Part 5
40. Ismene "irroittaisi" eli hellittäisi, jos hän rukouksillaan saisi Kreonin taipumaan; mutta väkinäistä vastarintaa tekemällä hän vain "solmiaisi langat", jyrkentäisi ristiriidan ja saisi tilan tukalammaksi. Kumpikin oli hänelle mahdotonta. -- Toiset arvelevat Ismeneen tällä puheenparrella vain osoittavan täydellistä neuvottomuuttansa, että hän ei voi tehdä sitä eikä tätä.
71. Ant. tarkoittaa pisteliäästi Ismeneen lausumia hyviä mietteitä 61 seurr.
74. "Rikoksen pyhän" -- näillä sanoilla ilmaisee Antigone sattuvasti tragillisen vastariidan. Hän toimittaa uskonnollisen, siveellisen teon, mutta rikkoo juuri sillä maallisen esivallan käskyt.
100. Päivä oli juuri noussut ja kirkasti säteillään theebalaisten voittoa; yöllä oli argolaiset ajettu pakoon. Siksi runo ylistää voittoa ikäänkuin auringon työksi. Kuoron jäsenet riemuitsevat voitosta, kuvailevat taistelua ja kehoittavat jumalia kiittämään.
117. Edellisessä säkeistössä vihollista kuvataan kotkaksi; samassa vertauksessa pysytään vielä. Mutta "lohikäärmeellä", joka nousee kotkaa vastaan taistelemaan tarkoitetaan nähtävästi theebalaisia, he kun tarinan mukaan olivat "lohikäärmeen sikiöitä". (Näin m.m. Schneidewin-Nauck). Vrt. Hor. Carm. IV. 4. 11. Hom. II. XII. 200, Vergil. Aen. XI, 751.
131-137. Muurille-kiipijä oli Kapaneus, yksi noista seitsemästä. Hänen rajua rynnäkköänsä vertaillaan tuulispäähän.
135 seurr. Ukon-nuoli iski häntä -- niin tarina kertoo -- niskaan, ja hän syöstiin hengetönnä ryntötikkailta maahan.
162 seurr. Uusi kuningas Kreon, kaatuneiden veljesten eno, astuu esiin ja pitää Theeban asujamille hallitus-alottajaispuheen, jossa hän esittää periaatettaan: "lujalla tahdolla on isänmaan hyväksi yksityisten etu alttiiksi pantava". Valtiota vertaa hän laivaan, tässä ja sittemmin v. 189.
175. Eräs Biaan sananlasku kuuluu: archè andra deizei (julkisissa toimissa mies ilmaisee luonteensa). Sovittaen tämän yleisen aatteen itseensä ajattelee Kreon: tahdon jo ennakolta ilmaista teille sen perus-aatteen, jota minä hallitessani olen noudattava: "yhteinen hyvä on ainoa silmämääräni". (vv. 178 190.)
190. Siis yksityisen ystävyyden ainoana perusteena on sama valtiollinen kanta.
211 seurr. Kuoro ei sydämessään hyväksy Kreonin kovia sääntöjä, vaikka se myöntääkin, että itsevaltiaalla tavallaan on rajaton valta, s.o. semmoinen, jota ainoasti hänen oma tahtonsa voi rajoittaa. Edelleenkin kuoro vastineissaan pysyy karttelevalla kannalla. Sen Kreon huomaakin vrt. v. 290.
217. Kreon tahtoo sanoa: kyllä minä Polyneikeen ruumiista huolta pidän, että se saa ansaitun palkintonsa; pitäkää te kansaa silmällä.
223. Vartijasta sanoo G. Wolff: "pitkäveteisyys, karkeat sanamutkat, viisastelu ja itsekkyys osottavat alhaisen säädyn miestä". Niinikään se seikka, että hän antaa sielunsa jonakin eri olentona puhua, v. 227 seurr.
241 seurr. Kuva saatu soturista, joka varustaa asemaansa kaikilta puolin ja sieltä ampuu vihollista.
