Part 3

Kun Morgiane oli lopettanut, ymmärsi Ali Baba hyvin, kuinka tärkeän palveluksen tämä oli hänelle tehnyt, ja kiitollisena puhui hän hänelle: »En tahdo kuolla, ennenkuin olen palkinnut sinut ansiosi mukaan. Sinulle olen kiitollisuuden velassa hengestäni, ja antaakseni sinulle siitä heti todistuksen lahjoitan sinulle tästä hetkestä alkaen vapauden; mutta pidätän itselleni kuitenkin oikeuden muistaa sinua vielä edelleenkin. Myöskin minä olen vakuutettu siitä, että noilla neljälläkymmenellä rosvolla on tekemistä tämän tapahtuman kanssa. Kaikkivaltias Allah on laupeudessaan pelastanut minut sinun kätesi avulla; toivon, että hän on edelleenkin varjeleva minua heidän ilkeydeltään ja vapauttava maailman noiden kirottujen kyykäärmeensikiöiden vainosta. Nyt on meidän kuitenkin ennen kaikkea haudattava noiden lurjusten ruumiit, mutta kaikessa hiljaisuudessa, niin ettei kukaan voi aavistaa mitään heidän kohtalostaan, siitä pidän minä huolen Abdallahin kanssa.»

Ali Baban puutarha oli sangen pitkä ja takaosastaan korkeiden puiden rajoittama. Vitkastelematta meni hän orjansa kanssa näiden puiden siimekseen kaivaakseen pitkän ja leveän kuopan. Sitten vetivät he ruumiit nahkasäkeistä esille, panivat syrjään aseet, joilla rosvot olivat varustetut, laahasivat ruumiit toisen toisensa jälkeen kuoppaan, lapioivat mullan niiden päälle ja tasoittivat sitten maan ympärillä, niin että se oli taas samanlainen kuin ennenkin, öljysäkit ja aseet antoi Ali Baba huolellisesti kätkeä; mutta muulit, joita hän ei voinut mihinkään käyttää, lähetti hän useissa erissä torille ja antoi orjansa myydä ne.

Sillävälin oli neljänkymmenen rosvon päällikkö kirvelevin sydämin palannut takaisin metsään. Raivon ja tuskan raatelemana saapui hän takaisin luolaan tietämättä itsekään oikein, miten sinne tuli. Kauhealta tuntui hänestä olla yksin tässä synkässä paikassa. -»Te minun urheat mieheni kaikki», huusi hän, »valvottujen öitteni, taistelujen! ja ponnistusten! toverit, missä olette te? Mitä voin tehdä ilman teitä? Milloin saan enää kokoon sellaisen kelpo joukon, kuin te olitte? Täytyykö minun jättää kaikki tämä kulta ja hopea saaliiksi sille, joka jo on rikastunut osalla siitä? En voi enkä saa muuta ajatella, ennenkuin olen ottanut hänet hengiltä. Se, mitä en voinut saada aikaan teidän voimakkaalla avullanne, täytyy minun nyt tehdä aivan yksin; ja jos voin säilyttää aarteen hallussani; niin olen myös pitävä huolen siitä, ettei siltä ole minun jälkeeni puuttuva urhoollista isäntää, joka sitä suojelee ja yhä kartuttaa tulevia sukupolvia varten.» Päästyään tähän päätökseen rauhoittui rosvopäällikkö jälleen; hän heittäytyi uudelleen ihanien toiveiden valtaan ja vaipui syvään uneen.

