä- ja kuusi sen alapuolelle. Nämä olivat ne kaksitoista huonetta, ja ne olivat numeroidut, alkaen sillä, joka oli idässä heti taivaanrannan alla.[16] Ja jatkuen auringon vastaiseen suuntaan. (Käänt. huom.)

Ensimäistä kutsuttiin elämän huoneeksi, toista onnen tai rikkauden, kolmatta veljien, neljättä sukulaisuuden, viidettä lasten, kuudetta terveyden, seitsemättä naimisen, kahdeksatta kuoleman tai ylemmän portin,[17] yhdeksättä uskonnon, kymmenettä kunnian, yhdettätoista ystävien ja hyväntekijöiden, kahdettatoista vihollisten tai vankeuden huoneeksi. Näiden kahdentoista asento määrätyllä ajalla ja paikalla -- esim. jonkun henkilön syntymähetkellä -- oli _teema_. Tällaisen suunnitelman tekemistä kutsuttiin henkilön nativiteetin asettamiseksi. Huoneet olivat eri voimaisia; ensimäinen oli vahvin; kun se käsitti juuri nousemaisillaan olevan taivaan osan, kutsuttiin sitä _ascendentiksi_, ja sitä ekliptikan [zodiaakin] pistettä, jota sen ylempi ääriviiva leikkasi, sanottiin _horoskoopiksi_. Kunkin huoneen _hallitsijana_ oli joku taivaankappaleista, joka oli vahvin omassa huoneessaan. [Sananmukainen jäljennös: hakasten välillä olevat sanat ovat tämän tekijän liittämiä.]

Siirtykäämme tämän pienen esipuheen jälkeen siihen jota tämä käsikirjamme tahtoo lukijalle esittää. _Luokaamme siis yleiskatsaus astrologian perustukseen, jommoisena sitä nykyään länsimaissa käytännöllisesti tutkivat ne, jotka eivät ole saavuttaneet tietojansa kirjoista, vaan omintakeisen ajattelemisen ja tutkimisen avulla_. Olkoon heti alussa sanottuna, ettei millään lailla koeteta todistaa ilmaantuvia väitteitä, pääasiallisesti kolmesta syystä:

1) Ensiksikin on tavaksi tullut järjestelmän aste asteettainen todisteleminen peräti pitkäveteistä ja vaivalloista ja sitäpaitse omiansa kääntämään lukijan tai kuulijan huomion pois kokonaisuudesta. Edullisempaa on siis esityksen järkevyyteen luottaen päättää se, ja sitten vasta jälkeenpäin tilaisuuden sattuessa ottaa se kohta kohdalta todistettavaksi -- sillä astrologia on niin syvästä ja laajasta merkityksestä, ettei kukaan, joka kykenee käsittämään sen todellisen sisällyksen, tahdo ainetta jättää (jos hän vakavasti on siihen huomionsa kiinnittänyt) ennenkuin hän on huolellisesti koetellut sen perussääntöjä ja sovelluttamista. Mainitsemme ainoastaan, että jokainen, joka on tällaisen tutkimuksen _suorittanut_ -- ja niitä on uskonnollisuuden ja tieteellisen uskon kaikissa vivahduksissa -- on ilmeisten todistusten pakoittamana kääntynyt.

2) Toinen syy selvenee edellisestä, sillä kokemus osoittaa, etteivät minkäänlaiset todistukset vakuuta epäilijää, olkoonpa hänen epäilyksensä todellinen tai tahallinen; todellinen vakaumus on ainoastaan omalla tutkimisella saavutettavissa. Totta on, että tämä vaatii sekä kärsivällisyyttä että kestävyyttä; mutta se, joka ei siihen määrin harrasta aineen ratkaisua, että antautuu sen perinpohjaiseen tutkimiseen, ei _ansaitse_ päästä vakaumukseen.

