Part 5

VRALMAN (Starodumille). Elke jette minu, vanha hyve renki! Ottaka minu taas teite tykö!

STARODUM. Mutta ehkä sinä, Vralman, olet jo vieraantunut hevosten hoidosta.

VRALMAN. Elke sano se, hyve herra -- kun mine oli neite herrasveki kans, mine oli niinkun hevosi kans.

VII Kohtaus.

Samat ja kamaripalvelija.

KAMARIPALVELIJA (Starodumille). Vaununne on valmiina.

VRALMAN. Jos herra keske minu ajama...

STARODUM. No mene sitte istumaan ajajaksi! (Vralman menee.)

VIII Kohtaus.

Rouva Prostakoff, Starodum, Pravdin, Milon, Sofia, Mitrofan ja Jeremejevna.

STARODUM (Pravdinille, pitäen Sofiaa ja Milonia kädestä). No, hyvä ystäväni, me siis lähdemme. Saat siis toivottaa meille...

PRAVDIN. ... kaikkea onnea, jota kunnon ihmiset ansaitsevat.

RVA PROSTAKOFF (syösten syleilemään poikaansa). Sinä yksin olet minulle jäänyt, rakas Mitrofan kulta!

MITROFAN. Pysy erossa, äiti! Kylläpä sinä tartutkin kiinni...

RVA PROSTAKOFF. Sinäkin -- sinäkin hylkäät minut! Voi sinua kiittämätöntä! (Pyörtyy.)

SOFIA (rientäen rva Prostakoffin avuksi). Voi, voi -- nyt hän pyörtyi!

STARODUM. (Sofialle). Auta häntä, auta! (Sofia ja Jeremejevna auttavat.)

PRAVDIN (Mitrofanille). Kelvoton poika! Sinä vielä tahdot viedä äidiltäsi hengen! Juuri hänen rakkautensa sinuun onkin suurimpana syynä kaikkeen tähän onnettomuuteen!

MITROFAN. Kyllä kai -- se on vaan noin olevinaan...

PRAVDIN. Suus kiinni, julmuri!

STARODUM (Jeremejevnalle). Kuinka on hänen laitansa?

JEREMEJEVNA (katsoen tarkasti rva Prostakoffin kasvoihin ja lyöden kätensä yhteen). Jo herää -- jo herää!

PRAVDIN (Mitrofanille). Sinun kanssasi osaan kyllä menetellä tarpeen mukaan. Saat marssia työhön...

MITROFAN (kättään heilauttaen). Minusta on samantekevä, minne käsketään.

RVA PROSTAKOFF (toinnuttuaan, epätoivoisesti). Hukassa olen, ihan hukassa! Poissa on minulta valta! Minne minä nyt kehtaan mennä? Ei minulla enää ole poikaakaan!

STARODUM (viitaten rva Prostakoffiin). Siinä on ilkeyden huono loppu!

(Esirippu laskee.)