256. Joka sattui kulkemaan ruumiin ohitse eikä haudannut tai multinut sitä, joutui uskonnolliseen pattoon velkapääksi. Sen sai kuitenkin vältetyksi, jos heitti edes kolme kourallista multaa kuolleen päälle. Horat. Carm. I, 28, 36.
264 seurr. Harvinainen jälki "jumalan-tuomion" käytännästä Kreikassa. Pausan. kertoo, että Akhaiassa erään naisen, joka mieli Maa jumalattaren naispapiksi päästä, täytyi ensin juoda härän verta, vakuuttaakseen että hän ainoasti kerran oli naimisissa ollut ja elänyt siveästi.
275. "Nauttimaan tät' onnea", tätä kunniaa päästä kuninkaan pateille: ivallisesti sanottu.
289 seurr. Kreon sanoo: ei tämä ole jumalien työtä, vaan valtiolliset vastustajani ovat siihen lahjoneet vartijoita.
308 seurr. Ensin siis piti vartijat orjan tavoin kidutuksella pakotettaman tunnustamaan, kuka heidät oli lahjonut, sitte vasta tapettaman.
316. Siis ihan niinkuin vartija oli ennustanut v. 277.
323. Vartija leikkii kahdamielisellä dokein sanalla, joka samoin kuin suom. sana päättää ilmaisee sekä tahdon tointa että luuloa, arvelua; siis: pahoin on, kun se kellä päätösvalta on, päättelee, arvelee väärin.
332 seurr. Kuorolaulu, johon antoi aiheen tuo niin rohkeasti ja taitavasti tehty ruumiin muhiminen, sisältää lyhyesti tämän: ihmisnero vallitsee kaikilla aloilla: se pakottaa raa'at luonnonvoimat palvelukseensa, purjehtien myrskyisillä merillä ja viljellen maata; se voittaa maan, meren ja ilman asukkaat; se rakentaa henkisen viljelyksen, se on keksinyt puheen, valtiolaitokset ja lääketieteen. Mutta oma voima usein myös paisuttaa; siitäpä ihminen käyttää väärin valtaansa, yltyy rikoksiin ja halveksii sekä jumalan että ihmisten järjestystä. Näissä sanoissa on varotus sekä Kreonille että Antigoneelle. -- V. 355 kummittelee kyllä vielä ihmiskeksintöjen joukossa nuo "vaatteet", joista ei Sophokles puhu sanaakaan; mutta rikkomatta säerakennetta en olisi osannut paikkaa parantaa ja toivon Sophokleen antavan anteeksi tämän mielivaltani, joka ei riko, ainakaan pahasti, hänen ajatusjuoksuaan.
370 seurr: älköön hän kuuluko samaan valtiolliseen puolueeseen kuin minä; en yksityis- enkä julkiselämässä tahdo tuon kanssa pitää yhteyttä.
421 "taivaan raivon" s.o. "jumalan ilman", kuten arkipäiväisessä puheessa sanotaan.
423-431. Antigone ei säikähtänyt myrskyn riehuntaa, ei Kreonin kovuutta, vaan meni veljensä luo. "Miksi hän uudelleen antautui vaaraan, vaikka jo oli täyttänyt pyhän velvollisuuden, sitä vartija ei mainitse; runoilija jättää sen katsojan mietittäväksi. Antigone oli kyllä ulkonaisen velvollisuutensa tehnyt, mutta hänen sydämensä vei hänet vielä velivainajan luo. Ruumis makasi vielä tuolla hylkynä, ehkä tahtoi hän karkoittaa sen luota koirat ja petolinnut, siellä armahan luona lievittää tuskaansa kyynelillä ja tuoda hänelle uusia kuolin-uhreja. Olipa hänellä sitä varten malja mukanaan." (G.W.) Uhrijuomaa -- viiniä, maitoa ja hunajaa sekaisin -- valettiin tavallisesti kolme kertaa. Od. 10, 518. Eur. Iph. Taur. 163.
