Part 6

1115. Se kuoro-laulu, joka nyt seuraa, ylistää nimenomaan Bakkhos eli Dionysos jumalaa. Se on hyvinkin ymmärrettävä, koska koko draamallinen taide oli versonut tämän jumalan palveluksesta ja yhä edelleen tragediain näytteleminen oli hänen palvelemistaan, tarkoitti hänen kunnioitustaan. Hänen palveensa oli riemuisaa laatua: siinä kaikui pauhaava riemu, kiihkeän karkelon kieriessä. Eipä siis kuoro-laulu, joka tavoitti samaa tarkoitusperää, saattanut olla hiljainen, juhlallinen. Tämä kuorolaulu ei olekaan, kuten muut, mikään Stasimon, vaan se on vilkas "Hyporkhêma". -- Miksi Sophokles juuri tähän kohtaan on semmoisen laulun asettanut, on eri lailla selitetty. Toiset sanovat, että kuoro, ollen iloissaan Kreonin päätöksestä pelastaa Antigoneen, ilolaulussa lausuu toiveensa onnellisesta päätöksestä. Toiset arvelevat Sophokleen käyttävän tällaisia tanssilauluja juuri käännekohtain edellä, jolloin katselija jo aavistaa pahan loppukohtalon. Sillä hän lieventää tunteen jännitystä, huojentaa huolta; ja kun loppu-romaus tulee, astuu se sitä elävämpänä, suurempana, synkempänä silmiin, kun sen takana ikäänkuin vastakohtana on ilon häälyvä kisakenttä, lapsuuden huoleton sinitaivas.

Kuoro mainitsee järjestään Dionyson palveluksesta kuuluisat paikat: Ikarian, Eleusiin, Theeban, Parnasson, Euboian, Nyysan ja palajaa vihdoin Theebaan.

Dionyson äiti, Semele, oli Kadmon tytär. Tätä neitoa Zeus lempi, mutta mustasukkainen Heera aprikoi Semeleen perikatoa. Niissäpä aikein hän kerran ystävän haamussa tulee Semeletä onnittelemaan, mutta arveluttaa häntä samalla, tokkohan tuo ylhäinen rakastaja lieneekään Zeus, ja epäilyksen poistamiseksi neuvoo hän Semeletä pyytämään tuota, jos hän Zeus on, ilmestymään Zeun koko voimassa. Petetty neito teki niin: Zeus ilmestyykin salamoiden ja jylisten, johon viittaa v. 1116 "pauanteen", (barybreméta). Tätä heikko ihmisluonto ei kestä. Semele kuolee (ks. v. 1139 "salamoidun äitis kanssa"), mutta synnyttää samassa Dionysos-lapsen. Koska saalas syntyi kesken, kätki Zeus sen reiteensä, josta se vallan valmiina syntyi toisen kerran, siitä nimitys kaksiovinen. Monta muutakin oli Dionysolla nimeä. Siksi "Moniniminen" v. 1115. Nuo monet nimet johtuivat siitä, että tämä jumala edusti luonnon rikkaasti versovaa elämää, maan rehoittavaa, tuhatmuotoista kasvullisuutta, etenkin sitä kasvia, missä kasvikunnan rikkahin tenhoisin voima ikäänkuin kumpuilee, s.o. viini-vesaa, sekä myös ihmiselämän iloisia, lempeitä, remuisia puolia, innostusta j.n.e. Tätä monipuolista merkitystä kuvailee useat nimet. (Tarkemmin on Dionyson merkitys ja palvelus esitetty esim. Preller'in Griech. Mythol. I, s. 544 seurr. 3:s pain.)

