Part 8

Akilles ilostui. Muutamana päivänä oli hän kuin selvennyt järkensä yöstä. Seisoi ikkunan luona ja merta ja laivoja katseli ... katseli ... katseli...

Ja hän itki ja puhui:

-- Pallas! Voi kun silloin ... silloin olisin sinne saanut jäädä ... silloin ... hyvin kauan sitte ... mutta nyt...! Jumalani...!

Hän levitti avutonna kätensä merta kohti ja kauan siinä seisoi.

Mustaan saaliin kiedottuna tulee häntä usein katsomaan pieni laiha äärettömän kuihtunut olento. Se on hänen äitinsä, joka on siirretty kaupungin vaivaistaloon. Mutta äiti huutaa koko maailmalle, että herrasväki on ryöstänyt häneltä hänen lapsensa...

Patruuni Berg on tullut niin araksi, että päivälläkin täytyy huoneessa, jossa hän on, palaa kynttilät...

Mutta kultaa hänen konttoriinsa virtaa, sillä tervakansa vielä odottaa vapahtajaansa.