452. Kolme oli Hooraa, Ajatarta, Zeun ja Themiin (s.o. "laillisen järjestyksen") tytärtä: _Eunomia, Dike, Eiréne_. Alkuaan ne merkitsivät vuodenaikoja; mutta koska nämä niin säännöllisesti seuraavat toinen toisensa jäljessä, niin Hoorain alkuperäinen merkitys muuntui niin että ne tulivat kuvaamaan säännöllisyyttä, järjestystä, laillisuutta yleensä. Niinpä Dike valvoo _oikeutta_ maailmassa, estää väkivaltaa ja vääryyttä, jopa hän edustaa vainajienkin oikeuksia.
455. "Jumalain säännöt vankat, joit' ei kirjaimin ilmaistu" -- niillä tarkoittaa Antigone sitä siveellistä tietoa, jonka Luoja on painanut itse kunkin ihmisen, jopa pakanankin sydämeen, s.o. omatunto. Tätä ääntä, tätä sisällistä siveyden lakia totteli A. täyttäessään veljesrakkauden pyhät velvoitukset.
471. Antigoneen muutoin ylevä, kaunis puhe päättyy suoralla solvauksella Kreonia vastaan. Tätä maltikas kuoro ei saattanut hyväksyä; kuitenkin sen sanat enemmän ovat Antigoneen luonteen kuvausta, kuin moitetta.
487. "mun sukuni suojushenki". Zeus erkeios = oikeast. koko perhejumalamme, = perhepiirimme.
493 seur. paha omatunto helposti ilmaisee syyllisen.
495 seur. Kreon arvelee: Ismene lymyilee syyllisyytensä tunnossa, mutta hän ei kuitenkaan, kuten Antigone, koe päälliseksi puolustaa ilkityötänsä. Hän luulee vain, että A. sillä tahtoo välttää kuolonrangaistuksen. Siksi A:n vastaus seur. säkeessä.
508. Theeban perustaja oli Kadmos, josta syystä theebalaisia myös sanotaan kadmolaisiksi.
522. Kreon luulee vihan jatkuvan vielä toisessa maailmassa. Siihen Antigone arvelee: jos he vihaavatkin toisiaan -- jota en usko -- niin minä ainakaan en voi vihata, vaan rakastaa.
531. Antigone toimieli julkisesti, mutta Ismene, joka, Kreonin luullen, oli yksissä juonin tämän kanssa, vehkeili salaa kotona.
536. Pääasiassa Ismene oli suostunut sisarensa hankkeeseen, ks. vv. 78, 99.
551. Antigone ilkkuu Ismenen suhdetta Kreoniin kts. v. 31.
556. Ismene tarkoittaa: Olen ilmoittanut, että periaatteen kannalta hyväksyn sun aikeesi, mutta samalla myös, että en pysty väkisin sitä perille ajamaan. Antigone selittää kuitenkin I:n viimeiset sanat väärin, ikäänkuin I. alusta alkain olisi kannattanut erilaista periaatetta. Sen näkee v:stä 557. Mutta Ismene yhä otaksuu olevansa A:n periaatteen kannalla ks. v. 558.
560. Vanhempien hirmu-kohtalo oli A:n jo aikaa murtanut: hän eli muka vain ulkonaisesti ja puolittain. Hänen pääharrastuksensa tarkoitti vainajien auttamista.
569. Lapsensiittoa verrataan usein pellon kylvöön. Mutta tässä tuo vertailukuva, ylevää immyttä kohden käytettynä, on raaka ja loukkaava. Vihoissaan Kreon menee sopimattomiin asti, eikä oivalla, että se side, mikä yhdisti Antigoneen ja Haimonin, oli sydämien ja tunteiden solmiama.
572 ja 573 pidetään syystä epäperäisinä, ks. Schneidewin-Nauck'in painosta.