Seuraavana aamuna heräsi rosvopäällikkö varhain, pukeutui sangen komeaan pukuun, meni kaupunkiin ja otti asunnon eräästä karavaanimajapaikasta. Odottaessaan, että se, mitä Ali Baban luona oli tapahtunut, herättäisi huomiota, kysyi hän majapaikan hoitajalta sattumalta, kuuluuko kaupungilta mitään uutta, ja tämä kertoi hänelle kaikenlaisia asioita, muttei sitä, mitä hän halusi tietää. Tästä päätti hän, että Ali Baba piti asian salaisuutenaan, koskei hän tahtonut tulevan julkisesti tiedoksi, että hän tiesi jotain aarteesta; todennäköisesti tiesi hän myös, että hänen henkeään sentähden väijyttiin. Tämä vahvisti vain rosvopäällikön päätöstä tehdä kaikkensa toimittaakseen hänet yhtä salaisesti tieltä pois. Rosvopäällikkö varusti itselleen hevosen, jolla hän teki useita matkoja metsään tuoden sieltä asuntoonsa kaikessa salaisuudessa kallisarvoisia silkkikankaita ja hienoja harsoja. Kun hän sitten oli koonnut niin paljon tavaraa kuin piti tarpeellisena, vuokrasi hän myymälän myydäkseen ne. Hänen liikettään vastapäätä oli se myymälä, joka aikaisemmin oli kuulunut Kasimille, mutta jonka jonkun aikaa sitten Ali Baban poika oli ottanut haltuunsa.

Rosvopäällikkö, joka oli ottanut nimen Chogia Husein, ei lyönyt laimin uutena tulokkaana käydä tavanmukaisella vierailulla naapureitten luona, Koska Ali Baban poika oli vielä nuori, sorja ja sangen järkevä ja hän tämän kanssa joutui puheisiin useammin kuin muiden kauppiaiden kanssa, sukeutui heidän välilleen pian ystävyys. Rosvopäällikkö etsi hänen seuraansa sitä enemmän, kun hän pari kolme päivää myymälänsä perustamisen jälkeen tunsi Ali Baban, joka kävi poikaansa tervehtimässä ja tapansa mukaan viipyi kauan aikaa hänen luonaan. Kun hän nyt sai tietää Ali Baban olevan nuorukaisen isän, kävi hän nuorukaiselle vielä toista vertaa kohteliaammaksi, hän mielisteli häntä, antoi hänelle pieniä lahjoja ja kutsui hänet usein aterialle.

Ali Baban poika arveli, että hänen velvollisuutensa olisi vastata Chogia Huseinin kohteliaisuuksiin; mutta kun hänen asuntonsa oli sangen ahdas eikä erikoisen mukavasti sisustettu vieraiden vastaanottamista varten, puhui hän asiasta isälleen, Ali Baba otti ilolla tehtäväkseen vieraan kestitsemisen. »Poikani», sanoi hän, »huomenna on perjantai, ja koska suuret kauppiaat, kuten Chogia Husein ja sinä, tänä päivänä pitävät liikkeensä suljettuina, niin mene iltapäivällä kävelylle hänen kanssaan ja sovita niin, että paluumatkalla kuljette minun taloni ohi ja sinä pyydät häntä käymään sisälle. On parempi, että asia järjestyy niin, kuin että sinä suorastaan kutsuisit hänet. Alina käsken Morgianen laittaa illallisen valmiiksi.»

Perjantai-iltapäivällä tapasivat Ali Baban poika ja Chogia Husein toisensa sovitulla paikalla ja lähtivät kävelylle. Takaisin tultaessa jahti Ali Baban poika ystävänsä tahallaan kadulle, jonka varrelle hänen isänsä asui, ja heidän tultuaan ovelle pysähtyi hän, koputti hän ovelle ja sanoi: »Tämä on isäni talo; koska olen kertonut hänelle paljon ystävyydestämme, on hän pyytänyt minua hankkimaan hänelle kunnian tutustua sinuun. Pyydän sinua nyt lisäämään kohteliaisuutesi määrää minua kohtaan vielä tälläkin tavoin.»

Vaikkakin Chogia Husein nyt oli tullut siihen päämäärään, johon hän pyrki, nimittäin päässyt Ali Baban taloon ja saanut tilaisuuden surmata hänet ilman vaaraa ja suurta meteliä, teeskenteli hän kuitenkin haluavansa ottaa jäähyväiset. Mutta koska Ali Baban orja juuri tällä hetkellä avasi oven, otti poika ystäväänsä kohteliaasti kädestä, meni edellä ja pakotti Chogia Huseinin astumaan sisälle.