3) Kyseessä olevalle asialle ei olisi mistään merkityksestä, että henkilö "kääntyisi" varsinaiseen uskoon jonkinmoisten vaikkapa laajojen paperitodistusten vaikutuksesta, ryhtymättä puolustettavien perussääntöjen älylliseen ja järkiperäiseen tutkimiseen ja esiintuotujen väitteiden itsekohtaiseen harkintaan. Astrologia tarvitsee itsenäisesti ajattelevia kannattajia, jotka voivat vastata vakaumuksestaan.

Tämän luvun voi ehkä paraiten lopettaa seuraavalla lyhyellä esityksellä astrologian kahdesta perusprinsiipistä, sekä niistä väitöksistä, joille se perustuu vaatiessaan ajattelevien ihmisten huomiota osakseen; esitys on _Astrology for All_-nimisen teoksen esipuheena. Se on kansantajuinen tutkielma tämän tieteen sovelluttamisesta ihmisen luonteen ja kohtalon tutkimiseen.

Astrologian järjellinen perusta.

_Ensimäinen perusprinsiippi_, jolle astrologinen tiede nojautuu, on, että koko maailmankaikkeus on todella sitä, mihin sanakin (_universumi_) viittaa -- ykseys (_unity_); ja että laki, joka on ilmautunut universumin yhdessä osassa, sen täytyy samaten olla voimassa kaikkialla. Seurauksena tästä tärkeästä olettamuksesta on, että koska meidän aurinkokuntamme itsessään on täydellinen kokonaisuus, ne lait, jotka ovat voimassa sen suurempien osien, planeettojen, keskuudessa, vaikuttavat myös pienempiin, meihin ja toisiin maan päällä oleviin kiinteisiin, nestemäisiin tai kaasumaisiin aineihin, luomakunnan inhimillisiin, eläimellisiin, kasvillisiin ja kivikunnallisiin osiin.

_Toinen perusprinsiippi_ on, että havaitsemalla planeettojen liikuntoa ja suhteellista asemaa, saattaa sanottujen lakien vaikutusta seurata, mitata ja määrätä.

Kun näitä kahta niin sanoaksemme juuriperustotuutta tukevat nykyajan havainnot ja ilmiöiden meta-fyysillistä merkitystä käsittävä järki, niin voimme niistä johtaa koko nykyaikaisen astrologisen tieteen. Tavallinen erehdys, vieläpä ajattelevien ja ennakkoluuloista vapaitten ihmisten keskuudessa on luulo, että astrologian nykyinen harrastus on pelkkä muinaistarulle perustuvan vanhan taikauskon elvyttäminen.

Koska kuitenkin totuus on sama kaikkina aikoina, on traditsionin tuoma jumalaistarun muotoinen oppi mitä suurimmasta arvosta nykyajan tutkijalle. Jättiläistyö olisi todella sillä astrologilla suoritettavana, jolla tukenaan olisi ainoastaan yllämainitut kaksi juuriperustotuutta ja siis olisi pakoitettu monenmoisten havaintojen, taulujen ja johtopäätösten tekemiseen, ennenkuin olisi edes niillä tiedoilla varustettu, kuin se lukija, joka saa käsiinsä alkeellisen käsikirjan ja järjellisesti sovelluttaa sen perussääntöjä. Sillä vaikka eri planeettojen ominaisuudet joka päivä osoittautuvat yhtäpitäviksi vanhojen oppineiden lausuntojen kanssa -- tämä on tosiseikka, jonka tavallinen arvostelija jättää huomioon ottamatta -- tulisi kuitenkin sellaisten tulosten saavuttaminen pelkkää koneellista tutkimustapaa käyttäen viivytetyksi yhtä suuressa määrässä kuin muutamat nykyaikaiset teoriat voimasta ja aineesta, jotka lopulta kuitenkin ovat ainoastaan painolain ja liike- ja tasapaino-opin päätelmiä, vuosisatojen vanhoja!