583 seur. Kuoro on synkillä mielin, aatellessaan Labdakon suvun perittyjä vaivoja. Eipä muka sen viimeisiäkään vesoja nyt säästetä. Kelle perhekunnalle Jumala kerran on kovan onnen määrännyt, siinä se pysyy ja riehuu edelleen polvikunnasta toiseen, niinkuin myrskyt myllertävät meren syvänteitä ja panevat rannat laajalti kaikaamaan. Zeun valtaa ei värähytäkään mikään ihmisponnistus eikä rikos; hän istuu pyhyytensä loistossa, säädellen sääntöjänsä -- mutta ihmisen osaksi tuli hairaus, rikos, kurjuus. Ja syynä tähän on Toivo, joka loihtien hänelle unelmia autuaallisista oloista, haihtuvia harhakuvia, hurmaa häntä huonoihin töihin ja tihoihin, eikä ihminen aavistakaan, mitä hän on tehnyt, ennenkuin sokaistuksen, aten seuraus -- kova onni ja kurjuus hänet yllättää.
"Das eben ist der Fluch der bösen That, Dass sie fortzeugend immer Böses muss gebären."
Schiller.
620. Tragikot käyttävät mielellään kansanomaisia sananlaskuja ja puheenparsia. Niinpä tässäkin on sananlasku, jonka jo Homeros hyvin tuntee (II. 6, 234. 9, 377. 17, 469. 18, 311. 19, 86). Qvem Jupiter perdere vult, occaecat.
635 seur. Haimon ei lupaa ehdotonta kuuliaisuutta isälleen, sen ilmaisee hän sanojen korotuksella: ainoastaan jos isä ohjaa häntä oivallisesti, hän seuraa.
661. Jos kansalaiset eivät näe minun kotonani harjoittavan oikeutta, luulevat pian minun sitä halveksivan valtiossakin eivätkä enää tottele minua. Mutta minäpä en kärsi kovakorvaisuutta, vaan kukistan kaikki niskoittelijat j.n.e.
667. 668 tähtää tietysti Antigonetta.
671. Eräs runoilija laulaa: doule, despoton akoue kai dikaia kadika! (Orja, kuule valtiastas oikeassa, väärässä!)
683 seurr. Haimon ei ota vastustellakseen Kreonin esittelyä pojan velvollisuuksista ynnä alamaisen valtiasta kohtaan; hän vain sille vastapainoksi esittää yleisen mielipiteen: Ymmärrys ja järki on jumalanlahja, jota on suotu sinulle, mutta myös muillekin. Nyt on minun velvollisuuteni sinulle puhua, mistä sinua moititaan. Kansa on Antigoneen puolella.
699. "Kultakunnia" on käsiteltävä kuvallisesti; mutta se vihjaa myös niihin kultakruunuihin, joita annettiin ansiollisille kansalaisille.
707 seurr. Haimon pukee ajatuksensa vertauksiin ja yleisiin sananlaskuihin, siten lievittäen niiden jyrkkyyttä. Niinpä hän tässä arvattavasti nojauu Atheenassa koulukirjana käytettyyn Theogniisen 221. -- Samoin v. 720 seur. on vanha sananlasku, Hesiod. Op. 293:
Outos mèn panáristos, os autòs pánta noése, 'Esthios d'au kai keinos, os eu eipónti pithetai.
(Kaikist' on parahin ken itse kaikk' älyääpi; Toiseks' myös jalo ken hyvän neuvoa noudatteleepi.)
735. Haimon oli toivonut, että Kreon ottaisi taipuakseen kansan mielipiteen mukaan. Mutta Kreon halveksii ylpeästi yleisen tahdon; siinä katoo siis Haimonilta hänen viimeinen toivonsa ja hän alkaa käydä katkeraksi puheissaan.
737. Kreon hallitsee vaan omaksi edukseen, itseänsä varten; valtio ja hän käyvät yhteen Ludvig XIV:n mainion valtio-ihanteen mukaan: l'état c'est moi. Sattuvasti muistuttaa Haimon: tietysti sinun tulee muitakin varten hallita, sillä se ei olekaan enää mikään valtakunta, mikään civitas, jonka muodostaa vaan yksi henkilö.
753. Haimon sanoo, että morsiamen kuolo olisi hänen, yljänkin surma; Kreon käsittää sen uhkaukseksi itseänsä vastaan.
758. "Olympolla" tarkoittanee Kreon taivasta, jumalien siintävää asuntoa. -- Homerossa Olympos aina tarkoittaa vuorta Thessaliassa.