Ali Baba otti Chogia Huseinin vastaan mitä kohteliaimmin sen ystävyyden tähden, jota tämä oli osoittanut hapen pojalleen, ja pian pakinoivat he ystävällisesti keskenään. Kun nyt oli tullut aterian aika ja kaikki oli sitä varten valmiina, auttoi Morgiane Abdallah-orjaa kattamaan ruokapöydän ja kantamaan ruokalajit sisään. Mutta heti nähdessään Chogia Huseinin tunsi hän hänet valepuvusta huolimatta rosvopäälliköksi ja tarkastettuaan häntä pitempään ja tarkempaan huomasi hän, että vieraan vaatteiden alle oli kätketty tikari. »Maltahan!» sanoi hän itsekseen, »tuo konna on tullut murhaamaan isäntäni. Mutta senpä minä estän!»

Heti saatuaan Abdallahin kanssa pöydän katettua, käytti Morgiane sitä aikaa, jolloin herrat söivät, tarpeellisiin valmistuksiin suunnitelmansa toteuttamiseksi; hän oli juuri saanut ne suoritetuiksi, kun Abdallah ilmoitti, että oli aika ruveta tarjoilemaan hedelmiä. Morgiane vei ne sisälle heti, kun Abdallah oli korjannut ruoat pöydältä. Sitten asetti hän Ali Baban viereen pienen pöydän ja sille viiniä ja kolme pikaria; tämän tehtyään meni hän Abdallahin kanssa ulos ikäänkuin olisi aikonut syödä hänen kanssaan illallista.

Nyt arveli väärä Chogia Husein tulleen sopivan hetken Ali Baban surmaamiseen. »Nyt», sanoi hän itsekseen, »juotan isän ja pojan humalaan, eikä poika, jonka hengen mielelläni säästän, pysty estämään minua työntämästä tikaria isän sydämeen. Sitten pakenen, kuten ensi kerrallakin, puutarhan kautta sillävälin kuin keittäjätär ja orja vielä aterioivat tai nukkuvat keittiössä.»

Mutta Morgiane oli älynnyt valepukuisen Chogia Huseinin aikeet eikä antanut hänelle aikaa panna täytäntöön viekasta suunnitelmaansa, Sensijaan että olisi syönyt illallista puki hän päälleen kauniin tanssipuvun, valitsi siihen sopivan hiussomisteen, pani vyötäisilleen kullatusta hopeasta tehdyn vyön ja kiinnitti siihen tikarin, jonka tuppi ja kahva olivat samaa metallia; kasvoilleen pani hän kauniin naamarin. Pukeuduttuaan siten sanoi hän Abdallahille; »Ota rumpusi ja menkäämme sisälle näyttämään isäntämme vieraalle niitä hauskoja tansseja, joita usein iltaisin esitämme isännällemme.» Abdallah otti rummun, kulki sitä lyöden Morgianen edellä ja astui saliin. Hänen takanaan tuli Morgiane niiaten sirosti ja ikäänkuin pyytäen lupaa saada näyttää taitoaan. Kun Abdallah näki, että Ali Baba aikoi puhua, lakkasi hän rummuttamasta, »Tulehan vain tänne, Morgiane», sanoi Ali Baba; »Chogia Husein arvostelkoon taitosi ja sanokoon sitten mielipiteensä siitä meille,» Sitten sanoi hän Chogia Huseinin puoleen kääntyen; »Älä luule, herra, että olen suurilla kustannuksilla hankkinut sinulle tämän huvin. Kuten näet, keittäjättäreni ja orjani vain huvittavat meitä sika tavalla. Toivon, että se miellyttää sinua!»

Chogia Husein ei ollut valmistunut siihen, että Ali Baba tarjoaisi aterian jälkeen vielä tällaistakin huvia. Vaikkakin hänelle olisi ollut paljon enemmän mieleen, että Ali Baba olisi säästänyt häneltä tämän näytännön, teeskenteli hän kuitenkin olevansa kovasti mielissään ja oli kyllin kohtelias lausuakseen Ali Baballe, että kaikki, mikä huvittaa hänen kunnioitettavaa ystäväänsä, on tietysti oleva myös hänelle itselleen suuri ilon aihe.

