Part 44

Kun Gervaise näki lääkärien laskevan kätensä Coupeaun ruumiille, niin hänkin tahtoi sitä koetella. Hän lähestyi hiljaa ja painoi kätensä hänen olalleen. Siinä hän piti sitä hetkisen. Hyvä Jumala! Mitähän siellä tapahtuikaan sisäpuolella? Lihakset tanssivat pohjaa myöten ja taisivatpa luutkin hypellä. Aaltomaisia väristyksiä tuli kaukaa, juosten kuin vuolas virta nahan alla. Kun hän painoi hiukan kovemmin, tunsi hän ytimistä lähteviä tuskanhuutoja. Paljaalla silmällä näki ainoastaan pieniä aaltoja, jotka muodostivat häränsilmiä kuin vesipyörteen pinnalla, mutta syvemmällä mahtoi käydä koko mylläkkä. Siellä suoritettiin tuhoisaa työtä, myyrän työtä. Se oli Ansan alkoholi joka siellä kaiveli lapiollaan. Koko ruumis oli sen saastuttama, ja täytyihän sen hiidessä viimeinkin saada työnsä päättymään viemällä Coupeausta palan kerrassaan tärisyttäen yhtämittaa ja yltä yleensä koko hänen ruumistaan.

Lääkärit olivat lähteneet pois. Tunnin kuluttua Gervaise joka oli jäänyt yksin alilääkärin kanssa, toisti hiljaa:

-- Tohtori, tohtori, hän on kuollut...

Mutta alilääkäri, joka katseli Coupeaun jalkoja pudisti päätään. Paljaat jalat tanssivat yhä. Eivät ne juuri olleet puhtaat ja niissä oli pitkät kynnet. Tuntikausia kului vielä. Yht'äkkiä ne oikenivat liikkumattomiksi. Silloin alilääkäri kääntyi Gervaiseen päin sanoen:

-- Nyt se on lopussa.

Kuolema yksin oli saanut jalat pysähtymään. Kun Gervaise palasi Goutte-d'Orin kadulle, tapasi hän Bochelaisten luona koko joukon juoruämmiä vilkkaasti juttelemassa. Hän luuli heidän odottavan häntä kuullakseen uutisia kuten edellisinäkin päivinä.

-- Nyt hän on kuollut, sanoi hän työntäessään oven auki, rauhallisesti, väsyneen ja tylsistyneen näköisenä.

Mutta kukaan ei kuunnellut häntä. Koko talon väki oli kiihkoissaan. Verraton juttu! Poisson oli tavannut vaimonsa Lantier'n kanssa. Ei tiedetty tarkalleen kuinka se oli tapahtunut, sillä jokainen kertoi sen omalla tavallaan. Se vain oli varmaa, että hän oli yllättänyt heidät sellaisella hetkellä jolloinka he eivät häntä odottaneet. Lisättiinpä vielä yksityisseikkojakin, joita naiset kertoivat toisilleen huuliaan mutistellen. Tietysti sellainen näky oli saanut Poissonin luonnon nousemaan. Tämä harvapuheinen mies, joka näytti marssivan ikäänkuin olisi niellyt seipään, oli ruvennut karjumaan ja hyppimään kuin raivostunut tiikeri. Mutta sitten ei oltu kuultu mitään. Lantier kai oli saanut selitetyksi asian aviomiehelle tyydyttävällä tavalla. Mutta yhtäkaikki ei heidän elämänsä voinut sillänsä pitkälti jatkua. Ja Boche ilmoitti, että viereisen ravintolan tytär oli varmasti päättänyt ottaa puodin perustaakseen siihen makkaramyymälän. Hatuntekijä, se peijakas oli ylen ihastunut makkaroihin.

Nähdessään rouva Lorilleux'n ja rouva Lerat'n tulevan, toisti Gervaise veltosti:

-- Nyt hän on kuollut. Hyvä Jumala, neljä päivää temmellettyään ja ulvottuaan.

Molemmat sisaret eivät silloin osanneet tehdä muuta kuin ottaa esille nenäliinansa. Heidän veljellään oli ollut paljon vikoja, mutta hän oli kumminkin heidän veljensä. Boche kohautti olkapäitään sanoen tarpeeksi kovasti, jotta sen kaikki kuulivat:

-- Ompahan taas yksi juoppo vähemmän.

Siitä päivästä lähtien oli Gervaise päästään sekaisin. Ja talon asukasten tavallisia huvituksia oli katsella, miten hän matki Coupeauta. Eikä häntä enää tarvinnut pyytääkkään, hän antoi näytäntönsä ilmaiseksi, vapisuttaen käsiään ja jalkojaan ja kirkaisten aina väliin, tietämättä itsekään mitä teki. Luultavasti hän oli saanut tämän tempun veriinsä Sainte-Annessa katsoessaan liian kauvan miestään. Mutta hänellä oli huono onni, hän ei siitä kuollut kuten Coupeau. Hän vain irvisteli kuin kuljettajaltaan karkuun päässyt apina, josta syystä poikaviikarit viskelivät hänelle kupukaalin kantoja kaduilla.