767. Tämmöinen muistutus jännittää mieltä näkemään toiminnan edempää kehitystä. Samoin v. 1253.
771. Kreon oli kiivaudessaan taas liioitellut.
774. Antigone oli siis suljettava maanalaiseen holvikammioon, moiseen rakenteeseen, joita meidän aikanamme on löydetty m.m. Mykenassa ja on luultu joiksikin aarre-aitoiksi tai hautakammioiksi.
775. Nälkäkuolemaan tuomitulle annettiin vähän ruokaa mukaan, välttääkseen suoranaisen murhan syntiä.
781 seurr. Haimon osotti niin järkkymätöntä rakkautta Antigoneeta kohtaan, että kuoro siitä saapi aiheen ylistääkseen Eroksen, rakkauden voimaa, joka yllyttää hurjuuteen asti ihmisiä. Eros ilmestyi jo "ilman pieltä pistettäissä" (ks. Hesiod. Theogoniaa), jolloin hän keskenään sovitti ja sopusointuun saattoi Khaoksen sekasorrossa telmiväiset alkuaineet ja siten muodosti maailman. Tämä oli arvattavasti vaan runollinen luoma, jolla kuvailtiin luonnon uhkuvaa siitinvoimaa. Mutta hänen kuvaansa siveli ja somensi taide, kunnes hänestä saatiin se kaunis, hymy-huuli, siivekäs veitikka, joka äkkiä haavoittaa nuoren sulhon sydämen. Sellaisena esiintyy hän tässä. Vanhempi aika ei häntä lapseksi kuvaillut. Häntäpä kunnioitettiin lujan ystävyyden suojelijana. Sodan kiehuvan kidan ääressä yhdisti hän uljaat nuorukaiset taisteloon (hetairiat) ja antoi heille voiton. Spartalaiset sotaan mennessään rukoilivat Erosta.
797. Siveellisten voimain ja aatteitten rinnalla on rakkaus valtavasti vaikuttanut ihmiskunnan syntyyn ja varttumiseen.
814. Tässä ensi kerran, sittenkuin A. on tehtävänsä suorittanut, hienommat naiselliset tunteet tulevat ilmi; tässä hänen sydämensä sanoo, että Haimon sentään oli hänelle kallis uhri, jonka velvollisuus häneltä vaati.
822. Niobe, Tantalon tytär, ylpeili Leton rinnalla, koska hänellä oli muka neljätoista lasta ja tällä vain kaksi (Apollon ja Artemis). Tästä Leto sydäntyi ja valitti lapsilleen; nämä virittivät jousensa, surman nuolet lensivät Niobeen lapsi-parveen, josta kohta oli vaan veriset ruumiit jäljellä. Lapsettomaksi jääneen tuskat eivät puhkea sanoihin: hän ei valita, ei värähytä jäsentäkään, ainoastaan silmät valuvat kyyneliä. Vihdoin Zeun käskystä myrsky sieppaa hänet siivillään Phrygiaan, Sipylon vuorelle. Siellä istuu äiti parka kivettyneenä, eikä lakkaa koskaan itkemästä. -- Näin tarina, johon eräs luonnon ilmiö on antanut aiheen, kertoo Niobeesta. Sipylos-vuorella, 2,5 tunnin matkan päässä Magnesiasta, nähdään vielä tänäpäivänä eräässä kallioseinän syvennyksessä lähes 20 jalkaa korkea kivimuodostus, joka kaukaa nähden on istuvan, murehtivan naisen näköinen, jonka käsivarret ovat ristissä rinnan päällä ja jota valkoinen vaate peittää. Alkujaan luonnon luoma pilaveistos on ihmiskäsi sitä sittemmin näin muokannut ja veistellyt, että siitä on saatu aasialainen jumalankuva. Kivihaamun yläpuolelta lirisee vuorilähde, joka kastelee sen poskia. Runous (esim. Ovid. Metam. 6; Qvint. Smyrn. Posthom, 1, 293) ja veistotaide on paljon viljellyt Niobeen tarinaa; lasten kuolemaa Skopas (tai Praksiteles) ryhmässä, jonka jäljennöksenä Niobe-ryhmä Firenzessä vielä on nähtävänä.
