Part 11

Auringonlaskun jälkeen amiraali jatkoi edelleen kulkuaan itää kohti. Äkkiä hänet jälleen yllätti ankara myrsky, joka repi kaikki purjeet ja saattoi laivan suureen vaaraan; mutta Herra tahtoi hänet pelastaa. Hän vedätti arpaa, kuka tekisi paitasillaan toivioretken Cintan pyhän Neitsyen luokse Huelvaan; arpa osui hänelle itselleen. Koko miehistö antoi lupauksen, että ensimmäisenä lauantaina maihinpääsyn jälkeen kaikki paastoaisivat vedellä ja leivällä.[48] Ennenkuin purjeet repeytyivät, purjehdittiin vielä kuusikymmentä penikulmaa; sen jälkeen kuljettiin paljain mastoin tavattoman ankarassa myrskyssä, aaltojen lyödessä laivaan joka puolelta. Huomattiin merkkejä maasta; todellisuudessa olimme aivan lähellä Lissabonia.

MAANANTAINA MAALISKUUN 4. PÄIVÄNÄ

Eilen illalla koimme niin kaamean myrskyn, että uskoimme joka puolelta ahdistavien aaltojen upottavan meidät. Myrsky näytti kohottavan karavelin ilmaan, sade valui taivaalta alas virtana. Mutta Herraamme miellytti säästää meidät ja näyttää meille ensimmäisen yövahdin jälkeen maata, jonka merimiehet huomasivat.

Jotta ei jouduttaisi maalle tuntemattomaan paikkaan ja tietämättä, oliko lähellä mitään satamaa, amiraali panetti ylös isonpurjeen, koska se oli ainoa keino päästä jotenkuten eteenpäin, vaikka purjeen levittäminen toikin mukanaan suuren vaaran. Herra varjeli meitä päivänkoittoon saakka, vaikkakaan ei ilman ankaraa työtä ja suurta pelkoa. Kun päivä oli tullut, amiraali tunsi maan; se oli Cintran kallioita Lissabonin joen (Tajon) suussa, johon hän päätti purjehtia turvaan, koska hän ei voinut muuta; niin hirveä oli myrsky, jonka hän oli kokenut Tajon suussa olevan Cascaesin kaupungin näkyvissä. Kaiken aamua näimme kaupungin asukkaita rannalla polvistuneina rukoilemassa pelastuksemme puolesta, ja kun tulimme satamaan, tuli koko väestö meitä katsomaan, pitäen pelastustamme ihmeenä.

Kello kolmen aikaan sivuutimme Tajon varrella olevan Rastelon, missä merimiehet meille sanoivat, etteivät he vielä koskaan olleet nähneet näin myrskyistä talvea; kaksikymmentäviisi alusta oli haaksirikkoutunut Flanderin rannikoilla, ja tämän maakunnan satamissa oli monta alusta, jotka eivät olleet voineet neljään kuukauteen mennä merelle.

Amiraali kirjoitti heti Portugalin kuninkaalle, joka asui yhdeksän tunnin päässä täältä, Espanjan kuninkaan ja kuningattaren käskeneen, ettei hän saisi lyödä laimin poiketa hänen korkeutensa satamiin hankkiakseen sieltä omalla rahallaan tarpeellisia varusteita. Hän pyysi kuninkaalta lupaa purjehtia Lissabonin kaupunkiin karavelillaan turvaan mahdolliselta irtolaiselta roskaväeltä, tarkoittaen, että hänellä oli mukanaan paljon kultaa, joka täällä yksinäisessä satamassa voitaisiin ryöstää häneltä. Samalla hän ilmoitti kuninkaalle, että hän ei ollut tulossa Guineasta, vaan Intiasta.

TIISTAINA MAALISKUUN 5. PÄIVÄNÄ

Rastelo oli asemapaikkana isolla portugalilaisella sotalaivalla, jonka nimi on _Bartholomeu Diaz_ ja joka oli mitä parhaiten varustettu tykistöllä ja aseilla; sen patroni tuli tänään karavelille ja vaati amiraalia lähtemään veneeseensä, antamaan mainitun laivan faktoreille ja kapteeneille selvitystä matkastaan.