Tarkasteltuamme tämän tutkimuksen filosofisia tai ehkä paremmin sanoen tieteellisiä perusteita luonnonlakien ymmärtämiskeinona, tahdomme lyhyesti luetella astrologian väitökset, mitä tulee sen käytännölliseen sovelluttamiseen jokapäiväisessä elämässä. Lukija lienee huomannut, että me huolellisesti olemme välttäneet kaikkia viittauksia aineen ylevyydestä ja käsitelleet sitä puhtaan järjen tasamieliseltä kannalta. Ja jos kohtakaan ei katsota esitettyjä perussääntöjä todistetuiksi, on kuitenkin kekseliäimmänkin viisastelijan hyvin vaikea näyttää toteen niiden mahdottomuus, tai esittää kelvollisia todistuksia niiden _a priori_ epätodenmukaisuudesta.

Astrologia väittää, että se ensinnäkin tarjoaa keinon yleiseen luonnetutkimukseen, joka monin verroin voittaa tavallisten antropologisten eli ihmistieteellisten tutkimustapojen yhdistyneet edut, ollen samalla paljoa laajempi ja hienompi. Toiseksi -- ja tämä onkin etupäässä sen korkein, sen jumalallinen käytäntö -- se tarjoaa keinon oman luonteemme puolueettomaan tutkimiseen ja tehokkaimman keinon sen vahvistamiseen. Kolmanneksi tiedon hetkistä ja ajanjaksoista, jotka ovat erittäin soveliaita erinäisille tehtäville. Neljänneksi keinon _koetella_ oman luonteemme kehitystä. Lopuksi ja kaikkein vähemmästä merkityksestä, vaikka valitettavasti monet asettavat sen ensimäiseksi ja ainoaksi, tekee se mahdolliseksi jossain määrin ennustaa tulevia tapahtumia, joskus hyvin huomattavassakin määrässä, jos ennustaja on erittäin kykenevä.

Se hyöty, jonka voi saada tutkimalla tätä ikivanhaa _yhdistettyä_ viisautta, ei ole missään tapauksessa perin pohjin käsitelty ylläolevassa supistetussa esityksessä, mutta nämä ovat ne pääpiirteet, jotka oikeuttavat meitä vaatimaan jokaisen vakavan ja ajattelevan ihmisen tarkkaavaisuutta.

Lopuksi sanottakoon, että astrologia, vaikkakin todellisuudessa syvällisin kaikista opinnoista, perustuu niin suureen yksinkertaisuuteen, että kuka tahansa voi lyhyessä ajassa oppia asettamaan horoskooppia, vieläpä jossain määrin selittämäänkin sitä.

A-JAKSO.

I LUKU.

Astrologisen käytännön perusprinsiipit.

Siitä luvusta, joka päättää johdannon, käy selville, että astrologia on _yleisiä perusprinsiippejä_ käsittelevä tiede, joka koettaa päästä varmaan tietoon eri yksityiskohdista erityisesti sovelluttamalla lakeja, jotka kuuluvat aurinkokuntaan yleensä -- lakeja, jotka yhtä paljo koskevat kuita, kuninkaita ja kukkia. Tämän käsikirjan tehtävä on jättämällä pois aineen teknilliset vaikeudet antaa lukijalle selvä yleinen käsitys siihen sisältyvistä tekijöistä sekä millä tavalla näitä tekijöitä yhdistellään edellä mainitussa erikoistapauksessa.

Kuten sanottu, minkäänlaista todistamisyritystä ei tulla tekemään, eikä riita-aineita koskettelemaan, koska tarkoituksena on ainoastaan aineen yleissilmäyksen aikaansaaminen. Eri yksityiskohtia voidaan sitte tutkia muista kirjoista.

Ne tekijät, jotka muodostavat astrologisten laskujen perustuksen, ovat seuraavat: 1) planeetat, 2) valontuojat (aurinko ja kuu), 3) zodiaakki eli eläinrata (_se_ zodiaakki, jota astrologiassa käytetään -- todellisuudessa maan rata), 4) kaksitoista taivaallista "huonetta".