839. Kuoro lukee A:lle kunniaksi, että hän saa kuolla samoin kuin Niobe. Mutta A., joka vaan ajattelee yhtäläistä kovuutta kummankin kohtalossa, luulee kuoron pilkkaavan häntä.
870. Tarkoittaa Polyneikeen avioliittoa, jonka seurauksena oli sotaretki Theebaan.
894. Persephassa l. Persephone, Tuonelan emäntä. 904 ja seuraava kymmenkunta säettä ovat kaiketi epäperäiset, myöhemmin lisätyt. Sillä kun Antigone tähän asti on esittänyt vain ylevimpiä aatoksia työnsä perusteeksi, tuo hän tässä sofistimaisella viisastelulla esiin syyn, joka todistaa peräti epäjaloa, jokapäiväistä mieltä ja vivahtaa melkein naurettavuuteen, sekä sen lisäksi on miltei järjetön ja sopimaton tällä paikalla. Antigone olisi siis, jos hänellä suinkin olisi ollut toivoa saada uusi veli, heittänyt Polyneikes veljensä petojen ja koirien raadeltavaksi!? (kt. Göthe Eckermannin Gespräche'issä 3, 128). Tämä paikka, joka siis sotii A:n luonnetta sekä kaikkea järjellisyyttä ja runoutta vastaan, on suora mukailu Herod. III, 119:stä. Siinä kerrotaan, miten Darius soi Intapherneen puolisolle luvan pyytää yhden kuoloon tuomituista sukulaisistaan säästettäväksi, jolloin tämä pyysi armoa veljelleen, eikä puolisolleen tai lapsilleen, ja perusteli tätä pyyntöä miltei juuri samoilla sanoilla, kuin mitä tässä on pantu Antigoneen suuhun. -- Ks. Schneidewin-Nauckin selit.
917 seur. Muinaisten mielestä ei ollut immen sopimatonta puhua naimisista ja lapsista. Avioliitto oli heidän luullensa naisen tarkoitus.
940. Kuorona on Theeban ylimyksiä. Heitä nimittää A. "ruhtinaan pojiksi"; sillä viittaa hän heidän ylhäiseen sukuperäänsä sekä siihen aikaan, jolloin heidän isänsä muinoin hallitsivat maata, ja tekee sen epäilemättä siksi, että hän, "kuninkaan lapsi", olisi ollut oikeutettu saamaan heiltä turvaa ja apua.
944 seurr. Tämä kuoro-laulu, "joka vivahtaa Pindaron henkeen ja juhlallisen-totisissa rytmeissään osotaksen threnoslauluksi", kajahtelee kuolemaan kulkevan A:n jälissä; se on ikäänkuin lohdutus, joka häntä saattelee Manan synkille majoille. Lohdutus on tuo tavallinen: et sinä ole ainoa, joka kärsit; kohtalon valtaa ei kukaan voi vastustaa, alistu siis siihen nöyrästi! Kuoro esittää tarustosta neljä kuulua kärsijää, joiden myöskin täytyi kohtalon kovuudesta nääntyä tyrmään teljettyinä. Ne ovat Argivilais-sadusta _Danae_, Thrakian sadusta _Lykurgos_, Attikan sadusta veljekset _Pleksippos ja Pandion_.