Amiraali vastasi olevansa Espanjan kuninkaan ja kuningattaren amiraali; hänen ei ole tarvis tehdä mitään tiliä sellaisille upseereille, eikä hän jätä alustaan eikä laivaansa, jollei häntä asevoimin pakotettaisi siihen. Patroni sanoi, että hänen olisi lähetettävä kapteeni (_el maestro_). Amiraali vastasi, ettei laivalta lähtisi kapteenia eikä ketään muutakaan laivan väkeen kuuluvaa muutoin kuin väkisin vietynä, koska se hänen mielestään merkitsisi sitä, että hän valtuuttaisi jonkun laivansa väkeen kuuluvan antautumaan toisille tai kuin hän tekisi sen itse; mutta Espanjan kuninkaan amiraaleille sopi vain mieluummin kuolla kuin antautua taikka käskeä ketään miehistään antautumaan.

Patroni muuttui nyt vaatimattomaksi ja sanoi, että kun amiraalin päätös kerran oli sellainen, niin hän saisi vapaasti mennä mihin halusi; kuitenkin hän pyysi Kolumbusta näyttämään Espanjan kuningasparin kirjeet, mikäli hänellä oli sellaisia. Amiraali suostui näyttämään ne hänelle, jonka jälkeen hän palasi alukselleen viemään selityksen kapteenilleen, joka oli Alvaro Dama. Tämä lähti sitten mitä suurimmin juhlallisuuksin, rumpujen, torvien ja huilujen soidessa käymään karavelilla. Hän osoitti amiraalia kohtaan kaikkea huomaavaisuutta, keskusteli hänen kanssaan ja lupasi täyttää kaikki hänen toivomuksensa.

KESKIVIIKKONA MAALISKUUN 6. PÄIVÄNÄ

Kun oli saatu tietää amiraalin olevan paluumatkalla Intiasta, saapui Lissabonista niin suuria ihmisjoukkoja katsomaan häntä ja hänen mukaansaottamia intialaisia, että sitä sopi kummastella. Kaikki olivat ihmeissään ja kiittivät Herraa ja sanoivat Espanjan hallitsijoiden vakaan uskon ja innokkuuden Herran palveluksessa saaneen aikaan, että Kaikkivaltias oli suonut heille tämän kaiken.

TORSTAINA MAALISKUUN 7. PÄIVÄNÄ

Tänään tuli karavelille lukematon paljous väkeä, useita ritareitakin, heidän joukossaan kuninkaan kotihovimestari. Kaikki lausuivat ylistyksen ja kiitoksen Herralle onnistumisesta ja kristikunnan laajennuksesta, jonka Hän oli antanut Espanjan hallitsijoiden käsiin. He katsoivat onnellisen tuloksen seuraukseksi siitä innosta, millä Teidän Korkeutenne näyttävät omistautuneen Kristuksen uskon levittämiselle.

PERJANTAINA MAALISKUUN 8. PÄIVÄNÄ

Amiraali sai tänään don Martin de Noronhan välityksellä Portugalin kuninkaan kirjeen, jossa hän kutsui amiraalia käymään luonaan, kun sää ei kuitenkaan sallinut hänen lähteä karavelillaan matkalle. Vaikka se olikin amiraalille vähän tärkeätä, hän kuitenkin noudatti kutsua, jotta epäilyksille ei jäisi sijaa, ja hän oli yötä Sacanbenissa. Kuningas käski hovimestariaan antamaan maksuttomasti amiraalille kaikki, mitä hän tarvitsi itselleen, miehistölleen ja alukselleen ja täyttämään kaikki hänen toivomuksensa.

LAUANTAINA MAALISKUUN 9. PÄIVÄNÄ

Tänään amiraali lähti Sacanbenista yhdeksän tunnin päässä Lissabonista olevaan Valle de Paraisoon, missä kuninkas oleskelee. Koska satoi, hän ei voinut päästä perille ennen iltaa. Kuningas käski ensimmäisten upseeriensa ottaa hänet kunnioittavasti vastaan, hän itse kohteli amiraalia erikoisen huomaavaisesti, kohdisti häneen erikoisen suosionsa, pyysi hänet istumaan, keskusteli hänen kanssaan hyvin ystävällisesti ja sanoi antavansa käskyn, että kaikki, mistä voisi olla hyötyä Espanjan hallitsijoille ja heidän palvelijoilleen, oli suoritettava niin täsmällisesti kuin se tehtäisiin hänen itsensä hyväksi.