Syrjäyttämällä kaikki teknilliset yksityisseikat muodostaa astrologian todellisen opin, tai työhypoteesin, jos tätä ilmaisumuotoa pidetään parempana, seuraavasti:

Aurinko, kuu ja planeetat ovat Perikuvallisen Ihmisen elon-elinten ja ajatuskoneiston fyysillisiä ilmaisuja. Ne liikkuvat erityisissä, kertautuvissa aikakausissaan, (jotka tarkoin vastaavat elimellisiä tapahtumia maallisen ihmisen fysiologisissa toiminnoissa), viitaten eläinradallisen asemansa kautta Hänen vastaavaan mentaaliseen ja ruumilliseen tilaansa -- jos tämän tapaisia sanoja sallitaan käyttää näin mahtavasta olennosta.

Nyt on jokainen yksilöllinen ihminen tuon Suuren Perikuvan täydellinen pienoiskuva ja kuvastaa itsessään _kaikki_ Hänen ominaisuutensa samaten kuin jokainen pienoinen kastepisara heijastaa taivaan suuren avaruuden ja vaikkakin sattumalta pisara, eroitettu ykseys, kumminkin olennoltaan on sama kuin valtameri, josta se lähti. Itse asiassa on kastepisaran ja valtameren keskinäinen suhde täydellinen vertauskuva ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. "Jumala" -- se on tuo edellämainittu Perikuvalleen Ihminen eli Suuri Taivaallinen Ihminen. Tämä ei tietenkään ole Jumalan vertaamista ihmiseen (antropomorfismi), vaan päinvastoin tunnustetaan ihmisen oleellisesti jumalallinen luonto. Tästä asiain tilasta (tai otaksumasta, jos niin tahdotte) seuraa, että määrättynä hetkenä ilmennyt määrätty ykseys tulee osalliseksi tuon Suuren Ihmisen tilasta tuona hetkenä. Ja sentähden tulee hänessä näkyviin ihmiskunnan tavallisia ominaisuuksia lukuunottamatta, myöskin erityinen hengen, älyn ja tunteen kokonaissumma, joka on hänen yksilöllisyytensä -- _hän itse_, eroitettuna muista ihmisistä, joka täten leimattiin häneen ilmennyksensä hetkenä -- toisin sanoen: syntymässä. Samaten kastepisara, palataksemme äskeiseen vertaukseemme heijastaa milloin selkeän milloin pilvisen taivaan riippuen päivän laadusta.[18]

Yllämainittua pidettäköön lyhyenä esityksenä astrologisen tutkimuksen johtavasta ajatuksesta. Tila ei salli selvitellä kalkkia niitä pulmallisia seikkoja, jotka heti pistävät arvostelevan ja tieteellisen lukijan silmiin -- niinkuin esim. miksi zodiaakki on juuri maan rata, eikä jonkun toisen planeetan. Mainittakoon ainoastaan, että ne, jotka tällaisia asioita tutkivat, ovat nämätkin tehtävät huomanneet, ja että, ellei niin olisikaan, on edullisempaa jättää ne toistaiseksi siksensä ja rajoittautua nyt yksinkertaisimpaan ja silminnähtävimpään tehtävään: Onko kaikki tämä (pääasiallisesti ainakin) totta, vai onko se aivan yksinkertaisesti palautumista vanhojen aikojen taikauskoon, uusittu alistuminen vanhojen filosoofien loistavien mietiskelyjen alle?

Jälkimmäinen on tavallinen mielipide, jonka esittävät sanomalehden kirjoittaja (joka ammattinsa takia harvoin syventyy mihinkään aineeseen) sekä tietysti myös sanakirjantekijä, joka varustaa meidät noudatettavilla mielipiteillä, mutta joka ei ole mikään itsenäinen ajattelija. Se on sangen luonnollinen edellytys ja tarjoaa nähtävästi varsin hyvän selityksen myöhempinä vuosina osoitettuun harrastukseen. Siinä on itse asiassa vaan yksi virhe. Se edellyttää, että jokainen, joka nyt uskoo astrologiaan, on joko kokonaan kykenemätön suorittamaan arvostelevaa tai itsenäistä ajatustyötä ja jokaiselle uudelle kiihkolle altis, tai on hän puhdas teoreetikko, joka vähät välittää elämän käytännöllisistä toimista, vaan luopuu ankaran todellisuuden tutkimisesta, ilolla syventyäkseen ihaniin unelmiin. Onko tällä edellytyksellä perusteita tai ei, sen lukija itse päättäköön.