Akrisios, Argoon kuningas oli ennustajalta kuullut, että hänen tyttärensä Danae oli synnyttävä pojan, joka tappaisi iso-isänsä. Välttääkseen tämän kohtalon, telkesi hän tyttärensä maanalaiseen vaskityrmään (Paus. II, 23, 7.). Mutta Zeus muuttihe kultasateeksi, ja pääsi siten katosta sisään vuotamaan ja siitti Danaeelle Perseus-pojan. --
955. Toinen kärsijä oli Lykurgos, Eedonein kuningas Thrakian Strymonin varrella. Hän vastusteli Dionyson-palveluksen tuomista Thrakiaan. Kun siis Dionysos naisineen seuroineen kisaeli Nyysan harjuilla, karkasi Lykurgos vimmoissaan heidän keskelleen ja hajoitti tuon iloisen parven minkä minnekin; Dionysos itse pelastihe mereen. Tästä väkivallasta Zeus rankaisee Lykurgoa sokeudella. II. 6, 130. ss. Apollodoron mukaan (3, 5, 1) Lykurgos hulluuden vimmassa tappaa poikansa; sitten Eedonit Dionyson käskystä kytkevät hänet vuoren rotkoon ja hän jätetään villien hevosten revittäväksi. Sama satu tahi sen toisinto (Aiskhylon "Lukurgeia") näyttää olleen Sophokleenkin mielessä.
963-65. Lykurgos pakotti Thyiadeja, Bakkhon papittaria, lopettamaan juhlanvieton ja sammutti heidän tulisoihtunsa. -- Runottaret, Muusat, jotka alkuaan seurasivat Apollonia ("musagetes"), liittyivät Dionyson seuraan, sittenkuin tämän palvelus oli päässyt varttumaan. Thrakiasta siirtyi heidän seurueensa Delphoihin ja Boiotiaan (ks. Soph. Od. T. 1105. Eust. Od. 15, 205. Diodor. 4, 4).
966. "Saaret siintävät" kaksi pientä vuoriluotoa Ponton salmessa, jossa Mustan meren ja Propontiin aallot rientävät sylitysten, mainioita Argonautein retkestä (Od. 12, 59). Niiden luultiin muuten harhailevan, jopa törmäilevän yhteenkin ja ne saivat myös senmukaan nimiä (syndromades, plangktai y.m.). Näiden luotojen kohdalta, Bosporon salmesta alkaen, ulottui Thrakian puolella Salmydesson rannikko 700:n stadion pitkältä. Sen asujamet harjoittelivat haaksirikkoisten ryöstöä tällä kolkolla, myrskyisellä rannalla -- siitä nimitys "armoton". Täällä luultiin myös myrskyjen keskellä sotajumalan asuvan.
970 seurr. Salmydesson rannalla hallitsi Phineus, Boreaan vävy. Siivekäs Boreas (pohjatuuli) oli vaimokseen ryöstänyt Orithyian, Atheenan kuninkaan Erekhtheun tyttären, joka hänelle synnytti Kalais ja Zethes pojat sekä Kleopatra nimisen tyttären. Vikkelän, hienohelman Kleopatran sai Phineus vaimokseen. Mutta pian kääntyi Phineun rakkaus toisaalle: metsän tytär Idaia luovutti hänen sydämensä Tuulettaresta, joka heitettiin vankeuteen (vs. 978 seurr.). Hyljätyn Kleopatran pojat Pleksippos ja Pahdion joutuivat pahan emintimänsä käsiin. Hän sokaisi poika raukoilta silmät ja sulki heidät vankiholviin. Tulipa Phineullekin rangaistus, kun hän sai Harpyiat ilkivieraikseen. Argonautat tullessaan -- niiden joukossa Kleopatran veljet -- vapauttivat vangitut pojat, jotka sittemmin saivat näkönsä jälleen. (Diodor. Sic. 4, 43. 44. Schol. Apoll. Rhod. 2, 178. Apollod. 3, 15, 3.).
984. Boreas hallitsee tuulettaria, Thrakian vuorilla riehuvia.
987. Vaihetarta oli kolme: Klotho, Lakhesis ja Atropos, joista ensimmäinen piti värttinää, toinen kehräsi elonlankaa, kolmas leikkasi sen. Niiden käsissä oli ihmisten kohtalot kehdosta hautaan saakka. Ne ovat "ikivanhat", koska olivat olemassa maailman alusta asti (ks. Hes. Theog.).
995. Teiresiaan neuvon mukaan oli Kreon nimittäin uhrannut Megareus poikansa sekä siten pelastanut kaupungin Areen vainosta.
996 on sananparsi (vrt. II. 10, 173. Theogn. 557. Simonid. fragm. 101. Theokr. 22, 6 etc).