Hän ilmaisi suurta iloa siitä, että tähän retkeen oli ryhdytty ja päästy näin onnelliseen tulokseen; mutta hänestä näytti kuitenkin siltä kuin Espanjan kuningasparin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan tämä valtaus kuuluisi hänelle; mihin amiraali vastasi, »että hän ei ollut koskaan nähnyt sellaista sopimusta ja tiesi ainoastaan, etteivät Espanjan kuningas ja kuningatar olleet käskeneet häntä purjehtimaan La Minaan[49] enempää kuin Guineaankaan ja että heidän korkeutensa olivat tämän käskynsä antaneet tiedoksi ennen hänen lähtöään kaikissa Espanjan satamissa.» Kuningas vastasi tähän hyvin armollisesti, ettei yhteisymmärrykseen pääsemiseksi tässä asiassa ollut tarpeen sekoittaa välitysmiestä. Isännäksi amiraalille hän antoi Claton priorin, joka oli tämän kaupungin huomatuin mies, ja hän osoitti amiraalille kaikkea kunnioitusta ja kohteliaisuutta.

SUNNUNTAINA MAALISKUUN 10. PÄIVÄNÄ

Tänään messun jälkeen kuningas vakuutti uudelleen amiraalille, että jos hän tarvitsisi jotakin, niin hän saisi sitä heti. Hän keskusteli amiraalin kanssa kauan hänen matkastaan, kehotti häntä aina istumaan ja osoitti hänelle kunniaa.

MAANANTAINA MAALISKUUN 11. PÄIVÄNÄ

Tänään amiraali lähti kuninkaan luota, joka antoi hänelle joitakin viestejä Espanjan kuninkaalle ja kuningattarelle, siten osoittaen hänelle erinomaista ystävällisyyttä (_mucho amor_). Päivällisen jälkeen hän lähti matkalle. Kuningas annatti don Martin de Noronhan välityksellä hänelle saattueen, ja kaikki huomattavat henkilöt, joita hovissa oleskeli, saattoivat häntä myöskin ja viipyivät hänen seurassaan pitkän aikaa osoittaakseen hänelle siten arvonantoaan. Amiraali meni nyt Villafrancan kylän lähellä olevaan San Antonion luostariin, missä kuningatar oleskeli. Hän jätti nyt kunnianosoituksensa tämän hallitsijattaren jalkojen juureen ja suuteli hänen kättänsä, kun kuningatar oli käskenyt sanoa, ettei hän lähtisi pois tapaamatta kuningatarta. Kuningatar sekä Villafrancan herttua ja markiisi, jotka olivat hänen seurassaan, ottivat hänet vastaan erinomaisen kunnianarvoisesti. Kun hän lähti Llandraan, missä hän yöpyi, oli yö jo käsillä.

TIISTAINA MAALISKUUN 12. PÄIVÄNÄ

Kun amiraali tänään oli aikeissa lähteä Llandrasta karavelilleen, saapui kuninkaan tallimestari, joka sanoi hänelle, että jos häntä miellyttäisi matkustaa Kastiliaan maitse, kuningas oli antanut tallimestarin tehtäväksi saattaa häntä ja huolehtia matkalla majoituksesta, hevosista ja kaikesta tarpeellisesta. Hän luovutti amiraalille mukanaan olevan muulin sekä toisen hänen luotsiaan varten. Luotsille hän sitäpaitsi lahjoitti kaksikymmentä espadinesta.[50] Amiraali saapui karaveliinsa vasta yöllä.

KESKIVIIKKONA MAALISKUUN 13. PÄIVÄNÄ

Kahdeksalta aamulla nostettiin ankkuri; purjehdimme Espanjaan länsiluoteisella tuulella.

TORSTAINA MAALISKUUN 14. PÄIVÄNÄ

Eilen auringonlaskun jälkeen jatkettiin purjehtimista etelään. Ennen auringonnousua olimme San Vincenten kohdalla. Siitä lähtien suunta muutettiin itäiseksi, jotta päästäisiin Saltesiin.