1118, 1119. Jos on kirjoitettava _Ikaria_ (eikä Italia, kuten tavallisesti), tarkoittaa Soph. sillä erästä Attikan kylää, lähellä Marathonia. Täällä on ensimäinen viinipuu istutettu, täältä Dionyson palvelus maaseuduilla alkanut. -- Toinen D:n palveluksen pesä Attikassa oli Eleusis, jossa nuo maanmainiot Demeterin, Koran (Persephoneen) ja Iakkhon mysteriot olivat olemassa. Kaupungin alue kiersi Eleusiin lahden, johon uskovaisten pursia keräytyi kaikkialta (ks. v. 1117). -- Täällä Demeter jumalatarta tavallisesti sanottiin Deo'ksi. -- "Alhon" (1117) tasanko joka Panaktorin solasta Thriasian kentän läpi ulottuu mereen.

1122. Theebasta näyttää Dionyson palvelus siirtyneen Delphoihin, jossa hän pian pääsi miltei Apollonin vertaiseksi. -- Theeban naiset käyskelivät Parnasson huipuille Bakkhon juhlia viettämään; se tapahtui öisin, ilovalkeiden loisteessa.

1125. Kun Kadmos, kuninkaan poika Phoinikiasta, hakiessaan ryöstettyä sisartaan Europaa, oli orakelin neuvon mukaan löytänyt sen paikan, mihin hänen piti asettuman, kylvi hän erään tappamansa lohikäärmeen hampaat peltoon. Kylvöstä nousi roteva laiho -- julmat hiidet, sotisopa yllään, keihäät käsissä. Kadmon yllytyksestä nämä tappelivat keskenään, kunnes ainoasti viisi jäi henkiin. Näistä koko Theeban kansa johti sukuperänsä, joten sitä tässä nimitetään "käärmekylvöksi".

1126. "Kaksoishuippu" on Parnasson vuori Phokiissa. Sen huipulle tuli vuosittain Phokiin, Boiotian ja Attikan naisia viettämään Dionysolle ja Apollonille hurjaa yöllistä juhlaa tulisoihtujen valossa. Vuoren korkein huippu, noin 8000 jalkaa korkea, on kalliokupu, nykyään nimeltä _Lykéri_. Vähän matkaa siitä länteen päin on sen jälkeen korkein huippu, nyk. _Gerondòwrachos_; kummankin välitse syöksee tulvan aikana vuolas, hyrskivä virta vuorilta; alempana on Kastalian lähde (nyk. Ajios Ioánnis).

Huippujen takana on kahden viljavan ylätasangon välissä matala vuorikeila, jonka miltei huippuun on uurtunut 100 jalan korkuinen _Korykian_ luola (nyk. Sarantáwli). -- (G. Wolff.)

1130. Nyysa nimisiä kaupunkeja luettelee Stephan. Byz. koko kymmenkunnan. Tässä tarkoitetaan Euboian Nyysaa (päättäen v:sta 1144). Siitä Steph. sanoo: "siellä kuuluu viinipuu yhdessä päivässä kukoistavan ja sen hedelmä kypsyvän". Ihanasti kertoilee samaa ihmettä Soph. Frgm. 235. Siellä -- kotimaisen tarun mukaan -- Nyysan vuorettaret hoitivat Dionysos jumalaa pikkulasna. Vielä tänään on Euboiassa Kandili-vuorten alapuolella viiniviljelyksiä.

1136. Tässä tarkoitetaan jumalan innostamain naisten eli Mainadein riemuhuutoja: evoé, evoé!

1144. "Tyrskysalmi" on myrskyjen mylleröimä, levotoin Euripos salmi manteren ja Euboian välillä. Ks. selit. v. 1130.

1146 seurr. "Tanssiin tähtiä johdatat etc." Tavallisen selityksen mukaan Dionysoa noin puhutellaan sinä jumalana, jolle öisiä juhlia, tähtien tuikkiessa, vietettiin, niin että tähdet runollisesti sanoen, tanssivat kuorotanssia, jonka johtajana Dionysos on. Toisin Wolff: "tähdiksi" sanotaan runollisesti tulisoihtuja.