999. Jo ammoisista ajoista kreikkalaiset ennustelivat tapauksia lintujen lennosta y.m. Niinpä jo Homerossa tavataan lintu-ennustelua (ks. esim. Odyss. 2, 146-165.). Se liittyi aluksi Zeun palvelukseen. Vaarinotto-paikoiksi valittiin kai sellaisia seutuja, missä lintuja halusta oleskeli; siis tässä "valkama", lintujen olopaikka, pesämaa. Nauck arvelee tuota taidetermiksi = "templum".
1006. Tässä uhrataan kaksinkerroin rasvaan verhotut reisiluut sekä vielä sappi y.m. Enteet saadaan lieskan palosta ja sisuksien laadusta.
1023. Teiresiaan varotukset ovat hyvin samanlaatuiset kuin Haimonin v. 710 seurr., joten Kreonia yhtäläisesti varotetaan joka taholta.
1035. Oikeastaan: "enkä jää minä teiltä koettelematta ennustuksillakaan, te koette ennustuksillakin kiskoa minulta peruutuslauseen".
1036. "-- myyskelleet ja kaupinneet", kauppaan kuuluvia puheenparsia; oikeastaan: "olen myyty ja mua kuljetellaan niinkuin muuta tavaraa". S.o. rahoilla ja lahjomisilla vietellään kaikkia todistamaan ja puhumaan minua vastaan. Kreon arvelee nyt ennustajaa, samoin kuin äsken vartijoita, rahoilla lahjotuksi.
1037. Elektronia mainitsee jo Homeros (Od. 4, 73; 15, 460. 18, 296) ja Hesiodos (Herakl. kilpi 141); mutta varmaa ei ole, tarkoitetaanko sillä merikultaa vaiko n.s. "hopeakultaa". Sophokles tarkoittaa tässä "hopeakultaa", s.o. metalliseos, jossa oli neljä osaa kultaa ja yksi hopeaa. Sitä saatiin Sardeesta, tahi oikeammin sanoen sen lähellä olevasta Tmolos-vuoresta ja Paktolos-virrasta. Indian kultarikkaus oli myös kuuluisa. (Herod. III, 94.)
1040. Kreonin viha viehätti häntä taas (vert. 658, 769) jumalan-solvaukseen. -- 1042 "saastutusta": Zeun valtaistuinta saastuttaisi ja tahraisi raadon laahaaminen sinne. -- 1043 "sill' eipä ihminen -- --" Kreon säikähtää omaa jumalatonta puhettaan ja koettaa -- ehkä myöhään -- sitä korjaella ja suojeleita.
1049, 1051. Kreon puhuu pilkaten.
1058. Ilman tuota ennustajaa olisi kaupunki joutunut perikatoon ja Kreon siis ei olisi sen valtiaaksi päässyt. --
1059. Kreon myöntää saaneensa tämän avun ennustajalta; mutta erottaa kuitenkin Teiresias tietäjästä Teiresias ihmisen, jota hän kuvailee huonoksi.
1062 = "luuletkohan minun vieläkin puhuvan sen vuoksi että sulta saisin palkintoa (koskahan kohta julistan sulle tuomiosi)?"
1080. Teiresias jatkaa pahoja ennustuksiaan: uhkaava onnettomuus ei ole rajoittuva vain Kreonm huonekuntaan, vaan leviää yli koko valtakunnan. Kansa saa maksaa ruhtinastensa synneistä. -- 1081 ruumisten solvaus ivallisesti kuvattuna "koirat siunanneet" l. pyhittäneet. Koirat ovat osottaneet kuolleille viimeisen kunnian, sen sijaan että kuolleita muutoin huoliteltiin pyhillä vesillä, puhdistettiin rikkisavuilla y.m.
1084 seurr. Teiresias matkii ivalla Kreonin sanoja v. 1033 seur.
1109. "Kirves kourassa" -- hakatakseen nimittäin puita siihen polttolavaan, jolla Polyneikeen ruumis olisi poltettava.
1112. Sananparsi; vrt. v. 40.