PERJANTAINA MAALISKUUN 15. PÄIVÄNÄ

Auringon noustessa amiraali oli Saltesin kohdalla ja tuli vuoksen mukana Barre dc Saltesin läpi samaan satamaan, mistä hän elokuun 3. päivänä edellisenä vuonna oli lähtenyt purjehdukselleen.

»Päiväkirja päättyy tähän, vaikka amiraalilla olikin aikomus lähteä vesitse Barcelonaan, missä kuningas ja kuningatar olivat, sillä hänellä oli halu päästä antamaan selostus matkastaan, jonka Herra, annettuaan hänelle siitä ajatuksen, myös oli sallinut päättyä näin onnellisesti. Sillä hän tiesi ja oli siitä niin vakuuttunut, ettei hänen vakaumukseensa sekaantunut hiventäkään epäilyä, että Kaikkivaltias saa aikaan kaiken hyvän, niin että kaikki on hyvää paitsi synti, ja ettei mitään voida ajatella eikä mihinkään ryhtyä ilman Hänen mukanaoloaan.

»Tästä matkasta»--lisää Kolumbus vielä lopuksi--»olen kokenut, että Jumala on esiintynyt ihmeellisellä tavalla, niinkuin tästä kirjoituksesta voidaan nähdä, samoinkuin monista ihmeistä, joita hän matkalla ja minun hyväkseni on tehnyt, kohdattuani Teidän Korkeuksienne hovissa niin pitkän ajan vastoinkäymisiä monien ja huomattujen henkilöiden taholta, jotka kaikki vastustivat minua ja pitivät yritystäni hulluutena. Tässä toivon Vapahtajaltamme, että tämä matka olisi kristillisyydelle mitä suurimmaksi kunniaksi, vaikka se alussa näyttikin perin vähäpätöiseltä.»

* * * * *

HUOMAUTUKSIA

[1] Tämä kohta on melkein sanasta sanaan samanlainen kuin muuan kohta siinä kirjeessä, jonka Toscanella kirjoitti kaniikki Martinezille. Toscanella kirjoitti: »Niitä Intian osia, joihin voidaan matkustaa, hallitsee valtias, jota sanotaan suurkaaniksi, joka on samaa kuin kuninkaiden kuningas. Hänen edeltäjänsä lähettivät paaville lähettiläitä ja pyysivät häneltä opettajia, jotka pystyisivät ohjaamaan heitä meidän uskoomme.»

Alkuperäinen (Toscanella, italiaksi): _»Las partes de las Indias donde se podrá ir y el dominio de un principe solo, llamado Gran Can, que es lo mismo que Rey de los reyes. Sus predecessores enviaron embajadores al Papa, pidiendole maestros, que los instruyesen en nuestra fè_ j.n.e.»

Kolumbus (espanjaksi): _»La informacion que yo habia dado a Vuestras Altezas de las tierras de India y de un principe que es llamado Gran Can, que quiere decir en nuestro romanze Rey de los reyes, como muchas veces el y sus anticessores habian enviado a Roma a pedir doctores en nuestra santa fé porque le enseñasen en ella_.»

[2] _y ordenaron que yo non fuese por tierra al Oriente, por donde se costumbra de andar, salvo por el camino de Occidente, por donde hasta hoy no sabemos por cierta fé, que haya pasado nadie_.

[3] tässä tarkoitetaan penikulmalla (= _millas_) ekvaattoriminuuttia ja meripenikulmalla (= _leguas_) samaa kuin nykyisin maantieteellisellä penikulmalla, joka on 4 ekvaattoriminuuttia eli 7408 metriä.

[4] _garjao; hirondelle de mer_.

[5] _rabo de junco; paille en queue_.

[6] _marcar el norte_, s.o. määräämään Pohjantähden aseman.

[7] Jo Aristoteles mainitsi Antillan, joka otaksuttiin saareksi Herakleen patsaiden toisella puolella. Ennen Kolumbuksen aikaa Antilla, joka espanjalaisen ääntämistavan johdosta kirjoitettiin myös Antilia, oli annettu nimeksi tarunomaiselle Seitsemän kaupungin saarelle Atlantin valtameressä. Useissa viidennentoista vuosisadan kartoissa Antilla kuvasi myytillisiä saaria, jotka olivat Kanarian ja »Intian» keskivälillä. Myöhemmin se nimi annettiin Kolumbuksen löytämille saarille ja sittemmin omaksuttiin käytäntöön monikkomuoto, koska saaria oli paljon.