Sellaista tilaa kesti kuukausia. Mutta Gervaise vaipui vieläkin syvemmälle, hän otti vastaan ruokottomimmatkin häväistykset. Oli nälkään kuolemaisillaan joka päivä. Niin pian kun hän sai neljä souta, joi hän itsensä humalaan ja puski päänsä seiniin. Kaikki likaisimmat työt teetettiin hänellä. Eräänä iltana oli lyöty vetoa, että hän söisi jotakin inhottavaa; mutta hän oli sen syönyt voittaakseen kymmenen souta. Herra Marescot oli päättänyt häätää hänet kuudennen kerroksen kamarista. Mutta kun juuri silloin tavattiin ukko Bru kuolleena komerossaan portaiden alla, niin isäntä oli hyväntahtoisesti luovuttanut tämän sopen Gervaiselle. Hän muutti siis nyt ukko Bru'n soppeen asumaan. Siellä hän makasi pehkuläjällä kalistellen hampaitaan, vatsa tyhjänä ja jäsenet kylmästä kontistuneina. Maa ei nähtävästi huolinut hänestä. Hänen järkensä pimisi, hänen mieleensä ei edes juohtunut heittäytyä kuudennesta kerroksesta pihan kivitykselle, päättääkseen päivänsä. Kuoleman täytyi ottaa hänet vähin erin, pala palalta, laahaamalla häntä päähän asti siinä kirotussa elämässä, jonka hän oli itselleen valmistanut. Koskaan ei edes saatu tietää tarkalleen, mistä hän oli kuollut. Puhuttiin kuumeesta, mutta oikea asianlaita oli se, että hän kuoli kurjuudesta, turmeltuneen elämänsä tuottamista kärsimyksistä ja vaivoista. Hän kuoli eläimistymisestä Lorilleux'läisten sanoessa. Eräänä aamuna, kun käytävässä haisi pahalta, muistettiin, ettei häntä oltu nähty kahteen päivään; ja hänet löydettiin komerostaan jo mustuneena.

Ja juuri ukko Bazouge tuli köyhien ruumisarkku kainalossaan ottaakseen hänet huostaansa. Hän oli vielä aikalailla juovuksissa sinä päivänä, mutta yhtä kaikki hyvällä päällä ja iloinen kuin leivonen. Kun hän tunsi, kenen kanssa hänellä oli tekemistä, alkoi hän lasketella filosofisia mietelmiä valmistaessaan hänelle viimeistä makuusijaa.

-- Sitä tietä on kaikkien mentävä... Ei tarvitse tuuppia toisia tieltään, kaikille riittää tilaa... Ja hullu onkin joka pitää kiirettä, sillä siten ei pääse niinkään pian perille... Minä teen kernaasti kaikille mieliksi. Toiset tahtovat, toiset eivät tahdo. Sitä on vähän vaikeanlainen järjestää... Tämä tässä ei ensin tahtonut, mutta sitten hän tahtoi. Silloin hänen täytyi jäädä odottamaan... Vihdoinkin se on tapahtunut, ja hän on sen tosiaankin hyvin ansainnut! Käyppäs siihen nyt ilomielellä!

Ja kun hän tarttui Gervaiseen isoilla mustilla käsillään, heltyi hänen mielensä, hän nosti hiljakseen tämän naisen joka niin kauvan oli ollut häneen pikeentynyt. Laskiessaan hänet sitten arkun pohjalle isällisellä huolella hän änkytti nikotustensa lomassa.

-- Tiedätkös... Kuuntele tarkkaan ... minä olen Ilo Lystinen, jota myöskin sanotaan naisien lohduttajaksi... Nyt sinä olet onnellinen, nuku rauhassa, kaunokaiseni!

VIITESELITYKSET:

[1] 1 franc = 1 markka.

[2] Sou (lue: suu) -- 5 penniä.

[3] Liue (lue ljöö) = 4 kilometriä.

[4] Bernard Palissy (1510-1590) oli ranskalaisen majolikateollisuuden keksijä. Suom. muist.

[5] Ranskassa keitetään kahvia siten, että kiehuvaa vettä kaadetaan pannun suulle kiinni ruuvattavaan siivilään, jossa kahvijauhot pidetään, ja josta valmis kahvi valuu pannuun. Suom. muist.

[6] _Badinguet_ oli muurari, jonka vaatteissa Napoleon III pakeni Ham'in vankilasta; siitä Napoleon III:n pilkkanimi. Suom. muist.