Kun nyt Abdallah näki, että Ali Baba ja Chogia Husein olivat lopettaneet keskustelunsa, alkoi hän uudelleen lyödä rumpuaan ja lauloi samalla erästä tanssilaulua. Mutta Morgiane, joka ei suinkaan ollut taidoltaan harjaantuneita tanssijoita ja tanssijattaria huonompi, tanssi niin, että se olisi herättänyt ihailua jokaisessa muussa seurassa kuin juuri tässä; kaikkein vähimmin herätti Morgianen taide valepukuisen Chogia Huseinin mielenkiintoa.

Tanssittuaan nyt sangen taitavasti ja suloisesti useita tansseja veti Morgiane vihdoin tikarin esille, heilutti sitä kädessään ja tanssi uuden tanssin, joka voitti kaikki edelliset. Mitä moninaisimmat kuviot, joita hän muodosti, keveät liikkeet, rohkeat hypyt ja ihmeelliset käänteet ja asennot, joita hän otti milloin ojentaessaan tikarin ikäänkuin iskuun, milloin teeskennellen lävistävänsä sillä oraan rintansa, olivat mitä suloisimmat katsella. Vihdoin näytti hän tanssineen itsensä hengästyksiin; hän tempaisi vasemmalla kädellään Abdallahilta rummun ja pitäen oikeassa tikaria tarjosi hän rummun onton puolen Ali Baballe, kuten tanssijain ja tanssijattarien on tapana tehdä vedotessaan katselijainsa anteliaisuuteen.

Ali Baba heitti Morgianen rumpuun kultarahan. Nyt kääntyi Morgiane Ali Baban pojan puoleen, joka seurasi isänsä esimerkkiä. Chogia Husein, nähdessään Morgianen tulevan luokseen, oli parhaiksi ottanut rahapussinsa esille antaakseen myös lahjan ja pisti juuri kätensä pussiin, kun Morgiane rohkeasti ja päättäväisesti lävisti rosvopäällikön sydämen, niin että hän vaipui hengetönnä alas. Ali Baba ja hänen poikansa kauhistuivat ylenmäärin tätä tekoa ja alkoivat ääneen valittaa. »Sinä onneton!» huusi Ali Baba, »mitä oletkaan tehnyt! Aiotko tuhota minut ja koko perheeni?» — »Ei, isäntäni», vastasi Morgiane, »päinvastoin olen tehnyt sen sinun pelastukseksesi.» Ja hän avasi Chogia Huseinin vaatteet, näytti Ali Baballe tikaria, jolla hän oli varustautunut ja sanoi täten: »Katso nyt, minkä katalan vihollisen kanssa olet ollut tekemisissä; ja jos katsot häntä tarkemmin kasvoihin, niin varmasti tunnet hänessä vale-öljykauppiaan ja neljänkymmenen rosvon päällikön. Hän tuli sinua murhaamaan. Mutta minä tunsin hänet ensi näkemältä ja keksin hänen suunnitelmansa. Allah olkoon kiitetty!»

Koko sydämellään tunsi Ali Baba, kuinka äärettömässä kiitollisuudenvelassa hän oli Morgianelle, joka nyt toisen kerran oli pelastanut hänen henkensä. Syleillen häntä sanoi hän: »Morgiane, olen antanut sinulle vapautesi ja silloin luvannut, etten jätä kiitollisuuteni osoittamista siihen, vaan että tahdon tehdä hyväksesi vielä enemmänkin. Sopiva aika on nyt tullut; tästä lähtien olet sinä minun miniäni».

Sitten kääntyi hän poikansa puoleen ja sanoi tälle; »Sinä olet hyvä poika, ja uskon, ettet pidä kohtuuttomana sitä, että annan sinulle Morgianen puolisoksi, vaikkakaan en ole ennemmin kysynyt mielipidettäsi. Sinä ole hänelle yhtä suuressa kiitollisuudenvelassa kuin minä itse; sillä on päivänselvää, että Chogia Husein on teeskennellyt sinulle ystävyyttä vain saadakseen minut helpommin salakavalasti surmattua, eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö hän siinä onnistuttuaan olisi uhrannut sinuakin kostonhimolleen. Ajattele sitäpaitsi, että sinulla Morgianessa, jos menet hänen kanssaan naimisiin, on paras turva päiviesi loppuun asti.»