[8] Cipango oli tullut länsimaiseen tietoisuuteen Marco Polon matkakertomuksesta. Se esiintyi kirjoitettuna myös Zipangu, Polon kertomuksen baselilaisessa jäljennöksessä Zipangri, vanhassa latinalaisessa tekstissä Cyampagu ja italialaisissa kopioissa Cimpagu. Kiinalainen lausunta olisi kait oikeimmin kirjoitettava Dja-pan-gu, missä kaksi ensimmäistä tavua ovat Japanin kiinalainen nimi ja kolmas tavu kiinankielen _ku_, joka merkitsee »kuningaskuntaa»; sen kiinalaiset yleensä liittävät vieraiden maiden nimeen.

[9] Kuten tunnettua, Kolumbus uskoi tosiaankin tulleensa Intiaan ja tarkoitti Lucayn saarilla mahdollisesti Lakkadiveja. Navarrette otaksui, että se saari, jolle Kolumbus nousi maihin, oli Turk-saari (El Gran Turco), 100 meripenikulman päässä San Salvadorista kaakkoon. Nykyisin arvellaan, että se oli Bahama-saariin kuuluva Watling Island.

[10] _La color de los canarios_. Sillä ei tarkoiteta kanarialinnun väriä, vaikka joku on sen niin käsittänyt.

[11] Kolumbus tarkoittaa teräksestä eli raudasta valmistettuja aseita; se metalli oli Länsi-Intiassa vielä tuntematon. Heittokeihäät, jouset ja nuolet olivat siellä kyllä käytännössä.

[12] Centa oli vanha portugalilainen raha, vuoden 1950 arvoista rahaamme se vastasi suunnilleen 70 penniä.

[13] Tämä saariryhmä on Cayos-saaret.

[14] _que todo era burla para se fugir_.

[15] Luultavasti Kolumbus on nähnyt puissa olevia loiskasveja ja luullut niitä isäntäkasvin oksiksi.

[16] Riippumattoja, joista he käyttivät nimitystä _hamak_.

[17] Espanjan guldeni.

[18] Nykyään Crooked Island. Navarretten otaksuman mukaan Suuri Inagua.

[19] Todennäköisesti jokin liskoeläin.

[20] Kolumbus valittaa tuon tuosta, ettei hän ole hyvä kasvien eikä eläinten tuntija. Se kasvi, mitä hän tässä nimittää aaloeksi oli luultavasti tuoksuvaa puuta (_agallochum_).

[21] Kaikesta päättäen Kolumbus on tutustunut Marco Polon kuvauksiin Kiinasta suunnitellessaan tätä matkaa. Marcon matkakertomuksen 28. luvussa kerrotaan Gouza-nimisestä kaupungista. Se nimi esiintyy Marcon matkakertomuksen kopioissa eri tavalla kirjoitettuna; vanhoissa venetsialaisissa se on Gio-gu, Pariisin latinalaisessa toisinnossa Gio-guy, baselilaisessa Geo-gui sekä British Museumin ja Berlinin kappaleissa Cyongium, mutta kaikissa tapauksissa ensimmäinen kirjain lienee tarkoitettu lausua soinnillisena ja merkinnee samaa äännettä, joka nykyisin merkitään ts:llä, kun kiinaa, kirjoitetaan eurooppalaisin kirjaimin. Marco Polon kertomuksessa Gouza oli vauras kaupunki, jossa kudottiin kultakankaita, ja se on tietenkin voinut erikoisesti jäädä Kolumbuksen kuvitteluihin kangastelemaan. Kaupunki tunnetaan myöhemmin nimellä Tso-tsheu; se oli sadankahdenkymmenen Kiinan li'n päässä Pekingistä (n. 70 km) lähellä sitä kohtaa, missä länsi- ja etelä-Kiinan valtatiet erkanivat toisistaan. Monet muut Kiinan-matkaajat ovat myös kuvailleet tätä kaupunkia.--Mahdollista on myös, että Kolumbus tarkoittaa tässä samaa kaupunkia kuin myöhemmin kirjoittaessaan Quinsay. Kts. huomautusta 25.