Kysymys "todistuksista" on vaikea ratkaista. Monta kertaa on uuden totuuden julistaja kysynyt itseltään: "Montako yhteensattumaa muodostaa lain?" Joka tapauksessa perustuu todistus yhtäpaljon yksilön arvostelu- ja harkintakykyyn sekä mielikuvituksensa voimaan, kuin tarjolla olevan todistuksen laatuun. (Ei voi esim. hottentotille todistaa jotakuta Euclides'en problemia). Mutta olkoon tämän laita miten tahansa. Tosi-asia on, että jokainen, joka kärsivällisesti on tutkinut ainetta, ainoastaan totuutta hakien, on tullut vakuutetuksi astrologian todenmukaisesta perustasta niin hyvin käytännössä kuin tietopuolisesti.

Tämä ei tietysti merkitse, että kaikki astrologit olisivat täysin yksimielisiä yksityiskohdissa, ei myöskään, että heidän arvostelunsa aina olisi erehtymätön, olkoonpa sitte yksilöllinen tai yhteinen. (Minkä tieteen harrastajista voi _sitä_ sanoa?) Mutta se merkitsee, että tänäpäivänäkin vielä on huomattu todeksi, mitä vanhat julistivat aikojen alussa; että se pääasiassa on muuttumaton ja kaipaa ainoastaan niin sanoaksemme käännöstä nykyajan kielelle sekä sovelluttamista nykyisiin yhteiskunnallisiin oloihin.

Ajattelevalle lukijalle ei ole tarpeellista kauvemmin esittää tämän asian laidan tärkeyttä. Me voimme siis kerta kaikkiaan jättää puolustajan kannan ja jatkaa esitystämme.

II LUKU.

Aurinko, kuu ja planeetat.

Ensimäiset tekijät, jotka meidän tulee huomata astrologisissa opinnoissa, ovat planeetat (joiden joukkoon lasketaan astrologisia tarkoituksia varten aurinko ja kuu, usein kutsutut "valoiksi" tai "valontuojiksi"). Tämä siitä syystä, että ne edustavat älyllisiä, siis selvästi inhimillisiä ominaisuuksia siinä erittäin monimutkaisessa ja ylevässä olennossa, jota me kutsumme ihmiseksi; sillä ajatuskyvyn (mind) omistaminen kohottaa ihmisen (planeetat) eläintä (kuu) korkeammalle, jonka kanssa hänellä kuitenkin on tunnekyky yhteinen, kun se taas yhdistää hänet jumaluuteen (aurinko) siinä määrin kun hänellä tämän kyvyn kautta on luomisen jumalallinen etuoikeus.

Planeetat merkitään tavallisesti seuraavilla vertauskuvilla:

AURINKO (aurinko) | KUU (kuu) | valontuojat. MAA (maa)

Viis planeettaa:

MARS (mars) VENUS (venus) SATURNUS (saturnus) JUPITER (jupiter) MERKURIUS (merkurius)

Kaksi jäljellä olevaa planeettaa _Uranus_ ja _Neptunus_ ovat verrattain myöhään löydetyt. On jotenki epävarmaa omistammeko vielä näiden planeettojen _todellisia vertauskuvia_, vaikkakin havaintoja tekemällä olemme saavuttaneet paljon tietoja niiden vaikutuksesta.[19]

Tahtien tutkijat ovat hyväksyneet seuraavat vertauskuvat, jotka mahdollisesti voidaan pitää Merkuriuksen (merkurius) vertauskuvan toisintoina:

URANUS (Herschel) (uranus) NEPTUNUS (Poseidon) (neptunus)