Poika ei vähintäkään vastustellut, vaan ilmoitti päinvastoin haluavansa avioliittoa omastakin halustaan eikä vain kuuliaisuudesta isäänsä kohtaan. Sitten ryhdyttiin Ali Baban talossa toimiin rosvopäällikön ruumiin hautaamiseksi muiden rosvojen viereen, ja tämä tapahtui niin salaisesti ja kaikessa hiljaisuudessa, että tapaus tuli tietoon vasta monien vuosien kuluttua, kun ei enää ollut elossa ketään, joka oli osallisena tuohon merkilliseen juttuun.

Mutta muutamia päiviä myöhemmin vietti Ali Baba poikansa ja Morgianen häitä suurella loistolla ja komealla juhla-aterialla, johon toivat vaihtelua tanssit, näytelmät ja muut tavanmukaiset huvitukset. Olipa hänellä ilo nähdä, kuinka hänen kutsumansa ystävät ja naapurit, jotka eivät voineet tietää näiden häiden todellista syytä, mutta muuten kyllä tiesivät ja tunsivat Morgianen hyvät ominaisuudet, ylistivät häntä hänen jalomielisyytensä ja hyväsydämisyytensä tähden.

Ali Baba ei ollut käynyt rosvojen luolassa enää sen jälkeen, kun hän oli nähnyt siellä veljensä Kasimin ruumiin ja tuonut sen kotiin yhdellä kolmesta aasistaan, sillä hän pelkäsi tapaavansa rosvot siellä tai joutuvansa niiden yllättämäksi. Mutta myös noiden kolmenkymmenenkahdeksan rosvon, päällikkö siihen luettuna, kuoltua varoi hän kauan aikaa palaamasta sinne takaisin, koska hän pelkäsi niiden kahden rosvon, joiden kohtalosta hän ei tiennyt mitään, olevan vielä elossa. Vihdoin vuoden kuluttua, kun hän näki, ettei enää mitään ollut tekeillä häntä vastaan, päätti hän uteliaisuudessaan tehdä vielä kerran matkan luolalle; kuitenkin ryhtyi hän ennakolta tarpeellisiin varokeinoihin. Hän nousi hevosen selkään ja saavuttuaan luolalle piti hyvänä enteenä sitä, ettei nähnyt ihmisten eikä hevosten jälkiä. Hän nousi alas hevosen selästä, sitoi sen kiinni puuhun, astui luolan ovelle ja lausui: »Sesam, aukene!» Ovi avautui, hän meni sisään, ja kaikki luolan sisällä oli sellaisessa kunnossa, että hän voi siitä päättää, ettei siellä oltu käyty sen jälkeen, kun valepukuinen Chogia Husein oli perustanut liikkeensä kaupunkiin, ja että kaikki neljäkymmentä rosvoa siis olivat joutuneet tuhon omiksi, Myöskään ei hän enää ollenkaan epäillyt sitä, että hän itse oli ainoa ihminen maailmassa, joka tiesi, miten luolan ovi voitiin avata ja että sen aarteet nyt olivat yksinomaan hänen käytettävissään. Mukaansa oli hän ottanut haarapussin; tähän sulloi hän niin paljon kultaa, kuin arveli hevosen jaksavan kantaa, ja palasi sitten takaisin kaupunkiin.

Myöhemmin vei Ali Baba poikansakin kallioluolaan ja opetti hänelle sen avaamisen salaisuuden. Salaisuus meni perintönä heidän jälkeläisilleen, jotka samaten nauttivat siitä onnekseen viisaasti ja kohtuullisesti. Kaikki elivät he loistavan komeasti ja nauttien ympäristönsä suurta kunnioitusta.