[22] Kolumbus antoi saarelle nimen Juana. Kun kuningas Ferdinand oli kuollut, saari sai nimen Fernandina. Sittemmin sillä oli espanjalaisena nimenä Santiago ja myöhemmin Ave Maria. Mutta mikään näistä espanjalaisista nimistä ei jäänyt pysyväksi; saari piti itsepintaisesti alkuperäisen alkuasukasnimensä.

[23] Tämä luulo oli väärä; Amerikassa ei ollut hevosia eikä nautoja.

[24] Marco Polon kertomuksessa Pohjois-Kiinasta käytettiin nimeä Cathay ja Etelä-Kiinasta Manji, rajana oli itäosassa Hoangho ja länsipuolella Shensin eteläraja.

[25] Zai-tun ja Kin-sai ovat jälleenkin Marco Polon kertomuksessa esiintyviä kaupunkeja, Zai-tun luultavasti Amoy ja Kin-sai otaksuttavasti nykyinen Ning-po tai Tshu-san.

[26] Ilmeisesti kirjurien tekemä virhe; pitäisi nähtävästi olla _niames_, josta puhutaan päiväkirjassa etempänä.

[27] Tämä on erehdys. Jopa samalla saarellakin saatettiin puhua toisistaan poikkeavia kieliä.

[28] Las Casas kiinnittää tässä kohden huomiota Kolumbuksen hajamielisyyteen. Ollessaan ulkona merellä Kolumbus antoi satamalle nimen Puerto Santa Maria, mutta päästyään satamaan Puerto de San Nicolao. Huomattava on kuitenkin, että Cadizin lahti, joka on hyvin iso, jakaantuu niemekkeellä ulompaan ja sisempään osaan. Edellisessä on Puerto de Santa Marian satama ja jälkimmäisessä Puerto Real. Kolumbuksen käyttämä satama Haitilla saattoi olla samanlainen kaksiosainen, joten mitään hajamielisyyttä ei siten oikeastaan esiinnykään Kolumbuksen nimenjaossa, mutta sensijaan siinä voi havaita omaperäisyyden puutetta.

[29] Näkee väitettävän, että Haitilla ei ollut myrttejä eikä satakieliä. On kuitenkin selvää, että joulukuussa pohjolan laululinnut oleskelivat eteläisillä tienoilla--miksi ei siis myöskin Haitilla?--ja Atlantin tuolla puolen on kyllä myrtinsukuisia kasveja.

[30] _Niames_ eli _ñanes_, oikeastaan _ajes_, juurikasveja. Leipää, jota intiaanit leipoivat yucca-kasvista, he sanoivat kazabiksi tai kassavaksi.

[31] Mittaus on saattanut olla oikea, mutta laskelman tulos oli virheellinen, johtuen ehkä siitä, että tähän vuodenaikaan auringon eteläinen deklinaatio on 23°. Haitin etäisyys päiväntasaajasta on 20°. Huomattakoon, että Kuuballa leveysaste oli määrätty oikein: 21°P.

[32] Tätä Babeque-nimistä kultasaarta Kolumbus ei lopultakaan löytänyt.

[33] Segovian lähellä melkoisen korkealla vuoristossa on Marialle pyhitetty luostari, jonka ympärillä vuorenhuiput muodostavat piirin eli O:n.

[34] Nykyään Aculin lahti.

[35] Sen korkeus on 3.730 metriä, joten Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa on paljon korkeampiakin vuoria.

[36] Kolumbus tai kopioitsija on tässä kohdin selvästi tehnyt kirjoitusvirheen. Hän nimittäin on kirjoittanut: _cinco leguas,_ vaikka selvästikin pitäisi olla _cinco millas_.

[37] Saaren nimi oli intiaanien kielellä Bohio. Kolumbus antoi sille tässä käytetyn nimen Española (Hispaniola), nykyisinhän se on Haiti eli San Domingo.