1155. Sanansaattaja, joka ilmoittaa Antigoneen ja Haimonin kuoleman, lausuu aluksi yleisiä surumielisiä mietteitä, ja johdattaa siten katsojain mielet edellisen riemu-karkelon synnyttämästä iloisuudesta takaisin totisempiin tunteihin sekä valmistaa heitä onnettomuuden iskuja kestämään. Ensimäinen säe kaikuu jotenkin juhlalliselta. Hän puhuttelee Theebalaisia "Amphionin naapureiksi", koska Amphion veljensä Zéthon keralla oli rakentanut Theeban kaupungin; linnan perustaja oli Kadmos (ks. Od. II, 262).

1165. seur. Sanansaattaja aattelee Aristippon tavoin: "hedoné on pääasia".

1197. Taistelukenttä kaupungin edustalla oli ylätasanko. Siellä oli Polyneikes kaatunut ja sinne jätettiin hänen ruumiinsa lahoomaan.

1199. "Haarateiden haltia" on Persephone, Tuonelan emäntä, joka liehuu hautojen tienoilla ja teiden ristissä; usein häntä esitetään vaihetuksin Hekateen kanssa (lat. Trivia).

1202 seur. "Vehmailla" l. tuoreilla öljypuun oksilla poltettiin ruumis kiireen vuoksi sekä siksi, että vainajien polttolavoja koristeltiin kukilla, lehvillä ja seppeleillä.

1205. Antigone oli suljettu maahan vajotettuun, kivistä muurattuun hautaholviin, jonka sisustaan kapea katettu käytävä vei maan pinnalta (vrt. v. 774). Tähän pääsivät palvelijat nostamalla pois suuren paaden, joka sulki käytävän suun (ks. v. 1216).

1232. Vihoissaan Haimon nostaa kätensä omaa isäänsä vastaan; hän katuu samassa tihotyötänsä, ja syyllisyytensä tunnossa surmaa itsensä. -- 1233 "kaks' terän kalvan" oik. kalpa, jossa on kaksi hammasta l. sakaraa, yksi kummallakin puolen, siinä missä säilä yhtyy kahvaan, _remorae gladii_.

1260. Kuoro uskaltaa jo lausua mielensä, että Kreon, ehkä muodollisesti oikeassa ollen, kuitenkin itse asiassa on rikkonut.

1261. "Valtava kohtaus! Kauheat seikat eivät tapahdu näkymöllä, mutta Kreonia ne kohtaavat koko painollaan silmäimme edessä. Ruhtinas on lannistettu, hän myöntää syyllisyytensä. Dochmilaiset säkeet, jotka alituisella nousujen yhteen-sattumisellaan, vitkailevilla epäsäännöllisillä laskuillaan ja purkaumisillaan yhdistävät kiihkoisaa intoa ja hermotonta sielun-väsymystä, kuvailevat hyvin häntä hänen särkyneessä mielen-tilassaan." (G. Wolff.)

1277. Se palvelija, joka v:n 1256 mukaan oli mennyt linnaan Eurydikeen laitaa tiedustamaan, palajaa nyt sieltä.

1303. Megareus oli Kreonin toinen poika. Euripideen "Phoinissai'n" mukaan Teiresias Argiivien lähestyessä ilmoitti, että Ares, paheksuen Kadmon lohikäärmeen-tappoa, vaati sovitteeksi yhden "Spartin" verta. Sentähden Megareus lävistäen rintansa syöksihe n.s. lohikäärmeluolaan, joka siis oli hänen "kuuluisa kohtalonsa". Sen orakelin oli Teiresias antanut, johon myös v. 995 viittaa.

1307. Eurydikeen rakkaus muuttui vihaksi, hänen viimeinen sanansa kiroo puolisoa ja vierittää koko hirveän syyn hänen päällensä -- ja sepä Kreon raukalle tuopi viimeisen iskun.

1348: Kuoro lausuu lyhyesti näytelmän pääaatteen: Kreon on, heittäen kaiken mielen-maltin sikseen ja ylpeästi paisuen hallitsija-vallastaan, polkenut jumalallisen siveyskäskyn. Siitä häntä kohtasi jumalain rangaistus.