[38] Englannin pinta-ala on ilman Walesia 131,757 neliökilometriä, Haitin saaren 77,000 neliökilometriä. Kolumbuksen arviointi osui siis huomattavasti harhaan.

[39] Kuten tunnettua, raparperi on aasialainen kasvi, eikä sitä ollut Länsi-Intiassa. Kolumbus on kyllä kuvaillut raparperiksi otaksumaansa kasvia, mutta kun hän ei sitä ollut itse nähnyt, vaan laati kuvauksen merimiehen kertomuksen perusteella, se on tietenkin harhaannuttava, ja Las Casas on jättänyt kuvauksen pois. Ei tiedetä, mikä se kasvi oli, jota Kolumbus otti mukaansa.

[40] Linnoituksen nimeksi Kolumbus antoi La Navidad (Joulu), koska hän sinä juhlapäivänä oli saapunut tänne.

[41] Kolumbuksen toiveet La Navidadin linnoituksen suhteen pettivät. Kun hän seuraavana vuonna tuli toiselle retkelleen, linnoitus oli tuhottu perustuksiaan myöten ja siihen jäänyt miehistö kokonaan surmattu. Historian ei ole onnistunut selvittää tapahtumaa. Siten voidaan olettaa, että Guacanagari olisi tehnyt hävitystyön tai että, kuten Guacanagari itse selitti, saareen hyökänneet karibit olivat syypäitä. Kolmas mahdollisuus on, että espanjalainen miehistö saaliinhimossaan olisi itse ollut syypää tuhoonsa.

[42] Kun päästiin lähemmin etsimään, löydettiin kahden ja kolmen, jopa joku kahdeksankin naulan painoinen kappale, kertoo Las Casas.

[43] Tässä joessa, jonka nimi on Yaqui, on tosin kultaa; mutta Las Casas arvelee Kolumbuksen nähneen vain kiillettä eli katinkultaa. Kirkkaan veden pohjalla hiekassa katinkultajyväset kimaltelevat aivan kuin kulta, kuten tiedetään. Nykyään tämän joen nimenä on Santiago.

[44] Nykyisin Chuzona-Chico, kolmen ja puolen leguan päässä Puerto La Platasta.

[45] Tähtitieteellisenä lähteenä Kolumbuksella oli silloin yleisesti tunnettu Regiomontanuksen _Ephemeridit_; tässä kohdin on kertomuksessa selvästi jokin erehdys, jonka Las Casas arvelee johtuvan päiväkirjan kopioitsijan huolimattomuudesta.

[46] Nykyään Cap Samana.

[47] Tässä kohdin sopinee palauttaa mieleen tammikuun 15. pnä 1948 sattunut tapaus, josta sanomalehdet kertoivat näin: »Atlantin mystilliset jättiläislaineet, joista hl. _American_ kapteeni varoitti _Queen Marya_, pakottivat englantilaisen 83.000 tonnin aluksen muuttamaan suuntaa ja myöhästyttivät sitä 37 tuntia. _American_ päällikkö kapteeni Manning antoi hyvin ihmeellisen varoituksen ja selitti, ettei hän 35 merivuotensa aikana vielä koskaan ole havainnut vastaavanlaista ilmiötä. Hän arveli päässeensä säätieteilijäin ilmoittamasta myrskyvyöhykkeestä, kun ilmapuntari yhtäkkiä laski nopeasti, lämpötila nousi ja tuuli vaimeni ollen enää vain muutamia sek/metrejä. Heti sen jälkeen joutui kuitenkin koko meri kuohuksiin ja 12 metrin jättiläislaineet löivät kaikilta tahoilta aluksen yli. Tällaisten jättiläisaaltojen näkeminen havaitsematta minkäänlaista tuulta tuntui tavattoman mystilliseltä. Ilmiö kesti 12 tuntia ja ulottui yli n. 600--700 meripenikulman laajuisen alueen ja siihen liittyi voimakas sade.»

[48] Kun oli parhaillaan laskiaisen ja pääsiäisen välinen paaston aika, katsottiin tällainen lisäpaastoaminen tavallista ankarammaksi.

[49] La Mina, sen aikainen kultakaivos Afrikassa, Portugalin alusmaissa.

[50] Espadine oli kultaraha. Luotsin saaman lahjan arvo oli 28 kultadollaria.